lauantai 24. huhtikuuta 2021

Speden tuotanto, American Piet, Jim Carreyn hahmot: Älä vaan tykkää näistä julkisesti..

 On väitetty että Suomessa valitsee sananvapaus. En voi tätä väitettä edes lakipylien perusteella allekirjoittaa. Tästä syystä uskaltauduin nostamaan esille aiheen, jossa sananvapaus käytännön tasolla osoittautuu huijaukseksi. Arkaluontoinen aihe on siis: Elokuvat joista on pitää. Elokuvamaku on mielestäni koko pienen elämäni aikana ollut aiheena varsin arkaluontoinen, ja oma aito mielipide on muokattava seuran perusteella. 

Ennen tekstin provokatiivisinta osiota lienee hyvä avata taustaa. Oma elokuvamakuni on (mielestäni) monipuolinen. On tyylilajeja jotka jotka eivät vain uppoa vaikka kuinka yrittäisi osua maaliin. Esimerkiksi dekkarit kuuluvat tähän tyylilajiin niin kirjojen kuin elokuvien muodossa. Siedän, voin katsoa, ehkä kiinnostuakin, mutta hieman pakosta. Myös korkean tason taide-elokuvat menevät yli ymmärrykseni. Toisaalta elokuvan musiikit voivat kompensoida. Näin kävi esimerkiksi elokuvan Amélie kohdalla. Kiitos musiikkien, onnistuin koko elokuvan ajan esittämään kiinnostunutta. 

Entä alemman kastin elokuvat joista ei kannata tykätä julkisesti? Tässä olisi muutama suosikki vuosien varrelta sekä kuvaus mikä niissä on hauskaa. Pahoittelen jos elokuvien ns. viralliset nimet ovat ovat virheelliset. Niistä kun on tottunut puhumaan nimillä joiden kohdalla tunnistettavuus riittää. 

Uuno -elokuvat poikamiesvuosista Epsanjaan

Auts.. itseään kunnioittavan sivistyneen suomalaisen ei kai missään nimessä tulisi pitää tuosta hahmosta lainkaan! Itselleni Vesa-Matti Loirin hahmot ja erityisesti Uuno Turhapuro ovat olleet merkittävä osa saamaani kulttuurikasvatusta. Mainittakoon että tämä kuului vapaasti valittaviin osioihin. Uuno -elokuvat olivat ns. koko perheen elokuvia, joille lapset ja aikuiset nauroivat yhdessä. Lapset eivät ymmärtäneet härskimpää huumoria (Hartikaisen lisäksi), mutta jo Uunon omintakeinen ulkoasu olivat hauska juttu.

 Muistan hyvin miten lapsena oli hauska katsoa Uunon loistavaa selviytymistä matkaoppaana Epsanjan auringossa. Vaimo oli vaihtua matkalla, mutta tosirakkaus voitti. -Ja Tuura -parka unohtui hiekan alle. Koska appiukko esiintyi seuraavissa elokuvissa, ilmeisesti hän tavalla toisella selvisi takaisin Suomeen. 

Entä Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla? Mitä hauskaa voikaan olla isässä ja pojassa joiden vaatteet ovat olleet pesemättä.. kenties muutaman sukupolven ajan? Lapsen huumorin taso oli sitä luokkaa, että juuri tuo taisi naurattaa. Iän karttuessa ja yleistiedon lisääntyessä erityisesti tästä elokuvasta oli löydettävissä (mielestäni) nokkelaa yhteiskuntakritiikkiä. Nokkelaa, mutta yleisesti ymmärrettävissä olevaa. 

Spede: Pikkupojat

Huumorintajuni lapsena oli hieman.. suoraviivainen: En osannut lukea rivien välistä. Minusta oli hauskaa kun aikuiset miehet esittivät 4-6 -vuotiaita pikkupoikia. En vain ymmärtänyt miksi rooleissa oli aikuiset miehet, sillä kuka tahansa näkee etteivät he ole lapsia. No, sehän se vitsi juuri olikin. 

Myös Pikkupojissa oli runsaasti huumoria jonka sisältö selkeni vasta aikuisiällä. Vielä tänäkin päivänä myös tämän elokuvan lauseet kuuluvat lähes päivittäisiin siteerauksiin. Näin aikuisiällä myönnän että mieskolmikko onnistui varsin hyvin jäljentämään myös lasten liikkumista. Tämä oli havaittavissa jo elokuvan alussa kun "Make" ei malttanut nousta kunnolla jaloilleen päästessään esittelemään "mutsille" heiluvaa hammasta. Myös veljesten kinat olivat suorastaan autenttisia suhteessa ikäluokkaan. Nim. ei omia lapsia mutta töissä samoja mittelöitä useaan kertaan seurannut. 

Ace Ventura -elokuvat

Nämä kuuluvat oletettavasti kategoriaan joka on elokuvien suhteen tabu Jime Carreysta puhumattakaan. Olin ehkä kymmenkesäinen kun luokan pojista joku toi elokuvan Ace Ventura - Luonto kutsuu -elokuvan kouluun. Meillä oli siis äidinkielen tunnilla 3-4 viikon välein elokuvatunti. Tämä saattoi olla myös opettajan keino motivoida parhaimmillaan 32 oppilaan luokkaa panostamaan pitämään äänenkäyttö toivotuissa lukemissa. 

Hauskoja ääniä, ilmeitä, hieman härskiä huumoria mutta myös ajatusta eläinten ja luonnon kunnioittamisesta. Mitä muuta kymmenvuotiaan muokattavissa oleva mutta lapsen tasolla oleva mieli huumorintatuineen voikaan tarvita? Valitettavasti kappale Lions Sleeps Tonight tuo mieleen omat assosiaationsa.. 

Näin ensimmäisen osan, Lemmikkidekkarin vasta pari vuotta myöhemmin, eli hieman pikkuvanhana varhaisteininä. Totta puhuen elokuva ei naurattanut läheskään yhtä paljon. Jos olisin nähnyt kyseiset elokuvat aikuisena, olisin kääntänyt kanataa viiden minuutin sisällä. Nyt elokuvia katsoo hymy kasvoilla ehkä siksi, koska mieleen nousee niiden lapsena aikaan saadut naurukohtaukset. Jostain syystä katsoin Nuija ja Tosinuija -elokuvat vasta teininä. Juna oli mennyt, elokuvat eivät tuntuneet hauskoilta. 

American Pie -elokuvat

Tähän elokuvasarjaan kuuluu ns. alkuperäishenkilöihin liittyvät elokuvat sekä ilmeisesti ajanvietteenä tehdyt väliosat. Katsoin ensimmäisen ja toisen osan juuri oikeaan aikaan. Jim Carrey ei enää naurattanut, mutta ns. oikeanlainen ja teininäkökulmasta tehty huumori seksistä osui mainiosti. Lisäksi naurattavuutta lisäsi se tosiasia, että oma seksuaalisesti aktiivisempi elämä oli vasta edessäpäin. Nuorison kömpelyydelle oli siis helppo nauraa koska omakohtaista kokemusta ei ollut. 

Joissain osissa eritehuumoria oli kaivattua enemmän. Esimerkiksi "pissa-kakkahuumori" alkoi olla lapsuuteen jäänyt osio. Toisaalta oikeissa määrin ja oikein ilmaistuna se naurattaa edelleenkin. Tosin kyseessä saattaa olla enemmänkin anoreksian pilaaman vatsan oikkuiluun liittyvä musta huumori. 

Itse annan pisteet elokuvien "pääosien" mukauttamisesta henkilöhahmojen ikään ja elämäntilanteeseen. Hahmot pohtivat jokaisessa osassa tapahtuneita muutoksia ja pohtivat miten entinen on mukautettavissa nykyisyyteen. Totta puhuen olisin kaivannut vielä yhtä osaa jossa Jimin pojasta olisi tullut teini. Loppuun lisättäköön että joka elokuvassa (jopa epätoivoisissa väliosissa) Mr. Levenstein oli aina yhtä onnistunut hahmo. Pirun kiusallinen mutta samalla lempeä ja ymmärtäväinen asioissa joista nuoremman ikäpolven oli vaikea puhua neutraalisti. 

Mitä väliosiin tulee... luonnehdin niitä lainauksella: Tehty selkeästi tarkoituksella niin huonoiksi että niille lähes nauroi. Joskus elokuvista, musiikista ym. tuotoksesta on havaittavissa, että projektia ei ole tarkoitettukaan laadukkaaksi. 

Pohdintaa

Itsekään en pidä jokaisesta elokuvasta, kirjasta kaikesta musiikista puhumattakaan. Toisaalta ajattelen ettei tuotos voi olla "huono" jos sillä on yksikin henkilö kiitollisena yleisönä. Jokaiselle on jotain. En halua että kasvuympäristöni, koulutukseni, ammattini tai mukaan asettaa tietyt raamit sille mistä pidän. 

Pohtiessa miksi osa näistä yleisesti "ala-arvoisista" elokuvista tuntuvat hauskoilta liittyy usein ikään joina elokuvat on katsottu. Katsomishetkiin liittyy hauskoja muistoja jotka saavat katsomaan elokuvat uudelleen. Speden tuotannossa uudelleenkatsominen on johtanut ns. aikuisille suunnatun huumorin ymmärtämiseen. Osassa taas lapsena koetut naurun hetket kantavat vielä aikuisiälläkin. 

Itsekin sorrun paheksumaan milloin mitäkin kulttuurin tuottamisen muotoa. Ts. sorrun toimintaan mitä itsekin paheksun. Usein kritiikkiin liittyy se, ettei tuotos kosketa tai en yksinkertaisesti pääse tuotoksen tasolle. -Oli sitten korkea, matala tai horisontaalisesti minulle vaikeassa suunnassa. Tästä syystä olen todella huono katsomaan ns. taide-elokuvia. Toisaalta.. jos ne antavat jotain omalle katsojakunnalleen, tuskin ne huonoja ovat. 

Pitääkö joku muu "noloista" elokuvista tai tv-sarjoista?



keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Uusavuttoman Aliisan kevät: Hyviä ajokelejä, lämpöä ja toivoa tulevasta

 Voi ihanuus! Ellei takatalvi vielä yllätä, tässä pääsee viimenkin nauttimaan keväästä. Nykyisessä elämäntilanteessa ja asuinympäristössä esimerkiksi jo ilmojen lämpeneminen tarkoittaa helpotusta moneen asiaan. Vaikka asiat ovat varsin arkisia ja pysyttelevät käytännön tasolla, niiden sujuvuus heijastuu moneen asiaan. 

Viimeinkin mukava ajaa

Ajoharjoitteluni taival on nyt kestänyt vajaat viisi kuukautta. Voin suoraan myöntää että kaksi ensimmäistä olivat tuskallisia. Haasteena olivat erityisesti arkuus ja hahmotuskyvyn ongelmat. Tavallisesti olen onnistunut hyväksymään ne haasteet huumorilla. Mutta asian muuttuessa ns. oikeasti pakolliseksi ja osaksi arkea turhautuminen muuttui tutuksi vierailijaksi. 

Lisähaastetta toi ajankohta: lumi, loska, jää, kovat pakkaset ja tietenkin pimeä. Periaatteessa aloitin olosuhteiden kannalta altaan syvästä päästä. Taidot kehittyivät hitaasti, mutta ne olivat havaittavissa pidemmällä aikavälillä tarkastellessa. Erityisesti muutaman viikon välein todella huomasin oppineeni jotain. Varovaisuus säilyi, mutta se lienee hyväkin piirre. 

Nyt valon lisäännyttyä ja teiden kuivuttua ajaminen on muuttunut jopa mukavaksi. Kaupunkiajossa olisin toki aivan... no, en ainakaan osaava ja kokenut. Mutta maanteillä ajaminen on muuttunut erityisesti hyväkuntoisilla teillä peräti mukavaksi. Lisäksi on ollut helpottavaa huomata miten auton hallinnan muuttuminen varmemmaksi antaa tilaa mun tekniikan harjoittelulle. Jo autokoulun "kakkosvaiheessa" (minne saavuin vastahakoisesti) ajatus taloudellisesta ajosta kiinnosti. Tietenkin parantamisen varaa olisi.. mutta tekemällä oppii. 

Ulkoilu valoisan aikaan

Tämä on mukavaa vaihtelua! Erityisesti puita hakiessa on mahtavaa kun ei tarvitse liikkua taskulampun kanssa, samoin posteja hakiessa. Kyllä, hakemalla postit saa aikaan pienen kävelyreissun. Nyt kun piha alkaa olla vapaa lumesta ja jäästä, olen uskaltautunut palaamaan pienimuotoisesti hyppyharjoitusten pariin. Kunhan nurmikolta lähteet viimeiset lumet, pääsee viimeinkin kokeilemaan vieläkö akroliikkeet onnistuvat. 

Myös lenkeily erityisesti viikonloppuisin on tullut tavaksi. Pieni miinus hölkkäämisen kannalta on asfalttitie. Tosin lähellä on myös mukavan mäkinen hiekkatie, mitä yritän joku päivä testata perusteellisemmin. Myös polkupyörä saattaa hyvinkin pian päästä käyttöön. Kiitos tiukentuneiden sääntöjen, siihen pitäisi vaan jostain löytää takavalo. Valitettavasti kauppavalikoima on sitä sorttia, että on varauduttava tilaamaan verkosta.. No, posti kulkee maaseudullekin. -Tai esimerkiksi työpaikan lähellä olevalle R-kioskille.. 

Lämpöä

Tämä on luksusta! Enää ei tarvitse kiirehtyä kotiin jotta ehtisi lämmittää! Uskomaton ero miten jo poistuminen pakkasen puolelta saa lämmön pysymään paremmin. Viime aikoina puuhella on onneksi riittänyt hyvin. Ja puitakaan ei tarvitse hakea jatkuvasti menekin vähennyttyä. Mistä olen myös ihan hyvilläni  on se, ettei autoa tarvitse enää lämmittää. Eli ei enää ulkoilua pakkasesa pyjamahousut päällä..

Ylipäänsä valoisampaa

Talveen liittyen arjen haasteiden ohella alkuvuosi on ollut keskimääräistä raskaampi ja vastoinkäymisiä on ilmennyt. Mikä on todella painanut, on taas suuren muutosten todennäköisyys. Hieman mustalla huumorilla sävytetysti voin todeta tottuneeni rakentamaan elämän uusiksi aivan alkutekijöistä.  Vaikka sellainen tulisi taas pakolliseksi, ei hätää. Tiedän vanhastaan kuinka se tapahtuu.

Oikeastaan tuleva kevät näyttää mikä suunta seuraavaksi on. Siihen asti kuviot ovat selvät: teen työni niin hyvin kuin voin, yritän tehdä opintoja ja toisaalta asioita joista pidän: liikkua, soittaa, piirtää, maalata, lukea, kirjoittaa ja kenties olla ja kummastella. Haasteista huolimatta tunnen olevan onnekas ja sitä seuraa kiitollisuus. Voisi todeta, että juuri arjen sujuvuuden lisääntyminen heijastuu muuhunkin elämään. Vaikkei kaikki menisi alkuperäisten suunitelmien mukaan, asiat voivat mennä monella tavalla hyvin. 

Mukavaa päivää kaikille!