keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Poikkeustilan positiiviset vaikutukset


Poikkeustila jatkuu, eikä päättymisestä tai edes rajoitteiden purkamisesta näytä olevan mitään selkeää varmuutta. Uutisointi on ollut pääasiassa negatiivista ja ahdistusta herättävää. Uutispulan myötä uutiset ovat alkaneet tosin olla tasoa ”Tätä ei tiennyt koronasta!”

Tilanne ei kuitenkaan vaikuta täydellisen negatiiviselta ja toivottomalta. Tämä ajatus tosin perustuu aluille joita olen nähnyt, eli näkökulmassa on annos subjektiivisuutta. Ilahduttava ilmiö viime aikoina on kuitenkin ollut ihmisten liikkumisen lisääntyminen.

Vastuullista ulkoilua
Ulkoilijoita on paljon, mutta asuinalueellani turvavälien noudattaminen on sujunut kohtuullisesti. Myös porukassa liikkuvien ryhmät näyttävät pieniltä. Toki yms. väkeä on enemmän, mutta heidänkin kohdallaan turvavälit toteutuvat.


Sports, Field, Pitch, Athletic Field, sports, field, landscape ...


En osaa nähdä lisääntynyttä ulkoilua yhtään huonona asioina. Toisaalta asuinalueellani on runsaasti lenkkeilyreittejä -ja maastoja. Vaikka asukkaitakin riittää, ilmeisesti tila riittää. Koko porukan puolesta toivon hyviä ulkoilukelejä pidemmäksi aikaa! No, yksittäiset sadepäivät lienevät hyvää vaihtelua tähän vuodenaikaan.

Itseopiskelun ja vertaisvalmennuksen lisääntyminen
Omassa lapsuudessani liikunnallinen itseopiskelu tuntui yleisemmältä kuin nykypäivänä. Tämä johtuu kaiketi siitä, ettei harrastusmahdollisuudet olleet laajimmasta päästä erityisesti 90-luvulla. Viime päivinä niin rullaluistellessa kuin urheilupuistossa treenatessa on näkynyt varsin mukava ilmiö: Ihmiset harjoittelevat itsenäisesti.

Koripallokentällä (turvallisen välimatkan päästä) pari ala-asteikäistä poikaa opettivat toisilleen koripallon tekniikkaa. Urheilupuistossa lapset ja aikuiset ”valmentavat” toisiaan kannustamista unohtamatta. Myös juoksuradalle on ilmestynyt aivan uusia kasvoja. Ihan kuin tällä kasvomuistilla voisi tehdä varmoja johtopäätöksiä..


School diversity many hands held together | Wonder woman0731 | Flickr

Hyvien kelien hyödyntäminen
Tämä ei suoranaisesti ole uusi ilmiö, mutta poikkeustilan seurauksena yleistynyt. Edelleen on mukava nähdä miten ihmiset siirtyvät ulkoilemaan kirjaimellisesti hyvän sään aikaan. Myös allekirjoittanut (laiskana ulkoilijana tunnettu) on toiminut näin.

Näin yhtenä etätyöntekijänä monien joukossa olen myös huomannut ulkoilun toimivan mukavana lounas -tai kahvitaukona vaikka jälkimmäinen onkin jäänyt vähemmälle. Tämä ei toki tarkoita kyseisten taukojen vaihtamista ulkoiluun.Toivottavasti kukaan ei kysy onko minulla tapana syödä koneen ääressä.. En kommentoi!


File:Sunny day in India.jpg - Wikimedia Commons


Pohdintaa
Jotain hyvääkin siis löytyy, eikä ihan vähääkään. Lisääntynyt liikkuminen ulkona ei toki poista kaikkia poikkeustilan aiheuttamian ongelmia. Toisaalta fyysisestä ja henkisestä terveydestä huolehtiminen tuskin pahentaakaan asioita. Eihän ulkoilu tietenkään mikään suuri keksintö ole. Myönnän että tekstistä voi heijastua laiskan ulkoilijan ahaa-elämys ulkoilun hyödyistä.

Tietenkin olisi toivottavaa että koronatilanne muuttuisi joskus tulevaisuudessa sellaiseen suuntaan että poikkeustilan asteittainen purkaminen olisi mahdollista (ilman riskejä). Jotkut muutokset saisivat minun puolestani jäädä: Lisääntynyt ulkoilu, pehmolelut ikkunalla, katupiirrokset ja ihmisten motivaatio välittää ja kannustaa toisiaan.

Mukavaa päivää kaikille!


sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Ne noloimmat episodit joita en unohda


Elämä on täynnä noloja sattumuksia.. siitä lähtien kun se alkaa? Olen oppinut vuosien mittaan nauramaan itselleni, mutta välillä on sattunut ja tapahtunut asioita jotka olisin voinut jättää väliin. Luvassa on paljastus noloista tapahtumista tai tempauksista, jotka olisi ollut fiksua jättää väliin. 

"Sinut pitäisi liimata tuoliin!"
Tämä episodi tapahtui siis 90-luvun alkumetreillä meikäläisen ollessa ensimmäisellä luokalla. Marraskuussa syntyneenä olin luokan nuorimpia, eikä se paljon puhuttu "koulukypsyys" ollut aivan samaa tasoa kuin alkuvuodesta syntyneillä. Minulla oli oikein energinen luokkatoveri, joka puolestaan oli joulukuun lapsia. 

En ollut kova juoksentelemaan luokassa, mutta myönnän että yksittäisiä sellaisiakin hetkiä tuli. Sen sijaan otin mallia muista. Kun sellainen päivä tuli sekä minulla että luokkatoverilleni, opettaja (hieman hermonsa menettäneenä) tokaisi että meidät pitäisi liimata tuoliin. "Kyllä opettaja!" Mehän sitten laitoimme liimapuikosta kunnon kerroksen tuolille ja istuimme.

Kyllähän siitä tunnin päätteeksi ylös pääsi, mutta housut olivat liimassa. Yritimme putsata liimaa käsipaperilla, mikä olikin todella fiksu ratkaisu. Minulla oli kuulemma aika arvokkaat ulkoiluhousut, ehkä jopa minulle ostetut eikä isommilta perityt. Jostain mystisestä syystä kotona tapahtuneeseen ei oltu tyytyväisiä, ja housut vähintään yhtä mystisestä syystä poistuivat käytöstä. 


Oh Shit Text Dirty - Free image on Pixabay


Liian suuri tonttulakki
Tämä oli lapsuuden kesto-ongelma niin koulun kuin luisteluseuran joulujuhlissa. Meillä oli (mielestäni) upea tonttulakki. Lakki ei ollut sellainen tavallinen, vaan ns. joulupukin lakki. -Ja tietenkin pari kokoa liian suuri. 

Tokalla luokalla luokkamme esitti "Tonttupolkan". Minä rohkeana 8-vuotiaana miestennielijänä ilmoittauduin tanssimaan ns. tonttutanssin luokan pojan kanssa. Esityksessä kaikki meni hyvin, mutta valitettavasti tonttulakki putosi päästäni enkä meinannut saada sitä edes lattialta nostettua. 

Samainen tonttulakki oli liian suuri pitkään. Pari vuotta myöhemmin luisteluseuran joulujuhlassa uskoin vakaasti lakin olevan viimeinkin sopiva. -Siihen asti jouduin esityksen jälkeen pienellä kiireellä noutamaan lakkini jäältä. Huokaus..

 Joulu Tonttulakki Santa - Ilmainen kuva Pixabayssa

Tahaton "Peep-show"
Tämä tapahtui siis aikuisena. Lapsena moinen olisi ollut ymmärrettävää. Asuin useamman vuoden yksiössä, joka oli hieman levottomalla alueella. Talon muut asukkaat eivät myöskään olleet aivan.. turvallisia naapureita? Tästä syystä tarkastin turvalukon useaan otteeseen ennen nukkumaanmenoa. 

Eräänä kauniina iltana tarkoitus oli tehdä ns. tuplatarkistus. Tavoitteena oli siis tsekata olinko varmasti laittanut turvalukon päälle, mistä tosin olin varma. Käytännössä homma toimi yrittämällä avata ns. tavallinen lukko. Olin juuri tullut suihkusta ja kosteusvoide vaati imeytymisaikaa ennen yöpaitaan sujahtamista. Ts. asukokonaisuus oli luonnonmukainen.

Tsekkauksessa kävi ilmi ettei turvalukko ollutkaan päällä, vaan ulko-ovi aukesi kokonaan. Onneksi juuri sillä hetkellä rappukäytävällä ei ollut yleisöä. Ovi meni muuten kiinni alta aikayksikön. 

Oops Reminder Post Note - Free image on Pixabay


"Kuvissa aina kännissä"
Näin ei todellisuudessa ole, mutta välillä sitä on vaikea uskoa. Kiitos lievän mutta valitettavasti havaittavissa olevan karsastuksen (toinen silmä karkaa kieroon) onnistun todella harvoin ottamaan onnistuneita kasvokuvia. Melkein jokaisessa kuvassa näytän siltä, kuin olisin promillen humalassa. No, tulee halvaksi: Kännikuvia ilman humalatilaa.  

Tämä paljastus selittää sen, miksi suosin harvoin kasvokuvia. Jos naamani näkyy, pyrin kääntämään kuvakulman hieman viistoon jolloin silmien asento ei.. pistä silmään? :D Ja kyllä, tämä tahtoo olla pienoinen kompleksi. Onneksi sille osaa myös nauraa. 

Lopuksi
Shit happens, vai mikä tähän sopisikaan? Itseään säännöllisesti nolaavia voin lohduttaa sillä, että he saavat helposti halvat huvit oppiessaan nauramaan itselleen.

Mukavaa päivää kaikille!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Vinkkejä koordinaarioharjoituksiin: Naruhyppelyä ja pieniä pallotemppuja

Koordinaatioharjoitukset voivat olla mukavaa aivotyötä fyysisen liikunnan ohella. Tai sitten ne voivat olla todella ärsyttäviä ja turhauttavia. Jälkimmäiseen johtaa yleensä harjoitteen haastavuuden äkillinen nousu. Näin peruslaiskana valitsen helpot harjoitteet, mutta vaikeustasoa nostaen.

Miksi koordinaatioharjoituksia on hyvä tehdä? Kyseistä harjoittelua en niin fanittavana koen haasteelliseksi kehua mokomaa touhua, mutta mukavuusalueen ulkopuolelle on hyvä astua. Lähdetään liikkeelle aivojen ja kehon yhteistyöstä. Tällaisen hallitsesta ei ole haittaa kenellekään. Jo tavallinen kävely vaatii koordinaatiokykyä juoksusta ja monimutkaisemmista liikkeistä puhumattakaan. 

Välineitä
Koordinaatioharjoituksissa välineet eivät ole välttämättömyys, mutta niitä voi hyödyntää. Toki osa harjoituksista vaatii tarvittavat välineet, mutta onneksi monet ovat löydettävissä tavallisista kaupoista. 

- Hyppynaru
- Ruudukko (sisällä mielukuvitusruudukko, teippiruudukko (sotkemisvaara!), maton kuviot, ulkona piirretyt ruudukot, laatat yms.
- Pallo 

Hyppynaruharjoituksia
Tähän välineeseen minulla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Luulen että kärsimättömyydellä on osansa, samoin taipumuksella pätkäistä naru liian lyhyeksi.. Tämä aikoinaan koulun välitunnilla tutuksi tullut kapine on loistava harjoitusväline. Harjoittelu onnistuu myös sisätiloissa. Jos motivaatio on täysin kadoksissa, suosittelen lämpimästi katsomaan videoita nyrkkeilijöiden hyppynaruharjoituksista. Suuni loksahti auki kun ekan kerran katsoin. 

Oma naruhyppelyni on "vähän" lähempänä alkeistasoa, mutta (mielestäni) tehokasta. Osalla saattaa olla selkäytimessä lapsuudessa opittu hyppiminen välihyppyjen kanssa. Sen rinnalle suosittelen ottamaan yhtenäisen hyppelyn, jonka tempoa voi kehityksen myötä nopeuttaa. Harjoittelusession aikana voit tehdä seuraavia:

- Tavallisia hyppyjä tempoa vähitellen nopeuttaen
- Yhden jalan hyppyjä (esim. 4/jalka)
- Juoksuhyppelyä
- "Tuplia" (naru menee yhden hypyn aikana kahdesti ympäri. Itse en onnistu      
   jokaisella yrityksellä..
- Narun pyöritys takaperin (yllättävän vaikeaa!) P.S Muista hypätä. 




















Joskus mieleni kyllä tekisi lähestyä tätä saksilla..


Ruudukko
Ruudukolla voi tehdä hyppy -ja askellusharjoituksia. Askellusharjoitukseen esimerkin löydät täältä. Tässä muutamia hyppyharjoituksia:
- Tasajalkahypyt
- Yhden jalan hypyt
- Kaksi eteen, yksi taakse, kaksi eteen, yksi taakse
- Tasajalkahyppy & 1/2 kierrosta ympäri (1/4 riittää myös). Huom, molempiin
  suuntiin!

Pallo
Nyt harjoittelua pallon kanssa esittelee ihminen, joka ei tahdo mitenkään tulla pallon kanssa juttuun! Ideoita harjoitteisiin olen napannut rytmisestä voimistelusta. -Siis alkeistasolta. Kyseessä on siis pieniä heittoharjoituksia sekä tasapainoilua. 

- Heitä pallo ilmaan ja ota kiinni molemmilla käsillä.
- Ota pallo kiinni yhdelle kämmenelle
- Heitä pallo ilmaan, tee kukkoliukuasento ja ota pallo kiinni. 
  Ts. Heitto -- yhdelle jalalle --kiinniotto
- Sama pienen hypyn kanssa
- Yritä pitää pallo kämmenellä. Mene samaan aikaan hitaasti vaakaliuku 
  -asentoon. Tee sama toisella puolella. 



















Tulen mahdollisesti hommaamaan ns. voimistelupallon, mutta tämä kevyt halpisversiokin toimii kohtuullisesti!




Itse koen harjoittelun pallon kanssa kaikesta ärsyttävyydestään huolimatta myös aivojen haastamiseksi. Erityisesti nuo heittoharjoitukset vaativat jonkin verran miettimistä. Mielenkiintoinen harjoite voisi olla tehdä ennen kiinniottoa valssihyppy.. 

Lopuksi
Jatkossa pyrin kirjoittamaan lisää esimerkkejä off-ice -harjoittelusta. Otan mielelläni vastaan myös toiveita! Muistutan etten tosiaan ole koulutettu valmentaja, mutta kiinnostusta aiheeseen riittää. Teksteissä on huomattavissa omia mielipiteitä (luokkaa tykkään/en tykkää :D), sillä perieetteisiin kuuluu kirjoitettujen vinkkien testaaminen. 

Huom! Pyrin lisäämään Instagrammiin mahdollisuuksien mukaan liikevinkkejä! 

Näiltä näkymin lienee aika nostaa peffa penkistä ja siirtyä itsekin liikkeelle. Mukavaa päivää kaikille!

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Treenivinkkejä aikuisluistelijoille (ja kaikille kiinnostuneille) & videoita

Jäälle ei pääse, ulkona sataa jolloin asfalttikin on liian liukas taitorullaluistelulle! Onneksi tehokasta ja hyödyllistä harjoittelua voi jatkaa sisätiloissakin. En ole koulutettu valmentaja, tai valmentaja ylipäänsä. Olen lähinnä itse kokeillut sitä sun tätä ja onnistunut tekemään "liikelöytäjä". Tässä muutamia osa-alueita joiden harjoittelu onnistuu sisätiloissakin. 

Tekstin kuvamateriaalin suhteen esittelen pahoittelut jo aluksi: valitettavasti kuvamateriaali sijoittuu kuntosaliympäristöön (aika ennen poikkeustilaa), mutta näitä on testattu myös kotona. Toimivat! 

Hyppyharjoitukset
Rotaatiohyppyjen kohdalla käytettävissä olevalla tilalla on (mielestäni) jonkin verran rajoittavia vaikutuksia. Toki rohkeimmat varmasti onnistuvat hyppimään metri kertaa metri -tilassa. Itselläni menee pupu pöksyyn. Luulen että pelkään enemmän irtaimiston, kuin itseni puolesta. 

No, pienikään tila ei estä esimerkiksi puolen kierroksen hyppyjä. Väheksyin näitä hyppyjä pitkään, kunnes huomasin niiden kehittävän kehonhallintaa erityisesti molempiin suuntiin tehtynä. Kun rotaation määrä on vain se puoli kierrosta (tai vaikka neljännes!), esimerkiksi ylävartalon käyttöön on helpompi keskittyä. Lopulta voi keskittyä myös rotaatiohyppyihin.




Hyppynaruharjoittelu
Tuohon rakkineeseen minulla on jonkinlainen viha-rakkaus -suhde. Valitettavasti hyppynaru on harmillisen tehokas treeniväline. Kotosalla naruhyppely jää paikoilleen, mutta se ei laske harjoittelun tehoa ja hyödyllisyyttä. Yhden jalan hyppely, nopeuden vaihtelu sekä "tuplahypyt" ovat loistavaa harjoittelua! Ja päälle vielä takaperin hyppelyä, niin aivotkin joutuvat töihin. 

Naruhyppelyyn toki tarvitaan ainakin narun liikeradan vaatima tila. Lisäksi jos asut kerrostalossa, naapurisovun ylläpitämiseksi hyppelyn ajankohdan kannatta olla järkevä.. 

Koordinaatioharjoitukset
Koordinaatioharjoituksista innostuin joskus loppusyksystä ja jatkoin niitä osana salitreeniä. Koska salille ei sattuneesta syystä pääse, harjoittelu on siirtynyt kotiin ja sään salliessa urheilukentälle. Jälkimmäisen suhteen sää ei ole muutamaan päivään ollut erityisen armollinen. 

"Ruudukkoharjoitukset" onnistuvat onneksi kotonakin, ja vieläpä ilman maalarinteipin kanssa taiteilua. Mielikuvitusta tosin tarvitaan kuvitteellisen ruudukon käyttöön. Askellusharjoitukset ruudukolla ovat mukavaa (niin joo..) aivotreeniä fyysisen harjoittelun ohella. Tässä yksi esimerkki: 

Oikea jalka ruudulle, vasen jalka ruudulle, oikea jalka ruudulta pois, vasen ruudulta pois, oikea ruudulle jne. Homma alkaa siis alusta. Ja kun tästä on selvitty, harjoitus tehdään toiseen suuntaan. Käytännössä tämä näyttää näinkin koomiselta kun vauhtiin pääsee: 




Liikkuvuusharjoitukset
Näitä voi onneksi tehdä vaikka missä! Venyttelyn ohella hyviä harjoituksia ovat mm. jalanheitot kaikkiin suuntiin. Jos selkä ja takareidet sallivat, tämä polvivaakaa mukaileva liike on todella tehokas! Esimerkiksi pöydän reunasta saa mukavasti kiinni. Tuolia en suosittele kiikkeryyden vuoksi. 





Lihaskunnon harjoittaminen
"Onneksi" lihaskuntoakin voi harjoitella säästä riippumatta vaikka kotosalla. Vinkkejä taitoluistelijan jalkatreeniin löydät esimerkiksi täältä ja täältä. Huom, liikkeet sopivat muillekin!

Lopuksi
Kieltämättä mielenkiintoista nähdä miten jääharjoituksen poisjääminen vaihtuminen muihin vaihtoehtoihin tulee vaikuttamaan osaamiseen KUN jäälle taas pääsee. Mutta sitä odotellessa: 

Mukavia treenihetkiä kaikille!

lauantai 11. huhtikuuta 2020

Irti syömishäiriöstä: Hoitohenkilökunnan ei tarvitse tanssia syömishäiriöisen pillin mukaan

Ilmeisesti syömishäiriö aiheena ei ole koskaan loppuun käsitelty. En liene ainoa, joka sekä osasto -että avohoidossa koki hoitohenkilökunnan suhtautuneen minuun toisin kuin olisin toivonut. En myöskään liene ainoa, joka aikoinaan totesi olevansa pahastunut. Näin riittävästi sairaudesta etäännyttyäni ja toisaalta jossain määrin terveydenhuoltoalalla työskennelleenä olen oppinut tarkastelemaan asiaa myös hoitohenkilökunnan ja hoitavan tahon kannalta. 

Mainittakoon myös, että käytän pokkana itseäni esimerkkinä. Toipumismatkan varrella tapaamani ihmiset ovat myös tunnistaneet itsessään samanlaisia piirteitä. Näkemykseni ei siis ole 100%:sen yleistävä. Potentiaalisille kritisoijille tiedoksi muistuttaisin, että suhtautuminen sairauteen muuttuu voimakkaasti riippuen siitä, missä vaiheessa sairautta on. Sairaudesta toipuneet ja etääntyneet eivät siis välttämättä suhtaudu aivan samalla tavalla kuin sairastavat. 

Anorektikot ovat pirullisia 
Kyllä. Uskallan väittää että suuri osa anorektikoista erityisesti sairauden "kuherruskuukauden" aikana viihtyy mainiosti omassa kuplassaan, jossa minä-keskeisyys loistaa. Anorektikot nousevat myös herkästi kuplan ulkopuolella olevien ihmisten ylipuolelle tietäen kaiken paremmin. 

Monia anorektioita yhdistää uskomaton kyky loukkaantua tosiasioista. Hoitohenkilökunnan ohjeet ja mahdollinen palaute tulkitaan hyökkäykseksi. Anorektioille ominaiseksi piirteeksi saatetaan määritellä herkkyys. Luulen että todellisuudessa kyse on sairaus -kuplan aikaansaamasta asenteesta. Syömishäiriö -käyttäytymisen kyseenalaistaminen on loukkaus. 


File:Broken heart.svg - Wikimedia Commons

Haasteeksi kuitenkin nousee jatkuva ymmärtämisen tarve, jonka moni anorektikko ponnauttaa takaisin: "Sinä et voi ymmärtää minua. Kukaan ei voi ymmärtää minua." Mikäli hoitoon sitoutunut anorektikko vaatii jatkuvaa "pään silittelyä", hellyyttä, ymmärtäväisyyttä ottamatta itse toipumisen kannalta merkittäviä askeleita, hoitohenkilökunta on voimaton. Ennemmin tai myöhemmin heiltä loppu keinot auttaa. 

Check in, check out, check in, check out jne
Osastolle, kotiin, osastolle kotiin jne. Osa jää "jojoilemaan" sairauden kanssa. Syitä tähän voi olla monia. Yksi ongelma on sairauden omaksuminen osaksi persoonaa. Sairaudesta tulee eräänlainen tavaramerkki, jota ilman anorektikko ei usko olevansa mitään. Tavallaan tämä on loogista: hän on saanut sairauden kautta myötätuntoa, huomiota ja on ylipäänsä näkyvissä. 

Miksi hoitohenkilökunta ei aina ota jokaista palaavaa ilolla vastaan? Lähdetään liikkeelle vaikkapa resursseista. Kiitos sosiaalisen median, anoreksiaan ja syömishäiriöihin yleensä sairastuu säännöllisesti lisää ihmisiä. Paranemisprosentti ei kuitenkaan aina kompensoi uusien sairastuneiden kanssa. 

Lisäksi mahdollisuus saada hoitoa ei ole aivan tasapuolista. Tässäkin taloudellinen tilanne ratkaisee. Hoito erityisesti osastolla ei ole halpaa lystiä, ja "asuminen" siellä on hintavaa. Käytännössä tämä tarkoittaa niinkin ikävää tosiaa, kuin että sairastuneen varallisuus kertoo kuinka paljon hän voi saada hoitoa. 


i'm back! | I finally remembered to buy flickr pro! So sorry… | Flickr
Wohoo!!!

Hoitohenkilökunnan kannalta on luonnollisesti yksi ja sama kuka hoitoon tulee. Toisaalta myös he ovat tietoisia suurista jonoista ja jonoon tulleista "ensikertalaisista", joilla motivaatio sekä mahdollisuudet toipumiseen ovat suuremmat kuin kroonistuneilla syömishäiriöisillä. Brutaalia ehkä, mutta vakioasiakkaat eivät saa bonuspisteitä. 

Niin ne hoitotavoitteet..
Punnitukset olivat painajainen! Silloin sitä kauhisteli miten hoitohenkilökunta saattoi hymyillä vaakalukeman noustessa. Niin no, sehän on hoidon tavoite. Jos vaakalukema laskee, hoidon tavoitteet viivästyvät. Mitä erityisesti anorektikko ei tahdo muistaa hoitoon sitoutuessaan, on hoidon tavoitteiden saavuttaminen. Ideana on saada hänet osastolta pois tavoitteiden mukaisessa kunnossa, ei huonommassa. 

Vaikka silloin painon nouseminen tuntui pahalta, näin jälkeenpäin sitä miettii: Miksi hoitajat eivät olisi saaneet olla hyvillään hoidon edistymisestä? Reaktiot olivat kuitenkin hillityn asiallisia, ei hokemista, hyppimistä riemusta yms. Totta puhuen vika taisi olla allekirjoittaneessa. 

Goals - Handwriting image


Maailman ainoa potilas
Vaikka anorektikko antaa itsestään "herkän ihmisen" kuvan, hän voi olla yllättävän kilpailuhenkinen ja sitä vastoin todella huono häviäjä. Osastolla muistan päätyneeni kilpailuun, jossa sijoituin huonosti: en ollut riittävän sairas. Oma BMI:ni oli luokkaa "vaikea alipaino", mutta numero oli liian suuri verrattuna kärkijoukkoon. Välillä mietin, että bulimikoille (moni normaalipainossa) joukko anorektikoita samassa tilassa oli varmaan todella ahdistavaa. 

Potilaan roolissa anorektikko on ristitiirainen tapaus. Hän pyrkii kanssaihmisten välisessä kilpailussa saamaan itsensä mahdollisimman huonoon kuntoon kuntoon, jolloin hän pääsee hoitohenkilökunnan "silmäteräksi". Mahdollisimman p**ka kunto on meriitti. Vaikka anorektikko on sitoutunut hoitoon, hänen on todella vaikea luopua saavutuksistaan. 


File:First Time Bubble (4718544475).jpg - Wikimedia Commons


Luopumistaistelunsa keskellä anorektikko ei muista, että koko maassa, tai edes hänen asuinalueensa sairaaloissa on muitakin potilaita. -Saati sitten sitä, että joukossa on parantumattomasti sairaita. Jos muisti sallii näiden ihmisten visiitin mieleen, heillä on varmasti tavalla tai toisella helpompaa. Taas pääsemme asian ytimeen: minä, minä, minä. 

Pohdintaa
Olen tietoinen jyrjästä asenteestani ja puutteellisesta empatiasta. Toisaalta kannustan jokaista syömishäiriöistä panostamaan toipumiseen, sillä kuplan ulkopuolella elämä on paljon monipuolisempaa. Näin jälkeenpäin suorastaan nolottaa miten itsekeskeinen sitä osasi olla. Olen todella kiitollinen hoitohenkilökunnalle ja läheisilleni, jotka minua ovat tukeneet. Kun perspektiivi on vuosien ja sairaudesta etääntymisen myötä laajentunut, voin todeta ettei kukaan näistä tehnyt tai sanonut mitään väärää. Jokainen sana osoitti, että he halusivat minun toipuvan. 

Vaatihan se kuplasta irtautuminen kiukuttelua, "itkupotkuraivareita", draamaa ja ties mitä. Korvia punoittaa kun muisteleekin. Mutta se oli pakollinen paha mikä oli käytävä läpi. On hienoa huomata, että maailmassa on muitakin ihmisiä ja muidenkin ihmisten elämiä kuin omani. 

Valitettavasti en usko pään silittelyyn, hellyyteen ja (liialliseen) ymmärtäväisyyteen. Itse ex-anorektikkona tarvitsi nimenomaan useamman potkun hanurilleni, järjen takomista päähän sekä asioiden vääntämistä rautalangasta. Sanotaan että syömishäiriöitä on niin paljon kuin sairastavia. Tavallaan olen samaa mieltä. Mutta jokaisen heistä on ennen pitkää kasvettava aikuisiksi, mikäli haaveena oikeasti on toipuminen. Kasvukivut ovat sillä matkalla pakollinen paha, mutta lopputulos on sen arvoinen. 

Terveiseni hoitohenkilökunnalle: Kiitos. Jatkakaa samaan malliin, pysykää tiukkoina älkääkä antako liikaa siimaa. Sillä olette antaneet monelle mahdollisuuden elämään.