Paljastus: Taidan nauttia tylsästä elämästä

Maanantai on informaation keruun kannalta mielenkiintoisinta aikaa. Silloin nimittäin on aika kysyä mitä kukin on tehnyt viikonloppuna. Matkustusta lähelle tai kauas, uuden ravintolan testaamista, ystävien tapaamista viinilasillisen ääressä, uusien nähtävyyksien löytämistä, elokuvissa käymistä jne. Kun minun vuoroni tulee, mietin mitä kertoisin: Kävin tavalliseen tapaan lauantaina salilla, kenties kirjastossa sen jälkeen, katson uutiset, nautin iltapalaa ja menen nukkumaan. Erona arkeen on myöhäisempi nukkumaanmenoaika. Tässä vaiheessa toivon että olisin keksinyt hieman edustavamman tarinan.

TV:n kohokohta: Uutiset

Jep, noloa mutta totta! Töiden jälkeen en ole jaksanut/viitsinyt perehtyä mihinkään tv-sarjaan elokuvista puhumattakaan. On toki pari elokuvaa jotka haluaisin katsoa, mutta eri asia on koska kiinnostus ja energia riittävät. Koska haluan edes jonkin verran käyttää laitetta nimeltä ”televisio”, uutiset ovat osoittautuneet sopivaksi ohjelmaksi.

Mutta sentään en ole jumittunut vain yhteen kanavaan! Ylen uutisten lisäksi katson myös kolmoskanavan uutiset ja jopa klo: 22:n uutisia jos aamuherätys sallii. Eli jännitystä piisaa tälläkin alalla! Ja mikä hurjinta, kuuntelen lähes päivittäin Ylen uutiset areenalta. Mitä sitten tulee katsottua jos aikaa on hieman enemmän? Hmm, tällä hetkellä South Park lienee ohjelma jota katsella myös yksittäisten minuuttien ajan. Kyllä, elän vaarallisesti.

Perjantain kohokohta: mukillinen kahvia

Kiitos ”osittaisen” kahvilakon, perjantain kahvimukillisesta on tullut erityisen..erityinen! Kahvi nimittäin maistuu petollisen hyvältä. Kun keittimeen valmistuu teen sijaan kahvia, hyvä ettei syyllisyys iske! Periaatteessa myös lauantaina ”saan” juoda kahvia, mutta jostain syystä lauantain kahvi on jäänyt parina viikonloppuna juomatta.

Pysyn edelleenkin aamukahvimalla linjalla ja pidän kiinni klo: 17:n säännöstä. Periaatteessa aikaraja pitäisi asettaa tuntia aiemmaksi. Käytännössä tunnen itseni jo liian rajoittuneeksi jos aikaraja aikaistuu. Tai sitten kyse on kiukuttelusta ja jääräpäisyydestä?

Lauantain hauskuus: salikäynti

Mielestäni on oikeasti todella hauskaa päästä lauantaina salille. Joka kerta suunnittelen lähteväni ajoissa liikkeelle, mutta yleensä se aikainen lähtö siirtyy parilla tunnilla. Huonona puolena tässä on kotiinpaluun myöhäistyminen, sillä innostun aina kokeilemaan milloin mitäkin. Käytännössä en malta lähteä.

Reissaan harvoin ja lähelle

Miksen voisi vain lähteä viikonloppuisin hieman kauemmaksi? Syy on yksinkertainen: En jaksa eikä matkakuumekaan ole ”vaivannut”. Tämä oli siis jo ennen koronaa. Tosin on eri asia mikä kenellekin on lähellä ja mikä kaukana. Pitäisihän sitä käydä vähän muuallakin, ja varmasti tulen käymään. Tämä viikonloppu on poikkeus! Edessä on peräti vähän päälle tunnin junamatka!

Tylsimys?

Uutiset ja South Park tv-ohjelmina eivät kuitenkaan tunnu liian hävettävältä. Pienempi valikoima mahdollistaa sen, ettei tv:n ääressä tule vietettyä liikaa aikaa. Elokuvia tulee tosiaan katsottua harvoin, mutta toisaalta katsomiskerran ovat ainakin huolella suunniteltuja. Elokuvissa en pahemmin käy kiusallisen ongelman vuoksi: nukahtamisvaara. Elokuvan ei tarvitse olla ns. tylsä, mutta pimeys ja (yleensä) mukavat penkit ovat petollinen yhdistelmä.

Viikonlopun kahvikupposet voivat kuulostaa säälittävältä yritykseltä pitää hauskaa. Toisaalta etuna on ilon aikaansaajan yksinkertaisuus ja toki myös helppo saatavuus. -Kahvin vähentämisen kannalta vähän liiankin helppo. Jottei kaikki pyörisi kahvin ympärillä, myös tee on maistunut. Luulen että kahvin viehätys perustuu ensisijaisesti siihen, että sitä ”saa” juoda harvemmin. 

Miksi lauantain salikäynti voi olla niin hieno juttu? Ilmiö lienee vähän sama kuin kahvin kanssa: lauantai on usein ainoa päivä jona pääsen salille. On toki viikkoja joina salille pääsee useamminkin. Toisaalta sitä lauantain salikäyntiä tulee arvostettua kahvin tapaan kun määrä on rajoitettu. Tämä tuskin on huono asia.

Reissaamisen suhteen en totta puhuen tiedä kuinka motivoitunut tällä hetkellä olen edes kotimaan matkailun suhteen. Pidän kotimaan matkailua yhtä mielenkiintoisena asiana kuin ulkomaan matkailua, vaikka jälkimmäinen on jäänyt pahasti vähälle. Onneksi leirityö mahdollista kotimaan matkailun vähän pidempienkin matkojen päähän.

Ehkä kuulumisia kerrottaessa saatan kuulostaa tylsimykseltä. Itse olen tyytyväinen ja pidän ”hauskanpidon tarvetta” riippuvaisena juuri sen hetken yleistilanteeseen. Omalla kohdallani uusi työ on tehnyt arjesta sen verran vauhdikasta monella tapaa, että työn ulkopuolella on mukavakin painaa jarrua. Kahvin (kofeiinin) vähentäminen oli terveyssyihin liittyvä ratkaisu/yritys. Kylkiäisenä tuli sitten ”viikonloppu” kahvin merkityksen kohoaminen uusiin sfääreihin.

Iloja ne ovat yksinkertaisetkin ilot. Ehkä tässä hivenen pinnallisuuteen vinksahtaneessa some-kulttuurissa on pienimuotoista kilpailua elämäntyylissä, jota säännöllisesti ”tulee” esitellä kuvina Instagrammissa, Facebookissa ja milloin missäkin. Teenkö itse samoin jos jotain esittelykelpoista löytyy. Hmm, tottahan toki, ja ehkä juuri peitelläkseni tylsimys -puoltani.

Löytyykö muita ”tylsimyksiä”? :D

Helppoja vegaaniruokia x4: Pääosassa nyhtökaura

Ajoittaisesta salaattilinjasta huolimatta kesän aikana on tullut harrastettua myös ”oikeaa” ruuanlaittoa. Tähän mennessä ruuat ovat olleet erittäin kasvispainotteisia, joskus myös vegaanisia. Tavallisesti käytettävistä aineksista näkyy aina mikä on ollut tarjouksessa. Valitettavasti reseptit eivät ole aivan tarkkoja, sillä usein laitan ruokaa ”kokoamisperiaatteella”. Suurena apuna on ollut pakkaseen säilytty nyhtökaura sekä pakastesoijarouhe. Tuo Cittari kun ystävällisesti laittoi ne aikoinaan sen verran kovaan tarjoukseen, että pitihän niitä hamstrata. Pieni huomautus: Tekstiin ei liity kaupallista yhteistyötä.  Tässä muutamia hyväksi havaittuja ja helppoja ruokia:

Hapanilmeläpaistos/wokki nyhtökaurasta (vaiko mönjä?)

• Sipulia
• 2-3 valkosipulinkynttä
• pussillinen wokkivihanneksia
• 1 kesäkurpitsa (tarjoustuote)
• paketillinen nyhtökauraa (taisi olla inkiväärillä maustettu)
• mustapippuria tai/ja chiliä
• 1 purkki hapanimeläkastiketta

                                        

Mukavaa vaihtelua tässä oli suolan skippaaminen. Itse tykkään lorauttaa paistoksen sekaa vähän etikkaa tai sitruunamehua lisätäkseni happamuutta. Kuulosta ehkä oudolta, mutta toimii! Tämä ohje on täysin vegaaninen. Lisukkeena toimi tällä kertaa jasmiiniriisi.

Kukkakaali-bataatti -sosekeitto

• pussillinen pakastekukkakaalia
• pari porkkanaa
• 1-2 bataattia
• purkillinen kikherneitä

         

Nuo kikherneet sopivat todella hyvin sosekeittoon. Makuun tulee pehmeyttä, ja keittoon tulee mukavasti proteiiniakin. Myös kidneypavut olen testannut toimiviksi! Mukaan voi lorauttaa halutessaan esimerkiksi kaurakermaa. Yleensä käytän mausteena tylsänä suolaa ja mustapippuria. Myös valkosipulinkynsi ”eksyy” usein joukkoon. Vegaanista tämäkin.

Rasvaton vegaaninen valkokastike

Löytyykö joukosta joku muukin joka mokaa valkokastikkeen kanssa? Tässä pelastava ohje! Tuo rasvattomuus ei liity energiasisällön muuttamiseen, vaan valmistamisen helpottamiseen. Itse tosiaan kuulun heihin, jotka saavat aikaan epämääräisen klönttiseoksen. Tämä kastike sen sijaan onnistuu aina, ja toimii pohjana esimerkiksi pinaattikastikkeelle tai vaikkapa sienikastikkeelle. Ainekset ovat seuraavanlaiset:

• soijamaitoa (esim. 5 dl jos syöjiä on enemmän)
• pari reilua ruokalusikallista vehnäjauhoja

 En tajua miksi tuota makeutettua edes myydään...

Kastike valmistetaan aluksi kuin lettutaikina: soijamaito sekoitetaan vähitellen jauhojen sekaan niin, että seos on tasainen. Tämän jälkeen kasari lämpimälle levylle ja sitten sekoittamaan. Kastike saostuu lopulta, ja mukaan voi lisätä mausteita ja mitä tarkoitus onkaan laittaa joukkoon. Jos joku kokee rasvan välttämättömäksi, sitä voi lisätä kastikkeeseen. Aivan kuten monet perinteiset maitopohjaiset kastikkeet, tämäkin alkaa paksuuntua ajan myötä. Jos tämä häiritsee, kannattaa jauhoja käyttää hieman vähemmän. Nuo lusikalliset ovat tosiaan aika kukkuraisia.. Tuohon sekoittamiseen vielä sen verran, että sitä kannattaa jatkaa kastikkeen saostumiseen asti, sillä näillä pirulaisilla on taipumus palaa pohjaan.

”Lihakeitto” nyhtökaurasta

Jostain syystä nuo tutut kotiruuat ovat alkaneet vetämään puoleensa. Mutta kun lihaa en syö eikä sitä teekään mieli, vegetuotteet saavat toimia paikkaajana. Keittoon päätyi sipulia, porkkanaa, perunaa sekä kasvisliemikuutio. ”oikeaoppisesti” olisi varmaan pitänyt laittaa keittojuuresten mukaisia juureksia, mutta totta puhuen en ole niistä koskaan pitänyt. Syön jos tarjotaan, mutta mahdollisuuksien salliessa pysyttäydyn perunassa ja porkkanassa. Joskus mukaan pääsee myös esimerkiksi paprikaa.

Suosittelen tosiaan testaamaan nyhtökauraa keittoon, sillä koostumus toimii hyvin! Vastoin kuten muutamien valmistajien soijapalat, tämä ei mene ”pesusienimäiseksi”. Ja kuten arvattavissa on, tämä keitto sopii myös vegaaneille. 

             

Leppoisia kesäpäiviä kaikille!