tiistai 26. tammikuuta 2021

Alasti vaatteiden alla - Ja varsinkin ilman vaatteita

 Vaikka itse kuulu ilmiön innokkaimpiin harrastajiin, alastomuus ylipäänsä aiheena näyttäisi nousevat esille säännöllisesti. Oma suhteeni alastomuuteen lienee määriteltävissä.. tylsäksi? Minut on varhain koulutettu kulttuurini tärkeään osaan, jota myös saunaksi kutsutaan. Terveydenhuoltoala puolestaan opasti tarkastelemaan alastomuutta ammattimaisesta näkökulmasta. Heti alkuun mainittakoon, että pyrkimykseni ei ole käsitellä aihetta ainakaan ensisijaisesti seksuaalisesta näkökulmasta, vaikkka alastomuus usein siihen liitetäänkin.

Saunassa ei ujostella.. paitsi jos väki lisääntyy

Kuulun joukkoon joka ei halua pitää pyyhettä tai esimerkiksi uimapukua saunassa. Suurimmaksi osaksi olen saunonut yksin, tai puolison kanssa. Myönnän vierastavani saunailtoja suuremman joukon parissa. Jos kävisin uimassa, todennäköisesti välttäisin uimahallin saunaa. Osasyynä tähän on vaativuus: puukiuas on paras!

Tavallaan olisi hauska päästä nk. yhteissaunomisen makuun. Jostain syystä sellainen ei vain ole innostanut. Kyse ei suoranaisesti ole esimerkiksi häpeästä. Saunomisesta on vain vuosien varrella tullut joko yksityinen tai sitten tarkoin valitun joukon välinen tapahtuma. Toisaalta tässäkin taustalla voi olla tottumus: jo lapsuudessa vakiomiehitys saunassa oli kaksi saunojaa. 

Nudismi?

Ismi jota en kritisoi, mutta itse en tunne tarvetta tai edes intoa osallistua. En ole erityisemmin perehtynyt nudismiin, mutta äkkiseltään luulen heidän olevan väärinymmärretty joukko, jota potentiaaliset tirskistelijät pyrkivät mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään. Kiitos saunakulttuurin, luulen että nudismi ei ole suomalaisille/ suomalaiseen kulttuuriin tottuneille kovinkaan suuri juttu. Toisaalta ympärivuotinen nudismi/naturalismi lienee haasteellinen näillä leveysasteilla. 

Kuten totesin, niin nudismi kuin naturalismi eivät tunnu erityisen houkuttelevilta. Minulla ei ole mitään niitä vastaan. En kuitenkaan ole riittävän karaistunut saati sitten valmis muuttamaan lämpimämpään maahan. Lisäksi jopa minunlaiseni nirso löytää vaatteita, jotka pääsevät oikeuksiinsa vain puettuina päälle. 

Ajatus luonnollisuudesta

Siitä myönnän pitäväni. Nuoruuden goottityyli vahvoine meikkeineen, kuiturastoineen ja tekoripsineen on jäänyt varsin kauas. Tyyli oli hieno ja näyttävä, mutta nyt luonnollisuus vetää puoleensa. Totta puhuen en ole värjännyt tukkaanikaan muutamaan vuoteen. Meikkiä laitan välillä, mutta esimerkiksi ihon huolittelua meikkivoiteella yms. en harrasta. Huulipunasta pidän, mutta näin maskikautena käyttö on vähäistä. 

Peittämätön keho kertoo rehelisisesti kantajastaan. Vaikkei keho kerro millainen kantajansa on ihmisenä, se kertoo hänestä nitä asioita, jotka ovat osa elämää. Keho voi antaa viitteitä henkilön iästä ja sukupuolesta. Mahdollisesti myös geeniperimästään. Keho siis kertoo kenen kehosta kantaja on. Piirteiden voimakkuus on luonnollisesti yksilökohtaista. Arvet kertovat elämän eri tapahtumista. 

Joskus kertovat kertovat sairauksista, jo voitetuista, joita vastaan taistellaan, tai joita kantaja ei enää voi voittaa. Ne jotka nuo merkit näkevät, saavat mahdollisuuden ymmärtää. Ne jotka näkevät toisella samanlaisia arpia kuin itsellään, ymmärtävät enemmän. 

 Keskitasoinen häpeä

Omalla kohdallani en suoranaisesti häpeä olla alasti, mutten voi sanoa sitä täysin mukavaksikaan tilaksi. Edustan kulttuuria jossa alastomuus ei ole häpeä, mutta sille on aikansa ja paikkansa. Suhteeni alastomaan kehooni on ristiriitainen. 

Minulla on arpia, muhkuroita, toisaalta näkyvät lihakset, lievästi notkoselkä, epämiellyttävät jalkaterät ja kaksi tatuointia. Osa arvista kertoo joskus pahasti jyllänneistä mielenterveysongelmista ja ahdistuksesta. Osa rämäpäisyydestä ja kömpelyydestä. Ainakin yksi taas kehoni vanhasta taipumuksesta muodostaa arpikudosta: kahdesti otettu ja molemmilla kerroilla uloskasvanut napalävistys. 

Vaikka kasvuympäristöni ei ole asiaan vaikuttanut, minulla on voimakas "kunnollinen nainen" -asenne. Objektiivisella tasolla en kritisoi paljasta pintaa ja sukupuolisesta mielenkiinnosta kertovia katseita. -Jos en itse ole kohteena. Jos itse olen tällaisten katseiden tai joskus kommenttien kohteena, olen pari sekuntia imarreltu ja myönnän itsetunnon kohoavan. Tätä kuitenkin seuraa häpeä: "Olenko pukeutunut tai käyttäytynyt provosoivasti?" Voin rehellisesti myöntää kuuluvani joukkoon, joka automaattisesti syyttää itseään myös seksuaalisesta ahdistelusta. Vaikkei koronaa olisi, tämä rajoittaa esimerkiksi intoa viettää iltaa baareissa yms. 

Häpeä on ollut usein voimakas. Minulla on ollut kausia joina olen tarkoituksella pukeutunut väljästi jottei mitään erottuisi. Anoreksian oireilun aikana pyrkimys oli taas peittää jokainen hävitystyön alla oleva kilo. Toisaalta en halua hävetä itseäni. Minulla ei ole suurta tarvetta korostaa sitä naiseutta mitä kehoni antaa näkyä ulospäin. Sen verran jopa minussa kuitenkin on feminismiä jäljellä, etten myöskään halua hävetä niitä piirteitä. Eräänlaisena "terapiamuotona" käytän tarkoituksella tiukkujoja housuja. -Toki soveliaita. En ole päässyt häpeästä eroon, mutta voisin määritellä sitä keskitasoiseksi. 

Alastomuus muiden nähden

Se on vaikeaa. Kuten mainittua tuli, saunominen suuremmassa joukossa on jotain mitä vältän. No, tässä kohden korona tulee hätiin: vältän saunaillat. Taas haasteena on ajatus omasta alastomuudesta. Luulen että vuoden terveydenhuoltoalalla muokkasivat reaktioni alastomuuteen ns. tavisten näkökulmasta suorastaan tylsäksi. 

Oli vaatteiden alla mitä tahansa, en osaa sitä kauhistella sillä mitään yllättävää siellä ei ole. Voin rehellisesti vakuuttaa, että katseeni kohdistuu ensisijaisesti kasvoihin, ja se mitä näen kasvojen lisäksi ei suoraan sanottuna kiinnosta. Omalla kohdalla en ilmeisesti ole aivan sinut kehoni kanssa. En pode "läskiahdistusta", vaan ahdistusta siitä että paljastan alastoman kehoni henkilöille jotka eivät kuulu siihen minimaalliseen katsojalistaan. Asia on sukupuolesta riippumaton. 

Pohdintaa

Kuten alussa tuli mainittua, alastomuus ja suhteutuminen siihen ovat ilmiöinä mielenkiintoisia. Minua asia ei häiritse, mutten näe tarpeelliseksi kouluttautua henkilökohtaisesta häpeästäni eroon. Toki tilanne on eri silloin, jos asia nousee syystä tai toisesta prioriteettilistan kärkeen. Milloin näin voisi käydä. -Ei aavistustakaan. 

Oma suhteeni muiden ihmisen alastomuuden on tylsän neutraali, tästä kiitos kokemuksille terveydenhuoltoalalla. Vaikka olen kaikessa konservatiivisuudessani varsin liberaali (tai välinpitämättömän suvaitsevainen?), asenteeni omaa alastomuuttani kohtaan yllättää jopa itseni: minua hävettää. Tunnen itseni vilauttelijaksi. Tai suoraan sanottuna minusta tuntuu kuin tyrkyttäisin itseäni, kuin olisi tarjolla. No, rehellisyyden nimissä en pidä vartaloani kummoisena. En siis myöskään ajattele että sitä katsottaisiin "sillä tavalla". Oikeastaan häpeä liittyy juuri siihen, että ajattelen muiden pitävän minua itseäni mainostavana. 

Hupaisaa sinänsä. Jos joku muu kertoisi tämän tekstin sisältöä vastaavia tuntemuksia, mielessäni pitäisin hänen ajatuksiaan absurdeina: Suomessa sauna lienee lähes ainoa paikka jossa ollaan hieman julkisemmin alasti. Oli kyse sitten saman sukupuolen tai sekasaunasta, (yleens) väki, etenkään toisilleen tuttu ei saavu sinne toisiaan tiirailemaan. Luulisin?

Lopussa pahoittelen potentiaalisen ikärajan poisjättämistä. Olisiko se elokuvakriteerien mukaisesti K12?