Ruokien hintojen nouseminen: Näin yritän säästää

 Kieltämättä tätä maailman tilannetta on vaikea katsoa ainoastaan positiivisella asenteella. Tai sellaisen löytäminen pienen työn takana. Vaikka elämäni rajoittuu melko leppoisaan elämään Juniorin ja läheisteni kanssa, esimerkiksi taloudellinen selviytyminen lähivuosina herättää kysymyksiä. Toistaiseksi en ole erityisen huolissani, sillä moni asia on yllättävän hyvin. 

En halua pitää rahaa merkittävässä roolissa, mutta ns. perustason toimeentulo on ihan mukava asia. Käytännössä tämä tarkoittaa kattoa pään päällä, ruokaa ja muita perustarpeita. Perustarpeisiin eivät omalla kohdallani kuulu huvitukset, muut kuin ns. pakolliset vaatteet, kampaamokäynnit tai esimerkiksi ravintolat. Kyse on lähinnä kiinnostuksen puutteesta, ei esimerkiksi ideologiasta. Juniorin kohdalla välttämättömiä asioita ovat sopivat ja käytännölliset vaatteet (ei siis esim. kalliita merkkivaatteita), ruoka (minun kauttani niin kauan kuin mahdollista), hygieniaan ja puhtauteen vaadittavat tarvikkeet sekä muutamat muut pakolliset asiat kuten sänky, vaunut yms. 

Erityisesti ruuan hinta on kallistunut, ja tietenkin sellaisten elintarvikkeiden osalta joita itse käytän säännöllisesti. Esim. juusto on kallistunut selkeästi. Kahvin kulutusta voin vähentää, mutta kieltämättä hinta hämmästytti. Miten voisin sekä pitää huolta riittävästä ja monipuolisesta ravinnosta että säästää ruokamenoissa? Tässä muutama alustava suunnitelma:

Helppoa, edullista ja ehkä vegaanista?

"Ehkä" siksi, koska olen lähes sekaruokavaliolla mutta vegaaniruokaa tulee syötyä ehkä eniten. Satunnaisen säännöllisesti ruokavaliooni kuuluvat maitotuotteiden ja kananmunien lisäksi kala ja kana. Eli painopiste on todellisuudessa helpossa ja edullisessa. Juuri nämä kaksi asiaa kannustavat tekemään vähintäänkin kasvisruokaa. Vaikka toisin väitetään, mielestäni kasvikset ja kasvisruoka on edullisinta. Toisaalta myös ravitsevaa. 

Tuoreiden kasvisten käyttö riippuu paljolti vuodenajasta, mikä taas vaikuttaa sekä hintaan että laatuun. Esimerkiksi talvella osa kasviksista ovat todella kalliita, mutta laatu mitä sattuu. Kyllä, pitäisi suosia kotimaista ja yritän parhaani. Joskus hinta-laatu -suhde on vain niin vinksallaan, että "sorrun" hyödyntämään pakastevihanneksia. Ns. vakiokäytössä ovat nk. kukkavihannekset, pakastepinaatti ja pakastepaprika. 

Soijatuotteita käytän myös, mutta hieman harvemmin. Kaapissa on lähes aina soijarouhetta, mitä tulee välillä käytettyä esimerkiksi tomaattipohjaisissa kastikkeissa. Eniten kasvisperäisistä raaka-aineista käytän edelleen palkokasveja, listan kärjessä kidney -pavut ja kikherneet. Yleensä näitä tulee lisättyä mm. kastikkeisiin, wokkeihin ja laatikkoruokiin. Myös kasvishernekeittoa teen silloin tällöin. Hintatasoltaan tämä on mielestäni puoli-ilmaista. -Teen siis keiton itse kuivatuista herneistä. 

Haasteena juusto?

Juuston hinta alkaa olla sen verran korkea, että mielessä on käynyt voisiko kulutusta vähentää. Toisaalta tykkään juustosta leivän päällä, ja juusto on merkittävä mm. kalsiumin ja proteiinin lähteenä. No joo, myös kovia rasvoja tulee pieni annos, mutta tuskin haitallinen. Mitäkö juustoa käytän? -Tietenkin 17%:sta Kotimaista -kermajuustoa. Joskus Lidlin kevyttä Edam -juustoa. Muuten tykkään mutta tykkään juuston mausta vähän liikaa. Tämä taas johtaa juuston mystiseen katoamiseen suunniteltua nopeammin. 

Juuston käytön vähentäminen menee kieltämättä mukavuusalueen ulkopuolelle. Jos en luovu leivästä, voisin tietenkin opetella käyttämään esimerkiksi tuorejuustoja tai vaikkapa kananmunaa. Myös raejuusto menee. Olen vain sen sortin sotkija, että Juniori ei ole ainoa joka tarvitsee jonain päivänä ruokalapun.. 

Kalsiumin saamisen kannalta toinen vaihtoehto olisi panostaa jogurttiin vai vaikkapa itse tehtyyn viiliin. Miten tällainen mahdollinen siirto aiheuttaa niin paljon päänvaivaa? -Koska onnistun pinttymään todella tehokkaasti yksittäisiin tapoihin. 

Kahvia vai teetä?

Tykkään kahvista vähän liikaakin. Minulle ei ole temppu eikä mikään juoda lähes litraa kahvia ns. jonkin muun asian ohessa. Kofeiinia siis tulee myös enemmän kuin suositeltavaa olisi. Raskauden ja imetyksen aikana aloin huijata itsäni ns. lantratulla kahvilla. Kahvia on n. kolmannes, eli sen verran että juoman tunnistaa kahviksi.

Raskauden aikana aloin juoda kahvin sijaan useammin teetä, mustaa siis. Koska kahvin hinta alkaa halpiksissakin olla korkea, lienee aika vaihtaa kahvi ns. viikonloppukäyttöön. No, (huonolla tavalla) kahvin suurkuluttajalle tämä lienee hyväkin vaihtoehto. Nyt kun esim. yrttiteet ovat sallittuja, niitäkin voi onneksi hyödyntää. Mutta.. miksi kahvin täytyy maistua niin hyvältä.. 

Pelkkiä papuja?

Pavut, linssit ja herneet tulevat varmasti olemaan merkittävässä roolissa raaka-aineena, mutta muutakin tulen käyttämään. Kala ja kana saavat pysyä esimerkiksi viikonlopun ruuissa. Toisaalta soijarouheesta- ja suikaleista saa myös edullisesti oikein hyviä ruokia.  

Kerralla suurempi määrä

Tämä tyyli vakiintui kun muutuin hieman laiskaksi ruuanlaittajaksi. Vakioruokia arkena ovat laatikot, keitot, wokit ja ruokaisat kastikkeet. Kesää kohden teen mielelläni ruokaisia salaatteja. Esim. nostalginen pastasalaatti on kesällä mukavan raikas mutta ruokaista vaihtoehto.

Suurempi määrä ruokaa kerralla säästää sekä aikaa että rahaa. Toki sellainen vaihtoehto ei ole helppo siinä vaiheessa kun Juniori alkaa esittää ruuasta omat mielipiteensä. Nyt saatan vain toivoa että löytäisimme yhteisymmärryksen kotiruokien valikoimasta. Nyt mennään vielä ainakin 3-4 kuukautta maitolinjalla.. 

Mietityttääkö sinua hintojen nouseminen? Vaikuttaako se arkeesi? 

Synnytyksesta vajaa kuukausi: Näin liikkuminen on edistyminen

 Juniorin vartuttua kaksiviikkoiseksi pääsin liikkumaan hieman enemmän. Osaltaan tähän vaikutti mahdollisuus vaunulenkkeihin, mutta myös palautumisen eteneminen. Jälkitarkastukseen asti vältän mm. vatsalihasten treenaamista, juoksemista ja hyppimistä. Näistä huolimatta liikkuminen tuntuu todella hyvältä sillä mukana on muutakin kuin mammajoogaa ja kävelyä. Nämä tosin ovat pysyneet mukana. 

Miltä keho tuntuu?

Jos rehellisiä ollaan, koen kehoni sopeutuneen raskauteen ja synnytyksen jälkeiseen aikaan odotettua paremmin. Keskiraskaus oli haasteellinen, mikä todennäköisesti liittyi kehon muokkautumiseen. Silloin suorastaan odotin vatsalihasten erkautumista. 

Jatkoin erityisesti selkätreeniä raskauteen sopivilla liikkeillä, minkä ansiosta keskivartalossa säilyi kohtuullinen tuki. Toki synnytyksen jälkeen olin jonkin aikaa todella puolikuntoinen. Nyt, pian neöjän viikon jälkeen kävely sujuu kevyesti ja vaunut kulkevat mukana. Kokonaisuudessaan askelmäärä ei ole samaa luokkaa kuin ennen synnytystä (epätoivoinen yritys käynnistää liikkumalla), mutta lenkin pituus alkaa olla sama. 

Kehon liikkuvuus heikkeni selkeästi, mutta se saattoi johtua siitäkin että jooga ja muu venyttely joutuivat hetkeksi tauolle. Myönnän että aluksi mietin vetreytyykö tämä ruhoni koskaan, mutta vähitellen venytykset tuntuivat paremmalta. Vatsalihasten varominen on ajoittain vaikeaa, ja hieman jännittää millaisen erkauma -tuomion saan. Toisaalta erkaumaa tulee jonkin verran, ja se kuuluu asiaan. Ja helpommin kuvittelen parantelevani erkaumaa kuin elämää ilman Junioria <3

Jalkatreeni

Jalkatreenin olen aloittanut vähitellen. Osana tätä on ollut lenkkeily, ja loppuraskaudesta mukavan lisäpainon kanssa. Nyt voin paljastaa, että mukana oli reilu 13 kiloa alkuperäisen painon lisäksi. Eli jalkohen lihakset saivat mukavasti treeniä. Nyt teen säännöllisesti mutta oman mukavuuden mukaisen määrän erilaisia kyykkyjä. Kieltämättä esim. sisäreisissä tuntuivat sivukyykyt! Ns. pistoolikyykkyä en ole vielä uskaltanut kokeilla. -Osaksi senkin takia että käytän kyseisessä liikkeessä keskivartalon lihaksia. 

Koska synnytyksestä ei ole kuukauttakaan, minulla ei ole mitään tarvetta tehdä "tappotreeniä" missään muodossa. Jalkatreenissä kyse on tällä hetkellä lihasten herättelystä. Hyppyjä en tee vielä, sillä haluan tehdä vasta sitten kun olen saanut lääkäriltä luvan. Mieluummin rauhassa kuin takapakkia ja siitä hidastetta. 

Keskivartalo

Keskivartalotreeni on oikeastaan samanlaista kuin raskausaikana: painottuu selkälihaksiin. Välillä mietityttää tuleeko "aurinkotervehdyksessä" vatsalihaksille liikaa kuormitusta. Toisaalta toistoja ei ole paljoa, ja väkisinkin vatsalihaksia joutuu hieman käyttämään ihan jo arjen liikkumisissa. Juu, olen vähän pihalla mitä saa tehdä ja mitä ei. Jos oikein ymmärsin, sellaista vatsatreeniä tulee välttää. Ei rutistuksia, lankutusta tms. 

Selkätreeniin on kieltämättä tullut mukavasti vaihtelua, sillä nyt sattuneesta syystä voin olla vatsallani. Myös selän taivuttelu alkaa sujua ja muutenkin mukavaa kun selkätreeni ei ole yhden liikkeen varassa. Toisaalta tuo kontillaan tapahtuvat vastakkaisen käden ja jalan nostaminen on liike, minkä yritän pitää jatkossakin mukana. Kyljet taas.. yritän palata asiaan. 

Ylävartalo

Ylävartalon treenaaminen on osittain rajoitettua. Esimerkiksi tavalliset punnerrukset eivät ole sallittuja. Myöskään perinteinen leuanveto kuuluu kiellettyjen listalle, sillä en osaa tehdä liikattä ilman vatsalihaksia. Sen sijaan teen erilaisia variaatioita joissa kuormitus kohdistuu mm. yläselkään. Myös punnerrukset kontillaan tai vaikkapa tukea vasten ovat toimineet hyvin rintalihasten vahvistamisessa. 

Olkapäiden treenaaminen on hieman haasteellisempaa ilman apuvälineitä, mutta osana joogasarjaa siihenkin on löytynyt oma liikkeensä. Ai että odotan innolla päivää jona uskallan kokeilla käsilläseisontaa.. Totta puhuen en ole varma onko liike sallitujen listalla, mutta uskon selviäväni hengissä vaikken käsilläseisontaa vielä harjoittelisi. 

Notkeusharjoittelu

Spagaatit ja selän taivuttelut ovat alkaneet jälleen, mutta varovaisesti. Ns. Biellman -asentoa en ole vielä kokeillut, mutta esimerkiksi "linnunpesä" alkaa sujua. Spagaatit eivät mene aivat yhtä pitkälle kuin ennen raskautta, mutta ns. ylispagaatti alkaa onnistua. Sivuspagaatit ovat vielä aloittamatta, mutta vähitellen voisi niitäkin alkaa kokeilemaan. Kyse on lähinnä siitä ettei kyseinen liike kuulu suosikkeihin.. mutta lonkkani tuppaavat kääntymään hieman sisäänpäin, jolloin kyseinen venytys on hyvä. 

Ottaen huomioon että synnytyksestä on vasta juuri ja juuri kuukausi, liikkuminen on lähtenyt oikein mukavasti alkuun. Maltti on kuitenkin tärkeää, sillä liika innokkuus voi johtaa takapakkiin ja palautuminen viivästyy. Aina vähän jotain uutta ja pientä, mutta samalla riittävästi lepoa. 

Millaisia kokemuksia teillä on liikkumisen pariin palaamisesta synnytyksen jälkeen?

Kuulumisia vauva-arjen keskeltä: kuuluisat mokani tähän asti..

Vauva-arki tuo itse kullekin mukanaan yllätyksen jos toisenkin. Suuri osa "odotas vaan" -asioista ei kuitenkaan ole tullut yllätyksenä tai ollut ongelma. Olen elänyt tätäkin ennen aikoja joina en esim. pääse vessaan milloin haluan, suihkuun milloin haluan, juoda rauhassa kahvia, lukea lehteä, kirjaa tai vaikkapa päässyt ulkoilemaan milloin haluan. Rajoittavat tekijät ovat vain olleet toisenlaisia. 

Ihan oppikirjamaisestikaan kaikki ei olen sujunut. Näin muutaman viikon vauva-arkeen tutustuneena uskaltaudun kertomaan muutamista asioista jotka eivät menneet ihan.. priimasuorituksella.. tai ainakaan ohjeiden tai suunnitelmien mukaan. 

"Nukuta vauva omaan sänkyyn"

Tällainen ohje tuli luettua. Onhan tätä yritetty pari kertaa mutta huonolla menestyksellä. Sen jälkeen ns. kompromissit ovat nukahtamisen suhteen onnistuneet, mutta eivät alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Lopputuloksia on kaksi: Tavoitteena on rauhoittaa Juniori ennen sänkyyn siirtämistä esim. ruuan ääreen. Yllättäen vauvansänky ei sovellu imetyspaikaksi. Vaihtoehto 1. Juniori ehtii nukahtaa syliin tai sängylle ennen kuin ehtii omaan sänkyyn. Vaihtoehto 2. Äitikin nukahtaa kun yrittää nukuttaa. Ja edelleen ollaan samassa sängyssä..

Onneksi etenkään kolmeviikkoisen vauvan kanssa tämä ei liene katastrofi. Tosin jos esim. 15-vuotiaana Juniori nukahtaisi omaan sänkyyn, en pahastuisi. 

"Opettele useita imetysasentoja"

Tämä tyssäsi kahteen vaihtoehtoon: kyljellään ja istualtaan, käytännössä katsoen synnytysasennossa. Mukaan piti ottaa sellainen asento mikä pelittää kodin ulkopuolella. Jotenkin se jäi.. No, ehkä skarppaan vielä.

"Älä palkitse tai lohduta ruualla" 

Tämä kannattaa tulkita huumorina, koska sitä se on. Siinä olen tosissani että haluan osaltani ennaltaehkäistä taipumusta tunnesyömiseen. Joo, tiedän kyllä että kolmeviikkoisen tulee syödä silloin kun kysyntää on. Siitä huolimatta olen huumorilla heittänyt: "Hienoa, mitä olen tehnyt aina kun lapsi on tyytymätön.. ruokkinut." 

Tosin Juniori antaa aika selkeät nälkämerkit ja huomaa hyvin milloin yrittää ruualla kuitata jonkin muun ongelman. Toisaalta hän myös lopettaa syömisen heti kun nälkä on ohi. Yleensä tätä seuraa nukahtaminen. Mutta no, olen siis sortunut palkitsemaan ja lohduttamaan lastani ruualla jo elämän alkumetreillä. 

Puklurätti valmiina

Tässäkin tilanne on usein 1-0 Juniorin hyväksi. Otan puklurätin valmiiksi ja yritän pitää sitä kaulalla tms. -Yleensä turhaan. Mutta kas kummaa... juuri kun erehdyn syystä tai toisesta ottamaan rätin pois n. sekunniksi, kuinkas käykään.. Juuri silloin se puklu tulee. Luonnollisesti vaatteille, lakanoille yms. mihin sen ei alkujaan pitänyt joutua. 

Olen erittäin varma että kyseessä on jonkinlainen kamppailu minun ja Juniorin välillä. Luulen usein osaavani tulkita hyvin ilmeitä, ääniä ja eleitä. Valitettavasti tulkintakykyni pettää lähes aina silloin, kun luvassa on sotkua. Kiitos tästä. No, ainakin olen oppinut hyväksymään etten ihan hetkeen tule pitämään puhtaita vaatteita. -En ainakaan siitä lähtien kun puhdas vaate on saatu päälle. Toisaalta kai kyse on tasapuolisuudesta: Juniorin ei tarvitse olla ainoa jonka vaatteille menee millloin mitäkin jännää. 

Rätti väärällä puolella äidillä tukka sekaisin.. :D 

Ensin body, sitten housut..

Tämä kuuluu yön tuntien haasteisiin. Okei, myös päiväsaikaan. Unimäärä kun ei taida olla aina riittävä. Mutta klo 02-03 tämä moka hieman ärsyttää. Juniori on nälkäinen eikä aivan tyytyväinen koska pukeminen on hänestä turha toimenpide. Vaipanvaihdon hyödyt hän osittain käsittää. Tosin kyse voi olla siitä, että luvassa on ruokaa toimenpiteen jälkeen.. 

Mutta miten usein olen alkanut pukea ensin housuja ja tajunnut että bodyn alaosa pitäisi saada kiinni.. erittäin usein. Juniori ei tietenkään voi minua asiasta muistuttaa hyvissä ajoin, vaan osoittaa mieltään kun pukeminen pitkittyy.

Vahinkoja sattuu ja pikkuvauva voi kaikessa yksinkertaisuudessaan olla hyvinkin nokkela. Toisaalta hyvä näin, vaikkei tuosta nokkeluudesta osaa aina iloita. Ainakaan ei samat asiat eivät toistu samanlaisina. 

Äitiys on siinä mielessä lajina armollinen, että ei ole olemassa ns. parasta suoritusta. Vahinkoja sattuu väkisinkin, mutta mikäli asia ei ole katastrofaalinen, moni moka antaa oikean asenteen kanssa hyvät naurut. -Ei tosin vauvalle ainakaan joka kerta. No, sekin päivä tulee kun Juniorikin oppii nauramaan äidilleen.. hyvä kysymys onkin, tuoko se vaihe enemmän naurua vai itkua myötähäpeästä.. 

Se alkaakin olla viikonlopun aika. Harvinaista et muistin! Oikein mukavaa viikonlopun alkupuolta, hyödyntäkäämme ulkoilukelejä! 

Vauva-arkea: Jo toinen puku pilalla samana päivänä!!!

Juniori alkaa olla parin viikon ikäinen ja se paljon odotettu/pohdittanut/pelottanut/ties mitä ajatuksia herättänyt vauva-arki näyttää päässeen käyntiin. Jotenkin outoa miten pari viikkoa sitten en meinannut edes uskaltaa koskea vauvaan. Nyt otteet ovat varmentuneet ja Juniorin eleet alkavat olla tulkittavissa. Asiat muuttuvat jatkuvasti ja oppiminen tapahtuu usein erehdyksen kautta..

"Jo toinen puku pilalla samana päivänä"

Tämä Speden Pikkupojat -elokuvasta napattu siteeraus kuvaa tilanetta täydellisesti! Vaipanvaihto sujuu periaatteessa, mutta käytännössä en ole vieläkään päässyt jyvälle missä mokaan kun Juniori onnistuu kastelemaan vaatteensa. -Ja kyllä, olen ottanut huomioon poikalasten kohdalla olennaisen asian.. tällä hetkellä Liberon vaipat ovat pelittäneet parhaiten. Lidlin vaipat sen sijaan ovat jopa Juniorille vähän reiluja.. "jopa" siksi koska Juniorilla oli syntyessään kivasti kokoa. 

Vaipanvaihdossa Juniorin järjestämät yllärit ovat opettaneet/pakottaneet keksimään varatoimenpiteitä. Esim. vaippa pois vasta pesupaikalla, pesun jälkeen pyyhe mikä ei tosin auta ja rivakasti hoitopöydän luokse. Matkan varrella on vain toivottava parasta. Jostain syystä uuden vaipan haluaa laittaa mahdollisimman nopeasti..Toinen mukava yllätys on myöntää "äänimerkin" jälkeen, että toimenpide on uusittava. Kyllä tämä tästä.. toisaalra Juniori on varmasti parantanut reaktiokykyäni! 

Entä yöt....

Yöt ovat sujuneet kivuttomasti. Juniori on todella täsmällinen, herää kahdesti syömään ja todella samaan aikaan. Illat sen sijaan ovat hieman haasteellisempia, eivät tosin mahdottomia. Juniori piristyy. Ns. nukkumaanmenoaikaan kaivataan milloin seuraa, milloin maitoa jne. Vatsavaivat ovat toistaiseksi vähäisiä. 

PitkäIkaisempi nukahtaminen tapahtuu usein spontaanisti, yleensä syömisen jälkeen. Mutta tässäkin tilanne vaihtelee. On yksittäisiä iltoja joina on täysi mysteeri mitä vailla Juniori on. Ja usein ne mysteerit lisääntyväy kun ikää tulee..

Oma palautuminen

N. reilu viikon verran synnytyksen jälkeen olin ika puolikuntoinen. Nyt lenkkeily sujuu, tosin ei entisillä määrillä. Jooga on jälleen monipuolistunut kun pääsen taas vatsalleni. Autuus.. Vaunulenkit ovat olleet vapauttava lisä. Juniori toistaiseksi nukkuu vaunuissa ja äiti on päässyt treenaamaan ylävartaloa koulun pihan leikkitelineiden avulla. On muuten tehnyt hyvää!

Kuten arvata saattaa, liikkuvuus ei ole ihan samaa luokkaa kuin ennen raskautta. Mutta se kehittyy ajan ja maltillisen harjoittelun myötä. Vaa'alla en ole käynyt, mutta vaatteiden istuvuus on antanyt ymmärtää että muutosta on tapahtunut.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa! Sattuneesta syystä kirjoittaminen on nyt hieman vähäisempää mutta päivitän kuulumisia ja tulen kirjoittamaan muustakin mahdollisuuksien mukaan. 

Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille! 

Terveisiä vauvakuplasta!

 Vauva-arki on päässyt alkuun. Kieltämättä sairaalasta lähtiessä jännitti aika tavalla. Ensimmäinen yö  oli nukkumisen suhteen hieman.. no, ei onnistunein. Junioria ei nukuttanut. -Paitsi päivällä. Seuraavana päivänä alkoi ns. perustaitojen harjoittelu imetyksestä vaipanvaihtoon ja pukemiseen. Suureksi yllätykseksi homma sujui! Ainakin melkein..

Äiti ei tajua edes mihin sukat kuuluu.. Taas hävetä silmät päästä!! 

Mutta asiaan..

Palautuminen

Minulle tuli suurena yllätyksenä se, miten toipilas sitä oli synnytyksen jälkeen. Krempat olivat perinteisiä. Hb tosin putosi sen verran että tekivät rautainfuusion. Liikkuminen oli pari päivää oikea vitsi.. Ensimmmäisenä päivänä puoliso joutui hakemaan ruokaa koska tarjotin ei olisi pysynyt käsissä..

Vähitellen helpotti ja parissa päivässä en nukahdellut jatkuvasti. Myös kuume helpotti seuraavan päivän aikana. Kotiinpaluupäivänä olo oli jostain syystä heikko, mutta helpotti seuraavaan päivään mennessä. Aloitin seuraavana päivänä ulkoilun varovasti ja lisäsin vähän kerrallaan. Ulkoilun määrä ei ole lainkaan samaa luokkaa kuin esim. päivää ennen synnytystä. Mutta vähän kerrallaan. Toisaalta ulkonaolon määrään vaikuttaa Juniorin ruoka-ajat. Nyt päästiin viimein ekalle vaunulenkille! Näin alkuun aika on 30 minuuttia, mutta sekin vapauttaa paljon. Kun lisäämiseen tulee lupa, pääsen itsekin liikkumaan enemmän. 

Joogan ja jumpan olen aloittanut myös. Lihakset ovat aika jumissa, mutta liikkuvuus ja ketteryys ovat lisääntyneet joka päivä. Keskivartalon treeni luonnollisesti painottuu selkään ja ylävartaloon. Vatsalihasten kanssa saa varoa vielä pitkään. Seuraavaksi olisi kai tarkoitus tehdä tasapainoharjoitteita kehonhallinnan parantamiseksi. Myös rulliksia olisi mukava päästä kokeilemaan lähiviikkoina. Mutta asia kerrallaan ja kehon ehdoilla. -Ja tietenkin Juniorin!

Juniorin kuulumiset

Juniori on nyt reilu viikon ikäinen. Itse näen Juniorin hämmentävän helppona vauvana! Itkee lähinnä "asiasta" eli ruoka-aikana jos tarjoilu viivästyy esim. minuutin. Samoin tarpeettomien asioiden kuten vaipanvaihdon, pesun yms. aikana tulee närkästynyt itku. Oikeastaan kaikki muu syömistä ja nukkumista lukuunottamatta on turhaa. 

Nyt Juniori on hieman enemmän hereillä ja katselee ympärilleen. Enimmäkseen huomio kohdistuu valoon ja väreihin. Musiikki on mukava juttu, ja sitä tulee kuunneltua päivällä imetyksen aikana. 

Ja syöminen.. ei ongelmaa! Alkuun mietin pitääkö poika kiinnittää syliin kun maito kelpasi 24/7. Nyt välit ovat päiväsaikaan n. 3 tuntia, mutta välillä pitää saada ns. jälkiruoka tai mikä lie välipala. Mitä tarjontaan tulee.. runsasta. 

Muuten vauva-arki on mennyt ilman suurempaa draamaa. Totta puhuen tykkään kovasti olla Juniorin kanssa ja "toimenpiteiden" ohessa unohdun tuijottamaan vauvaa. Mitäs on niin söpö.. mutta tällaista tänne! 

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

P.S Älkää vaan kysykö miten lukemisprojekti on jatkunut..