Notkeus: sairaus vai ominaisuus?

Yliliikkuvat nivelet.. kuulostaa lähinnä ominaisuudelta, jonka voisi rinnastaa sairauteen. Kenties se johtuu tuosta etuliitteestä ”yli”. Olen vasta aikuisiällä törmännyt hieman tällaiseen määritelmään. Aiemmin sitä kutsuttiin notkeudeksi.

Oma notkeuteni rajoittuu selkään. Pääsen kyllä ylispagaatin kumpaankin suuntaan, mutta liike on pitkän harjoittelun tulos. Sivuspagaatti/spiraali sen sijaan on vieläkin työn alla. Jalkojen liikkuvuudella on siis varsin yksisuuntainen liikenne. Peukaloni taipuu ”ulospäin” lähes 90 asteen kulmaan. Lisäksi saan sormeni lähes epäilyttäviin muodostelmiin. Saan myös oikean olkapääni lähes sijoiltaan. Jottei menisi liioittelun puolelle, totean suoraan olevani ehkä vähän keskitasoa notkeampi, eli sirkukseen ei ole (vielä) mitään asiaa. 

En kuitenkaan lähtisi pitämään tätä sairautena, vaan ominaisuutena johon tulee kiinnittää yhtä paljon huomiota kun ”kankeuteen”.

Vahvat lihakset ehkäisevät särkyjä

Jokunen vuosi sitten riesanani oli jatkuvasti kenkkuileva ristiselkä, ja välillä yläselkäkin yhtyi kiusaamisprojektiin mukaan. Minulla on luonnostaa notkoselkä, eli se surullisen kuuluisa lordoosi. Selkäsäryt alkoivat jo 7. luokalla, kun kuvaamataidon tunnilla ja kotitaloudessa oli runsaasti seisomista.

Säryt ovat helpottaneet merkittävästi vasta viime vuosina, kun tehostin selkätreeniä ensin painoilla ja määrällä. Joitakin kuukausia otin mukaan mm. siltanousut sekä ”pysäytetyt” jalanheitot. Säryt ovat edelleenkin olleet vähäisiä, ja ilmenneet lähinnä jos istumisen osuus on päivän aikana ollut suurempi.

Pyrin tietoisesti oikaisemaan notkoa, mikä muuten on todella raskasta! Lisäksi treenaan selkälihaksia pari kertaa päivässä mm. tavallisen lihastreenin, akroliikkeiden sekä joogaliikkeiden muodossa. Tämä voi kuulostaa paljolta, mutta todellisuudessa ujutan treenin sopiviin taukoihin jos en erikseen ehdi salille.

Vaikka tosiaan teen näitä ns. ääripään liikkeitä, en ole kokenut kroppani oireilleen niistä. Toki liikkeissä pitää olla maltillinen ja huolellinen: ei liikaa, ei väkisin.

Enkö pelkää notkeusharjoitteiden tuhoavan kroppani?

En oikeastaan. Jos rehellisiä ollaan, kroppani on oireillut voimakkaimmin silloin kun liikuin vähemmän. Se mikä sopii minulle kaikkein huonoiten, on liian vähäinen liikkuminen. Tietenkin äärivenytysten kanssa on oltava maltillinen kuten todettua tuli. Jos spagaatin yrittää runtata väkisin kun jalat maksimi olisi 90 asteen kulma, luonnollisesti riskit satuttaa itsensä ovat aika suuret. Järkeä saa siis käyttää...

En myöskään jatka liikettä koskaan, jos se tuntuu väärällä tavalla pahalta. Venyttelyyn liittyvä lämpenevän lihaksen kipu on ns. positiivista kipua, mutta silti venytyksen on tapahduttava riittävän leppoisaan tahtiin. Jos kipuun liittyy tuntematonta kipua tai vihlontaa, jätän venyttelen siihen mihin asti menee, ja selvittelen kivun aiheuttajaa.

Jokainen joutuu hoitamaan kroppaansa sille sopivalla tavalla

Olit sitten kankea tai notkea, todennäköisesti joudut tavalla tai toisella huoltamaan kroppaasi. Olen itse molempia. Lonkankoukistajat jumittuvat herkästi, totta puhuen edelleenkin liiallisen istumisen seurauksena. Niska jumittuu myös säännöllisesti, mikä luonnollisesti ei mitenkään voi liittyä mm. huolimattomuuteen työasentojen suhteen sekä venyttelyn vähäisyyteen. Ei siis mitään minusta johtuvaa.

Venyttelen päivittäin notkeusharjoittelun ohella mm. lonkankoukistajat, pakarat, reidet, pohkeet, sääret ja kyljet. Suosin usein dynaamisia venyttelyä staattisten sijaan. Dynaaminen venyttely tuntuu vain yksinkertaisesti mukavammalta.

Keskivartalon lihaksia joudun treenaamaan päivittäin kiinnittäen huomiota erityisesti selkä -ja syviin vatsalihaksiin. Keskivartalon treenaaminen lienee sellainen, mitä jokainen ”joutuu” tekemään, elleivät lihakset sitten pysy muuten aktiivisena päivän aikana.

Vaikka käytän sanaa ”kankea”, en tarkoita sitä negatiiviseen sävyyn. Ns. kankeus puolestaan voi johtaa omiin särkyihinsä, ja tällöin kankealle ihmiselle on hyväksi venytellä sekä vahvistaa lihaksia jotka herkästi jäävät heikoiksi, mikä taas ennaltaehkäisee kiputiloja.

Kuinka kauan jatkan notkeusliikkeitä?

Jos kroppani ei erikseen esitä vastalauseita tai käy läpi merkittävä muutoksia, jätän aikarajat sikseen. Mikäli Luoja minulle vielä jälkikasvua suo, sellaisten odottaminen ja synnyttäminen luonnollisesti muuttaisi kehoa, ja rajoitteet ovat mahdollisia. Ehkä rajoitteita tulee, ehkä ei. Sen näkee sitten jos sellainen aika tulee.

Toki jossain vaiheessa alkaa varmasti tulla stoppia, ainakin viimeistään 80 ikävuoden jälkeen jos niin pitkälle elän. Tosin poikkeuksiakin taitaa olla.

Kun kiinnostus tähän hulluuteen alkoi kunnolla..

Yhteenvetoa

Yliliikkuvat nivelet.. edelleenkin tämä kuulostaa enemmän sairaudelta kuin ominaisuudelta. Olisiko toinen ääripää sitten aliliikkuvat nivelet? Yli tai ali, kumpikin kuvaa jotain toivotun keskitason ylittävää tai alittavaa, jolloin lopputulos on vähemmän toivottu. Ehkä sana on assosioitaessa sairauteen. 

Toisaalta en voi 100%:sesti vähätellä asiaa, sillä osalle yliliikkuvat nivelet aiheuttavat ongelmia. Itse kuulun heihin onnekkaisiin, joilla riittävä ja oikeanlainen lihastreeni on pitänyt ongelmat poissa. Ja mikäli kehossa ominaisuus/rajoite jonka seurauksena ääriliikkeet ovat ainoastaan haitaksi, luonnollisesti niitä silloin kannattaa välttää. Toistan itseäni: on sallittua käyttää omaakin järkeä. 

Itse puhun mieluummin edelleenkin notkeudesta tai kankeudesta, joista kumpikin kuulostaa enemmän ominaisuudelta. Mutta kumpaa tässä ikinä edustetaankaan, molemmat vaativat oman, ominaisuuteen sopivan huoltonsa venyttelyn ja lihaskunnan harjoittamisen välillä. Okei, kehoa ei todennäköisesti ole ns. suunniteltu vääntymään umpisolmuun, mutta tuskin aivan liikerataan istumisen, seisomisen ja makaamisenkaan välillä. 

Mihinköhän tästäkin menisi..

Eipä siis muuta kuin kukin itselleen sopivalle työmaalleen! Tämä tätsykkä haaveilee tosissaan että ”needle” onnistuisi vielä joskus..