Suvivirsi
ja muut kevätlaulut etenkin lasten laulamina.. totta puhuen tällä
tätsykällä tahtoo mennä roska silmään näitä kuullessa! Tämä
”allerginen reaktio” on vaivannut jo useamman vuoden ajan. Sama
pätee kappaleeseen ”Gaudeamus igitur”, jonka ylioppilaskuoro
lauloi maisterijuhlissa. Entäpä kevätjuhlat ennen muinoin?
Toisen
luokan kevätjuhla lauluineen
Kun
kelaan vuosia taaksepäin, kevätjuhlista ensimmäiset muistikuvat
taitavat sijoittua toisen luokan kevätjuhlaan. Jostain syystä
ensimmäisen luokan kevätjuhlaa en muista. Toisaalta muistot
ensimmäiseltä luokalta ovat melko negatiiviset, mutta toisella
luokalla aloin viihtyä koulussa.
Pidin
uudesta opettajastamme. Hän oli nuori ja musikaalinen. Hänellä oli
todella kaunis lauluääni! Koulun kevätjuhlassa hän laittoi meille
melko haasteellisen kappaleen: ”Oi saavu toukokuumme”. Itse
rakastin tuon kappaleen melodiaa ja rytmiä! Lauloimmeko muuta? Sitä
en jostain syystä muista. No, Suvivirren ainakin koko koulun voimin.
Siis niiden parinsadan oppilaan kanssa. Tuossa vaiheessa sisareni oli
kuudennella, ja heillä oli perinteen mukaan jäähyväiskappale koko
koululle. Nyt en ole aivan varma, mutta olikohan se uusiksi
sanoitettu versio kappaleesta ”Menolippu”?
Viides
luokka: Kevätjuhla yöllä
Ja
minähän en tuosta tykännyt! Kevätjuhla oli partiohenkinen, ja
musiikki sen mukaista. Älkää käsittäkö väärin! Minulla ei ole
mitään partiota vastaan. Juhlan paikka ja ajankohta menivät vain
liian paljon mukavuusalueeni ulkopuolelle.
Viidesluokkalainen
minä en pitänyt opettajastamme (nyt olisin ymmärtäväisempi),
enkä hänen esitysideoistaan. Me varhaisteinit lausuimme vuoron
perään runoja. Vaikka olin suhteellisen hyvä runojen
kirjoittamisessa, minulla ei ole mitään muistikuvaa runostani. Ehkä
väsyneenä ja kiukkuisena viskasin paperin roskakoriin.
Kuudes
luokka: sketsejä
Vaikka
kuudennen luokan opettajamme ei aina ollut aivan reilu (siis
12-vuotiaan perspektiivistä), hänellä oli kaikista niistä monista
opettajistamme ehkä eniten huumorintajua ja nuorekkuutta. Meillä
tosiaan vaihtui opettaja harmillisen usein. Ei joka vuosi, mutta
yhteensä viidesti koko ala-asteen aikana.
Sketsit
rakennettiin eri oppiaineista. Ajatuksena oli perustella miksi
kyseiset oppiaineet ovat tärkeitä. Oman ryhmäni aiheena oli
englanti. Jos oikein muistan, tapahtumana oli epäonnistunut tilaus
ravintolassa lomamatkalla. Klassikko!
Yhdeksäs
luokka: Esilaulua ja tanssia
Jostain
syystä seitsemäs ja kahdeksas luokka ovat jääneet täysin hämärän
peittoon. Tässä vaiheessa Pokémonit olivat in, vaikkakin jo hieman
laskusuunnassa. No, kuten arvata saattaa, päättäjäislaulu oli
tehty kyseisen sarjan tunnarin melodiaan. Jonkin sortin ”vastarannan
kiiskenä” en ollut ihan innostunut tästä valinnasta, mutta sen
sijaan innokkaana laulajana ilmoittauduin esilaulujaksi. Mukaan tuli
pari muutakin, eli aivan yksin ei tarvinnut loiloittaa. Lisäksi olin
näiden tyttöjen kanssa esilaulajana Suvivirressä.
Jaa
se tanssi? En tarkkaan muista biisejä, mutta tanssiesitys on jäänyt
mieleen. Yritin tosiaan enemmän tai vähemmän epätoivoisesti olla
tanssiprojekteissa mukana. Kyllä se jotenkin sujui, mutta
rehellisyyden nimissä en koskaan ole ollut tanssissa mikään
luonnonlahjakkuus. -Päinvastoin! Tuosta tanssista kuitenkin
selvittiin kunnialla. Siihen muuten loppui tanssikokeilut ”wanhojen
päivää” laskematta.
Ylioppilasjuhlat:
niiskuttelua ja juoksemista lavan poikki
Olin
lukiossa mukana kuorossa toisella ja kolmannella luokalla. Myönnän
että tykkäsin siitä enemmän kuin tanssikokeiluista! Olin (ja olen
edelleenkin) äänialaltani enemmän varsin sopraano, mitä muuten
puheäänestä ei aina uskoisi. Yo -juhlassa kuoro aloitti koko
homman, ja siksi kuorolaisten tuli siirtyä eteen.
Haasteena
oli se, että minun piti oman opintoryhmäni kanssa marssia omalle
paikalleni. Ilmeisesti en ollut ihan selvillä miten homman olisi
pitänyt sujua.. istuin ja vilkaisin eteen. Voi prkl!!!! Kuoro on jo
paikalla. Koska fiksua oikoreittiä ei löytynyt sekunnin
varoitusajalla, kipitin etukautta omalle kuoropaikalle. Olen
edelleenkin kiitollinen niille oppilaille, jotka ystävällisesti
leikkasivat tämän tapahtuman pois juhlavideosta. Tänks!!!!
Toinen
haaste oli juuri ja juuri parantunut flunssa. Nokkani alkoi
julmetusti vuotamaan Gaudeamus Igiturin kohdalla. Nenäliina saattoi
olla mukana, mutten kehdannut käyttää sitä. Lisäksi se olisi
sutannut meikit. Siis yritin niiskuttamalla korjata tilanteen.
Lopputuloksena minun oletettiin herkistyneen totaalisesti. En tiedä
uskooko kukaan tänäkään päivänä että kyse oli flunssasta.
Millaisia
muistoja teillä on jäänyt kevätjuhlista mieleen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti