Koulujen pihojen ja leikkikenttien hyödyntäminen osa 2. : Venyttelyvinkkejä

 Uskallan väittää että liiallinen istuminen on yleistä useammalle kuin osaisi arvata: työskentelyn vaatima istuminen, työmatkat, istumaan "unohtuminen" väsyneenä jne. No, näin teologin näkökulmasta istuminen ei ole synneistä suurin. Keho sen sijaan voi olla kanssani eri mieltä. Itse kuulun siihen enemmistöön (?) jolle liiallinen istuminen aiheuttaa mm. selkäkipuja koko selän alueelle. Esimerkiksi mukava vino retkotus on varma keino kipeyttää useampi kohta selän alueelta. 

"Liikunta on lääke". Tästä voisi kiistellä ikuisuuden pääsemättä mihinkään lopputulokseen. -Asia kun ei ole niin yksiselitteinen. Tietenkin tavalla tai toisella liikuntarajoitteisilla kyseisen lauseen voi sellaisenaan unohtaa, sillä moni heistä tarvitsee tarkoin suunniteltuja liikkeitä. Vaikka keho "perusterve" olisikin, itse muotoilisin väittämän muotoon "monipuolinen liikunta on lääke". Tosin tästäkin löytyisi aihetta kiistelyyn. 

Näin kesäkeleillä lenkkeily on mukavaa puuhaa ja vähentää mukavasti ainakin sitä istumista johon "unohdutaan". Viime aikoina olen todennut pienet kehonhuoltoon keskittyvät pysähdykset mukavana lisänä, ja selkäkin on pysynyt enemmän yhteistyökykyisenä. Jälleen olen hyödyntänyt koulujen pihoja ja leikkikenttiä. Tässä muutama venyttelyvinkki rauhanneuvotteluihin selän kanssa:

Roikkuminen: Pitkät selkälihakset.. Niiden kanssa en ole kertaakaan saanut aikaan onnistunutta dialogia kuinka pitää ne kunnossa. Joskus ne pirulaiset vain kipeytyvät. Roikkuminen on kuitenkin liike, joka tuntuu selässä suorastaan hyvältä! Idea on yksinkertainen: tartu kiinni tankoon, renkaisiin yms. missä aiot roikkua. Korkeudeksi riittää korkeus joka mahdollistaa roikkumisen. Itse vedin vain polvia koukkuun. 

Kylkivenytys: Jauts! Tästä voisin antaa itselleni laiskanläksyä! Tämä venyttää mukavasti koko kyljen aluetta lavan reunasta lantioon. Jos ensimmäisellä kerralla kiristää liikaa, kannattaa ottaa pari toistoa niin kyljen alue vetreytyy hieman.  

Lapojen väli/yläselkä: Vinoja asentoja harrastavan suosikkivenytys! Venytys kohdistuu yläselkään, erityisesti lapojen väliin. Asentoa muuttamalla venytyksen kohdetta voi myös vaihdella. Kannattaa kokeilla rohkeasti! Mielikuvana voi käyttää esim. ajatusta lapojen välin työntämisestä taaksepäin. 

Liikkuvuutta ristiselkään:Tämä liike menee ns. notkeusvenyttelyn puolelle. Itse kannatan selän suhteen molemminpuoleista venyttelyä, jolloin taivutus taakse on hyvä lisä. Ilman tieteellisiä tuloksia omaan kokemukseen perustuen voin todeta, että monipuolista liikettä saanut selkää pysyy paremmin kunnossa. Huom, selkää ei tarvitse vääntää niin paljon kuin kuvassa näkyy. Oma selkäni on sen verran liikkuva että asento tulee luonnostaan.

Rehellisyyden nimissä.. viimeisen venytys näyttää äärimmäisen epäilyttävältä. Jos itse olisin ohikulkijan roolissa, ehkä hienovaraisesti tiedustelisin onko asianomaisella ongelmia. No, pokkaa pitää. 

Mukavaa lauantaita kaikille, toivottavasti sää suosii ulkoilua!

Vinkkejä treenaamiseen nurmikolla: Tasapaino- ja notkeusharjoittelua

 Korona-aikaa on vielä jäljellä. Ilmeisesti pientä toivoa rajoitteiden vähenemisestä on, mutta itse kannatan varovaisuutta ja maltillisuutta. Oli koronaa tai ei, kuntosali tai harjoittelupaikka sisätiloissa ei ole kaikkialla itsestäänselvyys. Nim. kokeilin kärrynpyörää joskus 25 neliön kokoisessa yksiössä. Yksityiskohtiin menemättä tarina päättyi siten, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kärrynpyörä siinä yksiössä. 

Olivat lämpötilat millaiset tahansa, jo pelkkä sateettomuus tekee keväästä ja kesästä parasta aikaa liikkua ulkona. Itselleni ehdoton suosikki on nurmikko. Sellaista löytääkseen ei onneksi tarvitse mennä pitkälle vaikkei omaa pihaa olisikaan. Tässä muutama oma suosikki siitä, mitä kaikkea nurmikolla voi tehdä. 

Kärrynpyöriä kaikissa muodoissa

Tämä on ollut aktiviteeteista yksi suosikki jo vuosia ennen Youtubea. Liike nähtiin jostain. Ehkä joku osasi sen tehdä, tai sitten se nähtiin tv:stä. Näin opin esimerkiksi kärrynpyörän. Voltteja yms. tajusimme sentään kokeilla vaikka koulun liikuntatunnilla asianmukaisella patjalla. 

Kärrynpyörät ovat kestosuosikki, samoin erilaiset variaatiot. Nurmikko on jo pehmeytensä vuoksi erittäin hyvä alusta. Lisäksi kitkaa on riittävästi esimerkiksi tekonurmikkoon verrattuna. Nim. olen kerran jos toisen liukastunut tekonurmikolla harjoitellessa. 

Tasapainoharjoittelu

Nurmikko on tasapainoharjoittelun kannalta yksi parhaimpia, mutta myös yksi ärsyttävimpiä alustoja. Syynä molempiin on pieni epätasaisuus ja pehmeys. Koska alusta ei ole vakaa, käytännössä koko vartalon lihakset joutuvat tekemään tasaisellakin nurmikolla enemmän töitä kuin lujalla lattialla. 

Aloittelijalle hyviä liikkeitä ovat jo yhdellä jalalla seisominen sekä varpailleennousu. Myös varpailla käveleminen on todella hyvää harjoitusta. Korjaan: päkiän varassa. Itse teen mielelläni nurmikolla liikkeitä jotka ovat lainattu mm. taitoluistelusta, baletista ja voimistelusta. Alla oleva "polvivaaka" vuorotellen molemmilla jaloilla kuuluu samaan aikaan sekä inhokkeihin että suosikkeihin.  

Notkeusharjoittelu

Vaikka yllä oleva kuva voisi viitata notkeusharjoitteluun, nurmikolla voi tehdä paljon muitakin liikkeitä. Siltaa voi tehdä nurmikolla niin selinmakuulta nousten kuin siltakaadostakin. Tähänkin nurmikko on oikein mukava alusta, sillä se ei luista. Lisäksi pito on vakaa niin jaloissa kuin kämmenissä. 

Siltaan nousemisessa on tärkeä muistaa kannattelu sekä käsillä että jaloilla. Itse nouseminen painottuu käsiin, mutta myös jalkoja on suoristettava. Siltakaatoa kannattaa harjoitella aluksi "avustajan" kanssa. Avustajan tehtävänä on kannatella selästä ja laskea tekijää alemmaksi kunnes kämmenet osuvat maahan. Lopuksi tuleee varmistaa, että kädet kannattelevat riittävän hyvin. Itse pidän sillasta sen muokkautuvuuden vuoksi. Tässä olisi yksi variaatio. 

Eli vaikkei kotisalia tai muutakaan kuntosalia löytyisi, suosittelen lämpimästi hyödyntämään nurmikkoa sekä mahdollisia kesäkelejä. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Liikevinkkejä notkeutta ja tasapainoja kaipaaville

Koska edellinen teksti jäi varsin kuvattomaksi, tulkoon tämän kanssa täysin päinvastainen linja. Viime aikoina on tosiaan tullut tehtyä erilaisia harjoitteita kehonhallinnan parantamiseksi. Tehosta en lupaa mitään, mutta esimerkiksi tasapainon ja notkeuden kehittämisen kannalta seuraavat liikkeet ovat hyväksi havaittuja. -Osa kaipaa meikäläisenkin kohdalla harjoittelua..

Kuten huomattavissavissa on, kaikkiin liittyy liikkeen tekeminen ns. joka askeleella. Näin liikettä toistetaan riittävän usein, ja myös "huonompi" puoli tulee käyttöön.

Jalanheitto eteen ja taakse

Bielmann joka askeleella

Jalanheitto - polvivaaka

Erityisesti jälkimmäinen oli mielestäni vaikeammasta päästä, tai sitten allekirjoittaneen tasapainossa on kehittämisen varaa. Siispä näitä säännöllisesti. Jos jalka ei nouse tai selkä taivu, ei haittaa! Biellmanin voi korvata myös esim. ikkunavaa'alla. Ideana on ensisijaisesti liikkeen tekeminen joka askeleella. Eli vastoin kuten joissain videoissa "opastaja" itse tekee, vain yhden jalan tulisi olla alustaa vasten.

Mukavia treenihetkiä kaikille!

Miten koronan aiheuttamat rajoitteet ovat vaikuttaneet kuntooni?

Myönnän että lepo on edelleenkin haasteellinen asia niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla. Koronan seurauksena tuli etätyöskentely -ja liikunta. Aikataulut muuttuivat liukuviksi ja liikuntapaikat suljettiin. -Ihan hyvästä syystä kylläkin. Päivärytmi on pysynyt suhteellisen selkeänä. No juu, nukkumaanmenoaika on siirtynyt noin tunnilla eteenpäin. Lisääntynyt valo sen sijaan on johtanut heräämisen aikaistumiseen. Enemmän tai vähemmän ylpeänä voin todeta, että työt ovat hoituneet siinä missä liikkuminen. Poikkeustilalla on ollut jälleen omat vaikutuksensa.

Pitkät kävelyt ovat lisääntyneet

Koska taitorullaluistelu on todella paljon säästäriippuvainen laji, tulee jaksoja joina harjoittelu ei onnistu lainkaan. Vaikka ei sataisi, koripallokentän asfaltin kuivuminen on hidasta paikan varjoisuuden ja juuri sopivasti merkittävän epätasaisuuden vuoksi. Välipäivinä on tullut panostettua erityisesti kävelyyn kauppareissun ohella.

Viime aikoina kyseinen lenkki on pidentynyt reippaasti, ja siksi menomatkaan menee reippaalla vauhdilla n. 45 minuuttia. Päälle 10 minuutin paluureissu ja portaita 7. kerrokseen, niin päivään tulee mukava setti hyötyliikuntaa. Kävelyn lisääntyminen on sinänsä ollut yllättävää, sillä olen vuosikausia ollut enemmän vaihtelevan liikunnan harrastaja. Nyt reippaat kävelyreissut ovat olleet myös tehokasta “suunnitteluaikaa” eri työtehtäville, jotka sitten tulevat nopeammin tehdyksi. Myös juoksua on tullut kokeiltua.

Kuormittavan treenin määrä on vähentynyt

Vaikka pyrin 1-2 kertaa viikossa panostamaan myös oikeasti sykettä nostavaan harjoitteluun, kuormittavamman liikunnan kokonaismäärä viikkoa kohden on vähentynyt. Kuntoa tämä ei kuitenkaan näytä huonontaneen. Esimerkiksi mäkijuoksussa sain (okei, taukojen kera) tehtyä kuusi toistoa ja ensimmäinen virallinen pidempi juoksulenkki venähti pariin kilometriin. Ihan kohtuullinen aloitus, vaikka itse sanonkin.

Toistaiseksi pidän näistä määristä kiinni, sillä kunto vaikuttaa kohtuulliselta. Jos/kun jäälle taas pääsee, eri juttu toki on miten kunto riittää kisaohjelman treenaamiseen. Toisaalta karannutkin kunto palaa takaisin harjoittelemalla.

Lisäpainoja ei pahemmin tule käytettyä tällä hetkellä..

Vähemmän kremppoja

Ikävä tunnustaa mutta näin on käynyt! Pahimmat pirulaiset (ristiselkä ja vasen lonkankoukistaja) ovat oireilleet harvinaisen vähän. Toisaalta lonkankoukistaja on tykännyt istumisen vähentymisestä. Kiitos etätyön, voin työskennellä myös lattialla vatsallani retkottaen.

Mitä nyt olen bokreilla testannut, hyppyjen korkeus ja lihasvoima eivät näytä merkittävästi laskeneen. Jos/kun jäälle pääsee taas, kieltämättä harjoittelun huolellinen suunnittelu voi tällä “näytöllä” jopa onnistua.

Liikkuvuus on parantunut

Heti alkuun on myönnettävä, että mitään radikaalia edistystä ei ole tapahtunut. Ns. Sivuspagaatti on mennyt pienissä määrin eteenpäin. Sen sijaan ylispagaatti erityisesti “paremmalla” puolella on parantunut. Alkuvuodesta selkän taipuisuus otti hieman takapakkia, mutta nyt notkeus on lisääntynyt.

Pienenä lisänä otin mukaan selän taivuttamisen eteenpäin. Motivaatio on hieman kadoksissa, mutta luonnollisesta syystä: Taipuisuutta ei löytynyt itsestään. -Vai että asian eteen täytyy tehdä töitäkin...

Pohdintaa

Pinnallista tai ei, kaipaan kovasti jäälle ja salille. Elämä on jatkunut ilmankin näitä, mutta kenties vähemmän välttämättömien asioiden kaipaaminen ei ole rikos. Toisaalta kuluneet kuukaudet (joita ei edes ole montaa) ovat antaneet aihetta ajatella. Olen jääräpää, myönnän sen. Viime aikoina kunto on ollut vähintäänkin kohtuullinen. Kroppa on selkeästi ehtinyt palautua, mikä on vaikuttanut tekniikkaan ja kuntoon lähinnä positiivisesti. Tässä kohden lienee aika katsoa peilin ja kysyä kannattaisiko sama linja pitää myös “jääkauden” alettua.

Kieltämättä hieman jännittää miten tauko vaikuttaa tekniikkaan erityisesti nyt, kun sateiset kelit ovat jarruttaneet myös taitorullaluistelua. Toisaalta se mikä on selkäytimeen ehtinyt, ei välttämättä karkaa sieltä välittömästi. Luulen että parasta on aloittaa harjoittelu perusasioista ja tuntumaa hakemalla. Käytännössä tämä varmaan tarkoittaa systemaattista etenemistä. Realismin tasolla on eri asia riittääkö kärsivällisyys.. Siinä vaiheessa on muistella viime päivien vaikutuksia.

Ovatko koronan aiheuttamat rajoitteet vaikuttaneet positiivisesti hyvinvointiisi ja kuntoosi? Miten koet ajatuksen paluusta treeniympäristöön ennen rajoituksia?

Edistystä notkeustreenissä! Varoitus: sisältää kuvia..

Kerran jos toisenkin olen kirjoitellut omituisesta ”taipuiluharrastuksestani”. Edelleenkin haaveilen mahdollisuudesta harrastaa esimerkiksi rytmistä voimistelua aikuisten ryhmässä, mutta tässä sopivan, eli tunnin matkan päässä mahdollisuuksia on huimat nolla kappaletta. Siispä taipuilen itsekseni. En siis ole luonnostani notkea, paitsi selkäranka on ehkä pikkuisen keskimääräistä taipuisampi lordoosin ansiosta. Jokin hyöty siis siitäkin!

Olen tosiaan varovaisesti mutta systemaattisesti harjoitellut mm. ylispagaatteja, spiraalia sekä erilaisia selän taivutusliikkeitä. Uskomatonta mutta totta, pientä kehitystä on tapahtunut! Tässä pari kuvallista esimerkkiä:

Biellman on onnistunut minulta jo melkein parinkymmenen vuoden ajan, mutta varsin ”pyöreästi”. Varovasti olen uskaltautunut asettaa tavoitteeksi voimisteluliikkeennä tunnetun asennon ”needle”. Vastoin kuten Biellmanissa, nostetun jalan tulisi olla suoraksi ojennettu ja lähempänä selkää. Tavallisesti kiinni otetaan esim. polven takaa. Kuten huomattavissa on, ”needle” on vielä jonkin matkan päässä, mutta ihan mukavasti jalka on suoristunut.

Tässä spagaatissa en ole uskaltanut asettaa mitään suuria tavoitteita. Toki olisi siistiä saada kämmenet lattiaan. Se olisi suuntana, mutta kyseessä on sen sorttinen ääriliike (ei poliittisessa mielessä), että etenemisen täytyy olla todella maltillista.

Notkeusharjoittelu näyttää herättävät ajoittain voimakkaitakin ajatuksia. Yksi aiheeseen liittyvä teksti löytyy täältä. Korostaisin itse edelleenkin harjoittelussa maltillisuutta ja hyvää lihaskuntoa. Toisaalta ainakin omalla kohdallani esimerkiksi selkä on oireillut paljon enemmän silloin, kun istumista on ollut enemmän. Siinä, että ryhtyykö tällaisia asentoja harjoittelemaan voi käyttää myös ihan tavallista maalaisjärkeä: Jos tiedät että kropassasi on jotain mikä rajoittaa tai vaiva joita äärivenytykset pahentavat, sellaisia ei kannata tehdä.

Itse myönnän, että jotain hauskaa näiden tekemisessä on ollut. Itse venytyshän ei ole mukavin mahdollinen, eikä myöskään kivuton. Toisaalta kipu on ns. oikeanlaista, ja omalla tavallaan mukavaakin. Asiaankuulumaton kipu on asia erikseen. Se on merkki siitä, että jokin on pielessä. Se mikä on ollut hauskaa ja mielenkiintoista, on kehon taipuisuuden kehittyminen. Vauhtihan on hidas, parhaimmillaan ehkä puoli millimetriä viikossa vai vähemmän.

Onko joku muukin hurahtanut notkeusliikkeisiin?

Notkeus: sairaus vai ominaisuus?

Yliliikkuvat nivelet.. kuulostaa lähinnä ominaisuudelta, jonka voisi rinnastaa sairauteen. Kenties se johtuu tuosta etuliitteestä ”yli”. Olen vasta aikuisiällä törmännyt hieman tällaiseen määritelmään. Aiemmin sitä kutsuttiin notkeudeksi.

Oma notkeuteni rajoittuu selkään. Pääsen kyllä ylispagaatin kumpaankin suuntaan, mutta liike on pitkän harjoittelun tulos. Sivuspagaatti/spiraali sen sijaan on vieläkin työn alla. Jalkojen liikkuvuudella on siis varsin yksisuuntainen liikenne. Peukaloni taipuu ”ulospäin” lähes 90 asteen kulmaan. Lisäksi saan sormeni lähes epäilyttäviin muodostelmiin. Saan myös oikean olkapääni lähes sijoiltaan. Jottei menisi liioittelun puolelle, totean suoraan olevani ehkä vähän keskitasoa notkeampi, eli sirkukseen ei ole (vielä) mitään asiaa. 

En kuitenkaan lähtisi pitämään tätä sairautena, vaan ominaisuutena johon tulee kiinnittää yhtä paljon huomiota kun ”kankeuteen”.

Vahvat lihakset ehkäisevät särkyjä

Jokunen vuosi sitten riesanani oli jatkuvasti kenkkuileva ristiselkä, ja välillä yläselkäkin yhtyi kiusaamisprojektiin mukaan. Minulla on luonnostaa notkoselkä, eli se surullisen kuuluisa lordoosi. Selkäsäryt alkoivat jo 7. luokalla, kun kuvaamataidon tunnilla ja kotitaloudessa oli runsaasti seisomista.

Säryt ovat helpottaneet merkittävästi vasta viime vuosina, kun tehostin selkätreeniä ensin painoilla ja määrällä. Joitakin kuukausia otin mukaan mm. siltanousut sekä ”pysäytetyt” jalanheitot. Säryt ovat edelleenkin olleet vähäisiä, ja ilmenneet lähinnä jos istumisen osuus on päivän aikana ollut suurempi.

Pyrin tietoisesti oikaisemaan notkoa, mikä muuten on todella raskasta! Lisäksi treenaan selkälihaksia pari kertaa päivässä mm. tavallisen lihastreenin, akroliikkeiden sekä joogaliikkeiden muodossa. Tämä voi kuulostaa paljolta, mutta todellisuudessa ujutan treenin sopiviin taukoihin jos en erikseen ehdi salille.

Vaikka tosiaan teen näitä ns. ääripään liikkeitä, en ole kokenut kroppani oireilleen niistä. Toki liikkeissä pitää olla maltillinen ja huolellinen: ei liikaa, ei väkisin.

Enkö pelkää notkeusharjoitteiden tuhoavan kroppani?

En oikeastaan. Jos rehellisiä ollaan, kroppani on oireillut voimakkaimmin silloin kun liikuin vähemmän. Se mikä sopii minulle kaikkein huonoiten, on liian vähäinen liikkuminen. Tietenkin äärivenytysten kanssa on oltava maltillinen kuten todettua tuli. Jos spagaatin yrittää runtata väkisin kun jalat maksimi olisi 90 asteen kulma, luonnollisesti riskit satuttaa itsensä ovat aika suuret. Järkeä saa siis käyttää...

En myöskään jatka liikettä koskaan, jos se tuntuu väärällä tavalla pahalta. Venyttelyyn liittyvä lämpenevän lihaksen kipu on ns. positiivista kipua, mutta silti venytyksen on tapahduttava riittävän leppoisaan tahtiin. Jos kipuun liittyy tuntematonta kipua tai vihlontaa, jätän venyttelen siihen mihin asti menee, ja selvittelen kivun aiheuttajaa.

Jokainen joutuu hoitamaan kroppaansa sille sopivalla tavalla

Olit sitten kankea tai notkea, todennäköisesti joudut tavalla tai toisella huoltamaan kroppaasi. Olen itse molempia. Lonkankoukistajat jumittuvat herkästi, totta puhuen edelleenkin liiallisen istumisen seurauksena. Niska jumittuu myös säännöllisesti, mikä luonnollisesti ei mitenkään voi liittyä mm. huolimattomuuteen työasentojen suhteen sekä venyttelyn vähäisyyteen. Ei siis mitään minusta johtuvaa.

Venyttelen päivittäin notkeusharjoittelun ohella mm. lonkankoukistajat, pakarat, reidet, pohkeet, sääret ja kyljet. Suosin usein dynaamisia venyttelyä staattisten sijaan. Dynaaminen venyttely tuntuu vain yksinkertaisesti mukavammalta.

Keskivartalon lihaksia joudun treenaamaan päivittäin kiinnittäen huomiota erityisesti selkä -ja syviin vatsalihaksiin. Keskivartalon treenaaminen lienee sellainen, mitä jokainen ”joutuu” tekemään, elleivät lihakset sitten pysy muuten aktiivisena päivän aikana.

Vaikka käytän sanaa ”kankea”, en tarkoita sitä negatiiviseen sävyyn. Ns. kankeus puolestaan voi johtaa omiin särkyihinsä, ja tällöin kankealle ihmiselle on hyväksi venytellä sekä vahvistaa lihaksia jotka herkästi jäävät heikoiksi, mikä taas ennaltaehkäisee kiputiloja.

Kuinka kauan jatkan notkeusliikkeitä?

Jos kroppani ei erikseen esitä vastalauseita tai käy läpi merkittävä muutoksia, jätän aikarajat sikseen. Mikäli Luoja minulle vielä jälkikasvua suo, sellaisten odottaminen ja synnyttäminen luonnollisesti muuttaisi kehoa, ja rajoitteet ovat mahdollisia. Ehkä rajoitteita tulee, ehkä ei. Sen näkee sitten jos sellainen aika tulee.

Toki jossain vaiheessa alkaa varmasti tulla stoppia, ainakin viimeistään 80 ikävuoden jälkeen jos niin pitkälle elän. Tosin poikkeuksiakin taitaa olla.

Kun kiinnostus tähän hulluuteen alkoi kunnolla..

Yhteenvetoa

Yliliikkuvat nivelet.. edelleenkin tämä kuulostaa enemmän sairaudelta kuin ominaisuudelta. Olisiko toinen ääripää sitten aliliikkuvat nivelet? Yli tai ali, kumpikin kuvaa jotain toivotun keskitason ylittävää tai alittavaa, jolloin lopputulos on vähemmän toivottu. Ehkä sana on assosioitaessa sairauteen. 

Toisaalta en voi 100%:sesti vähätellä asiaa, sillä osalle yliliikkuvat nivelet aiheuttavat ongelmia. Itse kuulun heihin onnekkaisiin, joilla riittävä ja oikeanlainen lihastreeni on pitänyt ongelmat poissa. Ja mikäli kehossa ominaisuus/rajoite jonka seurauksena ääriliikkeet ovat ainoastaan haitaksi, luonnollisesti niitä silloin kannattaa välttää. Toistan itseäni: on sallittua käyttää omaakin järkeä. 

Itse puhun mieluummin edelleenkin notkeudesta tai kankeudesta, joista kumpikin kuulostaa enemmän ominaisuudelta. Mutta kumpaa tässä ikinä edustetaankaan, molemmat vaativat oman, ominaisuuteen sopivan huoltonsa venyttelyn ja lihaskunnan harjoittamisen välillä. Okei, kehoa ei todennäköisesti ole ns. suunniteltu vääntymään umpisolmuun, mutta tuskin aivan liikerataan istumisen, seisomisen ja makaamisenkaan välillä. 

Mihinköhän tästäkin menisi..

Eipä siis muuta kuin kukin itselleen sopivalle työmaalleen! Tämä tätsykkä haaveilee tosissaan että ”needle” onnistuisi vielä joskus..

Vain aikuisluistelijat ymmärtävät: Suoritukseen vaikuttavia tekijöitä jään laadusta tähtien asentoon

Hyvä treenipäivä, huonotreenipäivä. Hyvä, huono, huono, hyvä, hyvä, mutta missä logiikka? Onneksi yleispäteviäkin sääntöjä löytyy, mutta jostain niitä selittämättömiä poikkeuksiakin satelee. Kuten muutkaan lajit, taitoluistelun hyvät ja huonot päivät vaihtelevat. Välillä harjoittelun sujuvuus taas on varsin kausittaista. Kysymys kuuluukin: Millaiset asiat aikuisluistelijoiden näkökulmasta vaikuttavat treeniin?

Ravinto

Pidemmän päälle ruoka on polttoainetta. Ehkä hyvän ruuan ja makujen ystävien korvaan tämä toteamus kuulostaa masentavalta, mutta minkäs teet. Onneksi ravinnon kanssa sentään riittää se kuuluisa maalaisjärki ilman suurempaa ”hifistelyä”. Tosin voihan sellaistakin harrastaa, ainakin viihteenä.

Kunnollinen tankkaus oikeaan aikaan ennen treeniä, yleinen iloinen fiilis auttavat onnistuneeseen harjoitukseen

Allekirjoitan tämän täysin! Vaikka ruoka-ajan ajoittaminen ei vaadikaan nanosekuntien tarkkuutta, ajoittamiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Tällöin esimerkikis hiilihydraatit ehtivät sopivasti imeytyä käyttöä varten ja siirtyä sitten kinttuihin avittamaan potkuissa, hypyissä, joustoissa, käännöksissä ja pirueteissa. Erityisesti kisaohjelmaa harjoitellessa syke nousee sen verran tehokkaasti, että riittävästä ravinnosta ei parane tinkiä.

Mielentila ja pelottavat tuomarit.. 

Mielentilalla on todella suuri vaikutus erityisesti keskittymiseen. Elementtien tekeminen taas kas kummaa vaatii keskittymistä. Omalta osalta voin todeta, että aina ei ole helppoa jättää mieltä askarruttavia asioita tai stressiä hallin ulkopuolelle. Tosin onnistuessaan jääajasta tulee päivään todella toimivat hetki hermolevolle!

Oma ajatus karkaa ja keskittyminen hukassa, päivän fiilis ja henkiset sekä fyysiset resurssit.

Tässä oli todella hyvin kiteytetty mitä tapahtuu! Jos ajatus karkaa hypyn lähtökaarella asioihin joiden piti alkujaan jäädä hallin ulkopuolelle, ”ilmapallon” todennäköisyys kasvaa kummasti. Been there, done that! Vai miten se menikään..

-No ainakin jos kamerat saapuvat paikalle, niin kaikki kyvyt ovat käytössä. Ja jos taas tuomarit saapuvat paikalle, mikään kyky ei ole käytössä 

- Eli kamera ikään kuin kutsuu onnistumaan, kun taas tuomareilla on "punakynät" valmiina virheiden merkitsemistä varten?

 Menisikin näin.. 

Tällainen dialoginen pohdinta löytyi myös, kiitos kirjoittaneille! Aloin itsekin miettiä kyseistä ilmiötä. Tosin itse kammoan kuvausta vieläkin, mutta tuomareita tai muita arvioijia yhtä paljon. Kun joku katsoo arvioivalla tarkoituksella, potentiaaliset virheet innostuvat viimeisen päälle esittäytymään.

Realiteetit: Vaikea laji!

Ei varmaan voi puhua surullisesta faktasta, mutta faktasta kyllä: Taitoluistelu on todella vaikea laji. Tämä näkemys kokemuskertomuksineen kiteyttää asian todella hienosti:

Fysiikkalait ovat syyllisiä!:))) gravitaatio voimat? pyrkivät siirtämään luistelijaa pois pyörimispisteestä kaikissa rotaatio suorituksissa. Luistelija joutuu kehittämään erilaisia fyysisiä ominaisuuksia omassa kehossaan jotta hän pystyy vastustamaanhyökkäviä voimia. Hänen kehon tuottamat voima-, nopeus-, koordinaatio-, tasapaino ym. ominaisuudet pitäisi olla riittävät pysyäkseen tasapainossa. Vaaka on haastava asento piruetissa. siinä koko keho on levällä ja auki hyökkäyksille. Syvä teroitus auttaa pureutumaan jäähään syvemmälle, mutta häiritsee nopeissa suunta-/terä -vaihdoissa. joten teroituksen syvyys on henkilökohtainen asia. Totta kai hyvät unet, jää, ruokailut ja tähdet auttavat luistelijaa saamaan käyttöön kehon harjoitelleet ominaisuudet. Niitä on kuitenkin harjoteltava... Hitsi!! taitoluistelu on vaikeaa!!! en ole saanut kahdessa viimeisissä kilpailussa mitään tasoja istumapiruetista, en osaa edes istua ja pyöriä samaan aikaan. Lähden huomenna harjoittelemaan!)))) Tsemppiä!

Mokoma fysiikanlait tosiaan! Joskus aikoinaan pohdin miksi piruetin oppiminen voikin olla niin vaikeaa. Kun fysiikanlakeihin liitetään ihmiskropalle ominaiset liikkeet, pyöriminen ei todellakaan sitä taida edustaa. Tämän seurauksena sitä vaistomaisesti haluaa estää pyörimisliikkeen. Lieneekö jokin liukastumisen lähisukulainen? Pyörimisen pitää antaa tapahtua, mutta samaan aikaan on löydettävä oikea painopiste, asento ja vielä kiinnitettävä huomiota asennon puhtauteen. Yritä siinä sitten pyöriä!

Se ettei aina onnistu, voi tosiaan liittyä siihen tosiasiaan, että taitoluistelu on vaikea laji, eikä elementtejä siksi aina opi viimeistään toisella yrittämällä. Vaaditaan siis lukuisia toistoja, keskittymistä ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä.

Kroppa

Taitoluistelu, jäätanssi, pariluistelu sekä muodostelmaluistelu ovat lajeja, joissa kroppa on tärkeä työkalu. Tätähän ei kukaan varmaan tullut ajatelleeksi.. No, kun kroppa reistailee, vaikutukset voivat heijastua myös harjoittelun ja liikkeiden laatuun.

Takareisi jumissa, alaselkä jumissa, lapaluiden väli jumissa, kyljet jumissa.... siinäpä minun yleisimmät

Täällä toinen jonka ristiselkä selittää kaiken.. tosin se voi olla jumissa hyvinäkin päivinä... mutta se on eri asia!

Tässä vaiheessa pitää kai myöntää, että jälkimmäinen toteamus on meikäläiseltä. Ensimmäisessä esille taas tulivat juuri ne olennaiset jumikohteet, jotka vaikuttavat ryhtiin ja liikkuvuuteen. Hyppyjä ei myöskään ei mukava tehdä jos kintuissa on pahoja jumituksia. Ns. ei lajia harrastavan voi olla vaikea hahmottaa kuinka yläkropan jumit voivat vaikuttaa liikkeeseen, sillä jaloillahan sitä luistellaan.

Siinä vaiheessa kun luisteluun tulee mukaan käännöksiä, piruetteja, suunnanvaihtoja yms., ylävartalon lihasten ja niiden hallinnan rooli kärjistyy. Esimerkiksi käänteissä ylävartalo tekee todella paljon töitä, jotta liike onnistuisi. Ylipäänsä se, että onnistuu pikkuisen kovemmasta vauhdista kääntymään etu- tai takaperin (riippuen alkuperäisestä suunnasta) vaatii koko kropan lihasten hallintaa. Jos siis ylävartalon lihakset ovat jumissa, se todellakin tuntuu kääntyessä.

Pakara kun väsyy tai vetää tarpeeksi jumiin, ei onnistu ainakaan mikään vaakaa vaativa.

Mikähän niissä kankuissa on niin merkittävää kun moni asia tosiaan menee vinksalleen jos perslihaksissa on jotain hämminkiä? Nyt voidaan hypätä jo taitoluistelun ulkopuolelle, sillä pakaralihasten ongelmat (jumit, heikkous tai molemmat) tuppaavat vaikuttamaan esimerkiksi ristiselkään. Mikäs ihme se on jos luistelu vaikeutuu!

Kellonaika ja välineet 

Aamulla ei onnistu kuviot eikä hypyt. Ilta parempi ja ehtii venytelläkin ennen jäätä. Toisinaan ei vaan onnistu!

Tähän pystyn samaistumaan, vaikkakin eri kellonajalla. Nim. Iltauninen. Kellonajalla on oikeasti väliä, riippuen milloin ihminen vireimmillään. Toki jos jäävuoro olisi esim. ennen kahdeksaa, kyllä minunkin kroppani olisi vielä nukuksissa. Itselläni taas kroppa alkaa iltaa kohden nuukahtamaan, ja kolmasosa luistelusta meneekin haukotellen.. Ilmeisesti aamupäivän ja alkuillan välillä ovat ne ihanteellisimmat ajat? Eli klo: 10 ja 18 välillä?

Minulla on nyt hienot luistimet... ei oikein suju... vanhoilla halvoilla osasin vaikka mitä.

Uudet luistimet eivät aina helpota menoa, vaan pikemminkin päinvastoin. Yleensä ne hienommat luistimet ovat pikkuisen kovemmat, eivätkä ne välttämättä pehmene edellisten tasolle. Vaikka kova kenkä suojaa nilkkaa, se myös tuo omat haasteensa. Käytännön esimerkki: Kun ensimmäisen kerran yrittää mennä kyykkyyn uusien luistimien kanssa.. todellinen katastrofi!

Mitä pidempään edellisillä luistimilla luistelee (nyt puhutaan useammasta vuodesta), kroppa ja oikeastaan aivotkin tottuvat kenkään ja terään. Kun kenkä vaihtuu, koko tuntuma voi muuttua radikaalisti. Pisteenä i:n päälle voi tulla terän vaihtuminen.

Voihan jää!

On niitäkin hetkiä, jolloin tähdet ovat juuri suotuisassa asennossa, puhumattakaan jään tiheydestä

Tänään kisoissa selitin huonot piruetit sillä että jää on liian kova? koska itsessähän ei missään nimessä voi olla mitään vikaa?se on aina jokin ulkoinen tekijä mikä nämä tilanteet aiheuttaa

Vika on jäässä ;)Nim. usein sitä syyttänyt

No jää tietenkin?mutta jos totta puhutaan, kun taito ei ole enää mitenkään kehuttava, niin kyllä hyvällä pehmeämmällä jäällä on huomattavasti mukavampaa luistella, eikä koske jalkapohjiinkaan

ihan samaa mieltä! Mulla on suuria vaikeuksia piruettien kanssa hyvälläkin jäällä, niin sitten kun alla on liian kova jää joka parhaimmillaan alkaa murtua terän alta, niin suoritus alkaa muistuttaa pilkkireiän kairaamista

Tästä oltiin siis yksimielisiä! Mikä mahtaakaan olla totuus? Jos minulta kysytään, kyllä, jäällä on merkitystä. Kyse ei tällä kertaa ole luonnonjää vs. hallijää -kamppailusta, vaan hallijäiden eroista. Osassa halleissa on pehmeänpi, ja osassa taas kovempi jää. Uskallan väittää että pikkuisen suurempi osa luistelijoista pitää hieman pehmeämmästä jäästä, mutta varmasti poikkeuksiakin löytyy. Ai mitä väliä jään kovuudella muka voi olla? No, kovaan jäähän (esim. kylmän hallin jää) terä pureutuu huonommin, jolloin esimerkiksi hyppyjen lähdöt ja piruetit vaikeutuvat.

Yksi henkilökohtainen inhokkini on lohkeileva jää, eli kova ja pinnalta rikkoutuva. Hyppäät kärkihypyn (flippi tai lutz) miten varovasti tahansa, siltä ponnistuskohtaan tulee järkyttävä monttu. Vähintään yhtä hauskaa on eksyä samaisen montun tai terän tekemän ”railon” kohdalle piruettia pyöriessä..

Haasteellinen yhteistyö toisen ja itsensä kanssa 

Jäätanssissa ja pariluistelussa syy löytyy läheltä..

Laiskuus. Mun yleisin syy. Ei viitsi harjoitella systemaattisesti jäällä ja kuivilla. Eli mun ongelma löytyy peiliin katsomalla

Itselläni ei ole kokemusta jäätanssista tai pariluistelusta, mutta voin kuvitella että yhteistyö ei aina ole helppoa! Laiskuus.. onko minun pakko allekirjoittaa tuota jos en tahdo? Okei, laiskuus on aika merkittävä tekijä, myönnetään sitten. Omalta kohdaltani voin heittää esimerkin oikein hienosta asenteesta. En treenannut taivutuspiruettia ihan vain siksi koska en kuulemma koskaan oppisi sitä. → Miksi harjoitella? Eiköhän tuo asenne ole diagnosoitavissa laiskuudeksi..

Pohdintaa

Taitoluistelu on vaikea laji, se tästä kaikesta jäi ensimmäisenä mieleen. Toisaalta aikuisluistelijakin joutuu hallitsemaan opitut liikkeet todella vaihtelevissa olosuhteissa. Jos esimerkiksi olet tottunut ”keskikylmään” halliin, kisasuoritus oikeasti kylmässä hallissa on oma haasteensa. Mainittakoon että kisavaatteet ovat pikkuisen kevyemmät verrattuna harkkavaatteisiin.. Ja sitten vielä vieras jää, johon ei ole tottunut. Lajia ei harrastavan voi olla vaikea käsittää mitä eroa jäillä on. Jää kuin jää? Kuten tuli todettua, tuntuma on eri jäillä aivan erilainen.

Entä jos jää on hyvä, on syöty hyvin, luistimet sopivat, kellonaika on ihanteellinen ja silti menee pieleen? Hmm, ehkä silloin syytettyjen joukkoon on hyvä nostaan tähtien asento. Mutta kuten kommenteista näkyy, aikuisluistelijoilta löytyy reippaasti huumorintajua! Mitä väliä sillä nyt vaikkei aina onnistuisi? Aikuisethan vain harrastavat! -Ei ihan niinkään. Toki porukka harrastaa, mutta osa tekee sitä tavoitteellisesti.

Kun vaikeampi elementti onnistuu ensimmäisen kerran, sen toistaminen voi jännittää. Vaikeustason noustessa oppiminen ei välttämättä käy yhtä nopeasti kuin alkuvaiheessa. Poikkeuksiakin toki on, mutta esimerkiksi flipin ja lutzin oppiminen voi viedä pikkuisen pidempään paikallaan tehdyn tasajalkahypyn oppiminen. Moni aikuisluistelija haluaa kuitenkin kehittyä ja oppia uutta. Loppupeleissä kyse ei ole sen ihmeellisemmästä ilmiöstä verrattuna esimerkiksi kuntosaliharrastukseen: Aika moni haluaa salitreenin tuottavan toivottua tulosta. Aikuisluistelijan ”treenitulos” on lajissa kehittyminen.

Kiitos tekstin kanssa avustaneille ja tsemppiä harjoitteluun! Toivotaan että edes tähtien asento suosisi..