Vegaanituotteet testissä: Kauramuru, quorn, jouluinen seitan..

Vegetuotteet ovat lisääntyneet mukavasti kaupan ja ruokapaikkojen tarjonnassa. Vaikken täysin vegaani olekaan, kokeilen mielelläni eri tuotteita. Kyseessä on toki makuasia, eli kiistelyyn ei ole aihetta. Mutta tässä olisi oma arvioni muutamista testatuista tuotteista:

Kauramuru, Elovena

Tälle tuotteelle en valitettavasti ole valmis antamaan täysiä pisteitä. Periaatteessa tuote toimi esim. laatikkoruuissa. En ole täysin deletoimassa tuotetta etenkään jos sattuu ilmestymään tarjouskoriin, mutta.. no, ei paras mahdollinen kokemus. Koostumus oli ”jauhoinen”, mikä hieman häiritsi. Maku oli neutraali, mikä sinänsä on hyvä asia. Tuote sopii näin moneen ruokaan. Tuote sisältää herneproteiinia, eli en suosittele herkkävatsaisille.


 (elovena.fi)

Seitan (Santun seitan, kebab)

Tämä toimi niin stroganof -tyyppisessä kastikkeessa kuin wokissakin! Koostumus oli ”lihamainen” ja helppo käsitellä. Vinkki: tämän voi lykätä myös pakastimeen. Lastut olivat helpot paloitella vähän pienemmiksi, eikä kebab -maustekaan ollut hassumpi. Koska seitan valmistetaan gluteenista, keliaakikoille se ei sovi. Muuten suosittelen lämpimästi testaamista!

 (k-ruoka.fi)

Quorn

Quornista minulla ei ole (vielä) lainkaan huonoja kokemuksia. Sopii niin wokkeihin kuin kastikkeisiin, ja toimii varmasti myös pihvinä. Pitääkin kokeilla jos eteen sattuu.. Suurimmat plussat quorn ansaitsee koostumuksesta sekä vatsaystävällisyydestä. Miinusta tulee hieman korkeasta hinnasta sekä kirjoitusasusta, nim. Kerran jos toisenkin q on meinannut muuttua g:ksi. Eli jokin yksinkertaistettu nimi olisi tarpeen, sillä ”quorn” ei tietenkään ole sanan riittävän lyhyt.

 (quorn.fi)

Jouluinen seitan (kinkun korvike)

Ei ollut minun juttuni! En siis tiedä kaupan tarjonnasta, sillä testasin tätä työpaika ruokalassa. Maku oli.. jotenkin tuntui siltä että tekijällä oli kaksi lappua vierekkäin: piparkakkutaikinan ohje, ja seitanin ohje. Kun seitanin valmistus oli puolessa välissä, lappu putosi ja tekijä jatkoi piparkakkutaikinan ohjeella. Lopputulos oli muuten hyvä mutta maistui pahalta.

Asiaa ei auttanut häivähdys kuminaa. Voi minua.. kumina on tosiaan niitä harvoja mausteita joita todella inhoan. Tästä syystä en pidä joululimpusta enkä setsuurista. Mutta jos joku tuosta jouluisesta seitanista tykkää, se hyväksyttäköön. Minä taidan jatkossa ottaa aikuismaisen ja kypsän asenteen: Yök, en syö.

Härkäpapusuikale

Härkäpapusuikaleet ovat toimineet varsin hyvin. Myös maku ja koostumus ovat toimineen niin maustetuissa kuin maustamattomissa versioissa. Valkosipuli -chili -mausteessa valkosipuli maistui aika voimakkaasti. Eli hyvä uutinen valkosipulista pitäville ja huono heille jotka siitä eivät pidä. Itse kuulun johonkin välimaastoon. Totta puhuen liian voimakas valkosipulin maku tahtoo tuntua dominoivalta eikä suussa hetkeen muu maistukaan. Sopivissa määrin pidän kyllä.


 (k-ruoka.fi)

Verrattuna esimerkiksi soijasuikalaisiin härkäpapusuikaleet tuntuivat ”mureammilta”. Soijasuikaleet tahtovat joskus nimittäin jäädä hieman sitkeiksi. Tosin asiaa saattaa olla vältettävissä huolellisella kypsennyksellä. Vika luonnollisestikaan ei ole tekijässä, vaan tuotteessa. Härkäpapusuikaleet osoittautuivat myös vatsaystävällisemmäksi verrattuna soijaan, mutta aivan herkkävatsaisille en suosittele sillä raaka-aineena on kuitenkin palkokasvi.

Yhteenvetoa

Näin julmana tuomarina heitän siis kebab -tyyppisen seitanin sekä quornin kärkisijoille, ja härkäpapusuikaleet johonkin välimaastoon. Mutta itseäni toisaakseni: Koska kyse on makuasioista, suosittelen toki itse testaamaan mainittuja tuotteita. Mutta jos esimerkiksi tietty rakenne ja maku (esim. jouluinen seitan) eivät nappaa, voi tuotteen jättää kaupan hyllyyn sellaiselle joka niistä pitää enemmän.

Oliko listalla tuttuja tuotteita?

Jälleen helppoa ja edullista arki(kasvisruokaa) & hävikin pienentämistä

Viikonloppujen jälkeen eteen ilmestyy eräs, harvinaisen usein toistuva ilmiö: arki. Arjelle ominaista on hieman suurempi määrä tekemistä. Tosin näin voi käydä viikonloppuisinkin. Kuten arvata saattaa, jälleen olisi uuden arkiruokavinkin aika. Ominaisuudet ovat tuttuja: kasvisruoka, osaksi vegaanista, edullista ja helppoa. Tällä kertaa mukaan tulee myös hävikin pienentäminen.

Ihan mielenkiinnosta halusin kokeilla lisukkeeksi sopivan laatikon. Kokeilu onnistui, ja lopputulos oli seuraavanlainen:

Pinaattinen kasviskiusaus (vaiko laatikko?)

1 pussi peruna-sipuli -sekoitusta

3-4 porkkanaa (tai kaksi suurempaa)

1 prk herkkusieniä (Lidl)

1 pussi pakastepinaattia

(suolaa ja mustapippuria)

1 prk kaurakermaa

Halpista sen olla pitää!

        

Sulata pinaatti joko omia aikojaan tai vähän nopeammin mikrossa. Myös peruna-sipuli -sekoitus kannattaa ottaa hyvissä ajoin sulamaan. Sekoita joukkoon paloitellut porkkanat, herkkusienet, pinaatti ja kaurakerma. Lisää lopuksi mausteet.

Laita seos rasvatulle vuoalle. Paista kiusausta/laatikkoa ensin n. 30 minuuttia 225 asteessa, sitten n. 10 minuuttia 150 asteessa. Pinta saa ruskistua hieman.

Toinen ruoka syntyi puoliksi vahingossa. Huomasin että kattilaan oli jäänyt edellisestä ruuasta neljä pienehköä keitettyä perunaa. Hitsi! Mieli ei tehnyt pyttistä, mitä siis niistä tekisi? Aa! Pihvejä, ja mahdollisimman laiskan ihmisen tapaan! Siis niinkin laiskasti, että ainesten alkukirjain on sama.

Peruna-porkkana-parmesaanipihvit

4 pienehköä keitettyä perunaa paloiteltuna

3 porkkanaa raastettuna hienoksi raasteeksi

½ pussia parmesan -raastetta (pienempi pussi)

(suolaa ja muita mausteita)

Ainekset taikinaksi, sitten pellille pihveiksi ja uuniin 225 asteeseen 15-20 minuutiksi kunnes pinta näyttää rapealta.

Loppujen lopuksi syntyi ateria:

Laatikon suhteen voi luonnollisesti tehdä muunnelmia lisäämällä tai jättämällä pois. Jos et tykkää esim. herkkusienistä tai pinaatista, ne voi jättää pois. Myös porkkanan voit jättää pois. Jos inhoat perunaa, sipulia, porkkanaa, herkkusieniä ja pinaattia, suosittelen ruokalajin vaihtamista. Periaatteessa uuniin voi laittaa laittaa pelkän voidellun vuoan, mikä minä olen sellaista kieltämään. Tällainen ratkaisu sopii varmasti henkilöille, joilla on voimakas fiksaatio astioiden puhdistamiseen mahdollisimman haasteellisista tahroista.

Eipä tässä muuta kuin mukavaa lauantaita kaikille!

Leirimuistoja, palautumista ja mukamas suunnitelmia

Kotona taas! Vaikka leirillä oli oikein mukavaa ja leiriläiset onnistuivat kaivamaan ala-arvoisen huumorintajuni esille, aika palata takaisin ei tullut yhtään liian aikaisin! Tämä leiri oli tosiaan kesän viimeinen, mikä sinänsä ei liene yllätys: peruskoulussa opetus alkaa torstaina. Leirin aikana mietin, että porukalla ei ole paljoa aikaa lomailla. -Toisaalta onneksi loma-aikaa oli ennen leiriä. Mutta mitenkäs pärjättiin..

400 km bussilla

”Yhden pysäkdyksen” taktiikalla istumista tuli yhteensä vajaat viisi tuntia. Peffani selvisi kuitenkin reissusta, selkä myös jumituksesta huolimatta. Vaikka bussilla reissaaminen on arkista puuhaa, tuollaiset pidemmät reissut ovat oma lajinsa. Toisaalta asiaa helpotti väsymys: varmaan puolet matkasta meni torkkuen. Olen myös siinä mielessä onnellisessa asemassa, että en kärsi matkapahoinvoinnista. Vielä?? Pystyn ongelmitta lukemaan, torkkumaan yms. Istumapaikallakaan ei ole väliä.

Toki pientä jännitystä toi tieto, että bussin toiletista oli kuulemma lamppu palanut. Mikäs siinä, romanttisessa valaistuksessa. No, varmuuden vuoksi tei pari ylimääräistä varakäyntiä, jolloin matkan varrella ollut huoltoaseman/ruokapaikan toiletti riitti. Oletan että juuri tämän jokainen lukija halusi tietää?

Paljon ulkoilua!

Sää oli viileä, mutta suhteellisen sateeton. Fiksut kollegat tunsivat paikan entuudestaan, ja näin ollen myös aktiviteettimahdollisuudet. Lopulta jokaiseen päivään liittyi enemmän tai vähemmän ulkoilua ja liikkumista, mikä oli aivan loistava juttu! Itsekin uskaltauduin tekemään vapaahetkinä pieniä hölkkälenkkejä.

Ehdoton suosikkini oli esterata, johon kuului mm. erilaisia köysiratoja, pienimuotoista seinäkiipeilyä yms. Johan siinä itsekin nuortui henkisesti 10 vuotta!

Liian vähän unta

Tämä oli vähän ikävä puoli kuluneen viikon aikana, ja kieltämättä hieman jännitti miten hyvin epilepsialääkkeet pelittävät. Unimäärä oli keskimäärin 4-6 tuntia yötä kohden. Tämä pakotti käyttämään osan vapaa-ajasta nukkumiseen. Kun on tottunut menemään nukkumaan reippaasti ennen yhtätoista, nukkumaanmeno puolenyön aikaan oli hieman haasteelista.

Vaikka kello soi 7:40, rahoittumishetken puuttuminen johti kevyisiin uniin ja heräilyyn. Onneksi päivän torkkuhetket antoivat hieman lisää energiaa, mutta parina vikana päivänä aivotoiminnan teho oli kyllä laskenut! Nyt edessä on siis operaatio palautuminen.

Ruoka.. ok?

Vaikka ruoka on minulle periaatteessa yksi ja sama, pakko myöntää että edellisessä paikassa vegeruuat olivat hieman ravitsevampia. Toisaalta ruovalioon liittyy oma valinta, jolloin valittaminen on parempi jättää vähemmälle. Tässä paikassa ei ollut itse leivottuja sämpylöitä, mutta ehkä parempi niin: oli helpompi olla syömättä liikaa, ja näin vatsanpurut jäivät vähemmälle.

Mutta maku oli ok, ja söihän noita sapuskoja. Se riittää.

Mitä seuraavaksi?

Kuten todettua tuli, nyt tiedossa olisi operaatio palautuminen. Aivan ”lunkisti” ei kuitenkaan jouda ottamaan, sillä ensi sunnuntaina olisi pitkästä aikaa saarnavuoro. Mutta sinne menen ilolla, ja ihan mielelläni aloitin tänään tekstin kirjoittamisen. Ensi viikolla aloittelen taas keikkatyöt, ja toivottavasti kuulen jotain potentiaalisista oman alan työpaikoista.

Myös treenikausi alkaa vähitellen käynnistyä. Olen kahden vaiheilla salikortin uusimisen kanssa. Kieltämättä houkuttelisi! Toisaalta syksyn aikataulut ovat täysin auki, joten edelleenkään mitään suuria suunnitelmia ei parane tehdä. Mutta ei auta kuin olla kärsivällinen ja yrittää parhaansa.