”Muistathan
varoa...
- näitä aamiaismuroja
- näitä leipiä
- kuivahedelmiä
- valmispuuroja
- myslejä
- proteiinivälipaloja
- jogurtteja
….jne.”
Onneksi erityisesti iltapäivälehdet näistä jaksavat muistuttaa,
sillä lista on sen verran pitkä että unohduksia varmasti tapahtuu.
Yhteistä näille ovat sokeri, eli hiilihydraatit. Muoto vain
vaihtelee. Yksi asia on ainakin selvä: hiilihydraatit/sokerit ovat
saatanasta, ja ne ennen pitkään ne tuhoavat koko maapallon.
Alkujaan kyseessä oli tehokas energialähde, ja periaatteessa voisi
olla edelleenkin. Valitettavasti ihmislajin elämäntyyli hieman
muuttui, samoin käsitykset ravinnosta. Vaikken mikään
”sokerihiiri” olekaan tai saati sitten ravitsemuksen
asiantuntija, uskaltaudun ottamaan aiheeseen hieman kantaa.
Hiilihydraatit
aamulla
Vaikken
mikään kulinaristi olekaan, aamupala taitaa olla oikeastaan
lempparini päivän aterioista. Aamupalaa inhoavien korviin tämä
varmaan kuulostaa suorastaan sairaalta. Kuulun siihen joukkoon joka
kaipaa hiilihydraatteja aamulla. Osa on todennut niiden väsyttävän
liikaa, jolloin proteiinipitoisempi aaminainen sopii paremmin. No,
ihmiskropat eroavat toisistaan, samoin niiden toiminta. Eli VHH
näille henkilöille sallittakoon.
Mutta
pitääkö niitä aamiaismuroja sitten karttaa kuin ruttoa? -Riippuu
tilanteesta. Jos työhön tai arkeen muuten liittyy aktiivisuutta ja
liikuntaa, eiköhän ne aamiaismurot vaikka vähän
epäterveellisempinäkin mene oikeaan osoitteeseen. Mutta toki sekin
vaikuttaa paljon, mitä muuhun suuhun pistetään. Jos jokaisella
kahvitauolla kahvin kaverina menee pulla tai pari ja suurempien
aterioiden päälle jäätelöä, silloin sokeripitoinen aamiainen
voikin olla vähän turha lisä. Toisaalta jos makeaa menee noin
usein, luulen että aamiaismurot ovat aika pieni tekijä. Mutta jos
mainittuja sokerimääriä kiskovat henkilö vaikkapa tekee fyysistä
työtä ja liikkuu runsaasti vapaa-ajalleen, voi hiilihydraattien
tarvekin olla keskimäärästä suurempi.
Järjen
käyttäminen on toki aina sallittua: ne teolliset sokerit voi aina
vaihtaa esimerkiksi täysjyvään... Mutta mitä yritän sanoa myös,
yksilöllisten tekijöiden ohella elämäntyyli vaikuttaa paljon
siihen, miten kroppa käsittelee saatua ravintoa. Eli jos niille
hiilihydraateille on kysyntää, lehtiä lukeva henkilö voi vastata
artikkeliin: ”Kyllähän minä syön juuri näitä ja hyvällä
omallatunnolla!” Jotten kirjoittaisi aivan vastuuttomasti:
Muistakaa huolehtia hampaistanne..
Kuka
käskee istumaan myös työajan ulkopuolella?
Tämä
vilahtikin hieman edellisessä osiossa. Hiilihydraatit ovat kätevä
polttoaine aktiiviselle ihmiselle, siis fyysisesti aktiiviselle.
Sellaista ei kuitenkaan saavuteta, jos istumatyön päätteeksi
lysähdetään kotisohvalle ja vietetään siinä loppuilta karkkeja
syöden. Uskokaa pois, tiedän kyllä ettei sinne lenkille ole kiva
raahautua raskaan päivän jälkeen, mutta vauhtiin päästyä homma
muuttuu yllättävän kannattavaksi. Okei, sadesäällä se ei ole
niin kivaa..
Toisaalta
onneksi on muitakin keinoja pysytellä poissa sohvalta aina
kotitreenistä vaikkapa rentoon siivoamiseen ja järjestelyyn. Kyllä,
minä kuulun niihin outoihin joille siivous on (ainakin joskus)
rentoa ajanvietettä. Ja mainittakoon että saa niitä lepopäiviäkin
pitää välillä! Ideana olisi kuitenkin muokata arkea fyysisesti
aktiivisemmaksi. Apuna voi käyttää halutessaan esimerkiksi
askelmittareita tai vaikkapa aktiivisuusranneketta jos tarkempi
informaatio aktiivisuudesta kiinnostaa. En ole itse käyttänyt
kumpaakaan, joten laajempi mainostaminen jääköön pois.
Aktiivisuus johtaa luonnollisesti siihen, että kropan ”koneisto”
pysyy käynnissä, ja näin myös polttoaine ts. hiilihydraatit
pääsevät palvelemaan niiden alkuperäisessä tehtävässä.
Siteeraan
jälleen erään hyvinvointineuvojan ohjeita: Mieti mitä teet jo
fiksusti, ja pyri lisäämään sitä. Elämäntapojen muutos ei siis
ole pyörän keksimistä uudelleen. Nimenomaan!
Nukkuminen
Mikä
tässä passiivisessa touhussa oikein on niin maagista? -Erittäin
moni asia! Unen aikana keho pääsee palautumaan ja sisäisten
rakennustöiden tilanne on hektisimmillään. Jos joku saa käsiinsä
Olipa kerran elämä -sarjan unesta kertovan jakson, siinä ilmiö on
havainnollistettu varsin onnistuneesti!
Hiilihydraattien
ja (riittävän) nukkumisen suhde on varsin mielenkiintoinen.
Hiilihydraatit helpottavat nukkumista, ja myös unen aikana ne
pääsevät hyötykäyttöön. Hyvin nukutun yön aikana ihminen
nimittäin kuluttaa yllättävän paljon. Huonosti nukkuneena ainakin
osa ihmisistä himoitsee hiilihydraattipitoista ruokaa, jota myös
roskaruuaksi voisi luonnehtia. Kun huonosti nukuttuja öitä on
enemmän, koneiston toiminta hidastuu → aineenvaihdunta hidastuu →
energiankäyttö heikkenee. Tässä vaiheessa ne hiilihydraatit
saattavatkin päästä pahiksen asemaan.
Riittävä
nukkuminen erityisesti aikuisiällä ei aina käy helposti. Itse olen
käynyt tässä jotain ”unikoulun” tapaista. Projekti on onneksi
edennyt, mutta nopeudella en voi kehua. Omasta kokemuksesta voin sen
verran todeta, että jos unentarve on esimerkiksi 8 tuntia, kannattaa
nukkumiseen varata lisäaikaa. Syy: lähinnä erittäin hyväuniset
sammahtavat välittömästi. Oma tavoitteeni on saada
nukkumaanmenoajat ajoittumaan niin, että nukkumiselle olisi lähemmäs
9 tuntia aikaa. Tällöin mahdollisuus saada 8 tuntia laadukkaaseen
uneen kasvaa. Mainittakoon vielä, että unentarve on yksilöllinen
asia.
Ja
se kokonaisuus!
- Istumatyössä ihminen yllättäen kuluttuaa hieman vähemmän kuin fyysisessä työssä. Tässä siis ensimmäinen vaikuttava asia.
- Aamiaismurojen ja välipalojen sokeripitoisuuden paheellisuus riippuu myös siitä, mitä muutan päivän aikana tulee suuhun laitettua.
- Sen suuhun laitetun ruuan paheellisuus riippuu päivittäisestä fyysisen aktiivisuuden sekä liikunnan määrästä.
- Nukkuminen ei ole pelkkää laiskottelua. Jos ”ylinukkumista” ei lasketa, suurempi unimäärä vaikuttaa usein suotuisasti kulutukseen.
Itse
ajattelen hiilihydraatit tehokkaana polttoaineena, ja hyvällä
onnella osana meikäläiselle maistuvia ruokia. Hiilihydraatit eivät
siis ole ainoastaan kroppaa paisuttavia orgaanisia yhdistelmiä,
vaikka niillä onkin ajoittain taipumus kerätä nestettä jos liikaa
tulee nautittua.. Myönnän itsekin välttämäväni valkoista
sokeria, mutta hieman eri syistä. Esimerkiksi täysjyvää,
riisipiirakoita ja banaania menee päivittäin, eikä minulla ole
aikomuistakaan niistä luopua! Toisaalta päälajini kuormitus on
pääasiassa aerobista, jolloin hiilihydraatit ovat tärkeä
energialähde.
Toistan
itseäni: omaa järkeä saa käyttää. Ns. hyviä hiilihydraatteja
saa oikein mukavasti tavallisesta ruuasta: (kokojyvä)pasta- ja
riisi, peruna, bataatti, tattari, kvinoa yms. Laadukas leipä
täydentää kokonaisuuden. Ja kasvikset! Jos suuri osa päivän
ruokavaliosta koostuu näistä, tuskin vähän sokeripitoisemmat
aamiaismurot ovat suuri synti.
Itse
en pidä ruokaa perimmäisenä asiana, vaikka hyvässä lykyssä
siitä voikin nauttia. Pidemmän päälle kyse on polttoaineesta,
jonka voimin itse eläminen ja tekeminen onnistuvat. Luulen että
helpoin ratkaisu olisi kääntää liika huomio ruuasta nimenomaan
näihin. Ruuasta ja syömisestä voidaan tehdä äärimmäisen
monimutkaista, mutta onko se loppujen lopuksi tarpeen.. Eli jos et
muista varoa mainittuja ruokia, taivas ei ehkä sittenkään putoa
niskaan.