Jälleen helppoa ja edullista arki(kasvisruokaa) & hävikin pienentämistä

Viikonloppujen jälkeen eteen ilmestyy eräs, harvinaisen usein toistuva ilmiö: arki. Arjelle ominaista on hieman suurempi määrä tekemistä. Tosin näin voi käydä viikonloppuisinkin. Kuten arvata saattaa, jälleen olisi uuden arkiruokavinkin aika. Ominaisuudet ovat tuttuja: kasvisruoka, osaksi vegaanista, edullista ja helppoa. Tällä kertaa mukaan tulee myös hävikin pienentäminen.

Ihan mielenkiinnosta halusin kokeilla lisukkeeksi sopivan laatikon. Kokeilu onnistui, ja lopputulos oli seuraavanlainen:

Pinaattinen kasviskiusaus (vaiko laatikko?)

1 pussi peruna-sipuli -sekoitusta

3-4 porkkanaa (tai kaksi suurempaa)

1 prk herkkusieniä (Lidl)

1 pussi pakastepinaattia

(suolaa ja mustapippuria)

1 prk kaurakermaa

Halpista sen olla pitää!

        

Sulata pinaatti joko omia aikojaan tai vähän nopeammin mikrossa. Myös peruna-sipuli -sekoitus kannattaa ottaa hyvissä ajoin sulamaan. Sekoita joukkoon paloitellut porkkanat, herkkusienet, pinaatti ja kaurakerma. Lisää lopuksi mausteet.

Laita seos rasvatulle vuoalle. Paista kiusausta/laatikkoa ensin n. 30 minuuttia 225 asteessa, sitten n. 10 minuuttia 150 asteessa. Pinta saa ruskistua hieman.

Toinen ruoka syntyi puoliksi vahingossa. Huomasin että kattilaan oli jäänyt edellisestä ruuasta neljä pienehköä keitettyä perunaa. Hitsi! Mieli ei tehnyt pyttistä, mitä siis niistä tekisi? Aa! Pihvejä, ja mahdollisimman laiskan ihmisen tapaan! Siis niinkin laiskasti, että ainesten alkukirjain on sama.

Peruna-porkkana-parmesaanipihvit

4 pienehköä keitettyä perunaa paloiteltuna

3 porkkanaa raastettuna hienoksi raasteeksi

½ pussia parmesan -raastetta (pienempi pussi)

(suolaa ja muita mausteita)

Ainekset taikinaksi, sitten pellille pihveiksi ja uuniin 225 asteeseen 15-20 minuutiksi kunnes pinta näyttää rapealta.

Loppujen lopuksi syntyi ateria:

Laatikon suhteen voi luonnollisesti tehdä muunnelmia lisäämällä tai jättämällä pois. Jos et tykkää esim. herkkusienistä tai pinaatista, ne voi jättää pois. Myös porkkanan voit jättää pois. Jos inhoat perunaa, sipulia, porkkanaa, herkkusieniä ja pinaattia, suosittelen ruokalajin vaihtamista. Periaatteessa uuniin voi laittaa laittaa pelkän voidellun vuoan, mikä minä olen sellaista kieltämään. Tällainen ratkaisu sopii varmasti henkilöille, joilla on voimakas fiksaatio astioiden puhdistamiseen mahdollisimman haasteellisista tahroista.

Eipä tässä muuta kuin mukavaa lauantaita kaikille!

Autoton ja vegeilijä: Pelkästään ekologisista syistä?

Ilmastokysymykset lienevät eräänlainen kestosuosikki puheenaiheissa. -Ja sitäkin enemmän aiheissa joista kiistellä. Uskaltaako tässä enää astua lentokoneeseen tai autoon. Vaikka laivaliikenne on myös tehokas päästöjen suhteen, jostain syystä laivalla matkustaminen on sallitumpi vaihtoehto. Polkupyörä ja jalat ovat periaatteessa hyvä vaihtoehto, mutta käytettävien tarvikkeiden ohella ongelmana on uloshengitys CO2 -päästöinen. Soo soo..

Olen viettänyt autotonta elämää melkein yhtä pitkään kuin pesco -vegetaristista ruokavaliota. Oikeastaan sekin alkaa olla ehkä 70%:sesti vegaaninen.

Autottomuus → Todellisuudessa ajokielto

Risut ja ruusut epilepsialla. Kohtaus nimittäin johti ajokieltoon. Miten pitkään kielto on voimassa, siitä ei ole tarkkaa tietoa. Asiaan vaikuttava monet tekijät, mutta ensisijaisena on kohtausten määrä.

Hienoa! En käytä autoa, vaan matkusta ainoastaan joukkoliikenteen tai mahdollisten kimppakyyden avittamana. Taksiakaan ei pahemmin tule käytettyä. On hetkiä joina oma auto olisi todella luksusta, sillä joukkoliikenne ei toimi mutkattomasti aivan kaikilla reiteillä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että samaisen matkan taittaisi autolla n. 20 minuutissa, mutta julkisilla reissuun menee yli tunti. Eli oma auto ja mahdollisuus ajamiseen kyllä ajoittain houkuttelisi.

Maituotuotteiden vähentäminen → vatsaoireiden helpottaminen

Juu, tuli tosiaan varmaan pari vuotta takaperin vaihdettua erityisesti maidot ja osa maitotuotteista kasviperäisiin, eli kaura -ja soijatuotteisiin. Tämä luonnollisesti lisäsi ruokavalioni vegaanista osiota.

Taustalla oli kuitenkin ensisijaisesti kenkkuileva vatsa, jonka todella rauhoittui maitotuotteiden vähentämisen seurauksena. Edes laktoosittomuus ei auttanut, vaan maitotuotteita oli todella vähennettävä. En halunnut heti siirtyä maidottomalle linjalle, sillä halusin pitää kehoni kyvyn käsitellä maitotuotteita.

Onhan se hienoa, että erityisesi kauratuotteet ovat suurimmaksi osaksi lähiruokaa (tai sitten ei??), ja hiilijalanjälkikin ilmeisesti pienenee. Käytän myös soijatuotteita, minkä seurauksena luonnollisesti saan painia soimaavan omantunnon parissa: ”Tämä tuote on kuljetettua ties mistä.. miten saatoit! Soo soo..” Huh, saa nähdä koska annan äänelle luovutusvoiton!

Lihattomuus → taipumus korkeaan kolesteroliin

Olen ollut pesco-vegetaristi tosiaan yli 10 vuotta. Aikoinaan bioanalyytikan opintoihin liittyvissä testeissä huomasin, että kolesterolitaso on suhteessa ruokavalioon korkeahko. Tuolloin söin myös punaista lihaa, joskin rajoitetusti. Tajusin kuitenkin, että nyt arvonnassa huonoon rasva-aineenvaihduntaan viittava geenipalkinto oli arvonnassa ostunut meikäläiselle. Vähitellen liha ruokavaliossa väheni, ja vatsani alkoi protestoida. Skipataan yksityiskohdat..

Syön myös kalaa aika harvoin, ehkä kerran pari kuukaudessa. Sen myönnän, että liivatteen kanssa en viitsi kytätä jokaista tuoteselostetta. Taloudessamme käytetään arkiruuassa suurimmaksi osaksi vegaanisia raaka-aineita, mutta enemmänkin käytännön syistä: ne toimivat. Nyhtökaura valitettavasti oli siirrettävä punaiselle listalle. Selitys: vatsa.

Mutta juusto ja kananmuna.. niiden kulutusta jouduin vuosi takaperin vähentämään. Labrakokeet kun paljastivat kolesterolitasot hävyttömän korkeiksi. Lääkäri ohjeisti minua vähentämään mm. punaisen lihan ja kovien rasvojen kulutusta, alkoholin käyttöä sekä lisäämään liikuntaa. Kaikki tämä oli tosin tehty 10 vuotta sitten. Mutta kovien rasvojen liikakulutuksesta jäin kiinni: kananmunaa päivittäin ja leivän päällä täysrasvaista juustoa. Ups!! No, jätin kananmunat vähemmälle, mutten täysin pois. Täysrasvaiset juustot vaihtuivat kevyempään. Kas kummaa, kolestoriarvot tipahtivat 10 yksikköä seuraaviin kokeisiin mennessä.

Todella vähäinen shoppailu → kiinnostuksen puute lajiin

No kun ei jaksa!! Kävelen kyllä vaatekauppojen ohi ja saatan pikaisesti arvioida vaatteet asteikolla ”kyllä-ehkä-ei”. En jaksa pysähtyä, vaan määränpää (koti, punttis, jäähalli, työpaikka, kirkko tms.) kiinnostaa enemmän. Ajatus vaaterekkien sekaan pujahtamisesta tilaan jossa bassovahvistin tuo väkisin esiin soitettavan musiikin rytmin sekä miksatut äänet ei vaan vedä puoleensa.

Toki siinä vaiheessa ostan vaatteita kun tarvitsen niitä, mutta shoppailijana myönnän olevani häpeällisen laiska.

Kotiruoka → En tykkää valmisruuista

En syö oikeastaan yhtään valmisruokaa. Tai onhan jokunen poikkeus: kalapuikot ja tarjouskoriin eksyneet vegaaniset pyörykät, pihvit yms. Vai ovatko mainitut enemmänkin ”puolieineksiä”? Valmisruuilla tarkoitan siis kokonaisia annoksia, jotka lämmitetään mikrossa tai uunissa: kiusaukset, pizzat yms.

Jos joku myöntää näitä harrastavansa, reaktiotani ei tarvitse pelätä: en yksinkertaisesti pidä valmisruuista. Nirsous siis pakottaa tekemään ruuat itse. Onhan se toki kiva, kun pakkausjätettä tulee vähemmän, ruoka tulee edullisemmaksi ja riittää pidemmäksi aikaa. Mikäli joku luulee minua ahkeraksi ruuanlaittajaksi, annan saman tien mahdolliset ruusut ja risut takaisin: Teen todella nopeasti valmistettavissa olevia ruokia: Kastike & lisuke, laatikoita ja keittoja.

Kalapuikkojen seuraksi teen yleensä esim. pinaattikastikkeen, joka valmistetaan samalla taktiikalla kuin lettutaikina: Jauhot ja (kaura/soija)maito sekaisin, kuumalle liedelle, sekoitetaan koko ajan, sekaan pinaatti ja suola → Lopulta litku saostuu → kastike ilman ilkeitä kovia rasvoja. (tadaa!) Suosittelen tätä tyyliä kaikille, joilla on geeneissä huonon rasva-aineenvaihdunnan ohella taipumus saada aikaan klimppikastiketta.

Pohdintaa

Voi miten ekologista elämää olenkaan onnistunut elämään! Vielä kun tuottaisin 70% kämpän sähköstä itse ja kasvattaisin kasvikseni (paprikan tuotto on hieman heikkoa), kyllä tässä saisi sädekehän pään päälle! -Vaan ei. Olen sama p**kapää kuin ennenkin.

Kulissien takana on sattuman ohella terveydellisiä tekijöitä, mutta sattuma on johtanut siihen, että vaadittavat toimenpiteet johtavat ekologisempaan toimintaan. Kuten totesin, tässä elämäntilanteessa ajokielto oikeasti ajoittain potuttaa ja ennen kaikkea rajoittaa mahdollisuuksia työelämässä. Ruuan suhteen minulle on tärkeää se, että se on syötävää, eli ei maistu pahalle.

No, kiinnostaako rakkaan maapallomme tila lainkaan? -Tottahan toki. Myönnän olevani jollekin taholle kiitollinen siitä, että elämä/kroppani on pakottanut minut näihin vaihtoehtoihin. Ikävä tunnustaa, mutta niinkin itsekäs asia kuin terveys on motivoinut paremmin kuin yhteisöllisempi hyöty. Mutta kun esimerkiksi tienaan enemmän, olisi hienoa jos minulla olisi mahdollisuus hankkia hybridiauto. Todennäköisesti jatkaisin second hand -tuotteiden suosimista, enkä tiedä herääkö sisäinen shoppailijani tästä koskaan. Kieltämättä olisi kiva matkustella, mutta luulen että sekin puuha tapahtuu korkeintaan pari kertaa vuodessa. Toisaalta ehkä kaikkein eniten toivon, että voisin tavalla toisella tukea tai kannustaa ihmisiä tukemaan teknologian kehittämistä niin, että se puolestaan mahdollistaisi ekologisempiin ratkaisuihin.

Mikä tällaisen puolimasentavan tekstin kirjoittamiseen sitten motivoi? Vaikken mikään täydellinen olekaan, tuskin edes täysin hyvä, joskus myönnän ärsyyntyväni siitä sävystä, millä omia ”ekotekoja” tuodaan esille. Usein niistä kantautuu ”parempi ihminen” -asenne, mihin luonnollisesti kuuluu ajatus siitä, että toisin toimivat ovat huonompia. Niin kauan kuin muistan, olen pitänyt luonnonsuojelua, tai omassa sanastossani luomakunnan huolehtimista ns. yhteispelinä, en yksilölajina jossa kilpaillaan toisia vastaan. Tästä syystä aiheeseen liittyvä syyllistäminen saa minut näkemään punaista. Ja päälle asian kaupallistaminen..

Ehkä juuri mainittu ärtymys ja harmistus ovat siis taustalla. Toisaalta jaan mielelläni reseptejä ja muita mahdollisia vinkkejä, joita yhdistää helppous ja edullisuus. En myöskään halua, että ekologisuus olisi kiinni varallisuudesta. Itse hyödynnän juuri kaikkein edullisimpia mutta toimivia tuotteita: soijarouhe -ja suikaleet, kuivattu herne (hernekeitto), palkokasvit yms., ja luonnollisesti kauden kasvikset. En ole aikoihin astunut sisään esim. Ruohonjuureet, vaikka kyseisestä liikkeestä pidänkin. En siis ainkaan koe olevani kenenkään yläpuolella, mutta on ollut hauska huomata, että esim. vegaaniset ruuat ja ekologiset valinnat ovat mahdollisia ihan ”taviksillekin”. -Ja erittäin mielelläni olen yksi heistä.