Treenikuulumisia: Viimeinkin tuloksia ja kehitystä!

Tavallisesti viikon alku on se haasteellisempi puoli. Tällä kertaa on kuitenkin mennyt hieman päinvastoin. Viime viikon loppupuolella olin rehellisesti sanottuna aivan poikki ja olin todellakin valmis lyömään hanskat tiskiin kaikessa mitä mieleen juolahtikaan. Tuttu tunne varmaan itse kullekin? Odottelin maanantaita pienoisen pessimismin vallassa. Viikonloppu meni osaksi myös taistellessa opiskelujuttujen kanssa, minkä vuoksi päädyin pitämään maanantaina vähän tehokkaamman treenipäivän, ts. sekä sali että jäävuoro. Molemmissa havaitsin yllätykseksi sellaisia positiivisia ilmiöitä, jotka kertoivat kaiken treenin tuottaneen tuloksia!

Parantunut kunto

Tämän huomasin parhaiten jäällä kisaohjelmaa harjoitellessa. Kokeilin ohjelmaa musiikkiin, ja sain koko homman vedettyä alusta loppuun ja vielä ajoissa! No joo, hypyt tein helpotetusti, mutta tietenkin alan harjoitella kokonaisuutta myös vaikeampien hyppyjen kanssa. Mutta tuo 2 minuuttia ja 50 sekuntia kestoltaan olevan nopeatempoisen ohjelma vetäminen ei olisi alkusyksystä tullut kuuloonkaan! Vaikka juokseminen ja mäkijuoksuharjoitukset olivat paranteet yleiskuntoa, oli taso vielä selvästi heikompi kuin nyt.

Kovin montaa kertaa täydellä teholla en tuota ohjelmaa pysty vetämään yksien harjoitusten aikana. Siksi harjoittelen sitä osissa, jolloin jokaista kohtaa pääsee hiomaan erikseen. Mutta tosiaan, vaikkei vauhtini ole verrattavissa korkeamman tason kilpaluistelijoihin, on kehitystä tapahtunut selvästi. Sen verran minussa sentään on kilpailijan vikaa, että yritän saada vauhtia vielä lisättyä niin kohtiin joissa sellainen on mahdollista. Toisin sanoen neljä liukua sisältävän liukusarjan vauhdinottoon.. Eli potkua vaan!

Kehitystä notkeudessa

Spiraalilla en valitettavasti pääse kehuskelemaan, mutta erityisesti vaakaliu'uissa on huomattavissa kehitystä. Ns. paremmalla huolella jalka nousee jo ihan mukavalle korkeudelle, ja huonompikin puoli on reippaasti yli 90 astetta. Biellman -asento vaatii vielä harjoittelua, mutta ongelmana on enemmänkin kunnon taivutukseen pääseminen itse piruetissa. Siis toistoa toisen perään!

 

Olen tehnyt salilla erilaisia hyppyharjoituksia, joihin kuuluu baletille ominainen jeté -tyyppinen hyppy. Alkuvaiheessa jalat erkanivat toisista juuri ja juuri sen verran, että yrityksestä voisi saada lohdutuspisteen. Nyt ”saksaus” on jo kunnollinen, vaikkei sentään ihan spagaatin tasolla. Mutta sitä kohti voi harjoittelemalla pyrkiä..

Parantunut kehonhallinta

Tämän huomaa niin jäällä kuin jään ulkopuolella! Jäällä hypyt ovat menneet paremmin, samoin liu'ut ja piruetit. Kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta olen ollut todella huono tavallisessa kiihdytyspiruetissa! Tässä jalat ovat siis yksinkertaisesti ristissä, ei sen kummoisemmin. No, piruettini lähtee yleensä ”vähän” vaeltelemaan, eikä ihan vähääkään. Nyt jokaisella harjoituskerralla olen saanut yrityksiin ainakin yhden paikoillaan pysyvän piruetin, välillä parikin! Aiemmin olen luovuttanut.

Kehonhallinta ilmenee (kas kummaa!) selkeimmin akrobatialiikkeissä. Kärrynpyörä menee myös ”huonolla” puolella selkeästi paremmin, myös kärrynpyörä yhdellä kädellä menee paremmin. Parannettavaa kylläkin on. Ihan uskomattomalta saavutukselta kuitenkin tuntuu käsilläseisonnan luonnistuminen! Montaa sekuntia en vieläkään pysy, mutta viimeinkin olen ymmärtänyt millainen keskivartalon asennon on oltata. On kyllä huikea tunne kun asennossa oikeasti pysyykin hetken, eikä vain odottele koska keikahtaa seinää vasten!

Myös tuo käsilläseisonnasta siltaan ja sillasta jalat yli ovat alkaneet sujua sen verran varmalla otteella, että olen ensin mainittuun alkanut käyttää pientä vauhtia. Käytännössä tämä siis tarkoittaa paria pientä hypähdystä. Kyllä, haaveena olisi saada tuosta vielä puolivoltti ja flikki. Toisaalta.. taidan itse olla ainoa este oppimiselle jos olen?

Lisää rohkeutta

Edellisiin kohtiin liittyen myös rohkeus on lisääntynyt paljon, mikä näkyy niin jäällä kuin jään ulkopuolella. Uskallan hypätä rohkeammin ja tehdä kärrynpyöriä yms. kovemmalla vauhdilla. Nämä lajit ovat selkeästi tukeneet toisiaan, sillä hyöty on todellakin molemminpuoleinen!

Jäällä käytössä ovat pääasiassa jalat, mutta ylävartaloakin tarvitaan, samoin kehonhallintaa. Myös akrobatiassa jalkavoimallekin on käyttöä, vaikka siinä puolestaan ylävartalo on näkyvämmässä roolissa. Olen uusia liikkeitä harjoitellessa arka. Mutta kun etenen vähän kerrallaan, lopputuloksena voin hyvin oppia liikkeen, ja toisaalta monet eteenpäin vievät toistot saavat liikkeeseen varmuutta. Ilmeisesti arkuuden hyödyntäminen on jopa onnistunut!

Ja vähän varjopuolia..

Ei se ihan auvoista aina ole. Erityisesti salitreeni johtaa kropan muokkautumiseen, ja yksi muokkautunut osa on aiheuttanut hieman päänvaivaa. Paitani ovat alkaneet kiristämäään yläselästä! Eli nyt vartalo on mennyt jälleen haasteellisempaan muotoon: Ylävartalo S-M, vyötärö XXS-XS ja alakroppa S. Voisikohan paidat ostaa kahtena kappaleena jotta saisin sekä ylävartalon että vyötärön osat istumaan paremmin?

Onneksi tämä on pieni murhe suhteutettuna hyötyihin, mutta ilmeisesti vaatekaupoissa voi tulla entistä kinkkisempää..

Mutta kyllä ne hyödyt pääsevät suurempaan rooliin. Anteeksi omakehu, mutta on oikeasti mielettömän upeaa huomata, että oma työ ja aika kova sellainen on tuottanut selkeitä tuloksia. Niin ahkera en ole, että liikkuisin ilman hyötyjä. Hyödyn ei todellakaan tarvitse olla konkreettista kehitystä, sillä liikunnan ilo on minulle riittävä hyöty ja etu. Mutta kummasti se ilo vain kasvaa, kun ahkeruus sittenkin palkitaan! Siispä samaan malliin eteenpäin!

Ohjeita taitorullaluisteluun osa 5: Tulppi, piruetti ja vaaka

Koska ulkona sataa ja ukkostaa, lienee mitä parhain hetki kirjoittaa liikunta-aiheista tekstiä, kun itse voi istuskella koneen ääressä. No, hetken päästä komento takaisin, sillä sisällä liikkuminen ei ole mahdottomuus. Vaikka jäävuorot ovat alkaneet monilla alueilla, kelit ovat silti loistavia taitorullaluistelun kannalta. Tällä kertaa "oppitunnin" aiheina ovat tulppi, kahden jalan piruetti sekä vaakaliuku.

Tulppi (toe loop): Edellisessä tekstissä esille nousi tulppiaskel, jossa sisäkolmosen käännöksen jälkeen vapaa jalka ottaa maasta tukea niin, että sen varassa voi kääntyä ja aloittaa sisäkolmosen kautta uuden tulppiaskeleen. Tulpissa kääntymisen sijaan tehdään puolen kierroksen hyppy, joka päätyy oikealla jalalle alastuloasentoon. Lähtö tapahtuu oikean jalan sisäkolmosella, ja kädet ovat "kello kolmen asennossa" vasen käsi edellä. Käännöksen jälkeen vasen jalka siirtyy taakse ja luistimen "kärki" maahan. Paino siirtyy vasemmalle (taakse siirtyneelle) jalalle, minkä kautta ponnistetaan hyppyyn. Käytännössä tulppi muistuttaa valssihyppyä, mikä lähtee kärjen kautta. Tulpissa on kuitenkin tärkeä muistaa, että hypätessä ei tule kääntyä liikaa, sillä muuten kyseessä on valssihyppy tulpin sijaan. Osa kokee tulpin todella helpoksi, minulle se taas on aina ollut hankala tehdä puhtaasti. Lähdössä olisi hyvä jo alussa harjoitella asettamaan vasen jalka ns. suorassa linjassa taakse, sillä jalka voi monella hakeutua helposti liikaa vasemmalle. Tulppiin ei ole pakko lähteä sisäkolmosesta, vaan sen voi tehdä suoraan alastuloliu'usta, mikä vuoksi tulppi on helppo yhdistää muihin hyppyihin. Tässä videossa tulppi tehdään suoraan liu'sta, mutta sisäkolmonen päätyy samaan liukuun: https://www.youtube.com/watch?v=E0bnGgADySQ

Piruetti kahdella jalalla: Jos minulta kysytään, ns. yhden jalan piruetit tuntuvat helpommilta kuin klassinen "tynnyripiruetti", mutta toisaalta tynnyripiruetti lienee paras aloitus, sillä siinä ei tarvitse keskittyä yhdellä jalalla tasapainoiluun, vaan ryhtiin ja pyörimisliikkeen tekemiseen sekä ylläpitämiseen. Itse pyörin piruetit aina vastapäivään, joten ohjeet tulevat sen mukaisesti. Mikäli pyörimissuunta hypyissä ja pirueteissa tuntuu luontevammalta tehdä myötäpäivää, kannattaa pysyttäytyä itselleen mukavimmassa suunnassa. Kahden jalan piruettiin lähdetään sisäkaarelta siten, että liuku tapahtuu oikean jalan suuntaan ja jalkaterät on käännetty sivuille. Kaaren loppusuoralla vasen jalka hieman töytäisee vauhtia. Sitten selkä suoraksi, jalat yhteen ja kädet rintakehää vasten. Piruettia on todella vaikea selittää tarkkaan. Riittävän monen yrityksen jälkeen pyöriminen kyllä onnistuu, mutta on vain pidettä itsensä tiukasti suorassa. Usein piruetti menee pieleen vaistomaisen asennon avaamisen tai kumartumisen myötä. Sinänsä tämä on luonnollinen reaktio, sillä pyöriminen tuskin on ihmisruumiille luontainen liike. Kannattaa lähteä ihan yhden tai kahden kierroksen tavoitteesta sekä pyörimisasennon ylläpitämisestä. Itsensä suppuun vetäminen vaatii rohkeutta, ja voi mennä jokunen kerta että napakka siirtyminen pyörimisasentoon onnistuu. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyikin ihan kohtuullinen video. Asento ei ole niin pedantti kuin kirjoitin, mutta pääasia että pyöriminen lähtee onnistumaan. Liikkeitä voi sitten hioa niin kauan kuin kärsivällisyyttä ja intoa riittää. Kuten videosta näkyy, vasen jalkaa on hieman tukijalan roolissa, vaikka molemmat jalan ovat maassa. https://www.youtube.com/watch?v=Hu3UH8NCg5o

Vaaka: Vaakaa voisi pitää ensimmäisenä "hienona" liukuna. Vaakaliuku vaatii jo enemmän tasapainoa sekä rohkeutta. Suosittelen vaakaliu'un harjoittelua tasapainoharjoitteena myös ilman luistimia. Kuten muutkin liikkeet, toisella puolella vaaka on yleensä helpompi tehdä. Niin ikävältä kuin "huonommalla" puolella tekeminen tuntuukin, kannattaa heti alussa harjoitella tasapuolisesti molemmilla jaloilla. Vaa'assa tavallisiä virheitä ovat yleensä ylävartalon pitäminen liian korkealla (sorrun siihen jatkuvasti!) tai jalan liian vähäinen nostaminen. Ns. oikeaoppisessa vaakaliu'ussa jalka nousee hieman yli 90 asteen kulman, mutta mitä korkeampi, sen näyttävämpi liuku on. Ohjeistamani tyyli lähteä vaakaliukuun on sellainen, minkä olen kokenut toimivimmaksi asennon saamisen kannalta. Aluksi otetaan pieni, mutta selkeä vauhti. Paino siirtyy tukijalalle, ja vapaata jalkaa nostetaan selkälihaksia apuna käyttäen. Kun jalka on hieman noussut, lasketaan ylävartaloa alemmaksi vapaata jalkaa samalla nostaen. Kädet siirtyvät taakse kämmenet ylöspäin. Tuo käsien asento saattaa unohtoa kerran jos toisenkin...nostetun jalan nilkkaa ojennetaan ja käännetään sivusuuntaan niin, ettei kengänkärki osoita maata. Vaa'assa tarvitaan jo hyvää keskivartalon hallintaa, joten tasapaino ja asento pysyvät parhaiten käyttäessä jalkojen ohella myös keskivartaloa.

Ohjeita taitorullaluisteluun osa 4: Opittujen liikkeiden yhdistämistä & tulppiaskel

Ennen aivan uusia liikkeitä aiemmin opittuja voisi olla hyvä hetki yhdistää. Käytän tässä tekstissäni aiemmin esille otettuja liikkeitä ja pieniä yhdistelmiä niistä. Kovin pitkiä yhdistelmiä ei alussa kannata tehdä (ellei itse halua?), sillä keskittyminen useampaan liikkeeseen voi olla yllättävän haasteellista. Itselleni ainakin tuottaa vaikeuksia oppia pitkiä askelsarjoja, hyppy-yhdistelmiä tai näitä kaikkia samassa "paketissa" muutaman liu'un kera.

Sirklausta ja ristiaskelta: Ota kaksi sirklausaskelta etuperin. Kolmannen jälkeen astu taaemmalla jalalla eteen ristiin niin, että lopputuloksena on ristiaskel. Tee ristiaskeleita yhteensä kolme kappaletta, jolloin niitä seuraavat kaksi sirklausaskelta menevät toisinpäin aloittaviin sirklausaskeliin nähden. Minulla tässä vaiheessa keskittymistä helpottaa laskeminen. Koska sirklausaskeleita on kaksi ja ristiaskeleita kolme, laskeminen menee tähän tyyliin: "yksi, kaksi, yksi, kaksi kolme". Mikäli tämä yhdistelmä alkaa käydä liian tylsäksi, ennen seuraavia sirklausaskeleita voi tehdä esimerkiksi prinsessaliu'un, jolloin tasapainoa pääsee kätevästi harjoittamaan, samoin myös käsien asennon vaihtamista. Kuten aiemmassa tekstissä liu'uista todettiin, prinsessaliu'ussa kädet kohotetaan hieman pyöreästi pään yläpuolelle. Mikäli prinsessaliuku tuntuu liian epävarmalta liikkeeltä, myös kukkoliuku sopii tähän yhdistelmään.

Ulkokolmonen-laukka-askel: Kun kolmoset ja laukka-askel sujuvat, niiden yhdistäminen tuo mukavaa vaihtelua, ja myöhemmin tästä voi saada mukavan lisän pidempäänkin askelsarjaan. Ennen laukka-askelta ulkokolmosen käännöksen jälkeisen takaperin sisäkaaren olisi hyvä pysyä riittävän pitkään, jotta vaihto toiselle jalalle onnistuisi mahdollisimman helposti. Kaarella pysyminen voi aluksi tuntua huteralta, mutta keskivartalon lihasten vahvistuessa tasapaino pysyy helpommin. Ulkokolmoseen lähdetään kummalla jalalla tahansa, kunhan käännös tapahtuu viereisestä jalasta poispäin, eli "ulos". Kolmosissa kädet ovat jälleen "kello kolmen asennossa" siten, että tukijalan puoleinen käsi osoittaa eteenpäin. Toiseen kolmoseen lähtiessä asento siis kääntyy tukijalan vaihtuessa. Käytännön suoritus: ulkokolmoseen lähdetään tavalliseen tapaan, mutta ennen uutta kolmosta toisella jalalla uuden kolmosen aloittava jalka lähtee laukka-askeleeseen ja uusi kolmonen tulee sen jälkeen. Yksinkertaisimmillaan siis "kolmonen, laukka-askel, kolmonen, laukka-askel" jne.

Varsahyppy-varsahyppy-kyykkyliuku: Nimi kertookin jo siinä määrin, että tarkempi ohjeistus ei taida olla tarpeen. Varsahyppyjen puolta vaihdellaan kyykkyliu'un jälkeen. Tämän yhdistelmän voi hyvin liittää sirklauksen ja ristiaskeleiden perään.

Valssiaskel-valssihyppy: Jälleen ohjeistus tulikin jo valmiina. Valssiaskeleeseen lähdetään tavalliseen tapaan, mutta seuraavan valssiaskeleen sijaan perään tehdään valssihyppy. Aluksi hyppäämiseen keskittyminen voi olla hankalaa, minkä vuoksi aluksi olisi hyvä kokeilla valssihyppyä sellaisenaan. Tätä yhdistelmää voi taitojen lisääntyessä jatkaa pidemmänkin aikaa. Kun valssihyppy sujuu, hyvänä voima -ja tekniikkaharjoituksena voi testata kuinka monta valssihyppyä onnistuu tekemään peräkkäin.

Tulppiaskel: Tulppiaskel on hyvä osata ennen tulppia, eli valssihypystä jo hieman haasteellisempaa hyppyä. Tulppiaskeleeseen lähdetään oikean alan sisäkolmosella. Uuden kolmosen sijaan vasemman jalan kärki laitetaan maahan, ja kärjen kautta käännytään etuperin. Kun paino siirtyy kokonaan vasemalle jalalle käännöksen jälkeen voidaan tehdä heti toinen tulppiaskel perään. Onnistuessaan tulppiaskeleilla saadaan aikaiseksi jatkuva pyörivä askellus.