perjantai 15. lokakuuta 2021

Kauppa taas kävelymatkan päässä: miten muutokset ovat vaikuttaneet rahankäyttööni?

 Olen asunut tämänhetkisessä paikassa muutaman kuukauden. Erona edelliseen ovat mm. kerrostaloasunto, käveltävät välimatkat niin töihin kuin suurempiin kauppoihin. Maalla asuessani Pitkät välimatkat kaikkiin mainittuihin opettivat pitämään erityisesti turhat kauppareissut minimissä. Kantapään kautta opin suunnittelemaan ostoslistat ja viikon "menun" niin, että ne kaksi kauppareissua todellakin riittivät. Suuremman tavaramäärän kuljettamista tosin helpotti käytössä oleva auto. 

Myös heräteostosten ja vaikkapa välipalojen osaminen väheni/loppui, sillä fokus oli oltava siinä mitä tarvitaan. -Ja sen mitä tarvittiin tuli myös riittää seuraavaan kauppareissuun asti. Nim. en koskaan oppinut tykkäämään ajamisesta vaikka todella yritin. Itsestäänselvyys tai ei, ruokamenot vähenivät tuntuvasti. 

Entäs nyt kun kaupat ovat turhankin lähellä? Miten rahankäytölle ylipäänsä on tapahtunut kaupunkiin siirtymisen seurauksena?

Kauppaan kolmesti viikossa

Koska autoa ei ole enää käytössä, viikkoon tuli yksi kauppareissu lisää. Aluksi yritin sinnitellä kahdella kerralla. Sitten tuli päiviä joina olisi pitänyt ostaa mm. kaurahiutaleita, vehnäjauhoja, maitoja ja jogurttia. Lopulta päädyin antamaan itselleni luvan kolmanteen kauppareissuun. Toisaalta tämä ei haittaa, sillä yhdistän mukaan mukavan mittaisen lenkin, jolloin myös tulee ulkoiltua. Kauppareissu tapahtuu siis lenkin päätteeksi. Kas kummaa...

Olen edelleen välttänyt välipalojen ostamista. Maalla asuminen sai minut lievästi inhoamaan kauppareissuja. Etunsa tästäkin: en halua käydä kaupassa päivittäin. Kolmas kauppareissu on kuitenkin sen verran pieni lisäys, että sen kestää ongelmitta. Mutta päivittäin.. tuo todellakin oli tapana pari vuotta sitten! Nyt ei houkuttelisi.. itse asiassa koen myös shoppailun todella rasittavaksi puuhaksi. Valitettavasti sellaistakin on edessä pian. 

Ruokamenojen määrä?

Kolmas kauppareissu viikossa sai automaattisesti olettamaan että ruokamenot kasvaisivat. Näin ei kuitenkaan käynyt. Toki eri viikoilla on pientä vaihtelua riippuen siitä, mitä listalla on. Esimerkiksi harvemmin ostettavat kodintarvikkeet tuovat usein lisähintaa, mutta tosiaan vain satunnaisesti. 

Ns. perustason arkiruoka on myös pitänyt ruokamenot kohtuullisena. Helppoa ja edullista.. motivaationi ja energiani eivät yksinkertaisesti nykyään tahdo riittää minkään monimutkaisemman ruuan valmistamiseen. Tästä syystä listan kärjessä ovat kastikkeet, laatikkoruuat ja keitot. Jotten aivan hehkuttaisi, ehkä pientä nousua menoissa on ollut, mikä johtuu mm. "tavallisesta maidosta" sekä rasvaisemmista juustoista luopumisesta. Viikkotasolla kyse on vain yksittäisistä eurosta. Vuositasolla määrä on luonnollisesti suurempi. Toisaalta.. mainittuihin tuotteisiin siirtyminen tapahtui terveydellisistä syistä. Eli hintansa väärti. 

Mitkä menot lähtivät pois?

Koska en tarvitse säännöllisesti edes joukkoliikennettä, pääsen häpeällisen helpolla. Asunon vuokraan menee suunnilleen saman verran kuin asumiskuluihin ennen, itse asiassa jopa vähemmän. Vesimaksu on kiinteä, mutta yritän silti pitää kulutuksen kohtuullisena. Periaatteessa sähköön menee vähemmän rahaa, mutta Carunan ansiosta lasku on aina odotettua suurempi. Tämä hieman harmittaa. No, en liene ainoa. 

Autoon liittyvien menojen poistuminen oli kieltämättä suuri vähennys. Vaikka ajotaito pääsee taas rapistumaan, ajoin säännöllisemmin ja enemmän kuin koskaan ennen. Ehkä siis opin taas. Toisaalta auton vaatimien kustannusten poistuminen oli kyllä merkittävä muutos. 

Vaikka alkoholia tuli muutekin nautittua aika laiskasti, sen lopettaminen tulee varmasi tuntumaan menoissa pidemmällä aikavälillä. Luulen tosin että terveydelliset vaikutukset menevät taloudellisen voiton edelle. 

Pohdintaa

Vaikka maalla asuminen ei loppujen lopuksi mennytkään minusta riippumattomista syistä nappiin, aika ei mennyt hukkaan. Erityisen tyytyväinen olen kauppareissujen vähenemisestä. Toisaalta kun 29 km:n mittainan työmatka väheni käveltäväksi matkaksi, olen oppinut arvostamaan mahdollisuutta autottomuuteen. Välillä naurattaa miten hehkutin "korvessa" asumista. Kyllä, siellä oli puolensa ja aika siellä opetti paljon. Nyt kuitenkin hehkutan kaupungissa asumista. Toisaalta kyseessä on pikkukaupunki ja liikenteen läheltä pääsee helposti pois. 

Näin epileptikon näkökulmasta mahdollisuus autottomuuteen on osaltaan vähentänyt stressiä. Työni ja ylipäänsä itsenäinen arki eivät kaadu yhteen kohtaukseen mikä tässä vaiheessa veisi kortin puoleksi vuodeksi. Viime kevään ollessa ehkä stressaavampi kuin koskaan, laskin suunnilleen päiviä koska kohtaus "saa" tulla. Eli niin etten enää joudu ajamaan. 

Vaikka ruokamenot kasvaisivat, automenojen poistuminen kompensoi merkittävästi. Toisaalta luistelun jatkaminen kompensoi hieman tuota muutosta, mutta ei silti lähellekään. Koska jäähallikin on kävelymatkan päässä, esimerkiksi matkakortille ei ole tarvetta. Junalla matkusta keskimäärin kerran viikossa, tosin lyhyen matkan. 

Uskomatonta mutta totta, olen todennut ettei liika "niuhottaminen" kannata. Toki laitan rahaa erikseen "syrjään" (siis omalle tililleen) esim. vaateostoksia varten. Sama koskee muita, ei jokapäiväisiä hankintoja. Ehkä vähän kontrolloitua mutta... ainakin turvallista. 

Onko lopputulos plussan vai miinuksen puolella verrattuna aiempaan? Luulen että tilanne vaihtelee menoista riippuen. Ja ehkä pari kertaa vuodessa on hyvä hankkia jotain "turhaa". Nyt päivien pimetessä ja ilmojen kylmetessä taidan viimein käydä kosmetologilla. Shame on me.. 

Mitkä ovat sinun ensisijaisia keinoja säästämisessä?

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Helppoa ja edullista arkiruokaa: Currylla maustettu kiusaus kanasuikaleista

 Se olisi vaihteeksi helpon ja edullisen arkiruuan aika! Minuun iskee ajoittain hirveä laiskuus/ motivaation puute ruuanlaitossa. Näinä hetkinä en turvaudu eineksiin, vaan tee kerralla suuren satsin jotain riittävän helppoa. Tällaisia ovat erityisesti keitot ja laatikkoruuat. Vaikka jälkimmäisessä menee aikaa, loppupeleissä uuni hoitaa pitkäkestoisimman työvaiheen. 

Yksityiskohtiin menemättä.. vatsani ajoittain ryhtyy yhteistyökyvyttömäksi. Käytännössä tämä tarkoittaa vegaaniruokien vähentämistä siksi aikaa että tilanne helpottaa. Itse asiassa tofu on sellainen mitä en ole päässyt testaamaan huonon saatavuuden vuoksi. Mutta nuo prosessoidut soijatuotteet on säännöllisesti jätettävä vähemmälle. Työpaikan ruokalassa tarjonta on mitä parhain, mutta viime aikoina juurikin soija- ja hernerouheesta valmistettuja ruokia oli keskimääräistä enemmän. -Ja samaa tuli tehtyä kotonakin. 

Kuten olen usein todennut, en ole vegaani. Suosin kyllä vegaaniruokia ja raaka-aineita, mutta ilman (vahvaa) ideologista taustaa. Maitopohjaisia "kermoja" tai maitoa ylipäänsä en pahemmin käytä. Juustoa ja jogurttia sen sijaan menee. Lisäksi syön välillä kalaa ja kanaa. Tällä kertaa hyvin pitkästä aikaa kana pääsikin estradille. 

Currylla maustettu kiusaus kanasuikaleista

1 iso pussi peruna-sipuli -sekoitusta (anna sulaa riittävästi)

2 keskikokoista porkkanaa pilkottuina

1 paprika pilkottuna

450 g maustamattomia kanasuikaleita

2 prk kaurakermaa (tai mitä haluat käyttää)

currya

suolaa

mustapippuria

1. Paista kanasuikaleet ohjeiden mukaan (yleensä 10 minuuttia). Lisää joukkoon pilkotut vihannekset (porkkanat ja paprika). Paista sen aikaa että kasvikset kypsyvät hieman. Mausta halutessasi suolalla ja pippurilla. 

2. Sekoita esim. kulhossa kaurakerma ja mausteet (curry ja suola). Suolaa kannattaa laittaa reilusti, sillä se "laimenee" kypsentäessä. 

3. Laita voidellun (riittävän suuren) vuoan pohjalle kerros peruna-sipulisekoitusta, sitten osa paistetusta kanasta ja kasviksista, peruna-sipulisekoitusta jne. niin, että päälimmäiseksi tulee vielä peruna-sipuli -sekoitusta. 

Huomatkaa: villasukat..

4. Kaada maustettu kaurakermaseos tasaisesti ruuan päälle. Voit hieman auttaa esim. haarukalla jotta kaurakermaseos leviäisi tasaisemmin. 

5. Paista 225 asteessa 30-40 minuuttia kunnes pinta saa  väriä. 


Huom! Meikäläisen suola-aineenvaihdunta tai mikä lie poikkeaa suomalaisesta perinteestä. Itse käytän suolaa runsaasti jotta verenpaine kohoaisi edes lähelle normaalia. Jos tiedät ettet siedä suolaa samassa mittakaavassa, lisäile oman makusi ja sietokykysi mukaan. 

Tästä tosiaan riitti ruokaa useammaksi päiväksi ja pari annosta pakkaseen sellaisten päivien varalla kun ruuanlaitolle ei ole aikaa, motivaatia, energiaa tai yhtäkään näistä. 

Mukavaa päivää kaikille!

Testissä Bellavitan uudistettu versio

Olen edelleen pysynyt "uskollisena" Bellavita -voiteelle. Tuotteessa on sekä plussia että miinuksia. Plussaa on sopivuus iholleni, kosteuttava vaikutus sekä riittoisuus. Miinuksia "töhnämäinen" koostumus, paha haju oli tuote sitten hajustettu tai hajustamaton sekä alkuun korkealta näyttävä hinta. Toisaalta riittoisuus kompensoi tämän. Nyt apteekkeihin on tullut päivitettyjä versioita Bellavita -voiteista. Hieman skeptisenä päätin kokeilla. 

Kyseessä on siis apteekista saatava A-vitamiinia sisältävä voide, jonka ainakin väitetään tekevän hyvää niin nuorelle kun tällaiselle keski-ikää lähestyvän rupsahduskynnystä lähestyvän ihmisen iholle. Itse kokeilin Bellavitaa aikoinaan ajatuksella "no tämän kerran". Vähitellen tuote tuntuikin sopivan iholleni hyvin. No, en voi kehua että mitään anti-age -vaikutuksia olisi erityisemmin ilmennyt, mutta ihoni on tykännyt tästä tuotteesta. -Ainakin vanhoista versioista.. 

Vaikea valita..

Apua! Vaihtoehtoja oli useita! Todellisuudessa valikoima tosin ei tainnut olla laajentunut, mutta jokaisen tuubin löytyminen valikoimasta loi kyseisen illuusion. Voiteita löytyi sekä yö-että päivävoiteena, hajustettuna tai hajustamattomana ja vielä sellainen jossa oli A-vitamiinin lisäksi C- ja E-vitamiinia. 

Koska jälkimmäinen oli minulle vieras, päädyin siihen. Näin syksyn edetessä ja ilmojen vähitellen kylmetessä erityisesti E-vitamiini kuulosti hyvältä lisältä. Tiedä häntä onko siitä todellisuudesta hyötyä, mutta kokeillaan nyt sitten. Koska "vanhasta" versiosta käytössä oli viimeksi hajustamaton (silti pahanhajuinen) versio, päätin kokeilla hajustettua voidetta. 

Nätimpi ulkoasu!

Myönnän että pakkaukset ovat nyt jotenkin nätimpiä! Edellinen tuote tuntui erittäin apteekkimaiselta ulkoasun kannalta. Tämä näytti hieman enemmän kosmetiikkatuotteelta. Lisäksi värien lisääminen oli ihan mukavaa vaihtelua. Toki ulkonäkö voi aina pettää, mutta joskus ripaus esteettisyyttä kieltämättä piristää. 

Toinen mistä pidän tuubeissa (vaikka viimeisten rippeiden puristaminen ärsyttää) on realistinen kuva tuotteen määrästä. Erityisesti kannellisissa purkeissa tahtoo olla huijauksen makua. Purkki saadaan näyttämään suuremmalta paksumpien reunojen avulla. Itse tuotetta on todellisuudessa puolet vähemmän. 

Arvioni tähän asti.. 

Koostumus on kieltämättä parantunut! Voide on sopivasti ohuempaa ja levittyy paremmin. Väri hieman epäilytti jo ihon reaktiotakin ajatellen. Mutta toistaiseksi mitään dramaattista ei ole tapahtunut. Myös tuoksu on selkeästi parempi. Plussaa mietoudesta! Itse en pidä voimakkaasti hajustetuista voiteista, sillä ihoni tuntuu reagoivan niihin. 

Erittäin suurella todennäköisyydella tulen pysymään Bellavitassa, tosin ensi kerralla voisin kokeilla hajustamatonta versiota ja vaikkapa sellaista jossa on vain A-vitamiinia. Yövoiteiden kokeilemista en ole vielä miettinyt. Ns. vanhassa versiossa yövoide teki kyllä iholle hyvää, mutta koostumus oli jopa minun mielestäni liian rasvainen. Ihoni näytti siltä kuin olisin epähuomiossa hieronut rypsiöljyä kasvoilleni. No, katsotaan jossain vaiheessa josko kokeilisi.

Yhteenveto: Jatkoon! 

lauantai 2. lokakuuta 2021

Miksi vaivannäkö pelottaa?

Nopeasti, helposti, enemmän yhdellä kerralla jne. Tämä tuntuu suorastaan trendiltä. Esimerkiksi arjen helpottaminen kodinkoneilla tarkoittaa työstä suoriutumista nopeammin ja vaivatta. Ei imuroimista, tiskaamista ja suurin osa ruuista valmistuu itsestään. Sama pätee työelämään. Mitä itse olen vuosien mittaan todennut, työn määrä sisällöllisesti ei ole erityisemmin vähentynyt. Vapautunut aika täytetään uusilla tehtävillä. 

Itselläni ei suoranaisesti ole mitään arjen ja työtehtävien helpottamista vastaan, etenkin jos tarjotut keinot todella helpottavat ja työn jälki on odotusten mukainen. Mikä puolestaan huolestuttaa, on helppouden etsiminen kaikesta mahdollisesti. Jokaisen projektin kohdalla on löydettävä "oikoreitti". 

Vaivannäön vaikeutuminen

Luulen että "työnegatiivisuuteen" vaikuttaa useampi asia, ei ainoastaan asioiden jatkuva helpottaminen. Toisaalta ehkä osalla ajatusmallit muokkautuvat odottamaan mahdollista helpompaa keinoa suoritaa annettu tehtävä loppuun. Valitettavasti tämä ei onnistu jokaisella osa-alueella. Erityisesti asioissa jotka vaativat mieleenpainamista ja jonkin taidon omaksumista, oikoreittejä on tavallisesti vähemmän. 

Toisaalta "helpotettu" tapa voi olla helpompi vain näennäisesti. Mielestäni käsin kirjoittaminen on hyvä esimerkki. Osa naputtelee mieluummin vaikkapa ostoslistan puhelimeen, tai tekee esimerkiksi kokouksen tai luennon muistiinpanot koneella. Olen kokeillut molempia. Jostain syystä käsin kirjoittaminen on vienyt voiton. Ajallisesti se on jopa nopeampaa, vaikken mikään hidas kirjoittaja ole tietokoneenkaan kanssa. Kymmensormijärjestelmää en ole koskaan hallinnut. Seuraava kynnys on kirjoittaminen ylipäänsä. Piti se tehdä sitten käsin tai koneella, kumpikin ovat muuttuneet ylitsepääsömättömiksi haasteiksi. 

Ilmiönä vaivannäön muuttuminen yhä vaikeammaksi tuntuu surulliselta. Monen asian omaksuminen ja toisaalta myös ylläpitäminen vaatii nimenomaan harjoittelua ja kertaamista. Lopputuloksena moni pienempikin haave jonkin asian oppimisesta voi jäädä syrjään jo alkuvaiheessa vaivannäöen muuttuessa ylitsepääsemöttömäksi haasteeksi. 

Entä omat unelmat?

Jokaisen taidon oppimisen ei tarvitse olla osa tulevaisuutta, ainakaan liikaa. Myönnän joskus haaveilleeni mm. muusikon ammatista. No, ihan sinne asti taidot eivät riittäneet, eikä toisaalta motivaatiokaan. Tai en sentään muusikon, mutta esimerkiksi musiikin opettamisesta ammatikseni. En päässyt sinne asti, mutta melko pitkälle. Erityisesti soittamisesta tuli pitkäaikainen harrastus jota teen puolitosissan: haastan itseni oppimaan uutta. 

Mutta haaveet esim. työelämässä. Shame on me, en saanut itseäni syttymään labra-alalle. Minä tosissani kyllä yritin. Vaihtoehdot olivat seuraavat: työttömyys tai opiskelu uuteen ammattiin. On/off -kautena testasin toipilaselämää, mutta se ei pitkään napannut. Ehkä aloin hieman miettiä mitä teen väärin kun muiden elämä jatkuu ja etenee. Ainoa ratkaisu oli opiskella. En ole koskaan ollut "lukematta läpi" -tyyppiä. Korkeakoulussa vielä vähemmän. Töitä oli tehtävä, enkä voi kehua että olisin jokaisen kurssin, tehtävän ja tenttimateriaalin kanssa hihkunut onnesta. Mutta valmistumisen hintana oli tehdä mitä tutkinnon vaatimuksiin kuuluu. 

Ehkä on olemassa ihmisiä jotka ovat saavuttaneet vähintäänkin haluamansa työn tekemättä mitään. Tai sitten kyseessä on urbaani legenda johon kaikki yksinkertaisesti uskovat. Harvasta tulee yhdessä illassa menestyvä julkisuuden hahmo. -Ainakaan positiivisella tavalla. Ilmeisesti some-julkisuus on yhä suositumpi haave. Harva heistä vain pääsee statukseensa hetkessä. Takana on vuosien työ. -Niin, työ. Oli kyse mistä ammatista tahansa, vaivannäköä pelkäämällä harva pääsee perille. 

Vaivannäön ja onnistumisen välinen yhteys

Harjoitus tekee mestarin. Tämä pätee niin Halla-ahoon kuin alansa osaajiin. Kumpikaan ei ole tyhjästä noussut. Mikäli joku ehti pahoittaa mielensä tai maalata silmiensä eteen poliittista propagandaa, muistuttaisin Suomen kielen hauskuudesta: sanaleikit. En koe itseäni poliittisten ideologioiden aivopesemäksi. Taitoluistelun ja soittoharrastuksen kyllä. Molempia yhdistää harjoittelun, toistojen ja lopulta onnistumisen välinen yhteysä. Oppiminen ja onnistuminen vaativat harjoittelua. 

Toki realismi on tärkeää. Haluaisin julkisesti kirjoittaa että kuka tahansa voi harjoittelemalla oppia mitä tahansa. Tavallaan ehkä voikin. Mutta käytännössä haasteet ovat suuria. Esimerkiksi liikunnassa vastaan tulevat mahdollisuus harjoitella, kehon kestävyys, käytettävissä oleva aika yms. Karua mutta totta. Itse olen puoliksi skeptinen voinko vielä oppia vaikkapa kaikki kaksoishypyt. Toisaalta.. voinhan harjoitella niitä harjoittelumahdollisuuksien lisäännyttyä ja katsoa mihin asti yllän. 

Toisaalta erityisesti pelit ovat muuttaneet monien ihmisten tapaa reagoida onnistumiseen. Erityisesti addiktoiviksi tarkoitetut pelit ovat suunniteltu aktivoimaan aivojen ns. palkkiojärjestelmää. Tällöin on varsin loogista miksi uuden oppiminen ilman visuaalista tai selkeää palkkiota tuota samanlaista tyydytystä kuin pelien aina vain upeammalla grafiikalla varustetut kehut ja pisteet. Lieneekin hyvä kysymys kuinka onnistumisen ja oppimisen ilo on koettavissa niin voimakkaasti, että motivaatio jatkamiseen pysyisi. Toisaalta opiskeluaikoina minulle riittivät mainiosti lisääntyneet opintopisteet vaikkei ruudulla vilkkuneet kirkkaat valot yms. Hmm, kieltämättä tällainen muutos olisi aika erikoinen. 

Pohdintaa

Onnistuminen ja uuden oppiminen vaativat siis usein työstämistä ja vaivannäköä. Psykologian ja neurologian näkökulmasta herää kysymys: onko asioiden säännöllinen helpottuminen myös muuttanut ajattelutapaamme? Itse myönnän hieman nolonakin, että keskittymiskykyni yhden asian parissa juurikin älylaitteiden käytön myötä ei ole lainkaan samaa luokkaa kuin ennen esimerkiksi teini-ikäisenä Nokian halkojen aikaan. 

Toisaalta mahdollisuus harjoitella ja panostaa mihin tahansa asiaan vaikuttaa paljon. Harjoittelu voi vaatia mm. oman tilan, aikaa ja usein myös rahaa. Erityisesti aikuisiällä motivaatio ei siis ole ainoa tekijä miksi erityisesti suuritöisten asioiden oppiminen ei ole itsestäänselvyys. Toisaalta on hyvä kartoittaa kuinka paljon jotain asiaa haluaa ja onko ajankäyttö aivan onnistunutta. Joskus on vain päädyttävä hyväksymään että aika ja olosuhteet todellakaan eivät tue tavoitteeseen pääsemistä. Itse en olisi valmis luopumaan kaikesta mukavuudesta saati sitten mahdollisuudesta hengähtää välillä. En vain yksinkertaisesti jaksa olla tehokas 24/7. 

Olemme siis vain ihmisiä. Toisaalta uskon monien asioiden onnistumisen riippuvan paljolti siitä, miten tärkeitä ne ovat ja kuinka paljon niitä haluaa. Eräs tuttavani aikoinaan pyrki opiskelemaan paikkaan johon pääsy oli todella vaikeaa. Toisella kerralla hänen vaivannäkönsä pääsykokeisiin valmistautumiseen oli suorastaan hämmentävää. Ei vain määrällisesti, vaan myös laadullisesti. "Teen tämän kaiken koskan minä todella haluan saada opiskelupaikan." Tämä vastaus hämmensi. Näinhän se on. Tietenkin jokaisen elämäntilanne on erilainen, ja panostaminen vaatii eri määrän toimenpiteitä eikä saatavaa aikaa ole loputtomiin. Mutta oikoteita ei tässäkään tilanteessa ollut. Työ tuotti tulosta ja tuttavani saavutti tavoitteensa.

Tähän loppuun toteaisin vielä, että pienistäkin onnistumisista on hyvä oppia iloitsemaan. Oli kyse sitten toistuvista arjen tilanteista tai mistä vain. Jokainen itselleen annettu kehu on aina antamisen arvoinen. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

maanantai 27. syyskuuta 2021

Syksyn fiiliksiä: tasaisuuden arvostamista ja saamattomuutta

Syyskuu alkaa olla loppusuoralla! Kieltämättä aika on mennyt nopeasti. En voi kehua että mitää suuria mullistuksia päiväjärjestyksessä olisi tapahtunut. Väsymys on hieman rajoittanut toimintaa, mutta arki on mennyt kohtuullisesti. Töissä on mukavaa, olen päässyt välillä jäälle, ulkoilusta on tullut rutiini, samoin soittamisesta. Ehkä jonkun korvaan tällainen kuulostaa tylsältä. Toki pientä draamaa on mukaan mahtunut, mutta siitä enemmän myöhemmin. 

Töissä alkaa olla "tuntuma"
Jokainen viikko on hieman helpompi työmaan tultua tutummaksi. Samoin työtehtävät alkavat luonnistua, eikä jokaista asiaa tarvitse miettiä etukäteen. En voi kehua itseäni ammattilaiseksi, mutta ns. aloittalijavaiheesta on selkeästi kertynyt kokemusta. Vaikka pidänkin uusista haasteista, en kaipaa sellaisia jatkuvasti. Pidän ennustettavuudesta enemmän. Mutta.. joka päivä taitoa kertyy hieman enemmän!



Mitä tutummaksi homma menee, sitä vähemmän päivät kuormittavat mieltä. Ehkä tämä johtuu juuri siitä, että prosessoitavaa on vähemmän. Ikävää ja noloa tunnustaa, mutta edelleen työpaikan ruokatauko on paras hetki päivästä.. syytän onnistunutta tarjontaa. 

Liikunta aiheena somessa vähentynyt
Jotenkin en vain ole jaksanut panostaa samaan tapaan kuin ennen. Liikun edelleen ja melko monipuolisesti, mutta uudet ideat ovat vähissä. Lenkkeily, 1-2 jäävuoroa viikossa ja jumpat. Eipä tuota ole jaksanut laajentaa. Joskus voisi olla hauska käydä esim. salilla tai uimassa, mutta totta puhuen en ole jaksanut. 

Ehkä tässä on pienoinen itsekäs vaihe: olen mielelläni liikkunut ilman somenäkyvyyttä. Viime päivinä joukkoon on mahtunut ihanan aurinkoisia syyspäiviä joina mieluummin keskityn ulkoiluun kuin somettamiseen. Tämä lienee sallittua ja toisaalta tervettäkin.
 
Ihana kamala syksy..
Ihanaa ja kamalaa! Olen kesäihminen, pidän enemmän lämpimästä kuin kylmästä. Toisaalta jos asuisin jossain missä olisi lämmintä ympäri vuoden, varmaan lämpätilan lasku esim. 15 asteeseen saisi kaivamaan toppatakin esille. Eli säännöllisen karaistumisen kannalta nämä neljä vuodenaikaa ovat kaiketi hyväksi. En voi silti myöntää pitäväni tästä. 



Toisaalta nukun paremmin viileässä, mikä tekee syksystä hieman parempaa aikaa kuin viime kesän massiiviset helteet. Valitettavasti olen huono karaistumaan. Yritän parhaani mukaan olla maltillinen vaatetuksen lisäämisen kanssa. Eli palelua on vain siedettävä..

Tasaisen arjen ihanuus
Tätä olen kaivannut! Osalle tasainen arki on painajainen, itse olen sitä niin kiitollinen! Pari kuluvaa vuotta on ollut sen verran täynnä draamaa ja suuria muutoksia, että tällainen mahdollisimman vähän yllätyksiä sisältävä arki on suorastaan unelma. Olen saavunut oravanpyörän enkä halua siitä hetkeen pois. Vaikka ulkona puhaltavat välillä kovatkin tuulenpuuskat, kellun mielelläni tässä tyyneydessä joka omasta puolestani saa olla mahdollisimman tapahtumaköyhää. 

Toisaalta jokainen päivä on täynnä pieniä tapahtumia. Tällä hetkellä se riittää oikein mainiosti. Vaihtelua tosin tuovat mm. työ, harrastukset, pieni pala sosiaalista elämää ja jopa kodin askareet. Jälkimmäisissä koen laiskistuneeni. Ei sillä ettenkö edelleen laittaisi itse ruokaa (eli ei vieläkään eineksiä tms.) ja leipoisi sämpylöitä pakkaseen. Valikoima on vain päässyt supistumaan. Toisaalta jos ne yhden käden sormilla laskettavat ruokalajit riittävät, mikäs siinä. 

Sen verran huomaan kuluneen parin vuoden ja erityisesti viime kevään haasteiden kuormittaneen, että vaihtelu ei todellakaan virkistä. Pienetkin muutokset tai mikä tahansa "ylimääräinen" tuntuu käsittämättömän raskaalta. Tällä hetkellä kiroan mm. sitä tosiasiaa, että minun pitäisi hankkia syksyksi/talveksi uudet kengät ja takki. Voi huokaus.. Ei sillä etteikö sellaisia löytyisi ja vieläpä kävelymatkan päästä. Ei vaan huvittaisi.. Mukana ei luonnollisesti ole lainkaan turhaa valitusta, saati sitten draamaa. 




Ennustettavuutta, tasaista arkea ja pientä saamattomuutta. Tähän voisi kiteyttää syksyn kuulumiset. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!


lauantai 25. syyskuuta 2021

Ajatuksia lääke- ja rokotevastaisuudesta

 Lääke -ja rokotevastaisuus näyttävät yleistyneen kuluneina vuosina. -Siis jo ennen koronaa. Korona-aikana tosin on tuonut ilmiötä enemmän esille. Itse olen pitänyt rokotteita hyvänä asiana. Niiden avulla olemme saaneet kitketyksi pois tautoja, jotka esimerkiksi isovanhempieni lapsuudessa olivat tappavia. Erityisesti rokkotautien kitkeminen pois vesirokkoa myöten on hieno asia. Vaikka rokkotauti lapsena olisi vaaraton, se voi teini -tai aikuisiässä olla todella raju. Itse muistan sairastaneeni lapsena vesirokon. Tauti ei ollut raju, mutta ikävä. En siis ole lainkaan pahastunut ettei nykyisten uusien sukupolvien tarvitse kyseistä tautia sairastaa. 

Kieltämättä syntynyt skeptisyys THL:ää, lääketeollisuutta ja lääkäreitä kohtaan ihmetyttää. Olen kuullut ajatuksia ihmisten käytöstä koekaniineina sekä korruptiosta. Omaan korvaani nämä ajatukset kuulostavat lähes vainoharhaisilta. -Anteeksi vain jos mieliä pahoitin. 

Miten haittavaikutuksia raportoidaan?

Rokotteissa ja lääkeaineissa käyttäjiä kehotetaan kertomaan mahdollisista sivuvaikutuksista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikutus raportoidaan aina ylös mikäli se on ilmennyt rokotteen tai lääkeaineen ottamisen jälkeisenä aikana. Radiossa haastateltava lääkäri totesi rehellisesti, että jos henkilö on onnistunut tapaturmaisesti tukehtumaan pullaan, myös tämä kirjoitetaan ylös mikäli asia on tapahtunut rokotteen ottamisen jälkeen. Näin yleiset säännöt määräävät. 

Haittavaikutuksista puhuttaessa harva jaksaa kuulla tietoa mahdollisista taustalla olevista perussairauksista tai vaikkapa korkeasta iästä.  Mikäli rokotuksen saamisen jälkeen henkilö on peräti kuollut, kauhistelevat lukijat harvoit jaksavat kuunnella loppuosaa: "Henkilöllä oli ikää 110 vuotta".

Epilepsialääkkeitä vuosia napsineena olen saanut kokea ikäviäkin sivuvaikutuksia: väsymystä, kutinaa, valkosolujen vähenemistä, hyponatremiaa, aineenvaihdunnan hidastumista yms. mukavaa. Keppra puolestaan aiheuttaa univaikeuksia ja muutoksia mielialassa. Haittavaikutuslistan harvinaisemmat ilmiöt ovat suorastaan pelottavia. Vuosien mittaan olen kuitenkin jättänt lukematta ne, ja luottanut lääkäriini. Olen myös tietoinen siitä, että jokainen epilepsiakohtaus kuluttaa aivoja niin, että lääke todellakin on pienempi paha. 

"Ajokortti" sosiaaliseen mediaan

Tätä olen miettinyt kerran jos toisenkin. Jopa aikuisilta ihmisiltä näyttää ajoittain puuttuvan sekä suodatus -että harkintakyky: Ovatko julmaisemani asiat aivan totta? Miettisinkö hetken ennen julkaisemista? Erityisesti lääke- ja rokotevastaisuuden näyttää ajoittain siltä, että kyseisen linjan valitsevat lukevat mieluummin lyhyitä "klikkiotsikoin" varusteltuja helppolukuisia mutta ympäripyöreitä julkaisuja. Kuka tai mikä taho tekstin on julkaissut? Väliäkö sillä. Aika etsiä lisää "tietoa" omaa kantaa tukevilla hakusanoilla. 

En ole (entisenä) terveydenalan ihmisenä osaamistasoltani erityisen korkealla. Silti ehdin siinä määrin tutustumaan myös sen alan tieteellisiin teksteihin ja ylipäänsä perusasioihin, että olen havainnut näissä "lääketiede on meitä vastaan" -tyyppisissä ajatuksissa lähes absurdeja väitteitä. Loppujen lopuksi jo lukion biologian opukset antavat melko kattavaa tietoa esimerkiksi viruksen toiminnasta ja vaikutuksesta kehoon. -Samoin vasta-aineiden. Onko kirjaan tarttuminen sitten liian työlästä? Tai jopa digimateriaalina suutujen vastaavien oppimateriaalien? Jostain syystä Googlen antamiin tuloksiin luotetaan enemmän tuloksesta riippumatta. -Kunhan se tukee sitä agendaa minkä googlettaja on omaksunut. 

Luontaistuotteiden ja lisäravinteiden turvallisuus

Luonnontuotteet, luontaistuotteet jne. Anteeksi suora mielipiteeni, mutta edelleen nauran kuulemalleni väitteelle kannabiksen terveellisyydestä: Se on täysin luonnontuote. Kyllä, niin ovat valkokärpässieni ja kielokin. Maistuisiko? Kannabis ei ehkä suoraan ole samaan tapaan tappavaa, mutta toimii hitaamalla aikavälillä. -Ja tiedä häntä onko mikään tajuntaa laajentava keholle hyväksi. 

Kyseisiä tuotteita ei valvota samalla tavalla kuin lääkkeiden turvallisuutta. Osa luontaistuotteista voi esimerkiksi kuormittaa maksaa ja munuaisia. Myös yhteisvaikutus lääkkeiden kanssa voi olla olla tuhoisa maksaa ja munuaisia ajatellen. Jostain syystä harva luontaistuotteita harrastava ei vaikuta tietoiselta riskeistä tai tuotteen sisällöstä. 

Tiedätkö mitä kaikki elimistöösi joutuva sisältää?

Niin. Olet syönyt jotain mikä sisältää viittä eri E-koodia. Mitä se voisi olla? Kauhistus! Jotain prosessoitua ja kemiallista. Ehkä, mutta kyseessä voi olla myös puolukka. Lisäravinteiden yms. kohdalla osalla luottamus näyttäisi nousevan huippuunsa. Tuotteen täytyy tehdä ainoastaan hyvää. Toki on vaarattomia tuotteita. Olen ns. luonnon/luontaistuotteiden suhteen ollut aina hieman skeptinen. Chlorella -tabletteja taisin kokeilla muutaman tabletin verran, sillä olivat tarjouksessa Punnitse & Säästä -putiikissa. Tuolloin kyseinen tuote oli paljon hehkutettu. Tulokset jäivät sen verran laimeiksi että kokeilu jäi tuohon. 

Toinen tuoteryhmä joka on jäänyt lähes kokonaan pois ovat erilaiset proteiinilisät. Proteiinijuomia hyödynnän tosin silloin tällöin eväinä tai esimerkiksi jääharjoituksen aikana jos päivä on ollut kiireinen. Todennäköisesti kaakao toimisi yhtä hyvin. Mm. proteiinijauhe, BCAA-juomat yms. ovat jääneet täysin pois. BCAA-juomissa totesin kofeiinipitoisuuden liian korkeaksi, enkä muutenkaan enää pidä kyseistä tuotetta tarpeellisena. Ns. kunnon ruoka antaa kaiken mitä tarvitsen. -Ja hieman vähemmän turhia lisäaineita. 

Mitä esimerkiksi luonnontuotteet oikeasti sisältävät ja miten ne vaikuttavat? Omat kokemukseni jäävät vähäisiksi, mutta valitettavasti uskon ainakin osassa nk. lumelääke -ilmiöön. Toki jos tuotteesta ei ole haittaa ja oireet helpottavat, minulla ei liene varaa kritisoida käyttöä. -Ja kukin itse on vastuussa mihin rahansa käyttää. Ennen lääkeaineiden kritisointia toivoisin kuitenkin ihmisten kysyvän itseltään tietävätkö he täydellisesti muiden käyttämiensä tuotteiden sisällön. Tutkivatko he tarkkaan ostamansa tuotteen tuoteselostuksen, vai riittääkö pelkkä hyvää lupaava nimi ja tarttuva mainos?

Pohdintaa

Pieni skeptisyys on aina hyvästä. -Myös ns. virallisia lääkeaineita kohtaan. Itse pyrin välttämään turhaa lääkkeiden käyttöä. Mikäli lääkäri toteaa että lääkkeen käytön hyödyt ovat haittoja suuremmat, käytän lääkettä lääkärin ohjeiden mukaan. Tämä pätee esimerkiksi epilapsialääkkeeseen. Epilepsiakohtaus (grand mal) ei sellaisenaan kosketa minua, kiitos tajuttomuuden. Mutta olo kohtauksen jälkeen on pitkään suorastaan hirveä, ja haavereita voi sattua. -Joskus pahempiakin. 

Sen sijaan esimerkiksi särkylääkkeitä käytän vasta kun on pakko. Tämä johtuu toisaalta siitäkin, että esimerkiksi kuumeessa kuumetta alentava lääke saa minut luulemaan itseni terveeksi ja lepoon on vaikeampi keskittyä. Toisaalta haluan että kehoni reagoi särkylääkkeisiin. 

Okei, käytän mm. vitamiineja, kalsiumia ja rautalisää mikäli hemoglobiini pääsee putoamaan. Toisaalta yritän pitää huomion monipuolisessa ruokavaliossa. Olen valmis ottamaan myös tarjottavat rokotteet, sillä itse tauti voi usein olla pahempi. Tämä pätee esimerkiksi influenssarokotteeseen. Olen pari kertaa elämässäni kyseisen taudin sairastanut. Tauti on raju ja toipumisaika niin pitkä, että skippaan mielelläni. Toisaalta olen myös tietoinen, että pitkäaikainen ja rajumpi kuumeilu altistaa kouristuskohtauksille. Näiden perustelujen päätteeksi en näe syytä googlettaa rokotteen haittavaikutuksista joita yleensä esiintyy harvoilla. Tuota googletusta harrastavilta kysyisin, koskeeko sama ahkera tiedonhaku myös ns. vaihtoehtoisia tuotteita?

Omaa järkeä saa käyttää. Toisaalta kannustaisin itse kutakin pieneen lähdekritiikkiin ja perustietojen keräämiseen. Valitettavasti Internet on niin täynnä tietoa, että vastuu suodattamisesta jää käyttäjälle itselleen. On totta ettei meillä jokaisella ole aikaa ja mahdollisuutta perehtyä lääketieteen teoriaan samalla tasolla mitä tutkijat ovat tehneet. Onneksi perustason tieto antaa paljon, ja sellaista on saatavilla helposti. Kirjastot ja monet verkkolähteet ovat täynnä melko ymmärrettävää tekstiä, ja nämä lähteet ovat jokaisen saatavilla.

Epätoivoinen loppukevennys: Toisaalta voisin itsekin perehtyä mm. kasveihin ja sieniin. Tunnistuskykyni tuntuu ajoittain hävettävän heikolta. 


torstai 16. syyskuuta 2021

90-luvun ravitsemusoppi: "Ei rasvaa, nauti pois!"

 Olen vuosimallia -85. Marraskuussa ikämittariin kertyy täydet 36 vuotta. Lapsuuteni vietin mm. niiden "oikeanlaisten" My Little Ponyen parissa. Barbie oli myös kova sana. 90-luvulta lähtien tietoisuuteni tulivat myös kyseisen ajan ajatukset oikeanlaisesta ruokavaliosta. Viime viikolla tapahtui kaupassa jotain aivan uutta: ostin elämäni ensimmäisen margariinin jossa rasvapitoisuus on 60%. Kyllä, vaikka olen tietoinen että juuri tällaisia suositella light -versioita enemmän, mutta vasta nyt kyseinen pakkaus päätyi ostoskoriin asti. 

Miksi kyseisen margariinin ostaminen on ollut niin suuri haaste? Ei, syömishäiriö ei enää sovi diagnoosiksi. Syönhän ongelmitta esim. pähkinöitä ja nimenomaan hyvän rasvan vuoksi. Ns. kovia rasvoja vältän kyllä, sillä minulla on taipumus kolesterolin nousemiseen. -Testattu on. Mutta entä se vähemmän kevytversio margariinista? Tällä kertaa alan uskoa että ns. vanhat ravitsemuskäsityset ovat pinttyneet minuun tehokkaammin Clearasil -tuotteet ennen muinoin. 

"Rasva lihottaa ja tappaa"

Koska Möllerin kalanmaksaöljyn mainos ilmeisesti oli liian ankea, kyseinen tuote ei kiinnostanut ketään. Rasva oli rasvaa. Itse en muista kuulleeni puhuttavan koskaan "hyvistä" rasvoista. Myös pähkinät lukeutuivat huonoihin vaihtoehtoihin: Niissä on paljon rasvaa ja se lihottaa. Asia selvä! Tätä ajattelutapaa tukivat iho-ongelmat, joihin antibakteeriset Clearasil -tuotteet sekä rasvaton ruokavalio eivät jostain syystä auttaneet. 

Jokaisessa elintarvikkeessa "vähärasvainen" tai "rasvaton" olivat täydellisiä houkuttimia. Myös "sokeriton" oli suuri juttu. Ns. lehmänmaidon kohdalla itselleni kävi niin, etten suoraan sanottuna enää pitänyt muusta kuin rasvattomasta versiosta. Ylipäänsä muuta kuin "vaaleansinisiä" tölkkejä näki todella harvassa taloudessa. Joulun riisipuuron keittoon käytettävä punainen maito oli poikkeus. 



"Nauti pois!"

Sitä mainosta ei unohda! Kyseessä oli siis rasvaton jäätelö. Vau! Eli jäätelöäkin saattoi syödä huoletta! Eri asia on, mitä muuta mielenkiintoista kyseinen jäätelö sisälsi. Viis siitä, se oli rasvatonta. Valitettavasti en päässyt tuota jäätelöä koskaan maistamaan. Ilmeisesti pienen asuinpaikkani kumpikaan ruokakauppa ei nähnyt kyseisen tuotteen tilaamista tarpeelliseksi. 


Videossa on jokunen muukin mainos, mutta.. nostalgiaa parhaimmillaan! Mikä melkein naurattaa, oli rasvattomuuden yhdistäminen jonkinasteiseen turvallisuuteen. Lihoamiseen suhtauduttiin samaan tapaan kuin nykyään lisäaineisiin. Mitä ilmeisimmin lisäaineet olivat 90-luvulla ystäviä. 

Hyvien rasvojen esilletulo kesti

En tarkalleen ottaen edes muista kuinka ns. hyvät rasvat erottuivat muun rasvan joukosta. Pakko myöntää että erilaiset ravitsemustrendit ja erityisesti fitness -kulttuuri saattoivat jopa auttaa tässä ilmiössä. Myös prosessoidut rasvat pääsivät vähitellen pahis -listalle. Itselläni asian havainnointia saattoi hidastaa joskus 2006-2007 heräillyt anoreksia. Kaikki kalorit alkoivat olla pahasta. 

Toisaalta ihmisten oli joskus vaikeaa muistaa hyvienkin rasvojen korkea energiapitoisuus. -Täyttä tavaraa. Itse aloin myös suosia ns. selkeitä margariinejä esimerksi sellaisten sekoitteiden sijaan joissa oli mukana voita tai mitä lie hivenen teollista. Olen hieman skeptinen onko esimerkiksi Becelin kevytversio aivan huono vaihtoehto. No, nyt testissä on 60%:nen margariini. Katsotaan millaisia supervoimia saan. 

Pohdintaa

Rasva ja rasvojen laadut tulevat varmasti olemaan kiistelyn kohteena niin pitkään kuin maapallolla ihmiskuntaa löytyy. -Siis niiden ihmisten välillä joita aihe kiinnostaa. Olen kuullut kritiikkiä moneen suuntaan. Ulkopuolisten kannustuksesta yritin aikoinaan aineenvaihduntaani herätelläkseni lisätä energiamäärää proteiinin ohella vaihtamalla light -tuotteet järeämpiin. Lopputuloksena kolesterolitasot nousivat, ja lääkärini piti minulle tiukan puhuttelun. Minun oli lopetettava tupakointi, vähennettävä alkoholin käyttöä sekä vaihdettava punainen liha kalaan. Se kävi helposti, sillä näin olin elellyt viimeiset 10 vuotta. Tosin alkoholin kulutus taisi tuolloin vielä olla hieman suurempaa, eli kohtuukäyttöä. 

Mistä puhetta ei paljoa ollut, olivat ns. täysrasvaiset maitotuotteet ja kananmuna. Koska en jaksanut lääkärin kanssa kiistellä ja minulla oli pieni aavistus mikä arvoja nostatti, ns. kovia rasvoja sisältävät tuotteet vaihdoin takaisin light -versioihin, mutta lisäsin ruokavaliooni mm. siemeniä ja pähkinöitä. Seuraavassa kontrollista arvot olivat palautuneet takaisin normaaleiksi. Tässä vaiheessa jos joku yrittää vielä paasata minulle "oikean" voin ja kerman terveellisyydestä, mietin samaan aikaan säätilojen muutoksia. Kovat rasvat eivät vain sovi keholleni vaikka olisivat miten paljon puhtaammin tuotettuja.

Edelleen silti hymyilyttää miten vaikeaa sen 60%:sen margariinin ostaminen oli. Uskallan väittää että se aika jona ravitsemusoppeja suurimmaksi osaksi sain kuulla, sijoittuvat ajalle jolloin rasva kuin rasva oli pahasta. Oli täysin normaalia että koulussa "ravitsemustietoisemmat" nuoremmatkin oppilaat söivät näkkileipänsä paljaaltaan. Eivät laihduttaakseen, vaan koska levite oli epäterveellistä. Itsekin muistan pohtineeni kuinka helposti levite voi aiheuttaa vaikkapa sydänkohtauksen, sillä rasva yhdistettiin voimakkaasti myös sydän- ja verisuonisairauksiin. -Jälleen rasvan laadusta riippumatta. 

Nyt jääkaapissani on tosiaan tujumpaa margariinia, eivätkä kasviperäiset maidotkaan ole light -versioita. Soija -ja kauramauto ovat täyttä tavaraa, samoin usein käytössä oleva kaurakerma. Maidosta valmistettu jogurtti ja juusto sen sijaan kevytversioita. Miten pitkään nämä tuotteet ovat terveellisiä? -Se selviää kun jokin suuri tutkimus kumoaa jälleen nykyiset tiedot.

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Väsyttää.. ei hätää, piristy!

Pidän väsymystä ja kipua hieman samankaltaisina asioina: ne ovat subjektiivisia. Kukaan ei voi verrata tuntevansa enemmän kipua kuin toinen. Sama pätee väsymykseen. Itse koen tällä hetkellä väsymystä joka on rajoittanut toimintaani: treenaan vähemmän ja saan muutenkin vähemän aikaiseksi. Jo teini-ikäisenä ihmettelin ihmisten tapaa vähätellä toistensa väsymystä: Et voi olla olla väsynyt koska et ole sen ikäinen, sinulla ei X määrää lapsia, tietynlaista työtä jne. 

Kuka tahansa voi olla väsynyt

Väsymys ei katso ikää, fyysistä kuntoa tai elämäntilannetta. Energisinä ja terveinäkin pidetyt pienet lapset voivat olla väsyneitä ja jopa ylikuormittuneita. Myös "helppoa" elämää elävä nuori aikuinen voi olla väsynyt, samoin hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa oleva juuri eläkkeelle päässyt. 

Myönnän itsekin sortuneeni ajatteluun "odotas kun olet tämän ikäinen ja teet sitä ja sitä". On helppoa vähätellä toisen ihmisen väsymystä erityisesti silloin, kun hänen elämänsä näyttää omasta mielestäni helpommalta. Kuka tahansa voi olla väsynyt. Kun tarkemmin ajattelee, aina löytyy joku, jonka elämä on kuormittavampaa. 



Lupa olla väsynyt

Subjektiivisena ilmiönä väsymystä ei voi verrata eikä vähätellä. Hyvä kysymys on, voiko omaa väsymystä vähätellä. Itse olen päättänyt jättää "mittaukset" vähemmälle ja yksinkertaisesti antaa itselleni luvan olla väsynyt. Olen suurimmaksi osaksi tietoinen taustatekijöistä jotka selittävät väsymystä. Toisaalta.. tarvitaanko selkeitä syitä? Entä jos vain antaisi itselleen luvan tuntea väsymystä?

Sorrun myös häpeällisen usein vähättelemään ns. itseaiheutettua väsymystä. Esimerkiksi liiallisen älylaitteiden käytön aiheuttama univaje kuuluu asioihin joissa ajatukseni turhan helposti ajautuvat ainoastaan syyttävään asemaan. Kyllä, väsymys on itse aiheutettua, siitä ei pääse mihinkään. Olotilan muuttaminen taas vaatii toimenpiteitä jotka asianomaisen on suoritettava itse. Mutta tämä ei ennen muutoksia sulje pois henkilön tuntemaan väsymystä.

Lopuksi 

Piristy, koita jaksaa, kyllä se siitä! Vaikka hoen näitä itselleni, ajoittain haluaisin deletoida juuri nuo ajatukset päästäni. Kyse ei ole "kiukuttelusta", masennuksesta tms. Ja vaikka olisikin, pidän tärkeänä että ihminen antaa itselleen luvan olla väsynyt. Väsymys kertoi jostain mikä vie voimia. Joskus taustalla voi olla ns. vanha kuormitus mitä ei ole käsitelty. Kyllä, esimerkiksi liikunta ja ulkoilu usein auttavat. Itse koen parhaaksi avuksi luvan olla väsynyt. Kun "pakko" piristymiselle ja energisyyden lisääntymiselle poistuvat, tuntuu että uudet voimavarat löytyvät helpommin. 



Millaisin keinoin sinä hoidat väsymystä?


torstai 9. syyskuuta 2021

Keinoja järkevään rahankäyttöön arjessa

Syyskuussa ollaan ja kesä todellakin alkaa olla muisto vain! Käytännössä tämä tarkoittaa erittäin monelle ihmiselle arkea. Itselläni arki alkoi jo ennen elokuun puoltaväliä. Syksy tuntuu myös kuuluvan niihin vuodenaikoihin joina ihmiset haluavat tehdä muutoksia toiminnassaan. Tosin näitä aikoja lienevät myös uusi vuosi ja kevät. Nähtävästi marras-joulukuussa sekä kesäloma-aikoina muutokset eivät ole niin suosittuja. Tämä on ymmärrettävää: toisena aikana pimeys ja kaamos vievät energiaa, toisena taas moni haluaa ladata akkuja syksyä varten. 

Muistan jo peruskoulusta kuinka syksyllä halusin tehdä asiat paremmin. En tiedä teinkö sen itseni vuoksi vai myös näyttääkseni edustavammalta muiden silmissä. Usein tavoitteet liittyivät koulunkäyntiin ja ehkä oman tilan pitämiseen jossain kuosissa. En koe syksyä innostavimmaksi ajatuksi ilmojen kylmenemisen vuoksi. Tosin vastapainona syksy on monien mukavien aktiviteettien alkamisen aikaa. Myönnän että edelleenkin tykkään miettiä syksyllä erilaisia enemmän tai vähemmän pitäviä tavoitteita. Pakollisen voimien säästämisen vuoksi olen luopunut liikantatavoitteista. Sen sijaan pysähdyin miettimään jälleen rahankäyttöä ja mihin suuntaan sitä voisi viedä. Seuraavat asiat ovat vaikuttaneet merkittävästi viikkobudjettiin: 

Valmis ruokalista
Myönnän että ns. kotiruokalistani ei ole erityisen laaja, koska vaihtelevampi työpaikan lounas laiskistaa tehokkaasti. Toisaalta en jaksa soimata itseäni tästä. Kotona syön suurimmaksi osaksi vegaanisesti, siis ns. pääruuan. Esimerkiksi juusto ja kananmunat kuuluvat leivänpäällisiin. Joskus satunnaisesti käytän ruuanlaitossa kalaa tai kanaa. 

Tavallisesti teen keittoja, wokkeja, tai pastoja. Perunaa voisin hyödyntää hieman useammin. Vegaaniruokia tulee tehtyä eniten kolmesta syystä: raaka-aineet joita käytän säilyvät, helppous ja edulisuus. Kuivatut soijatuotteet sekä säilötyt palkokasvit toimivat siis oikein mainiosti. Papujen kohdalla suosin mieluummin kartonkopakkauksia jos sellainen vaihtoehto vain on. 

Valmis ruokalista helpottaa arjessa erityisesti jos on hieman kiireisempää. Lisäksi kauppalistan tekeminen selkeytyy, ja lopputuloksena on ns. kunnon ruokaa ainakin muutamaksi päiväksi. Valmiin listan kanssa tulee myös vältettyä nälkäisenä tehdyt heräteostokset. Tosin en näitä itseltäni kiellä, pyrin vain ennaltaehkäisemään. Toisaalta erityisesti viikonloppuisin annan mielelläni itselleni mahdollisuuden pieneen väljyyteen. 

Kaupassa kolmesti viikossa
Valmis lista ja selkeät päivät kauppareissuille ovat tuoneet ehkä suurimman muutoksen viikkobudjettiin. Reilu vuosi sitten kävin kaupassa lähes päivittäin. Olin suunnilleen koukussa, ja kauppareissu lenkin päätteeksi oli päässyt iskostumaan pahasti todella syvälle. Vaikka miten yritin päättää paljonko rahaa päiväkohtaisesti menee, joka kerta mukaan tarttui jotain ylimääräistä mikä pidemmän päälle kasvatti viikkobudjettia. 

Ehkä jonkun korvaan 10-20 euron ero kuulostaa lähes turhalta. No, viikkotasolla kyseinen summa voikin kuulostaa pieneltä, mutta vuosi- tai jo puolen vuoden tasolla ero alkaa olla merkittävämpi. Kävisin mielelläni vain kahdesti viikossa kaupassa. Valitettavasti paluu autottomuuteen vaatii yhden kerran lisää jotta esimerkisi maito- ja jogurttipurkit saisi ongelmitta kotiin asti. Tämä hyväksyttäköön. 

Rajoitetumpi kauppareissujen määrä on saanut panostamaan ns. ensisijaisiin ostoksiin ja mitä oikeasti tarvitaan. Näin korona-aikaan pienempi määrä kauppareissuja on myös astetta turvalisempi vaihtoehto. Selkeät päivät kauppareissuille puolestaan auttavat hahmottamaan listaa tehdessä miten pitkään kullakin tuotteella tulee pärjätä, ja kuinka paljon sitä kannattaa ostaa. Huvittavaa ehkä, mutta ostokseni ovat lähes identtisiä. 

Sähkönkulutuksessa järki käteen
Järkeä tarvitaan moneen suuntaan: sähkölaitteita ei kannata pitää turhaan päällä aina valoista televisioon, lämmitys on hyvä säätää ns. pienimpään sopivaa lämpötilaan, ruuan lämmittäminen liedellä vie enemmän sähköä kun lämmittäminen mikrolla, jääkaappiin ei kannata laittaa valmistettua ruokaa ennen kuin se on jäähtynyt jne. Näillä pääsee aika pitkälle. Asumismuoto, vedentulo ja lämmityksen laatu vaikuttavat luonnollisesti myös sähkönkulutukseen. 

Toisaalta järki on hyvä pitää kädessä myös toisella tapaa: sähkönsiirto voi olla hyvinkin hintavaa. Vaikka kulutuksen saisi miten pieneksi, siirtomaksu tahtoo olla hämmentävän korkea. Tämä ei toki tarkoita etteikö sähkönkulutusta kannattaisi säännöstellä. Valitettavasti siirtomaksu voi hieman laskea motivaatiota. Ilmeisesti voimme vain toivoa että asiaan tulee joskus muutos. 10-20 vuoden kuluttua?
 
Suunnitelmallisuus vaateostoksissa
Tämä säästää sekä rahaa että tilaa. Toisaalta laiskana shoppailijana minun on helppoa kehua tätä tyyliä. Elokuun puolella ostin pari pitkähihaista kylmenevien ilmojen varalle. Alunperin olisin kaivannut myös housuja, mutta mitään sopivaa ei löytynyt. En mielelläni tyydy ns. vähän sopivaan vaatteeseen, sillä käytön määrä jää epävarmaksi. 

Kuten ruokaostosten, myös vaateostosten kohdalla kannatan suunnitelmallisuutta ostosten tekemisen ajoittamisessa ja tarpeen arvioinnissa: mitä tarvitsen? No, olen tietoinen että ilmojen kylmetessä tarvitsen hieman lämpimämmät mutta mukavat kengät. Kevätsiivouksen yhteydessä heitin pois maihari -tyyppiset, jo vuosia käytössä olleet kengät. Ne olivat sen verran loppuunkäytetyt, etten viitsinyt enää laittaa edes keräykseen. 

Todennäköisesti listalla on samanlaiset kengät. Luulen että ostaminen tapahtuu muutaman viikon kuluttua, riippuen miten pitkään tennareilla vielä selviää. Osan mielestä tällainen viime tippaan lykkääminen voi kuulostaa älyttömältä. Niin no, onhan siinä huonot puolensa: sopivat kengät on ns. pakko löytää. Mihin tulen kiinnittämään huomiota, on laadun ja käyttöiän arviointi. Inhoan kenkien ostamista, minkä vuoksi maksan mieluusti laadusta jotta saisin lisää käyttöaikaa. 

Kirpputorit
Second hand -tuotteet ovat olleet kyllä pelastus! Tietenkin juuri ns. tarvittavan vaatteen löytäminen vaatii tuuria ja kärsivällisyyttä. Olen ns. konkreettisten kirpputorien suhteen onnekas: kävelymatkan päässä on huikean kokoinen kirppari, josta silloin tällöin olen löytänyt yhtä sun toista. 

Nettikirpparit ovat myös osoittautuneet hyväksi kohteeksi. Esimerkiksi syystakkini löytyi Facebookin kautta. Laatu oli hyvä, ja todennäköisesti säästin useammankin kympin. -Ja vaivaa. En joutunut itse raahautumaan kauppaan. Näin korona-aikaan tämä piirre tosin lienee eduksi. 

"Tarvitsenko tätä?"
Kirpputorit ja alennusmyynnit voivat olla varsin petollisia. Halvalla tulee ostettua ehkä enemmän kuin oli tarkoitus. -Ihan vain hinnan perusteella. Tai sitten varastoon mahdollisen käytön varalle. Esimerkiksi sukkien kohdalla tämä ajattelu kuulostaa jopa järkevältä, voisin itsekin harkita joskus hieman suuremman määrä hankkimista kerralla. Kenties juuri laittamalla osan sukkapareista syrjään voisi ennaltaehkäistä sukkien joukkohajoamisen. 

Vaikka aikoinaan tapitin Sinkkuelämää -sarjaa (voisin tapittaa vieläkin), en keksi todellista käyttöä useammalle kenkäparille (tarkoitan todella useita) tai vaikkapa käsilaukulle. Toisaalta olen näiden suhteen varsin tylsä. En edelleenkään hallitse ns. fiinimpää city-tyyliä kuin vähimmällä vaadittavalla tasolla. Koronalla lienee tässä oma osuutensa. Toisaalta myös jaloillani jotka eivät siedä tennareita sirompaa kenkämallia. 

Ja sitten lukuisat koriste- ja hyötyesineet.. olen törmännyt ihmisiin jotka hamstraavat esimerkiksi keittiövälineitä. No, sellaisten monipuolisuus antaa ainakin itseni ymmärtää, että henkilö on todella aktiivinen ja taidoiltaan monipuolinen ruuanlaittaja. Kieltämättä tämä herättää arvostusta. Toisaalta moni tarvikkeista saattaa jäädä vain "koristeeksi". Ja sitten kirpputoripöytien ihanat koriste-esineet jotka ovat hinnoiteltu 1-2 euroa/kpl. Joskus teininä myönnän tällaisiin tarttuneeni. Tykkäsin kaikesta nätistä. Tykkään edelleenkin, mutta vielä enemmän pidän väljyydestä. Eli ennen heräteostosta: tarvitsenko tätä?

Pieni skeptisyys alennusmyynneissä
Suuri alennusta mainostava kyltti ei aina ole sitä mitä pitäisi. Toki kyseisen kaupan tuotteen hinta laskee. Osassa kaupoissa hinnat ovat jatkuvasti korkeampia. Osa tekee alennusmyyntinsä siten, että kokonaishinnalla X yhtä tuotetta tuotetta tulee ostaa useita kappaleita. Esimerkiksi jogurttipurkkeja. Kyllä, ainakin purkkien kappalehinta laskee, mutta kasvaako ruokahävikin riskin ostaessa tuon 20 purkin satsin? Toinen hyvä kysymys on litrahinta. Onko se alennuksen jälkeen matalampi verrattuna tölkkeihin. Ja päälle mukava määrä muovia..

Myönnän lievästi menneeni lankaan nykyista puhelinta ostaessani. n. 200 euron puhelimen hintaa oli laskettu yli 50 eurolla. Mitä silloin en tajunnut ottaa huomioon, oli eräänlainen paras ennen -aika. Kas kummaa, pari sovellusta toimii osittain ilman kaikkia ominaisuuksia. No, ehkä opin huolellisemmaksi. Tosin älylaitteet missään kategoriassa eivät kuulu osaamisalueeseeni. 

Pohdintaa
Vaikka erilaisia keinoja säästää tulee pohdittua ja harjoitettuakin, en halua pitää liian tiukkaa linjaa. -Ellei ole pakko. Säästäminen arjessa on minulle kuitenkin helppoa, joska nähtävästi saan jonkinlaista tyydytystä jos onnistun säästämään vieläpä laadusta tinkimättä. Laadun oheistuotteena tulee usein kestävyys, mikä taas (melko usein) on myös ilmastoystävällisempi ratkaisu. Vaikka oma toimintani kyseissä haasteessa vastaa lähes huomaamatonta osuutta, tuskin siitä haittaakaan on. Extreme -tason ekoelämään en ole valmis. -Ainakaan pysyvästi. 

Toistan itseäni: peruskoulun kotitaloustunnilla opitut asiat toimivat vallan mainiosti. Vaikka en olekaan mikään nero "köksässä", perustietojen soveltaminen arkeen on vaikuttanut ihan riittävältä toiminnalta. Omalla kohdallani itse tehtyyn ruokaan mieltyminen luonnollisesti auttaa asiaa. 

Mikäli taloudellinen tilanne ei vaadi kirjaimellisesti jokaisen sentin tarkkailua, en kannustaisi liian tiukkaan linjaan. Kannatan järkevää ja ennakoivaa rahankäyttöä, mutta siitä(kään) ei saisi tulla suorittamista. Mikäli kulutuksen seuranta menee todella pikkutarkaksi ja pienetkin muutokset saavan omantunnon soimaamaan, lienee hyvä kysyä itseltään millaiseen määränpäähän todella on pyrkimässä. Korostan jälleen, että talouden salliessa ei pitäisi soimata itseään jos kerran viikossa ostaa muuta kuin "halpista" tai poikkeaa perin euron verran alkuperäisestä ostoslistasta. 

Toisaalta.. hyvällä onnella järkevä rahankäyttö arjessa voi ennaltaehkäistä taloudellisia vaikeuksia. -Siis sellaisia joiden tausta on nimenomaan kulutustottumuksissa. 

Millaiset arjen ratkaisut olet kokenut sinulle helpoimmaksi keinoksi säästää?


perjantai 3. syyskuuta 2021

Alkoholin aiheuttamat haitat: silkkaa tietämättömyyttä?

 Suomalainen juomakulttuuri ja alkoholinkäyttö ovat olleet säännöllisesti uutisten ja tutkimusten aiheena pitkään. Korona-aikana suomalaisten juomatottumuksen ovat vaihdelleet: osalla kulutus on kasvanut, osalla taas vähentynyt. Jälkimmäiseen vaikuttaneet rajoitetumpi yöelämä. Tällöin tuntuisi loogiselta, että kyse on ns. sosiaalisesta juomisesta. Osalla taas esimerkiksi etätyön mahdollistama "tissuttelu" on lisännyt alkoholin kokonaiskulutusta. Alkoholistit korona on puolestaan vienyt kotiin nauttimaan "kalsarikänneistä". 

Kun 5.5%:n vahvuiset juomat saapuivat ruokakauppoihin, olin toiveikas. Uskoin että pieni pala vapautta muokkaisi suomalaisten juomatapoja järkevämpään suuntaan. Osittain näin ilmeisesti kävikin: laatu alkoi kiinnostaa, samoin kotimaisten panimoiden tukeminen. Käytännössä humalahakuisuus väheni. Jos oikein muistan, kulutus ei kasvanut ainakaan merkittävästi. 

Luulen että korona on vienyt monen juomatottumuksia uuteen suuntaan: lisääntyvään, vähentyvään ja lopettamiseen. -Ja toisaalta raskaamman sarjan kulutukseen. Itse lopetin alkoholin käytön täysin ennen juhannusta. En ole kaivannut tuttua "lauantaisiideriä" vieläkään. Oikeastaan alkoholin käytön täysi lopettaminen on tuntunut vapauttavalta. Näin jälkeenpäin joudun myöntämään että tuo lauantain rentoutumistapa vähäisestä määrästä huolimatta oli tavallaan kahlitseva. En toisaalta halua tuomita tai kieltää ihmisiä käyttämästä alkoholia, sillä en edelleenkän näe kohtuukäytössä mitään pahaa. Sen sijaan ihmettelen ja toisaalta harmittelen miten vaikeaa monen suomalaisen on suhtautua alkoholiin. 

"Jotain erityistä ja ihmeellistä"

Keskustelin aiheesta erään Etelä-Euroopassa asuvan tuttuni kanssa. Alkoholismi on ilmiönä lähes globaali, mutta suomalaisten suhtautuminen alkoholiin on tuttavani mukaan haasteellinen. Monissa maissa alkoholi on ns. tavallinen asia ja kuuluu usein osaksi ateriaa tai sosiaalisia tilanteita. Alkoholi on ns. osa taustaa, mutta ei pääroolissa. Suomalaisille alkoholi taas on ollut jotain erityistä ja ihmeellistä. 

Ehkä juuri tuo erityisyys ja outous aiheuttaa haasteita kohtuukäytön löytämisessä. Mitä itse olen keskustellut hieman enemmän mutta omasta näkökulmastani edelleen järkevästi alkoholia käyttävien tuttavieni kanssa. osa pohtii kovasti pitäisikö heidän vähentää. Rehellisyyden nimissä aistin äänensävystä ja pohdinnoista syyllisyyttä. Tämäkään ei mielestäni ole terve suunta. Syyllisyys ja toisaalta median harjoittama julkinen syyllistäminen kuulostavat asioilta jotka nimenomaan kannustavat/pakottavat salaa juomiseen, ja sitä kautta alkoholiongelmaan. 

Pystytkö tarvittaessa olemaan ilman?

Kun itseni kuullen on pohdittu ns. runsaan -ja ongelmakäytön rajaa, olen päätynyt tähän kysymykseen. Mikäli viikonloppuna tulee vaikkapa tilanne joka vaatii valmiutta ja ajokuntoa, menevätkö maailmankirjat sekaisin? Alkoholin jatkuva runsas kulutus ei toki ole hyväksi missään tilanteessa, mutta itse näkisin ongelmakäytön kohdistuvan enemmänkin asenteeseen kuin määrään. Käsite "liika" on pidemmän päälle yksilöllinen. Osan pää ja keho kestävät hyvinkin suuria määriä, osan taas tuskin yhtään. Tällöin määrä ei ole paras mittari ongelmakäytössä. 

Olen kohdannut myös ihmisiä jotka periaatteessa käyttävät alkoholia kohtuullisesti, mutta ovat päätyneet absolutismiin. Taustalla on ollut alkoholin sopimattomuus psyykkisen hyvinvoinnille. Osa taas kokee muuttuvansa persoonana suorastaan v-mäiseksi tai ajautuu ongelmiin. Itse nostan hattua näille ihmisille jotka ovat itse tiedostaneet ja hyväksyneet ettei alkoholi sovi heille. 

Ylisukupolviset vauriot

Kun viikonloput menevät "rentoutuessa" eli nollatessa viikon tapahtumia riittävällä promillemäärällä, ympärillä olevat ihmiset unohtuvat herkästi. Voimakas humalatila voi näennäisesti tehdä ihmisen sosiaaliseksi maailmanparantajaksi, mutta todellisuudessa näin ei ole. Vahva humalatila vääristää kommunikaatiota ja tulkintakykyä. Loppupeleissä ihminen käy monologia ja pahastuu mikäli hän päätyykin ignooratuksi. Tämä on tosin vain minun mielipiteeni. Saatan olla väärässäkin. 

Niihin "muihin ihmisiin" voivat kuulua myös oma jälkikasvu. Itse henkilökohtaisesti en kannata kasvatustyyliä jossa lapsen nähden ei käytetä alkoholia. Sen sijaan lapsen nähden alkoholia tulee käyttää järkevästi ja vastuullisesti. Lapsi näkee mitä kohtuukäyttö tarkoittaa. Samalla aikuiset säilyttävät roolinsa ja vastuunsa. Itsekontrollin jäätyä vähiin lapsi on yksin. Itseäni järkytti paikallislehden uutinen: 


Tällaisessa ympäristössä kasvaneet lapset joutuvat käsittelemään enemmän suhteessa kapasiteettiin. Heidän tulisi tunnetasolla kyetä käsittelemään negatiiviset kokemuksensa sekä turvallisuuden vähenemisen kasvuympäristössään. Toisaalta huomion ja motivaation pitäisi kiinnittyä koulunkäyntiin. 

Voivatko ihmiset olla tietämättömiä?

Olen tästä skeptinen. Jo peruskoulun terveystiedossa lapsia ja nuoria valistetaan alkoholin haitoista. En jaksa uskoa että kovinkaan moni olisi tietämätön. Tietenkin vähitellen käsistä karkaava juominen voi häivyttää käsitystä kohtuullisesta määrästä. Enemmän kuitenkin uskon, että taustalla on jokin toisen ongelman aiheuttama välinpitämättömyys. Ihmiset ovat tietoisia, mutta he eivät välitä. 

Sama pätee rikoksiin jotka tapahtuvat alkoholin vaikutuksen alaisena. En usko että yksikään juopuneena ratin taakse eksynyt ei tietäisi toimivansa väärin ja vastoin lakia. Teoriassa jokainen tietää varmasti riskit, mutta olettavat vahvasti ettei heille voi sattua mitään sen enempää kuin sivullisillekaan. 


Näin ollen en osaa olla aivan yhtä mieltä edes asiantuntijan kanssa. 

Pohdintaa

Itse haluaisin uskoa että tilanne helpottaa jonain päivänä. Ongelmat vain tahtovat olla pureutuneet monelle eri osa-alueelle niin yksilö- kuin laajemmalla tasolla. Muuttaisiko esimerkiksi viinien tuomien ruokakauppoihin suomalaista juomakulttuuria järkevämpään suuntaan? Ehkä? Tai sitten ei. Jos muuttaa, aluksi kulutus kasvaisi hetkellisesti. Toisaalta alkoholi menettäisi roolinsa jonain aivan erityisenä asiana. Olin kirjoittaa helpon saatavuuden negatiivisista vaikutuksista. Sitten muistin jotain: Ihminen jolta juominen on karannut käsistä hankkii alkoholinsa mistä vain. Ei ole helppoa tai vaikeaa tapaa. 

Edelleen alkoholin roolin tulisi muuttua. Ehkä muutos parempaan on käynnissä, mutta hitaasti edeten. Kun en ole edes sivustaseuraaja enää, en täysi luota käsityksiini nykytilanteesta. Siitä huolimatta haluan uskoa asioiden menevät parempaan suuntaan. Mihin en usko, on tietämättömyys. Alkoholin vaikutus terveyteen, syntymättömään lapseen, mielenterveyteen, hakintakykyyn, ajokykyyn jne. En vain jaksa uskoa etteikö näistä tiedettäisi. Eri asia on, miten paljon nämä kullekin merkitsevät. Ei, en halua syyllistää. Välinpitämättömyys tulee harvoin yksin. Usein taustalla on lukuisia vaikeuksia. 

Millaisia ajatuksia alkoholin ongelmakäyttö vaikutuksineen herättää sinussa?

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

4x punnerrusvariaatioita edistyneille

 Ihan mielenkiinnosta olen viime aikoina perehtynyt liikkeeseen nimeltä "punnerrus". Vasta aikuisena kyseinen perusliike tuli mukaan kuvioihin. En tiedä miksi. Kiinnostusta kuitenkin lisäsivät erilaiset variaatiot. Tulevassa tekstissä onkin muutamia hyväksi havaittuja variaatioita perinteisestä punnerruksesta. 

Nyt voin välittömästi tunnustautua monissa liikkeissä vasta-alkajaksi. Ns. peruspunnerrus vaatii jonkin verran voimaa. Tulevat liikkeet ovat suunnattu peruspunnerruksen jo osaaville. 

Taputuspunnerrus

Omassa nuoruudessani puhuttiin erikseen naisten- ja miestenpunnerruksista. Tämä on siis nk. miestenpunnerrus. Nk. taputuspunnerrus vaatii hieman enemmän voimaa ja vähän rohkeuttakin. Itse harjoittelin tätä "hyppäämällä" käsillä ilmaan, mutta ilman taputusta. Itse asiassa taisin pitää myös tyynyä kasvojen alapuolella. Vähitellen taputuskin ehti mukaan. Riittävän korkean "hypyn" ohella olennaista on tehdä taputus todella nopeasti. 



Käsilläseisonta

Tämä löytyi puolivahingossa. Käsilläseisonta ilman tukea on jonkinlainen ikuisuusprojekti. Mutta koska se seinää vasten sujuu, miksei siis hyödyntää jo saavutettuja taitoja. Ensimmäinen vaadittava taito lienee käsilläseisonta seinää vasten. Itse olen tässä liikkeessä vielä aloittelija. Turvallisuussyistä liikerata saakin olla pieni, mutta harjoituksen myötä ja varmuuden lisäännyttyä tässä uskaltaa mennä alemmaskin. 



Jalka koukkuun 

Tämä on punnerruksen ja keskivartalotreenin välimuoto jos minulta kysytään. Alas mentäesä toista jalkaa vedetään koukkuun ja ylävartalo kääntyy koukistetun jalan suuntaan. Huom, koukistettu jalka on aukikierrossa. 

Nosto sivulle

Tässä punnerruksessa yhdistyy lihasten vahvistaminen ja toisaalta myös kehonhallinta. Sivulle kääntymisessä voi halutessaan käyttää myös itselleen sopivaa käsipainoa. 



Tässä päivän (tai muutaman) punnerrukset tällä kertaa! Mukavia treenihetkiä kaikille!


sunnuntai 29. elokuuta 2021

Laiskan ruuanlaittajan terveellinen curry-kanakastike

 Koska pienoinen laiskuus/väsymys/mikä lie edelleen vie voiton, tämä vaikuttaa myös ruuanlaittoon. Koska ilman ruokaa en suostu olemaan eivätkä valmisruuat näytä kelpaavan, jokin oikoreitti oli keksittävä. Monia ruokavinkkejä olen mainostanut sanoilla "helppo", "edullinen" ja "vegaaninen". Seuraavassa vinkissä helppous korostuu. 

Kuten olen todennut, en ole vegaani. Työpaikan ruokalassa syön periaatteessa kaikkia paitsi punaista lihaa sisältäviä ruokia. -Ja kasvisruokaa silloin kun tiedän pitäväni siitä enemmän. Kotona teen melkein aina vegaanista ruokaa, mutta välillä, noin kerran kuukaudessa laitan ruokaa kanasta tai kalasta. Tällä kertaa kertaa ensin mainitusta. Seuraavaksi vinkki laiskan ruuanlaittajan kanakastikkeeseen. Kasvisten määrä on sen verran suuri, ettei salaatin tekemiseenkään tarvitse nähdä vaivaa. 

1 pussi pakaste/wokkivihanneksia (kaipasin vaiheeksi ns. kukkavihanessekoitusta)

1 punainen paprika

1 sipuli 

1 paketti maustamattomia kanasuikaleita

2 prk kaurakermaa

suolaa 

mustapippuria

currya

1. Kypsennä kanasuikaleet huolellisesti. Lisää joukkoon pilkottu sipuli ja paprika. 

2. Lisää joukkoon sulaneet vihannekset

3. Lisää mausteet

4. Lisää kaurakerma ja mausta tarvittaessa lisää. Tarjoile riisin, nuudeleiden tai vaikkapa perunoiden kanssa. 

Lopputulos ei ollut esteettinen, mutta sentään maistuva ja täyttävä.




perjantai 27. elokuuta 2021

Väsyttääkö? -Siispä lepää!

 Kesän kääntyminen syksyyn, harmaus, viilenevät ilmat, paluu arkeen, sateet jne. Erittäin otollisia tekijöitä jotka väsyttävät. Itse nostan käteni ylös välittömästi. Kyllä, väsyttää! Kuluneina vuosina olen väkisin repinyt itseni liikkeelle, tuntuipa miltä hyvältä. -Viis liikkumisen ilosta. Ja minä jos kuka olen siitä paasannut. Entä jos tällä kertaa ajattelisi toisin?

Vähän armoa

Liikkumisen pitäisi olla mukavaa. Aloittamisen ja tekemisen pitäisi ainakin suurimmaksi tulla itsestään. Toki joskus väkisinkin tulee hetkiä joina "joutuu" tekemään jotain vähemmän mukavaa. Entä jos esim. näin syksyn aikaan tulee päiviä, joina liian


usein muukin kuin aloitus menee vain pakottamisen kautta?

Toki jos liikuntaa harrastaa todella harvoin ja satunnaisesti, aloittamine voi olla vaikeaa ihan vain vieraantuneisuuden takia. Enemmän ja säännöllisesti liikkuva saattaa olla tottunut tiettyyn määrään liikuntaa viikossa. Itse voisin todeta olevani aktiiviliikkuja. Liikkumiseni koostuu useasta palasesta: luistelusta (2 x viikko), lenkkeily (lähes päivittäin), jumppa (päivittäin ainakin keskivartalo, muuta harvemmin) ja venyttelystä (päivittäin). 

Venyttelystä ja keskivartalon treenaamisesta en mielelläni luovu, sillä lopputuloksena tahtoo olla kipuja ja jumeja.  Mutta ulos katsoessa näen tuulta ja sadetta. En todellakaan mene lenkille! Huonon sään lisäksi koen kroppani fyysisesti väsyneeksi. Väsymyksen taustaa ei ole pakko perustella. Kun kyse ei ole pelkästään mukavuusalueen ylittämisestä, en näe mitään syytä miksi pakottaisin itseni lenkille. Ehkä kehoni viestittää kaipaavansa lepoa. 

Kevyemmin ei tarkoita lässähtämistä

Liikkumisen vähentämistä ei kannata pelätä. Kunto ei välttämättä laske. Itse asiassa väkisin ja väsyneenä tehty treeni ja liikunta ylipäänsä saattaa pahimmillaan viedä tilannetta ainoastaan alaspäin. Luistelussa olen todennut pienemmän treenimäärän (2-3 krt/viikko) riittävän hyvin, ja kehittävän paremmin kuin suurempi määrä harjoittelua. 

Pari lepopäivää lisää?

Omalla kohdallani lepopäivä on juuri se, mitä noudatan heikosti. Pieni kävely ja ulkoilu ovat (mielestäni) hyväkin vaihtoehto, sillä kaipaan päivittäin raitista ilmaa. Tähän aikaan vuodesta ja näillä keleillä pelkkä oleskelu ulkona ei (mielestäni) ole yhtä mukavaa kuin kesälllä. Mielipidekysymys, makuasia jne.. Se minkä voisin opetella on vaikkapa teen siemaileminen parvekkeella. 


Mihi
n ajan sitten voisi käyttää? Vastauksia on vähintään yhtä paljon kuin lepopäivän viettäjiä: Olemiseen, lukemiseen, ehkä kotitöiden tekemiseen (etenkin jos ne tuntuvat rentouttavilta), elokuvien tai sarjojen katsomiseen, käsitöihin, piirtämiseen, mistä ikinä pitääkään. Ns. rästihommat eivät ehkä suoranaisesti ole rentouttavia, mutta niiden saaminen valmiiksi sen sijaan on. 

Entä ravinto? Pitääkö vähentää?

Sen perusteella mitä olen lukenut, jopa ammattilaisilla (siis liikunta-alan) näyttää olevan tästä eri näkemyksiä. Osan mielestä ehdottomasti kyllä, osan mielestä ehdottomasti ei, osa taas lienee näkemyksissään jossain näiden kaikkien välimaastossa. Itse haluaisin karsia ensisijaisesti pois sanan "pitää". Ja toisaalta myös "täytyy" -sanan. 



Toteasin lepopäivän syömisistä yksinkertaisesti "fiiliksen mukaan". Jos esimerkiksi herkkuja tai ylipäänsä suurempia ruokamääriä tee mieli, se päivän ns. pakollinen eli riittävä energiamäärä sopii mielestäni mainiosti. Tosin itse harrastan todella säännöllistä syömistä. Tilanne on eri ihmisillä, joilla ruokailuajat ovat erittäin epäsäännöllisesti, mikä taas hankaloittaa sopivan energiamäärän hahmottamista. Jos taas ruokahalu on hyvä ja herkkujakin tekee mieli, miksi ei? Kaiken voisi tiivistää ajatukseen "ongelmaton syöminen". 

Onko lepääminen luovuttamista?

Tähän kohtaan totean muidenkin puolesta: Ei! Riittävä lepo on olennainen osa kehittymistä niin fyysisellä kuin vaikkapa kognitiivisella tasolla. Levossa, erityisesti unessa tapahtuu eniten kehitystä. Siitä lähtien kun panostin nukkumiseen enemmän, moni asia on kääntynyt parempaan suuntaan. Kehon ohella myös aivot toimivat paremmin. 

Toinen merkittävä asia jonka olen kantapään kautta oppinut, on riittävän levon ja laadukkaamman unen välinen yhteys. No, aina univaikeuksia ei voi selittää. Itselläni ja varmasti monella muulla liika kuormitus (niin fyysinen kuin psyykkinen) heikentää unenlaatua. Lopputuloksena on harvinaisen negatiivinen kierre jossa yksi ongelma johtaa toiseen jne. 

Yhteenvetoa

Joskus voi olla vaikea erottaa heikko motivaatio ja väsymys. Ensimmäisen kohdalla kannustaisin asettamaan selkeitä ja konkreettisia tavoitteita vaikkapa kirjaamalla niitä ylös. Kynä ja paperi ovat oikein mukavia työvälineitä. Jos tavoitteet tuntuvat mahdottomilta, niitä voi pilkkoa pienempiin osiin. Ajan kanssa heikosta motivaatiosta johtuvat "väsymys" helpottaa. Omalla kohdalla puhun rehellisesti laiskuudesta. Huom, tämä ei tee ihmisestä huonompaa. 

Todellinen väsymys puolestaan ei helpota kuin lepäämällä. Joskus hämmennystä voi aiheuttaa se, että yhden lepopäivän jälkeen energiatasot nousevat hetkeksi mutta laskevat taas. Tällöin lepo ei ole riittänyt. Taustalla voi toisaalta olla myös pitkäaikainen kuormittuminen, jolloin kehoa olisi tärkeää kuunnella erityisen tarkkaan. Itse totesin ettei yksi lepopäivä viikossa ainakaan toistaiseksi riitä. Väsymys iskee ja jo parin päivän sisällä liikkuminen muuttuu pakotetuksi. Siispä kevyempää menoa tilalle kunnes energiatasot palautuvat. 

Myös lepopäivinä pidän tärkeänä saada riittävästi energiaa. Jos keho on väsynyt, se on entuudessaan stressitilassa mitä liian vähäinen energiansaanti ei ainakaan helpota. Toisaalta kannustan panostamaan ns. kunnon ruokaan. Ei vähennyksiä, liikaa rajoja tms. -Ja kohtuudella herkkuja jos tekee mieli. 



Eli jos väsyttää, älkää pelätkö ottaa rennommin! Mukavaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 22. elokuuta 2021

Ihonhoitoni vakiotuotteet tällä hetkellä

No niin. En ole hetkeen kirjoittanut ihonhoitotuotteista. Tämä johtunee osittain siitä, ettei suuria muutoksia valikoimassa ole tapahtunut. Yhtä poikkeusta laskematta valikoima koostuu edelleen ns. halpiksista. Ihoni osaa olla oikukas. Periaatteessa se rasvoittuu herkästi, mutta on toisaalta pintakuiva ja herkkä. Tästä syystä olen jättänyt pois kaikki liian tehokkaasti puhdistavat tuotteet. 

Ihonhoitoni perustuu jossain määriin korealaiseen ihonhoitoon. Käytän vettä todella vähän, ja puhdistan ihon öljyllä (babyoil). Hieron öljyä kasvoihin hetken aikaa. Ehkä yritän myös parantaa verenkiertoa ja toivoa jonkinlaisia anti-age  -vaikutuksia. Ohjeiden mukaisesti (jos olen edes ymmärtänyt niitä) lisään käsin vettä, jolloin öljyn koostumus muuttuu geelimäiseksi. Puhdistan öljyn pois hieromalla kasvoihin tavallista vartalovoidetta, jonka pyyhin ensin vedellä kostutella vanulapulla, sitten kasvovedellä tai misellivedellä kostutetulla vanulapulla. En siis käytä varsinaista puhdistusainetta. 

Voiteiden tulee olla melko mietoja ja mahdollisimman vähän hajustettuja. Seuraavaksi luvassa on ns. vakiovarusteet ja pieni arvio niistä. Vaihtoon vai ei..

Sinkkivoide
Ihoni josta en meinaa saada mitään tolkkua kukkii välillä. Luulen että taustalla ovat mm. stressi ja hormonaaliset tekijät. Toisaalta myös helle ja hikoilu ovat saattaneet vaikuttaa asiaan. Ihoni tekee todella helposti arpia, jotka yleensä ovat erittäin näkyviä. Sinkkivoide on toistaiseksi ollut paras tapa rauhoittaa ärtyneitä näppylöitä jotka ottavat nokkiinsa pelkästä vilkaisusta. Ihan sama vaikka miten varoisi. Itse asiassa niistä jää jälki vaikka miten varoisi, mutta sinkkivoide tuntuu nopeuttavan paranemista. 

Olen käyttänyt vauvoille tarkoitettua sinkkivoidetta. Valintaan vaikuttava mm. hinta, koostumus ja riittoisuus. Apteekin sinkkipasta ei tästä syystä houkuttele. Tällä kertaa Lidlistä hankittu sinkkivoide oli siedettävää käyttää myös kesän helteillä. Yleensä olen laittanut voidetta ns. paikallisesti, mutta joskus laajemmalle alueelle.



Cienin misellaarivesi
Misellivesi vai misellaarivesi? Viisaammat voivat vastata. Käytän suurimmaksi osaksi juuri tätä Cienin versiota. Edullinen ja hyväksi havaittu. Tuon pumppupullon kanssa on ajoittain ongelmaa, mutta toistaiseksi "toimimattomuus" on ratkaistu kääntämällä pullo ylösalaisin ja painamalla pari kertaa. Cienillä misellaarivesi on sopivan miedosti hajustettua ja koostumus mukava. Iho ei myöskään ole osoittanut ärtymisen merkkejä. 

Tosin silloin tällöin käytän Rainbown kasvovettä, mikä ei ole lainkaan huonompi. Ainoa ero on, että kasvovesi ei sovellu silmänympärysiholle. Tai ainakaan ohjeiden perusteella. 


Cien: vegaaninen yövoide
Tätä tuli testattua ihan mielenkiinnosta. Voide oli hieman fiinimpi Lidlin perinteisiin tuotteisiin nähden, ja mielenkiinnosta halusin testata. Voide tuntui ravitsevan ihoa mukavasti ja koostumus oli oikeastaan mukavan kevyt, vaikkei rasvaisuus yövoitessa ole itseäni haitannut. Suuri miinus tulee kuitenkin liian voimakkaasta hajusta. Lisäksi voide on aiheuttanut hetkeksi pientä kutinaa ja kirvelyä kasvojen iholla. Suosittelen vähemmän herkälle iholle. Omalta osaltani totean: Ei jatkoon. 



Bellavita (hajustamaton)
Tämä harvinaisen pahanhajuinen voide on ollut ns. luottotuote jo pitkään. Toistan jo satoja kertoja kertomaani vitsiä: Bellavitan erikoisuus on siinä, että sekä hajustettu että hajustamaton haisevat pahalta. Mikään muu tuote ei ole toistaiseksi pystynyt samaan. Hajusta viis, sillä ihoni on tykännyt Bellavitan päivävoiteesta. Olen kerran kokeillut myös yövoidetta. Hieman miinusta tulee erittäin rasvaisesta koostumuksesta. Iho käytännössä katsoen kiiltää. Toisaalta aamulla iho on ollut todella hyvässä kunnossa. Kenties tämän kaveriksi tulee siis yövoide. 

Vaikka hinta aluksi hirvitti (n. 15 euroa), voide on riittänyt niin pitkäksi aikaa että tuote on maksanut itse itsensä takaisin. Tämä tuubi on hankittu muistaakseni kesäkuussa ja ollut käytössä myös yövoiteena. 



Puhdistuspyyhkeet
Suurimmaksi osaksi käytän tavallisia vanulappuja, mutta joskus näitäkin. Koska liiallinen suihkussa käyminen tahtoo kuivattaa ihoa, on ollut parempi löytää jokin toinen puhdistuskeino illoille joita edeltävänä päivänä ei ole tullut hikoiltua paljoa. Näillä on ollut hyvä pyyhkäistä selän ja rintakehän ihoa sen verran että tuntuu hieman raikkaammalta. Miksi vauvoille tarkoitettuja puhdistuspyyhkeitä? -Koska ne jos mitkä sopivat herkälle iholle. P.S Älkää kysykö kuvan asettelusta.. 



Cien -silmänympärysvoide
Tämä on ollut luottotuote pitkään. Edullista, riittoisaa ja tekee tehtävänsä. Joskus voisin kieltämättä kokeilla jotain muutakin esimerkiksi Lumenelta. Vinkkejä? Ikää on tosiaan 35 vuotta.. minulla siis, ei voiteella.  



Kangasnaamio 
Hah! Kerran pari kuukaudessa haksahdan näihin! Joskus on vain hauska kokeilla näitä. Nyt Lidlin valikoima hieman kyllästytti, joten päätin testata tällaista kangasnaamiota. Taisi olla halvimpien joukossa. Vika on todennäköisesti käyttäjässä, mutta en ole koskaan osannut asetella kangasnaamiota niin että se todella "istuisi". Onko pärstäni malliltaan viallinen? Toisaalta kangasnaamio lähtee helposti pois eikä vaadi huuhtelua tai pyyhkimistä. 

Ja arvio: ihoni ei ainakaan pahastunut tästä. Itse asiassa naamio tuntui kosteuttavan oikein tehokkaasti. En voi kehua että pärstäni olisi erityisemmin nuorentunut, mutta ei myöskään vanhentunut. Kosteuttavasta vaikutuksesta suuri plussa! Eli tätä tulee ehkä kokeiltua vielä uudelleenkin. 



Oliko joukossa tuttuja tuotteita?