sunnuntai 7. elokuuta 2016

Ohjeita taitorullaluisteluun osa 6: Hyppy-yhdistelmia, kukkopiruetti sekä jalkatreeniä

Nyt joudun hieman ripittäytymään ennen ohjeistuksen aloittamista. En ole harjoitellut taitorullaluistelua "jääkauden" alettua, mutta jos hyvin käy, lokakuussa asiaan tulee muutos mikäli salivuoron varaus onnistuu. Toisena harmillisena ilmiönä kannettavan näppäimistö on alkanut protestoida yhä enemmän hankaloittamalla joidenkin näppäinten toimivuutta. Vaikka olenkin lievästi lukihäiriöinen ja teen koomisia virheitä, ystävällinen läppärini edesauttaa tekstien huvittavuuden lisääntymistä. Näiden jaaritteluiden jälkeen siirryn "taitorullaluistelukoulun" kuudenteen osaan. Salchow -hyppy saa jäädä seuraavalle kerralle vielä, mutta tällä kertaa edessä on hyppy-yhdistelmiä, yhden jalan piruetti sekä treeniä jalkalihaksille.

Ennen yhden jalan piruettia eli ns. kukkopiruettia kokeilkaamme tavallista kahden jalan piruettia muutamia kertoja. Kun pyöriminen alkaa sujua, tehdään pieni variaatio, eli käväistään piruetin aikana niin kyykyssä kuin mahdollista, ja noustaan sitten ylös. Jos huumorintajua riittää, on vapaaehtoinen pyllähtäminen sallittua. Seuraavaksi yritetään varovasti nosta oikeaa jalkaa kukkoliuku -asentoon pyöriessä. Koska yhdellä jalalla pyöriminen voi tuntua aluksi hankalalta ja hieman pelottavalta, ei puhdasta asentoa tarvitse heti tavoitella. Pääsia että oikean jalan uskaltaa nostaa irti maasta. Pienenä muistutuksena vielä: ohjeistan itsekeskeisesti liikkeet niin päin kuin itse ne teen, mutta toinen suunta ei ole lainkaan virheellinen. Olen vain jämähtänyt pyörimään piruetit vastapäivään, samoin kuten hypyissäkin. Ennen ohjeistusta "viralliseen" kukkopiruettiin on hyvä muistaa, että piruetti taitorullaluistimilla on (monen mielestä) vaikeampaa kuin jäällä. Jotta piruetti onnistuisi, sirklauksesta on todellakin ponkaistava voimalla piruettiin, jotta pyöriminen onnistuu. Vaikka haluan kannustaa tämän lajin harjoitteluun, joudun silti varoittamaan ettei piruetti välttämättä onnistu ensimmäisillä yrityksillä. Riittävän voiman löytäminen vie aikansa, mutta harjoitteleminen on varmin tie onnistumiseen.

Kun pyörimiseen tulee riittävästi varmuutta, on aika kokeilla piruettia sirklauslähdöstä. 1. Sirklaa takaperin muutamia potkuja vasemmalle. 2. Jätä taaempi jalka ilmaan ja liu'u etummaisella jalalla sisäkaaressa. Suunta on siis nyt myötäpäivään. 3. Potkaise/astu vapaalla jalalla tiukalle ulkokaarelle, josta piruetti lähtee liikkeelle. Pidä vapaata jalkaa hetki sivulla, jotta oikea painopiste löytyy. Kädet ovat tässä vaiheessa vielä sivulla. 4. Vedä kädet rintaa vasten ja nosta vapaa jalka kukkoliuku -asentoon. 5. Kun piruetti on pyörinyt riittävästi, eli kun vauhti alkaa loppua, "astu" piruetista pois oikealle jalalle alastuloasentoon. Onnistuneessa piruetissa "ulostulossa" syntyy ulkokaari.

Valssihyppy-tulppi: Valssihyppyyn lähdetään takaperin sirklauksesta. Aluksi otetaan alastuloasento ja käännytään etuperin. Samalla kädet siirtyvät eteen auttamaan ponnistuksessa. Oikea jalka siirtyy taaksee ja se "heitetään" eteen kun vasemmalla jalalla ponnistetaan. Sitten asianmukainen puolen kierroksen käännös ja alastulo oikealle jalalle. Tällä kertaa alastuloasentoon ei jäädä, vaan vapaan jalan luistimen kärki viedään maahan. Paino siirtyy oikealle jalalle ja tästä lähdetään tulppiin. Ohjeistus saa hypyn kuulostamaan paljon pitkäkestoisemmalta kuin se on. Tulppi tehdään ilman sisäkolmosta heti valssihypyn perään. Jalkojen asentoa ei pahemmin tarvitse vaihdella, mikä tekee tulpin lisäämisestä helppoa. Hankalinta aluksi on ehkä keskittyminen kahteen hyppyyn, mutta suosittelen keskittymään hyppyihin yksi kerrallaan. Koska tulpin lisääminen käy helposti, voi tämän jälkeen kokeilla myös tulppi-tulppi -yhdistelmää. Ensimmäiseen tulppiin lähdetään sisäkolmosesta, ja toinen lisätään perään aivan samaan tapaan kuin valssihypynkin jälkeen. Tulppeja voi itse asiassa hypätä peräkkäin niin monta kuin suinkin pääsee.

Ja lopuksi pientä jalkatreeniä! Oli kyse sitten harjoittelusta jäällä tai asfaltilla, erityisesti hypyissä jalkalihaksia tarvitaan. Toistojen määrää en lähde tarkkaan määrittelemään, sillä jokaisella on oma lähtötasonsa. Suosittelen liikkeiden tekemistä sarjoissa, joita voi lisätä oman kehityksen mukaan, kuten myös toistoja. Lopuksi suosittelen lämpimästi huolellista venyttelyä. Tässä muutamia hyviä liikkeitä:
- Tavallinen kyykky joko painojen kanssa tai ilman
- Jännehyppy (ponnistus kyykystä vartalo suorana)
- Yhden kyykky vapaa jalka joko ojennettuna eteen tai ristissä takana
- Kyykky leveässä haara-asennossa (sisäreidet)
- Varpaillenousut molemmilla ja yhdellä jalalla joko tuen kanssa tai ilman. Myös painoa voi käyttää.
- Askelkyykky

Ensi kerralla tulkoon salchow ja mikäli surkea muistini riittää, ehkä pari uutta liukua myös. Myös askeleissa voisi olla aika siirtyä eteenpäin. Mukavaa harjoittelua, älkää luovuttako!



sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Ohjeita taitorullaluisteluun osa 5: Tulppi, piruetti ja vaaka

Koska ulkona sataa ja ukkostaa, lienee mitä parhain hetki kirjoittaa liikunta-aiheista tekstiä, kun itse voi istuskella koneen ääressä. No, hetken päästä komento takaisin, sillä sisällä liikkuminen ei ole mahdottomuus. Vaikka jäävuorot ovat alkaneet monilla alueilla, kelit ovat silti loistavia taitorullaluistelun kannalta. Tällä kertaa "oppitunnin" aiheina ovat tulppi, kahden jalan piruetti sekä vaakaliuku.

Tulppi (toe loop): Edellisessä tekstissä esille nousi tulppiaskel, jossa sisäkolmosen käännöksen jälkeen vapaa jalka ottaa maasta tukea niin, että sen varassa voi kääntyä ja aloittaa sisäkolmosen kautta uuden tulppiaskeleen. Tulpissa kääntymisen sijaan tehdään puolen kierroksen hyppy, joka päätyy oikealla jalalle alastuloasentoon. Lähtö tapahtuu oikean jalan sisäkolmosella, ja kädet ovat "kello kolmen asennossa" vasen käsi edellä. Käännöksen jälkeen vasen jalka siirtyy taakse ja luistimen "kärki" maahan. Paino siirtyy vasemmalle (taakse siirtyneelle) jalalle, minkä kautta ponnistetaan hyppyyn. Käytännössä tulppi muistuttaa valssihyppyä, mikä lähtee kärjen kautta. Tulpissa on kuitenkin tärkeä muistaa, että hypätessä ei tule kääntyä liikaa, sillä muuten kyseessä on valssihyppy tulpin sijaan. Osa kokee tulpin todella helpoksi, minulle se taas on aina ollut hankala tehdä puhtaasti. Lähdössä olisi hyvä jo alussa harjoitella asettamaan vasen jalka ns. suorassa linjassa taakse, sillä jalka voi monella hakeutua helposti liikaa vasemmalle. Tulppiin ei ole pakko lähteä sisäkolmosesta, vaan sen voi tehdä suoraan alastuloliu'usta, mikä vuoksi tulppi on helppo yhdistää muihin hyppyihin. Tässä videossa tulppi tehdään suoraan liu'sta, mutta sisäkolmonen päätyy samaan liukuun: https://www.youtube.com/watch?v=E0bnGgADySQ

Piruetti kahdella jalalla: Jos minulta kysytään, ns. yhden jalan piruetit tuntuvat helpommilta kuin klassinen "tynnyripiruetti", mutta toisaalta tynnyripiruetti lienee paras aloitus, sillä siinä ei tarvitse keskittyä yhdellä jalalla tasapainoiluun, vaan ryhtiin ja pyörimisliikkeen tekemiseen sekä ylläpitämiseen. Itse pyörin piruetit aina vastapäivään, joten ohjeet tulevat sen mukaisesti. Mikäli pyörimissuunta hypyissä ja pirueteissa tuntuu luontevammalta tehdä myötäpäivää, kannattaa pysyttäytyä itselleen mukavimmassa suunnassa. Kahden jalan piruettiin lähdetään sisäkaarelta siten, että liuku tapahtuu oikean jalan suuntaan ja jalkaterät on käännetty sivuille. Kaaren loppusuoralla vasen jalka hieman töytäisee vauhtia. Sitten selkä suoraksi, jalat yhteen ja kädet rintakehää vasten. Piruettia on todella vaikea selittää tarkkaan. Riittävän monen yrityksen jälkeen pyöriminen kyllä onnistuu, mutta on vain pidettä itsensä tiukasti suorassa. Usein piruetti menee pieleen vaistomaisen asennon avaamisen tai kumartumisen myötä. Sinänsä tämä on luonnollinen reaktio, sillä pyöriminen tuskin on ihmisruumiille luontainen liike. Kannattaa lähteä ihan yhden tai kahden kierroksen tavoitteesta sekä pyörimisasennon ylläpitämisestä. Itsensä suppuun vetäminen vaatii rohkeutta, ja voi mennä jokunen kerta että napakka siirtyminen pyörimisasentoon onnistuu. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyikin ihan kohtuullinen video. Asento ei ole niin pedantti kuin kirjoitin, mutta pääasia että pyöriminen lähtee onnistumaan. Liikkeitä voi sitten hioa niin kauan kuin kärsivällisyyttä ja intoa riittää. Kuten videosta näkyy, vasen jalkaa on hieman tukijalan roolissa, vaikka molemmat jalan ovat maassa. https://www.youtube.com/watch?v=Hu3UH8NCg5o

Vaaka: Vaakaa voisi pitää ensimmäisenä "hienona" liukuna. Vaakaliuku vaatii jo enemmän tasapainoa sekä rohkeutta. Suosittelen vaakaliu'un harjoittelua tasapainoharjoitteena myös ilman luistimia. Kuten muutkin liikkeet, toisella puolella vaaka on yleensä helpompi tehdä. Niin ikävältä kuin "huonommalla" puolella tekeminen tuntuukin, kannattaa heti alussa harjoitella tasapuolisesti molemmilla jaloilla. Vaa'assa tavallisiä virheitä ovat yleensä ylävartalon pitäminen liian korkealla (sorrun siihen jatkuvasti!) tai jalan liian vähäinen nostaminen. Ns. oikeaoppisessa vaakaliu'ussa jalka nousee hieman yli 90 asteen kulman, mutta mitä korkeampi, sen näyttävämpi liuku on. Ohjeistamani tyyli lähteä vaakaliukuun on sellainen, minkä olen kokenut toimivimmaksi asennon saamisen kannalta. Aluksi otetaan pieni, mutta selkeä vauhti. Paino siirtyy tukijalalle, ja vapaata jalkaa nostetaan selkälihaksia apuna käyttäen. Kun jalka on hieman noussut, lasketaan ylävartaloa alemmaksi vapaata jalkaa samalla nostaen. Kädet siirtyvät taakse kämmenet ylöspäin. Tuo käsien asento saattaa unohtoa kerran jos toisenkin...nostetun jalan nilkkaa ojennetaan ja käännetään sivusuuntaan niin, ettei kengänkärki osoita maata. Vaa'assa tarvitaan jo hyvää keskivartalon hallintaa, joten tasapaino ja asento pysyvät parhaiten käyttäessä jalkojen ohella myös keskivartaloa.








tiistai 26. heinäkuuta 2016

Ohjeita taitorullaluisteluun osa 4: Opittujen liikkeiden yhdistämistä & tulppiaskel

Ennen aivan uusia liikkeitä aiemmin opittuja voisi olla hyvä hetki yhdistää. Käytän tässä tekstissäni aiemmin esille otettuja liikkeitä ja pieniä yhdistelmiä niistä. Kovin pitkiä yhdistelmiä ei alussa kannata tehdä (ellei itse halua?), sillä keskittyminen useampaan liikkeeseen voi olla yllättävän haasteellista. Itselleni ainakin tuottaa vaikeuksia oppia pitkiä askelsarjoja, hyppy-yhdistelmiä tai näitä kaikkia samassa "paketissa" muutaman liu'un kera.

Sirklausta ja ristiaskelta: Ota kaksi sirklausaskelta etuperin. Kolmannen jälkeen astu taaemmalla jalalla eteen ristiin niin, että lopputuloksena on ristiaskel. Tee ristiaskeleita yhteensä kolme kappaletta, jolloin niitä seuraavat kaksi sirklausaskelta menevät toisinpäin aloittaviin sirklausaskeliin nähden. Minulla tässä vaiheessa keskittymistä helpottaa laskeminen. Koska sirklausaskeleita on kaksi ja ristiaskeleita kolme, laskeminen menee tähän tyyliin: "yksi, kaksi, yksi, kaksi kolme". Mikäli tämä yhdistelmä alkaa käydä liian tylsäksi, ennen seuraavia sirklausaskeleita voi tehdä esimerkiksi prinsessaliu'un, jolloin tasapainoa pääsee kätevästi harjoittamaan, samoin myös käsien asennon vaihtamista. Kuten aiemmassa tekstissä liu'uista todettiin, prinsessaliu'ussa kädet kohotetaan hieman pyöreästi pään yläpuolelle. Mikäli prinsessaliuku tuntuu liian epävarmalta liikkeeltä, myös kukkoliuku sopii tähän yhdistelmään.

Ulkokolmonen-laukka-askel: Kun kolmoset ja laukka-askel sujuvat, niiden yhdistäminen tuo mukavaa vaihtelua, ja myöhemmin tästä voi saada mukavan lisän pidempäänkin askelsarjaan. Ennen laukka-askelta ulkokolmosen käännöksen jälkeisen takaperin sisäkaaren olisi hyvä pysyä riittävän pitkään, jotta vaihto toiselle jalalle onnistuisi mahdollisimman helposti. Kaarella pysyminen voi aluksi tuntua huteralta, mutta keskivartalon lihasten vahvistuessa tasapaino pysyy helpommin. Ulkokolmoseen lähdetään kummalla jalalla tahansa, kunhan käännös tapahtuu viereisestä jalasta poispäin, eli "ulos". Kolmosissa kädet ovat jälleen "kello kolmen asennossa" siten, että tukijalan puoleinen käsi osoittaa eteenpäin. Toiseen kolmoseen lähtiessä asento siis kääntyy tukijalan vaihtuessa. Käytännön suoritus: ulkokolmoseen lähdetään tavalliseen tapaan, mutta ennen uutta kolmosta toisella jalalla uuden kolmosen aloittava jalka lähtee laukka-askeleeseen ja uusi kolmonen tulee sen jälkeen. Yksinkertaisimmillaan siis "kolmonen, laukka-askel, kolmonen, laukka-askel" jne.

Varsahyppy-varsahyppy-kyykkyliuku: Nimi kertookin jo siinä määrin, että tarkempi ohjeistus ei taida olla tarpeen. Varsahyppyjen puolta vaihdellaan kyykkyliu'un jälkeen. Tämän yhdistelmän voi hyvin liittää sirklauksen ja ristiaskeleiden perään.

Valssiaskel-valssihyppy: Jälleen ohjeistus tulikin jo valmiina. Valssiaskeleeseen lähdetään tavalliseen tapaan, mutta seuraavan valssiaskeleen sijaan perään tehdään valssihyppy. Aluksi hyppäämiseen keskittyminen voi olla hankalaa, minkä vuoksi aluksi olisi hyvä kokeilla valssihyppyä sellaisenaan. Tätä yhdistelmää voi taitojen lisääntyessä jatkaa pidemmänkin aikaa. Kun valssihyppy sujuu, hyvänä voima -ja tekniikkaharjoituksena voi testata kuinka monta valssihyppyä onnistuu tekemään peräkkäin.

Tulppiaskel: Tulppiaskel on hyvä osata ennen tulppia, eli valssihypystä jo hieman haasteellisempaa hyppyä. Tulppiaskeleeseen lähdetään oikean alan sisäkolmosella. Uuden kolmosen sijaan vasemman jalan kärki laitetaan maahan, ja kärjen kautta käännytään etuperin. Kun paino siirtyy kokonaan vasemalle jalalle käännöksen jälkeen voidaan tehdä heti toinen tulppiaskel perään. Onnistuessaan tulppiaskeleilla saadaan aikaiseksi jatkuva pyörivä askellus.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Ohjeistusta taitorullaluisteluun osa 3: hyppyjä ja treeniä ylävartalolle

Kun perusluistelu ja askeleet alkavat mennä varmemmin, on aika irtautua maasta, mikäli vain rohkeus riittää. Toisin sanoen on aika siirtyä ensimmäisiin hyppyihin. Ajatuksena hyppääminen voi tuntua pelottavalta, mikä on täysin ymmärrettävää. Onneksi heti alkuun ei tarvitse kokeilla jokaista hyppyä. Vaikka laukka-askel on varmaankin enemmän askel kuin hyppy, suosittelen sen kokeilemista etenkin siksi, koska taitorullaluistimissa "terä" mahdollistaa laukka-askeleen/hypyn ja muun kärjillä sipsuttelun paremmin kuin taitoluistimien kärkipiikit. Huomion arvoinen ilmiö: tämä liike on taitorullaluistimilla helpompaa kuin taitoluistimilla jäällä! No, tämäkin toisaalta lienee makuasia. Käyn tässä tekstissä läpi parhaani mukaan laukka-askeleen, varsahypyn sekä valssihypyn. Kahdessa jälkimmäisessä irtautuminen maasta on selkeämpää, ja valssihyppy vaatii uskallusta puolen kierroksen hyppyyn. Lopuksi otettakoon vielä lihaskunnon harjoitteita keskivartaloon ryhdin ja tasapainon ylläpitämiseksi. Jalkajumppa tulkoon hieman myöhemmin. Pienenä huomautus: hypyt voi hypätä kumpaan suuntaan tahansa. Suuntaan voi vaikuttaa myös se, onko oikea -vai vasenkätinen. Itse olen tottunut hyppimään niin, että kierrossuunta on vastapäivään, mutta suosittelen hyppäämään itselleen luontevimpaan suuntaan. Tosin jossain vaiheessa yksinkertaisimmat hypyt kannattaa opetella myös "väärään suuntaan".

Laukka-askel -tai hyppy on käytännössä katsoen aivan sama kuin ilman luistimia tehdessä, eli siinä "laukataan" sivuttain. Tehtiin liike sitten jäällä tai maalla, taas vaihteeksi ryhti on tärkeä pitää riittävän oikaistuna etukumaran välttämiseksi ja tasapainon ylläpitämiseksi. Luistimien kanssa polvia ei tarvitse ojentaa aivan tikuiksi, sillä tukeva kenkä ei todennäköisesti anna niin paljoa myöten. Kädet pidetään yleensä sivuilla, mikä auttaa (mielestäni) myös asennon pitämistä vakaana. Laukka-askeleissa nilkka on hyvä pitää tukevassa asennossa, jotta laukkaaminen onnistuu. Näitä kannattaa tehdä esimerkiksi kaksi tai kolme toisinpäin, ja toistaa sama toisella puolella. Kun laukka-askeleet onnistuvat, niistä saa mukavan lisän esimerkiksi kolmosten väliin.

Varsahyppy voidaan varmaankin laskea jo "viralliseksi" hypyksi, ainakin siinä vaiheessa kun korkeus lisääntyy. Varsahyppyyn lähdetään etuperin. Jos hyppy tuntuu luistimien kanssa hankalalta, kannattaa pari kertaa kokeilla ilman. Varsahypyn voi tehdä kummalla jalalla tahansa, mutta valssihyppyä varten ohjeistan niin, että vasen jalka on ponnistava jalka. Varsahypyn kanssa kannattaa ottaa pieni vauhti. Oikea jalka viedään taakse ja hypätessä se "heitetään" eteen ja alas tullessa oikea jalka osuu ensimmäinen maahan ja vasen heti perään. Käytännössä tämä on laukkaamista etuperin, mutta vähän korkeammalla hypyllä. Ihme ja kumma, ensimmäisen kerran löysin jopa sopivan Youtube -videon! Samalla näkyvät valssiaskeleetkin, joiden perään neitokainen tekee varsahypyn: https://www.youtube.com/watch?v=Kv-lnKqU-Xs

Valssihyppy muistuttaa varsahyppyä lähdön suhteen paljon, mutta valssihypyssä tehdään puolen kierroksen käännös. Oikeastaan valssihyppy on samanlainen kuin valssiaskel, mutta käännöksen sijaan hypätään. Ponnistus lähtee vasemmalla jalalla ja alastulo tapahtuu oikealle jalalle. Huom: neuvomassani hyppysuunnassa jokaisen hypyn (paitsi oiler) alastulo tehdään oikealle jalalle! Valssihyppyyn voi lähteä etu -tai takaperin, yleensä hypyn onnistuttua hieman varmemmin hyppyyn lähdetään ensin takaperin sirkleuksesta ja sitten alastuloliu'usta, tai vaikkapa valssiaskeleesta. Etuperin lähtö voi aluksi tuntua hieman mukavammalta. Molemmat kädet viedään aluksi eteen. Lähdössä oikea jalka siirtyy taakse, samoin kädet. Ponnistaessa taakse viety jalka ja kädet viedään ronskilla liikkeellä eteen, jolloin hyppyyn saadaan korkeutta. Hypyssä käännytään puoli kierrosta ja alastulosta siirrtyvään saman tien alastuloasentoon, eli vasen jalka taakse ojennettuna, tukijalka hieman koukussa ja kädet "kello kolmen" asennossa. Alastulossa saattaa aluksi tapahtua "kumartelua", mutta varmuuden lisääntyessä ja tasapainon parantuessa asento paranee. Aivan aluksi valssihyppyä harjoitellessä käsien pitäminen mukana voi olla hankalaa, sillä jo keskittyminen jalkoihin vaatii oman osuutensa. Kun kroppa tottuu hyppyyn, on käsien muistaminen jo helpompaa. Valssihyppyjä voi tehdä myös useita peräkkäin taitojen lisääntyessä. Jälleen minulla oli tuuria Youtuben videoiden kanssa, tosin luistelija tekee hypyn juuri toisinpäin kuin ohjeistin. https://www.youtube.com/watch?v=sM-4-smwQ90

Ja sitten hieman ylävartalon treeniä! Tasapainoon vaikuttavat erityisesti syvät lihakset, joiden harjoittaminen ei aina ole mukavinta puuhaa. Motivoiva esittely vai mitä? Omalla kohdallani selkälihakset tahtovat usein jäädä liian heikoiksi, jolloin usein mainittu kumartelu yleistyy. Luulen että tarkkoja määriä ei kaiketi voi arvioida toistojen suhteen. Sen sijaan mittarina paremmin toimii oma arviointi, eli milloin liike alkaa "tuntua". Vatsalihasten kohdalla tehokas liike on ainakin omasta mielestäni molempien jalkojen nostaminen selinmakuulta ylös alat niin suorana kuin pystyy pitämään. Kädet voi pitää esimerkiksi niskan takana. Vinoja vatsalihaksia voi harjoittaa nostamalla ylävartaloa selinmaakuulla vuorotellen puolelta toiselle niin, että kyynärpää menee vastakkaista polvea kohti (eli jalat ovat koukussa). Samalla vastakkainen jalka ojennetaa suoraksi. Selkälihaksi puolestaan voi treenata vatsallaan kämmenet niskassa nostamalla ylävartaloa suoraan, eri puolilta, tai nostamalla jalkoja. Myös vastakkaisen käden ja jalan nostaminen on tehokas liike, samoin käsien ja jalkojen nostaminen samanaikaisesti. Loistavana vinkkinä sain tuttavalta myös pienen variaation lankutuksesta, eli lankutus, mutta paino mahdollisimman paljon käsille. Vaikka selkälihasliikkeet tuntuvat usein kevyiltä ja siksi mukavan nopeilta, niitä kannattaa tehdä reilusti enemmän kuin vatsalihasliikkeitä, sillä selkä jää todella helposti heikommaksi osapuoleksi, mikä taas vaikuttaa tasapainoon ja ryhtiin. Eli tarpeen vaatiessa toistoja vaikka kaksi kertaa enemmän kuin vatsalihasliikkeiden kohdalla.

Ensi kerralla tulkoon pari hyppyä lisää, hieman lisäystä askeliin ja kenties siirtyminen piruetteihin. Tsemppiä harjoitteluun!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Ohjeistusta taitorullaluisteluun osa 2: askeleita ja liukuja

Kun perusluistelu ja sirklaus alkavat sujua, askeleet ja liu'ut sopivat hyvin jatkoksi ennen hyppyjä. Tosin tämä lienee makukysymys. Askeleet ovat minulla varmaankin heikoin elementti, ainakin sulavuuden kannalta. Näin alkuun aloitan kaarista, käännöksistä, kolmosista ja valssiaskeleesta, mistä seuraava "aste" onkin itse valssihyppy. Erityisesti käännöksissä keski -ja ylävartalon rooli korostuu, vaikka selkein työ tehdäänkin jaloilla. Käännöksissä saatta aluksi olla pientä horjahtelua ja "kumarruksia", mutta harjoittelun myötä tasapaino pysyy paremmin, ja sujuvuuden lisääntymistä voi nopeuttaa harjoittamalla säännöllisesti vatsa -ja selkälihaksia. Suosittelen olemaan tarkkana selkälihasten harjoittamisessa, sillä niitä joutuu todellakin tekemään miltei kaksinkertaisen määrän vatsalihaksiin verrattuna. Itselläni selkälihasten vahvistaminen nimittäin auttoi todella paljon vähentämään horjahtelua ja kumarruksia.

Ulko -ja sisäkaaret etuperin: Jos näiden kahden kaaren erottaminen toisistaan vie aikaa, ei kannata lannistua, sillä sama ilmiö on todella monelle tuttu. Ulkokaarissa (ja kolmosissa) käännytään ulommaisen jalan suuntaan, eli vierestä olevasta jalasta poispäin. Sisäkaarissa puolestaan kallistutaan vieressä olevan jalan suuntaan, eli "sisäänpäin". Jos luistimesi ovat uudet, ne eivät ehkä anna vielä kunnolla myöten, mutta aiemmassa tekstissäni mainitsemistani ristiaskeleista on suuri apu. Tällä kertaa yritä saada vapaalla jalalla pieni kaarre polvia tukijalan polvea joustaen ja kääntämällä vartaloa kaaren suuntaan. Kallistuminen voi aluksi olla pelottavaa, mutta onnistuu kyllä harjoittelun myötä. Ulkokaariin lähdetään samaan tapaan kuin jäälläkin. Tukijalan puoleinen käsi on edessä, ja toinen sivulla "kello kolmen asennossa" tai hieman viistossa. Käsien asentoa voi hioa myöhemminkin, mutta ryhti kannattaa jälleen pitää suorana. Liikkeelle lähdetään yhdellä potkulla ja kaarretaan ulomman jalan suuntaan. Mitä syvempi kaaresta tulee, sen parempi. Aluksi kaartaminen vaatii oikean painopisteen hakemista ja jämptiä ylävartalon käyttöä. Vaikka kallistuminen "vinoon" voi pelottaa aluksi, toistoja kannattaa tehdä runsaasti, sillä kaaren onnistuminen vaatii oikean asennon. Kun kaari on loppusuoralla, tuodaan takana oleva vapaa jalka eteen ja käsien asento käännetään toisinpäin uutta kaarta varten. Ja sitten toisella jalalla! Sisäkaaret menevät jostain syystä helpommin, mutta vaativat toisaalta enemmän tasapainoa. Sisäkaaria voi harjoitella "pikkukaarilla", eli nopeilla sisäkaarilla joissa keskeisenä lienee polvien reipas joustaminen. Kun liike sujuu, siitä saa mukavan tanssahtelevan! Molemmissa kaarissa uuden kaaren kuuluisi alkaa heti toisen jälkeen. Tämä ei ehkä onnistu heti, mutta kaarien sujuvuuden lisääntyessä yhtenäisyyteen on hyvä pyrkiä. Jos kaaria on tullut kokeiltua jäällä, taitorullaluistimilla liikkeeseen tarvitaan enemmän voimaa ja kaari onnistuu parhaiten "ronskilla" liikkeellä.

Käännös kahdella jalalla: Ennen kolmosia on hyvä osata kääntyä. Itse koen kolmoset helpommaksi kuin käännöksen molemmilla jaloilla, mutta yhdellä jalalla kääntyminen/kolmonen voi kuulostaa aluksi hieman pelottavalta. Käännöstä kannattaa ensin kokeilla paikoillaan. Pidä kädet "kello kolmen asennossa" tai sivuilla. Jousta polvista voimakkaasti ja käänny puoli kierrosta molempiin suuntiin. Käännös syntyy hypähdyksen kaltaisesta liikkeestä, mutta maasta ei irtauduta. Painoa ei kannata siirtää liikaa kärjille, vaan pitää "terän" keskiosassa. Jos paino on liikaa kärjellä, liukuminen käännöksen jälkeen ei onnistu, vaan kumi jarruttaa ja vauhti pysähtyy. Kun kääntyminen onnistuu paikoillaan, on aika kokeilla kääntyä pienestä vauhdista. Painon pitäminen "terän" keskiosassa voi aluksi olla hankalaa, mutta suoralla ryhdillä ja etukenon välttämisellä käännös tulee varmasti onnistumaan. Hypähdys -vertaus auttaa usein myös. Itse hyödyin siitä kaksoiskolmosten kanssa. Tarkoitus ei siis ole hypätä, vaan lisätä polvien joustoa tämän mielikuvan avulla. Ja sitten tärkeä muistutus mokanneelta: käännöstä on hyvä tehdä molempiin suuntiin toispuoleisuuden vähentämiseksi! Kun käännös onnistuu (molempiin suuniin), vuorottelemalla polvien joustolla höystettyjä ristiaskeleita, käännöksiä ja "minisisäkaaria" saa jo pienen koreografian aikaiseksi.

Sisä -ja ulkokolmoset: Jäällä kolmoskäännöksen nimi konkretisoituu parhaiten, sillä jälki muistuttaa "kolmosta". Ulkokolmoseen lähdetään kuten ulkokaareenkin, mutta tukijalalla käännytään kaaren loppuvaiheessa. Käännöksessä polvea tulee joustaa riittävästi. Käsien asento etenee samaan tapaan kuin ulkokaarissa. Kolmosissa on tehtävä pieni kaari myös takaperin. Periaatteessa kaaria takaperin pitäisi kai harjoitella ennen kolmosia, mutta itse koen ilman kolmosta tehtävät kaaret takaperin vaikeammiksi. Kolmosessa kaari tulee jotenkin itsestään. Kolmosia kannattaa harjoitella vuoron perään molempiin suuntiin, jottei "huonompi puoli" jäisi liian heikoksi, sillä vaikeamman puolen jäädessä liian vaikeaksi sen harjoittaminen tahtoo jäädä kokonaan pois. Sisäkolmoseen lähdetään samaan tapaan kuin sisäkaareenkin, mutta ulkokolmosen tavoin tehdään käännös. Sisäkolmosen kaaren kohdalla tasapainon pitäminen voi olla hieman hankalampaa, mutta asennon pitäminen vakaana mahdollistaa tasapainon pysymisen ja horjumisen välttämisen. Minulle sisäkolmoset, erityisesti vasemmalla jalalla ovat hankalia, ja vakaa asento myös käännöksen jälkeisellä kaarella on vasta nyt alkanut onnistua. Kun kolmoskäännös onnistuu, voi yrittää tehdä toisen heti perään ilman välipotkuja. Käännöksen jälkeisen kaaren kannattaa antaa mennä mahdollisimman pitkälle, sillä uuden kolmosen aloittaminen on helpompaa. Maassa olevalla jalalla potkaistaan vauhtia ja toisella jalalla tehdään uusi kolmonen. Haasteena tässä lienee siirtyminen takaperin menevästä kaaresta etuperin. Lonkkia on tässsä vaiheessa avattava jotta siirtyminen onnistuisi. En tiedä mikä on "virallisesti" oikea asento aloittaa uusi kolmonen. Minulle on opetettu kaksi tapaa. Toisessa jalkojen asento ei ole niin tarkka, mutta toisen mukaan takaperin kaaresta lähtiessä jalat tulee saada T-asentoon. Jälkimmäinen on kieltämättä esteettisempi. Taas pahoittelen samaa asiaa, eli linkitetty video on jäältä. Jos/kun saan kuvaajan ja jos kehtaan laittaa tänne, voin mahdollisesti liittää videomateriaalia. Tässä kuitenkin havainnollistuu kolmosten eteneminen, ja ilmeisesti T-asento on käytössä. Jos alkupuheita ette jaksa kuunnella, klikatkaa suunnilleen 30 sekunnin kohdalle. https://www.youtube.com/watch?v=OY6-MAb1Wns

Valssiaskel/valssikolmonen: Itse olen tottunut "valssiaskeleeseen", mutta "valssikolmonen" on päässyt osaksi sanavarastoani, ainakin siinä mielessä että ymmärrän valssiaskeleen olevan kyseessä. Yksinkertaisimmillaan valssiaskel on ulkokolmonen, mutta käännöksen jälkeen tukijalka vaihtuu ja siirrytään "alastuloasenon", toisin sanoen vapaa jalka on ojennettuna taakse ja tukijalka on hieman koukussa. Tukijalan puoleinen käsi on edessä ja toinen sivulla. Huom! Tämä ei ole vaakaliuku, älköön siis ylävartaloanne laskeko. Valssiaskel sopii hyvin osaksi askelsarjaa, tai valssihyppyä edeltäväksi askeleeksi. Kuten muitakin liikkeitä, valssiaskeleita on hyvä tehdä molempiin suuntiin.

Liukuja: Taitorullaluistimilla monet liu'ut onnistuvat samaan tapaan kuin jäälläkin, tosin luistimen suurempi paino vai hieman vaatia totuttelua. Sen sijaan liu'uissa joissa on otettava "terästi" kiinni on hieman enemmän haastetta, sillä ns. tavallisilla luistimilla otteen saa helpommin. Liu'ut on hyvä aloittaa helpoimmista ja siirtyä haastellisempiin sen mukaan miten varmuus riittää. Tässä aapisessa kukko pääsee tekemään "come backin", sillä ensimmäinen taitaa olla kukkoliuku. Vapaa jalka nostetaan tukijalan viereen koukkuun niin, että nilka on tukijalan polven vieressä. Ennen jalan nostamista paino on hyvä siirtää täydellisesti tukijalalle, sillä liian jätäinen nosto saa tukijalan kääntymään sisäänpäin, jolloin tasapaino katoaa. Tavallisesti kädet pidetään sivuilla, mutta variaatiot ovat varmasti sallittuja! Kyykkyliukua ei varmaankaan tarvitse nimen vuoksi liioin kuvailla. Kyykkyyn laskeutuessa kädet ojennetaan eteen kuin kurkottamaan. Pakapuoli lasketaan niin alas kuin onnistuu. Kyykkyliu'un suuri "plussa: pudotus ei ole korkea, joten kannattaa kokeilla rohkeasti! Prinsessaliuku muistutaa hieman alastuloasentoa, mutta etuperin. Vapaa jalka kohotetaan taakse hieman koukistaen ja kädet nostetaan ulos hieman kaarevasti. Jalkaa nostaessa kannattaa opetella käyttämään selkälihaksia, sillä jatkoa ajatellen siitä on suuri hyöty. Jos vapaan jalan suoristaa, tukijalan puoleisen käden siirtää yläviistoon ja toisen taakse, muuttuu prinsessa teräsmieheksi. Jos joku luistelutaustan omaava kummastelee missä ovat prinssiliuku ja sisiliskoliuku, syy on olosuhteissa. Liikuntasalissa nämä varmasti onnistuvat, mutta luistinkenkää raahaavia liukuja ei kannata tehdä asfaltilla.

Seuraavassa ohjeistustekstissä siirryn varmaankin pariin helpoimpaan hyppyyn (varsahyppy ja valssihyppy), pieniin askelvariaatioihin ja vaakaliukuun. Mikäli onnistun selittämään kahden jalan piruetin alias tynnyripiruetin, se pääsköön mukaan myös.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Edistystä kunnon kohoamisessa ja pieni remontti ruokavaliossa

Viime päivinä on tullut nautittua ulkoilusta, hyvistä kirjoista ja liikunnasta, kas kummaa!Eilen pääsin yhden kesäisen lempipuuhani, toisin sanoen nurmikonleikkuun pariin. Siinä on aktiviteetti mikä käy suorastaan meditaatiosta. Eilen projektin päätteeksi taisin luonnehtia nurmikonleikkuuta "aivottomaksi aivotyöksi", mistä voi päätellä että pääkoppani on tainnut siirtyä kesälaitumille. Toisaalta muulle lukemistolle on enemmän aikaa, mikä on oikein virkistävää vaihtelua. Nyt on meneillään Sabine Kueglerin "Viidakkolapsi" -kirjasta seuraava osa, "Paluu viidakkoon". Näiden lisäksi innostuin lukemaan myös Sabinen kirjan "Elämän viidakossa". Suosittelen näitä lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneista erilaisista kulttuureista ja selviytymistarinoista! Näin lyhyesti kuvailtuna Sabine muutti vanhempiensa sekä kahden sisaruksensa kanssa Papua-Uuteen Guineaan Sabinen ollessa n. 7-vuotias. Perhe alueella asustelevan fayu -heimon parissa, ja Sabine kasvoi kirjan nimen mukaisesti "viidakkolapseksi". Hän omaksui viidakossa vaadittavan elämäntyylin ja ajatusmaailman. Kun Sabine 17-vuotiaana matkusti Eurooppaan opiskelemaan, hänellä oli suuria vaikeuksia sopeutua länsimaiseen maailmaan. Vuodet Saksassa ja Sveitsissä olivat raskaita monella tapaa. Aikuisiällä Sabine palasi takaisin fayu -heimon pariin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut paluu lapsuuteen, sillä muun maailman muuttuessa myös heimon parissa oli tapahtunut muutoksia. Se siitä lyhyestä selostuksesta.. Seuraavana vuorossa taitaakin olla John Irvingin uusin teos. Saa nähdä mitä tämä herra vanhoillaan päivillään on keksinyt jälleen. 

Ja sitten liikkumiskuulumisia. Taitorullaluistelussa jouduin palaamaan hieman perusasioihin ja lukuisiin toistoihin. Tajusin harjoittelutapani olleen pahasti vinossa, sillä yritin liian vaikeita liikkeitä (hyppyjä siis) ilman riittäviä valmiuksia. Ehkä merkittävimpiä puutteita tähän mennessä ovat olleet ylävartalon hallinnan puuttuminen ja arkuus. Erityisesti alastuloissa ja joissain käännöksissä liikkumiseni on hieman horjahtelevaa ja heiluvaa. Kun rullikset eivät ole jalassa, yritän keskittyä keskivartalon, erityisesti selän vahvistamiseen mahdollisimman ahkerasti. Nyt uutena liikkeena on tullut lankutus niin paljon käsien varassa kuin mahdollista sekä joogan puolelta heinäsirkka -asento. Erityisesti axelin ja salchowin kohdalla teen niin paljon "valmistavia" hyppyjä kuin kärsivällisyys vain antaa myöten. Hyötynä tässä on se, että pikku hiljaa uskallan hypätä hieman rohkeammin, ja ryhti pysyy harjoittelun myötä paremmin. Yleensä kokeilen muutamia kertoja varsinaista hyppyä, mutta näiden esiasteiden harjoittelemiseen käytän aikaa niin paljon kuin tarpeen on. Pirueteissa on pientä edistystä, ja toissapäivänä innostuin testaamaan vaakapiruettia. Eihän se tietenkään onnistunut, mutta lähtö oli lupaava. Seuraavalla kerralla uudelleen siis.. Myös rittiä hypin niin pitkään että korkeutta alkaa löytyä. Lopuksi kokeilen muutaman kerran kaksoisrittiä. 

Muussa harjoittelussa sen sijaan on tapahtunut hieman selkeämpää edistystä, mikä kieltämättä piristää. Yritän ottaa vaikutteita HIIT:stä, ainakin jossain määrin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että "kuntopiirimäisessä" harjoittelussa pyrin tekemään eri lihasten harjoittamisten välillä jotain sykettä nostavaa, eli hyppimistä, spurtteja tms. Myös axel-kaksoisritti -yhdistelmä on hyvä vaihtoehto, sillä sykkeen nostamisen ohella pääsee harjoittamaan keskittymiskykyä. Vielä kun jäällä tai rulliksilla saisi onnistumaan.. Operaatio keskivartalon vahvistaminen on tuottanut tuloksia varsin pienessä ajassa. Mitään lihasten kasvattamista en tavoittele, haluan lähinnä voimaa ja kropan toimivuutta. Niin, ja mahdollisimman vähän selkävaivoja. Olen tosiaan yrittänyt lankuttaa ja tehdä heinäsirkka-asentoa, missä jalkojen pitäminen vierekkäin ei muuten ole aivan helppo juttu! Lisäksi olen harjoitellut käsien varassa istumista jalat naisellisesti harallaan tai eteenpäin ojennettuna. Vaihto näiden kahden välillä ei tosin onnistu (vielä?). Eilen ensimmäisen kerran elämässäni pääsin siltaan kaadosta suoraan, ei vain toinen käsi edellä. Pääsen kyllä ponkaisemaan jalkani yli, mutta varsinainen puolivoltti ei sentään onnistu. Kunnonkohotuksen puolella on myös tapahtunut oikein mukavaa edistymistä. Keväällä aloitettu hölkkä kattoi aluksi kilometrin, nyt kolme. Mäkispurteissa oli aluksi muutama toisto, nyt seitsemän putkee tai kaksi viiden sarjaa. Urheilukentän katsomon pikkuportaat tuli juostua eilen edestakaisin 15 kertaa, eli alkuperäinen kolme kertaa on moninkertaistunut kivasti. Mainittakoon ettei portaita ole montaa (10-13?). Jos masokistisuuskohtaus iskee, voisin yrittää juoksua vaikkapa 2-3 minuutin ajan. 

Ja vähän muutakin elämäntaparemonttia on tullut tehtyä, nimittäin ruokavalioon liittyen. Ei, se ei liity suolan vähentämiseen, sillä yritän pitää tavoitteeni realistisina. Teille jotka tykkäätte googlettaa blogiani käsitteellä" "pro ana", joudun tuottamaan jälleen pettymyksen, ainakin osittain. Näin 31-vuotiaana aineenvaihduntani todennäköisesti alkaa hieman hidastua, minkä vuoksi halusin tehdä pikaisesti ns. varatoimenpiteitä. Olen syömisten kanssa aamupalaa laskematta huolimaton, ja energiamäärä jää helposti liian matalaksi. Nyt vajaan viikon ajan olen nostanut energiamäärää hiljalleen pähkinöitä lisäämällä ja nauttimalla energiapitoisempia ruokia. En edelleenkään saa syötyä suuria ja raskaita aterioita, siispä pähkinät ja proteiinin lisäys ovat olleet sopiva ratkaisu. En jaksa kaloreita pahemmin laskea, mutta tällä arviolta 300-500 kcal:n lisäyksellä olo on ollut energisempi ja vaatteet mahtuvat hyvin päälle! Nostaminen jatkuu vielä. Ns. tavoitemäärän arviointi on hieman hankalaa sillä en viitsi liikaa laskea, mutta sellainen selvästi yli 2000 kcal, ehkä 2200 ilman "sivuvaikutuksia" on tavoitteeni. Pieni mainos maapähkinöiden puolesta, vaikka ne eivät pähkinöitä olekaan: antavat kivasti makua ja minulla ainakin ihon kunto on parantunut. Toki tuon ns. tavoitemäärän arviointi jää ilman tarkkoja laskelmia ympäripyöreäksi, mutta taktiikkani on tehdä lisäyksiä säännöllisesti, syödä 3-4 tunnin välein jne. Sokeria kulutan laiskasti, mutta en kiellä sitä itseltäni. Ehkä kaloreiden sijaan voisin asettaa tavoitteekseni syödä ilman suurempia vaikutuksia vaikka jopa kolmasosan enemmän kuin nykyään. Haluaisin nyt korostaa, että kyseessä ei ole laihdutusyritys, vaan keino lisätä hyvinvointia ja ehkäistä mahdollista säästöliekkiä. Todellinen ihmiskoe siis!

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Ideoita taitorullaluistelun ensiaskeleisiin

En voi kutsua itseäni asiantuntijaksi taitorullaluistelun suhteen, enkä myöskään ole käynyt lajiin liittyviä "pedagogisia opintoja". Uskaltaudun kuitenkin omien kokemuksieni perusteella kirjoittamaan jonkinlaista ohjeistuista kuinka päästä lajissa alkuun. Taitoluistelutausta on eduksi, mutta olen pongannut myös harrastajia, jotka ovat oppineet ja edistyneet hienosti ilman taitoluistelua. Vaikka en ole kilpaluistelija, enkä ole koskaan ollutkaan, minulla on useampi vuosi taitoluistelua takana, minkä vuoksi en ehkä aina osaa täydellisesti samaistua heihin, joilla kyseisestä lajista ole kokemusta. Ensimmäisenä askeleena kuitenkin itse kullekin lienee perusluistelun opetteleminen. Ensimmäinen ja toinenkin kerta voi tuntua todella jähmeältä. Jäähän tottuneilla pienoisena shokkina saattaa olla asfaltin aiheuttama tärinä, mutta luistelemalla siihen tottuu. Ns. tavalliset rullaluistimet ovat mielestäni armollisemmat mahdollisten töyssyjen ja sattumien suhteen verrattuna taitorullaluistimiin. Käyttämäni malli on siis Snow White, mihin olen ollut erittäin tyytyväinen. Verrattuna taitoluistimiin nämä ovat vaikeammat (lienee mallista riippumaton ilmiö), mutta eivät niin vaikeat etteikö luistelu olisi hauskaa. Ennen siirtymistä liikkeelle otettakoon huomioon muutama seikka. Jarruttaminen onnistuu tekemällä tiukan mutkan. Kun aikansa kaartelee, vauhti pysähtyy (varmaan tehokaampiakin keinoja on?). Eikö olekin edustavaa kun ohjeistaja ei ole jarruttamisesta varma? Ensimmäisille kerroille kannattaa varustautua kunnolla, ts. kypärä, käsisuojat, kyynärsuoja ja polvisuoja. Peffan suojaaminen.. makuasia? Itse myönnän vastuuttomasti luopuneeni kypärästä, mutta kyynär -ja polvisuojat ovat käytössä, samoin hanskat. Kuulostaa ehkä oudolta ratkaisulta, mutta tavalliset kämmensuojat jättävä peukalontyven paljaaksi, minkä nirhaantuminen on mielestäni äärimmäisen epämukavaa.

1. Perusluistelun harjoittelu. Ryhtiin kannattaa kiinnittää huomiota alusta pitäen, erityisesti käsien asentoon. Taitoluistelussa ja näin ollen myös taitorullaluistelussa hartiat tavallisesti pyritään pitämään takana. Takapuoli saa olla hieman "pitkällään", mutta ei aivan notkolla. Allekirjoittaneella notkoselkä on ongelmana, mikä todennäköisesti ei koskaan korjaannut täydellisesti. Ns. oikeasta käsien asennosta en ole täysin varma, mutta itse olen tottunut "kello kolmen asentoon". Eri suuntiin mentäessä eteenpäin osoittava käsi vaihtuu, suunnasta riippuen. Tämä tosin on sen tason hienosäätöä, että sitä voi hioa ajan ja motivaation kanssa. Tasapainon helpottamiseksi olisi kuitenkin hyvä pitää ylävartalo hyvässä ryhdissä, sillä esimerkiksi liika kumaruus tekee liikkumisesta usein aika epävarmaa. Potkuissa tärkeää on joustaa polvia. Polvien käyttäminen on aluksi vaikeaa, mutta joustamista voi harjoittella myös paikoillaan. Vähitellen jousto tulee mukaan liikkumiseen kun varmuus lisääntyy ja lihakset vahvistuvat. Tavallisten rullaluistimien kanssa nk. kärkipotku jää väkisinkin pois, mutta taitorullaluistimilla kiusaus potkia kärjillä on suuri, sillä "kärkipiikkinä" toimivat kumi mahdollistaa potkimisen. Jos jäältä on jäänyt kärkipotku päälle ns. pahana tapana, jokunen mahtuu aina mukaan, mutta kannattaa yrittää parhaansa mukaan pitää potkut sivupotkuina.

Jos perusluistelusta ei ole minkäänlaista kokemusta, suosittelen aluksi kokeilemaan makkaroita/piparkakkuja, jossa jalkoja viedään vuorotellen erilleen ja tuodaan taas vierekkäin. Polvista on tärkeä yrittää joustaa, ja reisilihaksia käyttää mahdollisimman ronskisti. Aluksi tämä voi pelottaa, mutta rohkeutta vaan, harjoittelemalla onnistuu! Makkaroista kannattaa siirtyä pujotteluun, joissa jalat pysyvät koko ajan vierekkäin tehden jatkuvaa s-kuviota. Kun eteenpäin liikkuminen tuntuu riittävän varmalta, on aika siirtyä "potkulaudan" harjoittelemiseen. Liike tehdään ympyrällä. Ulommalla jalalla potkaista sivulle kerta toisensa jälkeen, jolloin saavutetaan kaartava eteneminen. Tärkeää on tehdä molemmilla jaloilla sama määrä toispuoleisuuden välttämiseksi. Ns. tavallisen takaperin luistelemisen suhteen olen huono neuvomaan, enkä taitorullaluistimilla harjoittelisi sitä aivan alussa, vaikka jäällä se kuuluukin osaksi ensiaskeleita. Syy on yksinkertainen ja perustuu nössöyteen. Koska taaimmaisen renkaan kohdalla ei ole mitään jarrupalaan viittaavaa, peffalleen lentämisen riski on oikeasti suuri verrattuna tavallisiin luistimiin. Tämä on testattu, enkä suosittele ainakaan alussa..

2. Kohti sirklausta. Itse koen takaperin sirklauksen helpommaksi kuin sirklauksen etuperin. Ehkä ennen sirklausta takaperin voi olla hyvä hieman kokeilla luistelua takaperin. Tekniikkaa on vaikea selittää, mutta itselleni mieleen tulee miniatyyrinen pujottelu. Luistelu takaperin jää helposti unohduksiin, sillä sitä ei oikeasti tarvita erityisemmin. Toisaalta osaamisesta ei koskaan ole haittaa, ja vaikkei tarvetta olisi muualla, perusluistelun kannalta se on hyvä hallita. Mutta nyt menen asioiden edelle! Ennen "virallista" sirklausta etuperin itse suosittelisin harjoittelemaan ristiaskeleita. Käytännössä tämä tarkoittaa etemistä astuen ristiin niin kunnolla kuin mahdollista. Aluksi eteen tulevaa jalkaa on vaikea saada ristiin, mutta hiljallen uskallus joustaa polvista lisääntyy. Ei siis kannata missään nimessä luovuttaa! Kun taidot lisääntyvät, voi tukijalalla yrittää pientä kaarta, mikä on ulkokaari, eli tukijalka nojautuu hieman poispäin toisesta jalasta. Sisäkaaressa jalan asento on päinvastainen. Jalkojen saaminen kunnolla ristiin ei välttämättä onnistu ensimmäisellä kerralla, mutta väliäkö sillä! Ristiaskeleista onkin aika siirtyä itse sirklauksen pariin. Harjoittelutapoja on erilaisia, mutta itse kokeilisin mieluummin varsinaista sirklausta ensin, ja hienosäätöä myöhemmin. Ulommalla jalalla potkaistaan ensin sivulle ja viedään sitten ristiin tukialan eteen. Tukijalka tekee puolestaan potkun samaan aikaan, mutta potku ei ole yhtä voimakas kuin etummaisen jalan. Taaempi jalka niin ikään siirtyy maalta ilmaan, ja paino on etummaisella jalalla. Taaempi jalka palautuu etummaisen viereen, ja etummainen tekee uuden potkun sivulle ja taaempi omansa. Näin selostettuna sirklausta on vaikea käsittää, mutta ideana on saada aikaan eteneminen ympärällä ja kaarella. Nyt suuret pahoitteluni videon suhteen. Ensinnäkin tämä on jäällä ja toiseksi klikatkaa suunnilleen minuutin kohdalla jos haluatte nähdä sirklauksen käytännössä, tosin hidastettuna: https://www.youtube.com/watch?v=8Kmv3X-sLvU

Kun sirklauksessa haluaa parantaa tekniikkaa, voidaan liike niin ikään "pilkkoa", eli harjoitella vuorotelleen potkulautaa ja taaemman jalan potkua. Jälkimmäinen on omasta mielestäni aika hankala, mutta harjoitteena todella hyödyllisenä. Sirlaus takaperin on käytännössä katsoen samanlaista. ulompi jalka potkaisee sivulle ja siirtyy eteen ristiin, ja taaempi jalka tekee potkun. Sirklauksessa ryhtiin kannattaa kiinnittää jälleen huomiota. Esteettiset tekijät jäävät sikseen, sillä tasapainon ylläpitäminen helpottuu merkittävästi.

Tässä oli hieman kokemusten perusteella laadittua ohjeistusta ensimmäisille kerroille. Toivomuksia saa kirjoittaa jos mieleen tulee. Olen itse harjoitellut perusluistelun ohella joitain askelia kaarista ja kolmosista rittiaskeleisiin, paria piruetteja sekä yksöishyppyjä. Axel ja kaksoissalchow ovat harjoitteilla ja onnistuvat jos/kun onnistuvat. Myös liukuja tulee harjoiteltua sen mukaan mihin rohkeus riittää (vaaka, ikkunavaaka, nosturi, merenneito).

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Lihaskunto -ja kestävyysharjoitteet: eivät sittenkään niin hirveitä?

Ja taas treeniaiheista pohdintaa. Kestävyysharjoittelu on tosiaan ollut minulle ainakin hieman epämukavampi osa harjoittelua. Jotenkin se harjoittelu menee siinä määrin mukavuusalueen ulkopuolelle, että myös valikoiva motivaationi tahtoo laskea. Sama pätee myös voimaharjoitteluun siinä vaiheessa, kun ääriraja alkaa olla lähellä. Valitettavasti sellaisen saavuttaminen lienee kuitenkin välttämätöntä kehittymisen kannalta. Toki sellainen "järkevä" raja tulee olla, mutta kehittyminen on siinä mielessä harmillinen tavoite, sillä sellaisen tapahtuminen vaatii sitä, että harjoittelu tosiaan "tuntuu". Tekniikkapuoli tuntuu tavallaan kevyemmältä, mutta se puolestaan vaatii keskittymistä. Toisaalta ilman voima -ja kestävyysharjoittelua tekniikan harjoittelun suorittaminen riittävän tehokkaasti taitojen hioimisen ja uuden oppimisen kannalta ei onnistu, ainakaan helposti.

Olen tosiaan pyrkinyt siihen, että hölkkäisin vähintään kerran viikossa hieman pidemmän matkan, mikä kohdallani tarkoittaa muutamaan kilometriä. Vauhti on kylläkin leppoisa, mutta maasto mukavan vaihtelevaa. Juoksuradalla lyhyempiä matkoja juostessa yritän panostaa enemmän vauhtiin, jottei harjoite jäisi verryttelyn tasolle. Mitään ennätyksiä en pyri tekemään, vaan tekemään harjoituksen niin, että vaikutusta olisi. Näin itsenäisesti harjoitellessa ilman suunniteltua ohjelmaa treeni tahtoo jäädä tasoltaan alisuoritukseksi, mutta toisaalta jos harjoittelu ei mainitusti tunnu missään, teen varovaisia lisäyksiä. Myös määrät vaihtelevat jottei yksitoikkoisuus astuisi kuvioihin. Pidemmän matkan juoksun ohella pyrin tekemään vähintään kerran viikossa mäkispurtteja. Tosin moniin näistä harjoitteista liittyy ainoana rajoittavana tekijänä sää, sillä ne tapahtuvat ulkosalla. Talvella siirrän nämä harjoitteet osaksi jäälle ja katson mitä saan aikaiseksi. Tässä kesän aikana kunto on jossain määrin kohonnut, eikä hölkkääminen ole yhtä tuskaista kuin alussa. Myös matka on pidentynyt reilu kilometrillä.

Eilen onnistuin jopa löytämään kestävyysharjoitteista jotain positiivista. Päivällä kun tuli sateeton hetki, poikkesin rullaluistelua harjoittelemassa ja harmittelin mielessäni lajin vaikeutta. Vaikka pidän haasteista, myönnän pitäväni myös helppoudesta. Esimerkiksi axelissa ja kaksoissalchowissa kroppa ei vain millään tahdo suostua käyttäytymään niin, että hypyt onnistuisivat. Samoin pirueteissa olin vaihteeksi menettää hermoni. Iltasella juoksulenkki tuntui sen sijaan harvinaisen mukavalta vaihtelulta. Syy on yksinkertainen: se on teknisesti helppoa ja todellista "aivot narikkaan" -puuhaa! Myös alussa mainitut epämukavat harjoitteet saivat pilkahduksen positiivisuutta. Taitoluistelu ja taitorullaluistelu vaativat keskittymistä, mikä jossain vaiheessa alkaa harittaa. Keskittymistä vaativien lajien rinnalle lihaskunto -ja kestävyysharjoitteet sopivat siis hienosti kompensoivana tekijänä.

Tänään rullailu jäi väliin epävakaisen kelin vuoksi. En tarkalleen ottaen tiedä onko sade suoranainen este, mutta keskittyminen tahtoo kärsiä. Siispä sateen hetkeksi tauottua siirryin vaihteeksi urheilukentälle. Tällä kertaa pitkän matkan juoksu sai jäädä ja vaihtua tekniikkaharjoitteluun, spurtteihin ja porrasharjoitteisiin. Mäkispurtit olivat kaikessa epämukavuudessaan tehokkaita, ja tällä kertaa toistoja tuli tehtyä seitsemän kappaletta. Kierroshypyissä on jotain ongelmaa, sillä kroppa ei tahdo pysyä suorassa. Ongelma on harjoittelun myötä onneksi helpottanut. Lisäksi olen lisännyt selkälihasten harjoittamisen määrää. Rappusissa tuli juostua oikein olan takaa, ja mahdollisesti huomenna jaloissa voi tuntua. Vaikka lihasjumi on merkki tehokkaasta liikkumisesta, tuskin maltan odottaa millainen kävelytyyli huomenna odottaa. Tosiaalta voi olla niinkin, että jumitusta ei tule.

Ehkä nämä epämukavammat harjoitteet käyvät siis eräänlaisesta meditaatiosta, joskin vauhdikkaammasta sellaisesta. En silti voisi sanoa aloittamista helpoksi. Itse asiassa se taitaa olla hankalin osa sitten alkukankeuden jälkeen. Kun vauhtiin pääsee, olo paranee ja harjoitteet käyvät jopa mukaviksi (tai miten sen nyt määrittelisi..). Paras olotila tulee kuitenkin jälkeen henkisesti ja fyysisesti. Kroppa on mukavan raukea ja pieni ylpeys ahkerasta harjoittelusta lienee myös sallittua. Toki alkukankeuden ja aloittamisen vaikeuden aikana jälkivaikutuksilla on vaikeaa motivoitua, mutta alkuun vain niin energiaa säästyy itse tekemiseen! Olenko itse noin toimielias asenteeltani? No en. Mutta jokunen sellainenkin kerta mahtuu joukkoon.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Liikkumista ulkosalla ja vähän kiusallisempi kömmähdys

Epävakainen sää ei onneksi ole estänyt liikkumista, vaikka välillä onkin siirtänyt sen sisätiloihin. Tosin jos joskus oikein epätoivoiselta näyttää, ehkä voisin vihdoin ja viimein kokeilla uimalan kuntosalia, kun hinta ei ole pahimmasta päästä. Mutta nythän on kesä, miksi en ui? Pidän kyllä uimisesta, mutta herkästi tapahtuva kylmettyminen tekee homman epämukavaksi. Toisaalta en tiedä menetänkö niin paljoa että aiheesta kannattaisi harmitella, sillä enhän koskaan ole ollut mikään "vesipeto". Liikuntamuotona uiminen on toki tehokkaimmasta päästä. Toisaalta onneksi muistakin lajeista saa paljon irti.

Rullaluistelussa oli sateiden vuoksi parin päivän tauko, mikä onneksi päättyi eilen. Tällä kertaa testasin uutta harjoittelupaikkaa, missä tilaa oli paljon enemmän kuin tähän asti hyödyntämälläni koulun pihalla. Kaltevuutta oli hieman, mutta ei häiritsevästi, ja pikkukivienkin määrä oli vähäinen. Axelin kanssa ongelmat tietenkin jatkuvat, mutta yritän keskittyä vain oikean hyppyasennon löytymiseen. Kaksoissalchow taitaa olla hieman lähempänä, mutta rotaatioasennossa on vielä parantamisen varaa. Vaikka itse onnistumista ei välttämättä tapahdu edes tämän kesän aikana, on mukava huomata pienet edistymiset. Ritissä ja flipissä huomio kiinnittyy edelleenkin korkeuden ja varmuuden löytämiseen sekä selän suorassa pitämiseen. Pirueteissa edistyminen on erittäin hidasta, mutta kenties joka kerta mukaan mahtuu yksi ylimääräinen kierros. Askeleissa rittiaskel menee jo selkeästi varmemmin, mutta sujuvuus/lennokkuus vaatii vielä parantamista. 50 minuuttia harjoiteltuani perinteisessä järjestyksessä kaikki menikin hyvin. Sitten sain päähän harjoitella lopuksi vielä muutamaan kertaan "ristiin hypättyä" valssihyppyä, minkä miellän axeliin valmistavaksi liikkeeksi. No, alastulo kävikin suoraan toiselle kankulle, mikä ensimmäisen kerran todella sattui. Tapahtumasta erityisen nöyryyttävän teki luonnollisesti muutama näystä kiitollinen katsoja. Yleensä pyrin kaatumisesta huolimatta kokeilemaan vielä kerran, mutta tällä kertaa kipu oli sitä luokkaa, että halusin rullikset vain kiireesti jalasta pois. No, tänään harjoittelu taitaa jäädä väliin, osaksi tosin sateen vuoksi. Ei se kipeä vaan se häpeä, vaikka kipeää tekikin ja tekee nytkin. Voi minua! Iltasella tuli poikettua urheilukentällä, ja innostuin kokeilemaan juoksua, mutta tällä kertaa vain 800 metriä. Toissa päivänä nimittäin terästäydyin niinkin paljon, että sain hölkättyä muutaman kilometrin. Whee!!!! Myös mäkispurtteja tuli tehtyä ja hyppyharjoituksia. Siinähän sitä liikkumista olikin mukavasti yhdelle päivälle. Tänään pitäisi kaiketi suunnata huomio keski -ja ylävartaloon, mutta en tiedä pääsenkö missään harjoittelemaan, kiitos kelien ja täynnä olevan kämpän.

Seuraavaksi tiedossa on hieman rentoiluakin, toisin sanoen ystävän tapaaminen kenties jopa shoppailun merkeissä, jos minä siis kaikessa nirsoudessani löydän mitään. No, ystävän tapaaminen on onneksi reissun prioriteettinä, joten shoppailusta viis!

Oikein mukavaa tiistaita kaikille!

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kohti kesätreeniä!

Kesäkuntoilu on viimeinkin päässyt alkamaan! Tosin määrän ja tehokkuuden suhteen on parannettavaa, mutta kenties asteittainen eteneminen on järkevä vaihtoehto, etenkin kun ylävartalon treenaaminen johti miltei seuraavana päivänä pieneen tulehdukseen. Käyhän se näinkin.. Vaikka pyrin liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti, yritän linkittää erilaiset kuntoilumuodot taitoluistelun ja taitorullaluistelun tukemiseen. Toisaalta tankotanssille ja muulle akrobaattiselle liikunnalle olisi hauska antaa enemmänkin aikaa, mutta realismin harmillinen olemassaolo tahtoo luoda omat rajoitteensa. Niin, ja ikä, tekijä mitä en haluaisi myöntää. Toisaalta hyväksyn iän aiheuttamat mahdolliset rajoitteet vasta kokeilemisen jälkeen, en ennakkoon. Myönnän että kroppa protestoi ajoittain erityisesti selän alueelta. Toki joidenkin liikkeiden kanssa on oltava varovainen, mutta pyrin silti kokeilemaan myös "ääriliikkeitä" varoen. Mahdolliset haitat minimoidakseni panostan mahdollisimman paljon lihaskunnon kehittämiseen, mikä selän kohdalla ei tosin tunnu aivan helpolta. Kuulun siihen (oletettavasti) enemmistöön, joilla vatsalihakset ovat hyvässä kuosissa, mutta selkälihakset sitten ovatkin vähän vähemmän hyvässä kunnossa. Itse koen selkälihasten harjoittamisen todella hankalaksi, sillä liikkeen kohdistaminen nimenomaan selkälihaksiin tahtoo olla vaikeaa. Esimerkiksi jalkoja nostaessa aktivoituvat helpoimmin takareidet ja pakaralihakset, mutta onneksi selkälihakset ovat vähitellen alkaneet löytyä. Lisäksi toistoja tarvitaan paljon jos haluaa, että lihasten käyttäminen "tuntuu". Olisiko kenelläkään antaa neuvoja selkätreenin suhteen?

Taitorullaluistelua olen harjoitellut melko aktiivisesti, tosin tänään oli välipäivä. Lajin hyviä puolia on riippumattomuus jääajoista. Miinuksena tulee lähinnä säävaraus ja sopivan harjoittelupaikan löytäminen. Itse olen löytänyt kohtuullisen harjoittelupaikan yhden koulun pihalta, mutta tila alkaa olla liian pieni. Seuraavalla kerralla yritän saada aikaiseksi testata erästä toista paikkaa, missä tilaa olisi enemmän. Kaltevuus vaihtelee hieman, mutta hyvällä onnella ei häiritsevästi. Nyt kun olen päässyt jonkin aikaa harjoittelemaan, on tavoitteiden asettaminen hieman helpompaa. Tosin tavoitteet ovat enemmänkin harjoittelusuunnitelmia, kuin asioita joiden on ns. pakko onnistua tiettyyn ajankohtaan nähden. Askelissa sisäkolmoset ovat ulkokolmosia haasteellisempia, mutta yritän tehdä toistoja vaikkei liike olisikaan "kiva". Rittiaskeleet menevät jo paremmin, ja tilan salliessa vauhtia voisi hieman lisätä. Tosin jalkojen asettaminen ristiin vaatii vielä keskittymistä. Kantakäännöksiä on tullut tehtyä, mutta liike menee varsin mekaanisesti. Hypyissä axel ja kaksoissalchow ovat ns. prioriteetteina, mutta muiden hyppyjen kohdalla harjoittelen ryhtiä ja korkeutta. Axelin ja kaksoissalchowin kohdalla teen mahdollisimman paljon "valmistavia" hyppyjä", eli valssihyppy rittiasentoon, samoin myös salchowin. Tosin rotaatioasento lienee oikeampi ilmaus? Jotenkin tuntuu hassulta, kun axeliin ja kaksoissalchowiin liittyvät virheet ovat tasan samoja kuin jäällä! Teoreettisesti tiedän miten hyppyyn pitäisi lähteä, mutta rullisekset jalassa se ei onnistu. -Vielä? Toisaalta hyväksyn sen, että olen kaikkien ei täydellisen varmojen liikkeiden kanssa todella arka. Sen kuitenkin jouduin itselleni myöntämään, että yrittämisen määrä on varsin vähäinen niissä liikkeissä, joissa työtä on tehtävä enemmän. Toissapäivänä päätin (ainakin niin pitkäksi aikaa kuin muistan) tehdä toistoja 3-4 sen jälkeen, kun mieleen nousee ajatus vaihtaa liikettä. Piruetit ovat edelleenkin vaikeita, mutta pientä edistystä tapahtuu kunhan maltan kokeilla uudelleen epäonnistumisista huolimatta. 


Entä muu harjoittelu? Välillä toivoisin että minulla olisi se nk. personal trainer kertomassa mitä tehdä. Ei-asiantuntijana treeni tahtoo mennä lähinnä tietyin väliajoin tapahtuvan toistumisen perusteella. Toisin sanoen tekniikkaa harjoitellaan niin ja niin usein, voimaa tietyin väliajoin ja kestävyyttä myös. Uskallan väittää, että itsekurini harjoittelussa myös motivaation puuttuessa on mukavalla tasolla. Toisaalta en ole vakavasti kilpaurheilija, vaikka harrastelijatasolla kyllä. Haluaisin kieltämättä päästä taitoluistelussa Silver -tasolta Gold -tasoon, mutta työtä on tehtävä paljon, eikä tuntimääräkään takaa onnistumista. Jostain syystä kestävyysharjoittelu (juoksu, pyöräily yms.) on vaikea saada toteutettua. Kyseessä on puhdas motivaation puute, mikä ajoittuu aloittamiseen. Toisaalta taidan tehdä asiasta vaikeamman kuin se todellisuudessa on. Kestävyyttä voi harjoittaa monella tapaa ja monissa lajeissa. Esimerkiksi sulkapallo olisi todella hyvä vaihtoehto. Siispä pelikavereita houkuttelemaan.. Vaikka taitoluistelu ja taitorullaluistelu painottuvat jalkoihin, myös keskivartalon lihasten kunnolla on suuri merkitys. Kuten alussa mainitsin, selkä on ongelma-alueeni. Kun lihakset heikkenevät, hyppyharjoituksissa tasapaino katoaa ja hyppy päätyy "kumarrukseen". Toivottavasti löydän tähän ongelmaan ratkaisuja tai sopivan rinnakkaislajin, jota voin jatkossa harjoittaa. 


Aiemmin kirjoitin ympäristön hyödyntämisestä harjoittelussa. Luontoa olen hyödyntänyt laiskasti, mutta muita vaihtoehtoja kyllä. Taitorullaluistelua olen tosiaan harjoitellut lähellä olevan koulun pihalla olevalla pienellä "koripallokentällä". Näin kesäaikaan on mukavampi harjoitella ulkosalla, ja hintakin on salimaksua edullisempi (huimat nolla euroa!). Nykyisellä asuinpaikallani harjoittelupaikkojen löytäminen on ollut vaikeaa, sillä parkkipaikat ovat huonossa kunnossa ja maasto turhankin loivaa. Olen vieläkin töyssyjen suhteen herkkä, joten kovin kuoppaista ei saisi olla. Yhden kaipan pihalle on tehty uusi parkkipaikka, mutta kiitos laajennettujen aikioloaikojen, kellonajan suhteen suhteen on oltava täsmällinen. Kymmenen vuotta takaperin olisi varmaan ollut pokkaa kokeilla parkkihalleja, mutta näin kolmekymppisenä tarvitsen jo henkistä tukea. Kodin ohella käytössä on tällä hetkellä kolme eri liikuntapaikkaa. Urheilukenttä portaineen, urheilupuisto jossa on lenkkipolku ja kuntoilupiste sekä palvelutalo, jonka liikuntapaikka on avoimessa käytössä, kunhan asukkaat itse eivät ole sitä käyttämässä. Jälkimmäisessä kuntoilulaitteet ovat todella hyvässä kunnossa, ja "temppurataa" voi hyödyntää vaikka koko perhe. Urheilupuisto on myös monipuolinen, sillä lenkkipolulla voi hölkätä (joku saisi potkia ahterilleni että saisin aikaiseksi hölkätä!) ja kuntoilupisteellä voi hyppiä, temppuilla ja tehdä ylä -ja keskivartalon treeniä. Hiekka-alue riittää hyvin niin tekniikka -kuin kuntohyppelyyn. Urheilukentällä voi juosta hieman pienemmän lenkin kerrallaan, mutta katsomon rappuset ovat mitä parhain paikka tehdä porrastreeniä aina hyppelystä nousuihin! Pienissä rapuissa voi taas tehdä motoriikkaharjoituksia, kuten kaksi ylös, yksi alas jne, kaksi hyppyä ylös, yksi alas, juoksua sivuttain jne. Mielikuvitus (ja masokismi) on rajana. Nurmella voi tehdä kärrynpyöriä, hyppyjä, ylävartalon harjoitteita yms. jos muita haroittelijoita ei ole liikaa paikalla. Ulkopuolisena on tosiaan otettava huomioon eri lajien ja seurojen edustajat. Luonnon hyödyntäminen on vielä suunnitelmien tasolla, mutta jos saan aikaiseksi, kirjoitan aiheeesta. Jos en, toivon että joku muu kirjoittaa aiheesta.



Näiltä näkymin toivon oikein mukavaa kesää kaikille, vaikka en tauolle jääkään. 

torstai 30. kesäkuuta 2016

Neuroottisen oikeassa olemisen ihanuus ja kurjuus

Uskonto ja politiikka: siinä lienevät ne arkaluontoisimman ja samalla räjähdysaltteimmat aiheet, joita tietyissä tilanteissa on hyvä välttää. Kenties syy arkaluontoisuuteen on jokaiselle itsestäänselvyys, mutta minä en kuulu kyseiseen enemmistöön. Olen parin viime vuoden aikana oppinut kantapään kautta, että ajoittain on hyvä olla paljastamatta sitä, että opiskelen teologiaa ja aion jopa jonain päivänä valmistua. En häpeä valintojani, mutta harmillisen usein joudun todella rasittavien aiheiden keskelle, joihin minulla pitäisi olla valmis, ennalta oletettu mielipide. Tavallisesti pommitettavat kysymykset koskevat seksuaalivähemmistöjen avioliitto -ja adoptio-oikeutta, aborttia ja evoluutioteoriaa. Jos totta puhutaan, vatsani kääntyy nurinpäin näistä aiheista, ellei keskustelu pidä sisällään jotain muuta, kuin ehdottomia kyllä/ei -vaihtoehtoja. Sama pätee politiikkaan ja poliittisiin ideologioihin. Keskustelen politiikasta mielelläni, mutta tietotasoni siitä aiheesta on varsin heikko, minkä vuoksi kuulen mielelläni taustatietoja ennen varsinaisen mielipiteen muodostamista. No, myönnän sortuvani myös oikotien kautta siirryttyyn ehdottomuuteen, mistä posket häpeästä helottavina saan kunnian astua syrjään.

Uskonto ja politiikka voisivat olla mitä parhaimpia aiheita, jos niistä keskustellessa jokainen osapuoli ei haluaisi olla ainoastaan oikeassa. Kenties olen tässä(kin) väärässä. Kokemuksieni ja kuulemani perusteella hedelmällisetkin keskustelut tahtovat kaatua siihen, kun osapuolet eivät ole lainkaan valmiita kuulemaan vastapuolen perusteluja ja näkemyksiä. Tässä kohden mieleen nousee jostain kuultu lause: "Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa". Teorianahan tämä olisi miellyttävän yksinkertainen ja houkutteleva seurata. Jossain määri uskontotieteeseen perehtyneenä voisin olla valmis rinnastamaan politiikan uskontoon näiden samankaltaisuuksien vuoksi. Politiikkaan liittyy harvemmin jumala-hahmo, mutta uskonnon tavoin pyrkimyksenä on tavoitella tiettyjä arvoja, elää tiettyjen sääntöjen alaisena ja löytää ratkaisut ongelmiin arvojen ja sääntöjen kautta. Aivan kuten erilaisia uskontojakin, erilaisia poliittisia ideologioita on runsaasti, eivätkä kaikkien säännöt ja näkemykset aina vastaa toisiaan. Yhdistävänä tekijänä kuitenkin lienee se, että jokainen haluaa olla ainoastaan oikeassa.

Tuo lähes neuroottinen halu olla oikeassa lienee yksi merkittävä tekijä näiden aiheiden arkaluontoisuuden kannalta. Koomista on kuitenkin se, että eri uskontojen tai poliittisten ideologioiden välisistä yhtäläisyyksistä näytetään mieluummin vaikenevan korostamisen sijaan. Tavoitteena lienee näin ollen olla yksinkertaisesti eri mieltä vastapuolen kanssa, oli hän sitten samaa tai eri mieltä aiheesta X. Olen viime vuosina pyrkinyt ottamaan sellaisen lähestymistavan, että otan mieluusti vastaan hyvin perustellun mielipiteen tai ajatuksen sysäämättä sitä syrjään, vaikka olisinkin eri mieltä. Tosin tässä kohden on vaikea olla miettimättä, voiko ajatusta pitää järkevänä ja mielenkiintoisena olematta samaa mieltä? Itse uskaltaudun vastaamaan myönteisesti. Se ajatus -ja arvomaailma missä elän (tai se hyvin suppea kaikesta eristetty kupla?), pitää tuskin sisällään yhtäkään absoluuttista totuutta, sillä loppujen lopuksi kaikki jää uskon varaan. -Myös asiat, jotka eivät liity uskontoon. Avatakseni tätä hivenen korkealentoista ajatusta otan esimerkeiksi evoluutioteorian ja Jeesuksen ylösnousemuksen. Mielestäni evoluutioteoria on hyvin perusteltu (vaikka puutteelliseksi todettu) teoria, joka voisi hyvinkin pitää paikkaansa. Toisaalta ihminen ei ole konkreettisesti nähnyt kehityskulkua, vaan hän joutuu muodostamaan näkemyksen yksittäisten todisteiden varaan. Näin ollen on uskottava. Sama pätee Jeesuksen ylösnousemukseen. Toki ilmiöön liittyy kohdallani syvällisempiä merkityksiä, mutta tarkastellessa itse tapahtumaa, kukaan ei voi suoraan kertoa mitä todella tapahtui. Lukuisten selitysten joukosta on vain valittava se, mikä tuntuu luontevimmalta. Kas kummaa, jälleen voidaan vain uskoa.

Onnistuneissa keskusteluissa ehkä parasta on, jos osapuolet kykenevät hetkeksi astumaann omien mielipiteiden ulkopuolelle, ja ottamaan vastaan erilaisia näkemyksiä objektiivisesti tarkastellen. Oikeassa on mukava olla, sen voin myöntää. Itse asiassa olisin mielelläni aina oikeassa, mutta koska ikävä realismi tahtoo tätä ylellisyyttä rajoittaa, voin luopua tuosta tarpeesta. Mielipiteet ovat tärkeitä, ja jokaisella on sellaisiin oikeus. Toisaalta edes hetkellinen kyky kuunnella ja ottaa vastaan muitakin näkemyksiä voi antaa paljon, ja muokata mielipiteitä hieman moniulotteisempaan suuntaan. Tällaisella asenteella varusten joukon kanssa keskustelen mielelläni kaikesta, mutta tiukan kyllä/ei -asenteen kera keskustelen mieluummin säästä. Itse asiassa en siitäkään, sillä pian kiisteltäisiin siitä, onko talvi kesää mukavampi aika, ja pian syksy ja kevät aiheuttava lopullisia välirikkoja keskustelijoiden välillä.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Kaksi päivää lomaan!

Lähtölaskenta lomaan alkaa olla loppusuoralla, toisin sanoen jäljellä on kaksi päivää. Jotenkin harmittaa, kun ns. kehittymistä tapahtui selkeimmin vasta parilla viimeisellä viikolla. No, hyvä että edes jossain vaiheessa. Mitään suurempia lomasuunnitelmia ei ole, ensisijaisesti hermolepo olisi mukava vaihtoehto. Mitä se käytännössä katsoen on, ja onnistuuko moinen? En tiedä, mutta täytyy kaiketi ottaa selvää. Mökkireissusta kieltämättä suorastaan haaveilen, ja hyvällä onnella se voi jopa onnistua parin viikon kuluttua. Äkkiseltään ympäripyöreät "suunnitelmani" vaikuttavat varmaankin suorastaan säälittävän tylsiltä. Toisaalta kaipaan aluksi ihan vain "olemista" ilman tiukkoja aikatauluja ja reissaamista. Aluksi perehdyn tekemättä jääneisiin kotitöihin, paikkaan treenissä tapahtuneita puutteita ja niiden vaikutuksia, ja ehkä yritän tarttua soittimiin. Juhlimatta jäänyttä juhannusta minulla ei ole suurta hinkua "paikkailla". Sen sijaan haluaisin liikkua paljon ulkona, mikäli kesäiset säät vain suostuvat jatkumaan. Kunhan syksyn opintojen aikataulut ja tarjonta ilmestyvät, yritän tehdä mahdollisimman selkeät suunnitelmat tulevalle lukuvuodelle.

Kuten aiemmassa kappaleessa kävi ilmi, treenissä on viime aikoina ollut puutteita. Syitä on useita, mutta myönnän että olisin itse voinut vaikuttaa asiaan paljonkin. Paikoillani en sentään ole ollut, mutta esimerkiksi rullisten päälle en ole päässyt sitten viime viikon. Voi mennä keskiviikkoon että harjoittelu onnistuu taas, mutta ehkä ne taidot sieltä palautuvat. Muu harjoittelu on sujunut kohtuullisemmin työpäivistä huolimatta, vaikka itse treeni onkin jäänyt suppeammaksi. Eilen työpäivään itseensä mahtui liikkumista siinä määrin, että päätin kotipuolessa tapahtuvan harjoittelun vaihtuvan vapaapäiväksi. Toki vatsa -ja selkälihasliikkeet tuli tehtyä, mutta muuten uskaltauduin olemaan hieman laiskempi. Toisaalta kai niitä lepopäiviäkin on hyvä pitää. Juokseminen on jäänyt hieman vähemmälle, mutta käydessäni tuossa lähellä olevalla urheilukentällä olen yrittänyt tehdä mäkispurtteja. Tällä hetkellä niitä tulee tehtyä viisi kappaletta, mutta seuraavalla kerralla nostan määrän kuuteen, ja pian seitsemään mikäli kuudes ei aiheuta suurempia eroja. Porrasharjoitteita ja tasoille hyppimistä olen tehnyt n. 2-5 kertaa viikossa, riippuen miten usein olen päässyt sellaisiin paikkoihin, joissa näitä harjoituksia voi tehdä. Lisäksi luisteluhypyt maalla ovat kuuluneet osaksi harjoittelua. Erityisesti kaksoissalchowia harjoitellessa oli melkein hämmentävää huomata, miten suuri merkitys keskivartalon lihaksilla on rotaatioasentoa ajatellen. Nyt täytyy vain toivoa, että kesän liikunta vaikuttaa suotuisasti syksyn jääharjoituksiin.

Tämä ja huominen menee tosiaan vielä töiden merkeissä, mutta sen jälkeen yritän panostaa niihin asioihin, jotka ovat jääneet vähemmälle: liikunta, musiikki ja toivottavasti myös lukeminen. Tänään teen sen ns. epätoivoisen teon, eli vien leipomuksia työpaikalle. Tällä kertaa tuloksena ovat mudcake -tyyppiset kuppikakut porkkanalla maustettuna ja ilman valkoista sokeria, toisin sanoen hunajan a stevian kera. Saa nähdä mihin asentoon suupielet kääntyvät, kun minä en osaa käyttää sokeria suomalaisten makutottumusten vaatimalla tasolla..

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Päivitys ennen töihin siirtymistä

Ja tähän väliin pieni, enemmän liikuntapainotteinen "raportti". Itse asiassa teksti ei tällöin eroa aiemmista lainkaan, jos mielipide -tai mieltenpahoittamisteksetejä ei lasketa. Sain tosiaan pelastettua menetetystä kymmenestä opintopisteestä viisi, joten vahinko tulee olemaan aiempaa pienempi. Olen toki räveltänyt toista työtä, mutta keskittymiskyky ei riitä useamman minuutin työskentelyyn, joten projekti lienee luokiteltaviksi ajanviettotavaksi, tai sitten keskittymiskyvyn harjoittamiseksi. Töitä on jäljellä vielä viikoksi, ja päivät jakautuvat varsin epätasaisesti. Tänään on iltavuoro, samoin ylihuomenna. Juhannusviikonlopun olen töissä, mikä kelien suhteen harmittaa. Toivon noiden helteiden kääntyvän oikein masentavan sateiseksi sääksi! Sitten onkin enää pari päivää ja odotettu kesäloma. Suoranaisia suunnitelmia ei nurmikonleikkuuavun ohella ole. Jos viimeinkin kävisi onnekkaasti, mökille toivoisin pääseväni edes kerran.

Koska muutamana kuluneenä päivänä sää on ollut mitä loistavin ulkoilua, ts. luistelua ajatellen, olen käynyt parina päivänä peräkkäin tuolla samalla koulun pihalla. Kun vauhti ja varmuus lisääntyvät, tilan vähäisyys osoittautuu suuremmaksi ongelmaksi. Kunhan vain saan aikaiseksi, täytyy todellakin tarkastella josko vähän laajempia alueita löytyisi. Parkkipaikoissa ei sinänssä ole mitään vikaa, mutta en mielelläni mene sellaiseen kellonaikaan harjoittelemaan, kun "viralliset" käyttäjät tarvitsevat tilaa. Myös riittävän tasaisten alueiden löytäminen on vaikeaa, itse asiassa sellaista ei ole vielä löytynyt. Mokoma kaltevuus.. toisaalta voi olla hyvä, että harjoittelupaikat eivät ole kaikkein helpoimpia, sillä niihin tottuessa rajoitteita on vähemmän. Kuopat ja möykyt ovat toki vähän turhan suuri haaste, mutta pieni kaltevuus ei enää haittaa. Piruettien kohdalla edistuminen on hidasta. Eilen pääsin hieman lähemmäksi istumapiruettia, mutta edes 90 asteen kulmasta ei vielä voi puhua. Askeleissa sisäkolmoset tuottava ongelmia, mutta menevät toistojen myötä aina pikkuisen vähemmän vaikeasti. Oli tuokin ilmaus! Rittiaskeleissa varmuutta on enemmän, mutta ns. oikeaoppinen asento on vielä hakusessa. Hypyissä olen alkanut harjoitella axelia ja kaksoissalchowia, mutta onnistuminen antaa vielä odotuttaa itseään. Kunhan ponnistuksen asento ja lähtö menevät oikein, riittävän monet yritykset menevät aina pikkuisen lähemmäksi. Mitään ennustuksia en tee, onnistuvat sitten kun onnistuvat. Kaksoisrittiä olen pari kertaa kokeillut, mutta ensisijaisesti keskityn niin ritissä kuin flipissä korkeuden parantamiseen. Vaikka haluan jättää liian tarkat tavoitteet vähemmälle, on silti mielenkiintoista miettiä, millainen taitotaso on kuukauden kuluttua, ja miten taitorullaluistelu vaikuttaa jääharjoitteluun.

Oheistreenissä olen pyrkinyt hyödyntämään mahdollisuutta ulkoilla. Eilen poikkesin illan päätteeksi urheilukentällä tekemässä hyppy -ja porrasharjoittelua. Porrasharjoittelussa yritin korkeusharjoittelun ohella harjoittaa surkeaa motoriikkaani erilaisilla askelharjoituksilla, mistä toivottavasti tulee olemaan hyötyä. Vielä kun liikemuistia saisi parannettua..

Nyt onkin aika siirtyä ulkosalle ennen töihin lähtemistä. Oikein mukavaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kasvisruokavalio itsestäänselvyytenä?

Jostain syystä en koskaan muista, miten pitkään tarkalleen olen pysynyt kala-kasvis -ruokavaliossa. Tosin tuohon kuuluisi lisätä "lakto-ovo" johonkin väliin, sillä käytän myös maitotuotteita ja kananmunia. Todennäköisesti nyt on kulunut kahdeksan tai yhdeksän vuotta. Liivatteen kanssa en viitsi olla täydellisen tarkka, sillä en viitsi lukea jokaisen tuotteen pakkausselostetta. Toki pyrin sitä välttämään jos mahdollista, mutta jos kahvittelun yhteydessä minulle tarjotaan liivatteella hyydytettyä juustokakkua mikä on valmistettu suurella ylpeydellä, en raaski kieltäytyä. Hyvä on, myönnetään: satun myös pitämään juustokakusta. Itse teen juustokakut tai vastaavanlaiset leipomukset uunissa ja hyydytän yleensä perunajauhoilla, ehkä joskus harvemmin kananmunalla. Perunajauhot ovat siinä mielessä kätevä vaihtoehto, sillä ne maksavat vähemmän ja säilyvät kaapissa pidemmän aikaa. Tämä voi kuulostaa koomiselta, mutta kananmuna on minulle yksi tärkeä lähde proteiinin suhteen, enkä näin ollen raaski "tuhlata" kananmunia leipomiseen ellei ole pakko. Kyllä, minuakin tämä naurattaa. Lieneekö säästäväisyyteni peräti geneettinen ominaisuus.. Valintaani ruokavalion suhteen ei liity erityistä ideologiamyrskyä, vaan enemmänkin makumieltymykset ja mihin vatsani on tottunut. Toki haluaisin tehdä mahdollisimman paljon ekologisia valintoja muun muassa laittamalla ruokaa itse, suosimalla litran jogurttitölkkejä purkkien sijaan jne. Luomun suosiminen on laiskaa, mutta onneksi sitäkin tulee tehtyä. Miten luomua kyseinen elintarvike sitten todellisuudessa onkaan verrattuna "tavalliseen", se jäänee mysteeriksi.

Kasvisruokavalion kohdalla painotetaan usein ekologisuutta ja terveellisyyttä. Tavallisesti "raskaan sarjan" vegetaristit variaatioineen kannustavat (vaiko painostavat?) täydelliseen kasvisruokavalioon, ainakin he joihin itse olen törmännyt. Tavoitteeksi asetetaan usein "täyskäännös" suoraan vegaaniuteen. Jostain kumman syystä vastapuolen reaktio on usein negativiinen, ja päivän kasvista vastaa grillimakkara vähintään 80%:n lihapitoisuudella. Jos minulle valistettaisiin kasvisruokavaliota lähes parsanvarrella huitoen ja mukavalla määrällä syyllistämistä, päätyisin itsekin korvaamaan jokaisen kasvispitoisen elintarvikkeen lihalla. Itse kannustaisin edelleenkin syömään kasvisruokaa säännöllisesti, mutta lihasta ei tarvitse luopua. Kyseen ollessa esimerkiksi tuoreista kasviksista, itsekin uskon ekologisuuteen. Myönnän käyttäväni myös soijatuotteita, joiden kohdalla ekologisuus voi puolestaan olla todella kaukana, kiitos prosessoinnin ja viljelytapojen. Palmurasva ei ole aineena tuttu. Kun yritin etsiä kyseisestä aineesta tietoa, sain käsityksen että rakas palmuöljymme olisi mahdollisesti lähtöaineena. Korjatkaa ihmeessä jos oletukseni on virheellinen! Tätä ainesta kuitenkin löytyy muun muassa parista Alpron tuotteesta, kuten vaahdotettavasta soijakermasta. Toisaalta tälle tuotteelle voi hyvinkin löytyä luontoystävällisempi vaihtoehto. Nyt kun vilja on muuttunut uudeksi demoniksi, en tiedä voiko tällaista ehdottaa kermavaahdon korvikkeeksi (siis heille joille kerman maku ei ole pakollinen osa itse ruokalajia). Suomessa pula-aikana muun muassa kermasta oli pulaa, eikä näin ollen kermavaahto ollut aivan helppo kuorrutus kakun päälle. Joskus pula-ajan ruokien ohjeita sisältävästä keittokirjasta löysin puolukkavaahdon, minkä raaka-aineina puolukoiden ohella käytettiin ruisjauhoja ja vettä. Kun kokeilin piruuttani ruisjauhojen ja veden muodostaman "vellin" vaahdottamista, suurena shokkina huomasin sen vaahdottuvan. Voisiko tällä suosia kotimaista rukiita ja saada vegaanisen version kaupan päälle?

Täydellinen kasvisruokavalio on myös vaihtoehto, mikä ei jokaiselle sovi. Itse voisin sellaista noudattaa halutessani, mutta tuttavapiirissäni on myös henkilöitä, jotka tarvitsevat ruokavalioonsa lihaa välttääkseen anemian. Toki yhtenä mahdollisuutena on syödä jatkuvasti rautatabletteja, mutta luulenpa monen testanneen olevan tietoinen niiden sivuvaikutuksista.. Mikäli jollekin asia ei tuota ongelmia ja kasvisruokaan liittyy voimakkaita ideologioita, hänelle tämä ratkaisu sallittakoon. Mutta jos terveys ja olotila kärsivät riittävästi, en menisi vaatimaan ruokavalion muuttamista sellaiseen suuntaan, mikä vaikuttaisi liikaa yleiseen hyvinvointiin. Tuntemani henkilöt harrastavat säännöllisesti "kasvisruokapäiviä", välillä useaankin otteeseen. En edusta matemaattisesti lahjakkaita, mutta näen tällaisen vaihtoehdon pidemmällä aikavälillä kannattavammaksi vaihtoehdoksi, kuin viikon vegaanihaasteen, minkä päättyminen johtaa lähimpään kebab -paikkaan nauttimaan tupla-annosta kaikkea muuta kuin falafelia. Nyt kebabin suosijat, älkää toki pahastuko, kyseinen ruokalaji tuli vain ensimmäisenä mieleen.

Millaisia neuvoja kahdeksan vuotta pesco-lakto-ovo -vegetaristina ollut voisi antaa? Todennäköisesti en mitään, mutta neuvojen antaminen on varsin mukavaa puuhaa, etenkin jos vertaa sellaisten vastaanottamiseen. Nyt jäin miettimään tuota puoliksi huumorilla heitetyn ruokavalion luonnehdinnan kirjoitusasua. No, minulla kasvisruokakaudet saattavat kestää välillä muutamia kuukausia, mihin osaksi vaikuttaa parempi osaaminen ruuanlaitossa verrattuna kalaruokiin. Aikavälit eivät ole ennalta suunniteltuja, vaan tulevan sen mukaan mitä ruokia tekee mieli, ja mitä tulee laitettua. Soijan ohella käytän palkokasveja, joista kaksi ehdotonta suosikkia ovat kikherneet ja kidneypavut. Myös vihreitä linssejä käytän tomaattipohjaisissa muhennoksissa/mössöissä. Tofua käytän tuskin lainkaan huonon saatavuuden vuoksi. Toki tofua saa kaupasta, mutta se mistä eniten pidän, pitää noutaa Hakaniemestä. Kasvisruokien ei tarvitse olla vaikeita tai monimutkaisia, vaan tavallisia kotiruokia, joissa liha korvataan soijalla tai palkokasveilla (tai tofulla). Jos maitotuotteet ovat "sallittuja" fetalla/kreikkalaistyyppisellä salaattijuustolla saa terästettyä keitot ja kastikkeet. Myös kärsivällisyydelle on käyttöä. En usko monen omaksuvan hetkessä kymmenniä ruokalajeja. Sen sijaan yksinkertaisista resepteistä voi ajan kuluessa ja luovuuden lisääntyessä tehdä variaatioita, aivan kuten liharuokienkin kanssa. Esimerkiksi lasagne taipuu perinteisestä moneen suuntaan sitä mukaa, kun uusia ideoita syntyy. Oli kyse mistä tahansa uudesta, liian raju aloitus tahtoo johtaa nopeaan lopettamiseen. Jos täysi siirtyminen kasvisruokaan ei innosta, se tuskin on suuri synti. Kun kannustan lihan "hyödyntäjiä" suosimaan silloin tällöin kasvisruokaa, kannustan itseäni samaan tapaan suosimaan välillä kalaruokia, tosin terveydellisistä syistä. Minulla on tavallaan sama haaste kuin heillä, joilla hemoglobiinin tason ylläpitäminen vaatii myös lihan osaksi ruokavaliota. Kyseessä on tosin tottumus ja makumieltymykset, mutta minulle ns. hyvien rasvojen saanti on välillä haasteellista. Toki leivän päälle menee levitettä ja juustoa (pahoja rasvoja kompensaationa?). Erityisesti rasvaiset kalat ovat loistava lähde pähkinöiden ohella. Hyvien rasvojen puute antaa kyllä merkkejä niin iholla kuin mielialassa.

Kasvisruokavalio ei siis ole aivan yksiselitteinen asia, oli kyse sitten ekologisuudesta tai terveydestä. Osalle se sopii täydellisesti aina onnistuneita makukokemuksia ja ruumiillista hyvinvointia myöten. Osalla kroppa taas tarvitsee hieman useammasta lähteestä ravintoa terveyden ylläpitämiseksi. Loppujen lopuksi syöminen on päivittäinen ja pakollinen toimenpide, minkä mielestäni pitäisi saada tapahtua ilman suurempaa päänvaivaa. Toki muutoksia tehdessä ajattelu ja pohtiminen ovat väistämättömiä asioita, mutta tottumisen myötä uudet asiat muuttuvat rutiineiksi. Mielestäni lihaa syövän henkilön ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, mitä hän on lautaselleen valinnut. Ihminen kuitenkin on alkujaankin sekasyöjä. Osalle sopii täysi kasvisruokavalio, osalle ei. Valinta on kuitenkin henkilökohtainen päätös, eikä sen perusteella tulisi tuomita koko ihmistä. Ja kuten olemme huomanneet, esimerkiksi vegaaninen ruokavaliokaan ei välttämättä ole se ekologisin vaihtoehto etenkään silloin, jos markkinoinnin keinot purevat.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Työ + säännöllinen liikunta = haasteellista, mutta mahdollista

Olotilan pitäisi olla viimeisen päälle euforian täyttämä, mutta tällä hetkellä tunnen itseni eteenpäin toljottavaksi tyhjäpääksi. Jos täällä sisätiloissa kävisi tuulenvire, ilma varmaan virtaisi pääkoppani läpi. Takana oleva työputki oli kevyempi ja lyhyempi kuin aiempi, mutta jostain syystä väsymys tahtoo tehdä kiusaa. Kelitkään eivät oikein suosi, sillä sateen vuoksi ulkoilu ei kastumatta onnistu. Ehkä joku muu, vähemmän mukavuutta arvostava vetäisi parin tunnin hölkän, mutta minä taidan olla liian "neiti" moiseen. Töissä on mennyt kasvavasta epävarmuudesta huolimatta kohtuullisesti, ja erilaisten tehtävien olemassaolon huomiointi lisääntyy vähitellen. Onneksi pientä huojennusta toi läpi mennyt loppuessee, joten viisi opintopistettä kymmenestä on pelastettu. Vaikka yritän syksyä varten pitää opiskeluasiat minimissä, mahdollisuuksien mukaan toivoisin pääseväni katsomaan vielä yksiä materiaaleja yliopiston kirjastolle kandiesseetä varten, ettei sen työn valmistuminen veisi enää pidempään. Alkuperäisten suunnitelmien mukaisen aikataulun viivästyminen harmittaa kovasti, ja ottaa kieltämättä myös kunnian päälle. Yritän kuitenkin ottaa tästä opikseni ainakin siinä määrin, että pyrin tekemään vähänkin suuremmissa projekteissa selkeitä suunnitelmia erityisesti aikataulujen suhteen. Pääpainoksi lienee hyvä asettaa myös päivittäiset aikataulut, jotta määränpään saavuttaminen olisi hieman realistisempi tavoite. Virheistä voi oppia, mutta opitun soveltaminen on myös oma haasteensa.

Treenin suhteen on ollut haasteellista lähinnä sopivien aikojen löytämisessä. Positiivisena yllätyksenä kuitenkin on tullut se, että ajan löytäminen ei ole mahdotonta, se vain vaatii toisenlaisesta vapaa-ajasta luopumista, vai ainakin vähentämistä. Minulla sellainen on koneen ääressä istumista, mistä vähentäminen ei todellakaan ole huono asia, vaikka välillä epämukavaa. Aiempi, aikataulullisesti paljon joustava elämäntyylini sokaisi siinä määrin, että pidin erittäin outona sitä, miten liikunalle ei voisi löytyä aikaa. Nyt sain kunnian todeta itsekin, ettei se todellakaan ole helppoa, vaikka onkin järjestettävissä. Ajallisesti treenin kesto on pienempi, sillä aamuvuoropäivinä on huomioitava nukkumaanmenoaika, ja iltavuoropäivinä treeni on ajoitettava aamulle ennen töihin lähtemistä, sillä kotiinpaluu menee treeniä ajatellen todella myöhäiseksi. 45-60 minuutin liikkuminen on kuitenkin onnistunut. Aamuvuoropäivinä (tai itse asiassa se perinteisin työaika, eli kahdeksasta neljään, mutta hieman pidennettynä aamusta ja iltapäivästä) liikkumisen aloittaminen on ehkä hankalinta. Työ on kuitenkin fyysistä, vaikkei erityisen raskasta, mutta liikkuminen ja herätys viideltä vievät oman osuutensa voimista. Treeni on hyvä tehdä ulkosalla, sillä kotona aloittaminen on kaikkein vaikeinta. Kotiin saapuessa on oltava nopea, sillä vähänkin liian pitkä istahtaminen johtaa siihen, että ylös ei enää nousta, ei ainakaan liikkumaan. Viime viikolla kävin toisena päivänä lenkillä ja jumppapaikalla, ja toisena rullailemassa. Jo sää on sateinen, onnistuu treeni kotonakin, mutta vaadittavan itsekurin määärä on moninkertainen. Iltavuoropäivinä liikkuminen ajoittuu aamuun. Nousen sen verran varhain, että ehdin liikkua vajaan tunnin verran. Huonolla kelillä "kotijumppa" (tankotreeni, muu lihastreeni, hyppy -ja balettiharjoitteet) onnistuu helpommin aamulla kuin iltapäivällä. Jos sää suosii, olen käynyt ulkona tuossa lähempänä olevalla liikuntapaikalla tekemässä hyppyharjoituksia ja jatkanut kotona vatsa -ja selkätreenillä. Kerran olen käynyt myös rullailemassa, mikä huonojen säiden takia on jäänyt vähemmälle parin kuluneen päivän aikana, eikä tänäänkään taida olla toivota päästä harjoittelemaan.

Nyt kun olen kokeillut vuorotyön ja päivittäisen liikunnan sovittamista yhteen, myönnän tosiaan ettei se ole helppoa. Toisaalta kun liikkeellä on ollut hetken aikaa, sitä piristuu kummasti, mutta se aloittaminen on todella hankala projekti. Kuntosalia ei ole käytössä, Vaikka en kyseisestä paikasta perusta, myönnän että sellainen olisi kätevä lisä. Kai minullekin tekisi hyvää käydä salilla kerran kuukaudessa, mutta en ole raaskinut ostaa kausikortteja, mutta en myöskään saanut aikaiseksi käydä kokeilemassa paikallisen uimahallin kuntosalia, johon pääsisi kertamaksulla. Toisaalta niin kauan kuin sää suosii (laskematta sadepäiviä), hyödynnän mielelläni ulkona olevia kuntoilupaikkoja. En kuitenkaan ole fitness -harrastajia, minkä vuoksi kuntosali ei ole vaihtoehtoinen asuinpaikkani. Kunhan kesäloma alkaa, nuo muutamat asfalttipaikat sen sijaan saattavat vetää puoleensa enemmän.

Ja sitten tuo vielä uudehko lajini, eli taitorullaluistelu: olen ajan ja sään salliessa yrittänyt hyödyntää harjoittelumahdollisuuksia. Koulun pihoihin tahtoo kerääntyä nuorisoa iltapäivän jälkeen, minkä vuoksi harjoittelu täytyy ajoittaa riittävän aikaiseksi. Tuskin ne lapsoset häiritsisivät, mutta tällä hetkellä meno on sen verran kömpelöä, etten ole valmis "yleisön" eteen. Kaaret ja kolmoset sujuvat jo paremmin, mutta sisäkolmosten kanssa on tekemistä. Rittiaskeleet sujuvat jossain määrin, mutta en ole tyytyväinen jalan asentoon vielä. Varovaisia kantakäännöksiä on tullut tehtyä myös. Piruettien kanssa olen edistynyt hitaasti, mutta nyt tavallinen kukkopiruetti menee jo paremmin, ja kiihdytyspiruetti on onnistumaan päin. Istumapiruetti ei vielä ole onnistunut, mutta harjoittelu jatkuu. Hyppyihin on tullut varmuutta ja pikkuisen korkeutta (siis hyvin vähän), eli toivoa on. Myös valssi-ritti -yhdistelmä onnistui! Axelin kanssa pelko tulee vastaan, samoin kaksoissalchowissa. Itse asiassa virheet ovat aivan identtisiä jääharjoittelun kanssa! Rotaatioasentoo jää saavuttamatta, mutta luovuttaminen ei kuulu suunnitelmiini. En tiedä onko kuntoni rapistunut, mutta hyppyjen toistot väsyttävät enemmän kuin jäällä. Rohkeuden ohella näistä parista vaikeammasta hypystä puuttuu korkeutta, mikä lienee yhteydessä rohkeuden puuttumiseen. Mutta yrittäminen jatkukoon! Nyt kun alkukankeus on vähäisempää, alkaa harjoittelusta löytyä hauskuus ja innostus kasvaa.

Koska sää tosiaan ei suosi ulkoilua, päivä menee varmaan sisätiloista kirjasto -ja kauppareissua laskematta. Elättelen silti hieman toivoa että pieni ulkoilu onnistuisi, mutta kenties huomenna jos ei muuten. Parasta ainakin avata ikkuna, jotta edes pieni määrä ulkoilmaa olisi lähettyvillä.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Se pienemmän budjetin vaativa liikunta

Koska viimeiset viisi päivää tehtävineen ja kommelluksineen ovat vieneet kaiken vähänkin syvällisempään pohdintaan tarvittavat resurssit, pysyttelen hieman pinnallisemmissa aiheissa, joista tälläkin kertaa valitsin liikunnan. Meikit ja vaatteet ovat nimittäin aiheena sellaisia, että minulla ei ole varaa kommentoida niihin muuta, kuin että meikkiä viitsin käyttää vain juhlatilaisuuksissa tai niissä harvoissa illanvietoissa mitä nykyään viitsin/jaksan harrastaa, ja vaatteiden tulee olla käytännölliset. Jotenkin vaikea uskoa, että vajaa kymmenen vuotta takaperin harrastin goottityyliä korsetteineen. Mutta mitäpä liikunnasta tällä kertaa? Ehkä olen väärässä, mutta ajoittain tuntuu siltä, että monilla ihmisillä liikunta ja sen aiheuttamat kustannukset ovat oma haasteensa, ja että ilmainen liikunta koetaan ajoittain vaikeaksi toteuttaa. Vaikka luistelu vie jossain määrin rahaa, itse yritän parhaani mukaan hyödyntää ilmaisia keinoja liikkua ja treenata. Välineet ovat valitettavasti harvoin ilmaisia, mutta itse olen löytänyt mukavasti tapoja treenata ilman erityisiä maksuja, jos välineitä ei lasketa.

Jääharjoittelussa hyödynsin usein yleisövuoroja ohjattujen harjoitusten sijaan. Kiitos kevään opintojen aikataulujen, pystyin parhaimmillaan treenaamaan jäällä kuudesti viikossa. Toki yleisövuorojen määrä riippuu paikkakunnasta ja jäähallin käytöstä, mutta suosittelen lämpimästi yleisövuorojen hyödyntämistä. Plussana erityisesti aamuvuoroissa on usein hyvä jää, ja vähän luistelijoita, etenkin arkena (mikäli silloin vuoroja sattuu olemaan). Miinuksena ns. kaikkien saavutettavissa olevaan aikaan ovat huonompi jää, mikäli siistimistä tehdään harvoin ja ruuhka. Toisaalta vaikka väkeä olisikin paljon, perusluistelun ja vähemmän tilaa vaativien elementtien harjoittelu saa lisäkerran. Kuntosalilla käyn todella harvoin. Yliopiston kuntosali on varsin laadukas, mutta kallis jos usein käy. Ulkona olevat laitteet ja mahdollisuus niiden käyttöön ovat vuodenajasta riippuvaisia, mutta hyödyntäminen kannattaa. Monella paikkakunnalla on todennäköisesti lenkkipaikoilla jonkinlaisia laitteita. Vaikka puu näyttäisi kuluneelta, aina kannattaa kokeilla. Esimerkiksi sillä kuntoilupaikalla mitä itse hyödynnän, on leuanvetotanko, metalliset puolapuiden tapaiset "tikkaat", lauta vatsa -ja selkälihastreeniä varten, renkaat, sekä tangot dippipunnerruksia tai vatsarutistuksia varten. Tässähän sitä riittääkin! Selkätreenin teen yleensä asettumalla laudalle vatsalleni ja sitten vain nostamaan jalkoja niin, että selässä tuntuu. Tangoilla saa kätevästi treenattua vatsalihaksia nostamalla jalkoja suorana ylös. Kun polvet vetää koukkuun ja siirtää puolelta toiselle, myös vinot vatsalihakset saavat harjoitusta. Tuolle tasolle jossa selkätreeni tapahtuu, voi myös hypätä (puhtailla kengillä ihan kohteliaisuudesta), mikä on kätevä tapa harjoittaa hyppyjen korkeutta. Samaisella paikalla tulee harjoitelta kierroshyppyjä, kaksoishyppyjä yms. Lihasvoimaa voi harjoittaa erilaisilla askelkyykyillä (eteenpäin ja sivuttain, tai lisäämällä väliin esim. vaa'a tasapainon harjoittamiseksi), jännehypyillä tai vaikkapa yhden jalan kyykyillä. Nilkkapainojen kanssa tehoa tulee mukavasti lisää. Plussat: hyvällä säällä harjoittelu käy rentoutumisesta. Miinukset: vatsallaan laudalla ollessa kalliit treenivaatteet saavat pölyä koristeeksi. Plussat: kalliita treenivaatteita ei siis tarvitse hankkia.

Myös urheilukentästä on tullut toinen suosikki. Juoksun ohella paikalla voi harjoitella vaikka mitä aina hyppyharjoituksista kärrynpyöriin ja vaikka kuperkeikkoihin, sillä juoksurahan keskellä on mukava nurmialue. Renoilla olevissa mäissä voi hyvin tehdä mäkispurtteja treenin monipuolisuutta lisäämään. Katsomon portailla voi puolestaan hyppiä, tehdä nousuja ja myös kevennettyjä punnerruksia portaaseen nojaten. Punnerrus -tai lankku -asennossa voi myös tehdä vatsalihastreeniä astumalla ristiin puolelta toiselle. Jos tästä nyt sai tolkkua... Kaiteita voi puolestaan hyödyntää venyttelyssä ja nurmella voi kuivalla säällä tehdä keskivartalon treenin, eli selät, vatsat ja kyljet. Plussat: monipuolinen treeni onnistuu niin pitkälle kuin mielikuvitusta riittää. Miinukset: nokkoset ja mahdolliset maassa olevat muurahaispesät tuovat hieman epämukavuutta.

Nyt rullisten kanssa avautui jälleen uusia treenimahdollisuuksia. Tässä välineet maksavat, mutta itse harjoittelu tulee sen verran  edulliseksi, että pidemmän päälle maksettu hinta kyllä palautuu. Tavallisten rullaluistimien kanssa pääsee harjoittelemaan sekä kestävyyttä, tasapainoa että reisilihaksia (ja niitä jotka seuraavana päivänä ovat jumissa). Taitorullaluistimien kanssa riippuvuus jäähalliin saa siirtyä toisaalle. Toki nämä ovat vaikeammat ainakin alkuun, mutta tuntuman löydyttyä voi harjoitella aika lailla samoja elementtejä kuin jäällä. Aikaa mikä tuntuman löytymiseen menee, ei kannata murehtia. Toki jokaisella oppiminen tapahtuu eri tahtiin, mutta itse pääsin axelia laskematta yksöishyppyihin toisella harjoituskerralla. Toisaalta pieni haaste on suuri etu jääharjoittelua ajatellen, sillä luulen/toivon jääharjoittelun tuntuvan paljon helpommalta näiden rinnalla. Vaikeus ei tosin minua haittaa, sillä näin kahden kerran perusteella harjoittelu Snow Whiteilla on ollut todella mukavaa. No, ensimmäinen kaatuminen on vielä kokematta, mutta eiköhän tässä ole kolhuihin totuttu. Plussat: loistava harjoittelutapa kun jäätä ei ole, ja hyvää lisähaastetta. Miinukset: en suosittele jos haluat kaiken onnistuvan ilman harjoittelua. Sama pätee ns. tavallisiin rullaluistimiin. Tuntuman ja tekniikan löytyminen vie oman aikansa, mutta kehotan tässä vaiheessa yrittämään uudelleen myös ensimmäisen kerran jälkeen, sillä uuden oppimisesta tulee harvinaisen mukava olo. Taitorullaluistelussa harjoittelupaikan suhteen on tosin se haaste, että pelkkä asfaltti tai betoni eivät riitä, sillä minun taidoillani kaltevuutta olisi hyvä olla mahdollisimman vähän.

Vähän tiivistetymmin lisään kuntopyörän ja juoksumaton ilmaiset korvikkeet: pyöräily oikealla pyörällä ja hölkkääminen vaikkapa maastossa. Asfaltti tai muu kova alusta tahtoo tuntua nivelissä hieman ikävältä. Pyörä (ja kypärä!!!!) on pyöräilyssä varsin oleellinen osa, mutta hölkkääminen vaatii lähinnä hyviä kenkiä. Aivan ilmaiseksi sellaisia harvoin saa, mutta itse olen viihtynyt Lidlin juoksukengissä, jotka maksoivat huimat kymmenen euroa.

Tässä oli ainakin jotain, vaikka joskin ympäripyöreitä keinoja liikkua ilmaiseksi, tai ainakin edullisesti. Välineillä on taipumus maksaa enemmän tai vähemmän, mutta monet niistä kestävät pitkään. Tosin minulla lenkkarit kuluvat yhdessä kesässä merkistä huolimatta, minkä vuoksi Lidlin kengät tulevat pitkällä tähtäimellä halvemmaksi kuin 100 euron Niket, jotka myös saan kulumaan yhdessä kesässä. Vähän laadukkaampi ja muuhun kuin kaupunkipyöräilyyn sopiva polkupyorä on harvoin halpa, mutta toisaalta uusia ei tarvita jatkuvasti. Oma polkupyöräni on jotain maasto -ja kaupunkipyörän väliltä ja iältään n. 16 vuotta vanha, tai kenties vanhempikin. Alkuvuosina ja niiden jälkeenkin käyttö tarkoitti lähinnä pienten matkojen taittamista hieman nopeammin, minkä vuoksi pyörä on säilynyt hyvin. Edelliset luistimeni palvelivat useita vuosia, kiitos kangaspäällysten ja ei jokapäiväisen käytön. Vain jalkani otti, petti ja kasvoi. Siis pahasti kieroon pituuden sijaan, mikä johti pakkoon hankkia uudet.

Apuvälineiden tai "varsinaisten" välineiden kanssa liikuntamuotoon X tulee jossain määrin hintaa, mikä riippuu välineestä. Joissain lajeissa ainakin pieni ohjaus on melkein välttämätöntä. Esimerkiksi ilman taitoluistelua joutuisin turvautumaan ohjaukseen taitorullaluistimien kanssa. Monissa lajeissa on hyvä ottaa selvää millainen harjoittelu on järkevää ja turvallista, mutta kiitos Internetin ihmeellisen maailman, ohjeiden saaminen on kohtuullisen helppoa monien lajien kohdalla. Joskus voi myös tehdä kompromisseja. Tankotanssissa kävin ohjatusti reilu vuoden, minkä jälkeen hommasin oma tangon ja harjoittelu pääsi jatkumaan. Tosin ilman opetusta alttius virheille kasvaa, ellei itse osaa olla huolellinen (mitä en todellakaan hallitse). Tällä hetkellä tangosta on valitettavasti tullut enemmänki liikuntaväline lajivälineen sijaan, mutta hyödyt ovat merkittäviä erityisesti keski -ja ylävartalon treenin suhteen.

Luulen että ns. valmiit paikat ovat jossain määrin vaikuttaneet sokaivasti moniin ihmisiin. Todellisuudessa mahdollisuuksia on paljon, mutta niiden huomaaminen on oma haasteensa. Itsellänikin tämä "valaistuminen" on tapahtunut hitaaseen tahtiin, ja projekti jatkuu edelleenkin. Vaikka tekstissä oli ajatuksia ja kokemuksia ilmaisista tai ainakin pidemmällä tähtäimellä edullisista keinoista liikkua, monissa liikuntamuodoista uskon ohjauksen tai ainakin hyvän perehtymisen olevan tärkeä osa aloitusta ja hyvän perusta rakentamista. Miten perustelen tuon lähes ärsyttävän pedagogishenkisen ohjeen? Helposti: liian innokkaasti harjoitellen hommasin itselleni rasitusvamman, mikä viihtyi vieraana useita kuukausia. Jos säännöllinen liikunta on tavoitteena, tällainen tuskin motivoi monia. "Älkää tehkö niin kuin minä teen/tein, tehkää mieluummin niin kuin minä sanon". Virheet.. se viimeinen keino saada itselleen osa auktoriteetin ihanuudesta.

Ilmaisten tai edullisten liikuntamahdollisuuksien löytäminen ei liene helppoa, minkä vuoksi en suosittele potemaan huoma omaatuntia jos viikon kuluessa ideoiden määrä vaihtelee nollan ja yhden välillä. Olen asunut tällät paikkakunnalla muutaman vuoden, ja mainitsemani löydöt ovat kerääntyneet sinä aikana. Jos taloudellinen tilanne sallii, en todellakaan patista luopumaan maksullisista liikuntamuodoista, mutta suosittelen ohelle muiden mahdollisuuksien hyödyntämistä ainakin satunnaisesti, sillä koneneena ja virheen tehteenä voin todeta, että tapojen pinttyminen yksittäisin tapoihin tahtoo tuoda ongelmia mukanaan viimeistään silloin, kun se ainoa keino syystä tai toisesta poistuu.

Näiltä näkyminen toivotan mukavaa viikonlopun loppupuolta itse kullekin!

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Rullikset saapuivat!

Jestas sentään mitkä.. hmm, nyt tuli kyllä hivenen väärä kappale, ellei nyt oikein runontulkintaan liittyviä metodeita hyödyntäen löytä pitkää ja kiemurtelevaa aasinsiltaa itse aiheeseen. Nyt viimeinkin tuli mahdollisuus hieman kirjoitella. Ainakin lähes takana on viiden päivän työputki, jonka viimeistä päivää siirryn kohta aloittamaan. Viisi päivää ei varmaan äkkiseltään kuulosta kummoiseta, sillä tekeehän moni maanantaista perjantaihin kahdeksan tunnin päivää. Vuorotyössä tilanne on kuitenkin hieman toinen, kun kellonajat vaihtelevat. Kenties moni on valmis tirskumaan, mutta myönnän, en ole tehnyt tätä ennen vuorotyötä. Miten se on mahdollista? En tiedä, minulla on ollut hyvä onni. Joillekin vuorotyö toisaalta varmasti sopii, mutta itse pidän enemmän selkeistä aikatauluista. Toisaalta näinä aikoina ei mielestäni kannata edes haaveilla "kivasta" työstä, sillä ihan jo työn saaminen on todella kiva juttu, eikä lainkaan itsestäänselvyys. Tuo ilta-aamu -yhdistelmä oli aika raskas, mutta siitäkin tuli onneksi selvittyä.

Tänään on tosiaan iltavuoro (tai päivä), minkä vuoksi ehdin aamulla vähän käväisemään ulkosalla. Mukavana vaihteluna ja muutenkin iloisena yllätyksenä rullaluistimet saapuivat muutama päivä sitten! Tänään pääsin toista kertaa niitä testailemaan lähellä olevan koulun pihassa, ja vaikka oletin ettei väkeä ole liikkeellä näin aamusta, kyllähän ohikulkijoita kummastutti harjoitteluni. Ajallisesti harjoittelu on lyhytkestoista, sillä tänäänkin harjoittelun vain puolisen tuntia. Ensimmäinen kertaa.. se oli aikamoinen! En kaatunut, mutta olin virallisesti aloittelija. Tuntuman löytäminen vei aikansa, ja uskalsin korkeintaan luistella etuperin ja sirklata. Takaperin luistelusta ei ollut puhettakaan, saati sitten askeleista, hypyistä tai pirueteista. Ristiaskeleet lähtivät sujumaan jotenkin, mutta kaarista ei tullut mitään. Jokin kompuroiva valssiaskel sentään löytyi, mutta muutan luistelin yläkroppa jäykkänä ja katse tiukasti maassa. Myönnän että hieman epäilytti mitä tästäkin oikein tulee.. Tänään pääsin toista kertaa kokeilemaan, ja meno olikin vallan toinen. Nyt osasin käyttää polvia enemmän. Ulkokaaret menevät vielä jähmeästi, mutta valssiaskeleita ja ulkokolmosia tuli kokeiltua. Suurena yllätyksenä tulivat hypyt. Alkujaan tarkoitus oli tehdä vain varovainen valssihyppy. Sittenkin tulivatkin muut yksöishypyt axelia ja lutzia laskematta. Lutziin tila ei oikein riittänyt, ja ennen axelia yritän saada muihin hyppyihin korkeutta. Tulppi oli jostain syystä hankala, mutta muutamien kertojen jälkeen ritti ja flippikin menivät yhdelle jalalle. Korkeutta puuttuu vielä, kenties arkuuden takia. Mutta eiköhän sitä yrittämällä tule lisää. Kukkopiruettiakin tuli testattua sekä varovaista kiihdytyspiruettia, mutta istumapiruetti jämähti jotenkin. No, ensi kerralla uudelleen. Vaakaliu'ut olivat aika varovaisia, mutta ehkä nekin sujuvat kun useammin kokeilee. Koska nämä luistimet ovat hieman painavammat "tavallisiin" verrattuna, täytyy oheisharjoittelussa kiinnittää huomiota jalkojen lihasten vahvistamiseen. Nilkkapainoja en ole hetkeen käyttänyt, jotenkin niiden kanssa pitäisi hieman reipastua. Työn ohella harjoittelu on ollut hieman haasteellista eikä niin päivittäistä kuin muuten, mutta onneksi olen saanut itseni sään salliessa ulos hieman hölkkäämään ja tekemään hyppyharjoituksia. Tämän päivän jälkeen onkin pari päivää vapaata, joten eiköhän siinä tule mahdollisuuksia harjoitella niin rullisten kanssa kuin ilmankin.

Mitään suurempia suunnitelmia ei ole, kunhan nyt tästä päivästä selviää niin uskallan miettiä mitä seuraavaksi. Toisen esseistä sain sittenkin valmiiksi ja lähetin opettajalle. Tämän innoittamana päätin yrittää vielä toisen saamista valmiiksi, arvostellaan sitä sitten tai ei. Ihan yleisenä periaatteena pyrin siihen, etten jättäisi asioita kesken, vaikka välillä niinkin joutuu tekemään.

Oikein leppoisaa lauantaita kaikille!

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Luovuus käyttöön liikuntaympäristöissä

En koe itseäni "raskaan sarjan ituhipiksi", mutta pyrin parhaani mukaan tekemään ekologisia valintoja aina kuin on mahdollista. Hyvä on, aina kun motivaationi riittää ekologisen valinnan tekemiseen. Pyrin tekemään ainakin suurimman osan ruuista itse, käytän tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, yritän epätoivoisesti säästää sähköä (minkä viikottainen sämpylöiden deletoi), lajittelen jätteet jne. Teen toki myös erityisesti kotitalouden puolella epäekologisia ratkaisuja ostamalla esimerkiksi purkkijogurtteja litran tölkin sijaan. Viime aikoina olen vaihteeksi yrittänyt pitäytyä tölkeissä. Kasvispainotteisessa ruokavaliossa soija ei liene kaikkein ekologisin vaihtoehto, mutta toisaalta hyödynnän myös palkokasveja sellaisenaan.. ja tuotan lisää metallijätettä. Jos en olisi paljastanut ekologisen valinnan sivuvaikutuksia, minua voisi luulla todelliseksi luonnon ystäväksi! Yritän myös käyttää vaatteeni loppuun ja korjata niitä niin pitkään kuin mahdollista. Hankin vaatteita mielelläni myös kirpputoreilta, osaksi myös siksi, koska "tavallisista" vaatekaupoista en löydä haluamiani vaatteita. Jos aikaa ja intoa riittää, harrastan "re-make2" -toimintaa, eli muokkaan vanhoja vaatteita koristelemalla tai ompelemalla niitä uuteen malliin. Mitään erityistä taitoa tämä ei vaadi, sillä kyseessä on vaihto pitkähihaisesta t-paidaksi tai topiksi, koristelu kangasväreillä tai kirjonnalla jne.

Myös liikunnassa arvosta sellaisia lajeja, joissa hyödynnetään jo valmista tilaa omana itsenään. Itse olen hivenen huono esimerkki, sillä en osaa arvostaa luonnonjäitä lainkaan, vaan harjoittelen mieluiten puhtaalla, silotetulla keinotekoisella jäällä keinotekoisessa tilassa. Toisaalta treenaan mielelläni ulkona ja hyödynnän lenkkipaikkojen kuntoilulaitteita kuntosalin sijaan. Pidän enemmän vaihtelevasta maastosta kuin juoksuradasta, ja teen hyppyharjoituksia niin nurmikolla kuin hiekalla. Tosin kuntoilulaitteet ovat erikseen liikuntakäyttöön rakennettuja, joten niiden hyödyntämistä ei kaiketi voi laskea minkä tahansa ympäristön hyödyntämiseksi. Rullalautailu eli skeittaus on ollut aina laji, mitä olen ihaillut, mutta pysynyt katsojana. Joskus taisin kokeilla rullalautaa, mutta pari metriä riitti. Myöskään potkulauden kanssa en pärjännyt. Toisaalta ihailen skeittausta lajina (jos jätetään negatiiviset puolet sikseen), sillä harrastajat hyödyntävät valmista tilaa, kuten eri tasoja hyppyjä varten. Osa jaksaa vieläkin rakentaa ramppeja itse talkoovoimin, mille todellakin nostan hattua! Skeittiradoille on tullut uusia tulokkaita aina rullaluistimista scootteihin, joiden kokeilemiseenkaan minulla ei olisi mitään asiaa. Siitä rakkineesta minua valistettiin ollessani sijaisena koulussa. Tosin kirjoitusasu saattaa olla virheellinen.. Toinen, minulle uusi laji on parkour. Tosin laji ei ole uusi, mutta itse tutustuin siihen teoreettisella tasolla vasta muutama vuosi sitten. En ole kokeillut parkouria, mutta olisi hauska joskus pongata harrastajia, sillä lajin idea kuulostaa todella upealta! Vaikka parkouria varten on kursseja ja erillisiä harjoittelutiloja, varsinainen harrastaminen tapahtuu kaupunkiympäristössä ympäristön "esteitä" hyödyntäen. Myös parkourissa olen mieluummin yleisön joukossa, mutta jotain yksinkertaisia temppuja olisi hauska kokeilla, tosin jonkun osaavamman ohjaamana.

Tavallisesti ekologisuus näyttäisi yhdistyvän ensisijaisesti kotitalouteen ja ruuanlaittoon, mutta itse näen myös liikunnassa mahdollisuuden tehdä ekologisia valintoja. Toivoisin oppivani hyödyntämään parkourin ideaa seuraten tasoja, mahdollisia kiipeilypaikkoja ja muuta sopivaa harjoittelussa. Todellisuudessa mielikuvitus lienee rajana, mutta aluksi pitäisi ymmärtää "perusidea" ympäristön elementtien hyödyntämisessä. No, parkkipaikkoja tulen ainakin hyödyntämään, mutta olisi hauska oppia luovaksi niin kaupunki -kuin taajamaympäristössä. Vastaukset ovat todennäköisesti nenäni edessä, mutta liiaksi valmiseen treeniympäristöön tottuneena taidan olla vielä sokea monille mahdollisuuksille. Mikäli joku lukijoistani osaa hyödyntää näitä valmiita elementtejä, olisi hauska lukea erilaisista ideoista. Nyt voin lohduttautua korkeintaan sillä, että en liene ainoa liikunnan laajuuden suhteen uusavuton.