tiistai 26. syyskuuta 2017

Aikuisluistelijakuvia osa 3. Riitta

Tällä kertaa saamme tutustua Riittaan. Hän on ollut ihailtavan aktiivinen niin aikuisluistelijana kuin luisteluseuran toimijana. 54-vuotias Riitta on ollut jo monen vuoden ajan todella aktiivinen aikuisluistelija. Luistelu oli mieluinen laji jo lapsuudessa, mutta taitoluistelutoimintaa ei kotipaikkakunnalla ollut. Tämä ei kuitenkaan ollut este harjoittelemiselle. ”Olen aina tykännyt luistelusta. Lapsena luistelin jo paljon lammen jäällä. Ja muistan, miten nautin siitä.” Ainoa lajit joita paikkakunnalla saattoi harrastaa, olivat hiihto ja lentopallo, joista Riitta harrasti kumpaakin.

Aikuisiällä jäähallit tulivat tutuksi lasten harrastusten kautta. Perheen poika pelasi jääkiekkoa, ja pelaa edelleenkin. Tytär puolestaan aloitti harjoittelun paikallisessa taitoluisteluseurassa neljävuotiaana vuonna 1995. Tyttären harrastuksen myötä Riitta aloitti aktiivisen seuratoiminnan Riihimäen taitoluistelijoissa. Hän on ehtinyt toimia seurassa muun muuassa sihteerinä, puheenjohtajana, valmentajien yhdyshenkilönä, sinettivastaavana, kilpailuvastaavana, kilpailutoimijoitsijana sekä ohjaajana luistelukoulussa. ”Luistelukoulussa olen ollut mukana vuodesta 2003 alkaen eli tänä syksynä starttasi 15. kerta. Olen myös ollut STLL:n liittohallituksessa kaksi kautta.” Riitta on siis työskennellyt luistelijoiden sekä heidän perheidensä parissa jo useita vuosia, ja saanut näin kohdata luistelijoita aina pienistä aloittelijoista haastavan tason kilpaluistelijoihin!


Aikuisluistelu rantautui Riihimäen taitoluistelijoihin 2000-luvun alkupuolella. Seurassa kokeiltiin aikuisryhmää, jossa luistelu oli jumppaluistelua. Tuolloin alkoi Riitallakin aktiivisempi luisteluharrastus, mutta se ei jäänytkään vain kunnon kohottamiseen jäällä. ”Johtokunta, jossa olin, esiintyi usein näytöksissä nopeasti harjoitellulla ohjelmalla.” Riitta siis kuului niihin rohkeisiin aikuisiin, jotka itsekin uskaltautuivat esiintymään! Suunnilleen vuonna 2007 aikuisille perustettiin oma ryhmä, Koppikset. Ryhmä harjoitteli tekojäällä. Tässä ryhmässä myös Riitta tutustui taitoluistelun alkeisiin. Nyt oli myös aika hankkia oikeat taitoluistimet! Aluksi kenkä tuntui hieman kovalta, mutta Riitta tottui taitoluistimiin nopeasti, ja koki ne jopa ”helpoiksi luistimiksi”!



Koppis-ryhmässä aloittamisen jälkeen Riitta onkin harjoitellut jäällä säännöllisesti 1-2 kertaa viikossa. Koppikset-ryhmä muuttui jonkin aikaa sitten aikuisten yksinluisteluryhmäksi. Tässä ryhmässä Riittakin harjoittelee.


Viime kaudella Riitta oli kuuluttamassa kisoja, joihin ensimmäistä kertaa oli lisätty myös aikuisten sarja. Kilpailijoiden näkeminen oli uusi kokemus. ”Ihailin näitä rohkeita luistelijoita ja ajattelin, että olisi hienoa uskaltaa itsekin joskus vielä kisaamaan. No, se on ehkä vain haave. Minulle ehkä kuitenkin riittää esiintyminen seuran näytöksissä.” Riitta onkin osallistunut todella aktiivisesti seuran joulu- ja kevätnäytöksiin niin luistelijana kuin kertojana!


Aikuisena oppiminen ei ole mahdotonta, mutta ei aivan yksiselitteinenkään asia. Viikoittaisten harjoitusten määrä on usein pieni, tavallisesti vain kerran viikossa. ”Yksi kerta viikossa luistelua on kovin vähän ja tämänikäisenä oppiminen on niin paljon hitaampaa. Puuttuu myös uskallusta tehdä vaikeampia ja vauhtia vaativampia elementtejä.” Taitoluistelu lajina vaatii lukuisia toistoja, jotta liikkeeseen saadaan varmuutta ja toisaalta myös sulavuutta. Alkuvaiheessa on löydettävä oikea asento, liikkeiden rytmi, ja kehitettävä tasapainoa jotta itse elementtien harjoittelu olisi mahdollista. Lisäksi totuttelu taitoluistimiin vie usein oman aikansa kengän ja terän mallista riippuen.

Vastoinkäymisiltäkään ei harjoitteluvuosien aikana vältytty. ”Keväällä 2016 kaaduin pahasti luisteluharjoituksissa ja käteni murtui. Se on myös tehnyt varovaisemmaksi.
Monen aikuisen on harjoittelun ohessa huomioitava kehonsa rajoitteet. Riitalla harjoittelua rajaavat selkäkivut. Vaikka taitoluistelu lajina on todella tehokas kuntoa kohottaessa, liittyy lajiin usein liikkeitä, jotka voivat olla keholle varsin rasittavia. Erityisesti hypyissä alastuloon liittyy aina vähintääkin pieni tärähdys, vaikka hyppy olisi matalampikin.


Monipuolisena lajina taitoluistelussa on paljon elementtejä, joiden harjoittelu on mieluista: ”Nautin liu’uista, kaarista, sirklaamisesta ja askelsarjoista. Yksöishypyistä teen salchowia ja tulppia.” Nämä hypyt vaativat jos taitoa, sillä molemmissa hypyissä on lähtöä varten osattava tehdä kolmonen sekä sisään että ulos. Näiden hyppyjen lisäksi Riitta toivoo oppivansa myös ritin. Ritti on yksöishypyistä jo haasteellisempi, sillä ponnistus ja alastulo tapahtuvat samalla jalalla. Lisäksi ritissä tulee päästä kokonainen kierros. Piruetit tuntuvat vielä haasteellisilta. Elementtinä piruetit vaativatkin jo runsaasti kehonhallintaa. On opittava ensin pyörivä liike, minkä jälkeen tulevat erilaiset asennot piruetista riippuen.

Harjoittelu ei aina ole helppoa. ”Luistelijana olen aika kärsimätön. On haastavaa, kun kehitystä ei tapahdukaan ja joku elementti tai harjoitus ei yhtään aukea. Kun valmentaja näyttää, niin se on niin kevyttä ja helppoa, mutta oma tekeminen on sitten ihan eri juttu. Kun vielä teen elementit ”väärinpäin” tai ”toiseen suuntaa”, niin usein joudun kysymään, että mihin päin minun pitää lähteä.” Kuten monissa muissakin taitolajeissa, taitava luistelija, joka on vuosikausien ajan hionut eri liikkeitä, saa liikkeen näyttämään helpolta. Taitoluistelussa tavallisin hyppy- ja pyörimissuunta on vastapäivään, mutta osalle myötäpäivään pyöriminen on helpompaa. Riitan tavoin toiseen suuntaan pyörivä ja hyppäävä joutuu kääntämään valmentajan ohjeet mielessään toisinpäin.

Kuten Riitankin tarina osoittaa, aikuisena aloitetusta taitoluistelusta voi saada mieluisan harrastuksen lisäksi antoisan projektin. Vaikka kehittyminen ei tapahtuisikaan hetkessä, voi luistelija silti kehittyä jatkuvasti. Kehittyminen ei ole ainoastaan teknistä. Aikuisluistelija voi kehittyä tyylillisesti, ja toisaalta myös harjoittelijana. Aikuisena harjoitteleminen on ajoittain haasteellista. Harjoitteluaikaa on vaikeampaa saada. Vaikka työ tai opiskelu antaisivat myöten, ei jääaikaa ole aina saatavilla kuin korkeintaan kahdeksi päiväksi viikossa.

Moni aikuinen on varovainen harjoitellessaan jäällä. Tapaturmia halutaan luonnollisesti välttää, ja kaatumisen oltua keskimääräistä rajumpi, voi muistoksi jäänyt pelko rajoittaa harjoittelua. Vaikka murtuma on jo suurempi tapaturma, Riitta palasi takaisin jäälle. Vaikka kaatuminen toi varovaisuutta, Riitta on rohkeasti harjoitellut niin askeleita, piruetteja, liukuja kuin hyppyjäkin. Halu oppia uutta ja kehittyä luistelijana saavat Riitan jäälle kerta toisensa jälkeen!



Luistelijana Riitalla on uskomaton kyky luoda positiivista ilmapiiriä koko aikuisryhmän keskuuteen. Aikuisryhmän ollessa vielä harvalukuinen, muiden arastellessa Riitta uskaltautui osallistumaan seuran kevätnäytökseen, ja sai näin pari muutakin aikuisluistelijaa mukaan. Oman harjoittelunsa ohella hän huomaa muiden luistelijoiden kehittymisen, ja myös kehuu heitä. Riitan positiivinen asenne ja kannustaminen saavuttavat näin jokaisen luistelijan. 






keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Aikuisluistelijakuvia osa 2. Tiina

“Aikuisluistelijakuvia” jatkuu, ja iloksemme saamme tutustua Tiinaan. Hänen lajejaan ovat muodostelmaluistelu sekä yksinluistelu. Lapsena Tiinalla ei ollut mahdollisuuksia harrastaa taitoluistelua. Sen sijaan ensikosketukset lajiin tulivat kavereiden kautta. Joku osasi hieman enemmän, ja opetti sitten toiselle. Hän taas vei taitoa omalta osaltaan eteenpäin. Näin Tiinakin pääsi oppimaan perusluistelutaidot ja jopa sirklaustakin! Lapsena jokainen haave ei aina toteudu. Se ei kuitenkaan tee asiasta mahdotonta. Aikuisiällä, vuonna 2004 Tiina aloitti muodostelmaluistelun, eli luisteluvuosia on kertynyt peräti 13. Miten kaikki alkoi? Luistelu oli lumonnut Tiinan jo lapsena, mutta rahaa ei ollut riittävästi. Tammikuussa 2004 kaikki muuttui. Tiina huomasi Helsingin Sanomissa suuren artikkelin muodostelmaluistelusta. Laji ei ollut Tiinalle aivan vieras. Aikuisten mahdollisuudesta harrastaa muodostelmaluistelua ei sen sijaan ollut tietoa. Vastaus löytyikin pian. Artikkelissa kerrottiin, että Helsingin taitoluisteluklubi oli perustamassa aikuisjoukkuetta. Tiina otti seuraan yhteyttä, ja niin alkoi harjoittelu Jääleidit -joukkueessa! Nimi oli itse asiassa Tiinan ehdottama, kun joukolta vielä puuttui nimi. Jääleideissä luistelijoiden lähtötaso vaihteli paljon. Osalle luistelu oli jo tutumpaa, ja osa puolestaan oli vasta aloittanut luistelun. Kausi alkoi tammikuussa, mutta tuntui loppuvan kesken. Usein harjoittelukausi loppuu nimittäin toukokuuhun mennessä, ja jatkuu vasta syyskuussa. Kevät- ja syyskauden välille jää siis useampi kuukausi väliä. Taukoa ei kuitenkaan tarvinnut pelätä! Jäähallin seinällä oli nimittäin mainos toisen seuran muodostelmajoukkueen kesäleiristä. TTK:n (Tikkurilan taitoluisteluklubi) nimittäin järjesti omalle joukkueellen Ice Comedylle kesäleirin, johon myös muut aikuismuodostelmaluistelijat olisivat tervetulleita. Vaikka muodostelmaluistelun harjoitteleminen oli alkanut vasta muutamia kuukausia sitten, Tiinalla rohkeus riitti osallistumaan leirille. TTK:n Ice Comedy oli joukkueena kokeneempi, eli harjoittelu vaati jo teknistä osaamista. Kesän aikana Tiina osoittautuikin siinä määrin taitavaksi luistelijaksi, että haasteellisempi joukkue sopi hänelle mainiosti! Tiina siirtyi Jääleideistä Ice Comedyyn, jossa hän luistelikin peräti yhdeksän vuotta!

Aikansa kutakin, ja jossain vaiheessa Tiinakin alkoi pohtia lopettamista Ice Comedyssa. Sattumalta samoihin aikoihin Tiinan joukkuetoveri kertoi aikoivansa käydä myös muiden joukkueiden järjestämillä kokeilujäillä. Samaa ajatusta testaten Tiina sai sopivasti mahdollisuuden vaihteluun. Luistelu Ice Comedyssa sai jäädä, ja tilalle tuli HL:n joukkue Crème de Ments. Millaista oli aloittaa kilpaileminen muodostelmajoukkueessa? Sinä keväänä kun Tiina aloitti luistelun, hän oli katsomassa aikuismuodostelmakilpailuja. Ajatus omasta luistelusta osana joukkuetta tuntui vielä vieraalta. Ensimmäisen kerran Tiina pääsi esiintymään seuran kevätjuhlassa. Vaikka kyseessä oli ensimmäinen kerta “estradilla”, ei joukkue astunnut jäälle liian vakavalla otteella. “Jääleidit esiintyi HTK:n kevätjuhlassa muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen. Esiintyminen meni pieleen, kun musiikki alkoi keskeltä ohjelmaa. Repesimme kaikki lopuksi nauramaan.” Asenne oli siis kohdallaan itse kullakin jäsenellä! Koska muodostelmassa kyseessä on aina ollut kilpaileva joukkue, ei harjoittelu tarkoita pelkkää hauskanpitoa. Kilpailuja on kauden aikana peräti 4-5, eli harjoiteltava on! Ensimmäisten kilpailujen aikana jännitys ei jättänyt rauhaan. “Jalat tärisivät ja oli vaikea pitää hymyä yllä. Pikkuhiljaa siihen tottui, eivätkä muodostelmakisat tunnu enää jännittäviltä.” Kilpaileminen muodostelmaluistelijana toi mukanaan monia positiivisia kokemuksia. “Ice Comedyn kanssa kävimme Bordeauxissa Ranskassa. Siellä meitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Viikonlopun aikana oli monenlaista ohjelmaa. Perjantai-iltana oli kisan arvonta pormestarintalolla, jonka jälkeen oli cocktail-tilaisuus. Lauantaina kisa ja sen jälkeen arabialainen ilta jäähallilla. Sunnuntaiaamuna brunssi vapaamuotoisen jään ohella. Sen jälkeen meidät vietiin bussilla meren rantaan ja veneajelulle. Tuuli oli huikea ja kaikilla oli hiukset tönkköinä ja aurinkolaseissa paksu kerros suolaa veneretkejn jäkeen. Sen jälkeen mentiin hienoon ravintolaan syömään Meillä oli myös kaikkien aikuisten kanssa yhteinen gaalaesiintyminen. Ranskan joukkueen kanssa ei löytynyt yhteistä kieltä, mutta brunssijäällä teimme yhdessä kuvioita elekieltä käyttämällä, että mikä kuvio tulisi.” Vakavan tunnelman sijaan kilpailu kävi siis lomamatkasta, ja joukkue sai tutustua muihinkin kohteisiin kuin paikallisiin jäähalleihin. Vaikka kilpailuissa yritetään parhaansa, positiivinen asenne ja rentous näyttävät olleen tärkeä osa kilpailuja! Crème de Mentsin kanssa Tiina pääsi matkustamaan Berliiniin. Siellä kisa oli tiiviimpi, mutta joukkue pääsi esiintymään myös loppunäytökseen. Näytöstä seurasi kaikille tarkoitettu jäädisco, jossa kuvioita päästiin kokeilemaan myös “tavallisten pulliaisten” kanssa. Muodostelmaluistelussa kilpailut tapahtumina luovat yhteishenkeä. Muodostelmassa on helppoa, kun valmentaja sanoo, milloin pitää olla harkkaamassa ja milloin pukukopissa. Yksinluistelukisoissa kaikista asioista pitää huolehtia yksin. Harjoittelu ei kuitenkaan aina käynyt vailla haasteita. 8 harjoitteluvuoden jälkeen Tiina harkitsi luistelun lopettamista. Laji oli vähitellen muuttunut suorittamiseksi, ja luistelun ilo oli kadonnut, samoin luottamus omiin taitoihin. Seuraavana syksynä alkoi kaivattu innostus palata Myllypuron jäähallissa järjestettävän luistelukoulun aikana. Siellä kurssia pitävä ohjaaja totesi Tiinalle: "Tiina, sä olet hyvä luistelija.” Tuttu kipinä palasi jälleen, ja Tiina luistelikin vielä yhden kauden Ice Comedyssa. Jotain kuitenkin puuttui. Tiina päätyi vaihtamaan joukkuetta. Ratkaisu oli onnistunut, sillä luistelun ilo palasi, ja Tiina innostui myös yksinluistelusta. Vuonna 2015 Tiina pohti ensimmäisiä kertoja kilpailemista myös yksinluistelijana. Inspiraatiota tähän toivat musiikit elokuvasta Cabaret. Aluksi löytyi musiikki, sitten juuri oikeanlainen asu. Punanaamio -kaupasta sattui nimittäin löytymään juuri täydellinen asu: hapsumekko ja sulkapäähine! Pitkät mustat hansikkaat jotka Tiinalla oli jo entuudesta kruunasivat kokonaisuuden. Asun muokkaaminen sopivaksi ei kuitenkaan käynyt aivan nopeasti. Lopullista asua nimittäin koristivat peräti 200 paljettia, jotka Tiina itse ompeli asuun. Vuonna 2016 Tiina kilpaili aikuisten Steel -sarjassa.

Aikuisille tarkoitettuja yksinluistelukilpailuja järjestettiin monessa paikkaa, mutta moni oli turhan kaukana. Onneksi Klaukkalassa järjestettiin samana keväänä kilpailut, joten matka pääkaupunkiseudulta ei ollut turhan pitkä. Tuossa vaiheessa aikuisluistelijat olivat verkostoituneet melko tehokkaasti, ja Facebookiin perustetusta aikuisluistelijoiden Vintage Skaters -yhteisössä näkyi mielenkiintoinen ilmoitus: “Taas sattuma astui peliin, ja Vintage Skaters –facbookryhmässä, joku kyseli osallistujia omatoimiselle Myllypuron arkiaamujäälle. Se sopi minulle, sillä olen aamuihminen ja pystyin menemään hallilta suoraan töihin. Valmentajan löysin jututtamalla joukkuekaveria, joka ehdotti joukkueemme kakkosvalmentajaa. Hän teki ohjelmaan koreografian, minkä steppasimme yhdessä pari kertaa Oulunkylän jäähallin pukukopissa. Osallistuin sitten kisaan, missä oli sarjassa kolme osallistujaa ja tulin toiseksi. ” Kilpaileminen yksinluistelijana alkoi siis todella onnistuneesti! Usein moni jännittää ensimmäisellä kerralla paljon, jolloin ohjelman luisteleminen on paljon haasteellisempaa kuin harjoituksissa. Kilpailutilaneessa olosuhteita muuttaa paljon myös kisapuku, joka usein on paljon vilpoisempi kuin yleensä harjoittelussa käytetyt vaatteet. Jännityksestä huolimatta Tiina asennoituu kilpailuissa ihastuttavan positiivisesti: “Ajattelen aina ennen kisasesiintymistä, että “kaikki sujuu hienosti”. Kilpaileminen on ollut täynnä monipuolisia kokemuksia. Erityisen mahtavia sellaisia ovat olleet ensimmäiset mitalit. Mitalit eivät kuitenkaan ole olleet ainoa voitto, jonka Tiina on kilpailujen kautta saavuttanut. Hän on saanut tutustua todella monenlaisiin ihmisiin aina eri elämäntilanteista eri ammattien edustajiin. Aikuisluistelu onkin laji, jossa samalla jäällä harjoittelevat niin lääkärit, opettajat kuin sihteeritkin kotiäitejä unohtamatta. Jääharjoittelu ja kilpailut ovatkin siinä mielessä mielenkiintoisia tapahtumia, että todella erilaisia ihmisiä eri taustoineen yhdistää sama laji. Jatkossakin Tiina haluaa jatkaa kilpailemista ja kehittyä erityisesti yksinluistelussa. “Haaveita ja tavoitteita: Haluaisin oppia tekemään hienoja piruetteja ja kenties jossain vaiheessa taas kilpailla yksinluistelukilpailuissa ja vaikka ulkomaillakin.” Taitotaso on siis noussut merkittävästi lajin aloittamisen jälkeen. Jo “tavallinen” piruetti vaatii taitoa, rohkeutta ja kehonhallintaa. Siksi monella luistelijalla voi innostus loppua muutamia yritysten jälkeen. Tiina on onnistunut ylittämään tämän haasteen upeasti! Harjoittelu ei kuitenkaan jää pelkkään pyörimisen oppimiseen. Sen sijaan harjoittelu jatkuu ja opittuja taitoja hiotaan. Taitoluistelussa moni näkeekin suurena viehätyksenä mahdollisuuden kehittyä jatkuvasti ja oppia aina hieman lisää. Tämän ilmiön myös Tiina on havainnut luisteluvuosiensa aikana. “Millaiset asia luistelussa viehättävät? Luistelussa saa hioa taitoja ja kokea oivalluksia vielä vuosienkin jälkeen.” Tällä hetkellä Tiinan lempielementtejä ovat vaaka- ja ikkunavaakaliu'ut. Millaiset asiat luistelussa erityisesti viehättävät? Kaikkea kaunista ja esteettisyyttä rakastavana persoonana Tiinaa ihastuttaa se, että taitoluistelussa juuri esteettisyys ilmenee voimakkaasti. “Olen itse hyvin esteettinen ihminen ja nautin tällaisista asioista.” Monipuolisena ja toisaalta myös haasteellisena lajian taitoluistelussa moni löytää itsestään uusia puolia. Tiinan kohdalla yksi uusi taito oli hymy. “En ole koskaan ollut mikään hymytyttö, mutta vuosien myötä olen oppinut hymyilemään kauniisti koko ohjelman läpi. Hymyilen aina kisaohjelmaa tehdessä.” Lisäksi luistelun myötä opitut taidot ovat ulottuneet myös jäähallin ulkopuolelle. “ Olen kehittynyt esiintyjänä ja tietysti pikkuhiljaa luistelijana. En enää jännitä minkäänlaisia esiintymisiä työelämässä.” Taitoluistelu ei siis ole rajattu vain lasten ja nuorten lajiksi. Moni aikuinen ei uskalla uskoa mahdollisuuteensa kehittyä. Mutta kuten Tiinan tarinasta näkee, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. On vain uskottava ja uskallettava! “Aikuisena oppii mitä vain, kun vaan jaksaa harjoitella. Olen innostanut pari tuttua aloittamaan muodostelmaluistelun. He ovatkin useasti kiitelleet minua asiasta.” On siis lukuisia asioita joita aikuisenakin on mahdollista oppia. Selkeimmin ne ilmestyvät eteen silloin, kun lakkaa pohtimasta mitä kaikkea ei voi oppia.

lauantai 2. syyskuuta 2017

Viekö joku opiskelupaikkasi?

Mahdollisuudet opiskella ovat muuttuneet vähemmän rajallisiksi. Erityisesti tämä ilmenee siinä, että ikä ei enää rajoita opiskelun aloittamista. Toki muita rajoitteita löytyy, kuten taloudellinen tilanne, mahdollinen perhe ja pienet lapset, mielenterveydelliset tekijät yms. Olen itsekin tästä mahdollisuudesta hyötynyt paljon, sillä en ole sidoksissa alaan joka ei minulle olisi sopinut lainkaan. Vaikka arvosta bioanalyytikon työtä jokaisella osa-alueella, ei minusta edelleenkään siihen työhön olisi. Väliaikaisesti ja pakon edessä tosin kyllä, ainakin uskon niin.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson worst jobOlen kerran jos toisenkin saanut kuulla kritiikkiä vanhempien, nyt tarkoitan keski-ikäisten opiskelusta. Yleensä kritiikki kohdistuu nimenomeen korkeakoulussa aloittaviin yli 40-vuotiaisiin fukseihin. ”Minun mielestäni nuo vievät nuorilta opiskelupaikat.” Kun kuulin tuota lausetta useammin, mietin usein olenko minäkin vienyt jonkun nuoren opiskelupaikan. Aloitin opiskelun teologisessa tiedekunnassa syksyllä 2013, eli täytin sinä vuonna 27 vuotta. Jos olisin opiskellut yliopistossa, minun olisi pitänyt olla pari vuotta sitten maisteri ja tuossa vaiheessa työelämässä. Lisäksi minulla oli tutkinto ammattikorkeakoulusta, eli sitä suuremmalla syyllä minun olisi pitänyt olla jo kiltisti laboratoriossa tai näytteenottajana. Kun kysyin omasta mahdollisesta yli-ikäisyydestäni, kritisoija ei osannut vastata. Nuo keski-ikäiset kuitenkin olivat niitä, jotka ryöstivät nuorilta näiden kipeästi tarvitsemat opiskelupaikat.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson school

Kuten arvata saattaa, olen itse eri mieltä. Opiskelemaan pääsee se, joka pärjää pääsykokeissa. Ei se, jonka ”pitäisi” saada opiskelupaikka. Kun muistelen pääsykokeita teologiseen tiedekuntaan, ainakin minun mittakaavassani työtä oli paljon. Ehkä joku älykäs selvisi parilla silmäyksellä, mutta itse edustan tavallisimmista kuolevaisista tavallisimpia. Minun on siis luettava jotta oppisin. Jos olisin saanut opiskelupaikan vähemmällä työmäärällä, olisin tuskin selvinnyt opinnoista. Tai jos olisin, olisi itse opiskelussa ollut opettelemista. Oppilaitosten tavoitteena kuitenkin on valita sellaisia opiskelijoita, jotka selviytyvät opinnnoistaan ja valmistuvat, ihanteellisimmillaan jopa suositusajassa. Itse olen nyt siinä joukossa, jonka tavoitteena on päästä yliopistosta poiskin. Kieltämättä ajoittain pienoinen ahdistus nipistelee mielen sopukoita.

Olisin voinut jäädä laboratorio-alalle ja työllistyä. Valitettavasti uskon, että minusta olisi tullut työhönsä välittömästi kyllästynyt bioanalyytikko, josta tuo kyllästyminen näkyy kauas. Olisin inhottava kollegoille ja asiakkaille, sillä he ovat osa sitä mitä inhoan, työtäni. Jos tarkemmin ajattelee, olisin siinä tapauksessa vienyt työpaikan joltain minua motivoituneemmalta ja muutenkin alalle sopivammalta henkilöltä. Olisiko se ollut oikea ratkaisu?

Viekö joku sitten opiskelupaikat? Kyllä, ainakin omasta mielestäni. Ikä ei niinkään liity aiheeseen, eikä asiaa voi tarkastella aivan mustavalkoisestikaan. Jos minulta kysytään, sellaiset henkilöt vievät opiskelupaikkoja, jotka tietoisesti käyttävät opiskeluaikansa juhlimiseen tai mihin tahansa muuhun kuin itse opiskeluun. Heillä ei myöskään ole aikomustakaan valmistua. Vaikka opiskelupaikkaa X yritetään saada otsa ja kainolat hiessä, kyseessä on väliaikainen tila. Tarkoituksena on valmistua. Opiskelupaikan hakijoista suurimmalla osalla on unelma tulevasta, ja tavoitellut paikan kautta he voivat saavuttaa unelmansa. Henkilöt jotka hakevat ”ihan muuten vain”, jäävät usein roikkumaan opistonsa kirjoille.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson party


Kuvahaun tulos haulle homer simpson mental institutionToki mitä tahansa voi tapahtua. Mielenterveys voi pettää, elämässä tapahtuu vastoinkäymisiä jne. Kaikki eivät siis ole ”ikuisia bilettäjiä” opintojensa kustannuksilla.

He joita juhliminen kiinnostaa enemmän kuin valmistuminen, kehottaisin pohtimaan muita keinoja juhlia kuin opiskelijaelämän kautta. Toki juhlia saa, tuskin se kiellettyä on. Jos motivaatio alkaa kohdistua enemmän juhlimiseen ja koulun kirjoilla olemiseen statuksen vuoksi, voi joku hieman toisella asenteella opiskeleva menettää paikkansa. Kukin tekee tyylillään, mitäpä sitä kritisoimaan. Itse kuitenkin olen todella huojentunut siitä, että joku oikeasti alasta pitävä on saanut työpaikkani bioanalyytikkona. Kun kuka tahansa hakee opiskelimaan hieman myöhemmällä iällä, on opiskelupaikka mielestäni erittäin ansaittu etenkin silloin, jos henkilö on motivoitunut ja juuri tällä alalla hänellä on unelmia. Suurella todennäköisyydellä hän tulee päättämään opintonsa, nimittäin valmistuneena. 

Kuvahaun tulos haulle homer simpson diploma We're so smart!!!!