Tällä
kertaa saamme tutustua Riittaan. Hän on ollut ihailtavan aktiivinen
niin aikuisluistelijana kuin luisteluseuran toimijana. 54-vuotias
Riitta on ollut jo monen vuoden ajan todella aktiivinen
aikuisluistelija. Luistelu oli mieluinen laji jo lapsuudessa, mutta
taitoluistelutoimintaa ei kotipaikkakunnalla ollut. Tämä ei
kuitenkaan ollut este harjoittelemiselle. ”Olen aina tykännyt
luistelusta. Lapsena luistelin jo paljon lammen jäällä. Ja
muistan, miten nautin siitä.” Ainoa lajit joita paikkakunnalla
saattoi harrastaa, olivat hiihto ja lentopallo, joista Riitta
harrasti kumpaakin.
Aikuisiällä
jäähallit tulivat tutuksi lasten harrastusten kautta. Perheen poika
pelasi jääkiekkoa, ja pelaa edelleenkin. Tytär puolestaan aloitti
harjoittelun paikallisessa taitoluisteluseurassa neljävuotiaana
vuonna 1995. Tyttären harrastuksen myötä Riitta aloitti aktiivisen
seuratoiminnan Riihimäen taitoluistelijoissa. Hän on ehtinyt toimia
seurassa muun muuassa sihteerinä, puheenjohtajana, valmentajien
yhdyshenkilönä, sinettivastaavana, kilpailuvastaavana,
kilpailutoimijoitsijana sekä ohjaajana luistelukoulussa.
”Luistelukoulussa
olen ollut mukana vuodesta 2003 alkaen eli tänä syksynä starttasi
15. kerta. Olen myös ollut STLL:n liittohallituksessa kaksi kautta.”
Riitta on siis työskennellyt luistelijoiden sekä heidän
perheidensä parissa jo useita vuosia, ja saanut näin kohdata
luistelijoita aina pienistä aloittelijoista haastavan tason
kilpaluistelijoihin!
Aikuisluistelu
rantautui Riihimäen taitoluistelijoihin 2000-luvun alkupuolella.
Seurassa kokeiltiin aikuisryhmää, jossa luistelu oli
jumppaluistelua. Tuolloin alkoi Riitallakin aktiivisempi
luisteluharrastus, mutta se ei jäänytkään vain kunnon kohottamiseen
jäällä. ”Johtokunta,
jossa olin, esiintyi usein näytöksissä nopeasti harjoitellulla
ohjelmalla.”
Riitta siis kuului niihin rohkeisiin aikuisiin, jotka itsekin
uskaltautuivat esiintymään! Suunnilleen vuonna 2007 aikuisille
perustettiin oma ryhmä, Koppikset.
Ryhmä harjoitteli tekojäällä. Tässä ryhmässä myös Riitta
tutustui taitoluistelun alkeisiin. Nyt oli myös aika hankkia oikeat
taitoluistimet! Aluksi kenkä tuntui hieman kovalta, mutta Riitta
tottui taitoluistimiin nopeasti, ja koki ne jopa ”helpoiksi
luistimiksi”!
Koppis-ryhmässä aloittamisen jälkeen Riitta onkin harjoitellut jäällä säännöllisesti 1-2 kertaa viikossa. Koppikset-ryhmä muuttui jonkin aikaa sitten aikuisten yksinluisteluryhmäksi. Tässä ryhmässä Riittakin harjoittelee.
Koppis-ryhmässä aloittamisen jälkeen Riitta onkin harjoitellut jäällä säännöllisesti 1-2 kertaa viikossa. Koppikset-ryhmä muuttui jonkin aikaa sitten aikuisten yksinluisteluryhmäksi. Tässä ryhmässä Riittakin harjoittelee.
Viime
kaudella Riitta oli kuuluttamassa kisoja, joihin ensimmäistä kertaa
oli lisätty myös aikuisten sarja. Kilpailijoiden näkeminen oli
uusi kokemus. ”Ihailin
näitä rohkeita luistelijoita ja ajattelin, että olisi hienoa
uskaltaa itsekin joskus vielä kisaamaan. No, se on ehkä vain haave.
Minulle
ehkä kuitenkin riittää esiintyminen seuran näytöksissä.”
Riitta onkin osallistunut todella aktiivisesti seuran joulu- ja
kevätnäytöksiin niin luistelijana kuin kertojana!
Aikuisena
oppiminen ei ole mahdotonta, mutta ei aivan yksiselitteinenkään
asia. Viikoittaisten harjoitusten määrä on usein pieni,
tavallisesti vain kerran viikossa. ”Yksi kerta viikossa
luistelua on kovin vähän ja tämänikäisenä oppiminen on niin
paljon hitaampaa. Puuttuu myös uskallusta tehdä vaikeampia ja
vauhtia vaativampia elementtejä.” Taitoluistelu lajina vaatii
lukuisia toistoja, jotta liikkeeseen saadaan varmuutta ja toisaalta
myös sulavuutta. Alkuvaiheessa on löydettävä oikea asento,
liikkeiden rytmi, ja kehitettävä tasapainoa jotta itse elementtien
harjoittelu olisi mahdollista. Lisäksi totuttelu taitoluistimiin vie
usein oman aikansa kengän ja terän mallista riippuen.
Vastoinkäymisiltäkään
ei harjoitteluvuosien aikana vältytty. ”Keväällä
2016 kaaduin pahasti luisteluharjoituksissa ja käteni murtui. Se on
myös tehnyt varovaisemmaksi.”
Monen
aikuisen on harjoittelun ohessa huomioitava kehonsa rajoitteet.
Riitalla harjoittelua rajaavat selkäkivut. Vaikka taitoluistelu
lajina on todella tehokas kuntoa kohottaessa, liittyy lajiin usein
liikkeitä, jotka voivat olla keholle varsin rasittavia. Erityisesti
hypyissä alastuloon liittyy aina vähintääkin pieni tärähdys,
vaikka hyppy olisi matalampikin.
Monipuolisena
lajina taitoluistelussa on paljon elementtejä, joiden harjoittelu on
mieluista: ”Nautin
liu’uista, kaarista, sirklaamisesta ja askelsarjoista.
Yksöishypyistä teen salchowia ja tulppia.”
Nämä hypyt vaativat jos taitoa, sillä molemmissa hypyissä on
lähtöä varten osattava tehdä kolmonen sekä sisään että ulos.
Näiden hyppyjen lisäksi Riitta toivoo oppivansa myös ritin. Ritti
on yksöishypyistä jo haasteellisempi, sillä ponnistus ja alastulo
tapahtuvat samalla jalalla. Lisäksi ritissä tulee päästä
kokonainen kierros. Piruetit tuntuvat vielä haasteellisilta.
Elementtinä piruetit vaativatkin jo runsaasti kehonhallintaa. On
opittava ensin pyörivä liike, minkä jälkeen tulevat erilaiset
asennot piruetista riippuen.
Harjoittelu
ei aina ole helppoa. ”Luistelijana
olen aika kärsimätön. On haastavaa, kun kehitystä ei tapahdukaan
ja joku elementti tai harjoitus ei yhtään aukea. Kun valmentaja
näyttää, niin se on niin kevyttä ja helppoa, mutta oma tekeminen
on sitten ihan eri juttu. Kun vielä teen elementit ”väärinpäin”
tai ”toiseen suuntaa”, niin usein joudun kysymään, että mihin
päin minun pitää lähteä.”
Kuten monissa muissakin taitolajeissa, taitava luistelija, joka on
vuosikausien ajan hionut eri liikkeitä, saa liikkeen näyttämään
helpolta. Taitoluistelussa tavallisin hyppy- ja pyörimissuunta on
vastapäivään, mutta osalle myötäpäivään pyöriminen on
helpompaa. Riitan tavoin toiseen suuntaan pyörivä ja hyppäävä
joutuu kääntämään valmentajan ohjeet mielessään toisinpäin.
Kuten
Riitankin tarina osoittaa, aikuisena aloitetusta taitoluistelusta voi
saada mieluisan harrastuksen lisäksi antoisan projektin. Vaikka
kehittyminen ei tapahtuisikaan hetkessä, voi luistelija silti
kehittyä jatkuvasti. Kehittyminen ei ole ainoastaan teknistä.
Aikuisluistelija voi kehittyä tyylillisesti, ja toisaalta myös
harjoittelijana. Aikuisena harjoitteleminen on ajoittain
haasteellista. Harjoitteluaikaa on vaikeampaa saada. Vaikka työ tai
opiskelu antaisivat myöten, ei jääaikaa ole aina saatavilla kuin
korkeintaan kahdeksi päiväksi viikossa.
Luistelijana Riitalla on uskomaton kyky luoda positiivista ilmapiiriä koko aikuisryhmän keskuuteen. Aikuisryhmän ollessa vielä harvalukuinen, muiden arastellessa Riitta uskaltautui osallistumaan seuran kevätnäytökseen, ja sai näin pari muutakin aikuisluistelijaa mukaan. Oman harjoittelunsa ohella hän huomaa muiden luistelijoiden kehittymisen, ja myös kehuu heitä. Riitan positiivinen asenne ja kannustaminen saavuttavat näin jokaisen luistelijan.