Sarjassamme "vain (aikuis)luistelijat ymmärtävät"

Taitoluistelu varsin omanlaisensa laji. Sitä voi harrastaa, tai siihen voi ”hurahtaa”. Jälkimmäinen johtaa usein monenlaisiin, lajia vähemmän tunteman näkökulmasta todella outoihin tapoihin ja lajiteknisiin yksityiskohtiin. Kyse on siis asioista, jotka vain taitoluistelijat ymmärtävät. Inside -asennetta tai ei, eiköhän jokaisella lajilla ole omat erikoisuutensa. Nyt onkin aika paljastaa, millaisia erikoisuuksia taitoluisteluun kätkeytyy, ainakin meidän aikuisluistelijoiden näkökulmasta!

Ne monet kengät ja terät..

”Entä terät; mikä Rocker/spin rocker paras hypyissä, mikä pirueteissa? ..valmistajasta puhumattakaan”

Samaa mieltä! Kun itse lähdin etsiskelemään uusia luistinkenkiä, valikoiman laajuus melkein kauhistutti. 90-luvulla en edes muista että olisi ollut erikseen kenkiä jäätanssiin, muodostelmaan ja yksinluisteluun. Yritä siinä sitten löytää ne oikeat kengät eri korkuisten korkojen, varsien ja kovuuksien välillä.

                               

Hyvät Tinderin käyttäjät: Teilläkö muka on vaikeaa?? Ja pyh! Te valitsette vain kumppanin. Me luistelijat joudumme pohtimaan sen oikean kengän lisäksi sitä oikeaa terää!

Mikä ihmeen urasyvyys ja miten niin pitäisi olla sopiva teroittaja??

”Ennen kuin itse aloitin luistelun, oli mielestäni käsittämätöntä luistimien teroittaminen vain tietyssä paikassa. Vieläpä pitkän ajomatkan päässä.”

”Myös ikuisuusongelma, kun terä ei ole koskaan täydellinen. Vastateroitetulla jarrutuksista ei tule mitään, liian tylsistä häviää kantit.”

”Teroitus totta tosiaan! Minä olen teroittanut Asikaisella ja Aaltosilla ja uusin löytö on Pro Sharp. Mutta minkä numeron valitsen. Onko 13 hyvä? Vai pitääkö olla 11? Vai joku muu? Täysin mystistä, mutta näistäkin on monia mielipiteitä.”

Ai mistä on kyse? Projektihan ei päädy sen oikean kengän ja terän löytämiseen, vaan on myös pohdittava sopiva urasyvyys. Eli taitoluistimen terää ei teroiteta ns. suoraksi, vaan kaarevaksi, eli uralliseksi. Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, kuinka teräviksi luistimet teroitetaan. Taas sitä oikeaa, tällä kertaa urasyvyyttä etsiessä vaihtoehtoja voi pohtia monesta näkökulmasta.

"No Kiira Korvella on kuulemma 14 ja mul ja Raijal 10 (eiks nii Raija..ainaki oli) ja se se vasta liian raskas ura...mutta ei ! Mä totuin siihen. Sit laitettiin 12 joka oli liian slippery mulle ei päädyin 10 ja 11 teriin"

"Mie menen urasyvyydessä 16. Reitti on ollut 14,5 --> 13 --> 14,5 --> 16. Kun ura loivenee, on pakko hakea tuki kallistamalla itseään enemmän! Toinen syy on se, että teroitutan luistimet harvakseltaan, noin 100 jäätunnin välein ja mitä loivempi terä on, sitä hitaammin se tylsyy."

"Ennen kuin itse aloitin luistelun, oli mielestäni käsittämätöntä luistimien teroittaminen vain tietyssä paikassa. Vieläpä pitkän ajomatkan päässä."

Sepä se! Onhan noita suutareita vielä ihan mukavasti, siis jotka teroittavat myös luistelijoita. Mutta eri asia on löytää TAITOLUISTIMIA teroittava henkilö.

”Tämä kappale sopisi ohjelmamusiikiksi!!”

”Mitään musiikkia ei voi kuunnella ajattelematta, olisiko kyseinen kappale kenties hyvää luistelumusiikkia. En tiedä, kokevatko muut samalla tavalla, mutta esimerkiksi autoa ajaessa radio soi, ja oma mieleni alkaa heti kehittää sopivia koreografiota, sarjoja ja elementtejä, jotka sopisivat kuulemaani musiikkiin”

”Tai, että havahtuu biisiin, että tässä on piruettikohta, vaikkei kappaletta olisi varsinaisesti kuunnellutkaan”

”Carmen ei ole ensisijaisesti ooppera vaan luistelumusiikkien klassikko.”

 Mikä ooppera se muka on...

Okei, nämä pohdinnat vapauttivat meikäläisenkin monelta taakalta, ja olen valmis allekirjoittamaan jokaisen kommentin! Carmenin ohelle lisäisin mm. Ballade Pour Adelinen, Joutsenlammen (ei se mitään balettimusaa ole!! ;D) ja tietenkin Myrskyluodon Maijan. Niin, ja Mustasukkaisuuden tangon!

Ja musiikkia kuunnellessa tosiaankin mieleen rakentuu jo varsinaista koreografiaakin, sillä hyppyjen, piruettien, askelsarjan ja liukujen paikat hahmottuvat lähes välittömästi kun kappaleista ”se oikea” sattuu kohdalle. Viis siitä vaikka kuuntelisi sukulaislapsen ensimmäistä soittoesitystä, luistelu ponnahtaa automaattisesti mieleen.

Ohjelman ja liikkeiden harjoittelu missä vain

”Että yöunet menee heti, kun alkaa käydä ohjelmaa läpi ja että jalka alkaa heti vipattaa peiton alla”

”Että esim.yksinäisellä bussipysäkillä voi treenailla käänteitä ja jopa hyppyjä hetikun ohikiitävä auto on pyyhältänyt ohi”

”Aina uudet kuviot ja ohjelman muutokset piti stepata kotona treenien jälkeen, muutoin ei uni tullut, kun aivot kelasivat uusia askelia.”

Tästä syystä erityisesti ennen kilpailuja ei kannata edes haaveilla hyvistä yöunista. Toki jokunen poikkeus löytyy varmasti, mutta suurella osalla musiikit ja koreografia pitävät jossain unen ja valveen välisessä tilassa. Tai vielä useammin valveilla..

 Todellisuudessa uni- ja luistelu -osiot voivat yhdistyä..

Jään perässä vaikka ulkomaille ja joskus poissa töistäkin..

”Onhan se aika jännää, että aikuiset ihmiset matkustavat toiselle puolelle maata tai jopa muihin maihin päästäkseen pariksi minuutiksi jäälle ja väittävät vielä nauttivansa siitä”

”Mieluummin matkustan ulkomaille. Siellä näkee millaisissa olosuhteissa porukka harjoittelee. Paikalliset järjestävät usein tosi hauskoja tapahtumia ja vierailuita.”

”Se kun haluaa vuosittain ottaa kaksi lomapäivää töistä kokeakseen sen mahtavuuden kun kevätnäytökseen huipentuneen talkoorupeaman jälkeen ollaan yhdessä luisteluperheenä kulissiverhon takana, näytösvaloissa ja puvuissa ja tunnelmissa. No on se sen verran rankkaakin että tänä vuonna en edes luistele ja ajattelin jos olisin vaihteeksi näytöksissä maksava katsoja.”

Jep, yleensä pitkäksi koetut matkat lyhenevät puolella kyseen ollessa reissusta jäähallille. Osaltaan tähän vaikutta eräs harmillinen seikka, nimittäin riittävän jääajan saatavuus. Suomessa tilanne vaihtelee paikkakunnittain, mutta usein jään perässä todellakin joutuu reissaamaan. Mutta harva sellaiseen suostuisi ellei todella pitäisi tästä lajista!

 Nokka kohti jäätä välimatkasta riippumatta!

Hyvästi kapoiset korkkarit..

”Miltä näyttää normaalin ihmisen jalat, ei ainakaan siltä miltä omani? ja niin, leikataanko niihin superloneihin reijät luiden kohdalle ja missä vaiheessa hiertymää käytetään urheiluteippiä, missä vaiheessa superlon, missä kohtaa laitetaan compeed ja missä laastari.. ”

Ja omalta osaltani komppaan täysin! Voi luoja miltä jalkaterät tosiaan näyttävät.. Kymmenen vuoden kuluttua pitää varmaan tosiaan teettää kenkiä joissa on vaivaisenluulle ylimääräinen lokero!

  Juu ei.. 

Lopuksi..

Tällaista kaikkea aikuisluisteluun liittyy! Ja tässä oli vasta osa kaikista kummallisuuksista, jotka meille ovat täysin normaali osa lajia. Omalta osaltani voin sanoa, että tämä on koukuttava laji jos vähänkin ”sortuu” innostumaan enemmän. Tuon kaiken matkustamisen, kenkä- ja terä -viidakon keskelle kuitenkin sijoittuu laji, josta tulee todella pitkäkestoinen.

”laji niin koukuttava etten yhtäkään URHEILUlajia ole jaksanut harrastaa näin pitkään.”