perjantai 20. toukokuuta 2022

Kuulumisia vauva-arjen keskeltä: kuuluisat mokani tähän asti..

Vauva-arki tuo itse kullekin mukanaan yllätyksen jos toisenkin. Suuri osa "odotas vaan" -asioista ei kuitenkaan ole tullut yllätyksenä tai ollut ongelma. Olen elänyt tätäkin ennen aikoja joina en esim. pääse vessaan milloin haluan, suihkuun milloin haluan, juoda rauhassa kahvia, lukea lehteä, kirjaa tai vaikkapa päässyt ulkoilemaan milloin haluan. Rajoittavat tekijät ovat vain olleet toisenlaisia. 

Ihan oppikirjamaisestikaan kaikki ei olen sujunut. Näin muutaman viikon vauva-arkeen tutustuneena uskaltaudun kertomaan muutamista asioista jotka eivät menneet ihan.. priimasuorituksella.. tai ainakaan ohjeiden tai suunnitelmien mukaan. 

"Nukuta vauva omaan sänkyyn"
Tällainen ohje tuli luettua. Onhan tätä yritetty pari kertaa mutta huonolla menestyksellä. Sen jälkeen ns. kompromissit ovat nukahtamisen suhteen onnistuneet, mutta eivät alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Lopputuloksia on kaksi: Tavoitteena on rauhoittaa Juniori ennen sänkyyn siirtämistä esim. ruuan ääreen. Yllättäen vauvansänky ei sovellu imetyspaikaksi. Vaihtoehto 1. Juniori ehtii nukahtaa syliin tai sängylle ennen kuin ehtii omaan sänkyyn. Vaihtoehto 2. Äitikin nukahtaa kun yrittää nukuttaa. Ja edelleen ollaan samassa sängyssä..

Onneksi etenkään kolmeviikkoisen vauvan kanssa tämä ei liene katastrofi. Tosin jos esim. 15-vuotiaana Juniori nukahtaisi omaan sänkyyn, en pahastuisi. 



"Opettele useita imetysasentoja"
Tämä tyssäsi kahteen vaihtoehtoon: kyljellään ja istualtaan, käytännössä katsoen synnytysasennossa. Mukaan piti ottaa sellainen asento mikä pelittää kodin ulkopuolella. Jotenkin se jäi.. No, ehkä skarppaan vielä.

"Älä palkitse tai lohduta ruualla" 
Tämä kannattaa tulkita huumorina, koska sitä se on. Siinä olen tosissani että haluan osaltani ennaltaehkäistä taipumusta tunnesyömiseen. Joo, tiedän kyllä että kolmeviikkoisen tulee syödä silloin kun kysyntää on. Siitä huolimatta olen huumorilla heittänyt: "Hienoa, mitä olen tehnyt aina kun lapsi on tyytymätön.. ruokkinut." 

Tosin Juniori antaa aika selkeät nälkämerkit ja huomaa hyvin milloin yrittää ruualla kuitata jonkin muun ongelman. Toisaalta hän myös lopettaa syömisen heti kun nälkä on ohi. Yleensä tätä seuraa nukahtaminen. Mutta no, olen siis sortunut palkitsemaan ja lohduttamaan lastani ruualla jo elämän alkumetreillä. 

Puklurätti valmiina
Tässäkin tilanne on usein 1-0 Juniorin hyväksi. Otan puklurätin valmiiksi ja yritän pitää sitä kaulalla tms. -Yleensä turhaan. Mutta kas kummaa... juuri kun erehdyn syystä tai toisesta ottamaan rätin pois n. sekunniksi, kuinkas käykään.. Juuri silloin se puklu tulee. Luonnollisesti vaatteille, lakanoille yms. mihin sen ei alkujaan pitänyt joutua. 

Olen erittäin varma että kyseessä on jonkinlainen kamppailu minun ja Juniorin välillä. Luulen usein osaavani tulkita hyvin ilmeitä, ääniä ja eleitä. Valitettavasti tulkintakykyni pettää lähes aina silloin, kun luvassa on sotkua. Kiitos tästä. No, ainakin olen oppinut hyväksymään etten ihan hetkeen tule pitämään puhtaita vaatteita. -En ainakaan siitä lähtien kun puhdas vaate on saatu päälle. Toisaalta kai kyse on tasapuolisuudesta: Juniorin ei tarvitse olla ainoa jonka vaatteille menee millloin mitäkin jännää. 

Rätti väärällä puolella äidillä tukka sekaisin.. :D 

Ensin body, sitten housut..
Tämä kuuluu yön tuntien haasteisiin. Okei, myös päiväsaikaan. Unimäärä kun ei taida olla aina riittävä. Mutta klo 02-03 tämä moka hieman ärsyttää. Juniori on nälkäinen eikä aivan tyytyväinen koska pukeminen on hänestä turha toimenpide. Vaipanvaihdon hyödyt hän osittain käsittää. Tosin kyse voi olla siitä, että luvassa on ruokaa toimenpiteen jälkeen.. 

Mutta miten usein olen alkanut pukea ensin housuja ja tajunnut että bodyn alaosa pitäisi saada kiinni.. erittäin usein. Juniori ei tietenkään voi minua asiasta muistuttaa hyvissä ajoin, vaan osoittaa mieltään kun pukeminen pitkittyy.

Vahinkoja sattuu ja pikkuvauva voi kaikessa yksinkertaisuudessaan olla hyvinkin nokkela. Toisaalta hyvä näin, vaikkei tuosta nokkeluudesta osaa aina iloita. Ainakaan ei samat asiat eivät toistu samanlaisina. 

Äitiys on siinä mielessä lajina armollinen, että ei ole olemassa ns. parasta suoritusta. Vahinkoja sattuu väkisinkin, mutta mikäli asia ei ole katastrofaalinen, moni moka antaa oikean asenteen kanssa hyvät naurut. -Ei tosin vauvalle ainakaan joka kerta. No, sekin päivä tulee kun Juniorikin oppii nauramaan äidilleen.. hyvä kysymys onkin, tuoko se vaihe enemmän naurua vai itkua myötähäpeästä.. 

Se alkaakin olla viikonlopun aika. Harvinaista et muistin! Oikein mukavaa viikonlopun alkupuolta, hyödyntäkäämme ulkoilukelejä! 


sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Vauva-arkea: Jo toinen puku pilalla samana päivänä!!!

Juniori alkaa olla parin viikon ikäinen ja se paljon odotettu/pohdittanut/pelottanut/ties mitä ajatuksia herättänyt vauva-arki näyttää päässeen käyntiin. Jotenkin outoa miten pari viikkoa sitten en meinannut edes uskaltaa koskea vauvaan. Nyt otteet ovat varmentuneet ja Juniorin eleet alkavat olla tulkittavissa. Asiat muuttuvat jatkuvasti ja oppiminen tapahtuu usein erehdyksen kautta..



"Jo toinen puku pilalla samana päivänä"
Tämä Speden Pikkupojat -elokuvasta napattu siteeraus kuvaa tilanetta täydellisesti! Vaipanvaihto sujuu periaatteessa, mutta käytännössä en ole vieläkään päässyt jyvälle missä mokaan kun Juniori onnistuu kastelemaan vaatteensa. -Ja kyllä, olen ottanut huomioon poikalasten kohdalla olennaisen asian.. tällä hetkellä Liberon vaipat ovat pelittäneet parhaiten. Lidlin vaipat sen sijaan ovat jopa Juniorille vähän reiluja.. "jopa" siksi koska Juniorilla oli syntyessään kivasti kokoa. 

Vaipanvaihdossa Juniorin järjestämät yllärit ovat opettaneet/pakottaneet keksimään varatoimenpiteitä. Esim. vaippa pois vasta pesupaikalla, pesun jälkeen pyyhe mikä ei tosin auta ja rivakasti hoitopöydän luokse. Matkan varrella on vain toivottava parasta. Jostain syystä uuden vaipan haluaa laittaa mahdollisimman nopeasti..Toinen mukava yllätys on myöntää "äänimerkin" jälkeen, että toimenpide on uusittava. Kyllä tämä tästä.. toisaalra Juniori on varmasti parantanut reaktiokykyäni! 

Entä yöt....
Yöt ovat sujuneet kivuttomasti. Juniori on todella täsmällinen, herää kahdesti syömään ja todella samaan aikaan. Illat sen sijaan ovat hieman haasteellisempia, eivät tosin mahdottomia. Juniori piristyy. Ns. nukkumaanmenoaikaan kaivataan milloin seuraa, milloin maitoa jne. Vatsavaivat ovat toistaiseksi vähäisiä. 

PitkäIkaisempi nukahtaminen tapahtuu usein spontaanisti, yleensä syömisen jälkeen. Mutta tässäkin tilanne vaihtelee. On yksittäisiä iltoja joina on täysi mysteeri mitä vailla Juniori on. Ja usein ne mysteerit lisääntyväy kun ikää tulee..

Oma palautuminen
N. reilu viikon verran synnytyksen jälkeen olin ika puolikuntoinen. Nyt lenkkeily sujuu, tosin ei entisillä määrillä. Jooga on jälleen monipuolistunut kun pääsen taas vatsalleni. Autuus.. Vaunulenkit ovat olleet vapauttava lisä. Juniori toistaiseksi nukkuu vaunuissa ja äiti on päässyt treenaamaan ylävartaloa koulun pihan leikkitelineiden avulla. On muuten tehnyt hyvää!

Kuten arvata saattaa, liikkuvuus ei ole ihan samaa luokkaa kuin ennen raskautta. Mutta se kehittyy ajan ja maltillisen harjoittelun myötä. Vaa'alla en ole käynyt, mutta vaatteiden istuvuus on antanyt ymmärtää että muutosta on tapahtunut.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa! Sattuneesta syystä kirjoittaminen on nyt hieman vähäisempää mutta päivitän kuulumisia ja tulen kirjoittamaan muustakin mahdollisuuksien mukaan. 

Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille! 





perjantai 6. toukokuuta 2022

Terveisiä vauvakuplasta!

 Vauva-arki on päässyt alkuun. Kieltämättä sairaalasta lähtiessä jännitti aika tavalla. Ensimmäinen yö  oli nukkumisen suhteen hieman.. no, ei onnistunein. Junioria ei nukuttanut. -Paitsi päivällä. Seuraavana päivänä alkoi ns. perustaitojen harjoittelu imetyksestä vaipanvaihtoon ja pukemiseen. Suureksi yllätykseksi homma sujui! Ainakin melkein..

Äiti ei tajua edes mihin sukat kuuluu.. Taas hävetä silmät päästä!! 
Mutta asiaan..

Palautuminen

Minulle tuli suurena yllätyksenä se, miten toipilas sitä oli synnytyksen jälkeen. Krempat olivat perinteisiä. Hb tosin putosi sen verran että tekivät rautainfuusion. Liikkuminen oli pari päivää oikea vitsi.. Ensimmmäisenä päivänä puoliso joutui hakemaan ruokaa koska tarjotin ei olisi pysynyt käsissä..

Vähitellen helpotti ja parissa päivässä en nukahdellut jatkuvasti. Myös kuume helpotti seuraavan päivän aikana. Kotiinpaluupäivänä olo oli jostain syystä heikko, mutta helpotti seuraavaan päivään mennessä. Aloitin seuraavana päivänä ulkoilun varovasti ja lisäsin vähän kerrallaan. Ulkoilun määrä ei ole lainkaan samaa luokkaa kuin esim. päivää ennen synnytystä. Mutta vähän kerrallaan. Toisaalta ulkonaolon määrään vaikuttaa Juniorin ruoka-ajat. Nyt päästiin viimein ekalle vaunulenkille! Näin alkuun aika on 30 minuuttia, mutta sekin vapauttaa paljon. Kun lisäämiseen tulee lupa, pääsen itsekin liikkumaan enemmän. 

Joogan ja jumpan olen aloittanut myös. Lihakset ovat aika jumissa, mutta liikkuvuus ja ketteryys ovat lisääntyneet joka päivä. Keskivartalon treeni luonnollisesti painottuu selkään ja ylävartaloon. Vatsalihasten kanssa saa varoa vielä pitkään. Seuraavaksi olisi kai tarkoitus tehdä tasapainoharjoitteita kehonhallinnan parantamiseksi. Myös rulliksia olisi mukava päästä kokeilemaan lähiviikkoina. Mutta asia kerrallaan ja kehon ehdoilla. -Ja tietenkin Juniorin!

Juniorin kuulumiset

Juniori on nyt reilu viikon ikäinen. Itse näen Juniorin hämmentävän helppona vauvana! Itkee lähinnä "asiasta" eli ruoka-aikana jos tarjoilu viivästyy esim. minuutin. Samoin tarpeettomien asioiden kuten vaipanvaihdon, pesun yms. aikana tulee närkästynyt itku. Oikeastaan kaikki muu syömistä ja nukkumista lukuunottamatta on turhaa. 

Nyt Juniori on hieman enemmän hereillä ja katselee ympärilleen. Enimmäkseen huomio kohdistuu valoon ja väreihin. Musiikki on mukava juttu, ja sitä tulee kuunneltua päivällä imetyksen aikana. 

Ja syöminen.. ei ongelmaa! Alkuun mietin pitääkö poika kiinnittää syliin kun maito kelpasi 24/7. Nyt välit ovat päiväsaikaan n. 3 tuntia, mutta välillä pitää saada ns. jälkiruoka tai mikä lie välipala. Mitä tarjontaan tulee.. runsasta. 

Muuten vauva-arki on mennyt ilman suurempaa draamaa. Totta puhuen tykkään kovasti olla Juniorin kanssa ja "toimenpiteiden" ohessa unohdun tuijottamaan vauvaa. Mitäs on niin söpö.. mutta tällaista tänne! 

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

P.S Älkää vaan kysykö miten lukemisprojekti on jatkunut..