sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Dieettikuulumisia: Kun lääke vie näläntunteen


Edellisistä ”dieettikuulumisista” onkin aikaa! Viime aikoina muuttoprojekti on sekoittanut monia kuvioita, ja jääkaapin puuttuminen rajoittin ruokavalintoja. Meillä tosiaan tuli tällainen ylläri muuton yhteydessä. Lisää aiheesta löytyy täältä. Mutta nyt asia on kunnossa, ja uusi kaappi hurisee oikein tyylikkäästi! Jos joku ihmettelee miksi puhun jääkaapista/jääkaappi-pakastimesta näin ylistävään sävyyn, koittakaas itse olla jokunen päivä ilman.

Viime aikoina muutto ei kuitenkaan ole ollut suuri syy haasteisiin ”dieetissä”, vaan epilepsialääke Keppra.

Keppra ja näläntunne
Toki vaikutukset ovat yksilöllisiä, ja Keppran ohjeisiin on liitetty ties mitä hurjia vaihtoehtoja. Onnekseni olen (mielestäni) selvinnyt ilman masennuksen ja ahdistuksen oireita, jotka kuuluva melko yleisiin sivuoireisiin. Uni on hieman keventynyt, mutta sitä nyt saattaa keventää kymmenet muutkin tekijät. Näläntunteeseen Keppra kuitenkin vaikuttaa.


Bildresultat för keppra


Kuinka? Mitään pahoinvointia tai kuvotusta Keppra ei onneksi aiheuta, mutta se on pienentänyt sitä nk. ”mahanälkää”. Tällä kertaa uskon vakaasti että asia liittyy Keppraan, sillä ennen lääkkeen käyttöä vatsani on kyllä tehnyt selväksi koska on aika syödä. Nyt vatsaan liittyvää nälkäsignaalia ei tahdo tulla lainkaan, tai sitten se jää todella lyhytkestoiseksi. Ainoa ruuan tarpeesta kielivät tunne on verensokerin laskemiseen liittyvä pahoinvointi.

Kellotettu syöminen
Tähänkö homma kaatuu? -Ei usko. ”Dieetin” alkuvaiheessa näläntunne oli teillä tuntemattomilla, mutta saapui kyllä vakituiseksi kumppaniksi. No, Keppra tuli sen suhteen väliin. Olen oikeastaan iloinen ”masentavasta” asenteestani syömiseen, eli ajatukseen ruuasta polttoaineena.

Koska mahanälkä on sanonut sopimuksen irti, opettelen parhaillaan syömään taas säännöllisin väliajoin. Ihan sama maistuisiko ruoka, minähän syön silloin kun pitää. Jos en tekisi niin, tajusisin syödä vasta kun voin pahoin. -Ts. 6-7 tunnin välein. Juu ei siihen enää koskaan! Homma on siis yksinkertainen: Syön 4-5 kertaa päivässä riippumatta siitä, mitä vatsani yrittää väittää. Vatsallani kun ei näytä olevan mitään käsitystä miten homman pitäisi toimia..


Bildresultat för clock


Jatkosuunnitelmia?
Tuleeko kellotettu syöminen olemaan lopullista? Ehkä, ehkä ei. Voi myös olla että näläntunne palaa takaisin. En kuitenkaan mieti asiaa sen enempää, teen vain sen mitä täytyy. Toki homma vaatii taas kerran opettelua, mikä kieltämättä tuntuu turhauttavalta. Mutta asiat voisivat olla huonomminkin.



Bildresultat för homer simpson hungry


Vaa'alla en ole käynyt, enkä lähiaikoina aio käydäkään. Syy ei ole niinkään korvien välissä, vaan prioriteetteihin. Onhan vaaka tallella ja varmaan toimiikin, mutta juuri nyt tekemistä ja ajateltavaa on sen verran ettei paino voisi vähempää kiinnostaa. Vaatteet sopivat entiseen tapaan, mikä saa riittää.

Jos näläntunne pysyy piilossa, uskon että opin kellotetun syömisen ihan vain harjoittelemalla. Vähitellen homma muuttuu rutiiniksi, ja sitä kautta automaattiseksi. Tärkeinpänä pidän ruuassa sitä, että se ravitsee ja on vähintäänkin ”syötävän” makuista. On myös makuja joista pidän. Häpeäkseni joudun myöntämään, että ne ovat pääasiassa selkeitä makuja: suolaista ja hapanta. Siinä taitavat olla suosikkini. Joskus makeakin menee. Joskus häpeän yksinkertaisuuttani. Jos haluan makeaa, olen tyytyväinen saatuani lusikallisen jäätelöä. Kyllä, se riittää enkä oikeastaan haluakaan lisää. Voin syödä suuria määriä, mutta vähempikin riittää.


Bildresultat för homer simpson ice cream


Vaikka olen todella laiskasti käynyt ulkona syömässä, pelkään hieman miten käy edes sen pienen määrän sosiaalista elämää mitä minulla on. -Siis työn/vapaaehtoistyön ja harrastusten ulkopuolella. Minun on todella vaikea mennä ulos syömään, kun en osaa arvostaa sitä ruokaa ”normaaliin” tapaan.

Asiaa ei auta herkähkö vatsa, joka ei liioin tykkää suuresta määrästä rasvaa. Pitää kai ehdottaa paikaksi puuroravintolaa? Mutta onneksi tuttavani, ystäväni ja muut läheiseni ovat niin ymmärtäväisiä, etten joudu asiaa erikseen selittelemään. Olen onnekas, eikä tämä ole sarkasmia.

Klisee tai ei, näillä eväillä eteenpäin!

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Hyötyliikuntaa vai erillistä treeniä?


Vaikka itse edustan tavoitteellista treenaamista yksittäisessä lajissa, pohdin mielelläni liikkumista myös muista näkökulmista. Viime vuosina yksi eniten ajatuksia herättänyt kysymys on ollut: Onko pakko ”treenata” pysyäkseen hyvässä kunnossa? Olen aihetta pohtinut hieman aiemminkin. Mitään selkeää kyllä -tai ei -vastausta en ole valmis antamaan, mutta näkökulmia kyllä. Tässäpä jokunen!

Elämäntyylin, olosuhteiden ja työn merkitys
Jos elämäntyyli ja työ sisältävät paljon istumista, pysyminen vähintäänkin kohtuullisessa kunnossa voi todellakin vaatia erillisen liikuntatuokion. Arkiaktiivisuutta voi luonnollisesti pyrkiä lisäämään esimerkiksi kävelemällä tai pyöräilemällä työmatkat, vaihtamalla hissin portaisiin jne. Jos työmatka on niin pitkä että se on taitettava esimerkiksi bussilla, kävelyä voi lisätä kävelemällä seuraavalle pysäkille ja/tai jäämällä aikaisemmin pois.

Mutta entä jos työpaikka nyt vain sattuu ympäristönä olemaan sellainen, ettei kävelyä rappusissa tai askeleita ylipäänsä saa koottua enempää? Entä jos työmatkaa ei voi taittaa julkisillä kulkuneuvoilla, eikä omaa autoakaan viitsisi jättää parin kilometrin päähän työpaikasta? Lenkki tai salitreeni työpäivän jälkeen alkaa olla ainoa vaihtoehto. Toisaalta käsitän senkin, että väsymys työpäivän jälkeen voi olla niin infernaalinen, että ajatus treenistä tuntuu mahdottomalta. Kotona voi lisäksi odottaa omat velvollisuutensa, joiden seurauksena aikaa liikkumiselle olisi vasta nukkumaanmenoaikaan.


Bildresultat för homer simpson chair goes round


Ei kai pitäisi vierittää syitä ”systeemin” niskoille, mutta mielestäni ympäristö ei aina tue aktiivista elämäntyyliä. Onneksi esimerkiksi sähköpöydät lienevät yleistymään päin, jolloin istumisen ja seisomisen välillä voi hieman vuorotella. Itse suosittelen lämpimästi käyttämään jumppapalloa tuolina! Myös ”ylösnousemus” esim. 20-30 minuutin välein tekee hyvää.

Pidemmän aikavälin hyötyjä ajatellen olisi hienoa jos mahdollisimman moni (istumatyötä tekevien) työnantajat kiinnostuisivat työympäristön muokkaamisesta hyvinvointia parantavaksi. Toki tällaisia toimenpiteitä onkin tehty, ja (ymmärtääkseni) monilla työpaikoilla työntekijöitä ohjeistetaan taukojumppaan, oikeaan istuma-asentoon yms.

Asuinpaikan vaikutus
Olen itse asunut hyvin erilaisilla alueilla. Ainakin omalta osalta voin todeta, että asuinpaikalla ja arkiaktiivisuudella on yhteys. Lapsuudenkotini oli taajama-alueella. En suostu puhumaan maaseudusta! Kotitalo oli suurempi kuin esim. kerrostalon yksiö, jolloin jo kotosalla tuli liikuttua enemmän.

Moni paikka oli kuitenkin kävelymatkan päässä. Kaikki ei ollut ahdettu pieneen asuntoon, jolloin moni asia vaati hieman enemmän kävelyä: postin hakeminen, pihatyöt (niitä on ikävä!!), kotityöt sekä kommunikointi muiden kanssa. Jälkimmäinen kuulostaa varmaan hassulta, mutta totta se on! Jos jonkun huomio kiinnittyy asuntoon, mainittakoon että pienellä paikkakunnalla on omakotitalot ovat yleisempiä kuin kerrostalot. Esim. pk-seudulla tilanne on päinvastainen, riippuen toki alueesta.


Bildresultat för homer simpson new york city


Vaikka haaveeni toteutuu varmaan aikaisintaan eläkeiässä, haaveilen asumisesta pienessä omakotitalossa. Viimeiset 14 vuotta olen asunut kerrostalossa, asunnon koko on vain muuttunut. Kerrostaloasunto ei ole minulle suoranaisesti ongelma, mutta myönnän pitäväni mahdollisuudesta kuljeskella. No, voihan sitä mennä ulos, ei siinä mitään. Mutta myönnän pitäväni tilasta. En myöskään halua keskelle huonetta mitään kulkuesteitä, joita myös huonekaluiksi kutsutaan. Esim. sohvapöydälle näytän punaista valoa. Syy: haluan kulkea vapaasti.


Bildresultat för homer simpson farmer


Harvalla on täydellinen valinnanvapaus asuinpaikan suhteen. Kun aikuisuus koputtelee ovelle, opiskelu- ja työpaikka ovat merkitseviä tekijöitä asuinpaikan suhteen. Asuinpaikka taas vaikuttaa elämäntyyliin. Esim. jo kevyet pihatyöt kuten haravointi tuovat mukavasti arkiliikuntaa, mutta mitäs haravoit jos asut alueella jossa hädin tuskin edes ruoho kasvaa?

Ehkä tämä menee turhaksi valittamiseksi, mutta jutellessani erään maanviljelijänä toimivan tuttavani kanssa tunsin kateuden piston. Käyn mielelläni salilla välillä, mutta välillä kaipaisin myös fyysistä työtä. Edelleenki yksi ehdoton suosikkini kesätöistä oli rikkaruohojen kitkeminen! On vain melkein absurdia, että jossain vaiheessa tuollainen ”perushomma” muuttuu elämysmatkailun kaltaiseksi aktiviteetiksi. Vähän sama kuin ihmiset varmaan maksaisivat mahdollisuudesta kokeilla lehmän lypsämistä. Vaan mitä olisi navettapiika 1800-luvulla moisesta tuuminut..

Itse tarkoitus vai oheistuote?
Joskus liikunta tulee työn tai muun toiminnan oheistuotteena. Fyysinen työ tosiaan mahdollistaa liikkumisen, ja hyvällä onnella monipuolisen sellaisen työtehtävistä riippuen. Toisaalta fyysinen työ voi myös altistaa erilaisille rasitusvammoille ym. krempoille. Tällainen lienee yleistä esimerkiksi hoitotyössä ja siivoojana. Korjaan: Siistijänä. Myös erilaiset aktiviteetit ovat sellaisia, että liikunta niin ikään kuuluu pakettiin. Vaikken itse näitä ”lajeja” harrasta ihan vaan kiinnostuksen puuttuessa, Pokémonien metsästäminen ja geokätköily lienevät loistava esimerkki aktiviteeteista joissa tulee liikuttua muun toiminnan ohella.


Bildresultat för homer simpson exercise


Liikunta voi siis tulla oheistuotteena. Omalla kohdallani se on jotain itse tarkoituksen ja oheistuotteen väliltä. Tykkään esimerkiksi luistella niin jäällä kuin asfaltilla, mutta en yleensä ajattele erikseen liikkuvani. Minusta on vain äärimmäisen hauskaa tehdä askeleita, hyppyjä ja piruetteja. Lenkkeilykin taitaa olla jotain siltä väliltä. Näin kesäaikaan nautin lämmöstä ja auringosta. Vaikka aiemmin halusin pitää lenkkeilyn ”ärsykevapaana”, nyt äänikirjoista ja kuunneltavista dokumenteista yms. on tullut lenkeille vakioseuraa. -Siis jos itsekseni kävelen.

Keski- ja ylävartalon lihaksia tulee treenattua ihan treenaamisen vuoksi, sillä lihaskivut ovat pysyneet kohtuullisen hyvin kurissa. Eri juttu on, viitsinkö aina pitää istuma-asennon työskennellessä hyvänä..

Yksilöllisyys
Meitä on joka junaan, ja kuka mistäkin tykkää. Ja sitten päälle työn, asuinalueen, elämäntilanteen ja ties minkä tekijän vaikutus päälle. Vaikka aiheesta lähdinkin kirjoittamaan, en ryhtyisi asettamaan salitreeniä/jonkun lajin treenaamista vastakkain hyötyliikunnan ja fyysisen työn kanssa. Elämä vie jokaista omaan suuntaansa, ja sitten vielä kiinnostuksen kohteet. Itse satun pitämään yksittäisestä lajista, mutta myönnän pitäväni myös hyötyliikunnasta ja fyysisestä työstä.

Vaikka kaikkea ei tosiaan voi sysätä muiden niskoille ja yksilölläkin on oma vastuunsa oman kuntonsa ylläpitämisestä, toivon silti että työnantajien kiinnostus ns. aktiivisten työpaikkojen kehittämiseen lisääntyisi. Olisiko tuossa ideaa bisnekseen? On totta että itse se hanuri on nostettava penkistä ylös, mutta liikkumiseen kannustavat työympäristö varmasti helpottaisi arkiaktiivisuuden lisäämistä.


Bildresultat för homer simpson exercise

Pohdintaa
Oliko tässä tekstissä sitä maagista ”punaista lankaa”? Hyvä kysymys! Vastaus voi tosin olla kielteinen. Itse pidän liikuntaa positiivisena asiana. Kuulun myös siihen enemmän tai vähemmän rasittavaan joukkoon, jonka mielestä ihminen on luotu liikkumaan. -Siis kukin omien valmiuksiensa mukaisesti.

Entä yksilön vastuu omasta liikkumisestaan? Kuten kenties ilmeni, pidän vastuuta yksilön ja ympäristön yhteistyönä. Ihanteellinen skenaario olisi, ettei liikkuminen olisi missään tapauksessa rahasta kiinni. Valitetettavasti sellainen skenaario ei taida olla aivan lähellä. Mutta onneksi ”hintahaitari” on sen verran laaja, että edullisiakin keinoja löytyy. Kuten eräs tuttava joskus totesi: ”Kaikki on nykyään välineurheilua, maksaa ne halvimmat lenkkaritkin jotain!”. Totta tämäkin.

Yksilön ja ympäristön yhteistyö? Näin aiheesta häpeällisen vähän tietävänä en kehtaisi laukoa ideaoita, mutta en tiedä olisiko esimerkiksi kaupunki -ja työpaikkasuunnittelussa mahdollista panostaa hyötyliikuntaan? Toki siinäkin olisi haasteensa, sillä esimerkiksi työympäristön tulisi olla esteetön. Ehkä siinä esille nousee yksilön vastuu: Kulje ympäristössä kehollesi ja terveydellesi ihanteellisella tavalla. Eli se kuuluisa maalaisjärki.


Bildresultat för homer simpson exercise


Entä jos tykkää käydä salilla, liikuntaryhmissä yms., onko fyysinen työ ”jalompi” vaihtoehto? Jos minulta kysytään, liikunta on asia mitä tulisi toteuttaa sen mukaan mistä itse pitää. Samoin vastaisin jos joku kysyisi, onko salilla ja ties missä jumpparyhmissä käytävä jos fyysinen työ kiinnostaa enemmän.

Yhteenvetona voisi todeta, että kukin tyylillään, mieltymystensä ja tietenkin mahdollisuuksiensa mukaan. Pääasia on, että tapa liikkua on juuri itselleen sopivin.