Helmikuussa luettua: Poliittista historiaa ja ajankuvalle rohkeita ratkaisuja

Lukemisprojekti on jatkunut. Jälleen olen pitänyt "kriteerinä" kirjan lukemista loppuun. Vaikka siis listalla olisi useampi kirja, se ei tarkoita että olisin nopea lukija. Toisaalta ehkä lukunopeus kehittyy lukemalla? Haluan kuitenkin pitää suorittamisen mahdollisimman vähällä. 

Suomen puolueet (Rauli Mickelson)

Kuten arvata saattaa, tämä kirja tuli lukemistoon opintojen kautta. Aivan kevyttä luettavaa tämä ei ollut, mutta mielenkiintoista kylläkin! -Siis mikäli aihe kiinnostaa. Vaikka olen kiinnostunut politiikasta, tietoni ovat aika hatarat. Vaikka kirjan sisältö oli varsin tiivistä ja vaatii varmasti kertaamista, myönnän että nykyisten puolueiden toiminta ilmenee aivan uudesta näkökulmasta. Jälleen tietoisuus historiasta antoi paljon. 

Toinen mielenkiintoinen ilmiö oli yleisten olojen vaikutus eri puolueiden syntyyn sekä siihen, miten eri puolueet rakensivat identiteettiään. Melko surkuhupaisalta tuntui olla samaa mieltä ajatuksen kanssa konflikteista uusien puolueiden synnyttäjänä. 

Puuvillatehtaan varjossa (Ann-Christin Antell)

Tämän kirjan toi joulupukki, ja jo kansikuvan nähtyäni olin toiveikas! Vastoin kuten monissa lukemissani historiallisissa romaaneissa, paikkana oli tällä kertaa Helsingin ja Espoon sijaan Turku. Kirjan päähenkilö Tapahtumat sijoittuivat aikaan ennen suurlakkoa ja vaaliuudistusta. Eli naisten äänioikeudesta ja yleisistä oikeuksista vasta keskusteltiin. 

Kirjassa henkilöt eivät kohdanneet aikansa suuria ja dramaattisia historian tapahtumia, vaan tapahtumat kohdistuivat enemmän yksilötasolle. -Ajan arvomaailmaa ja kulttuuria unohtamatta. Erittäin mielenkiintoista sisältöä antoi ns. paremman säädyn naisen radikaalit ratkaisut suhteessa odotuksiin. No, en paljasta liikaa! Kirja oli melko helposti luettava, eli suosittelen myös vähemmän aktiivisille lukijoille joita aihe kuitenkin kiinnostaa!

Auschwitzin naisorkesteri (Jean-Jacques Felstein)

Kuten nimestä on havaittavissa, tapahtumat sijoittuvat juutalaisvainoihin ja keskitysleiriin. Pääseminen orkesteriin tarkoitti suojatumpaa asemaa keskitysleirillä, mutta ei kuitenkaan suuria etuoikeuksia. -Kuten esimerkiksi täyttä ihmisarvoa. Klassinen musiikki sai kirjassa aivan uuden perspektiivin. Väkisinkin lukiessa tuli pohdittua miltä tuntui kuulla leirin ohjelmistoon kuuluvia kappaleita. -Siis jotka hengissä sieltä selvisivät. 

Kirjan alussa henkilöiden hahmottaminen voi olla hieman vaikeaa, mutta takakannessa oli todella selkeällä ulkoasulla varustettu luettelo orkesterin jäsenistä. Tässä kohden pienikin haave fiktiivisyydestä katoaa. Itse unohduin usein lukemaan mm. tunteiden kuvaamista ja jotain aivan uutta: leirillä olevien harjoittamaa mustaa huumoria leirin tapahtumista! Toisaalta kuten sotarintamallakin, musta huumori saattoi olla ravintoakin merkittävämpi tekijä selviytymisen kannalta. Suosittelen tätä kirjaa kaikille sisällön aihepiiristä kiinnostuneille. 

Ilmenikö tässä "kolmikossa" tuttuja kirjoja? 

Vinkkejä treenaamiseen nurmikolla: Tasapaino- ja notkeusharjoittelua

 Korona-aikaa on vielä jäljellä. Ilmeisesti pientä toivoa rajoitteiden vähenemisestä on, mutta itse kannatan varovaisuutta ja maltillisuutta. Oli koronaa tai ei, kuntosali tai harjoittelupaikka sisätiloissa ei ole kaikkialla itsestäänselvyys. Nim. kokeilin kärrynpyörää joskus 25 neliön kokoisessa yksiössä. Yksityiskohtiin menemättä tarina päättyi siten, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kärrynpyörä siinä yksiössä. 

Olivat lämpötilat millaiset tahansa, jo pelkkä sateettomuus tekee keväästä ja kesästä parasta aikaa liikkua ulkona. Itselleni ehdoton suosikki on nurmikko. Sellaista löytääkseen ei onneksi tarvitse mennä pitkälle vaikkei omaa pihaa olisikaan. Tässä muutama oma suosikki siitä, mitä kaikkea nurmikolla voi tehdä. 

Kärrynpyöriä kaikissa muodoissa

Tämä on ollut aktiviteeteista yksi suosikki jo vuosia ennen Youtubea. Liike nähtiin jostain. Ehkä joku osasi sen tehdä, tai sitten se nähtiin tv:stä. Näin opin esimerkiksi kärrynpyörän. Voltteja yms. tajusimme sentään kokeilla vaikka koulun liikuntatunnilla asianmukaisella patjalla. 

Kärrynpyörät ovat kestosuosikki, samoin erilaiset variaatiot. Nurmikko on jo pehmeytensä vuoksi erittäin hyvä alusta. Lisäksi kitkaa on riittävästi esimerkiksi tekonurmikkoon verrattuna. Nim. olen kerran jos toisen liukastunut tekonurmikolla harjoitellessa. 

Tasapainoharjoittelu

Nurmikko on tasapainoharjoittelun kannalta yksi parhaimpia, mutta myös yksi ärsyttävimpiä alustoja. Syynä molempiin on pieni epätasaisuus ja pehmeys. Koska alusta ei ole vakaa, käytännössä koko vartalon lihakset joutuvat tekemään tasaisellakin nurmikolla enemmän töitä kuin lujalla lattialla. 

Aloittelijalle hyviä liikkeitä ovat jo yhdellä jalalla seisominen sekä varpailleennousu. Myös varpailla käveleminen on todella hyvää harjoitusta. Korjaan: päkiän varassa. Itse teen mielelläni nurmikolla liikkeitä jotka ovat lainattu mm. taitoluistelusta, baletista ja voimistelusta. Alla oleva "polvivaaka" vuorotellen molemmilla jaloilla kuuluu samaan aikaan sekä inhokkeihin että suosikkeihin.  

Notkeusharjoittelu

Vaikka yllä oleva kuva voisi viitata notkeusharjoitteluun, nurmikolla voi tehdä paljon muitakin liikkeitä. Siltaa voi tehdä nurmikolla niin selinmakuulta nousten kuin siltakaadostakin. Tähänkin nurmikko on oikein mukava alusta, sillä se ei luista. Lisäksi pito on vakaa niin jaloissa kuin kämmenissä. 

Siltaan nousemisessa on tärkeä muistaa kannattelu sekä käsillä että jaloilla. Itse nouseminen painottuu käsiin, mutta myös jalkoja on suoristettava. Siltakaatoa kannattaa harjoitella aluksi "avustajan" kanssa. Avustajan tehtävänä on kannatella selästä ja laskea tekijää alemmaksi kunnes kämmenet osuvat maahan. Lopuksi tuleee varmistaa, että kädet kannattelevat riittävän hyvin. Itse pidän sillasta sen muokkautuvuuden vuoksi. Tässä olisi yksi variaatio. 

Eli vaikkei kotisalia tai muutakaan kuntosalia löytyisi, suosittelen lämpimästi hyödyntämään nurmikkoa sekä mahdollisia kesäkelejä. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Pedanttius ja suunnitelmallisuus treenissä sekä muussa toiminnassa

Jos joku pitää minua pedanttina ja hivenen tosikkona, pilke silmäkulmassa myönnän hänen olevan aika tavalla oikeassa. Näitä piirteitä ilmenee eri asteisina siinä missä muitakin. Itse en lähtisi ihmisiä arvioimaan sen perusteella mitä kategoriaa he edustavat. Kukin tyylillään. 

Niin liikunnassa kuin monessa muussakin työstämistä vaativassa asiassa teen automaattimisesti edes jonkinlaisen suunnitelman päämäärineen, harjoituskertojen määrästä, sisällöstä ja kenties jonkinlaista analyysiä itse matkan varrella. Tämä ei ole pakonomaista toimintaa, eikä myöskään sisäsyntyistä. Se on kehittynyt motivaation, ja toisaalta myös tarpeen mukaan. 

Taipumus haahuiluun ja panikointiin

Perimmiltäni olen hajamielinen haahuilija. En ole suoranaisesti laiska, mutta unohdun helposti omiin ajatuksiini tai johonkin täysin muuhun aktiviteettiin mitä oli määrä tehdä. Samalla suuri osa minusta haluaa yrittää ja kehittyä, ja nautin tunteesta kun aloitettu tehtävä saadaan päätökseen. Tästä tunteesta nauttiminen jäisi kuitenkin todella vähäiseksi, sillä unontuminen ja sitä kautta aloittamisen vaikeus hidastavat etenemistä kummasti. 

Kyse ei ole ainoastaan harrastuksista. Samainen taipumus on ollut esillä jo opiskeluaikoina ja työelämässä. Tarvitsen selkeän suunnitelman mitä teen, milloin ja kuinka usein. Tästä syystä minulla on muistilappuja aina kauppalistasta työtehtäviin ja treenin sisältöön. Nyt taas soittotunteja antaessani soittotaitoja on hyvä vähintäänkin pitää yllä, jolloin myös soittamisen on hyvä olla systemaattisesti suunniteltua. Ilmaisu kuulostaa todellisuutta hienommalta: Todellisuudessa soitonoppaat huolehtivat systemaattisesta etenemisestä. Senkus vaan soitat kappaleen kerrallaan. 

Millainen työskentely sopii sinulle paremmin: suunniteltu vai "vapaalla kädellä" määritelty?

Jos en hahmota päivän tai minkä tahansa ajanjakon "tehtävälistaa", menen helposti lukkoon. Ilman havainnollistamista päivän sisältö tuntuu sekasotkulta josta selviäminen on lähes mahdotonta. Osaksi kyse lienee lähinnä huonosta muistista. Kun asiat on kirjoitettu ylös, hahmottamisen ohella muistaminen on helpompaa. 

 

Omien voimavarojen hahmottaminen

Erityisesti treenin sisältöä suunniteltaessa olen todennut esimerkiksi viikkosuunnitelman hyödylliseksi myös palautumisen kannalta. Valmiiksi suunniteltu sisältö mahdollistaa monipuolisemman harjoittelun, mutta toisaalta myös riittävän palautumisen. Näin kauden alkuvaiheessa olen todennut tärkeäksi edetä porrastetusti oman jaksamisen mukaan. Erityisesti hyötyliikunnan lisäännyttyä on parempi pitää kuormittavuus kohtuullisena. 

Käytännössä treeniviikkoni on seuraavanlainen: maanantaina salitreeni joka tavallisesti sisältää hyppyharjoittelua, jalkatreeniä ja kehonhallintaa, tiistaina lähinnä hyötyliikuntaa sekä keskivartalotreeni, keskiviikkona sama, torstaina jää, hyötyliikuntaa sekä keskivartalotreeniä, perjantaina sama mutta hyötyliikuntaa aikataulujen vuoksi vähemmän, ja viikonloput lepuuttelua. Mukaan olisi tarkoitus lisätä lauantaille lenkkeilyä hölkkäämisen kera, mutta vähitellen edeten. 

Jos hyvin käy, maanantaille saattaa tulla jäävuoro, mutta olen tällä hetkellä hieman skeptinen. Tällä hetkellä harjoitusmäärän lisäämisellä ei ole mikään kiire. Jos lisäystä tulee, se voi olla kevyttä kehonhallintaa ja koordinaatiokykyä parantavaa harjoittelua. -Eikä keston tarvitse olla pitkä. 

Onko päämäärä aina saavutettava?

Miksi olisi? Toki työt olisi hyvä saada tehdyksi ja mielellään kohtuullisella laadulla. Mutta ehkä lopputuloksen ei tarvitse aina ylittää odotuksia. Sama pätee treeniin. Jos päivän lihaskuntoharjoittelusta jää yksi tai kaksikin liikettä pois, maailma tuskin kaatuu siihen. 

Toki ihmiset ovat erilaisia. Itse kuulun kategoriaan jota suunnittelu ja konkreettisuus auttavat tekemään, tai ylipäänsä aloittamaan. Vaikka 98% tapauksista on sellaisia joissa aloittaminen tapahtuu ripeästi, en voi kehua sen tuntuvan helpolta. -Erityisesti jos motivaatio ei ole korkein mahdollinen. Jostain syystä mieleen nousee latinan pakollinen kurssi opiskeluajoilta. Minä en vain saanut otetta tuon upean kielen viehättävyydestä, ja tekeminenkin oli sen mukaista. 

Sama pätee jääharjoitteluun. Olen kyllä jo vuosia ollut kiusallisen tietoinen perusluistelun harjoittelun tärkeydestä. Ongelmana oli vain se, etten tykännyt sen harjoittelusta. Kas kummaa, jotenkin se unohtui. -Hivenen tietoisesti. Lopulta ei auttanut muu kuin kirjoittaa ylös jokainen harjoiteltava askel toistomäärineen. Noloa myöntää, mutta tämän toiminut ja vaikuttanut positiivisesti kokonaisuuteen. Perusluistelun harjoittelun osuus ei edelleenkään vastaa sitä mitä pitäisi, mutta edistystä sentään on tapahtunut. 

Mikään ei myöskään estä muuttamasta tavoitteita itse projektin aikana. Jos alkuperäinen päämäärä ei vaikuta realistiselta tai muuten sopivalta sellaisenaan, pienten muutosten tekeminen tuskin on kielletty vaihtoehto. No, konteksti, tilanne jne. Rehellisyyden nimissä olen saanut kunnian laskea rimaa monella osa-alueella, mutta eipä tuo ole kaikkea kaatanut kumoon. 

Kaikessa on puolensa

Osalle tällainen toimintamuoto ei sovi, ja täysin ymmärrettävistä syistä. Itselläni suunnitelmallisuus ja pedanttius tuovat mielenkiintoa, perspektiiviä, mutta toisaalta auttavat itse tekemisesta aloittamista helpottamalla. Osa taas kokee tällaisen metodin liian kahlitsevaksi, ja ehkä turhaksi. -Ymmärrettävää erityisesti heidän kohdalla jotka todella muistavat kaiken ja hahmottavat tehtävät kokonaisuudessaan paremmin. 

Sitten on taas tällaisia hajamielisiä haahuilijoita, jotka todellakin tarvitsevat selkeän ohjeistuksen mitä milloinkin tehdään. Olen toki kokeillut rennompaa otetta ja muistamista, mutta hivenen.. heikoilla tuloksilla. Minä vain saan enemmän aikaiseksi kun kirjoitan tehtävät asiat etukäteen muistiin. 

Pedanttius puolestaan liittyy yksinkertaisesti kiinnostukseen tarkastella milloin mitäkin projektia "mikrotasolla". Niin korkealentoiselta kuin edellinen ilmaus kuulostaakin, pyrkimys ns. viimeisen päälle hiomiseen mahdollistaa kehittymisen laaja-alaisemmin. Ja jos ei kehitystä, niin ainakin uusien näkökulmien löytämisen. Pedanttiuden ei siis tarvitse liittyä suorittamiseen, vaan motivaatioon löytää erilaisia reittejä kehittyä. 

Pohdintaa

Toistan itseäni: Kukin tyylillään. Jo itsekurini ja muistini olisivat omasta takaa eri tasoa kuin nyt, luopuisin mielelläni muistilapuista. Koska itsekuri ja kyky toimia ilman ohjenuoria eivät mene lainkaan yksiin päämäärien (edes vähän sinne päin) kanssa, pysyttelen muistilapuissa ja suunnitelmissa. 

En koe tällaista painostavaksi tai stressaavaksi, vaan enemmänkin mahdollisuukseksi seurata tilannetta, oppia millaiset tavoitteet ovat realistisia ja toisaalta arvioimaan mikä työskentelyssä toimii ja mikä ei. Oikeastaan tämä eräänlaista vapauttava itsereflektointia, jonka myötä työskentelyä voi muokata ihanteellisempaan muotoon niin tekijän itsensä kuin päämäärän lähestymisen kannalta. Ja koska päämäärän saavuttaminen ainakaan sellaisenaan ei ole kiveen kirjoitettu sääntö, menetettävää on vähän. Sen sijaan opittavaa ja oivallettavaa sitäkin enemmän. 

Lopuksi voisi todeta: on vain niin mielenkiintoista suunnitella, seurata ja analysoida. Ehkä kyseessä on eräänlainen eettinen ihmiskoe, sillä koehenkilö on asianomainen itse. Toki eri filosofian ja etiikan koukerot voivat poimia tällaisesta viitteitä epäeettisyyden suuntaan, mutta kierrän kyseisen esteen ekskursiolla psykologiaan: sehän on itsensä opiskelua. Ihmisen opiskellessa omaa toimintaansa se sopivin koehenkilö löytyy harvinaisen läheltä. 

Millainen työskentelytapa sinulle sopii parhaiten? 

Miten koronan aiheuttamat rajoitteet ovat vaikuttaneet kuntooni?

Myönnän että lepo on edelleenkin haasteellinen asia niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla. Koronan seurauksena tuli etätyöskentely -ja liikunta. Aikataulut muuttuivat liukuviksi ja liikuntapaikat suljettiin. -Ihan hyvästä syystä kylläkin. Päivärytmi on pysynyt suhteellisen selkeänä. No juu, nukkumaanmenoaika on siirtynyt noin tunnilla eteenpäin. Lisääntynyt valo sen sijaan on johtanut heräämisen aikaistumiseen. Enemmän tai vähemmän ylpeänä voin todeta, että työt ovat hoituneet siinä missä liikkuminen. Poikkeustilalla on ollut jälleen omat vaikutuksensa.

Pitkät kävelyt ovat lisääntyneet

Koska taitorullaluistelu on todella paljon säästäriippuvainen laji, tulee jaksoja joina harjoittelu ei onnistu lainkaan. Vaikka ei sataisi, koripallokentän asfaltin kuivuminen on hidasta paikan varjoisuuden ja juuri sopivasti merkittävän epätasaisuuden vuoksi. Välipäivinä on tullut panostettua erityisesti kävelyyn kauppareissun ohella.

Viime aikoina kyseinen lenkki on pidentynyt reippaasti, ja siksi menomatkaan menee reippaalla vauhdilla n. 45 minuuttia. Päälle 10 minuutin paluureissu ja portaita 7. kerrokseen, niin päivään tulee mukava setti hyötyliikuntaa. Kävelyn lisääntyminen on sinänsä ollut yllättävää, sillä olen vuosikausia ollut enemmän vaihtelevan liikunnan harrastaja. Nyt reippaat kävelyreissut ovat olleet myös tehokasta “suunnitteluaikaa” eri työtehtäville, jotka sitten tulevat nopeammin tehdyksi. Myös juoksua on tullut kokeiltua.

Kuormittavan treenin määrä on vähentynyt

Vaikka pyrin 1-2 kertaa viikossa panostamaan myös oikeasti sykettä nostavaan harjoitteluun, kuormittavamman liikunnan kokonaismäärä viikkoa kohden on vähentynyt. Kuntoa tämä ei kuitenkaan näytä huonontaneen. Esimerkiksi mäkijuoksussa sain (okei, taukojen kera) tehtyä kuusi toistoa ja ensimmäinen virallinen pidempi juoksulenkki venähti pariin kilometriin. Ihan kohtuullinen aloitus, vaikka itse sanonkin.

Toistaiseksi pidän näistä määristä kiinni, sillä kunto vaikuttaa kohtuulliselta. Jos/kun jäälle taas pääsee, eri juttu toki on miten kunto riittää kisaohjelman treenaamiseen. Toisaalta karannutkin kunto palaa takaisin harjoittelemalla.

Lisäpainoja ei pahemmin tule käytettyä tällä hetkellä..

Vähemmän kremppoja

Ikävä tunnustaa mutta näin on käynyt! Pahimmat pirulaiset (ristiselkä ja vasen lonkankoukistaja) ovat oireilleet harvinaisen vähän. Toisaalta lonkankoukistaja on tykännyt istumisen vähentymisestä. Kiitos etätyön, voin työskennellä myös lattialla vatsallani retkottaen.

Mitä nyt olen bokreilla testannut, hyppyjen korkeus ja lihasvoima eivät näytä merkittävästi laskeneen. Jos/kun jäälle pääsee taas, kieltämättä harjoittelun huolellinen suunnittelu voi tällä “näytöllä” jopa onnistua.

Liikkuvuus on parantunut

Heti alkuun on myönnettävä, että mitään radikaalia edistystä ei ole tapahtunut. Ns. Sivuspagaatti on mennyt pienissä määrin eteenpäin. Sen sijaan ylispagaatti erityisesti “paremmalla” puolella on parantunut. Alkuvuodesta selkän taipuisuus otti hieman takapakkia, mutta nyt notkeus on lisääntynyt.

Pienenä lisänä otin mukaan selän taivuttamisen eteenpäin. Motivaatio on hieman kadoksissa, mutta luonnollisesta syystä: Taipuisuutta ei löytynyt itsestään. -Vai että asian eteen täytyy tehdä töitäkin...

Pohdintaa

Pinnallista tai ei, kaipaan kovasti jäälle ja salille. Elämä on jatkunut ilmankin näitä, mutta kenties vähemmän välttämättömien asioiden kaipaaminen ei ole rikos. Toisaalta kuluneet kuukaudet (joita ei edes ole montaa) ovat antaneet aihetta ajatella. Olen jääräpää, myönnän sen. Viime aikoina kunto on ollut vähintäänkin kohtuullinen. Kroppa on selkeästi ehtinyt palautua, mikä on vaikuttanut tekniikkaan ja kuntoon lähinnä positiivisesti. Tässä kohden lienee aika katsoa peilin ja kysyä kannattaisiko sama linja pitää myös “jääkauden” alettua.

Kieltämättä hieman jännittää miten tauko vaikuttaa tekniikkaan erityisesti nyt, kun sateiset kelit ovat jarruttaneet myös taitorullaluistelua. Toisaalta se mikä on selkäytimeen ehtinyt, ei välttämättä karkaa sieltä välittömästi. Luulen että parasta on aloittaa harjoittelu perusasioista ja tuntumaa hakemalla. Käytännössä tämä varmaan tarkoittaa systemaattista etenemistä. Realismin tasolla on eri asia riittääkö kärsivällisyys.. Siinä vaiheessa on muistella viime päivien vaikutuksia.

Ovatko koronan aiheuttamat rajoitteet vaikuttaneet positiivisesti hyvinvointiisi ja kuntoosi? Miten koet ajatuksen paluusta treeniympäristöön ennen rajoituksia?

Vinkkejä koordinaarioharjoituksiin: Naruhyppelyä ja pieniä pallotemppuja

Koordinaatioharjoitukset voivat olla mukavaa aivotyötä fyysisen liikunnan ohella. Tai sitten ne voivat olla todella ärsyttäviä ja turhauttavia. Jälkimmäiseen johtaa yleensä harjoitteen haastavuuden äkillinen nousu. Näin peruslaiskana valitsen helpot harjoitteet, mutta vaikeustasoa nostaen.

Miksi koordinaatioharjoituksia on hyvä tehdä? Kyseistä harjoittelua en niin fanittavana koen haasteelliseksi kehua mokomaa touhua, mutta mukavuusalueen ulkopuolelle on hyvä astua. Lähdetään liikkeelle aivojen ja kehon yhteistyöstä. Tällaisen hallitsesta ei ole haittaa kenellekään. Jo tavallinen kävely vaatii koordinaatiokykyä juoksusta ja monimutkaisemmista liikkeistä puhumattakaan. 

Välineitä
Koordinaatioharjoituksissa välineet eivät ole välttämättömyys, mutta niitä voi hyödyntää. Toki osa harjoituksista vaatii tarvittavat välineet, mutta onneksi monet ovat löydettävissä tavallisista kaupoista. 

- Hyppynaru
- Ruudukko (sisällä mielukuvitusruudukko, teippiruudukko (sotkemisvaara!), maton kuviot, ulkona piirretyt ruudukot, laatat yms.
- Pallo 

Hyppynaruharjoituksia
Tähän välineeseen minulla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Luulen että kärsimättömyydellä on osansa, samoin taipumuksella pätkäistä naru liian lyhyeksi.. Tämä aikoinaan koulun välitunnilla tutuksi tullut kapine on loistava harjoitusväline. Harjoittelu onnistuu myös sisätiloissa. Jos motivaatio on täysin kadoksissa, suosittelen lämpimästi katsomaan videoita nyrkkeilijöiden hyppynaruharjoituksista. Suuni loksahti auki kun ekan kerran katsoin. 

Oma naruhyppelyni on "vähän" lähempänä alkeistasoa, mutta (mielestäni) tehokasta. Osalla saattaa olla selkäytimessä lapsuudessa opittu hyppiminen välihyppyjen kanssa. Sen rinnalle suosittelen ottamaan yhtenäisen hyppelyn, jonka tempoa voi kehityksen myötä nopeuttaa. Harjoittelusession aikana voit tehdä seuraavia:

- Tavallisia hyppyjä tempoa vähitellen nopeuttaen
- Yhden jalan hyppyjä (esim. 4/jalka)
- Juoksuhyppelyä
- "Tuplia" (naru menee yhden hypyn aikana kahdesti ympäri. Itse en onnistu      
   jokaisella yrityksellä..
- Narun pyöritys takaperin (yllättävän vaikeaa!) P.S Muista hypätä. 

Joskus mieleni kyllä tekisi lähestyä tätä saksilla..


Ruudukko
Ruudukolla voi tehdä hyppy -ja askellusharjoituksia. Askellusharjoitukseen esimerkin löydät täältä. Tässä muutamia hyppyharjoituksia:
- Tasajalkahypyt
- Yhden jalan hypyt
- Kaksi eteen, yksi taakse, kaksi eteen, yksi taakse
- Tasajalkahyppy & 1/2 kierrosta ympäri (1/4 riittää myös). Huom, molempiin
  suuntiin!

Pallo
Nyt harjoittelua pallon kanssa esittelee ihminen, joka ei tahdo mitenkään tulla pallon kanssa juttuun! Ideoita harjoitteisiin olen napannut rytmisestä voimistelusta. -Siis alkeistasolta. Kyseessä on siis pieniä heittoharjoituksia sekä tasapainoilua. 

- Heitä pallo ilmaan ja ota kiinni molemmilla käsillä.
- Ota pallo kiinni yhdelle kämmenelle
- Heitä pallo ilmaan, tee kukkoliukuasento ja ota pallo kiinni. 
  Ts. Heitto -- yhdelle jalalle --kiinniotto
- Sama pienen hypyn kanssa
- Yritä pitää pallo kämmenellä. Mene samaan aikaan hitaasti vaakaliuku 
  -asentoon. Tee sama toisella puolella. 

Tulen mahdollisesti hommaamaan ns. voimistelupallon, mutta tämä kevyt halpisversiokin toimii kohtuullisesti!




Itse koen harjoittelun pallon kanssa kaikesta ärsyttävyydestään huolimatta myös aivojen haastamiseksi. Erityisesti nuo heittoharjoitukset vaativat jonkin verran miettimistä. Mielenkiintoinen harjoite voisi olla tehdä ennen kiinniottoa valssihyppy.. 

Lopuksi
Jatkossa pyrin kirjoittamaan lisää esimerkkejä off-ice -harjoittelusta. Otan mielelläni vastaan myös toiveita! Muistutan etten tosiaan ole koulutettu valmentaja, mutta kiinnostusta aiheeseen riittää. Teksteissä on huomattavissa omia mielipiteitä (luokkaa tykkään/en tykkää :D), sillä perieetteisiin kuuluu kirjoitettujen vinkkien testaaminen. 

Huom! Pyrin lisäämään Instagrammiin mahdollisuuksien mukaan liikevinkkejä! 

Näiltä näkymin lienee aika nostaa peffa penkistä ja siirtyä itsekin liikkeelle. Mukavaa päivää kaikille!

Treenivinkkejä aikuisluistelijoille (ja kaikille kiinnostuneille) & videoita

Jäälle ei pääse, ulkona sataa jolloin asfalttikin on liian liukas taitorullaluistelulle! Onneksi tehokasta ja hyödyllistä harjoittelua voi jatkaa sisätiloissakin. En ole koulutettu valmentaja, tai valmentaja ylipäänsä. Olen lähinnä itse kokeillut sitä sun tätä ja onnistunut tekemään "liikelöytäjä". Tässä muutamia osa-alueita joiden harjoittelu onnistuu sisätiloissakin. 

Tekstin kuvamateriaalin suhteen esittelen pahoittelut jo aluksi: valitettavasti kuvamateriaali sijoittuu kuntosaliympäristöön (aika ennen poikkeustilaa), mutta näitä on testattu myös kotona. Toimivat! 

Hyppyharjoitukset
Rotaatiohyppyjen kohdalla käytettävissä olevalla tilalla on (mielestäni) jonkin verran rajoittavia vaikutuksia. Toki rohkeimmat varmasti onnistuvat hyppimään metri kertaa metri -tilassa. Itselläni menee pupu pöksyyn. Luulen että pelkään enemmän irtaimiston, kuin itseni puolesta. 

No, pienikään tila ei estä esimerkiksi puolen kierroksen hyppyjä. Väheksyin näitä hyppyjä pitkään, kunnes huomasin niiden kehittävän kehonhallintaa erityisesti molempiin suuntiin tehtynä. Kun rotaation määrä on vain se puoli kierrosta (tai vaikka neljännes!), esimerkiksi ylävartalon käyttöön on helpompi keskittyä. Lopulta voi keskittyä myös rotaatiohyppyihin.

Hyppynaruharjoittelu
Tuohon rakkineeseen minulla on jonkinlainen viha-rakkaus -suhde. Valitettavasti hyppynaru on harmillisen tehokas treeniväline. Kotosalla naruhyppely jää paikoilleen, mutta se ei laske harjoittelun tehoa ja hyödyllisyyttä. Yhden jalan hyppely, nopeuden vaihtelu sekä "tuplahypyt" ovat loistavaa harjoittelua! Ja päälle vielä takaperin hyppelyä, niin aivotkin joutuvat töihin. 

Naruhyppelyyn toki tarvitaan ainakin narun liikeradan vaatima tila. Lisäksi jos asut kerrostalossa, naapurisovun ylläpitämiseksi hyppelyn ajankohdan kannatta olla järkevä.. 

Koordinaatioharjoitukset
Koordinaatioharjoituksista innostuin joskus loppusyksystä ja jatkoin niitä osana salitreeniä. Koska salille ei sattuneesta syystä pääse, harjoittelu on siirtynyt kotiin ja sään salliessa urheilukentälle. Jälkimmäisen suhteen sää ei ole muutamaan päivään ollut erityisen armollinen. 

"Ruudukkoharjoitukset" onnistuvat onneksi kotonakin, ja vieläpä ilman maalarinteipin kanssa taiteilua. Mielikuvitusta tosin tarvitaan kuvitteellisen ruudukon käyttöön. Askellusharjoitukset ruudukolla ovat mukavaa (niin joo..) aivotreeniä fyysisen harjoittelun ohella. Tässä yksi esimerkki: 

Oikea jalka ruudulle, vasen jalka ruudulle, oikea jalka ruudulta pois, vasen ruudulta pois, oikea ruudulle jne. Homma alkaa siis alusta. Ja kun tästä on selvitty, harjoitus tehdään toiseen suuntaan. Käytännössä tämä näyttää näinkin koomiselta kun vauhtiin pääsee: 

Liikkuvuusharjoitukset
Näitä voi onneksi tehdä vaikka missä! Venyttelyn ohella hyviä harjoituksia ovat mm. jalanheitot kaikkiin suuntiin. Jos selkä ja takareidet sallivat, tämä polvivaakaa mukaileva liike on todella tehokas! Esimerkiksi pöydän reunasta saa mukavasti kiinni. Tuolia en suosittele kiikkeryyden vuoksi. 

Lihaskunnon harjoittaminen
"Onneksi" lihaskuntoakin voi harjoitella säästä riippumatta vaikka kotosalla. Vinkkejä taitoluistelijan jalkatreeniin löydät esimerkiksi täältä ja täältä. Huom, liikkeet sopivat muillekin!

Lopuksi
Kieltämättä mielenkiintoista nähdä miten jääharjoituksen poisjääminen vaihtuminen muihin vaihtoehtoihin tulee vaikuttamaan osaamiseen KUN jäälle taas pääsee. Mutta sitä odotellessa: 

Mukavia treenihetkiä kaikille!

Mitä blogini minusta kertoo: Ex-anorektikko? Tetris-addikti? Liikunta -ja kosmetiikka -friikki?

Some kertoo harvoin ihmisestä koko totuutta. Olen skeptinen kiinnostavuudestavuudestani ”some-persoonana”, mutta kokeillaanpa silti. Blogini ei todennäköisesti anna meikäläisestä aivan selkeää kuvaa edes some-persoonana. Liikunta näyttää olevan päälimmäisenä, mutta joukossa on sekasotku vaikka mistä. Tässä jokunen blogissani esiintynyt realistinen tosiasia meikäläisestä ja vähän triviaalia päälle:

Taitoluistelu ja taitorullaluistelu

Ensimmäinen vie ehdottomasti voiton! Aloitin taitoluistelun kolmasluokkalaisena. Toisin sanoen liian myöhään kilpailemista ajatellen. Kohtalo oli kuitenkin ”sinetöity”, sillä kyseinen taitoluisteluseura oli perustettu vasta vuotta aikaisemmin, eikä seuralla ollut kilpailutoimintaa varmaan pariin vuoteen edes aloitettuani.

Muutaman ensimmäinen vuosi meni alisuorittamisen merkeissä. Tykkäsin luistelusta kovasti. En vain hoksannut että pieni lisäponnistus olisi kannattanut. Oletin että asiat etenevät pienimmällä mahdollisella vaivannäöllä. Totta puhuen olin koulussa samanlainen..

Myös meille myöhemmin aloittaneille tuli mahdollisuus kilpailla harrastesarjoissa. Karsintoja oli kaksi, ja sitten loppukilpailut. Olen kiitollinen vanhemmilleni mahdollisuudesta kilpailla. Vaikka reissut olivat joskus rankkoja, ne olivat oma kokemuksensa. Suupielien suunta määräytyi paljolti kisamenestyksen mukaan. Ai olinko muka huono häviäjä??? No comments. Lukion ensimmäisellä luokalla luisteluharrastus jäi negatiivisissa tunnelmissa (omalla asenteellani oli osuutensa) 15 vuoden breikille, kunnes 2014 kevätkaudella puin ylikapoiset Risport Laserit taas jalkaan. Sille tielle sitten jäätiin, ja tällä hetkellä ventataan josko hallit joskus taas aukeaisivat.

Taitorullauistelu tuli oheislajiksi muutama kesä sitten. Kiitos Nice-skaten, Snow white -rullat/terät ovat vieläkin käytössä! Taitorullaluisteluun olen suhtautunut vähemmän kunnianhimoisesti arkuuden vuoksi. Tosin vielä ei tiedä mitä tämä kesä tuo tullessaan.

Notkeusharjoittelu ja muu treeni

Oheistreeni on tärkeää jos vähänkin tavoitteellisemmin luistelua harjoittelee. Kyse ei ole ”hifistelystä”, vaan tosiasiasta: Kunnon on riitettävä harjoitteluun. Tällöin kuntoa pitää kohottaa jään ulkopuolella. En ole ohjeisharjoittelusta niin tarkka, mutta esimerkiksi hyppy -ja notkeusharjoituksia pyrin tekemään.

Notkeusharjoituksista myönnän olevani innostunut. Olen ottanut mallia vähän mm. rytmisestä voimistelusta, telinevoimistelusta sekä kilpa-aerobicista. Noloa ehkä, mutta jos rytmisestä voimistelusta tai kilpa-aerobicista löytyisi laadukas (eli kunnon harjoittelua) aikuisryhmä, kokeilisin mielelläni!

Ideat harjoitteluun löytyvät niinkin laadukkaasta paikasta kuin Youtube ja ajoittain Instagram. Lajin nimi liitettynä esimerkiksi sanoihin ”tutorial” tai ”exercise” antavat mukavasti materiaalia. Ajoittain etsimistä vaikeuttaa se, etten tunne lajissa käytettävien liikkeiden nimiä.

Syömishäiriötausta

Sairastuin syömishäiriöön ”virallisesti” joskus vuosina 2008-2009, ehkä aiemmin. Kovempi oireilu alkoi 2009. 2010 syksyllä olin osastohoidossa. Sairauteni oli siis anoreksia. Oireisiini kuului myös oksentaminen, mutta minulla ei ollut bulimialle ominaista ahmimista. Reipasta napostelua kyllä, mitä seuraava "morkkis" johti oksentamiseen.

Ainakin 2013 asti olin ”recovering” -tilassa, mikä käytännössä oli täyttä roikkumista ja välinpitämättömyyttä. Samoihin aikoinin epilepsia oireili voimakkaasti, ja lääkitystä vaihdettiin viidesti ennen nykyisen lääkkeen löytymistä. Syömishäiriökupla oli osastohoidon jälkeen voimakkaampi, ja olin todella ikävä ihminen. ”Minä” oli loppujen lopuksi ainoa henkilö jonka taisin todellisuudessa havaita. Muut olivat muita. Heillä ei ollut väliä, kunhan huomasivat minut, minun ongelmani ja minun ties mitä.

n. 28-vuotiaana ymmärsin etten voi enää elää kuin ylikasvanut viisivuotias. Lisäksi elämään oli tullut mies (nykyinen puoliso) ja hänen lapsensa. Olin myös aloittanut opinnot Helsingin yliopistossa. Olin jo saanut sen tuen mitä terveydenhuolto ja läheiset kykenivät tarjoamaan. Vaihtoehtoja oli kaksi: joko jään ikuiseksi toipujaksi yksin ilman tulevaisuutta, tai valitsen taistelun tulevaisuuden, ammatin kumppani ja ylipäänsä vähän sisältörikkaamman elämän puolesta. Vinksahtaneiden ruokakäsitysten korjaaminen vei vielä muutaman vuoden. 

Jälkimmäinen vaihtoehto ei ollut helppo saavuttaa, mutta näin 34-vuotiaana olen tyytyväinen ratkaisuuni. Kaikki se vaati oikeastaan nöyryyttä ja alistumista. Minä ja syömiseni emme ole enää maailman napa, jotka näennäisesti leikkivät empaattista ja ymmärtäväistä. 

Pitkä opiskelutausta

Olen alkuperäiseltäni koulutukseltani bioanalyytikko amk. Sitten ”muutaman” mutkan ja kiemuran kautta pääsin Helsingin yliopistoon opiskelemaan teologiaa syksyllä 2013. Valmistuin maisteriksi syksyllä/jouluna 2018. Pääaineeni oli Suomen ja Skandinavian kirkkohistoria.

Paheena kosmetiikka

Meikeistä en suoranaisesti välitä, mutta meikkaisin mielelläni muita. Sama pätee kampausten tekemiseen. Mutta ihonhoitotuotteet ovat paheeni. Haksahdan todella helposti uutuuksiin. Vaikka suosin suurimmaksi osaksi ”halpiskosmetiikkaa” josta Cien lienee suosikkini, pidän myös esimerkiksi Lumenen Valo -sarjan tuotteista. Lisäksi olen kiinnostunut k-kosmetiikasta metodeineen. Noudatan niitä tosin vain puoliksi, lähinnä sen mukaan mistä ihoni tykkää.

Nk. kulmakiviäni ihonhoidossa ovat riittävä kosteutus, UV-suoja, hellävaraisuus ja mahdollisimman vähäinen veden käyttö. Puhdistuksessa käytän yleensä misellaarivettä, kosteusvoidetta ja ajoittain öljyä (baby oil).

Vaikeuksia levätä/palautua

Silloin tällöin kirjoitan joogasta, rentoutumisharjoitteista sekä kofeiinin vähentämisestä. Näitä yhdistää vaikeus levätä riittävästi. Onneksi mainitut keinot ovat jopa toimineet.

Muut harrastukset

Lukeminen lienee ainoa säännöllinen harrastus. Yleensä se ajoittuu iltaan ja nukkumaanmenoa edeltävään aikaan. Erityisesti pidän elämäkerroista, historiallisista tarinoista sekä historia-aiheisista tietokirjoista. Kiinnostukseni kohdistuu kuitenkin ns. yksilö/pienempien yhteisöjen tasolle. Tietämykseni on myös kapea-alaista. Erityisen huono olen maailmansotien historiassa. Ensimmäistä maailmansotaa käsittelevä kurssi yläasteella meni totaalisesti penkin alle.

Soitan pianoa ja viulua, hallitsen myös joten kuten kitarasäestyksen. Tällä hetkellä kaikissa on off-kausi, mutta kitaraa tulee ”pakon edessä” (mutta vapaaehtoisesti) soiteltua hieman säännöllisemmin. Muita on/off -harrastuksia ovat kuvataide ja käsityö.

Trivial -sälää

1. Olen vasenkätinen. 2. Minulla on lähes peffaan asti ulottuva tukka. 3. Lempipelejäni ovat mm. Alfapet ja Tetris. Jälkimmäiselle kelpuutan vain vanhan Gameboyn. Vähän kehuja: ennätykseni oli taso 16 ja pisteet ylsivät ”rakettiin”. Tietokoneella suosikkipelejäni ovat mahjon ja pasianssi. Tykkään myös ristikoista ja sudokuista. -Kunhan ovat riittävän helppoja.

Että näin hurjia paljastuksia! Mikäli kysymyksiä ilmenee, voin käsitellä niitä joko kommenteissa tai erillisessä Q&A -tekstissä.

Mukavaa pääsiäistä kaikille!