Pian toiselle leirille!!!

Hupsista! Tässä vaiheessa onkin hyvä herätä siihen faktaan, että ylihuomenna olisi taas lähtö leirille! No, mikä jottei. Olenko aloittanut pakkaamisen? Hmm.. tavallaan? Kai suihkutettavan hoitoaineen siirtäminen matkalaukkuun lasketaan pakkaamiseksi?

Yleisfiilis

Tietenkin taas on haikeaa kun puolisosta on taas viikon erosta. Mutta kohtuullisen kokemusmäärän jälkeen tiedän, että viikko menee vauhdilla. Haikeuden ohella odotan kuitenkin leiriä innolla. Valmistelut on hoidettu, siis sellaiset jotka ovat tehtävissä etukäteen.

Se mistä leireissä pidän myös, on kotimaan matkailun hoituminen samalla kerralla. Tarkkaa sijaintia en voi mainostaa, mutta tällä kertaa edessä olisi vähän pidempi reissu Keski-Suomeen asti. Siellä suunnilla ei muuten ole tullut hetkeen käytyä! Neljän ja puolen tunnin bussireissu voi toki olla ainakin ahterille rankka kokemus, mutta kenties siitä selvitään.

Toinen mistä pidän, on leiripaikka. Toistaiseksi kaikissa olen saanut nauttia luonnosta, vedestä, kävelemisestä ja tietenkin hyvästä ruuasta. Myös selkeä päivärytmi on oikein mukava juttu, enkä koe oman ajan vähäisyyttä ongelmaksi. Tai no, öisin kaipaan unirauhan, mikä ei varmaan ole kovinkaan tavaton toive.

Jännittääkö jokin?

Tavallaan kyllä, taas luvassa on täysin uusi porukka ja uudet kollegat. Mutta lähden siitä oletuksesta että kaikki ovat vähintäänkin pohjimmiltaan ”hyviä tyyppejä”. Ainakin tähän mennessä homma on toiminut hyvin.

Aluksi jännitin kelejä: Vaikka itse tykkään helteistä, säätiedotus näytti hieman huolestettuvalta. Säät ovat siis todella olennainen osa leiriä, sillä ne määrittelevät mitä voidaan tehdä ja missä. Voimakkaat helteet tarkoittavat sitä, että on katsottava tarkaan että porukka juo riittävästi. Monilta helle myös vie yöunet, ja ylipäänsä väsyttää. Kun luvassa onkin viileämpää säätä, parempi niin. Porukka on pirteämpää, eikä nestehukkaa tarvitse pelätä yhtä paljoa. Ja jos sateet pysyvät vähäisinä, ulkona jaksaa paremmin riehua, pelata yms.

Leirin hengellinen anti

Tämä on vähän arka aihe, mutta menköön. Ei varmaan ole kovinkaan suuri yllätys, jos paljastan olevani ns. uskovainen. En koe olevani ”hihhuli” tai muutenkaan ”raskaan sarjan uskis”. Hengellisen elämän huoltaminen on kuitenkin oleellista, missä työllä ja vapaaehtoistyöllä on suuri rooli. Niissä hengellisyys siirtyy kuplasta ihmisten kohtaamiseen.

Vaikka periaatteessa ja käytännössä minä olen ”kantavassa” roolissa, koen itsekin saavani näissä tehtävissä paljon. Työtehtävissä (myös vapaaehtoistyössä) koen, että annettu tehtävä positiivisella tavalla ”pakottaa” käsittelemään hengellisyyttä eri näkökulmista, ei vain siinä mihin itse omassa arjessani olen tottunut.

Yhteenvetoa:

Jos siirryn hengellisyydestä maallisempaan, luonnollisesti odotan innolla myös leirin ruokailuja. No hei, olennainen osa päivää! Toivon myös, että säät suosivat ulkoilua, ja että onnistuisin itsekin sellaisia kelejä hyödyntämään. Jos tulee mahdollisuus, jälleen toivon että pääsisin esim. koppipalloa pelaamaan. Vaikka kelit viilenevät, uikkarit voisi varmuuden vuoksi pakata..

Ennen kaikkea toivon, että voisin osaltani antaa mahdollisimman monille mahdollisimman mukavan leirikokemuksen. Ja sitten.. toivon ettei muutama biisi soisi päässä tällä kertaa niin usein, etenkään keskellä yötä..

Brutaali kesäharrastukseni jo 30 vuoden takaa..

Jokaiseen kesään liittyy omat trendilajinsa, ja ennen itsestäänselvyyksistä tehdään hienoilla nimillä uusia. Minusta on mukava liikkua luonnossa, ja pääseminen esimerkiksi mökkiympäristöön on lapsesta asti ollut rentouttavaa ja vapauttavaa. Eihän sitä silloin noilla sanoilla osannut kuvata, tunne vain sai nimen vuosien mittaan.

Toisaalta kaikella on kääntöpuolensa, myös positiiviset. Kun sosiaalisessa mediassa hehkutetaan metsän ja luonnon terveysvaikutuksilla, ainakin ihmiset kiinnostuvat asiasta, nostavat pyllyn penkistä ja todella hakeutuvat luonnon läheisyyteen säännöllisesti. Ennen se oli yksinkertaisesti mukavaa, nyt se on terveellistä ja trendikästä. No, jos lopputulos on positiivinen, mitäpä tässä enempiä valittamaan.

Oma kesäharrastukseni on (toistaiseksi) vähemmän trendikäs: Onkiminen.

Miksi onkiminen?

Tähän puuhaan hurahdin jo pienenä. Aikuiset perehdyttivät minua parhaansa mukaan, mutta suurimman työn taisi tehdä pappa. Pappa oli itsekin ahkera kalamies, ja kertoi mielellään vinkkejä aina kellonajoista syöttiin. Virvelin heittäminen on innostanut vähemmän.

Alle kouluikäisenä ongin mielelläni, mutta turvallisuussyistä en saanut itse laittaa matoa koukkuun. Asia on täysin ymmärrettävissä, joten eipä siitä katkeruutta jäänyt. Mutta jos aikuiset lähtivät kalaan ilman minua.. se harmitti! Tuossa vaiheessa olin siis vielä rasittavaa seuraa, kun motoriikka ei ihan riittänyt madon laittamiseen ja kalan irrottamiseen koukusta. No, kumpikin on sujunut jo pitkään.

Jokin siinä onkimisessa on aina viehättänyt. Periaatteessa ja käytännössä onnistuisin kuluttamaan sen puuhan parissa koko päivän. Tärkeä osa projektia on matojen kaivaminen viralliselta ”matopaikalta”. Yleensä ongin laiturin päästä, koska olen todella surkea soutamisessa.

Eikö kalat ja madot ole inhottavia?

No eivät. Näin pesco-vegetaristina pidän onkimista ja muutakin kalastusta erittäin hyvänä harrastuksena, vaikka vain kesäajalle jääkin. Ainakin tiedän mistä ruoka tulee ja mitä vaiheita projektiin kuuluu.

Okei, jotain epäkohtia tähän puuhaan liittyy. Madon laittaminen ei suoranaisesti ole ongelma. Joskus mato tuppaa olemaan niin vikkelä, että en nakkisormineni meinaa saada sitä koukkuun. Periaatteessa madosta ei kai pitäisi jättää ylimääräistä koska kala ei tartu koukkuun, mutta toisaalta tasokkaaampi mato voi houkutellla paremmin.

Entä se kalan irrottaminen koukusta? Niin no, sätkivän ahvenen kanssa saa vähän varoa, mutta napakka ja nopea ote saa selkäevän alas. Oikeastaan särki on haasteellisempi, koska sen pinnalla on limakerros mikä tekee kalasta himskatin liukkaan, mikä taas lisää kalan mahdollisuuksia päästä pakoon.

Se mistä en perusta, on kun erityisesti ahven nielee koukun totaalisesti. Voi sitä vääntämistä, kääntämistä ja vetämistä.. Edellisellä onkimissessiolla neljä ahventa ystävällisesti teki saman tempun.

 Kuva Wikipediasta, omat ahvenet olivat vähän junnu -kokoa.. 

Itse alusta loppuun (ainakin melkein)

Olen vuosia pitänyt kiinni siitä, että teen homman itse alusta loppuun. Tosin usein paistajaksi tms. tarjoutuu usein joku muu. Osaan homman itsekin, mutta laiskuus tuppaa pääsemään niskan päälle. Matojen kaivaminen, madon laittaminen koukkuun ja kalan irrottaminen sen sijaan kuuluvat automaattisesti omiin velvollisuuksiin, samoin perkaaminen.

Perkaamisesta on pakko myöntää, että ahventen suomustaminen ei kuulu vahvuuksiini. Suomut lentelevät sinne tänne. Lopulta kalan suomut ovat omassa kropassani naamaa ja hiuksia myöten. Tosin pienempi liike veitsen kärjellä näytti vähän auttavan.. Särki on tässä suhteessa armollisempi.

Noloa tunnustaa, mutta paistamisen kohdalla laiskuus alkaa iskeä..

Pohdintaa

Tekstistä tuli siis onkimis -painotteinen. Puuhaa voisi luonnehtia ajan mukaisesti meditatiiviseksi, ekologiseksi, stressiä lievittäväksi jne. Löytyyhän niitä adjektiiveja joihin liittyy useita amerikkalais -ja brittitutkimusten johtavien lääkäreiden ja tiedemiesten lausuntoja. Itse vain yksinkertaisesti tykkään onkia.

Viime kesänä aloin pohtia tämän harrastuksen laajentamista nykyiselle asuinalueelle. Onki jäi kuitenkin hankkimatta. Onnistuuko vielä tänä kesänä? -En tiedä. Ehkä? Kysymysmerkillä on ehkä syöttien etsiminen. Pappa aikoinaan laittoi matoja kylmäkellariin säilöön. Kylmäkellari löytyy täältäkin, mutta siinä vaiheessa kalastusta olisi kai hyvä tehdä useammin kuin kerran kesässä. Hmm, saa nähdä..

Kesäkuun treenikuulumiset: Teränkäyttöä ja core -treeniä

Helteet katosivat hetkellisesti ja opinnot teettävät mukavasti töitä. Liikuntaa nämä eivät kuitenkaan ole onnistuneet estämään, mikä on ollut varsin virkistävää. Viime aikoina kelien muututtua vähemmän kesäisiksi treeni on tapahtunut pääasiassa jäällä ja salilla. Jäälle pääsen tosin vain 1-3 kertaa viikossa, ja kolme on todella harvinaista. Toisaalta tällainen on ihan leppoisaa vaihtelua! Taitorullaluistelu on kelien vuoksi jäänyt hieman unohduksiin, mutta yritän terästäytyä jälleen. Todennäköisesti heinäkuun puolella tulee harjoiteltua hieman enemmän niilläkin. Pidän edelleenkin kiinni hieman kevennetystä harjoittelusta, mutta treenikertoja olen uskaltanut hieman nostaa lepoa unohtamatta.

Salilla

Salilla pidän painot vielä kevyinä, mutta toistojen määrää olen nostanut hieman. Tämä tarkoittaa siis esimerkiksi neljää kahdeksan toiston sarjaa kolmen sijaan. Mitään radikaaleja nostoja en virheestä oppineena halua tehdä. Aivan kommelluksitta ei olla vältytty. Maanantaina onnistuin saamaan toisen olkapääni tehokkaasti jumiin, joten sitä nyt lepuutellaan. Keppijumppa kylläkin osoittautui avittavaksi puuhaksi!

Tällä viikolla panostin hieman enemmän keskivartalotreeniin, ts. vatsa- ja selkälihakset olivat kohteena. Ylätalja ”hellii” yleensä yläselän lihaksia. Tosin minulla on ollut pieniä teknisiä vaikeuksia, sillä en meinannut millään saada kontaktia oikeaan osoitteeseen. No, tähän auttoi mm. vastuksen keventäminen ja keskittyminen kyseisiin lihaksiin. Liian raskailla painoilla jäkitän herkästi niskaa, jolloin liike kohdistuu täysin väärään paikkaan.

Piristävää vaihtelua salitreenissä on ollut ”samanhenkinen” treeniseura, eli toinen luistelija. Nyt mm. hyppytekniikkaa off-ice -tyyliin on hiottu ja pari uutta, erittäin hyvää harjoitetta on löytynyt! Edellisellä kerralla tuli lihaskunnon puolelta keskityttyä mm. coreen, ja olin revetä naurusta yrittäessäni tehdä core -treeniä kepin kanssa. Sanoisinkos että piti käydä hieman solmussa ennen kuin navigointi onnistui..

Sykettä reippaasti nostavan harjoittelun olen jättänyt vielä vähemmälle, mutta salin ulkopuolella mäkitreeniä on tullut testailtua pienissä määrin. Toki salin puolella olen tehnyt ”pätkäistyä” versiota plyometrisestä harjoittelusta, mikä käytännössä tarkoittaa esimerkiksi boksille hyppäämistä tietyllä toistomäärällä ja perään vaikkapa X-hyppy -punnerruksia, ja sitten taas homma alusta. Ensi viikolla voisi kokeilla kolmannen liikkeen kanssa..

Jäällä

Ihan mielenkiinnosta testasin yhden seuran aikuisille tarkoitetua kesäkurssia. Kurssiin sisältyi viisi jääharjoitusta, jotka oli jaettuu maanantaille ja perjantaille. Mitään ihmeitä kurssilla ei tapahtunut, mutta todella hyviä harjoitteita jäi ”käteen”, ja tulen todellakin niitä hyödyntämään. Samalla mieleen nousi muutamia tavoitteita tulevalle kaudelle: eteen ulos twizzle (eteen sisään menee tällä hetkellä), walley myös ”huonommalla puolella” sekä käänteen kaarenvaihtoista. Jälkimmäinen sujuu jossain määrin, joten siitä tulkoon osa alkuverryttelyä. Lisäksi haluaisin kovasti oppia taakse ulos käänteen! Tällä hetkellä kärsivällisyys tosin on pettää parin yrityksen jälkeen..

Jääaikaa oli sen verran vähän, että hypyissä ei tapahtunut mitään suuria mullistuksia. Kaksoissalchow menee parhaiten eli vartin vajauksella, samoin axel n. 50%:ssa yrityksistä. Kumpikin hyppy vaatii vielä paljon siistimistä. Erityisesti kisoissa olisi mukavaa, ettei hyppyjen epäpuhtaus rokottaisi hirveää määrää pisteistä. Eli näiden siistiminen olkoon tulevan kauden tavoite. Kaksoisritti taas.. no, maanantain jäävuoro määrittelee tavoitteet. Ongelmani on siis rotaatioasennon avaaminen liian aikaisin, ja olen yrittänyt tällä viikolla tukea harjoittelu muutamilla maalla tehtävistä hyppyharjoitteista. Maanantaina olisi tarkoitus siirtää opittua jäälle. Eli katsotaan miten sujuu!

Polvivaakaa kaukaisuudessa..

Palautuen

Viimeisin vaan ei vähäisin! Jonkin aikaa sitten tuli kirjoitettua rentoutusharjoitteista, joita olen tehnyt päivittäin. Teksti löytyy täältä. Homma on tosiaan jatkunut, ja tulokset ovat olleet toivottuja. Lihasten jumiutuminen on ollut vähäisempää, samoin turvotus. Eli samaan malliin tulen jatkamaan. Käytännössä harjoite tapahtuu makaamalla sopivalla alustalla (sänky, jumppamatto, paksumpi matto yms.) ja rentouttamalla lihaksia uloshengityksen mukaan. Yleensä keskityn lihaksiin osissa, eli esimerkiksi pohkeet, reidet, keskivartalo, käsivarret ja ylävartalo. Mutta luulen että tässä tyyli on vapaa sen mukaan, mikä kullekin sopii.

 Se olennainen. 

Toistan ehkä itseäni, mutta rentousharjoitteet päivittäisinäkään eivät korvaa lepopäivää, tai esimerkiksi paria selkeästi kevennettyä päivää. Itse harrastan harvoin ns. totaalilepoa. Sen sijaan lepopäivinä voi tehdä pieniä ja leppoisia kävelyreissuja, mutta ei todellakaan mitään parin tunnin mittaisia. Tai voi, jos osa ajasta menee vaikkapa rannalla istuskeluun tai kahvin nauttimiseen. Järjenkäyttö on sallittua, samoin kehon kuunteleminen. Pääasia olisi, että lepopäivänä ei tehdä mitään, mikä väsyttää fyysisesti. Koska raskaamman sarjan lepopäiviä ei tosiaan tule harrastettua, vietän tällaisia kevennettyjä päiviä viikon aikana pariinkin otteeseen.

Miten teidän kesätreeninne on sujunut?