sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Ohjeita taitorullaluisteluun osa 5: Tulppi, piruetti ja vaaka

Koska ulkona sataa ja ukkostaa, lienee mitä parhain hetki kirjoittaa liikunta-aiheista tekstiä, kun itse voi istuskella koneen ääressä. No, hetken päästä komento takaisin, sillä sisällä liikkuminen ei ole mahdottomuus. Vaikka jäävuorot ovat alkaneet monilla alueilla, kelit ovat silti loistavia taitorullaluistelun kannalta. Tällä kertaa "oppitunnin" aiheina ovat tulppi, kahden jalan piruetti sekä vaakaliuku.

Tulppi (toe loop): Edellisessä tekstissä esille nousi tulppiaskel, jossa sisäkolmosen käännöksen jälkeen vapaa jalka ottaa maasta tukea niin, että sen varassa voi kääntyä ja aloittaa sisäkolmosen kautta uuden tulppiaskeleen. Tulpissa kääntymisen sijaan tehdään puolen kierroksen hyppy, joka päätyy oikealla jalalle alastuloasentoon. Lähtö tapahtuu oikean jalan sisäkolmosella, ja kädet ovat "kello kolmen asennossa" vasen käsi edellä. Käännöksen jälkeen vasen jalka siirtyy taakse ja luistimen "kärki" maahan. Paino siirtyy vasemmalle (taakse siirtyneelle) jalalle, minkä kautta ponnistetaan hyppyyn. Käytännössä tulppi muistuttaa valssihyppyä, mikä lähtee kärjen kautta. Tulpissa on kuitenkin tärkeä muistaa, että hypätessä ei tule kääntyä liikaa, sillä muuten kyseessä on valssihyppy tulpin sijaan. Osa kokee tulpin todella helpoksi, minulle se taas on aina ollut hankala tehdä puhtaasti. Lähdössä olisi hyvä jo alussa harjoitella asettamaan vasen jalka ns. suorassa linjassa taakse, sillä jalka voi monella hakeutua helposti liikaa vasemmalle. Tulppiin ei ole pakko lähteä sisäkolmosesta, vaan sen voi tehdä suoraan alastuloliu'usta, mikä vuoksi tulppi on helppo yhdistää muihin hyppyihin. Tässä videossa tulppi tehdään suoraan liu'sta, mutta sisäkolmonen päätyy samaan liukuun: https://www.youtube.com/watch?v=E0bnGgADySQ

Piruetti kahdella jalalla: Jos minulta kysytään, ns. yhden jalan piruetit tuntuvat helpommilta kuin klassinen "tynnyripiruetti", mutta toisaalta tynnyripiruetti lienee paras aloitus, sillä siinä ei tarvitse keskittyä yhdellä jalalla tasapainoiluun, vaan ryhtiin ja pyörimisliikkeen tekemiseen sekä ylläpitämiseen. Itse pyörin piruetit aina vastapäivään, joten ohjeet tulevat sen mukaisesti. Mikäli pyörimissuunta hypyissä ja pirueteissa tuntuu luontevammalta tehdä myötäpäivää, kannattaa pysyttäytyä itselleen mukavimmassa suunnassa. Kahden jalan piruettiin lähdetään sisäkaarelta siten, että liuku tapahtuu oikean jalan suuntaan ja jalkaterät on käännetty sivuille. Kaaren loppusuoralla vasen jalka hieman töytäisee vauhtia. Sitten selkä suoraksi, jalat yhteen ja kädet rintakehää vasten. Piruettia on todella vaikea selittää tarkkaan. Riittävän monen yrityksen jälkeen pyöriminen kyllä onnistuu, mutta on vain pidettä itsensä tiukasti suorassa. Usein piruetti menee pieleen vaistomaisen asennon avaamisen tai kumartumisen myötä. Sinänsä tämä on luonnollinen reaktio, sillä pyöriminen tuskin on ihmisruumiille luontainen liike. Kannattaa lähteä ihan yhden tai kahden kierroksen tavoitteesta sekä pyörimisasennon ylläpitämisestä. Itsensä suppuun vetäminen vaatii rohkeutta, ja voi mennä jokunen kerta että napakka siirtyminen pyörimisasentoon onnistuu. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyikin ihan kohtuullinen video. Asento ei ole niin pedantti kuin kirjoitin, mutta pääasia että pyöriminen lähtee onnistumaan. Liikkeitä voi sitten hioa niin kauan kuin kärsivällisyyttä ja intoa riittää. Kuten videosta näkyy, vasen jalkaa on hieman tukijalan roolissa, vaikka molemmat jalan ovat maassa. https://www.youtube.com/watch?v=Hu3UH8NCg5o

Vaaka: Vaakaa voisi pitää ensimmäisenä "hienona" liukuna. Vaakaliuku vaatii jo enemmän tasapainoa sekä rohkeutta. Suosittelen vaakaliu'un harjoittelua tasapainoharjoitteena myös ilman luistimia. Kuten muutkin liikkeet, toisella puolella vaaka on yleensä helpompi tehdä. Niin ikävältä kuin "huonommalla" puolella tekeminen tuntuukin, kannattaa heti alussa harjoitella tasapuolisesti molemmilla jaloilla. Vaa'assa tavallisiä virheitä ovat yleensä ylävartalon pitäminen liian korkealla (sorrun siihen jatkuvasti!) tai jalan liian vähäinen nostaminen. Ns. oikeaoppisessa vaakaliu'ussa jalka nousee hieman yli 90 asteen kulman, mutta mitä korkeampi, sen näyttävämpi liuku on. Ohjeistamani tyyli lähteä vaakaliukuun on sellainen, minkä olen kokenut toimivimmaksi asennon saamisen kannalta. Aluksi otetaan pieni, mutta selkeä vauhti. Paino siirtyy tukijalalle, ja vapaata jalkaa nostetaan selkälihaksia apuna käyttäen. Kun jalka on hieman noussut, lasketaan ylävartaloa alemmaksi vapaata jalkaa samalla nostaen. Kädet siirtyvät taakse kämmenet ylöspäin. Tuo käsien asento saattaa unohtoa kerran jos toisenkin...nostetun jalan nilkkaa ojennetaan ja käännetään sivusuuntaan niin, ettei kengänkärki osoita maata. Vaa'assa tarvitaan jo hyvää keskivartalon hallintaa, joten tasapaino ja asento pysyvät parhaiten käyttäessä jalkojen ohella myös keskivartaloa.








tiistai 26. heinäkuuta 2016

Ohjeita taitorullaluisteluun osa 4: Opittujen liikkeiden yhdistämistä & tulppiaskel

Ennen aivan uusia liikkeitä aiemmin opittuja voisi olla hyvä hetki yhdistää. Käytän tässä tekstissäni aiemmin esille otettuja liikkeitä ja pieniä yhdistelmiä niistä. Kovin pitkiä yhdistelmiä ei alussa kannata tehdä (ellei itse halua?), sillä keskittyminen useampaan liikkeeseen voi olla yllättävän haasteellista. Itselleni ainakin tuottaa vaikeuksia oppia pitkiä askelsarjoja, hyppy-yhdistelmiä tai näitä kaikkia samassa "paketissa" muutaman liu'un kera.

Sirklausta ja ristiaskelta: Ota kaksi sirklausaskelta etuperin. Kolmannen jälkeen astu taaemmalla jalalla eteen ristiin niin, että lopputuloksena on ristiaskel. Tee ristiaskeleita yhteensä kolme kappaletta, jolloin niitä seuraavat kaksi sirklausaskelta menevät toisinpäin aloittaviin sirklausaskeliin nähden. Minulla tässä vaiheessa keskittymistä helpottaa laskeminen. Koska sirklausaskeleita on kaksi ja ristiaskeleita kolme, laskeminen menee tähän tyyliin: "yksi, kaksi, yksi, kaksi kolme". Mikäli tämä yhdistelmä alkaa käydä liian tylsäksi, ennen seuraavia sirklausaskeleita voi tehdä esimerkiksi prinsessaliu'un, jolloin tasapainoa pääsee kätevästi harjoittamaan, samoin myös käsien asennon vaihtamista. Kuten aiemmassa tekstissä liu'uista todettiin, prinsessaliu'ussa kädet kohotetaan hieman pyöreästi pään yläpuolelle. Mikäli prinsessaliuku tuntuu liian epävarmalta liikkeeltä, myös kukkoliuku sopii tähän yhdistelmään.

Ulkokolmonen-laukka-askel: Kun kolmoset ja laukka-askel sujuvat, niiden yhdistäminen tuo mukavaa vaihtelua, ja myöhemmin tästä voi saada mukavan lisän pidempäänkin askelsarjaan. Ennen laukka-askelta ulkokolmosen käännöksen jälkeisen takaperin sisäkaaren olisi hyvä pysyä riittävän pitkään, jotta vaihto toiselle jalalle onnistuisi mahdollisimman helposti. Kaarella pysyminen voi aluksi tuntua huteralta, mutta keskivartalon lihasten vahvistuessa tasapaino pysyy helpommin. Ulkokolmoseen lähdetään kummalla jalalla tahansa, kunhan käännös tapahtuu viereisestä jalasta poispäin, eli "ulos". Kolmosissa kädet ovat jälleen "kello kolmen asennossa" siten, että tukijalan puoleinen käsi osoittaa eteenpäin. Toiseen kolmoseen lähtiessä asento siis kääntyy tukijalan vaihtuessa. Käytännön suoritus: ulkokolmoseen lähdetään tavalliseen tapaan, mutta ennen uutta kolmosta toisella jalalla uuden kolmosen aloittava jalka lähtee laukka-askeleeseen ja uusi kolmonen tulee sen jälkeen. Yksinkertaisimmillaan siis "kolmonen, laukka-askel, kolmonen, laukka-askel" jne.

Varsahyppy-varsahyppy-kyykkyliuku: Nimi kertookin jo siinä määrin, että tarkempi ohjeistus ei taida olla tarpeen. Varsahyppyjen puolta vaihdellaan kyykkyliu'un jälkeen. Tämän yhdistelmän voi hyvin liittää sirklauksen ja ristiaskeleiden perään.

Valssiaskel-valssihyppy: Jälleen ohjeistus tulikin jo valmiina. Valssiaskeleeseen lähdetään tavalliseen tapaan, mutta seuraavan valssiaskeleen sijaan perään tehdään valssihyppy. Aluksi hyppäämiseen keskittyminen voi olla hankalaa, minkä vuoksi aluksi olisi hyvä kokeilla valssihyppyä sellaisenaan. Tätä yhdistelmää voi taitojen lisääntyessä jatkaa pidemmänkin aikaa. Kun valssihyppy sujuu, hyvänä voima -ja tekniikkaharjoituksena voi testata kuinka monta valssihyppyä onnistuu tekemään peräkkäin.

Tulppiaskel: Tulppiaskel on hyvä osata ennen tulppia, eli valssihypystä jo hieman haasteellisempaa hyppyä. Tulppiaskeleeseen lähdetään oikean alan sisäkolmosella. Uuden kolmosen sijaan vasemman jalan kärki laitetaan maahan, ja kärjen kautta käännytään etuperin. Kun paino siirtyy kokonaan vasemalle jalalle käännöksen jälkeen voidaan tehdä heti toinen tulppiaskel perään. Onnistuessaan tulppiaskeleilla saadaan aikaiseksi jatkuva pyörivä askellus.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Ohjeistusta taitorullaluisteluun osa 3: hyppyjä ja treeniä ylävartalolle

Kun perusluistelu ja askeleet alkavat mennä varmemmin, on aika irtautua maasta, mikäli vain rohkeus riittää. Toisin sanoen on aika siirtyä ensimmäisiin hyppyihin. Ajatuksena hyppääminen voi tuntua pelottavalta, mikä on täysin ymmärrettävää. Onneksi heti alkuun ei tarvitse kokeilla jokaista hyppyä. Vaikka laukka-askel on varmaankin enemmän askel kuin hyppy, suosittelen sen kokeilemista etenkin siksi, koska taitorullaluistimissa "terä" mahdollistaa laukka-askeleen/hypyn ja muun kärjillä sipsuttelun paremmin kuin taitoluistimien kärkipiikit. Huomion arvoinen ilmiö: tämä liike on taitorullaluistimilla helpompaa kuin taitoluistimilla jäällä! No, tämäkin toisaalta lienee makuasia. Käyn tässä tekstissä läpi parhaani mukaan laukka-askeleen, varsahypyn sekä valssihypyn. Kahdessa jälkimmäisessä irtautuminen maasta on selkeämpää, ja valssihyppy vaatii uskallusta puolen kierroksen hyppyyn. Lopuksi otettakoon vielä lihaskunnon harjoitteita keskivartaloon ryhdin ja tasapainon ylläpitämiseksi. Jalkajumppa tulkoon hieman myöhemmin. Pienenä huomautus: hypyt voi hypätä kumpaan suuntaan tahansa. Suuntaan voi vaikuttaa myös se, onko oikea -vai vasenkätinen. Itse olen tottunut hyppimään niin, että kierrossuunta on vastapäivään, mutta suosittelen hyppäämään itselleen luontevimpaan suuntaan. Tosin jossain vaiheessa yksinkertaisimmat hypyt kannattaa opetella myös "väärään suuntaan".

Laukka-askel -tai hyppy on käytännössä katsoen aivan sama kuin ilman luistimia tehdessä, eli siinä "laukataan" sivuttain. Tehtiin liike sitten jäällä tai maalla, taas vaihteeksi ryhti on tärkeä pitää riittävän oikaistuna etukumaran välttämiseksi ja tasapainon ylläpitämiseksi. Luistimien kanssa polvia ei tarvitse ojentaa aivan tikuiksi, sillä tukeva kenkä ei todennäköisesti anna niin paljoa myöten. Kädet pidetään yleensä sivuilla, mikä auttaa (mielestäni) myös asennon pitämistä vakaana. Laukka-askeleissa nilkka on hyvä pitää tukevassa asennossa, jotta laukkaaminen onnistuu. Näitä kannattaa tehdä esimerkiksi kaksi tai kolme toisinpäin, ja toistaa sama toisella puolella. Kun laukka-askeleet onnistuvat, niistä saa mukavan lisän esimerkiksi kolmosten väliin.

Varsahyppy voidaan varmaankin laskea jo "viralliseksi" hypyksi, ainakin siinä vaiheessa kun korkeus lisääntyy. Varsahyppyyn lähdetään etuperin. Jos hyppy tuntuu luistimien kanssa hankalalta, kannattaa pari kertaa kokeilla ilman. Varsahypyn voi tehdä kummalla jalalla tahansa, mutta valssihyppyä varten ohjeistan niin, että vasen jalka on ponnistava jalka. Varsahypyn kanssa kannattaa ottaa pieni vauhti. Oikea jalka viedään taakse ja hypätessä se "heitetään" eteen ja alas tullessa oikea jalka osuu ensimmäinen maahan ja vasen heti perään. Käytännössä tämä on laukkaamista etuperin, mutta vähän korkeammalla hypyllä. Ihme ja kumma, ensimmäisen kerran löysin jopa sopivan Youtube -videon! Samalla näkyvät valssiaskeleetkin, joiden perään neitokainen tekee varsahypyn: https://www.youtube.com/watch?v=Kv-lnKqU-Xs

Valssihyppy muistuttaa varsahyppyä lähdön suhteen paljon, mutta valssihypyssä tehdään puolen kierroksen käännös. Oikeastaan valssihyppy on samanlainen kuin valssiaskel, mutta käännöksen sijaan hypätään. Ponnistus lähtee vasemmalla jalalla ja alastulo tapahtuu oikealle jalalle. Huom: neuvomassani hyppysuunnassa jokaisen hypyn (paitsi oiler) alastulo tehdään oikealle jalalle! Valssihyppyyn voi lähteä etu -tai takaperin, yleensä hypyn onnistuttua hieman varmemmin hyppyyn lähdetään ensin takaperin sirkleuksesta ja sitten alastuloliu'usta, tai vaikkapa valssiaskeleesta. Etuperin lähtö voi aluksi tuntua hieman mukavammalta. Molemmat kädet viedään aluksi eteen. Lähdössä oikea jalka siirtyy taakse, samoin kädet. Ponnistaessa taakse viety jalka ja kädet viedään ronskilla liikkeellä eteen, jolloin hyppyyn saadaan korkeutta. Hypyssä käännytään puoli kierrosta ja alastulosta siirrtyvään saman tien alastuloasentoon, eli vasen jalka taakse ojennettuna, tukijalka hieman koukussa ja kädet "kello kolmen" asennossa. Alastulossa saattaa aluksi tapahtua "kumartelua", mutta varmuuden lisääntyessä ja tasapainon parantuessa asento paranee. Aivan aluksi valssihyppyä harjoitellessä käsien pitäminen mukana voi olla hankalaa, sillä jo keskittyminen jalkoihin vaatii oman osuutensa. Kun kroppa tottuu hyppyyn, on käsien muistaminen jo helpompaa. Valssihyppyjä voi tehdä myös useita peräkkäin taitojen lisääntyessä. Jälleen minulla oli tuuria Youtuben videoiden kanssa, tosin luistelija tekee hypyn juuri toisinpäin kuin ohjeistin. https://www.youtube.com/watch?v=sM-4-smwQ90

Ja sitten hieman ylävartalon treeniä! Tasapainoon vaikuttavat erityisesti syvät lihakset, joiden harjoittaminen ei aina ole mukavinta puuhaa. Motivoiva esittely vai mitä? Omalla kohdallani selkälihakset tahtovat usein jäädä liian heikoiksi, jolloin usein mainittu kumartelu yleistyy. Luulen että tarkkoja määriä ei kaiketi voi arvioida toistojen suhteen. Sen sijaan mittarina paremmin toimii oma arviointi, eli milloin liike alkaa "tuntua". Vatsalihasten kohdalla tehokas liike on ainakin omasta mielestäni molempien jalkojen nostaminen selinmakuulta ylös alat niin suorana kuin pystyy pitämään. Kädet voi pitää esimerkiksi niskan takana. Vinoja vatsalihaksia voi harjoittaa nostamalla ylävartaloa selinmaakuulla vuorotellen puolelta toiselle niin, että kyynärpää menee vastakkaista polvea kohti (eli jalat ovat koukussa). Samalla vastakkainen jalka ojennetaa suoraksi. Selkälihaksi puolestaan voi treenata vatsallaan kämmenet niskassa nostamalla ylävartaloa suoraan, eri puolilta, tai nostamalla jalkoja. Myös vastakkaisen käden ja jalan nostaminen on tehokas liike, samoin käsien ja jalkojen nostaminen samanaikaisesti. Loistavana vinkkinä sain tuttavalta myös pienen variaation lankutuksesta, eli lankutus, mutta paino mahdollisimman paljon käsille. Vaikka selkälihasliikkeet tuntuvat usein kevyiltä ja siksi mukavan nopeilta, niitä kannattaa tehdä reilusti enemmän kuin vatsalihasliikkeitä, sillä selkä jää todella helposti heikommaksi osapuoleksi, mikä taas vaikuttaa tasapainoon ja ryhtiin. Eli tarpeen vaatiessa toistoja vaikka kaksi kertaa enemmän kuin vatsalihasliikkeiden kohdalla.

Ensi kerralla tulkoon pari hyppyä lisää, hieman lisäystä askeliin ja kenties siirtyminen piruetteihin. Tsemppiä harjoitteluun!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Ohjeistusta taitorullaluisteluun osa 2: askeleita ja liukuja

Kun perusluistelu ja sirklaus alkavat sujua, askeleet ja liu'ut sopivat hyvin jatkoksi ennen hyppyjä. Tosin tämä lienee makukysymys. Askeleet ovat minulla varmaankin heikoin elementti, ainakin sulavuuden kannalta. Näin alkuun aloitan kaarista, käännöksistä, kolmosista ja valssiaskeleesta, mistä seuraava "aste" onkin itse valssihyppy. Erityisesti käännöksissä keski -ja ylävartalon rooli korostuu, vaikka selkein työ tehdäänkin jaloilla. Käännöksissä saatta aluksi olla pientä horjahtelua ja "kumarruksia", mutta harjoittelun myötä tasapaino pysyy paremmin, ja sujuvuuden lisääntymistä voi nopeuttaa harjoittamalla säännöllisesti vatsa -ja selkälihaksia. Suosittelen olemaan tarkkana selkälihasten harjoittamisessa, sillä niitä joutuu todellakin tekemään miltei kaksinkertaisen määrän vatsalihaksiin verrattuna. Itselläni selkälihasten vahvistaminen nimittäin auttoi todella paljon vähentämään horjahtelua ja kumarruksia.

Ulko -ja sisäkaaret etuperin: Jos näiden kahden kaaren erottaminen toisistaan vie aikaa, ei kannata lannistua, sillä sama ilmiö on todella monelle tuttu. Ulkokaarissa (ja kolmosissa) käännytään ulommaisen jalan suuntaan, eli vierestä olevasta jalasta poispäin. Sisäkaarissa puolestaan kallistutaan vieressä olevan jalan suuntaan, eli "sisäänpäin". Jos luistimesi ovat uudet, ne eivät ehkä anna vielä kunnolla myöten, mutta aiemmassa tekstissäni mainitsemistani ristiaskeleista on suuri apu. Tällä kertaa yritä saada vapaalla jalalla pieni kaarre polvia tukijalan polvea joustaen ja kääntämällä vartaloa kaaren suuntaan. Kallistuminen voi aluksi olla pelottavaa, mutta onnistuu kyllä harjoittelun myötä. Ulkokaariin lähdetään samaan tapaan kuin jäälläkin. Tukijalan puoleinen käsi on edessä, ja toinen sivulla "kello kolmen asennossa" tai hieman viistossa. Käsien asentoa voi hioa myöhemminkin, mutta ryhti kannattaa jälleen pitää suorana. Liikkeelle lähdetään yhdellä potkulla ja kaarretaan ulomman jalan suuntaan. Mitä syvempi kaaresta tulee, sen parempi. Aluksi kaartaminen vaatii oikean painopisteen hakemista ja jämptiä ylävartalon käyttöä. Vaikka kallistuminen "vinoon" voi pelottaa aluksi, toistoja kannattaa tehdä runsaasti, sillä kaaren onnistuminen vaatii oikean asennon. Kun kaari on loppusuoralla, tuodaan takana oleva vapaa jalka eteen ja käsien asento käännetään toisinpäin uutta kaarta varten. Ja sitten toisella jalalla! Sisäkaaret menevät jostain syystä helpommin, mutta vaativat toisaalta enemmän tasapainoa. Sisäkaaria voi harjoitella "pikkukaarilla", eli nopeilla sisäkaarilla joissa keskeisenä lienee polvien reipas joustaminen. Kun liike sujuu, siitä saa mukavan tanssahtelevan! Molemmissa kaarissa uuden kaaren kuuluisi alkaa heti toisen jälkeen. Tämä ei ehkä onnistu heti, mutta kaarien sujuvuuden lisääntyessä yhtenäisyyteen on hyvä pyrkiä. Jos kaaria on tullut kokeiltua jäällä, taitorullaluistimilla liikkeeseen tarvitaan enemmän voimaa ja kaari onnistuu parhaiten "ronskilla" liikkeellä.

Käännös kahdella jalalla: Ennen kolmosia on hyvä osata kääntyä. Itse koen kolmoset helpommaksi kuin käännöksen molemmilla jaloilla, mutta yhdellä jalalla kääntyminen/kolmonen voi kuulostaa aluksi hieman pelottavalta. Käännöstä kannattaa ensin kokeilla paikoillaan. Pidä kädet "kello kolmen asennossa" tai sivuilla. Jousta polvista voimakkaasti ja käänny puoli kierrosta molempiin suuntiin. Käännös syntyy hypähdyksen kaltaisesta liikkeestä, mutta maasta ei irtauduta. Painoa ei kannata siirtää liikaa kärjille, vaan pitää "terän" keskiosassa. Jos paino on liikaa kärjellä, liukuminen käännöksen jälkeen ei onnistu, vaan kumi jarruttaa ja vauhti pysähtyy. Kun kääntyminen onnistuu paikoillaan, on aika kokeilla kääntyä pienestä vauhdista. Painon pitäminen "terän" keskiosassa voi aluksi olla hankalaa, mutta suoralla ryhdillä ja etukenon välttämisellä käännös tulee varmasti onnistumaan. Hypähdys -vertaus auttaa usein myös. Itse hyödyin siitä kaksoiskolmosten kanssa. Tarkoitus ei siis ole hypätä, vaan lisätä polvien joustoa tämän mielikuvan avulla. Ja sitten tärkeä muistutus mokanneelta: käännöstä on hyvä tehdä molempiin suuntiin toispuoleisuuden vähentämiseksi! Kun käännös onnistuu (molempiin suuniin), vuorottelemalla polvien joustolla höystettyjä ristiaskeleita, käännöksiä ja "minisisäkaaria" saa jo pienen koreografian aikaiseksi.

Sisä -ja ulkokolmoset: Jäällä kolmoskäännöksen nimi konkretisoituu parhaiten, sillä jälki muistuttaa "kolmosta". Ulkokolmoseen lähdetään kuten ulkokaareenkin, mutta tukijalalla käännytään kaaren loppuvaiheessa. Käännöksessä polvea tulee joustaa riittävästi. Käsien asento etenee samaan tapaan kuin ulkokaarissa. Kolmosissa on tehtävä pieni kaari myös takaperin. Periaatteessa kaaria takaperin pitäisi kai harjoitella ennen kolmosia, mutta itse koen ilman kolmosta tehtävät kaaret takaperin vaikeammiksi. Kolmosessa kaari tulee jotenkin itsestään. Kolmosia kannattaa harjoitella vuoron perään molempiin suuntiin, jottei "huonompi puoli" jäisi liian heikoksi, sillä vaikeamman puolen jäädessä liian vaikeaksi sen harjoittaminen tahtoo jäädä kokonaan pois. Sisäkolmoseen lähdetään samaan tapaan kuin sisäkaareenkin, mutta ulkokolmosen tavoin tehdään käännös. Sisäkolmosen kaaren kohdalla tasapainon pitäminen voi olla hieman hankalampaa, mutta asennon pitäminen vakaana mahdollistaa tasapainon pysymisen ja horjumisen välttämisen. Minulle sisäkolmoset, erityisesti vasemmalla jalalla ovat hankalia, ja vakaa asento myös käännöksen jälkeisellä kaarella on vasta nyt alkanut onnistua. Kun kolmoskäännös onnistuu, voi yrittää tehdä toisen heti perään ilman välipotkuja. Käännöksen jälkeisen kaaren kannattaa antaa mennä mahdollisimman pitkälle, sillä uuden kolmosen aloittaminen on helpompaa. Maassa olevalla jalalla potkaistaan vauhtia ja toisella jalalla tehdään uusi kolmonen. Haasteena tässä lienee siirtyminen takaperin menevästä kaaresta etuperin. Lonkkia on tässsä vaiheessa avattava jotta siirtyminen onnistuisi. En tiedä mikä on "virallisesti" oikea asento aloittaa uusi kolmonen. Minulle on opetettu kaksi tapaa. Toisessa jalkojen asento ei ole niin tarkka, mutta toisen mukaan takaperin kaaresta lähtiessä jalat tulee saada T-asentoon. Jälkimmäinen on kieltämättä esteettisempi. Taas pahoittelen samaa asiaa, eli linkitetty video on jäältä. Jos/kun saan kuvaajan ja jos kehtaan laittaa tänne, voin mahdollisesti liittää videomateriaalia. Tässä kuitenkin havainnollistuu kolmosten eteneminen, ja ilmeisesti T-asento on käytössä. Jos alkupuheita ette jaksa kuunnella, klikatkaa suunnilleen 30 sekunnin kohdalle. https://www.youtube.com/watch?v=OY6-MAb1Wns

Valssiaskel/valssikolmonen: Itse olen tottunut "valssiaskeleeseen", mutta "valssikolmonen" on päässyt osaksi sanavarastoani, ainakin siinä mielessä että ymmärrän valssiaskeleen olevan kyseessä. Yksinkertaisimmillaan valssiaskel on ulkokolmonen, mutta käännöksen jälkeen tukijalka vaihtuu ja siirrytään "alastuloasenon", toisin sanoen vapaa jalka on ojennettuna taakse ja tukijalka on hieman koukussa. Tukijalan puoleinen käsi on edessä ja toinen sivulla. Huom! Tämä ei ole vaakaliuku, älköön siis ylävartaloanne laskeko. Valssiaskel sopii hyvin osaksi askelsarjaa, tai valssihyppyä edeltäväksi askeleeksi. Kuten muitakin liikkeitä, valssiaskeleita on hyvä tehdä molempiin suuntiin.

Liukuja: Taitorullaluistimilla monet liu'ut onnistuvat samaan tapaan kuin jäälläkin, tosin luistimen suurempi paino vai hieman vaatia totuttelua. Sen sijaan liu'uissa joissa on otettava "terästi" kiinni on hieman enemmän haastetta, sillä ns. tavallisilla luistimilla otteen saa helpommin. Liu'ut on hyvä aloittaa helpoimmista ja siirtyä haastellisempiin sen mukaan miten varmuus riittää. Tässä aapisessa kukko pääsee tekemään "come backin", sillä ensimmäinen taitaa olla kukkoliuku. Vapaa jalka nostetaan tukijalan viereen koukkuun niin, että nilka on tukijalan polven vieressä. Ennen jalan nostamista paino on hyvä siirtää täydellisesti tukijalalle, sillä liian jätäinen nosto saa tukijalan kääntymään sisäänpäin, jolloin tasapaino katoaa. Tavallisesti kädet pidetään sivuilla, mutta variaatiot ovat varmasti sallittuja! Kyykkyliukua ei varmaankaan tarvitse nimen vuoksi liioin kuvailla. Kyykkyyn laskeutuessa kädet ojennetaan eteen kuin kurkottamaan. Pakapuoli lasketaan niin alas kuin onnistuu. Kyykkyliu'un suuri "plussa: pudotus ei ole korkea, joten kannattaa kokeilla rohkeasti! Prinsessaliuku muistutaa hieman alastuloasentoa, mutta etuperin. Vapaa jalka kohotetaan taakse hieman koukistaen ja kädet nostetaan ulos hieman kaarevasti. Jalkaa nostaessa kannattaa opetella käyttämään selkälihaksia, sillä jatkoa ajatellen siitä on suuri hyöty. Jos vapaan jalan suoristaa, tukijalan puoleisen käden siirtää yläviistoon ja toisen taakse, muuttuu prinsessa teräsmieheksi. Jos joku luistelutaustan omaava kummastelee missä ovat prinssiliuku ja sisiliskoliuku, syy on olosuhteissa. Liikuntasalissa nämä varmasti onnistuvat, mutta luistinkenkää raahaavia liukuja ei kannata tehdä asfaltilla.

Seuraavassa ohjeistustekstissä siirryn varmaankin pariin helpoimpaan hyppyyn (varsahyppy ja valssihyppy), pieniin askelvariaatioihin ja vaakaliukuun. Mikäli onnistun selittämään kahden jalan piruetin alias tynnyripiruetin, se pääsköön mukaan myös.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Edistystä kunnon kohoamisessa ja pieni remontti ruokavaliossa

Viime päivinä on tullut nautittua ulkoilusta, hyvistä kirjoista ja liikunnasta, kas kummaa!Eilen pääsin yhden kesäisen lempipuuhani, toisin sanoen nurmikonleikkuun pariin. Siinä on aktiviteetti mikä käy suorastaan meditaatiosta. Eilen projektin päätteeksi taisin luonnehtia nurmikonleikkuuta "aivottomaksi aivotyöksi", mistä voi päätellä että pääkoppani on tainnut siirtyä kesälaitumille. Toisaalta muulle lukemistolle on enemmän aikaa, mikä on oikein virkistävää vaihtelua. Nyt on meneillään Sabine Kueglerin "Viidakkolapsi" -kirjasta seuraava osa, "Paluu viidakkoon". Näiden lisäksi innostuin lukemaan myös Sabinen kirjan "Elämän viidakossa". Suosittelen näitä lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneista erilaisista kulttuureista ja selviytymistarinoista! Näin lyhyesti kuvailtuna Sabine muutti vanhempiensa sekä kahden sisaruksensa kanssa Papua-Uuteen Guineaan Sabinen ollessa n. 7-vuotias. Perhe alueella asustelevan fayu -heimon parissa, ja Sabine kasvoi kirjan nimen mukaisesti "viidakkolapseksi". Hän omaksui viidakossa vaadittavan elämäntyylin ja ajatusmaailman. Kun Sabine 17-vuotiaana matkusti Eurooppaan opiskelemaan, hänellä oli suuria vaikeuksia sopeutua länsimaiseen maailmaan. Vuodet Saksassa ja Sveitsissä olivat raskaita monella tapaa. Aikuisiällä Sabine palasi takaisin fayu -heimon pariin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut paluu lapsuuteen, sillä muun maailman muuttuessa myös heimon parissa oli tapahtunut muutoksia. Se siitä lyhyestä selostuksesta.. Seuraavana vuorossa taitaakin olla John Irvingin uusin teos. Saa nähdä mitä tämä herra vanhoillaan päivillään on keksinyt jälleen. 

Ja sitten liikkumiskuulumisia. Taitorullaluistelussa jouduin palaamaan hieman perusasioihin ja lukuisiin toistoihin. Tajusin harjoittelutapani olleen pahasti vinossa, sillä yritin liian vaikeita liikkeitä (hyppyjä siis) ilman riittäviä valmiuksia. Ehkä merkittävimpiä puutteita tähän mennessä ovat olleet ylävartalon hallinnan puuttuminen ja arkuus. Erityisesti alastuloissa ja joissain käännöksissä liikkumiseni on hieman horjahtelevaa ja heiluvaa. Kun rullikset eivät ole jalassa, yritän keskittyä keskivartalon, erityisesti selän vahvistamiseen mahdollisimman ahkerasti. Nyt uutena liikkeena on tullut lankutus niin paljon käsien varassa kuin mahdollista sekä joogan puolelta heinäsirkka -asento. Erityisesti axelin ja salchowin kohdalla teen niin paljon "valmistavia" hyppyjä kuin kärsivällisyys vain antaa myöten. Hyötynä tässä on se, että pikku hiljaa uskallan hypätä hieman rohkeammin, ja ryhti pysyy harjoittelun myötä paremmin. Yleensä kokeilen muutamia kertoja varsinaista hyppyä, mutta näiden esiasteiden harjoittelemiseen käytän aikaa niin paljon kuin tarpeen on. Pirueteissa on pientä edistystä, ja toissapäivänä innostuin testaamaan vaakapiruettia. Eihän se tietenkään onnistunut, mutta lähtö oli lupaava. Seuraavalla kerralla uudelleen siis.. Myös rittiä hypin niin pitkään että korkeutta alkaa löytyä. Lopuksi kokeilen muutaman kerran kaksoisrittiä. 

Muussa harjoittelussa sen sijaan on tapahtunut hieman selkeämpää edistystä, mikä kieltämättä piristää. Yritän ottaa vaikutteita HIIT:stä, ainakin jossain määrin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että "kuntopiirimäisessä" harjoittelussa pyrin tekemään eri lihasten harjoittamisten välillä jotain sykettä nostavaa, eli hyppimistä, spurtteja tms. Myös axel-kaksoisritti -yhdistelmä on hyvä vaihtoehto, sillä sykkeen nostamisen ohella pääsee harjoittamaan keskittymiskykyä. Vielä kun jäällä tai rulliksilla saisi onnistumaan.. Operaatio keskivartalon vahvistaminen on tuottanut tuloksia varsin pienessä ajassa. Mitään lihasten kasvattamista en tavoittele, haluan lähinnä voimaa ja kropan toimivuutta. Niin, ja mahdollisimman vähän selkävaivoja. Olen tosiaan yrittänyt lankuttaa ja tehdä heinäsirkka-asentoa, missä jalkojen pitäminen vierekkäin ei muuten ole aivan helppo juttu! Lisäksi olen harjoitellut käsien varassa istumista jalat naisellisesti harallaan tai eteenpäin ojennettuna. Vaihto näiden kahden välillä ei tosin onnistu (vielä?). Eilen ensimmäisen kerran elämässäni pääsin siltaan kaadosta suoraan, ei vain toinen käsi edellä. Pääsen kyllä ponkaisemaan jalkani yli, mutta varsinainen puolivoltti ei sentään onnistu. Kunnonkohotuksen puolella on myös tapahtunut oikein mukavaa edistymistä. Keväällä aloitettu hölkkä kattoi aluksi kilometrin, nyt kolme. Mäkispurteissa oli aluksi muutama toisto, nyt seitsemän putkee tai kaksi viiden sarjaa. Urheilukentän katsomon pikkuportaat tuli juostua eilen edestakaisin 15 kertaa, eli alkuperäinen kolme kertaa on moninkertaistunut kivasti. Mainittakoon ettei portaita ole montaa (10-13?). Jos masokistisuuskohtaus iskee, voisin yrittää juoksua vaikkapa 2-3 minuutin ajan. 

Ja vähän muutakin elämäntaparemonttia on tullut tehtyä, nimittäin ruokavalioon liittyen. Ei, se ei liity suolan vähentämiseen, sillä yritän pitää tavoitteeni realistisina. Teille jotka tykkäätte googlettaa blogiani käsitteellä" "pro ana", joudun tuottamaan jälleen pettymyksen, ainakin osittain. Näin 31-vuotiaana aineenvaihduntani todennäköisesti alkaa hieman hidastua, minkä vuoksi halusin tehdä pikaisesti ns. varatoimenpiteitä. Olen syömisten kanssa aamupalaa laskematta huolimaton, ja energiamäärä jää helposti liian matalaksi. Nyt vajaan viikon ajan olen nostanut energiamäärää hiljalleen pähkinöitä lisäämällä ja nauttimalla energiapitoisempia ruokia. En edelleenkään saa syötyä suuria ja raskaita aterioita, siispä pähkinät ja proteiinin lisäys ovat olleet sopiva ratkaisu. En jaksa kaloreita pahemmin laskea, mutta tällä arviolta 300-500 kcal:n lisäyksellä olo on ollut energisempi ja vaatteet mahtuvat hyvin päälle! Nostaminen jatkuu vielä. Ns. tavoitemäärän arviointi on hieman hankalaa sillä en viitsi liikaa laskea, mutta sellainen selvästi yli 2000 kcal, ehkä 2200 ilman "sivuvaikutuksia" on tavoitteeni. Pieni mainos maapähkinöiden puolesta, vaikka ne eivät pähkinöitä olekaan: antavat kivasti makua ja minulla ainakin ihon kunto on parantunut. Toki tuon ns. tavoitemäärän arviointi jää ilman tarkkoja laskelmia ympäripyöreäksi, mutta taktiikkani on tehdä lisäyksiä säännöllisesti, syödä 3-4 tunnin välein jne. Sokeria kulutan laiskasti, mutta en kiellä sitä itseltäni. Ehkä kaloreiden sijaan voisin asettaa tavoitteekseni syödä ilman suurempia vaikutuksia vaikka jopa kolmasosan enemmän kuin nykyään. Haluaisin nyt korostaa, että kyseessä ei ole laihdutusyritys, vaan keino lisätä hyvinvointia ja ehkäistä mahdollista säästöliekkiä. Todellinen ihmiskoe siis!

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Ideoita taitorullaluistelun ensiaskeleisiin

En voi kutsua itseäni asiantuntijaksi taitorullaluistelun suhteen, enkä myöskään ole käynyt lajiin liittyviä "pedagogisia opintoja". Uskaltaudun kuitenkin omien kokemuksieni perusteella kirjoittamaan jonkinlaista ohjeistuista kuinka päästä lajissa alkuun. Taitoluistelutausta on eduksi, mutta olen pongannut myös harrastajia, jotka ovat oppineet ja edistyneet hienosti ilman taitoluistelua. Vaikka en ole kilpaluistelija, enkä ole koskaan ollutkaan, minulla on useampi vuosi taitoluistelua takana, minkä vuoksi en ehkä aina osaa täydellisesti samaistua heihin, joilla kyseisestä lajista ole kokemusta. Ensimmäisenä askeleena kuitenkin itse kullekin lienee perusluistelun opetteleminen. Ensimmäinen ja toinenkin kerta voi tuntua todella jähmeältä. Jäähän tottuneilla pienoisena shokkina saattaa olla asfaltin aiheuttama tärinä, mutta luistelemalla siihen tottuu. Ns. tavalliset rullaluistimet ovat mielestäni armollisemmat mahdollisten töyssyjen ja sattumien suhteen verrattuna taitorullaluistimiin. Käyttämäni malli on siis Snow White, mihin olen ollut erittäin tyytyväinen. Verrattuna taitoluistimiin nämä ovat vaikeammat (lienee mallista riippumaton ilmiö), mutta eivät niin vaikeat etteikö luistelu olisi hauskaa. Ennen siirtymistä liikkeelle otettakoon huomioon muutama seikka. Jarruttaminen onnistuu tekemällä tiukan mutkan. Kun aikansa kaartelee, vauhti pysähtyy (varmaan tehokaampiakin keinoja on?). Eikö olekin edustavaa kun ohjeistaja ei ole jarruttamisesta varma? Ensimmäisille kerroille kannattaa varustautua kunnolla, ts. kypärä, käsisuojat, kyynärsuoja ja polvisuoja. Peffan suojaaminen.. makuasia? Itse myönnän vastuuttomasti luopuneeni kypärästä, mutta kyynär -ja polvisuojat ovat käytössä, samoin hanskat. Kuulostaa ehkä oudolta ratkaisulta, mutta tavalliset kämmensuojat jättävä peukalontyven paljaaksi, minkä nirhaantuminen on mielestäni äärimmäisen epämukavaa.

1. Perusluistelun harjoittelu. Ryhtiin kannattaa kiinnittää huomiota alusta pitäen, erityisesti käsien asentoon. Taitoluistelussa ja näin ollen myös taitorullaluistelussa hartiat tavallisesti pyritään pitämään takana. Takapuoli saa olla hieman "pitkällään", mutta ei aivan notkolla. Allekirjoittaneella notkoselkä on ongelmana, mikä todennäköisesti ei koskaan korjaannut täydellisesti. Ns. oikeasta käsien asennosta en ole täysin varma, mutta itse olen tottunut "kello kolmen asentoon". Eri suuntiin mentäessä eteenpäin osoittava käsi vaihtuu, suunnasta riippuen. Tämä tosin on sen tason hienosäätöä, että sitä voi hioa ajan ja motivaation kanssa. Tasapainon helpottamiseksi olisi kuitenkin hyvä pitää ylävartalo hyvässä ryhdissä, sillä esimerkiksi liika kumaruus tekee liikkumisesta usein aika epävarmaa. Potkuissa tärkeää on joustaa polvia. Polvien käyttäminen on aluksi vaikeaa, mutta joustamista voi harjoittella myös paikoillaan. Vähitellen jousto tulee mukaan liikkumiseen kun varmuus lisääntyy ja lihakset vahvistuvat. Tavallisten rullaluistimien kanssa nk. kärkipotku jää väkisinkin pois, mutta taitorullaluistimilla kiusaus potkia kärjillä on suuri, sillä "kärkipiikkinä" toimivat kumi mahdollistaa potkimisen. Jos jäältä on jäänyt kärkipotku päälle ns. pahana tapana, jokunen mahtuu aina mukaan, mutta kannattaa yrittää parhaansa mukaan pitää potkut sivupotkuina.

Jos perusluistelusta ei ole minkäänlaista kokemusta, suosittelen aluksi kokeilemaan makkaroita/piparkakkuja, jossa jalkoja viedään vuorotellen erilleen ja tuodaan taas vierekkäin. Polvista on tärkeä yrittää joustaa, ja reisilihaksia käyttää mahdollisimman ronskisti. Aluksi tämä voi pelottaa, mutta rohkeutta vaan, harjoittelemalla onnistuu! Makkaroista kannattaa siirtyä pujotteluun, joissa jalat pysyvät koko ajan vierekkäin tehden jatkuvaa s-kuviota. Kun eteenpäin liikkuminen tuntuu riittävän varmalta, on aika siirtyä "potkulaudan" harjoittelemiseen. Liike tehdään ympyrällä. Ulommalla jalalla potkaista sivulle kerta toisensa jälkeen, jolloin saavutetaan kaartava eteneminen. Tärkeää on tehdä molemmilla jaloilla sama määrä toispuoleisuuden välttämiseksi. Ns. tavallisen takaperin luistelemisen suhteen olen huono neuvomaan, enkä taitorullaluistimilla harjoittelisi sitä aivan alussa, vaikka jäällä se kuuluukin osaksi ensiaskeleita. Syy on yksinkertainen ja perustuu nössöyteen. Koska taaimmaisen renkaan kohdalla ei ole mitään jarrupalaan viittaavaa, peffalleen lentämisen riski on oikeasti suuri verrattuna tavallisiin luistimiin. Tämä on testattu, enkä suosittele ainakaan alussa..

2. Kohti sirklausta. Itse koen takaperin sirklauksen helpommaksi kuin sirklauksen etuperin. Ehkä ennen sirklausta takaperin voi olla hyvä hieman kokeilla luistelua takaperin. Tekniikkaa on vaikea selittää, mutta itselleni mieleen tulee miniatyyrinen pujottelu. Luistelu takaperin jää helposti unohduksiin, sillä sitä ei oikeasti tarvita erityisemmin. Toisaalta osaamisesta ei koskaan ole haittaa, ja vaikkei tarvetta olisi muualla, perusluistelun kannalta se on hyvä hallita. Mutta nyt menen asioiden edelle! Ennen "virallista" sirklausta etuperin itse suosittelisin harjoittelemaan ristiaskeleita. Käytännössä tämä tarkoittaa etemistä astuen ristiin niin kunnolla kuin mahdollista. Aluksi eteen tulevaa jalkaa on vaikea saada ristiin, mutta hiljallen uskallus joustaa polvista lisääntyy. Ei siis kannata missään nimessä luovuttaa! Kun taidot lisääntyvät, voi tukijalalla yrittää pientä kaarta, mikä on ulkokaari, eli tukijalka nojautuu hieman poispäin toisesta jalasta. Sisäkaaressa jalan asento on päinvastainen. Jalkojen saaminen kunnolla ristiin ei välttämättä onnistu ensimmäisellä kerralla, mutta väliäkö sillä! Ristiaskeleista onkin aika siirtyä itse sirklauksen pariin. Harjoittelutapoja on erilaisia, mutta itse kokeilisin mieluummin varsinaista sirklausta ensin, ja hienosäätöä myöhemmin. Ulommalla jalalla potkaistaan ensin sivulle ja viedään sitten ristiin tukialan eteen. Tukijalka tekee puolestaan potkun samaan aikaan, mutta potku ei ole yhtä voimakas kuin etummaisen jalan. Taaempi jalka niin ikään siirtyy maalta ilmaan, ja paino on etummaisella jalalla. Taaempi jalka palautuu etummaisen viereen, ja etummainen tekee uuden potkun sivulle ja taaempi omansa. Näin selostettuna sirklausta on vaikea käsittää, mutta ideana on saada aikaan eteneminen ympärällä ja kaarella. Nyt suuret pahoitteluni videon suhteen. Ensinnäkin tämä on jäällä ja toiseksi klikatkaa suunnilleen minuutin kohdalla jos haluatte nähdä sirklauksen käytännössä, tosin hidastettuna: https://www.youtube.com/watch?v=8Kmv3X-sLvU

Kun sirklauksessa haluaa parantaa tekniikkaa, voidaan liike niin ikään "pilkkoa", eli harjoitella vuorotelleen potkulautaa ja taaemman jalan potkua. Jälkimmäinen on omasta mielestäni aika hankala, mutta harjoitteena todella hyödyllisenä. Sirlaus takaperin on käytännössä katsoen samanlaista. ulompi jalka potkaisee sivulle ja siirtyy eteen ristiin, ja taaempi jalka tekee potkun. Sirklauksessa ryhtiin kannattaa kiinnittää jälleen huomiota. Esteettiset tekijät jäävät sikseen, sillä tasapainon ylläpitäminen helpottuu merkittävästi.

Tässä oli hieman kokemusten perusteella laadittua ohjeistusta ensimmäisille kerroille. Toivomuksia saa kirjoittaa jos mieleen tulee. Olen itse harjoitellut perusluistelun ohella joitain askelia kaarista ja kolmosista rittiaskeleisiin, paria piruetteja sekä yksöishyppyjä. Axel ja kaksoissalchow ovat harjoitteilla ja onnistuvat jos/kun onnistuvat. Myös liukuja tulee harjoiteltua sen mukaan mihin rohkeus riittää (vaaka, ikkunavaaka, nosturi, merenneito).

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Lihaskunto -ja kestävyysharjoitteet: eivät sittenkään niin hirveitä?

Ja taas treeniaiheista pohdintaa. Kestävyysharjoittelu on tosiaan ollut minulle ainakin hieman epämukavampi osa harjoittelua. Jotenkin se harjoittelu menee siinä määrin mukavuusalueen ulkopuolelle, että myös valikoiva motivaationi tahtoo laskea. Sama pätee myös voimaharjoitteluun siinä vaiheessa, kun ääriraja alkaa olla lähellä. Valitettavasti sellaisen saavuttaminen lienee kuitenkin välttämätöntä kehittymisen kannalta. Toki sellainen "järkevä" raja tulee olla, mutta kehittyminen on siinä mielessä harmillinen tavoite, sillä sellaisen tapahtuminen vaatii sitä, että harjoittelu tosiaan "tuntuu". Tekniikkapuoli tuntuu tavallaan kevyemmältä, mutta se puolestaan vaatii keskittymistä. Toisaalta ilman voima -ja kestävyysharjoittelua tekniikan harjoittelun suorittaminen riittävän tehokkaasti taitojen hioimisen ja uuden oppimisen kannalta ei onnistu, ainakaan helposti.

Olen tosiaan pyrkinyt siihen, että hölkkäisin vähintään kerran viikossa hieman pidemmän matkan, mikä kohdallani tarkoittaa muutamaan kilometriä. Vauhti on kylläkin leppoisa, mutta maasto mukavan vaihtelevaa. Juoksuradalla lyhyempiä matkoja juostessa yritän panostaa enemmän vauhtiin, jottei harjoite jäisi verryttelyn tasolle. Mitään ennätyksiä en pyri tekemään, vaan tekemään harjoituksen niin, että vaikutusta olisi. Näin itsenäisesti harjoitellessa ilman suunniteltua ohjelmaa treeni tahtoo jäädä tasoltaan alisuoritukseksi, mutta toisaalta jos harjoittelu ei mainitusti tunnu missään, teen varovaisia lisäyksiä. Myös määrät vaihtelevat jottei yksitoikkoisuus astuisi kuvioihin. Pidemmän matkan juoksun ohella pyrin tekemään vähintään kerran viikossa mäkispurtteja. Tosin moniin näistä harjoitteista liittyy ainoana rajoittavana tekijänä sää, sillä ne tapahtuvat ulkosalla. Talvella siirrän nämä harjoitteet osaksi jäälle ja katson mitä saan aikaiseksi. Tässä kesän aikana kunto on jossain määrin kohonnut, eikä hölkkääminen ole yhtä tuskaista kuin alussa. Myös matka on pidentynyt reilu kilometrillä.

Eilen onnistuin jopa löytämään kestävyysharjoitteista jotain positiivista. Päivällä kun tuli sateeton hetki, poikkesin rullaluistelua harjoittelemassa ja harmittelin mielessäni lajin vaikeutta. Vaikka pidän haasteista, myönnän pitäväni myös helppoudesta. Esimerkiksi axelissa ja kaksoissalchowissa kroppa ei vain millään tahdo suostua käyttäytymään niin, että hypyt onnistuisivat. Samoin pirueteissa olin vaihteeksi menettää hermoni. Iltasella juoksulenkki tuntui sen sijaan harvinaisen mukavalta vaihtelulta. Syy on yksinkertainen: se on teknisesti helppoa ja todellista "aivot narikkaan" -puuhaa! Myös alussa mainitut epämukavat harjoitteet saivat pilkahduksen positiivisuutta. Taitoluistelu ja taitorullaluistelu vaativat keskittymistä, mikä jossain vaiheessa alkaa harittaa. Keskittymistä vaativien lajien rinnalle lihaskunto -ja kestävyysharjoitteet sopivat siis hienosti kompensoivana tekijänä.

Tänään rullailu jäi väliin epävakaisen kelin vuoksi. En tarkalleen ottaen tiedä onko sade suoranainen este, mutta keskittyminen tahtoo kärsiä. Siispä sateen hetkeksi tauottua siirryin vaihteeksi urheilukentälle. Tällä kertaa pitkän matkan juoksu sai jäädä ja vaihtua tekniikkaharjoitteluun, spurtteihin ja porrasharjoitteisiin. Mäkispurtit olivat kaikessa epämukavuudessaan tehokkaita, ja tällä kertaa toistoja tuli tehtyä seitsemän kappaletta. Kierroshypyissä on jotain ongelmaa, sillä kroppa ei tahdo pysyä suorassa. Ongelma on harjoittelun myötä onneksi helpottanut. Lisäksi olen lisännyt selkälihasten harjoittamisen määrää. Rappusissa tuli juostua oikein olan takaa, ja mahdollisesti huomenna jaloissa voi tuntua. Vaikka lihasjumi on merkki tehokkaasta liikkumisesta, tuskin maltan odottaa millainen kävelytyyli huomenna odottaa. Tosiaalta voi olla niinkin, että jumitusta ei tule.

Ehkä nämä epämukavammat harjoitteet käyvät siis eräänlaisesta meditaatiosta, joskin vauhdikkaammasta sellaisesta. En silti voisi sanoa aloittamista helpoksi. Itse asiassa se taitaa olla hankalin osa sitten alkukankeuden jälkeen. Kun vauhtiin pääsee, olo paranee ja harjoitteet käyvät jopa mukaviksi (tai miten sen nyt määrittelisi..). Paras olotila tulee kuitenkin jälkeen henkisesti ja fyysisesti. Kroppa on mukavan raukea ja pieni ylpeys ahkerasta harjoittelusta lienee myös sallittua. Toki alkukankeuden ja aloittamisen vaikeuden aikana jälkivaikutuksilla on vaikeaa motivoitua, mutta alkuun vain niin energiaa säästyy itse tekemiseen! Olenko itse noin toimielias asenteeltani? No en. Mutta jokunen sellainenkin kerta mahtuu joukkoon.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Liikkumista ulkosalla ja vähän kiusallisempi kömmähdys

Epävakainen sää ei onneksi ole estänyt liikkumista, vaikka välillä onkin siirtänyt sen sisätiloihin. Tosin jos joskus oikein epätoivoiselta näyttää, ehkä voisin vihdoin ja viimein kokeilla uimalan kuntosalia, kun hinta ei ole pahimmasta päästä. Mutta nythän on kesä, miksi en ui? Pidän kyllä uimisesta, mutta herkästi tapahtuva kylmettyminen tekee homman epämukavaksi. Toisaalta en tiedä menetänkö niin paljoa että aiheesta kannattaisi harmitella, sillä enhän koskaan ole ollut mikään "vesipeto". Liikuntamuotona uiminen on toki tehokkaimmasta päästä. Toisaalta onneksi muistakin lajeista saa paljon irti.

Rullaluistelussa oli sateiden vuoksi parin päivän tauko, mikä onneksi päättyi eilen. Tällä kertaa testasin uutta harjoittelupaikkaa, missä tilaa oli paljon enemmän kuin tähän asti hyödyntämälläni koulun pihalla. Kaltevuutta oli hieman, mutta ei häiritsevästi, ja pikkukivienkin määrä oli vähäinen. Axelin kanssa ongelmat tietenkin jatkuvat, mutta yritän keskittyä vain oikean hyppyasennon löytymiseen. Kaksoissalchow taitaa olla hieman lähempänä, mutta rotaatioasennossa on vielä parantamisen varaa. Vaikka itse onnistumista ei välttämättä tapahdu edes tämän kesän aikana, on mukava huomata pienet edistymiset. Ritissä ja flipissä huomio kiinnittyy edelleenkin korkeuden ja varmuuden löytämiseen sekä selän suorassa pitämiseen. Pirueteissa edistyminen on erittäin hidasta, mutta kenties joka kerta mukaan mahtuu yksi ylimääräinen kierros. Askeleissa rittiaskel menee jo selkeästi varmemmin, mutta sujuvuus/lennokkuus vaatii vielä parantamista. 50 minuuttia harjoiteltuani perinteisessä järjestyksessä kaikki menikin hyvin. Sitten sain päähän harjoitella lopuksi vielä muutamaan kertaan "ristiin hypättyä" valssihyppyä, minkä miellän axeliin valmistavaksi liikkeeksi. No, alastulo kävikin suoraan toiselle kankulle, mikä ensimmäisen kerran todella sattui. Tapahtumasta erityisen nöyryyttävän teki luonnollisesti muutama näystä kiitollinen katsoja. Yleensä pyrin kaatumisesta huolimatta kokeilemaan vielä kerran, mutta tällä kertaa kipu oli sitä luokkaa, että halusin rullikset vain kiireesti jalasta pois. No, tänään harjoittelu taitaa jäädä väliin, osaksi tosin sateen vuoksi. Ei se kipeä vaan se häpeä, vaikka kipeää tekikin ja tekee nytkin. Voi minua! Iltasella tuli poikettua urheilukentällä, ja innostuin kokeilemaan juoksua, mutta tällä kertaa vain 800 metriä. Toissa päivänä nimittäin terästäydyin niinkin paljon, että sain hölkättyä muutaman kilometrin. Whee!!!! Myös mäkispurtteja tuli tehtyä ja hyppyharjoituksia. Siinähän sitä liikkumista olikin mukavasti yhdelle päivälle. Tänään pitäisi kaiketi suunnata huomio keski -ja ylävartaloon, mutta en tiedä pääsenkö missään harjoittelemaan, kiitos kelien ja täynnä olevan kämpän.

Seuraavaksi tiedossa on hieman rentoiluakin, toisin sanoen ystävän tapaaminen kenties jopa shoppailun merkeissä, jos minä siis kaikessa nirsoudessani löydän mitään. No, ystävän tapaaminen on onneksi reissun prioriteettinä, joten shoppailusta viis!

Oikein mukavaa tiistaita kaikille!

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kohti kesätreeniä!

Kesäkuntoilu on viimeinkin päässyt alkamaan! Tosin määrän ja tehokkuuden suhteen on parannettavaa, mutta kenties asteittainen eteneminen on järkevä vaihtoehto, etenkin kun ylävartalon treenaaminen johti miltei seuraavana päivänä pieneen tulehdukseen. Käyhän se näinkin.. Vaikka pyrin liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti, yritän linkittää erilaiset kuntoilumuodot taitoluistelun ja taitorullaluistelun tukemiseen. Toisaalta tankotanssille ja muulle akrobaattiselle liikunnalle olisi hauska antaa enemmänkin aikaa, mutta realismin harmillinen olemassaolo tahtoo luoda omat rajoitteensa. Niin, ja ikä, tekijä mitä en haluaisi myöntää. Toisaalta hyväksyn iän aiheuttamat mahdolliset rajoitteet vasta kokeilemisen jälkeen, en ennakkoon. Myönnän että kroppa protestoi ajoittain erityisesti selän alueelta. Toki joidenkin liikkeiden kanssa on oltava varovainen, mutta pyrin silti kokeilemaan myös "ääriliikkeitä" varoen. Mahdolliset haitat minimoidakseni panostan mahdollisimman paljon lihaskunnon kehittämiseen, mikä selän kohdalla ei tosin tunnu aivan helpolta. Kuulun siihen (oletettavasti) enemmistöön, joilla vatsalihakset ovat hyvässä kuosissa, mutta selkälihakset sitten ovatkin vähän vähemmän hyvässä kunnossa. Itse koen selkälihasten harjoittamisen todella hankalaksi, sillä liikkeen kohdistaminen nimenomaan selkälihaksiin tahtoo olla vaikeaa. Esimerkiksi jalkoja nostaessa aktivoituvat helpoimmin takareidet ja pakaralihakset, mutta onneksi selkälihakset ovat vähitellen alkaneet löytyä. Lisäksi toistoja tarvitaan paljon jos haluaa, että lihasten käyttäminen "tuntuu". Olisiko kenelläkään antaa neuvoja selkätreenin suhteen?

Taitorullaluistelua olen harjoitellut melko aktiivisesti, tosin tänään oli välipäivä. Lajin hyviä puolia on riippumattomuus jääajoista. Miinuksena tulee lähinnä säävaraus ja sopivan harjoittelupaikan löytäminen. Itse olen löytänyt kohtuullisen harjoittelupaikan yhden koulun pihalta, mutta tila alkaa olla liian pieni. Seuraavalla kerralla yritän saada aikaiseksi testata erästä toista paikkaa, missä tilaa olisi enemmän. Kaltevuus vaihtelee hieman, mutta hyvällä onnella ei häiritsevästi. Nyt kun olen päässyt jonkin aikaa harjoittelemaan, on tavoitteiden asettaminen hieman helpompaa. Tosin tavoitteet ovat enemmänkin harjoittelusuunnitelmia, kuin asioita joiden on ns. pakko onnistua tiettyyn ajankohtaan nähden. Askelissa sisäkolmoset ovat ulkokolmosia haasteellisempia, mutta yritän tehdä toistoja vaikkei liike olisikaan "kiva". Rittiaskeleet menevät jo paremmin, ja tilan salliessa vauhtia voisi hieman lisätä. Tosin jalkojen asettaminen ristiin vaatii vielä keskittymistä. Kantakäännöksiä on tullut tehtyä, mutta liike menee varsin mekaanisesti. Hypyissä axel ja kaksoissalchow ovat ns. prioriteetteina, mutta muiden hyppyjen kohdalla harjoittelen ryhtiä ja korkeutta. Axelin ja kaksoissalchowin kohdalla teen mahdollisimman paljon "valmistavia" hyppyjä", eli valssihyppy rittiasentoon, samoin myös salchowin. Tosin rotaatioasento lienee oikeampi ilmaus? Jotenkin tuntuu hassulta, kun axeliin ja kaksoissalchowiin liittyvät virheet ovat tasan samoja kuin jäällä! Teoreettisesti tiedän miten hyppyyn pitäisi lähteä, mutta rullisekset jalassa se ei onnistu. -Vielä? Toisaalta hyväksyn sen, että olen kaikkien ei täydellisen varmojen liikkeiden kanssa todella arka. Sen kuitenkin jouduin itselleni myöntämään, että yrittämisen määrä on varsin vähäinen niissä liikkeissä, joissa työtä on tehtävä enemmän. Toissapäivänä päätin (ainakin niin pitkäksi aikaa kuin muistan) tehdä toistoja 3-4 sen jälkeen, kun mieleen nousee ajatus vaihtaa liikettä. Piruetit ovat edelleenkin vaikeita, mutta pientä edistystä tapahtuu kunhan maltan kokeilla uudelleen epäonnistumisista huolimatta. 


Entä muu harjoittelu? Välillä toivoisin että minulla olisi se nk. personal trainer kertomassa mitä tehdä. Ei-asiantuntijana treeni tahtoo mennä lähinnä tietyin väliajoin tapahtuvan toistumisen perusteella. Toisin sanoen tekniikkaa harjoitellaan niin ja niin usein, voimaa tietyin väliajoin ja kestävyyttä myös. Uskallan väittää, että itsekurini harjoittelussa myös motivaation puuttuessa on mukavalla tasolla. Toisaalta en ole vakavasti kilpaurheilija, vaikka harrastelijatasolla kyllä. Haluaisin kieltämättä päästä taitoluistelussa Silver -tasolta Gold -tasoon, mutta työtä on tehtävä paljon, eikä tuntimääräkään takaa onnistumista. Jostain syystä kestävyysharjoittelu (juoksu, pyöräily yms.) on vaikea saada toteutettua. Kyseessä on puhdas motivaation puute, mikä ajoittuu aloittamiseen. Toisaalta taidan tehdä asiasta vaikeamman kuin se todellisuudessa on. Kestävyyttä voi harjoittaa monella tapaa ja monissa lajeissa. Esimerkiksi sulkapallo olisi todella hyvä vaihtoehto. Siispä pelikavereita houkuttelemaan.. Vaikka taitoluistelu ja taitorullaluistelu painottuvat jalkoihin, myös keskivartalon lihasten kunnolla on suuri merkitys. Kuten alussa mainitsin, selkä on ongelma-alueeni. Kun lihakset heikkenevät, hyppyharjoituksissa tasapaino katoaa ja hyppy päätyy "kumarrukseen". Toivottavasti löydän tähän ongelmaan ratkaisuja tai sopivan rinnakkaislajin, jota voin jatkossa harjoittaa. 


Aiemmin kirjoitin ympäristön hyödyntämisestä harjoittelussa. Luontoa olen hyödyntänyt laiskasti, mutta muita vaihtoehtoja kyllä. Taitorullaluistelua olen tosiaan harjoitellut lähellä olevan koulun pihalla olevalla pienellä "koripallokentällä". Näin kesäaikaan on mukavampi harjoitella ulkosalla, ja hintakin on salimaksua edullisempi (huimat nolla euroa!). Nykyisellä asuinpaikallani harjoittelupaikkojen löytäminen on ollut vaikeaa, sillä parkkipaikat ovat huonossa kunnossa ja maasto turhankin loivaa. Olen vieläkin töyssyjen suhteen herkkä, joten kovin kuoppaista ei saisi olla. Yhden kaipan pihalle on tehty uusi parkkipaikka, mutta kiitos laajennettujen aikioloaikojen, kellonajan suhteen suhteen on oltava täsmällinen. Kymmenen vuotta takaperin olisi varmaan ollut pokkaa kokeilla parkkihalleja, mutta näin kolmekymppisenä tarvitsen jo henkistä tukea. Kodin ohella käytössä on tällä hetkellä kolme eri liikuntapaikkaa. Urheilukenttä portaineen, urheilupuisto jossa on lenkkipolku ja kuntoilupiste sekä palvelutalo, jonka liikuntapaikka on avoimessa käytössä, kunhan asukkaat itse eivät ole sitä käyttämässä. Jälkimmäisessä kuntoilulaitteet ovat todella hyvässä kunnossa, ja "temppurataa" voi hyödyntää vaikka koko perhe. Urheilupuisto on myös monipuolinen, sillä lenkkipolulla voi hölkätä (joku saisi potkia ahterilleni että saisin aikaiseksi hölkätä!) ja kuntoilupisteellä voi hyppiä, temppuilla ja tehdä ylä -ja keskivartalon treeniä. Hiekka-alue riittää hyvin niin tekniikka -kuin kuntohyppelyyn. Urheilukentällä voi juosta hieman pienemmän lenkin kerrallaan, mutta katsomon rappuset ovat mitä parhain paikka tehdä porrastreeniä aina hyppelystä nousuihin! Pienissä rapuissa voi taas tehdä motoriikkaharjoituksia, kuten kaksi ylös, yksi alas jne, kaksi hyppyä ylös, yksi alas, juoksua sivuttain jne. Mielikuvitus (ja masokismi) on rajana. Nurmella voi tehdä kärrynpyöriä, hyppyjä, ylävartalon harjoitteita yms. jos muita haroittelijoita ei ole liikaa paikalla. Ulkopuolisena on tosiaan otettava huomioon eri lajien ja seurojen edustajat. Luonnon hyödyntäminen on vielä suunnitelmien tasolla, mutta jos saan aikaiseksi, kirjoitan aiheeesta. Jos en, toivon että joku muu kirjoittaa aiheesta.



Näiltä näkymin toivon oikein mukavaa kesää kaikille, vaikka en tauolle jääkään.