Pääsin yli kammostani englanninkielistä lukemistoa kohtaan

 Kun ihminen täyttää 40 vuotta, monia uusien asioiden aloittamista perustellaan ikäkriisillä. Tavallisesti tämä on huumoria, mutta samalla ilmeisesti myös hyväksyttävä selitys. Ohitan luvun (siis kokonaisen romaanin) saavuttamieni asioiden analysoinnista tähän ikään mennessä. Sen sijaan avaudun uusien asioiden opettelusta sekä niiden hyödyistä. Toivon myös saavani lukijoiden fokuksen hieman poispäin ikäkriisi -ajattelusta. 

Ajatus "en ole riittävän hyvä tässä" on liian usein vaikuttanut valintoihini. Pidän ns. vaikeiden asioiden tekemisestä, mutta minun on oltava turvallisella maaperällä. Voi myös olla, että tiettyjen vaikeiden asioiden valinnassa ei ole mitään selkeää logiikkaa. Niiden ohessa ovat asiat, joissa syystä tai toisesta olen päättänyt olla huono. Näihin kuuluvat matematiikka, fysiikka sekä vieraskielisen tekstien lukeminen sekä käyttäminen materiaalina. Itse asiassa olen teini-iästä lähtien kokenut rimakauhua vieraisiin kieliin. Vasta aikuisiällä ymmärsin, että opiskelutyyli oli minulle väärä: opettelin sanoja ulkoa. 

Englanninkielisen kirjallisuuden pelkääminen sai hylkäämään systemaattisen teologian

Pääsykokeisiin lukiessa teemana oli systemaattinen teologia McGrathin kirjaaa hyödyntäen. Olin lumoutunut, vaikka Kierkegaardin ja Hegelin näkemykset olivat aiheuttaa kestomigreenin. Ja kyllä, materiaaleissa todellakin käsiteltiin myös Hegelin ajatuksia. Opiskelupaikan saatuani otin merkittävän riskin: päätin kokeilla filosofian peruskurssin suosittamista kirjatenttinä. Riski ei liittynyt niinkään oppiaineeseen, vaan 7 opintopisteen laajuiseen suoritukseen. Vaikka projekti saattoi jälleen antaa aineksia migreeniin ja nostaa sykettä liikaakin, ne perusteokset antoivat paljon. Kiinnostukseni systemaattiseen teologiaan kasvoi entisestään. 

Kandivaiheessa valitsin systemaattisen teologian oppiaineeksi. Seminaarissa tuli hieman epämukava olo. Tajusin että ne lukuisat suomenkieliset teokset eivät tule riittämään, vaikka haalisin niitä kymmenkertaisen määrän suhteessa englanninkieliseen materiaaliin. Tieteellinen englanti oli minulle itse kehittämäni painajainen. Vaihdoin kirkkohistoriaan, mikä toki kiinnosti paljon. Ja kas kummaa: Suomen ja Skandinavian kirkkohistoriaan. Rehellisesti voin tunnustaa, että korkeasta motivaatiosta huolimatta nk. kielimuuri taisi olla suurin syy. 

Päätin kokeilla

Kun ensimmäiset englannin oppitunnit alkoivat, koin oppimisen helpoksi. Muistin sanat ja fraasit hyvin ja tykkäsin kovasti juonellisista oppikirjoistamme. Pieni aiheesta poikkeaminen: Kirjamme OK English oli todennäköisesti vähintään 10 vuotta sitten painettu ja kirjat kiersivät monilla oppilailla. Vaikka oppikirjojamme ei joka vuosi päivitetty, ainakin monen luokkalaiseni koulutustaso kertoo hyvästä oppimisesta. Arvosanat laskivat yläasteella hieman kiitettävästi kahdeksikkoon. Ei sekään mielestäni ollut huono, sillä jos silloin kahdeksan oli "hyvä". 

Vaikeudet alkoivat lukiossa. Nyt aikuisena ymmärrän, että olisin tarvinnut kyseisen kielen aktiivista käyttämistä. Sen sijaan yritin vain painaa sanoja mieleeni. Minulle ei kehittynyt nk. kielikorvaa, ja hermoilu heikensi tuloksia entisestään. Opettajani sai minut uskomaan, että taustalla olisi lukihäiriö. Itse asiassa epäilin lukihäiriön mahdollisuutta yli 30-vuotiaaksi asti, kunnes silmälääkäri mainitsi hajataiton. 

Englannin kieleen jäi kuitenkin kammo. Kaikki saivat kokeista hyviä arvosanoja, minä puolestani hermoillessa unohdin jokaisen sanan. Ensimmäinen pakollinen paluu englanninkielisen kirjallisuuden ääreen oli kirkkohistorian metodeita käsittelevällä kurssilla. Silloinen kumppanin oli minulle todella suuri apu, ja arvostan todella paljon hänen tukeaan kurssikirjan käsittelyssä. Sain kirjan pohjalta tehdystä esseestä hyvän arvosanan. Itse esseen tosin sain kirjoittaa suomeksi. 

Työelämässä jouduin kohtaamaan pelkoni englannin puhumisen suhteen. Työhöni kuului paljon ei suomea osaavien kohtaamista, ja vähitellen keskustelu alkoi sujua ja unohdin etten puhu suomea. Vajaa kaksi vuotta sitten otin ratkaisevan askeleen: päätin vapaaehtoisesti palata tieteellisen englannin pariin. Aloitin yliopistotason kurssikirjoista, ja sain apua sopivan lukemiston etsimiseen. Olen tästä avusta todella kiitollinen. 

Aloin lukea. En pakottanut itseäni ymmärtämään, päätin vain lukea. Ensimmäisen kirjan lukeminen oli takkuista, ja unohdin paljon. Välillä "vahingossa" tajusin ymmärtäneeni enemmän. Luin kirjan loppuun, ja luin toisen kirjan. 

Kahden vuoden harjoittelun jälkeen..

Englanninkielisen kirjallisuuden lukeminen on selkeästi muuttunut sujuvammaksi, vaikka onkin hieman hidasta. Luettavien aukeamien määrä kerralla on lisääntynyt kahdessa vuodessa. Ymmärtämisen määrä on lisääntynyt selkeästi, mutta tekstin vaikeustaso toki vaikuttaa asiaan. Tosin tekstit joiden ymmärtäminen englanniksi on vaikeaa, tuottaisivat vaikeuksia myös suomenkielisinä. 

Vaikka kehitys on ollut hidasta, sitä on tapahtunut. Nykyään haluan että minulla on jatkuvasti myös englanninkielistä luettavaa. Ns. kevyen lukemiston olen pitänyt suomenkielisenä, mutta olen kokeillut myös englanninkielistä kirjallisuutta. Tietyntyyppinen tieteellinen englanti tuottaa edelleen vaikeuksia, nyt tarkoitan tutkimustekstiä jossa kappalejakoja on tuskin lainkaan, ja sama lause on vähintään puolen sivun mittainen. Mainittakoon että tuollaisen lukeminen myös suomeksi tuottaa vaikeuksia. 

Kykyni lukea englanninkielistä (tieteellistä) tekstiä ei ole vielä sujuvaa, mutta se on sujuvoitunut merkittävästi, ja tuntuu helpottuvan koko ajan. Kirjoittaminen englanniksi on edelleen kömpelöä, eikä laadukkaan tekstin tuottaminen todellakaan sujuisi. Koen kuitenkin tämän projektin ja siihen liittyvän vaivannäön kannattavaksi. Kykenen ymmärtämään tekstejä niin, että kenties jonain päivänä voin hyödyntää niitä esimerkiksi tutkimusmateriaalina. -Mikäli saan mahdollisuuden päätyä sille tielle. 

Joskus kadun päätöstä siitä, etten opi. Tähän päätöksen tosin liittyy vahvasti kannustuksen puute ja se, että olen kannustuksesta ajoittain todella riippuvainen. Toisaalta olen ylpeä siitä, että sain kumottua ennakko-oletukseni omista kyvyistäni. Lopussa tarkentaisin, että toki olen aina kyennyt lukemaan "helppoja" tekstejä, reseptejä ja esimerkiksi sarjakuvia. Tieteellinen teksti sen sijaan oli kompastuskiveni. 

Kannattaako keski-ikäisenä opetella uutta? -Todellakin. 

"Miksei tentissä saa käyttää tekoälyä?"

 Tekoäly opiskelussa

Voisin kritisoida ja valittaa miljoonien merkkien verran, mutta se ei pysäyttäisi tekoälyn yleistymistä opiskelussa, työelämässä ja arjen eri osa-alueilla. Jotta välttäisin yleistämistä, muistutan niin itseäni kuin lukijoita siitä, että tekoäly toimii todella monella osa-alueella. En voi kritisoida kaikkea, sillä paljon paheksuttu AI on ollut minulle suureksi avuksi ja tarjonnut oikein hauskoja hetkiä. Esimerkiksi ilman Google Mapsin reittiopasta olisin ollut pulassa useaankin otteeseen. Tosin sitä ennen piirsin "karttani" itse. Nuorena ja epävarmana puolestaan leikin säännöllisesti vanhan mallin Photoshopilla, minkä toiminta myös perustui tekoälyyn. 

Kyse ei siis ole pelkästään Google AI:n tai ChatGpt:n kaltaisista toiminnoista. 

Toistan lukemaani: tekoäly ei ole uusi "juttu". Sen kehittäminen alkoi jo vuosikymmeniä sitten. Suurimmat harppaukset vain tapahtuivat kuluneen 10 vuoden aikana. Tekoälyyn voidaan lukea mukaan esimerkiksi kuvanmuokkaukseen käytettävät ohjelmat, navigaattorit, erilaiset puheentunnistimet ja jopa ennustava tekstinsyöttä. Jälkimmisestä luovuin, sillä olimme jatkuvasti eri mieltä sanavalinnoista. 

Esimerkiksi Meta hyödyntää tekoälyn osa-alueita paljon. Keräämällä käyttäjän toiminnasta tietoja voidaan asettaa nk. kaveriehdotukset ja tarjota vaikkapa kiinnostavia mainoksia. Muistan vieläkin, kun eräs tuttavani täysin huumorimielessä laittoi minulle linkin johonkin ns. aikuisten lelukaupan tuotteeseen, enempiä miettimättä avasin. Kyseisen liikkeen mainosten poistamiseen menikin sitten tovi. Kiitos vain tästäkin. Onneksi on valinta "en ole kiinnostunut". 

Luotettavuus: ei yksiselitteinen asia

Kun jokin tekoälyn muoto, eli esimerkiksi Google AI tai vaikkapa ChatGpt ovat käytössä tiedonhakua varten, lopputulos ei aina ole luotettava. Asia minkä harvinaisen harva käyttäjä muistaa tai edes ymmärtää on, että vastaus on paljolti konkreettisen ihmisen tai ihmisten aikaansaama. Omakohtaisen testaamisen myötä hämmästyin myös siitä, miten erilaiset vastaukset voivat olla suomeksi ja englanniksi. 

Henkilökohtainen mielipiteeni esimerkiksi Google AI:n vastauksista on, että tekstin rakenne ja sisältö ovat kömpelösti koottu. Jos minun pitäisi kuvailla lopputulosta, näytttää kuin jokin olisi laittanut peräkkäin sanoja siten, että lopputulos on siedettävä, mutta itse sisällöllä ei ole niin väliä. Periaatteessa vastaus voi olla hyvä, mutta retorisella tasolla viesti voi olla epämääräinen. Tarkastellessani suomen- ja englanninkielistä vastaus kysymykseen kristinuskon perustajasta, virheiden ohessa vastauksen sisällössä oli runsaasti ristiriitaa. Tässä tekstissä en asiaa käsittele tarkemmin, sillä "kerro lyhyesti" -ohjeistus on tässä vaiheessa mahdoton toteuttaa. Kenties siinä AI päihittäisi minut kevyesti. 

Miksi pitää erikseen ohjeistaa ettei tekoälyä saa käyttää?

Ilmiö mitä olen kummastellut. Olen saavuttanut sen verran korkean iän, että minun aikanani taskulaskin oli sopiva vastine tekoälylle. Taskulaskinta yritettiin käyttää, tosin vain matematiikankokeessa. Helpoissa laskuissa taskulaskin olisikin ollut hyvä vaihtoehto. Kertotaulut sisältävä viivotin oli vielä parempi, sillä opettajat eivät niitä aina havainneet. Itse en uskaltanut sellaista hankkia, vaan masokistisesti selvitin itseni läpi suullisista kuulusteluista, vaikka 7:n ja 8:n kertotaulut taisin joutua uusimaan. 

Taskulaskimen käyttö ei kuitenkaan ole hyvä vaihtoehto, mikäli laskusäännöt ovat hukassa. Esimerkiksi tavallisissa lausekkeissa ei tarvita kuin pari väärää merkkiä tai muistikatko laskujärjestyksessä niin lasku menee pieleen. Toisin sanoen: laskimenkin kanssa säännöt on osattava, ja kaiken lisäksi tiedot on osattava syöttää laskimeen oikein. Samaa logiikkaa voisi käyttää AI:n käytöstä: Jos sitä hyödyntää esimerkiksi peruskoulu- tai lukiotason koevastauksissa, on perustiedot silti hallittava. 

En itse ole opetusalalla enää, eikä minulla ole kyseisen alan koulutusta. Silti olen valmis vastaamaan: Tekoälyn käyttö kielletään, koska loppujen lopuksi työmäärä voi olla suurempi. -Mikäli etsinnässä on laadukas vastaus. Jos tekoälyn sijaan käyttää vain nk. koealueen materiaaleja, opiskelija ei joudu erikseen arvioimaan tekoalun antaman vastauksen laatua ja luotettavuutta. 

Ns. aitoa tietämystä tarvitaan edelleen 

Koska tekoälyn antama informaatio on loppujen lopuksi eräänlainen yhteenveto, eteen ilmestyvässä tekstissä voi olla lukuisia virheitä. Joskus teksti painottaa jotain, mikä saa lopullisen vastauksen täysin eri suuntaan. Tarkempi tietoa etsivä ymmärtää varmistaa mitä tekoäly on käyttänyt lähteenään. Osa AI:n muodoista hyödyntää erilaisia tilastomatematiikan kaavoja, joiden (edes) toiminnan ymmärtäminen olisi hyvä asia. Lisäksi on hyvä pohtia, onko tekoälyn kehittäjät ihmisiä, jotka hallitsevat jokaisen osa-alueen mm. kaikesta. Suomenkieliset vastaukset ovat hyvä esimerkki, sillä varsin usein AI:n "lähde" on Wikipedia. -Minkä sisällön luominen on mahdollista kenelle tahansa. 

Ehkä surullisin mielipide mitä sosiaalisessa mediassa olen tähän asti kuullut, oli tietokirjojen täydellinen demonisoiminen. Erityisesti historiaa ei kuulemma kannata lukea, koska historian teokset ovat valhetta. -Varsin suorasukainen ajatus. Näin historiaa tutkineena edes vähän, siis yhden gradun verran totean, ettei asia ole niin yksinkertainen. Historian, kuten monen muunkin tieteen lukeminen vaatii lukutaidon lisäksi kykyä arvioida lähteen luotettavuus. AI:n antamat vastaukset antavat lukijalle helpon ja ystävällisen pikavastauksen mihin vain. Yhä useammin ihmiset näyttävätkin linkittävän "informaationa" Google AI:n vastauksen miettimättä vastauksen luotettavuutta. Tästä syystä ns. oikeiden kirjojen lukemista ja lukutaidon elinikäistä kehittämistä ei tulisi hylätä. 

Näennäisesti tekoäly voi antaa illuusion elämän helpottamisesta, ja ehkä joillain osa-alueilla niin onkin. Ennustavan tekstinsyötön pitäisi olla sellainen, ja ehkä se monilla auttaakin. Minun ja ennustavan tekstinsyötön ajatukset menivät harvoin yksiin. Jos kysyn AI:lta onko hauki kala j AI:n vastaus on myöntävä, uskaltaudun uskomaan. AI:n käyttöä ei mielestäni tarvitse tietyn tason aiheissa kieltää, mutta käyttäjän on hyvä käsittää, ettei AI:n käyttö ole oikopolku, vaan se saattaa arvata oikean suunnan. Edelleen lähteiden tarkastaminen on tärkeää. Hyvä kysymys onkin siinä vaiheessa, olisiko sittenkin nopeampaa lukea ja kirjoittaa.