torstai 6. kesäkuuta 2019

Muistoja kevätjuhlista: Valvomista, niiskutusta ja korkkareilla juoksemista


Suvivirsi ja muut kevätlaulut etenkin lasten laulamina.. totta puhuen tällä tätsykällä tahtoo mennä roska silmään näitä kuullessa! Tämä ”allerginen reaktio” on vaivannut jo useamman vuoden ajan. Sama pätee kappaleeseen ”Gaudeamus igitur”, jonka ylioppilaskuoro lauloi maisterijuhlissa. Entäpä kevätjuhlat ennen muinoin? 

Toisen luokan kevätjuhla lauluineen
Kun kelaan vuosia taaksepäin, kevätjuhlista ensimmäiset muistikuvat taitavat sijoittua toisen luokan kevätjuhlaan. Jostain syystä ensimmäisen luokan kevätjuhlaa en muista. Toisaalta muistot ensimmäiseltä luokalta ovat melko negatiiviset, mutta toisella luokalla aloin viihtyä koulussa.



Bildresultat för koivu


Pidin uudesta opettajastamme. Hän oli nuori ja musikaalinen. Hänellä oli todella kaunis lauluääni! Koulun kevätjuhlassa hän laittoi meille melko haasteellisen kappaleen: ”Oi saavu toukokuumme”. Itse rakastin tuon kappaleen melodiaa ja rytmiä! Lauloimmeko muuta? Sitä en jostain syystä muista. No, Suvivirren ainakin koko koulun voimin. Siis niiden parinsadan oppilaan kanssa. Tuossa vaiheessa sisareni oli kuudennella, ja heillä oli perinteen mukaan jäähyväiskappale koko koululle. Nyt en ole aivan varma, mutta olikohan se uusiksi sanoitettu versio kappaleesta ”Menolippu”?

Viides luokka: Kevätjuhla yöllä
Ja minähän en tuosta tykännyt! Kevätjuhla oli partiohenkinen, ja musiikki sen mukaista. Älkää käsittäkö väärin! Minulla ei ole mitään partiota vastaan. Juhlan paikka ja ajankohta menivät vain liian paljon mukavuusalueeni ulkopuolelle.


Bildresultat för lisa simpson tired


Viidesluokkalainen minä en pitänyt opettajastamme (nyt olisin ymmärtäväisempi), enkä hänen esitysideoistaan. Me varhaisteinit lausuimme vuoron perään runoja. Vaikka olin suhteellisen hyvä runojen kirjoittamisessa, minulla ei ole mitään muistikuvaa runostani. Ehkä väsyneenä ja kiukkuisena viskasin paperin roskakoriin.

Kuudes luokka: sketsejä
Vaikka kuudennen luokan opettajamme ei aina ollut aivan reilu (siis 12-vuotiaan perspektiivistä), hänellä oli kaikista niistä monista opettajistamme ehkä eniten huumorintajua ja nuorekkuutta. Meillä tosiaan vaihtui opettaja harmillisen usein. Ei joka vuosi, mutta yhteensä viidesti koko ala-asteen aikana.

Sketsit rakennettiin eri oppiaineista. Ajatuksena oli perustella miksi kyseiset oppiaineet ovat tärkeitä. Oman ryhmäni aiheena oli englanti. Jos oikein muistan, tapahtumana oli epäonnistunut tilaus ravintolassa lomamatkalla. Klassikko!

Yhdeksäs luokka: Esilaulua ja tanssia
Jostain syystä seitsemäs ja kahdeksas luokka ovat jääneet täysin hämärän peittoon. Tässä vaiheessa Pokémonit olivat in, vaikkakin jo hieman laskusuunnassa. No, kuten arvata saattaa, päättäjäislaulu oli tehty kyseisen sarjan tunnarin melodiaan. Jonkin sortin ”vastarannan kiiskenä” en ollut ihan innostunut tästä valinnasta, mutta sen sijaan innokkaana laulajana ilmoittauduin esilaulujaksi. Mukaan tuli pari muutakin, eli aivan yksin ei tarvinnut loiloittaa. Lisäksi olin näiden tyttöjen kanssa esilaulajana Suvivirressä.


Bildresultat för lisa simpson singing


Jaa se tanssi? En tarkkaan muista biisejä, mutta tanssiesitys on jäänyt mieleen. Yritin tosiaan enemmän tai vähemmän epätoivoisesti olla tanssiprojekteissa mukana. Kyllä se jotenkin sujui, mutta rehellisyyden nimissä en koskaan ole ollut tanssissa mikään luonnonlahjakkuus. -Päinvastoin! Tuosta tanssista kuitenkin selvittiin kunnialla. Siihen muuten loppui tanssikokeilut ”wanhojen päivää” laskematta.

Ylioppilasjuhlat: niiskuttelua ja juoksemista lavan poikki
Olin lukiossa mukana kuorossa toisella ja kolmannella luokalla. Myönnän että tykkäsin siitä enemmän kuin tanssikokeiluista! Olin (ja olen edelleenkin) äänialaltani enemmän varsin sopraano, mitä muuten puheäänestä ei aina uskoisi. Yo -juhlassa kuoro aloitti koko homman, ja siksi kuorolaisten tuli siirtyä eteen.

Haasteena oli se, että minun piti oman opintoryhmäni kanssa marssia omalle paikalleni. Ilmeisesti en ollut ihan selvillä miten homman olisi pitänyt sujua.. istuin ja vilkaisin eteen. Voi prkl!!!! Kuoro on jo paikalla. Koska fiksua oikoreittiä ei löytynyt sekunnin varoitusajalla, kipitin etukautta omalle kuoropaikalle. Olen edelleenkin kiitollinen niille oppilaille, jotka ystävällisesti leikkasivat tämän tapahtuman pois juhlavideosta. Tänks!!!!


Bildresultat för yo lakki


Toinen haaste oli juuri ja juuri parantunut flunssa. Nokkani alkoi julmetusti vuotamaan Gaudeamus Igiturin kohdalla. Nenäliina saattoi olla mukana, mutten kehdannut käyttää sitä. Lisäksi se olisi sutannut meikit. Siis yritin niiskuttamalla korjata tilanteen. Lopputuloksena minun oletettiin herkistyneen totaalisesti. En tiedä uskooko kukaan tänäkään päivänä että kyse oli flunssasta.

Millaisia muistoja teillä on jäänyt kevätjuhlista mieleen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti