keskiviikko 28. elokuuta 2019

Onko kuvaaminen auttanut treenissä? Varoitus, videoita luvassa!


Videointi.. se ihana mutta aivan järkyttävän kamala videointi! Treenin yhteydessä tämä puuha on ollut äärimmäisen laiskalla tasolla, ja rajoittunut tietenkin liikkeisiin jotka sujuvat. Eräs, minua reippaasti taitavampi luistelija oli sinnikkäästi suositellut videointia kerta toisensa jälkeen, mutta yritin parhaani mukaan keksiä selityksiä miksi ei. Aikaa kuluu, en muista, en kehtaa kun on muitakin luistelijoita jne.

Totuus kuitenkin on koko ajan ollut se, etten ole mielelläni katsonut omaa virheellistä suoritusta. Jonkin aikaa sitten otin taas kerran lusikan kauniiseen käteen, ja päätin viimeinkin kohdata silmästä silmään myös huonompia suorituksia. En millään tahtoisi myöntää, mutta videointi on auttanut. Olen todellakin huomannut missä virhe tapahtuu, mikä taas on auttanut parantamisessa. Pienenä peiliin katsomisen jatkona päätin nolata itseni totaalisesti: Julkaista videoita joihin liittyy enemmän tai vähemmän mokia. Ja näille saa nauraa!

Hyppyharjoittelu
Periaatteessa tämä on suorituksena kohtuullinen, sillä rotaatiota löytyy ainakin jonkin verran. Mutta miksi en pääse tuosta +/- 1,5 kierroksesta mihinkään suuntaan? No, pienenä puolustuksena kuitenkin totean, että esim. lähemmäs tai täydet kaksi kierrosta ei ole helpoimmasta päästä.

Kuten videosta huomaa, pyöriminen jatkuu jalan osuttua lattiaan. Kengänpohja liukuu kumimatolla jonkin verran, ja tasapainon ylläpitämiseksi mukaan tulee pientä pomppimistä. Mikä meni pieleen?

  • Kädet: ”Etukäsi” nousee liikaa, samoin hartiat. Lisäksi hartia ”edistää”, eli siirtyy pikkuisen liikaa menosuuntaan.
  • Asento: Hanuri on pikkiriikkisen liian takana. Ei pahasti, mutta sen verran että rotaatio hidastuu
  • Jalat: Asento saisi olla vähän tiiviimpi, ja jalat olisi hyvä saada ojennettua suoremmiksi.






Siltanousu
Periaatteessa tässä ei ole mitään dramaattista vikaa, mutta painopiste menee turhaan taakse. Eli jälleen notkoselkä kertoo olemassaolostaan ja persustin pyrkii taakse.






Kaksoisrittiyritys sarjassa ”voisiko mennä enempää pieleen?”
Juu! Tässä on hyppy-yritys mikä ei mene sinne päinkään mihin pitäisi! Tässä luettelo ainakin osasta niistä virheistä joita huomasin:

  • Hartioiden edistäminen
  • Liian suora lähtökaari
  • Hypyn jättäminen kesken
  • Periaatteessa hyppy jäi ilmapalloksi
  • Ryhdin lässähtäminen
  • Kaatuminen


Huh! Näitähän riitti! Oikeastaan tämä olisi oivaa ”älä tee ainakaan näin” -materiaalia!





Istumapiruetti + variaatio
Periaatteessa piruetti pyöri kohtuullisen hyvin, mutta nopeamminkin saisi mennä. Toisaalta tämä taitaa olla tämänhetkinen maksimivauhti, eli vähän enemmän pitää polkaista lähtiessä. Toinen asento ei mennyt ihan nappiin, sillä olisi pitänyt pysyä mahdollisimman alhaalla. Tämä pieni nousu saattoi tosin johtua asennon vaihtamisesta, mutta alas olisi pitänyt palata.





Pohdintaa
Hyvää, parannettavaa, oikeastaan suurimmaksi osaksi parannettavaa. Totta puhuen ihan kaikkea en itse ainakaan muista kerralla, mutta nähtyjä videoita on ilmeisesti hyvä muistella seuraavalla harjoituskerralla. Kaksoisrittihän ei ole hyppynä ihan helpoimmasta päästä, mutta nähty video painoi ainakin pari asiaa mieleen mitä ensi kerralla olisi hyvä muistaa: hartiat ja lähtökaari. Oikeastaan hyvä lähtö on avainasemassa.

Rotaatiohypyn kohdalla taas ehdin hieman kokeilla osaisinko ottaa opikseni. Totta puhuen en muistanut/onnistunut jalkojen suoristamisessa, mutta kiinnitin huomiota hartioihin ja hieman suorempaan asentoon. Hartiat edistivät edelleenkin hieman, mutta korjaus tuotti tulosta:





Rotaatio jatkui ihan pikkiriikkisen pidempään näillä muutoksilla, eli suunta pysyköön samana. Myös alastulo oli napakampi. Koska oma, hieman hidaskin pyörimisvauhtini on melko nopea, pyöriminen tosiaan tuppaa jatkumaan vielä jalan osuttua lattiaan. Lopussa pompin hieman lattialla vaistomaisesti. En niinkään huijatakseni, vaan etten kaatuisi.

Vaikka miten yritän vieläkin keksiä syitä miksi liikkeen kuvaaminen ei missään nimessä ole hyödyllistä, luovuus alkaa olla lopussa. Vaikkan edelleenkään erityisemmin pidä kuvaamisesta, pakko myöntää että sitä sietää hieman paremmin. Jäällä kuvaaminen on laiskempaa, mutta mahdollisuuksista (luistelijoiden määrästä siis) riippuen yritän kuvata jatkossa ainakin yhden liikkeen, mieluummin joka elementistä jotain pientä. Luulen että yhteen liikkeeseen kuvaaminen jää, eikä välttämättä onnistu jokaisella kerralla. Mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Onko teillä kokemuksia kuvien käytöstä harjoittelun tukena? Lajilla ei ole välilä..


tiistai 20. elokuuta 2019

Harrastaminen ennen ja nyt: pakollinen osa sosiaalista elämää?


Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa 90-luvulla ei ollut kovin laajaa valikoimaa harrastusten suhteen. -Ei ainakaan sellaisten suhteen, joihin saattoi kulkea jalan. Nyt jo useita vuosia suuremmilla paikkakunnilla asuttuani harrastusten rooli on muuttunut. Harrastus on lähes pakollinen, ja vaatii erillisen paikan. Paikan tarjoavat mm. kuntosalit, urheiluseurat, musiikkikoulut yms. Näitä yhdistää se, että toiminta tapahtuu juuri tietyssä paikassa. Entä silloin kauan sitten?

Oli tavallista ettei käy missään harrastuksessa
Tämä ei tarkoittanut pelkkää kotona könöttämistä. Jopa omina lapsuus -ja teinivuosinani oli pelikoneita aina Nintendosta Playstationiin. Näiden lisäksi oli tietokonepelejä. Mutta kavereiden kanssa ei chattailtu, vaan heidän luokse mentiin. Toki tekstiviestejä saattoi lähettää, mutta jossain vaiheessa laskusta saattoi tulla sanomista.


Kuvahaun tulos haulle nokia 5110


Vaikka itselläni oli säännöllinen harrastus joka vaati lisäksi kyyditsemistä, oli paljon yleisempää ettei säännöllistä harrastusta jossa käydä ollut. Tästä huolimatta tekemistä riitti, ja eikä liikuntakaan ollut aivan vähäistä. Tähän saattoivat vaikuttaa tosiaan se, että kavereita nähtiin enemmän ”livenä”. Toki puhelimen käyttä oli mahdollista, mutta siihen kuului sivuilmiö nimeltä puhelinlasku.

Tekemistä ei tarvinnut erikseen nimetä harrastukseksi
Minä ja moni kavereista esimerkiksi piirsi säännöllisesti ja puolitavoitteellisesti. Tätä ei kuitenkaan pidetty erikseen harrastuksena, paitsi ystäväni -kirjojen kysymyksiin vastatessa. Myös lukeminen oli yleisempää, mutta se oli enemmänkin vapaa-ajan aktiviteetti. Harvempi kavereista sanoi harrastavansa lukemista.


Kuvahaun tulos haulle those were the days simpsons


Vaikka osa aktiviteeteista niin ikään vaatii opetusta tai opastusta, esimerkiksi kitarasäestyksen opettelu oli tyypillinen projekti erityisesti rippileirin jälkeen. Näin omakin soittoharjoittelu alkoi: ensin tulkittiin sointutaulukoita, sitten alkoi kömpelö soittaminen pitkine taukoineen kun sointua piti vaihtaa. Jossain vaiheessa soitto muuttui sujuvammaksi.

Paikallisharrastusten yhteisöllisyys
Asuinpaikallani oli kyllä harrastusmahdollisuuksia. Näihin liittyi usein jonkinlainen yhteisöllisyys. Itsekin kävin satunnaisen säännöllisesti joskus aerobicissa. Siellähän näkyi pari kaveria, mutta erityisesti heidän vanhempiaan. Tuntia taas ohjasi tuttu myyjä. Yllättäen siis paikkakunnan toisesta ruokakaupasta.

Mm. partio ja VPK taisivat olla harrastuksia, joissa yhteisöllisyys erityisesti ilmeni. No, mikäs siinä, sehän oli osa paikalliskulttuuria. Itse en käynyt kummassakaan, mutta pidän molempia todella fiksuina harrastuksina.


Kuvahaun tulos haulle bart simpson boy scout


Onko vanhaan paluuta?
Hyvä kysymys! Luulen että paikkakunta vaikuttaa asiaan. Minullahan ei ole varaa pahemmin kritisoida, sillä itsehän harrastan juuri sellaista lajia, joka vaatii erityisen paikan, ja ainakin ajoittain ohjausta. Silti pidän mahdollisuudesta tehdä ja toimia ilman, että tuota kaikkea tarvitsisi nimetä harrastukseksi. En niinkään itseni takia, vaan siksi, ettei harrastaminen olisi pakollista ollakseen mukana jossain. Toisaalta onneksi Internetin ihmeellinen maailma on helpottanut verkostoitumista, ja sitä kautta mahdollisuutta yhteiseen toimintaan. 

Toisaalta harrastuksilla on positiivinenkin puoli: tekeminen, kehittyminen, hauskanpito ja hyvällä onnella mukavat kanssaharrastajat. Kuitenkin arvostan sitä, että ”tekemisen” keksiminen onnistuisi myös omasta takaa. Mutta kuten totesin, näkemykseni ovat sekä puolesta että vastaan. Haasteena harrastuksilla on sitoutuminen menemiseen paikkaan X tiettyyn kellonaikaan. Jos tällainen ei ole mahdollista, jää myös harrastus syrjään. Toisaalta onneksi monessa harrastuksessa on mahdollisuus itse valita ajankohta, mutta ei aina. Erityisesti kurssimuotoiset harrastukset tahtovat olla juuri sellaisia, joita joutuu sovittamaan yhteen muiden menojen ja velvollisuuksien kanssa.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson hurry


Onko harrastusten rooli mielestänne muuttunut vuosien aikana?

perjantai 16. elokuuta 2019

Autoton ja vegeilijä: Pelkästään ekologisista syistä?


Ilmastokysymykset lienevät eräänlainen kestosuosikki puheenaiheissa. -Ja sitäkin enemmän aiheissa joista kiistellä. Uskaltaako tässä enää astua lentokoneeseen tai autoon. Vaikka laivaliikenne on myös tehokas päästöjen suhteen, jostain syystä laivalla matkustaminen on sallitumpi vaihtoehto. Polkupyörä ja jalat ovat periaatteessa hyvä vaihtoehto, mutta käytettävien tarvikkeiden ohella ongelmana on uloshengitys CO2 -päästöinen. Soo soo..

Olen viettänyt autotonta elämää melkein yhtä pitkään kuin pesco -vegetaristista ruokavaliota. Oikeastaan sekin alkaa olla ehkä 70%:sesti vegaaninen.

Autottomuus → Todellisuudessa ajokielto
Risut ja ruusut epilepsialla. Kohtaus nimittäin johti ajokieltoon. Miten pitkään kielto on voimassa, siitä ei ole tarkkaa tietoa. Asiaan vaikuttava monet tekijät, mutta ensisijaisena on kohtausten määrä.

Hienoa! En käytä autoa, vaan matkusta ainoastaan joukkoliikenteen tai mahdollisten kimppakyyden avittamana. Taksiakaan ei pahemmin tule käytettyä. On hetkiä joina oma auto olisi todella luksusta, sillä joukkoliikenne ei toimi mutkattomasti aivan kaikilla reiteillä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että samaisen matkan taittaisi autolla n. 20 minuutissa, mutta julkisilla reissuun menee yli tunti. Eli oma auto ja mahdollisuus ajamiseen kyllä ajoittain houkuttelisi.



Kuvahaun tulos haulle no driving


Maituotuotteiden vähentäminen → vatsaoireiden helpottaminen
Juu, tuli tosiaan varmaan pari vuotta takaperin vaihdettua erityisesti maidot ja osa maitotuotteista kasviperäisiin, eli kaura -ja soijatuotteisiin. Tämä luonnollisesti lisäsi ruokavalioni vegaanista osiota.

Taustalla oli kuitenkin ensisijaisesti kenkkuileva vatsa, jonka todella rauhoittui maitotuotteiden vähentämisen seurauksena. Edes laktoosittomuus ei auttanut, vaan maitotuotteita oli todella vähennettävä. En halunnut heti siirtyä maidottomalle linjalle, sillä halusin pitää kehoni kyvyn käsitellä maitotuotteita.

Onhan se hienoa, että erityisesi kauratuotteet ovat suurimmaksi osaksi lähiruokaa (tai sitten ei??), ja hiilijalanjälkikin ilmeisesti pienenee. Käytän myös soijatuotteita, minkä seurauksena luonnollisesti saan painia soimaavan omantunnon parissa: ”Tämä tuote on kuljetettua ties mistä.. miten saatoit! Soo soo..” Huh, saa nähdä koska annan äänelle luovutusvoiton!



Kuvahaun tulos haulle kaslink kaurajuoma


Lihattomuus → taipumus korkeaan kolesteroliin
Olen ollut pesco-vegetaristi tosiaan yli 10 vuotta. Aikoinaan bioanalyytikan opintoihin liittyvissä testeissä huomasin, että kolesterolitaso on suhteessa ruokavalioon korkeahko. Tuolloin söin myös punaista lihaa, joskin rajoitetusti. Tajusin kuitenkin, että nyt arvonnassa huonoon rasva-aineenvaihduntaan viittava geenipalkinto oli arvonnassa ostunut meikäläiselle. Vähitellen liha ruokavaliossa väheni, ja vatsani alkoi protestoida. Skipataan yksityiskohdat..



Kuvahaun tulos haulle no meat


Syön myös kalaa aika harvoin, ehkä kerran pari kuukaudessa. Sen myönnän, että liivatteen kanssa en viitsi kytätä jokaista tuoteselostetta. Taloudessamme käytetään arkiruuassa suurimmaksi osaksi vegaanisia raaka-aineita, mutta enemmänkin käytännön syistä: ne toimivat. Nyhtökaura valitettavasti oli siirrettävä punaiselle listalle. Selitys: vatsa.

Mutta juusto ja kananmuna.. niiden kulutusta jouduin vuosi takaperin vähentämään. Labrakokeet kun paljastivat kolesterolitasot hävyttömän korkeiksi. Lääkäri ohjeisti minua vähentämään mm. punaisen lihan ja kovien rasvojen kulutusta, alkoholin käyttöä sekä lisäämään liikuntaa. Kaikki tämä oli tosin tehty 10 vuotta sitten. Mutta kovien rasvojen liikakulutuksesta jäin kiinni: kananmunaa päivittäin ja leivän päällä täysrasvaista juustoa. Ups!! No, jätin kananmunat vähemmälle, mutten täysin pois. Täysrasvaiset juustot vaihtuivat kevyempään. Kas kummaa, kolestoriarvot tipahtivat 10 yksikköä seuraaviin kokeisiin mennessä.

Todella vähäinen shoppailu → kiinnostuksen puute lajiin
No kun ei jaksa!! Kävelen kyllä vaatekauppojen ohi ja saatan pikaisesti arvioida vaatteet asteikolla ”kyllä-ehkä-ei”. En jaksa pysähtyä, vaan määränpää (koti, punttis, jäähalli, työpaikka, kirkko tms.) kiinnostaa enemmän. Ajatus vaaterekkien sekaan pujahtamisesta tilaan jossa bassovahvistin tuo väkisin esiin soitettavan musiikin rytmin sekä miksatut äänet ei vaan vedä puoleensa.

Toki siinä vaiheessa ostan vaatteita kun tarvitsen niitä, mutta shoppailijana myönnän olevani häpeällisen laiska.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson shopping


Kotiruoka → En tykkää valmisruuista
En syö oikeastaan yhtään valmisruokaa. Tai onhan jokunen poikkeus: kalapuikot ja tarjouskoriin eksyneet vegaaniset pyörykät, pihvit yms. Vai ovatko mainitut enemmänkin ”puolieineksiä”? Valmisruuilla tarkoitan siis kokonaisia annoksia, jotka lämmitetään mikrossa tai uunissa: kiusaukset, pizzat yms.


Kuvahaun tulos haulle saarioinen pizza


Jos joku myöntää näitä harrastavansa, reaktiotani ei tarvitse pelätä: en yksinkertaisesti pidä valmisruuista. Nirsous siis pakottaa tekemään ruuat itse. Onhan se toki kiva, kun pakkausjätettä tulee vähemmän, ruoka tulee edullisemmaksi ja riittää pidemmäksi aikaa. Mikäli joku luulee minua ahkeraksi ruuanlaittajaksi, annan saman tien mahdolliset ruusut ja risut takaisin: Teen todella nopeasti valmistettavissa olevia ruokia: Kastike & lisuke, laatikoita ja keittoja.

Kalapuikkojen seuraksi teen yleensä esim. pinaattikastikkeen, joka valmistetaan samalla taktiikalla kuin lettutaikina: Jauhot ja (kaura/soija)maito sekaisin, kuumalle liedelle, sekoitetaan koko ajan, sekaan pinaatti ja suola → Lopulta litku saostuu → kastike ilman ilkeitä kovia rasvoja. (tadaa!) Suosittelen tätä tyyliä kaikille, joilla on geeneissä huonon rasva-aineenvaihdunnan ohella taipumus saada aikaan klimppikastiketta.

Pohdintaa
Voi miten ekologista elämää olenkaan onnistunut elämään! Vielä kun tuottaisin 70% kämpän sähköstä itse ja kasvattaisin kasvikseni (paprikan tuotto on hieman heikkoa), kyllä tässä saisi sädekehän pään päälle! -Vaan ei. Olen sama p**kapää kuin ennenkin.

Kulissien takana on sattuman ohella terveydellisiä tekijöitä, mutta sattuma on johtanut siihen, että vaadittavat toimenpiteet johtavat ekologisempaan toimintaan. Kuten totesin, tässä elämäntilanteessa ajokielto oikeasti ajoittain potuttaa ja ennen kaikkea rajoittaa mahdollisuuksia työelämässä. Ruuan suhteen minulle on tärkeää se, että se on syötävää, eli ei maistu pahalle.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson sushi


No, kiinnostaako rakkaan maapallomme tila lainkaan? -Tottahan toki. Myönnän olevani jollekin taholle kiitollinen siitä, että elämä/kroppani on pakottanut minut näihin vaihtoehtoihin. Ikävä tunnustaa, mutta niinkin itsekäs asia kuin terveys on motivoinut paremmin kuin yhteisöllisempi hyöty. Mutta kun esimerkiksi tienaan enemmän, olisi hienoa jos minulla olisi mahdollisuus hankkia hybridiauto. Todennäköisesti jatkaisin second hand -tuotteiden suosimista, enkä tiedä herääkö sisäinen shoppailijani tästä koskaan. Kieltämättä olisi kiva matkustella, mutta luulen että sekin puuha tapahtuu korkeintaan pari kertaa vuodessa. Toisaalta ehkä kaikkein eniten toivon, että voisin tavalla toisella tukea tai kannustaa ihmisiä tukemaan teknologian kehittämistä niin, että se puolestaan mahdollistaisi ekologisempiin ratkaisuihin.

Mikä tällaisen puolimasentavan tekstin kirjoittamiseen sitten motivoi? Vaikken mikään täydellinen olekaan, tuskin edes täysin hyvä, joskus myönnän ärsyyntyväni siitä sävystä, millä omia ”ekotekoja” tuodaan esille. Usein niistä kantautuu ”parempi ihminen” -asenne, mihin luonnollisesti kuuluu ajatus siitä, että toisin toimivat ovat huonompia. Niin kauan kuin muistan, olen pitänyt luonnonsuojelua, tai omassa sanastossani luomakunnan huolehtimista ns. yhteispelinä, en yksilölajina jossa kilpaillaan toisia vastaan. Tästä syystä aiheeseen liittyvä syyllistäminen saa minut näkemään punaista. Ja päälle asian kaupallistaminen..


Aiheeseen liittyvä kuva


Ehkä juuri mainittu ärtymys ja harmistus ovat siis taustalla. Toisaalta jaan mielelläni reseptejä ja muita mahdollisia vinkkejä, joita yhdistää helppous ja edullisuus. En myöskään halua, että ekologisuus olisi kiinni varallisuudesta. Itse hyödynnän juuri kaikkein edullisimpia mutta toimivia tuotteita: soijarouhe -ja suikaleet, kuivattu herne (hernekeitto), palkokasvit yms., ja luonnollisesti kauden kasvikset. En ole aikoihin astunut sisään esim. Ruohonjuureet, vaikka kyseisestä liikkeestä pidänkin. En siis ainkaan koe olevani kenenkään yläpuolella, mutta on ollut hauska huomata, että esim. vegaaniset ruuat ja ekologiset valinnat ovat mahdollisia ihan ”taviksillekin”. -Ja erittäin mielelläni olen yksi heistä.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson we are all fine