Kuka lukee Raamattua oikein?

 "Lukee kuin piru Raamattua!" Tätä vertaus on harvinaisen pitkäikäinen, tosin nykynuorison suussa esiintyvyys lienee pienempi. Vaikka pappisvihkimys jäi saamatta, olen kiitollinen lukuisista mahdollisuuksista toimia saarnatekstin tekijänä. Olen kiinnostuksen kohteissa kenties hieman kapea-alainen. Opiskeluvuosina pääaineeni oli kirkkohistoria, minkä vuoksi eksegetiikka ja systemaattinen teologia saivat vähemmän huomiota. Systemaattista teologiaa "harrastin", mutta eksegetiikassa olin varsin laiska. Nk. alkukielet eli vanha kreikka ja heprea kieltämättä kiinnostivat. Harmi että täyteen ahdetut lukujärjestykset heikensivät motivaatiota perehtyä noihin laajemmin. 

Vaikka teologi olenkin, koen olevani viimeinen henkilö paasaamaan miten Raamattua käytetään oikein. Perustelen tätä nimenomaan liian heikolla taustalla eksegetiikan suhteen. Paluu Raamatun hepreaan houkuttelisi kyllä, sillä 10 opintopistettä raatamista menisi täysin hukkaan. Toisaalta haluan palauttaa kyseisen kielen sekä klassisen kreikan mieleeni siksi, koska ne kaksi kieltä ovat tärkeä tekijä Raamatun lukemiseen. 

Heitänpä sekulaarin esimerkin: Olin vuosikausia arka englannin suhteen, sillä olin lukioaikoina saanut päähäni ajatuksen että olen kyseisessä kielessä huono. Todellisuudessa vika oli opiskelutekniikassa. Kun pääsin tuosta keksitystä päähänpinttymästä yli ja sain rohkeutta käyttää sekä lukea englanninkielistä materiaalia, jos vähän kehittynyt kielitaito avasi uusia näkökulmia siihen, miten erilaista on lukea tai vaikkapa katsoa Simpsoneita ilman käännöksiä. -Kyllä, mielestäni Simpsonit ovat loistava esimerkki, erityisesti kun vertailun kohteena on Raamattu. Varsinainen aihe kuitenkin on: Raamatun tulkitseminen oikein. 

Tapahtumien ajankohta 

Jonkinlaisena historian harrastajana otan lähtökohdaksi yleisen historiallisen ajanlaskennan. Raamatun sisältö ajoittuu useamman vuosisadan ajalle, jolloin on varsin luonnollista että jokainen asia ei säilynyt ennallaan. Toki kehitys (tai muutokset) oli hitaampaa verrattuna aikaan mitä itse elämme. Vanhan testamentin tapahtumien aikakauden määrittely on (mielestäni) oma haasteensa. Mooseksen arvellaan eläneen suunnilleen aikavälillä 1500-1200 eKr. Juurikin koulutukseni vuoksi en uskalla heittää tarkkoja ajankohtia. 

Raamatun tapahtumat ennen ajanlaskumme alkua (nyt haluan käyttää käsitteitä eKr ja jKr) sijoittuvat parhaimmillaan 2000 vuoden ajalle. Jo tuona aikana kertomuksiin liittyvä yhteiskunta kävi läpi lukuisia muutoksia. Jos luemme jotain niinkin sekulaaria kuin 1940-luvulla painettua lääkärikirjaa, ihan kaikki ohjeet eivät ole sovellettavissa. Toinen vaihtoehto olisi koulukirja samalta ajalta. Vaikka välissä ei ole edes sataa vuotta, yhteiskuntamme ja kulttuurimme ovat muuttuneet niin, että tulkittaessa kirjallisuutta on ymmärrettävä ajan konteksti. Sama pätee Raamattuun. Ydinajatus pysyy samana, mutta useamman aikakauden läpikäyminen tapahtumissa on hyvä tiedostaa. 

Kirjoittajat ja kirjat

"Raamattu on ihmisen kirjoittama kirja". Eritäin moni tieteeseen ja faktoihin nojautuva hymyilee nyt ja nyökyttelee. Anteeksi vain, nyt pilaan ilonne, enkä suinkaan lisää sitä korostamalla hengellistä puolta. Sen sijaan viilaan pilkkua: Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja, ja ennen kaikkea lukuisia vaiheita läpikäynyt kokoelmateos. Raamattu ei syntynyt parissa päivässä yksittäisen ihmisen hengellisen kokemuksen myötä, vaan prosessi kesti reilusti yli 1000 vuotta. 

Kirjoittajien tausta vaihtelee. Mooseksen tausta oli varsin mielenkiintoinen, sillä harva yksittäinen ihminen saa mahdollisuuden kokea sellaisia muutoksia yhteiskunnallisessa statuksessa. Profeetta Jesaja puolestaan ehti omalla alueellaan kokea neljän hallitsijan aikakauden. Jeesuksen opetuslapsista Luukas taas oli taustaltaan varsin "kouluttautunut" ja mahdollisesti myös lääkäri. 

Teologiksi olen ollut varsin laiska lukemaan Raamattua. Tai itse asiassa ahkera, jos tarkkoja ollaan. Kirkkohistorian ollessa pääaineeni, tarkempi perehtyminen Raamattuun oli seurakunnan vapaaehtoistehtävien varassa. Toki suoritin eksegetiikan pakolliset opinnot ja paikkaan niitä nyt jälkikäteen. Mitä enemmän luen, sitä vähemmän koen tietäväni. Kuitenkin uskallan todeta, että ennen minkään Raamatun kirjan lukemista on hyvä edes vilkaista perustiedot mahdollisesta kirjoittajasta ja kirjan taustasta. 

Alkukielen merkitys

Fuksiaisissa 2013 puhuttiin yleisesti "alkukielten" opintojen poistamisesta. Vaikka 10 opintopistettä latinaa, klassista kreikkaa ja Raamatun hepreaa kuulosti uuden opiskelijan korvaan mahdottomalta tehtävältä, tuntui karulta ajatukselta että nuo kokonaisuudet poistettaisiin. Ollakseni rehellinen: kreikka meni keskinkertaisesti, mutta sain kielestä käsityksen ja kykenin lukemaan Novumia (kreikankielinen Uusi testamentti) aika sujuvasti. Sanakirjaa toki tarvitsin. Valitettavasti ylläpitävä harjoittelu jäi, nyt olen kaivanut Novumin taas esiin. 

Latina oli silkkaa taistelua, mikä johtui huonosta tuurista. Tunteja oli vain kerran viikossa, joten kaiken muun ohessa opitun ylläpito tahtoi jäädä edelliseen iltaan. Heprea jostain syystä luonnistui hyvin, toki suunta oli luetun tekstin kääntämistä. Nyt yritän palauttaa myös hepreaa mieleeni. Mikäli mahdollisuus tulee, ostoslistalla on Novumin kaveriksi hepreankielinen Raamattu. 

Jo aloitettuani ensimmäiset kielikurssit minulta kysyttiin, mikä ihmeen hyöty näistä kielistä on? Kreikassa sentään nähtiin olevan jotain järkeä, koska sitähän voisi hyödyntää vaikka lomareissulla. Koska perusongelmani on rehellisyys, totesin että klassisen kreikan käyttö vaikkapa Rodoksen ravintolassa saattaa olla sama kuin tilaisi Rossossa ruokaa puhuen Agricolan aikaista suomea. Jos jotain hyvää, niin vertaus jäi kuulijoiden mieleen. 

No, miksei Raamattua voi vain lukea omalla äidinkielellä? -Tietenkin voi, esimerkiksi Martti Luther näki pienoisen vaivan tällaisen mahdollisuuden eteen. Ja lienee täysin tosiaisa, että 10 opintopisteen verran kolmea vanhaa kieltä ei ole asia mitä jokainen ihan vaikka aamukahvin ääressä harjoittelisi. Omalla kohdallani kahvikupillinen riittää puoleen sivuun Novumin tekstiä tai sitten Genesiksen alkuosaan hepreaksi. 

Eli, nyt jokaisen Raamattua lukevan tulisi osata vähintään Raamatun hepreaa ja kreikkaa? -Mielestäni ei. Olennaisemmaksi näkisin kiinnostuksen alkuperäiseen tekstiin ajatuksella: "Mitä tällä on alun perin tarkoitettu?" Jo yleisissä kirjastoissa on lukuisia opuksia joissa Raamatun eri kirjoja pyritään tulkitsemaan. Minä en ainakaan tunne Raamattua läheskään niin hyvin haluaisin. Tosin niissä kiinnittäisin huomion käytettyihin lähteisiin. Jokainen meistä voi kirjoittaa "vapaalla kädellä" oman selitysteoksensa ja markkinoida sitä. Itse kuulun siihen kategoriaan, jolle tässä aihepiirissä nojautuu mieluummin tieteelliseen tutkimukseen. 

Tehokas seula: oma etu vai muiden etu?

Näkökulma vaihtukoon opilliseen suuntaan. Kuka lukee ja tulkitsee Raamattua oikein? -Mielestäni kukaan ei kykene siihen. Perusteluna käytän ihmisyyttä. Uskonnollisesta näkökulmasta ihmisen ja Jumalan erottaa toisistaan täydellisyyden käsite, mikä ei tule koskaan olemaan ihmisessä. Kun (uskonnollisen vakaumuksen omaava) ihminen lukee Raamattua, mielestäni edelleen hämmentävä moni kompastuu erääseen asiaan: Syntisyyden korostaminen muissa ihmisissä. Itse näen Raamatun sisältämät aiheet ihmisen syntisyydestä muistutuksena ihmisen asemasta suhteessa Jumalaan sekä siitä, että ihminen ei selviä ilman Jumalaa. 

Kun ihminen lukee Raamattua etsien sen nojalla vikoja muista ihmisistä, on pienoinen riski ajautua harhateille. Epätäydellisyys koskee jokaista. Tässä kohtaa on myös merkittävä riski siihen, että tulkintatapa johtaa oman edun ajamiseen Raamatun tekstiin vedoten. Loppujen lopuksi yksikään ihminen ei toiminnalla kykene saavuttamaan täydellisyyttä Jumalan edessä. Tämä ei toki tarkoita etteikö kannattaisi välittää. 

Tapa tulkita ja toimia Raamattua hyödyntäen on varsin tehokas seula: onko tulkitsijan perimmäinen tavoite yhteinen hyvä ja rakkaus, vai jokin muu, kuten vaikkapa oman edun tavoittelu. Toisaalta tässä kohtaa on hyvä muistaa, että lukijana ja tulkitsijana toimii se vajavaiseksi luotu ihminen. Ehkä meistä itse kukin lukee Raamattua kuin piru itse, ainakin välillä. Tosin kyseinen kaveri on Raamatun historiassa uudempi tulokas, sillä häntä ei Vanhassa testamentissa esiinny. 

Lopuksi..

Raamatun lukutapaan vaikuttaa paljon myös se, mitä lukija hakee. Mikäli lukeminen tapahtuu osana henkilökohtaisen hengellisen elämän "ruokkimista", lukija pohtii esimerkiksi Jumalan olemassaolon ja toiminnan merkitystä hänen omassa elämässään, etsii mahdollisia syitä asioille ja vastauksia asioihin jotka mietityttävät. On myös tavallista etsiä Raamatusta lohtua erilaisissa tilanteissa. 

Edustan lukijajoukkoa, jonka tyyli saatetaan vahvasti uskonnollisissa piireissä tulkita "kerettiläiseksi". Tästä herääkin vahva muisto siitä, miten ensimmäiset eksegetiikan pakolliset kurssit vähensivät teologian opiskelijoiden määrää. Syy on yksinkertainen: Raamattua tarkastellaan niin läheltä, että osa kokee sen "vääräksi". Tämä on ymmärrettävää. Esimerkiksi raamattuopistossa opiskellut on kouliintunut lukemaan Raamattua täysin eri tavalla, ja hengellisyys on läsnä vahvasti. Kun vahvasti omaksuttu ajatus "ota Jeesus sydämeesi" saa rinnalleen historiallisen taustan faktoja yms, osalla tämä voi osua myös vuosien ajan omaksuttuun identiteettiin. 

Raamattua ei kuitenkaan ole vain "uskisten" kirja. Näkisin, että moni kulttuurimme taustasta saisi Raamatusta irti paljon, erityisesti jos kiinnostus kohdistuu historialliseen ja eksegeettiseen näkökulmaan. Minulla on ollut uskonnollinen vakaumus jo vuosia, ja koen teologian opintojen oikeastaan muotoilleen vakaumusta ja uskonnollista identiteettiäni vahvasti. -Hyvällä tavalla. Minulla on vahva kiinnostus tieteeseen, myös luonnontieteisiin ja yllätys: historiaan. En usko että kukaan kykenee suoralta kädeltä lukemaan Raamattua "oikein", mutta taustan tuntemus antaa ainakin näkökulmaa. 

Kuka oli Jeesus Nasaretilainen?

 Olin luokan lyhimpiä ja yksi likinäköisistä, silloisella kansankielellä "lyhyt rillipää". Ikää oli enintään 10 vuotta. Tunnelma oli lähes juhlallinen, sillä luokkaan raahattu suuri kuvaputkitelevisio oli ensinnäkin saatu luokkaan, ja vieläpä toimimaan. Oli uskonnontunti, ja saimme (todellisuudessa jouduimme mutta olihan televisio luokassa kova juttu) katsoa yhtä lukuisista Jeesus -aiheisista elokuvista. Näin jälkikäteen pohdin, millainen kokoelma niitä oikein oli. Tässä elokuvassa Jeesus oli vaaleahiuksinen. Kun naula iskettiin kämmeneen, puuristiin käsistään sidottu Jeesus huusi. 31 oppilaan, yleensä meluisa joukko oli hiljaa. 

Eläessään Jeesus puhui rauhallisesti, hymyili ja meille soitetuissa c-kaseteilla olevissa äänikirjoissa Jeesuksen puhetyyli oli lähes liioitellun lempeä. Pontius Pilatus kuulosti kansaa puhutellessaan närkästyneeltä, aivan kuin kahvitauko olisi keskeytetty. Kansa taustalla huusi: "Ristiinnaulitse!!!" Tosin kansa koostui maksimissaan kahdesta äänestä. Elokuvaa opettaja kelasi eteenpäin ristiinnaulitsemisen jälkeen jotta pääsiäisen ihme ehdittäisiin katsoa ennen välituntia. Jeesus istui kivellä tyytyväisenä kun järkyttyneet opetuslapset kohtasivat hänet. Kun välituntikello soi, opettaja lupasi seuraavalla tunnilla päästää meidät aikaisemmin ja kelasi elokuvan Jeesuksen ylösnousemukseen. Ilmeisesti opettaja joutui pohtimaan priorisoidako ylösnousemus tai Jeesuksen ja Tuomaan kohtaaminen. Jollain sen ajan "trikkikuva" -menetelmällä Jeesus todellakin nousi ylös ja saimme lähteä välitunnille. 

Kuka Jeesus Nasaretilainen? 

Varsin monta vuotta käsitin Jeesus Nasaretilaisen vaaleatukkaisena ja lempeänä persoonana. Toki enemmän painopiste oli osana kolmiyhteistä Jumalaa. Jostain syystä kukaan ei koskaan painottanut, että kyseessä oli ihan oikeasti elänyt henkilö. Ymmärsin tämän 5. luokalla historiankirjasta lyhenteistä eKr. ja jKr. Kyllä, olen todellakin näin vanha. Tämä oli suuri oivallus: Jeesus Nasaretilainen henkilönä oli todellinen. Kului 30 vuotta ja matkan varrella piti vielä valmistua teologian maisteriksi kunnes eräs asia alkoi kiinnostaa: Millainen ihminen Jeesus Nasaretilainen oikeasti oli?

Koska historiallista dataa on loppujen lopuksi yllättävän vähän ja sekin nk. toisen käden tietoa, tarkkaa ja luotettavaa käsitys Jeesuksesta ihmisenä on vaikea rakentaa. Itseäni kiinnostaa valtavasti sekulaarimpi lähestyminen. Jos riisumme uskonnolliset elementit vähemmälle ja tarkastelemme Jeesusta ihmisenä, hänessä oli oltava piirteitä jotka vetosivat kansaan. 

Luku-ja kirjoitustaitoinen lapsinero

Pohtiessani Jeesusta lapsena, Raamatussa varhaislapsuudesta tietoa ei liioin ole, mutta esille on nostettu tapaus, kun 12-vuotias Jeesus katosi vanhempiensa luota ja löytyi temppelistä keskustelemassa ns. oppineiden aikuisten parissa. Tämä tapahtui juutalaisen perinteen pääsiäisjuhlan aikaan. Yleisesti tutkimusten mukaan Jeesus Nasaretilainen todennäköisesti oli luku- ja kirjoitustaitoinen henkilö. Toisaalta hän itse ei laatinut kirjoituksia. 

Tämä Raamattuun tallentunut tarina kuitenkin kertoo siitä, että Jeesus oli varsin valistunut jo nuorena. Käytännössä lapsena. Kiitos sosiaalisen median, myös tänä päivänä tiedämme ettei jossain asiassa erittäin lahjakas 12-vuotias ole ennenkuulumaton ilmiö. Jeesuksen elinaikana vastaavanlainen oppinaisuus ei kuitenkaan liene ollut itsestäänselvyys. Jeesuksen työssä painopiste oli puhumisessa ja opettamisessa. Oma henkilökohtainen johtopäätöksiin perustuva ajatukseni on, että Jeesus oli nopea oppimaan ja prosessoimaan kuulumaansa, ja mahdollisesti myös lukemaansa. Todennäköisesti hän analysoi ja halusi siirtää teoriaa käytäntöön. 

Uskallan väittää, että kyseessä oli oman aikansa lapsinero. Alakoulun uskonnontunneilla meille painotettiin, että Jeesus oli lapsena aivan kuten mekin: hän leikki ystäviensä kanssa ja vietti tavallista lapsen elämää, toki oman aikansa puitteissa. Nyt haluan kysyä: oliko näin? Entä jos lukutaidon omaksunut Jeesus viettikin aikaa uskonnollisuuden kirjallisuuden parissa ja kuunteli intensiivisesti oppineiden aikuisten puheita? Tekikö hän sen kaiken vapaasti omaa kutsumustaan seuraten, vai oliko joku aikuinen havainnut tämän lapsen potentiaalin ja kannustanut tälle tielle? 

Jeesus ei vastustanut itse juutalaisuutta

Tässä kysymyksessä olen päätynyt selkeään näkemykseen: Jeesus Nasaretilainen ei ollut kristinuskon perustaja, eikä myöskään juutalaisia vastaan. Esimerkiksi Googlen AI:n kanssa meillä oli tulla massiivinen riita AI:n väittäessä Jeesus Nasaretilaista kristinuskon perustajaksi. Toki ymmärrän näkemyserot. Minä näen kristinuskon perustajana Paavalin, joka keräsi kokoon myös nk. alkuseurakunnan. Toki lienee tulkintakysymys kuka kristinuskon perusti. Varsinaista perustajaa ei oikeastaan ollut, siis sellaista joka tokaisee "kas, perustanpa nyt kristinuskon." 

Jeesus Nasaretilaisen omaa taustaa korostetaan jostain syystä erittäin vähän. Hän oli juutalainen, noudatti juutalaisia perinteitä omana aikanaan ja oli ilmeisesti varsin valistunut. Itse henkilökohtaisesti en usko, että Jeesus Nasaretilainen olisi vastustanut juutalaisuutta. Hän opetti sitä, näin ollen kyse oli näkökulmista. Mietin usein, oliko Jeesuksen toiminta uudistavaa vai enemmänkin palauttavaa johonkin, mistä alun perin lähdettiin. Monet tietolähteet näkevät Jeesuksen ja hänen seuraajiensa luoneen eräänlaisen juutalaisuuden lahkon. 

Hyödynsi vertauksia 

Opettaessaan ihmisiä Jeesus hyödynsi vertauksia. Tänä päivänä eri lähteet luonnehtivat Jeesus Nasaretilaista karismaattiseksi opettajaksi. Käsitteenä karismaattinen mielestäni vaatii säännöllisesti tarkentamista. Voidaan puhua vetoavuudesta. Karismaattiset ihmiset vetävät muita ihmisiä puoleensa omalla olemuksellaan ja esiintymisellään. Historiassa on lukuisia vastaavanlaisia hahmoja, joiden vaikuttavuus perustui karismaan. -Joskus hyvillä, ja joskus varsin ikävillä seurauksilla. 

Vaikka Jeesus usein kuvataan lempeäksi ja rauhalliseksi, en usko että näin oli. Hyvä esimerkki löytyy Uudesta testamentista tilanteesta, kun Jeesus raivostuu temppeliin saavuttuaan. Pyhä paikka oli muuttunut kaupankäynnin keskukseksi. Jeesus raivostui. Hän kaatoi pöytiä ja yritti ajaa myytäviä uhrieläimiä pois. Hänellä on hyvä syy raivostua: temppelin oli tehty pyhäksi paikaksi, ei sekulaarin toiminnan keskukseksi. 

Yksi ihmisiin vetoava asia olivat vertauskuvat. Tänä päivänä moinen määriteltäisiin kaiketi pedagogiseksi ratkaisuksi. Kyseessä ei ollut Jeesuksen oma idea, sillä myös Vanhan testamentin puolelta löytyy runsaasti vertauskuvien käyttöä. "Metodi" oli siis varsin yleinen. 

Pohdintaa

Olen viime pohtinut paljon, miksi Jeesus Nasaretilainen historiallisena henkilönä on niin pienessä roolissa kulttuurissamme. En tiedä miten paljon esimerkiksi peruskoululaisille puhutaan Jeesuksesta henkilönä, mutta kenties ainakin ohimennen olemassaolo todetaan. Vaikka Jeesus Nasaretilaisen rooli länsimaisessa historiassa on varsin merkittävä, jostain syystä Jeesus profiloidaan vain uskonnolliseksi hahmoksi. Toki tarkkaa ja luotettavaa tietoa on vaikea löytää, mutta mielestäni näkökulma Jeesus Nasaretilaisesta ihmisenä olisi varsin olennainen. 

Jos saisin mahdollisuuden tutkia ja kirjoittaa Jeesus Nasaretilaisesta laajemmin, näkökulmani olisi juurikin Jeesus Nasaretilainen ihmisenä ja vaikuttajana huomioiden hänen taustansa sekä kulttuurin mitä hän edusti. Tästä näkökulmasta olisi siis riisuttu Apostolien teot ja Paavalin näkemykset. Miksikö? -Koska olen utelias, ja käytettävissäni on enemmän materiaalia kuin sen 90-luvun kuvaputkitelevision antama materiaali.