tiistai 30. lokakuuta 2018

Harrastamisen monet ulottuvuudet: irti arjessa sen ulkopuolella ja arjen keskellä


Myönnän että minulla on taipumus viihtyä todella pienen alueen sisällä. Luulen että maisemien tai ylipäänsä paikan vaihtaminen säännöllisesti ei koskaan ole ollut minulle niin tärkeää kuin se, että teen jotain mistä olen kiinnostunut. Vaikka vaihtelu virkistää, koen paikan vaihtamisen jollain tapaa stressaavaksi. Syy on yksinkertainen: olosuhteiden muuttuminen ”häiritsee” asioita joita teen. Kuulostaa ehkä oudolta ja rajoittuneelta. Kykenen siis kyllä tekemään reissuja sekä muuttamaan tekemisiäni, mutta en voi sanoa sen olevan helppoa.

Näitä tekemisiä voisin hyvin kutsua myös harrastuksiksi. Osalle/monille harrastukselle on oleellista harjoittaa sellaista omassa erillisessä paikassaan, joka ei siis ole oma koti. Minä taas voisin tehdä kaiken kotona ja ulko-ovesta parin metrin päässä jos sellainen olisi mahdollista! Juu, saa nauraa. Mikä siinä tekemisessä sitten on niin hienoa, että sen perässä voi vaikka asettua hävettävän pienelle liikkuma-alueelle?

Mielekkyys ja kiinnostavuus
Minkäs sille voi kun joku asia vie mukanaan! Vaikka opiskelun aikana tuli koettua yhtä sun toista mikä kiinnostaa, jotenkin kaipaan sen ohelle jotain vastapainoksi. Luistelu on lajina todella monipuolinen, ja ”työllistää” helposti jään ulkopuolellakin. Se kaikki on siis täysin vapaaehtoista. Se jään ulkopuolinen puuha on off-ice -harjoittelun ohella myös vähemmän liikunnallista: liikkeiden katsomista Youtube -videoilta, kisaohjelman suunnittelua ja sitten musiikkien väsäämistä. Aikaa voi säästää toki teettämällä nuo asiat niitä osaavilla. Rahaa siinä sen sijaan ei säästä. Koreografiassa hyödynsin minua osaavamman henkilön apua, ja lopputulos oli oikein mukava ja itsekin sain vähän uutta oppia. Musiikit sen sijaan teen mieluummin itse, sillä pidän siitä puuhasta ahterin puutumisesta huolimatta.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson enthusiastic


Luistelun ohella pidän mm. soittamisesta, vaikka olenkin joutunut luopumaan siihen panostamisesta. Jos hyvin käy, ehkä sekin aktiviteetti lisääntyy vähän pysyvämmin jatkossa. Joskus mietin olenko hieman vieraantunut soittamisesta, mutta kyllä se kipinäkin iskee säännöllisesti. Soittamisen lisäksi lukeminen on pysynyt ns. vakioaktiviteettina päivittäin. ”Omien” kirjojen lukeminen on rajoittunut iltoihin, mutta kenties siihenkin tulee lähikuukausina muutosta. Mutta tuo iltalukeminen riittää oikein hyvin, pääasia että saan lukea muutakin kuin opiskeluun liittyvää materiaalia. Vaikka aikaa on se reippaasti alle puoli tuntia, koen ne minuutit todella tärkeiksi.

Uuden oppiminen eri tasoilla
Nuorempana koin uuden oppimisen ja kehittymisen eteenpäin suuntautuvana jatkumona: aina vain enemmän ja haasteellisempaa. Parin kuluneen vuoden aikana olen yhä enemmän kiinnostunut kehittymisen eri tasoista. Itse koen tämän esimerkiksi ilmaisun kehittymisenä tekniikan ohella/sijaan. Tämä on sovellettavissa niin jäälle kuin sen ulkopuolelle, eikä ainoastaamaan liikkeen tekemiseen tai musiikin tuottamiseen. Esimerkiksi kirjoja lukiessa kirjan herättämät ajatukset voivat olla aivan uusia niin suunniltaan kuin tasoltaan: ”En ole aikaisemmin ajatellut asiaa tässä valossa!”. Koen uudet ajatukset ja oivallukset eräänlaisena uuden oppimisena.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson poltergeist


Vaikka soittoharrastus on jäänyt vähemmälle, edelleenkin pidän erityisesti hetkistä joina oivallan kappaleesta jotain uutta. Sen ei tarvitse olla tekniikkaan liittyvää, vaan esimerkiksi toistuvien tai varioitujen rakenteiden löytämistä: ”Hei, tuo alkuosan teema toistuu tässä vähän eri sävelillä, mutta rakenne on sama!”

Osa identiteettiä
Mitä pidempään tiettyjä asioita tekee, sitä enemmän ne tulevat jollain tavalla osaksi persoonaa. Toisaalta tämä ajatus ei ehkä ole aivan yksiselitteinen, sillä en tuskin joidenkin asioiden jääminen pois ainakaan suoranaisesti muokkaa persoonaa. Jos ajatellaan esimerkiksi luovuutta, sitä voi toteuttaa usealla eri tavalla. Jos henkilö tanssin kautta ilmaisee itseään ja kertoo tarinoita, tanssin jääminen pois tuskin vie luovuutta pois. Samainen henkilö voi löytää uusia väyliä toteuttaakseen luovaa puoltaan. Luulen että luovuutta voi ilmentää jo ajatustasolla, sillä mitäpä sitä rajoittamaan.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson identity


Oli kyse sitten soittamisesta, luistelusta, lukemisesta tai vaikkapa käsitöistä, ne kaikki ovat vuosien mittaan tuleet osaksi minua itseäni. Jos jokin niistä pitäisi yhtäkkiä lopettaa, myönnän että se kirpaisisi. Vaikka moni tuttavani ehkä ajattelee että luistelu on ainoa asia minkä näen koko maailmassa, jos joutuisin vaikkapa silmäongelmien vuoksi lopettamaan lukemisen, kyllä se olisi vaikea tilanne!

Identiteetti tekemisessä
Toisinpäin siis myös! Koen että ”minä itse” ilmenee soittotavassa, luistelussa, tavassa valita lukemistoni jne. Joskus olen pitänyt monia asioita niin ikään virheellisinä, tai puutteellisina. Paukutan pianolla aika voimakkaasti vasemmalla kädellä jos huomio vähänkin harittaa. Tähän syy on vasenkätisyydessä. Jos kappale on pitkä, vasemman käden voimakkuus ilmenee väkisinkin jossain kohtaa. Olen aina pitänyt tätä puutteena, mutta toisaalta se on myös osa minua, sillä olenhan vasenkätinen.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson signature


Luistellessa tämän ajatuksen soveltaminen onkin jo vaikeampaa, sillä en itsekään pidä muutamista asioista: huonot ojennukset, ajoittain huono ryhti ja hitaus. Toisaalta ehkä sellainen ihan hyväkin itsekriittisyys on osa minua? Siinä ohella mukaan saisi tulla hieman tehokkaampi virheliikkeiden parantaminen.. Olen periaatteessa arka ja ajoittain pelkään brutaalia todellisuutta. Lukemistoni kautta pyrin selkeästi tutustumaan myös karuihin tosiasioihin esimerkiksi elämäkertojen kautta. Eihän se koskaan vastaa elettyä todellisuutta, mutta ainakin kertova sellaisesta jotain.

Pohdintaa
Asiat voivat viedä mennessään! Ehkä se uppoutuminen eri asioihin johtaa siihen, että alueellinen paikanvaihdos ei aina ole pakollista. -Vaikka säännöllisesti joskin hyödyllistä ja virkistävää. Ymmärrän toki ihmisiä jotka tarvitsevat aikaa myös arkisen ympäristön ulkopuolella. Minullekin sellainen tekee kyllä hyvää, mutta joskus on vain vaikea siirtyä ei niin jokapäiväiseen ympäristöön.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson on couch


Olen joskus miettinyt missä paikassa oikeastaan haluaisin asua. Joskus aikaisemmin asuisinko mieluummin suuressa kaupungissa, pikkukaupungissa, taajama-alueella vai maaseudulla. Jokin pikkukaupungin ja taajama-alueen välimuoto hyvillä kulkuyhteyksillä ja peruspalveluilla kelpaisi hyvin. Ratkaisevaa oikeastaan on, voinko tehdä asuinpaikassani niitä asioita jotka ovat minulle tärkeitä. Kyllä, mahdollisuus luisteluun säännöllisesti vaikuttaa paljon, ainakin juuri nyt :D No joo, kyllä työpaikkakin kohtuullisen matkan päässä olisi ihan mukava juttu. Mutta loppujen lopuksi itse sijainnilla ei ole väliä. Toki turvallisuus olisi myös suuri etu.

Ihmiset ovat erilaisia, samoin heidän näkemyksensä harrastuksista. Osalle ne ovat keino päästä arjen ulkopuolelle, jolloin harrastuksen on myös oltava jossain arkisen ympäristön ulkopuolella. Itse taas kuulun heihin, jotka käyvät arjen ulkopuolella paikkaa vaihtamatta. Tämä ei ole välttämättä vahvuus, sillä se laiskistaa paikan vaihtamisessa, mikä taas ei ole hyväksi sekään. En kuitenkaan usko että olisi vain yksi ja ainoa tapa suhtautua harrastuksiin, tai määrillä sellaiset. Ja parempi näin, sillä väärin toimivia ihmisiä olisi varmasti aika tavalla enemmän.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson on couch

perjantai 26. lokakuuta 2018

Operaatio nillkan parantelu: Viikko kerrallaan


Jaahas, ilmeisesti sain nilkan kuntouttamisesta ja parantelusta ylipäänsä itselleni mielenkiintoisen projektin. Haaveri sattui tosiaan vähän huonoon aikaan, vaikkei sentään pahimpaan. Kesä olisi ollut ajankohtana parempi. Kevyillä kengillä pärjäsi hyvin, ja tuo säännöllinen kylmähoito olisi ollut ainoastaan autuus. Lisäksi opiskeluun liittyviä töitä oli järkyttävä pino, jolloin muuta tekemistä olisi riittänyt. Niin, ja jäävuorojakin oli rajatusti. Tällainen pohdintahan on siis todella fiksua ja tuloksellista. Mutta ajoitus on mikä on, niin asia pitää kaiketi hyväksyä. ”Onneksi” yksi tentti sentään on suorimatta vielä! Mutta kuntoutus, mitä onkaan luvassa?

Ensi/toinen viikko
Lauantaina olisi tarkoitus tehdä pikkuisen pidempi kävelylenkki, tosin tuen kanssa. Mikäli keli on järkyttävän huono ja liukas, lenkkiä on parempi siirtää. Lenkki viikon jälkeen haaverista voi kuulostaa typerältä, mutta nilkka on ollut sen verran kivuton ja turvotuskin on laskenut reippaasti, en näe syytä odotella väkisin pidempään. Toki ns. pakolliset kauppareissut ja matkat julkisiin kulkuvälineisiin on ollut pakko taittaa, mutta ylimääräisiä lenkkejä olen varmuuden vuoksi vältellyt.


Kuvahaun tulos haulle nilkkatuki Tällainen rakkine on käytössä vielä jonkin aikaa..


Eli vähän pidempiä kävelyreissuja olisi luvassa, samoin varovaista venyttelyä jotta nilkan liikerata laajenisi hieman. Ja toivon todella että laajenisi, sillä nyt tuo pirulainen on hieman jäykkä..No, kärsivällisyyttä, lepoa ja harjoittelua! Sitten se osuus mikä vaatii myös kärsivällisyyttä: tasapainon treenaaminen. Tässä kohtaa ”apuvavälineinä” toimivat tasapainolauta- ja tyyny/puolipallo sekä spinneri. Ulkosalla käytän lääkäriltä saatua nilkkatukea, mutta voi olla että tasapainoharjoitteissa käytän omaa, tuota tavallista tukea.

Kolmas viikko
Kolmannella viikolla olisi tarkoitus lisätä kävelyreissuihin varovaisia juoksupätkiä, eli ei vielä montaakaan metriä. Jäällä kaksoishypyt saavat vielä odottaa, sillä haluan vahvistaa ja toisaalta vähän testailla nilkan kestävyyttä hypähtelyillä. Yksöishyppyjenkin osuus tulee olemaan pieni ja matalammat kelpaavat hyvin. Todennäköisesti kokeilen hyppyjä ylipäänsä vasta viikon loppupuolella. Kisaohjelmaa voisi yrittää ilman hyppyjä, tai sitten vain parin (yksöis)hypyn kanssa.


Kuvahaun tulos haulle ruutuhyppely ruudukko O-ou....



Spinneriharjoittelu jatkuu. Jos nilkka on oireeton (eli kivuton), lisään joukkoon pienen määrän koordinaatioharjoituksia. Akroliikkeitä voisi myös alkaa pikku hiljaa testaamaan. Kolmannella viikolla kuntopyörä ja stepperi saavat avittaa kunnon kohottamisessa. Nilkkatuki saa olla mukana ainakin ulkosalla kävellessä, koska lekuri suositteli kolmea viikkoa. Minua tosin hieman huolestuttaa miten tuen käyttö vaikuttaa jalan lihaksiin.. No, siksi niitä kai pitääkin vahvistaa tasapainoharjoitteilla. Voi miten nokkela olinkaan.

Neljäs viikko
Neljännellä viikolla voin luopua nilkkatuesta, ja teen sen hyvin mielelläni heti kun mahdollista! Totta puhuen olen jo nyt kyllästynyt tuohon kengistä tilaa vievään härpäkkeeseen.. Joo joo, pidetään vielä! Mutta kolmannen viikon jälkeen se saa jäädä pois. Tasapainoharjoituksia ja ylipäänsä nilkkaa vahvistavat liikkeet saavat jatkua, ja toivon jalan käytön perusarjessa muuttuvan mahdollisimman normaaliksi.


Kuvahaun tulos haulle skipping rope Toistan itseäni: O-ou...

Jos toipuminen etenee toivotulla tavalla, neljännen viikon loppupuolella kokeilen hyppy-yhdistelmiä, axelia sekä kaksoissalchowia. Tosin jälkimmäisten osuus tulee olemaan vielä pieni. Osasyy tähän on yksöishyppyjen tekniikan parantelussa. Kun harjoittelusta on taukoa, perusasiat kannattaa harjoitella riittävän hyvään kuosiin. Kaksoisrittiä- ja flippiä säästelen ehkä hieman pidempään, sillä niissä oikean jalan kuormitus on aika kova. Off-ice -hyppelyä kokeilen ennen näitä. Paluu axelin harjoitteluun lenkkareilla taas... no, en pakota itseäni samalle tasolle kuin ennen nilkan taittamista, vaan palaan liikkeeseen vähän kerrallaan. Kisaohjelmaa voisi vähitellen kokeilla hyppyjen kanssa jos siltä tuntuu.

Yhteenvetoa
Eli ihan juuri nyt ei vielä hypellä tai juosta, mutta ne tulevat aikanaan. Olen edelleenkin hämmentynyt miten nopeasti paraneminen on tapahtunut! Turvotus on vähentynyt todella paljon, mutta on vielä havaittavissa jos vertaa vasemman jalan nilkkaan. Eli se edellinen pökkelö on kutistunut! Suurempi haaste on saada kenkä mahtumaan nilkkatuen kanssa, mutta jotenkin sekin on suostunut asettumaan. Ns. omahoitona olen pari kertaa päivässä käyttänyt kylmää, ts. herne-maissi-paprika -pussia manaamaan mahdollista tulehduksenalkua pois. Elintarvikkeena en sitä tavaraa olekaan pitänyt :D

Kärsivällisyyttähän tämä vaatii, mutta toisaalta monia positiivisiakin asioita on ilmennyt. Kaipaan off-ice -hyppyharjoituksia ja tietenkin jäälle pääsemistä innolla, mutta en siksi minun olisi pakko päästä niitä tekemään. Kaipaan niitä siksi että tykkään siitä kaikesta. Lisäksi arvostus kaikkea edistystä kohtaan kasvoi kerta heitolla. Tänään nimittäin oli aivan huippua kun pääsin kokeilemaan tasapainolautaa! Ja tämä tulee sellaisen henkilön suusta joka on pitänyt tasapainolaudan kanssa treenaamista tylsänä. Olen varmaan seitsemännessä taivaassa kun ensi viikolla pääsee mahdollisesti jäälle sekä treenaamaan spinnerillä! Eli tässä opittiin siis ripaus kiitollisuutta, mikä kieltämättä välillä tuppaa unohtumaan.

Näillä eväillä mennään siis!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kuvahaun tulos haulle homer simpson woohoo