lauantai 30. joulukuuta 2017

Käsilläseisontaa ja kärrynpyöriä: Nämä olen oppinut kolmenkympin jälkeen!

Vaikka aikuisten oppimiskykyä epäillään usein erityisesti fyysisten taitojen kohdalla, olen ilmeisesti onnistunut kumoamaan tämän oletuksen. Mihinkään äärimmäisyyksiin en toki ole yltänyt. Hassua kuitenkin, että olen oppinut uusia taitoja eniten kuluneen parin vuoden aikana. Kolmekymmentä ja risat on siis erikoista aikaa! Vaikka palautumiseen tarvittava aika on huomioitava, koen myös olevani fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan. Tätä väitettä tosin varjostaa hieman flunssa nro. 3 parin kuukauden sisällä. No, kukaan ei ole täydellinen. Mutta mitäs kaikkea tässä onkaan opittu?

Kaksoishypyt ovat todella lähellä
Lapsena ja teininä en hyppinyt kaksoishyppyjä lainkaan. Aloitin niiden harjoittelun vasta aikuisena. Mainittakoon kuitenkin, että kehitys on ollut hidasta. Tämä johtuu paljolti siitä, että olen harjoitellut omin päin. Kukaan ei siis ole ollut korjaamassa virheliikkeitä. Kenties ammattilaisen opissa olisin voinut kehittyä nopeammin, mutta valitettavasti meille aikuisille sellaista on tarjolla vähemmän kuin lapsille ja nuorille. Mutta onneksi olen saanut myös kokea, mitä tarkoittaa kun valmentaja todella osaa asiansa!

Absurdia kyllä, mutta axel joka teininä meni hyvin, on nyt heikoin hypyistä. Ja vähintää yhtä koomista on, että vaikeampien kategoriaan luokiteltavissa oleva kaksoisflippi on lähimpänä.

Käsilläseisonta selkä kaarella
Kroppa suorana pysyn korkeintaan alle kaksi sekuntia, mutta pitää jo tasapaino! Ns. kyynärseisonta onnistuu myös kroppa suorana. On kieltämättä ollut hienoa huomata, että tässäkin vaiheessa voi oppia uusia taitoja! Ehkäpä jonain päivänä se ”perinteinen” käsilläseisontakin onnistuu? Tosin tuossa nyt opitussa käsilläseisonnassa menen ns. seinän kautta, mutta voisihan sitä alkaa harjoitella ilman seinää..

Henkilön Mila Knuth kuva.  Skorpioniksiko tätä asentoa sanotaan?

Kärrynpyörä etu-ja takaperin/puolivoltti
Jotenkin en osaa mieltää tätä liikettä puolivoltiksi, sillä liikkeessä ei vielä tapahdu volttiin kuuluvaa ”hyppäystä”. No, oli mikä oli, eilen liike onnistui molempiin suuntiin! Kuntosalin tilat eivät valitettavasti ole ihanteellisimmat voimisteluliikkeitä varten, minkä vuoksi liikkeissä on hyvä olla pientä varovaisuutta. Siis oman itsesuojeluvaiston ohella.

Kunhan liikkeeseen tulee varmuutta lisää, ajattelin kyllä vähän lisätä siihen voimaa. Sen verran ikä kuitenkin vaikuttaa (ainakin minulla), että joudun tutustumaan uusiin liikkeisiin perusteellisesti ennen seuraavaa askelta. Vaikka teknisesti sujuisikin hyvin, ei pääkoppa välttämättä ole valmis. Tekniikasta muuten sen verran, että seuraava askel voisikin olla jalkojen ojentaminen hieman esteettisempään asentoon..

Nämä olisi vielä niin kiva oppia!
En ole asettanut ala-tai ylärajaa tavoitteilleni. Opettelen mielelläni uutta sen mukaan, miten taidot kehittyvät. Tosin jos tavoitteita asetan, teen sen mieluummin ns. askel kerrallaan. Syy on yksinkertainen: realismi. Esimerkiksi jos..siis KUN opin axelin kunnolla, kaksoisaxel ei ole välitön tavoite, vaan yksöisaxelin hiominen. Sama pätee kaksoishyppyihin. Ensimmäinen onnistunut alastulo ei tarkoita siirtymistä kolmoishyppyihin, ellen sitten osoita todella harvinaista ihmekehittymistä. Mutta on kuitenkin liikkeitä, jotka haluaisin oppia:
  • Käsilläkävely. Näyttää niiiiin hauskalta!
  • Jäällä saksihyppy jalat kunnolla auki
  • Pieniä sarjoja osaamistani voimisteluliikkeistä
  • Jäällä ”nosturipiruetti”, eli seisomapiruettiasennossa jalka ylös
  • Jäällä linjeeraus.. tässä ole oikeasti vähän skeptinen!
  • Kuperkeikka takaperin.. noloa mutta totta: tätä en ole oppinut vieläkään!

Kuvahaun tulos haulle homer simpson learn something new 
Minä voisin kyllä laittaa mielelläni  jotain turhaa pääkopastani syrjään.. en tosin tiedä mitä.
 

Ikä on voi siis olla todellakin vain luku, etenkin jos kropasta ja yleiskunnosta pitää huolta. Moni nyt opituista liikkeistä ovat tosiaan sellaisia, joita en lapsena saanut onnistumaan. Esimerkiksi tuo kärrynpyörä etuperin päätyi aina sillan sijaan selälleen.. Spagaattia en koskaan päässyt lapsena harjoittelusta huolimatta. No, takaperin kuperkeikan taisin päästä pari muutamilla kerroilla.. Mutta ehkä pääsen sen opittuani harvinaisen tyylikkäästi? :D


Mukavaa viikonloppua kaikille!

torstai 28. joulukuuta 2017

Keinoja vähentää joulun hävikkiruuan määrää

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki..” Ehkä ei aina kunnon väki, mutta itse ruokaa on tavallisesti paljon, eli kunnolla. Aattona ja joulupäivänä laatikot, rosollit, kinkut, kalat sun muut menevät vielä kivuttomasti, mutta tapanina alkaa jo tökkiä. Mutta voi kauhistus! Ruokia on jäljellä vielä vaikka miten paljon! Mikään ei ole ikuista, ei siis myöskään ruuan säilyvyys. Hukkaruuan uhka alkaa siis kasvaa..

Jouluruoka tahtoo olla sellaista, että ihanteellisia määriä on vaikea arvioida. Joulupöydässä kun on vähän kaikkea, eikä mikään saisi loppua kesken. No, sitä ruokaahan sitten onkin runsain määrin! Jouluruoka on onneksi varsin monikäyttöistä, ja moneen suuntaan taipuvaa. Tässä muutamia, osa testattujakin keinoja joilla vähentää jouluruokaan liittyvää ruokahävikkiä.

Laatikot
Mitähän näistä saisi kun vain porkkanalaatikon koostumus mahdollistaisi muovailun? Toisaalta osan silmään porkkanalaatikosta muotoiltu minipatsas voi ylittää taiteellisen ymmärryskyvyn rajat (minun ainakin). Ei hätää, projektin voi jättää turvallisin mielin Kiasman hoiviin! Joululaatikoiden rippeet voi hyvin lisätä sämpylä -tai rieskataikinaan, jolloin leipomukseen tulee mukavaa vaihtelua!

En ole testannut, mutta uskon joululaatikoiden (erityisesti porkkanan, perunan ja bataatin) toimivan pannukakkutaikinassa, ja miksei myös lettutaikinassa.

Kinkku
Vaikka kyseinen joulupöydän päävieras ei ruokavaliooni kuulukaan, en näe syytä olla sitä mainitsematta. Ellen väärin muista, vuosia kinkun rippeitä on hyödynnettu hernekeitossa. Kuulostaa kieltämättä järkevältä! Jos joutilasta aikaa on, voi hernekeiton tehdä itse, mutta kasvisversiona. Näin potentiaaliset vegeilijät saavat itselleen sopivan annoksen, ja sekaanit voivat puolestaan tehdä päivän hyvin työn lisäämällä pannulla käristettyä kinkkua annokseensa. Näin kaikki ovat tyytyväisiä! Kasvishernekeiton ohje löytyy niinkin monimutkaisesta paikasta, kuin hernepussista. Siis pussin kyljestä, ei sisältä herneiden seasta.

Kuvahaun tulos haulle hernekeitto

Pyttipannu! Jäikö aatolta keitettyjä perunoita yli? Settihän on oikeastaan valmis. Pari sipulia silpuksi, pannulle kypsymään, ja mukaan peruna ja kinkun palaset. Koska tammikuuhun terveysbuumiin on vielä hetki aikaa, voi joukkoon varmaankin lisätä muutaman kananmunan.

Kinkkua voi (ymmärtääkseni) laittaa myös pizzaan täytteeksi, eli miksei myös uunissa paistettaviin lämpimiin voileipiin? Jos kotimaiset ruokalajit alkavat tulla korvista ulos, kinkku toimii varmasti myös pastassa carbonara -tyyliin, tai vaikkapa wokkiaineksena.

Muuten, saako tämä viimeiset 12 vuotta pesco-vegetaristina (lakto-ovo päälle) toiminut kirjoittaja parit lisäpisteet kinkun huomioimisesta ja ainakin yrityksestä keksiä ruokalajeja?

Rosolli
Nyt päästiin asiaan! Parempi kysyä mitä rosollista ei voisi tehdä. Kun pyttipannu tuli mainittua, rosollihan on loistava ”raaka-aine” pyttikseen, ja muuten hieman terveellisempään sellaiseen! Mukaan voi lisätä äsken mainitut kinkun jämät, mutta toisaalta myös tofua, nyhtökauraa tai vaikkapa soijarouhetta.

Kuvahaun tulos haulle rosolli

Rosolli toimii myös laatikkona, erityisesti jos mukaan lisää fetakuutioita.Tai kreikkalaistyyppistä salaattijuustoa. Myös sinihomejuusto ja vuohenjuusto sopivat mainiosti! Laatikkona rosollia tarvitaan tosin enemmän kuin pari desiä, mutta jos kyseistä salaatin ja lisukkeen välimuotoa on tullut hankittua reilummin, laatikko voi ollaa todella mukavaa vaihtelua.

Mitä muuta rosollista voisikaan tehdä? Vanukasta, drinkkejä, leipää, leivoksia, kastiketta, hilloa, suklaata, pikkuleipiä.. en tosin ole kokeillut yhtäkään näistä, enkä ole aikeissakaan kokeilla. Mutta sehän ei rajoita rosollin monikäyttöisyyttä?

Ekologinen ja taloudellinen hyöty
Tässäpä oli muutama idea hävikkiruuan vähentämiseksi. Mainittakoon vielä, että riisipuurosta voi tehdä riisivanukas lisäämällä kermaa, tai lisätä puuron jämät esimerkiksi pannukakkutaikinaan. Riisipuuro taitaa yleensä tosin mennä aika hyvin? Setsuurin hävittämisongelman olen ratkaissut siten, että jätän sen kammotuksen kauppaan, samoin konvehdit ja vihreät kuulat. Graavilohi taitaa myös kuulua niihin, joita harvemmin jää. Mutta jos tällaine ihme tapahtuu, lohelle saa säilyvyydessä hieman jatkoaikaa paistamalla. Jos oikein reilusti jää, perinteinen laatikko/kiusaus perunasta ja lohesta varmasti maistuu jouluruokien jälkeen!

Itse pidän hävikkiruuan vähentämistä tärkeänä, ja myönnän että inhoan ruuan heittämistä roskikseen. No, pilaantunut ruoka on asia erikseen. Ekologisen hyödyn ohella hävikkiruuan hyödyntämisessä on myös taloudellinen hyöty, ja sitä kautta joulun alla keventynyt lompakkokin saa hieman palautumisaikaa.


Miten te olette hyödyntäneet jouluruokien jämiä?

tiistai 26. joulukuuta 2017

Joulu 2017

Joulun pyhät alkavat olla loppusuoralla, ja huomenna onkin kotiinpaluun aika. Mitä kaikkea tässä ollaankaan touhuttu? No, ns. totutusta arjesta olen irtautunut täysin! Mukavaa on ollut, ja tämä vajaan viikon loma on tehnyt kropalle hyvää. Uutena vuotena ainakin toistaiseksi suunnitelmissa olisi palata tänne, lapsuuden kodin suunnille vastaanottamaan vuotta 2018. Välipäivinä tulee siis reissattua hieman, mutta ihan hyvä vain. Tammikuun puolella voi näet olla hankalampaa, sillä opiskelu tuo mukanaan uudet haasteet, ts. praktikum II:n harjoitusryhmät. Niin, ne joulukuulumiset!

Perjantai (aatonaatonaatto)
Kroppa alkoi olla jo aika väsyksissä, mikä ilmeni mm. väsymyksenä ja kömpelyytenä. Edellisenä iltana päätin päästää itseni liikunnan suhteen joululomalle. Vaikka aina useamman päivän tauko jäältä kauhistuttaa, olen huomannut tauon tekevän välillä hyvääkin. Itse asiassa moni asia saattaa sujua paremmin, eikä unohtua vaikka sellaista pelkäisi. 

Jo ajatus tulevasta lepotauosta antoi lisää energiaa. Salilla puhtia riitti, ja innostuin taas pelleilemään mm. kärrynpyörien ja merkeissä, myös uuden etuperin. Lisäksi pääsin viimeinkin yläkertaan apinaradalle, mutta joku ilkimys oli hilannut renkaat yläilmoihin. Hyi häntä.. Salitreenin jälkeen Unicafé kutsuikin. Riisin ja härkäpapukastikkeen voimistamana siirryin kohti jäähallia. Kas kummaa, sielläkin sujui hyvin! Kaksoissalchow onnistui paremmin kuin ennen, alkaa muuten tulla jo piikille alas! Kaksoisritti meni tooooodella lähelle, ja oli melkein sääli jäädä lomalle! Väsyneenä mutta hyvillä mielin siirryin kotia kohti. 

Aatonaatto
Infernaalisen koetuksen aika: Kauppareissu. Voi kamala.. onneksi jouluostoksia ei tarvinnut tehdä, sillä kaikki oli hoidettu paketointia laskematta. Se muuten tapahtuikin viime tipassa. Okei, ollaan rehellisiä: Sisaren pojan Suomi-pipo valmistui vasta joulupäivänä, eli kun matkustin paikan päälle antamaan lahjan. Ryijy sentään valmistui!

Henkilön Mila Knuth kuva.

Kauppareissu oli aivan järkyttävä, mutta hengisssä selvisin. Vannoisin tämän olevan viimeinen kerta kun kauppareissu jää tuolle päivälle, mutta yritys olisi turha. Joskus tein viimeiset lahjaostokset aatonaattona. En suosittele!

No oliko päivässä mitään positiivista, tai edes rentoa? Olihan siinä: sauna! Nyt kun puolison kanssa aikaa on hieman enemmän, saimme viimeinkin varattua saunavuoron. Puusaunan kannattajana löylyt tuntuivat hieman laimeilta, mutta riittävillä. Piti vain riittävästi jaksaa räiskiä vettä kiukaalle. 

Jouluaatto
Tässä vaiheessa kaiken stressin tulee kulminoitua ja saavutta huipputasonsa. Näin ei kuitenkaan käynyt. No, puoliso koki vielä infernaalisemman kauppareissun, jonka aikana minä ystävällisesti vedin vielä sikeitä. Univelat pelastivat minut tuolta koetukselta! Tietenkin arvostan uhrautumista. Toisaalta uskon olevani hieman siedettävämpää seuraa paremmin nukkuneena, eli hyvä teko sekin? 

Kuvahaun tulos haulle homer simpson resting Tältä muuten tuntui!

Vietimme pienimuotoisen ja yksinkertaistetun joulun, mikä oli todella hyvä vaihtoehto. Molemmilla on ollut raskas syksy. Minulla maisteopintojen rutisrtaminen, puolisolla työ ja opiskelu. Olimme hankkineet toisillemme lahjat, ja jouluruokiakin laiteltiin: Rosollia bataatilla, puolisolle paahdettuja kinkkuviipaleita, minulle silliä (tykkään!!!), yhteiseksi vielä kalaleikkeitä, perunoita, salaattia ja jälkiruuaksi vähän erikoisempaa: raparperi-mustikkakiisseliä piparkakkumausteella ja inkiväärillä maustettuna. Jopa minä suostuin vetämään radikaalia linjaa: päälle kaurajäätelöä. 

Tuliko jouluähky? Ei suoranaisesti. En ole saanut menemään yhtäkään piparkakkua, joulutorttua enkä konvehtia. Ns. kunnon ruokaa olen sen sijaan syönyt ensimmäisen kerran niin paljon kuin minun kuuluisi syödä. Täytyy yrittää säilyttää sama linja! Tietenkin suurempi määrä proteiinia (kala) aterialla täyttää reippaasti, ja ähkyhän siinä tulee. Asiaa ei auta edes puoli annosta riisipuuroa jälkiruuaksi.. Luulen kuitenkin, että kyse on juuri ihanteellisesti määrästä ruokaa. Näillä eväillä eteenpäin siis!

Iltasella tulostin viime hetkellä seuraavan päivän hartaustekstin, jota hiljakseen mutta hyvissä ajoin olin kirjoitellut. Noloa mutta totta: olin laittaa jouluevankeliumista vanhan painoksen! Kyseessä oli painos, jonka lapsena luin aikoinaan koulussa. Nyt muuten tunsin itseni vanhaksi!

Joulupäivä
Nyt se joulu todella alkoi! Puolisolle pisteet, hän tuli mukanani jouluhartaukseen! Hänestä oli suuri apu, sillä tilaa ei oltu laitettu valmiiksi. Tuolit siirtyivät saliin viidessä minuutissa kun mies laittoi ranttaliksi! Jännitin hieman jouluevankeliumin lukemista, sillä kyseessä oli ensimmäinen "virallinen" tilaisuus. Lukiessa jännitys kuitenkin katosi. Varoitus: luvassa uskonnollista tekstiä. Ajatus joulun ihmeestä ja suuresta ilosta valtasi mieleni tekstiä lukiessani. Kuulijat olivat syventyneet, ja näyttivät imevän itseensä jokaisen sanan. Ilohan niitä oli lausua. 

Myös hartaustekstiä kuunneltiin. Tilaisuuteen tuli mukaan niin paljon tunnetta, että virsien "Enkeli taivaan" ja "Maa on niin kaunis" sain todella pinnistellä ettei roska eksyisi silmään ja alahuuli väpättäisi. Tilaisuuden myötä mielen valtasi tunne, jota voi kuvata yhdellä sanalla: Joulurauha. 

Kuvahaun tulos haulle candle

Myöhemmin iltapäivällä matkustin lapsuuden kodin suunnille. Puoliso joutui töiden vuoksi jäämään kotiin, mutta reissu kestää onneksi vain pari päivää. Sisareni oli lapsineen paikalla, ja pääsin hoitamaan "tonttuhommat" jälkikäteen. Oli mukava nähdä koko porukkaa! Iltasella poikkesin juoksulenkillä kunnon lumipyryssä. Tämän jälkeen olikin saunan vuoro, ja kunnon puusaunan! 

Tällainen oli joulu tänä vuonna. Vaikka kiirettä riitti, olen iloinen kun sellainen joulukiire jäi vähemmälle. Joulupäivän hartaus oli upea ja tärkeä kokemus, myös käytännön syistä. Jos hyvin käy eli saan töitä, joulun pyhät tulevat olemaan työpäiviä. Joskus ajatus kauhistutti, mutta nyt löysin siitä paljon hyviä puolia. Jouluun tulee ehkä "satsattua" vähemmän, mutta ehkä olennaiseen on silloin helpompi keskittyä. Vaikka arvostan jokaista, joka jaksaa kattaa pöydän ja valmistaa lukuisia ruokalajeja, juosta kaupoissa, koristella, tehdä ja lähettää joulukortteja, leipoa yms., huomasin joulun tulevan myös vähemmälläkin tekemisellä. Piparkakut eivät tuoksuneet kämpässämme eivätkä joululaulut soineen ennen aatonaattoa. Silti joulu tuli, ja viimeistään joulunpäivän aamuna se oli läsnä. 

Kuvahaun tulos haulle homer simpson christmas