sunnuntai 29. elokuuta 2021

Laiskan ruuanlaittajan terveellinen curry-kanakastike

 Koska pienoinen laiskuus/väsymys/mikä lie edelleen vie voiton, tämä vaikuttaa myös ruuanlaittoon. Koska ilman ruokaa en suostu olemaan eivätkä valmisruuat näytä kelpaavan, jokin oikoreitti oli keksittävä. Monia ruokavinkkejä olen mainostanut sanoilla "helppo", "edullinen" ja "vegaaninen". Seuraavassa vinkissä helppous korostuu. 

Kuten olen todennut, en ole vegaani. Työpaikan ruokalassa syön periaatteessa kaikkia paitsi punaista lihaa sisältäviä ruokia. -Ja kasvisruokaa silloin kun tiedän pitäväni siitä enemmän. Kotona teen melkein aina vegaanista ruokaa, mutta välillä, noin kerran kuukaudessa laitan ruokaa kanasta tai kalasta. Tällä kertaa kertaa ensin mainitusta. Seuraavaksi vinkki laiskan ruuanlaittajan kanakastikkeeseen. Kasvisten määrä on sen verran suuri, ettei salaatin tekemiseenkään tarvitse nähdä vaivaa. 

1 pussi pakaste/wokkivihanneksia (kaipasin vaiheeksi ns. kukkavihanessekoitusta)

1 punainen paprika

1 sipuli 

1 paketti maustamattomia kanasuikaleita

2 prk kaurakermaa

suolaa 

mustapippuria

currya

1. Kypsennä kanasuikaleet huolellisesti. Lisää joukkoon pilkottu sipuli ja paprika. 

2. Lisää joukkoon sulaneet vihannekset

3. Lisää mausteet

4. Lisää kaurakerma ja mausta tarvittaessa lisää. Tarjoile riisin, nuudeleiden tai vaikkapa perunoiden kanssa. 

Lopputulos ei ollut esteettinen, mutta sentään maistuva ja täyttävä.




perjantai 27. elokuuta 2021

Väsyttääkö? -Siispä lepää!

 Kesän kääntyminen syksyyn, harmaus, viilenevät ilmat, paluu arkeen, sateet jne. Erittäin otollisia tekijöitä jotka väsyttävät. Itse nostan käteni ylös välittömästi. Kyllä, väsyttää! Kuluneina vuosina olen väkisin repinyt itseni liikkeelle, tuntuipa miltä hyvältä. -Viis liikkumisen ilosta. Ja minä jos kuka olen siitä paasannut. Entä jos tällä kertaa ajattelisi toisin?

Vähän armoa

Liikkumisen pitäisi olla mukavaa. Aloittamisen ja tekemisen pitäisi ainakin suurimmaksi tulla itsestään. Toki joskus väkisinkin tulee hetkiä joina "joutuu" tekemään jotain vähemmän mukavaa. Entä jos esim. näin syksyn aikaan tulee päiviä, joina liian


usein muukin kuin aloitus menee vain pakottamisen kautta?

Toki jos liikuntaa harrastaa todella harvoin ja satunnaisesti, aloittamine voi olla vaikeaa ihan vain vieraantuneisuuden takia. Enemmän ja säännöllisesti liikkuva saattaa olla tottunut tiettyyn määrään liikuntaa viikossa. Itse voisin todeta olevani aktiiviliikkuja. Liikkumiseni koostuu useasta palasesta: luistelusta (2 x viikko), lenkkeily (lähes päivittäin), jumppa (päivittäin ainakin keskivartalo, muuta harvemmin) ja venyttelystä (päivittäin). 

Venyttelystä ja keskivartalon treenaamisesta en mielelläni luovu, sillä lopputuloksena tahtoo olla kipuja ja jumeja.  Mutta ulos katsoessa näen tuulta ja sadetta. En todellakaan mene lenkille! Huonon sään lisäksi koen kroppani fyysisesti väsyneeksi. Väsymyksen taustaa ei ole pakko perustella. Kun kyse ei ole pelkästään mukavuusalueen ylittämisestä, en näe mitään syytä miksi pakottaisin itseni lenkille. Ehkä kehoni viestittää kaipaavansa lepoa. 

Kevyemmin ei tarkoita lässähtämistä

Liikkumisen vähentämistä ei kannata pelätä. Kunto ei välttämättä laske. Itse asiassa väkisin ja väsyneenä tehty treeni ja liikunta ylipäänsä saattaa pahimmillaan viedä tilannetta ainoastaan alaspäin. Luistelussa olen todennut pienemmän treenimäärän (2-3 krt/viikko) riittävän hyvin, ja kehittävän paremmin kuin suurempi määrä harjoittelua. 

Pari lepopäivää lisää?

Omalla kohdallani lepopäivä on juuri se, mitä noudatan heikosti. Pieni kävely ja ulkoilu ovat (mielestäni) hyväkin vaihtoehto, sillä kaipaan päivittäin raitista ilmaa. Tähän aikaan vuodesta ja näillä keleillä pelkkä oleskelu ulkona ei (mielestäni) ole yhtä mukavaa kuin kesälllä. Mielipidekysymys, makuasia jne.. Se minkä voisin opetella on vaikkapa teen siemaileminen parvekkeella. 


Mihi
n ajan sitten voisi käyttää? Vastauksia on vähintään yhtä paljon kuin lepopäivän viettäjiä: Olemiseen, lukemiseen, ehkä kotitöiden tekemiseen (etenkin jos ne tuntuvat rentouttavilta), elokuvien tai sarjojen katsomiseen, käsitöihin, piirtämiseen, mistä ikinä pitääkään. Ns. rästihommat eivät ehkä suoranaisesti ole rentouttavia, mutta niiden saaminen valmiiksi sen sijaan on. 

Entä ravinto? Pitääkö vähentää?

Sen perusteella mitä olen lukenut, jopa ammattilaisilla (siis liikunta-alan) näyttää olevan tästä eri näkemyksiä. Osan mielestä ehdottomasti kyllä, osan mielestä ehdottomasti ei, osa taas lienee näkemyksissään jossain näiden kaikkien välimaastossa. Itse haluaisin karsia ensisijaisesti pois sanan "pitää". Ja toisaalta myös "täytyy" -sanan. 



Toteasin lepopäivän syömisistä yksinkertaisesti "fiiliksen mukaan". Jos esimerkiksi herkkuja tai ylipäänsä suurempia ruokamääriä tee mieli, se päivän ns. pakollinen eli riittävä energiamäärä sopii mielestäni mainiosti. Tosin itse harrastan todella säännöllistä syömistä. Tilanne on eri ihmisillä, joilla ruokailuajat ovat erittäin epäsäännöllisesti, mikä taas hankaloittaa sopivan energiamäärän hahmottamista. Jos taas ruokahalu on hyvä ja herkkujakin tekee mieli, miksi ei? Kaiken voisi tiivistää ajatukseen "ongelmaton syöminen". 

Onko lepääminen luovuttamista?

Tähän kohtaan totean muidenkin puolesta: Ei! Riittävä lepo on olennainen osa kehittymistä niin fyysisellä kuin vaikkapa kognitiivisella tasolla. Levossa, erityisesti unessa tapahtuu eniten kehitystä. Siitä lähtien kun panostin nukkumiseen enemmän, moni asia on kääntynyt parempaan suuntaan. Kehon ohella myös aivot toimivat paremmin. 

Toinen merkittävä asia jonka olen kantapään kautta oppinut, on riittävän levon ja laadukkaamman unen välinen yhteys. No, aina univaikeuksia ei voi selittää. Itselläni ja varmasti monella muulla liika kuormitus (niin fyysinen kuin psyykkinen) heikentää unenlaatua. Lopputuloksena on harvinaisen negatiivinen kierre jossa yksi ongelma johtaa toiseen jne. 

Yhteenvetoa

Joskus voi olla vaikea erottaa heikko motivaatio ja väsymys. Ensimmäisen kohdalla kannustaisin asettamaan selkeitä ja konkreettisia tavoitteita vaikkapa kirjaamalla niitä ylös. Kynä ja paperi ovat oikein mukavia työvälineitä. Jos tavoitteet tuntuvat mahdottomilta, niitä voi pilkkoa pienempiin osiin. Ajan kanssa heikosta motivaatiosta johtuvat "väsymys" helpottaa. Omalla kohdalla puhun rehellisesti laiskuudesta. Huom, tämä ei tee ihmisestä huonompaa. 

Todellinen väsymys puolestaan ei helpota kuin lepäämällä. Joskus hämmennystä voi aiheuttaa se, että yhden lepopäivän jälkeen energiatasot nousevat hetkeksi mutta laskevat taas. Tällöin lepo ei ole riittänyt. Taustalla voi toisaalta olla myös pitkäaikainen kuormittuminen, jolloin kehoa olisi tärkeää kuunnella erityisen tarkkaan. Itse totesin ettei yksi lepopäivä viikossa ainakaan toistaiseksi riitä. Väsymys iskee ja jo parin päivän sisällä liikkuminen muuttuu pakotetuksi. Siispä kevyempää menoa tilalle kunnes energiatasot palautuvat. 

Myös lepopäivinä pidän tärkeänä saada riittävästi energiaa. Jos keho on väsynyt, se on entuudessaan stressitilassa mitä liian vähäinen energiansaanti ei ainakaan helpota. Toisaalta kannustan panostamaan ns. kunnon ruokaan. Ei vähennyksiä, liikaa rajoja tms. -Ja kohtuudella herkkuja jos tekee mieli. 



Eli jos väsyttää, älkää pelätkö ottaa rennommin! Mukavaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 22. elokuuta 2021

Ihonhoitoni vakiotuotteet tällä hetkellä

No niin. En ole hetkeen kirjoittanut ihonhoitotuotteista. Tämä johtunee osittain siitä, ettei suuria muutoksia valikoimassa ole tapahtunut. Yhtä poikkeusta laskematta valikoima koostuu edelleen ns. halpiksista. Ihoni osaa olla oikukas. Periaatteessa se rasvoittuu herkästi, mutta on toisaalta pintakuiva ja herkkä. Tästä syystä olen jättänyt pois kaikki liian tehokkaasti puhdistavat tuotteet. 

Ihonhoitoni perustuu jossain määriin korealaiseen ihonhoitoon. Käytän vettä todella vähän, ja puhdistan ihon öljyllä (babyoil). Hieron öljyä kasvoihin hetken aikaa. Ehkä yritän myös parantaa verenkiertoa ja toivoa jonkinlaisia anti-age  -vaikutuksia. Ohjeiden mukaisesti (jos olen edes ymmärtänyt niitä) lisään käsin vettä, jolloin öljyn koostumus muuttuu geelimäiseksi. Puhdistan öljyn pois hieromalla kasvoihin tavallista vartalovoidetta, jonka pyyhin ensin vedellä kostutella vanulapulla, sitten kasvovedellä tai misellivedellä kostutetulla vanulapulla. En siis käytä varsinaista puhdistusainetta. 

Voiteiden tulee olla melko mietoja ja mahdollisimman vähän hajustettuja. Seuraavaksi luvassa on ns. vakiovarusteet ja pieni arvio niistä. Vaihtoon vai ei..

Sinkkivoide
Ihoni josta en meinaa saada mitään tolkkua kukkii välillä. Luulen että taustalla ovat mm. stressi ja hormonaaliset tekijät. Toisaalta myös helle ja hikoilu ovat saattaneet vaikuttaa asiaan. Ihoni tekee todella helposti arpia, jotka yleensä ovat erittäin näkyviä. Sinkkivoide on toistaiseksi ollut paras tapa rauhoittaa ärtyneitä näppylöitä jotka ottavat nokkiinsa pelkästä vilkaisusta. Ihan sama vaikka miten varoisi. Itse asiassa niistä jää jälki vaikka miten varoisi, mutta sinkkivoide tuntuu nopeuttavan paranemista. 

Olen käyttänyt vauvoille tarkoitettua sinkkivoidetta. Valintaan vaikuttava mm. hinta, koostumus ja riittoisuus. Apteekin sinkkipasta ei tästä syystä houkuttele. Tällä kertaa Lidlistä hankittu sinkkivoide oli siedettävää käyttää myös kesän helteillä. Yleensä olen laittanut voidetta ns. paikallisesti, mutta joskus laajemmalle alueelle.



Cienin misellaarivesi
Misellivesi vai misellaarivesi? Viisaammat voivat vastata. Käytän suurimmaksi osaksi juuri tätä Cienin versiota. Edullinen ja hyväksi havaittu. Tuon pumppupullon kanssa on ajoittain ongelmaa, mutta toistaiseksi "toimimattomuus" on ratkaistu kääntämällä pullo ylösalaisin ja painamalla pari kertaa. Cienillä misellaarivesi on sopivan miedosti hajustettua ja koostumus mukava. Iho ei myöskään ole osoittanut ärtymisen merkkejä. 

Tosin silloin tällöin käytän Rainbown kasvovettä, mikä ei ole lainkaan huonompi. Ainoa ero on, että kasvovesi ei sovellu silmänympärysiholle. Tai ainakaan ohjeiden perusteella. 


Cien: vegaaninen yövoide
Tätä tuli testattua ihan mielenkiinnosta. Voide oli hieman fiinimpi Lidlin perinteisiin tuotteisiin nähden, ja mielenkiinnosta halusin testata. Voide tuntui ravitsevan ihoa mukavasti ja koostumus oli oikeastaan mukavan kevyt, vaikkei rasvaisuus yövoitessa ole itseäni haitannut. Suuri miinus tulee kuitenkin liian voimakkaasta hajusta. Lisäksi voide on aiheuttanut hetkeksi pientä kutinaa ja kirvelyä kasvojen iholla. Suosittelen vähemmän herkälle iholle. Omalta osaltani totean: Ei jatkoon. 



Bellavita (hajustamaton)
Tämä harvinaisen pahanhajuinen voide on ollut ns. luottotuote jo pitkään. Toistan jo satoja kertoja kertomaani vitsiä: Bellavitan erikoisuus on siinä, että sekä hajustettu että hajustamaton haisevat pahalta. Mikään muu tuote ei ole toistaiseksi pystynyt samaan. Hajusta viis, sillä ihoni on tykännyt Bellavitan päivävoiteesta. Olen kerran kokeillut myös yövoidetta. Hieman miinusta tulee erittäin rasvaisesta koostumuksesta. Iho käytännössä katsoen kiiltää. Toisaalta aamulla iho on ollut todella hyvässä kunnossa. Kenties tämän kaveriksi tulee siis yövoide. 

Vaikka hinta aluksi hirvitti (n. 15 euroa), voide on riittänyt niin pitkäksi aikaa että tuote on maksanut itse itsensä takaisin. Tämä tuubi on hankittu muistaakseni kesäkuussa ja ollut käytössä myös yövoiteena. 



Puhdistuspyyhkeet
Suurimmaksi osaksi käytän tavallisia vanulappuja, mutta joskus näitäkin. Koska liiallinen suihkussa käyminen tahtoo kuivattaa ihoa, on ollut parempi löytää jokin toinen puhdistuskeino illoille joita edeltävänä päivänä ei ole tullut hikoiltua paljoa. Näillä on ollut hyvä pyyhkäistä selän ja rintakehän ihoa sen verran että tuntuu hieman raikkaammalta. Miksi vauvoille tarkoitettuja puhdistuspyyhkeitä? -Koska ne jos mitkä sopivat herkälle iholle. P.S Älkää kysykö kuvan asettelusta.. 



Cien -silmänympärysvoide
Tämä on ollut luottotuote pitkään. Edullista, riittoisaa ja tekee tehtävänsä. Joskus voisin kieltämättä kokeilla jotain muutakin esimerkiksi Lumenelta. Vinkkejä? Ikää on tosiaan 35 vuotta.. minulla siis, ei voiteella.  



Kangasnaamio 
Hah! Kerran pari kuukaudessa haksahdan näihin! Joskus on vain hauska kokeilla näitä. Nyt Lidlin valikoima hieman kyllästytti, joten päätin testata tällaista kangasnaamiota. Taisi olla halvimpien joukossa. Vika on todennäköisesti käyttäjässä, mutta en ole koskaan osannut asetella kangasnaamiota niin että se todella "istuisi". Onko pärstäni malliltaan viallinen? Toisaalta kangasnaamio lähtee helposti pois eikä vaadi huuhtelua tai pyyhkimistä. 

Ja arvio: ihoni ei ainakaan pahastunut tästä. Itse asiassa naamio tuntui kosteuttavan oikein tehokkaasti. En voi kehua että pärstäni olisi erityisemmin nuorentunut, mutta ei myöskään vanhentunut. Kosteuttavasta vaikutuksesta suuri plussa! Eli tätä tulee ehkä kokeiltua vielä uudelleenkin. 



Oliko joukossa tuttuja tuotteita?

perjantai 20. elokuuta 2021

5x viikon ärsyttävimmät & 5x viikon parhaat

Viikko alkaa olla loppusuoralla. Kuluneitä päiviä miettiessäni mukaan mahtuu niin mukavia kuin ärsyttäviä asioita. Jotta lopputulos olisi realistinen eikä ajaisi pakotetttuun optimismiin muttei toisaalta pessimismiinkään, olkoon listassa tasajako. Perusnegatiivisena persoonana aloitan ärsyttävistä asioista:

1. Kiire

Ilmeisesti loma-vaihde on vielä päällä, sillä en meinaa millään pysyä selkeästi tiukentuneissa aikatauluissa. Totta puhuen tuntuu siltä, että aina jotain unohtuu ja olen aina kaikkialla viime tipassa. Raivostuttavinta on, etteivät edes ennakointi ja aikaisempi aloittaminen tunnu edes auttavan! Joko saa odottaa joululomaa...

2. Sateista

Jeps. Juuri kun ehdin niin paljon innostua ulkoilusta, niin eivätkö päivittäiset sateet sitten ole tehneet visiittiään päivittäin. Kyllä, aurinkokin pilkahtelee ja välillä on suorastaan ihanteellinen ulkoilusää. Harmi vain, että ne hetket ajoittuvat sopivasti niin, ettei lenkkeilylle ole mahdollisuuksia. Luonnollisesti ne hetket ovat sen mittaisia että pidempikin ulkoilu olisi mahdollista. Mutta kas kummaa, heti kun ulkoiluun sopiva aika on, sataa. Voi pojat miten mukavaa aikaa syksy onkaan!

3. P**ka kunto

Kuntoportaat, lenkkeilyalueet, kuntoilupisteitä, wohoo!!!! Yritä näistä innostua kun kunto on päättänyt laskea niin, että aiempaan nähden tekeminen onnistuu juuri ja juuri puoliteholla. No, onneksi liikkumaan pääsee. Pieni määrä lisäenergiaa olisi vain mukava juttu. 

4. Laiskottaa

Edellisestä samankaltaiseen tilaan: laiskottaa toden teolla. Totta puhuen myös aikaansaamattomuus on tullut uutena kumppanina ilmeisesti jäädäkseen pidemmäksikin aikaa. Tässä kohden olen jo tarvinnut pientä "toiminnanohjausta". Käytännössä tämä tarkoittaa tehtävien asioiden kirjoittamista ylös. Ja kyllä, saisin ehkä alle puolet pakollisista asioista tehtyä ilman että kirjoittaisin lapulle päivän tehtävät. Huoh.. 

5. Työpöytä/ruokapöytä koko ajan sekaisin

Niin.. jotenkin organisointitaitoni ovat vielä hakusessa uudessa paikassa. Tilanne on helpottamaan päin, mutta vielä on paljon tekemistä. Ostoslistalla lienee seuraavaksi jokin paikka mm. papereille. Ja ties mille. Viikonlopun teemana pitäisi kai olla esimerkiksi laatikostojen etsiminen. Nettikirpparit luonnollisesti ovat houkutteleva ratkaisu. Äsken mainittu laiskotus vain tahtoo jarruttaa aloittamista. 

Joo joo! Jätetään siirrytään siis valituksesta viikon mukaviin kuulumisiin:

1. Jäällä taas!

Voi kyllä! Jo kerta viikossa on piristänut niin mieltä kuin kroppaa! Tietenkin pitkä tauko on tehnyt tehtävänsä, ei siis hyvällä tavalla. Toisaalta luistimet ja terät tuntuvat tutuilta ja kömpelyys sekä epävarmuus vähenevät joka kerta. Toistaiseksi olen halunnut keskittyä perusluisteluun ja varmuuteen. Valssi-ritti -harjoitteet ovat hyvin riittäneet hypyiksi. Itse asiassa vihdoin ja viimein hypyn tekniikan hiominen mahdollisimman pitkälle on alkanut kiinnostaa... 

Ennen kaikkea aivan parasta on mukava ja osittain tuttu porukka, ja jo lapsuudesta tuttu jäähalli. Hassua ehkä, tuossa hallissa on aivan ominainen haju joka on vuosikaudet pysynyt samana. Mikä lie hien, kumimattojen ja ilmankosteuden sekoitus?

2. Sosiaalista elämää

Sosiaalinen elämä on tosiaan lisääntynyt luistelun myötä. Ihan parasta oli saada tällä viikolla lenkkiseuraa! Vaikka olen mieltänyt itseni aivan erakoksi, tämä kieltämättä oli mukavaa vaihtelua. Lisäksi on ollut hauska tavata perheenjäseniä hieman useammin. 

3. Mukava soittaa!

Viikko takaperin saapui viimein uusi digitaalipiano. Vanhassa ei suoranaisesti ollut mitään vikaa. Säästämisen ja 15 vuoden yhteiselon jälkeen oli vain mukava päivittää soitin. Uusi digitaalipiano on soinut oikein kauniisti ja tuntuma on sopiva. Soittaminen on toistaiseksi ollut peräti päivittäistä. Kovin pitkiä aikoja en saa aikaiseksi harjoitella, mutta sen verran että kesän tauon unohdukset alkavat kompensoitua. 

4. Töissä alkaa asiat selkiytyä

Näin toisella kokonaisella viikolla itse paikka tuntuu tutummalta, samoin päivittäiset käytännöt ja työtehtävät ylipäänsä. Luulen että muutaman viikon sisällä varsinaiset työtehtävän saavat lopullisen muotonsa ja ehkä asiat alkavat mennä enemmän rutiinilla. Huonon nimi- ja kasvomuistin omaavalle näiden asioiden muistaminen on muuten kova juttu! Siinä yksi ilonaihe lisää. 

5. Vähemmän uniongelmia

Tämä on ollut oikein mukava ilmiö! Toivottavasti liika iloitseminen ei käännä tilannetta päälaelleen. Toki kerran yössä tulee herättyä, mutta uni antaa harvoin odotuttaa itseään. Nukkumaanmenoaika saisi vähän vielä aikaistua, mutta nykyinenkin aika on siinä mielessä riittävä koska herään ennen puhelimen herätystä. 

Luulen että asiaan vaikuttaa mm. ilmojen viileneminen ja rutiinien selkiytyminen. Hyvissä ajoin tehty iltakävely on osoittautunut hyväksi tavaksi. Tosin se täytyy tehdä niin, että rauhoittumiseen on vähintään pari tuntia aikaa. En tosin voi kehua olevani "skarpimpi", mutta sentään riittävästi nukkunut. 

Hyvää viikonloppua kaikille!!!! 

P.S Miten teidän viikkonne on sujunut? Pääsevätkö ärsyttävien ja mukavien asioiden määrä tasoihin?

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Näillä keinoilla olen saanut minimoitua selkäkivut

 Toistan itseäni: selkäni on hieman haasteellinen. Siinä vaiheessa kun pitkä selkä, lordoosi ja kuulemma aivan lievä skolioosi kohtaavat, ihmekös tuo jos erityisesti ristiselkä kipeytyy herkästi. Ajoittain myös yläselkä kipeytyy toispuoleisesti. Kipujen aiheuttaja on tavallisesti istuminen tai pitkäaikainen seisominen tavalla tai toisella huonossa asennossa. Ensimmäisen kerran selkäkivut alkoivat kiusata 7.luokalla erityisesti kuviksen tunneilla kun maalasimme seisaaltaan. 

Meni pitkään ennen kuin jaksoin ymmärtää istumisen ja ylipäänsä (hereillä tapahtuvan) pitkäaikaisen paikoillaanolon yhteyde selkäkipuihin. Minähän jumppasin keskivartalon lihaksia päivittäin. Mutta silti.. vähitellen kivut helpottivat. Se vain vaati monen asian muuttamista. Toki satunnaisesti erityisesti ristiselkä kipeytyy edelleen, mutta selkeästi harvemmin. Seuraavat asiat ovat auttaneet merkittävästi: 

Säännöllinen ja monipuolinen keskivartalon lihasten vahvistaminen

Itse tein aikoinaan sen virheen, että oletin päivittäin tehdyn aina samanlaisen lihastreenin riittävän. Tämä oli siis aikaa ennen luistelua. Vajaa 10 vuotta sitten erityisesti ristiselkäni kipeytyi säännöllisesti. Kivut helpottivat selkeästi luistelun aloituksen myötä. Tämä ei siis ole mainospuhe taitoluistelun, vaan nimenomaan lihaskunnon harjoittamisen monipuolistamisen puolesta. Jo liikkuminen jäällä vaatii keskivartalolta paljon. Toisaalta esimerkiksi uinti on kesäisin osoittaunut hyväksi lajiksi. 

Toinen hyväksi havaittu laji on ollut jooga. Olen saanut aikaiseksi käydä ohjatuilla joogatunneilla vain harvoin. En ole joogassa aktiivinen ainakaan pitkäkestoisen harjoittelun suhteen. Toisaalta ns. aurinkotervehdys jota olen pyrkinyt muokkaamaan on ollut oikein sopiva liikesarja. 



Valitettavasti pikaratkaisuja on siis vähän. Toisaalta tämä ei sulje pois uutta syytä panostaa lajiin mistä pitää. -Tai sitten kokeilla ja tutustua eri lajeihin. 

Tasapaino vatsa-ja selkätreenin välillä

Ymmärtääkseni tässä on klassinen virhe. Se sikspäkki kun olisi niin kiva saada esiin ettei ole syytä tuhlata liikaa aikaa selkälihasten treenaamiseen. Tavallaan ymmärrettävää: vatsalihakset ovat helposti havaittavissa kun peiliin katsoo. Molempia "puolia" olisi kuitenkin tärkeää treenata tasapuolisesti. Aivan helppoa tasapainon löytäminen ei aina ole, sillä vatsa-ja selkälihakset "tuntuvat" ja ovat muutenkin asettuneet hieman eri tavalla. 



Mitään hyvää muistisääntöä en ole tähän löytänyt. Itse olen tyytyväinen ainakin silloin, kun kykenen jännittämään ristiselän alueen lihakset. Ja ylipäänsä silloin kun, kun saan selälihasliikkeet kohdistumaan ns. oikeaan osoitteeseen. Selkälihastreenissä myös kohtuullinen vastus auttaa pitämään lihakset vahvoina. Itse aikoinaan salilla (kun sinne pääsi) käytin selkätreenissä n. 5 kg:n vastusta. 

Syvät vatsalihakset/core

Eiväthän ne kaikki liikkeet kovin mukavia ole: vaikeita, pitkäkestoisia ja yleensä kohdistuvat juuri niihin lihaksiin joita pitäisi vahvistaa. Ymmärrän yskän. Syvien vatsalihasten treenaamisessa on kuitenkin merkittävä etu: ryhti ja kehonhallinta pysyvät. Nämä puolestaan auttavat pitämään selväongelmia vähemmällä. Hyviä liikkeitä ovat erilaiset lankutukset, ei-rutistus -tyyppiset vatsalihasliikkeet sekä liikkeet jumppapallon kanssa. 



Arkiaktiivisuus

Peffa ylös penkistä! Edelleen pidän istumista pahimpana "tappoliikkeenä". Vähän liian suuri määrä tätä yhdistettynä päivittäisyyteen on erittäin huono yhdistelmä. No, kehot ovat erilaisia ja ehkä osalla selkä kestää paremmin. Itselläni ei. Omalla kohdallani tuo paljon puhuttu arkiaktiivisuuden lisääminen on auttanut paljon. Kaikkea istumista ei voi poistaa, mutta vähentäminen auttaa. Muutaman kuluneen vuoden aikana esimerkiksi taukojumppa ei tunnu enää keski-ikäisten täti-ihmisten puuhalta. Toisaalta keski-ikää tässä itsekin koputellaan. -Keppijumppa melkein unohtui..

Tilanteesta ja olosuhteista liittyen hyväksi havaittua taukojumppaa ovat mm. kävely, pieni paikoillaanjuoksu, hartioiden pyörittely, keppijumppa, jooga, kyykyt.. oikeastaan mikä tahansa ei lämmittelyä vaativa liike käy. Eli oikeastaan liikkeet jotka itsessään ovat lämmittelyä. 

Lopuksi

Vaikka tekemistä onkin ollut aiempaan nähden oletettua enemmän, tulokset ovat olleet harvinaisen hyvä motivaattori. Toisaalta lihasten pitämistä vahvoina auttaa erityisesti niiden "omien" lajien löytäminen. Omalla kohdallani hieman helpottaa esimerkiksi jo lapsena opitut liikkeet taitoluistelun oheisharjoittelun kautta. Toisaalta nämä tulivat välillä tutuiksi myös peruskoulun ja lukion liikuntatunneilla. 



Jos vasta aloittelet lihasten vahvistamista, kärsivällisyys ja toisaalta pitkäjänteisyys ovat melkein pakollisia työvälineitä. Vaikka alussa projekti voi tuntua suorastaan ärsyttävältä, älä luovuta! Vähitellen lihakset vahvistuvat, ja esimerkiksi viikkotasolla eroja voi olla havaittavissa. 

Mukavaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 15. elokuuta 2021

Helppoa, edullista ja vegaanista: tomaattipohjainen pastakastike soijarouheesta

 Se perinteinen: helppoa, edullista ja vegaanista. Tällä kertaa listalla olisi tomaattipohjainen pastakastike soijarouheesta. Ehkä otan vapaudet käyttää nimikettä soija-bolognese, vaikka resepti ei ehkä ole aivan autenttinen virallisen bolognesen kanssa. Taas ajatuksena olisi valmistaa arkiruokaa 2-3 päiväksi. 

n. 1,5 dl soijarouhetta liotettuna

1-2 sipulia

1 suuri porkkana 

1/2 kesäkurpitsa

1 tomaatti pilkottuna

Oliiveja

1 prk paseerattua tomaattia (500 g)

(tomaattipyrettä)

suolaa

mustapippuria 

oreganoa tai/ja basilikaa

1 prk kaurakermaa (ei pakollinen)


1. Paista kasvikset haluamallesi kypsyysasteelle



2. Lisää joukkoon liotettu soijarouhe ja oliivit (ei haittaa jos nestettä tulee hieman mukaan)



3. Lisää paseerattu tomaatti ja tomaattipyree


4. Lisää mausteet

5. Lisää kaurakerma ja mausta tarvittaessa lisää. Tarjoile haluamasi lisukkeen kanssa. 



Kuten huomattavissa on, maustamisen suhteen tämä ruoka menee perusmauilla. Mukaan voi tietenkin lisätä esimerkiksi valkosipulia. Itseltäni se jäi pois unohdukseksi kutsutun inhimillisen erehdyksen vuoksi. Hyvä selitys? 

Lopussa muistutan jälleen, että itse en ole vegaani. Punaista lihaa ja muutamia nirsoilun kohteita lukuunottamatta olen sekasyöjä, mutta vegaanipainotteinen. Itse tosiaan päädyin tällaiseen kompromissiin monesta syystä: terveydellisistä, käytännön tason sekä sosiaalisista syistä. Voisin vedota myös ilmastosyihin. Valitettavasti olen tietoinen etteivät kaikki käyttämäni raaka-aineet ole niitä parhaita tästä perspektiivistä. Siispä sädekehä siirtyköön jonkun toisen pään päälle. 

Itse panostan mieluiten ruokaan, josta pakkausjätettä syntyy mahdollisimman vähän. Tästä syystä itse tehty ruoka tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Tästä syystä esimerkiksi riittoisat soijatuotteet ovat kovassa käytössä. Mutta.. ei liikaa stressiä, pääasia että ruuanlaitto on mukavaa ja lopputulos maistuva!

Mukavaa sunnuntaita kaikille!




torstai 12. elokuuta 2021

Loma loppui, arki alkoi: Tuttua, uutta ja mukavasti ulkoilua

 Päk to wörk! Arki on siis alkanut, joskaan ei aivan pehmeällä laskulla. No, ehkä tähän jotenkin ehtii mukaan. Kuten arvata saattaa, luvassa on pieni kuulumispäivitys ensimmäisestä työviikosta ja ylipäänsä paluusta arkeen. 

Töissä uutta sekä tuttua

Työnkuva ja paikkakin ovat osaltaan tuttuja. Konkreettisesti paikka on tuttu todella monen vuoden takaa ja aivan eri tavalla. Ns. käytännön asioissa erityisesti TVT-puolella on sekä tuttua että uutta, mutta onneksi aiemmin opittu nopeuttaa hieman uuden oppimista. Ihan parasta vaihtelua on työpaikan sijainti kävelymatkan päässä. Kävelymatka ei ole pitkä, eli jos se "kunnon" talvi taas sattuu tulemaan, tuosta pitäisi selvitä jäätymättä. No, esimerkiksi räntä- ja loska -kelillä tilanne voi olla toinen. 

Jäälle pitkän tauon jälkeen

Edellisen kerran luistelun helmikuussa, ja sekin oli ulkojäällä. Varmuuden vuoksi suhtaudun varauksella jäähallin aukioloon, sillä koronatilanne edelleen näyttää muuttuvan jatkuvasti. Nyt ei auta muu kuin toivoa, että rokotukset vaikuttaisivat tartuntalukuihin toivotulla tavalla. Siitä huolimatta toivon että jokainen jaksaisi vielä malttaa mielensä ja varoa. Jo maskin käyttö julkisilla paikoilla erityisesti tilanteissa joissa turvaväliä ei voida pitää auttaisi paljon. 

Entä luistelu? Kieltämättä näin pitkän tauon jälkeen ilmassa on ollut pientä jännitystä. Mutta oikein mukavastihan se meni! Näin ensimmäisellä kerralla oli juuri sopivaa aloittaa teränkäyttöharjoituksista ja ns. helpoista hypyistä. Oheisissa harjoitukset olivat juuri mitä hieman kadonnut kehonhallintani kaipasi: harjoittelua piruetti lusikalla ja juuri sopivia harjoituksia keskivartalolle. Odotan innolla ensi viikkoa! Ylipäänsä kroppani tykkäsi tuosta kaikesta, tuntuu että viime päivien jumitus ja painostava olotilakin helpottivat. 

Unettomuus vaivaa..

Kostea ilma, uusi työ tuttuudesta huolimatta, muutoksia muutosten päälle ja ties mitä mieltä myllertävää. Yritä siinä sitten nukkua vaikka mieli tekisikin. Yritän parhaani mukaan olla stressaamatta uniongelmista, sillä kyseinen asia vain tahtoo pahentaa asiaa.  Kahvi ja alkoholi ovat jääneet kokonaan pois, jälkimmäinen 100%:sesti ja kahvin määrän yritän pitää vähäisenä tai aamuun painotettuna. No, toistaiseksi näistä ei ole mitään hyötyä. 

Kieltämättä unettomuus saattaa osaksi johtua muutamista toistuvista virheistä. Niistä lienee tulossa laajempi, aivan oma ripitystekstinsä. Asiaan vaikuttavat seuraavat virheet: ruutuaika liian lähellä nukkumaanmenoa, lenkkeily liian myöhään ja ylipäänsä asioiden jättäminen viime tippaan. Inhottava myöntää, mutta edelleen on asioita jotka näyttävät liittyvän omaan toimintaani. 

Ulkoilun lisääntyminen

Toisaalta tämä oikein mukava asia. Lenkille pitäisi vain lähteä tuntia aiemmin. No, huomenna tavoitteena olkoon 10 minuuttia tavallista aiemmin, seuraavana päivänä toiset 10 minuuttia jne. Pehmeä lasku? Olen saanut takaisin tutut alueet ja hyvät lenkkeilymahdollisuudet, eli kovin suurta puskemista lenkille lähteminen ei vaadi. Vaikka ajankohdassa on parantamisen varaa, ulkoilu on tehnyt hyvää erityisesti mielialalla. Kunto saisi olla reippaasti parempi, mutta kenties siihen tulee muutoksia. -Siis parempaan suuntaan. 

Tulevat kuukaudet

Luvassa on ensisijajisesti pienoinen totuttelu arjen aikatauluihin ja ylipäänsä siihen, että kellonajat ovat hievenen merkittävämmässä roolissa aiempaan nähden. Onneksi vuorokausirytmi on suunnilleen arki-asetuksissa, vaikka nukkumaanmenoaika saisi aikaistua puolella tunnilla. No, päivä päivältä paremmin. 

Kuten ennenkin, liikunta on minulle myös ns. henkinen voimavara, minkä vuoksi olen iloinen parantuneista ulkoilumahdollisuuksista. No, säätilat eivät ehkä aina mene yksiin tämän suuren ilon kanssa. Mutta sään salliessa yritän pitää ulkoilun säännöllisenä. Toinen mikä edelleen kiinnostaisi hieman, on säännöllinen uiminen. Kunhan uimahalli aukeaa, harkitsen sarjakortin hankkimista. Monestikohan säännöllinen uiminen on ollut harkinnassa.. 

Liikunnan ohella tykkään edelleen mm. soittaa, maalata tai vaikkapa lukea. Kiitos paikallisen kirjaston, lukemistoakin saa oikein mukavasti. Jos rehellisiä ollaan, tekemistä tahtoo riittää siinä määrin että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken. No, tärkeimmät asiat ensin, sitten sellaiset joille aikaa jää. 

Miltä sinun syksysi näyttää?

maanantai 9. elokuuta 2021

5 x Hyväksi havaittuja liikkeitä selkälihasten treenaamiseen

Selkälihasten treenaaminen tuntuu joskus aivan omalta lajiltaan. Itse koen haasteeksi sen, että liikkeet ovat vaikea saada "tuntumaan". Lisäksi osa selkälihasliikkeistä kohdistuu herkästi väärään lihakseen, jolloin liikkeeseen on keskityttävä huolella. Kuten olen tuonut esille, selkäni kipeytyy herkästi. Pitkähkö sekä suhteessa jalkoihin, lordoosi, lievä skolioosi jne. Tuolla paketilla pääsee jo pitkälle. Ja eihän sitä istumista voi loppumattomiin välttää. Tässä muutamia hyväksi havaitttuja liikkeitä, jotka ovat oikeastaan päivittäin käytössä: 

Yläselän nostaminen
Tämä perusliike kohdistuu alaselän lihaksiin. Noston aikana on hyvä huolehtia, että juuri alaselän lihakset saavat kuormitukset, eivät esimerkiksi niskan alueen lihakset. 


Käsien ja jalkojen nostaminen erikseen
Käytännössä vastakkainen käsi ja vastakkainen jalka nousevat. Liike kohdistuu sekä alaselkään että selän pitkiin ojentajiin. 



...Ja samaan aikaan



Lentokone
Periaatteessa sama kuin edellinen, mutta noston jälkeen kädet ja viedään sivuille niin, että lopputuloksena on X-asento. Tässä voi pysyä hetken. Kädet ja jalat tuodaan vierekkäin ja lasketaan alas. 

Nostot jumppapallon päällä 
Samainen yläselän nosto, mutta jumppapallon päällä. Näin liikerataa saadaan laajennettua ja näin nostettua tehoa. 

Mikäli käytössäsi on käsipainot tai levytangon levy, voit hyödyntää näitä lisävastuksena. On kuitenkin hyvä muistaa, että maltillinen ja huolellisesti tehty liike takaa varmemmin toivotut tulokset: Kohdelihaksen vahvistumisen. 

Mukavia treenihetkiä kaikille!

perjantai 6. elokuuta 2021

Minimalismi arjessa: kauniimpi nimi säännölliselle inventaariolle

 En ole "konmarittanut" kämppääni enkä itse asiassa edes lukenut kyseisen asian keksijän teoksia. Olen vain tykännyt jo pidemmän aikaa karsia turhia tavaroita pois. Myöhemmin luin minimalismista. Itse asiassa vasta nyt tajusin kyseen olevan taidesuuntauksesta. Toki -ismi -päätteestä tämän olisi voinut päätellä. Totta puhuen en edes miettinyt asiaa. 

Tavaroiden karsiminen ilman ohjeistusta

Laiskuus ja saamattomuus ovat ensisijaisia tekijöitä siihen, miksen ole aiheeseen liittyviä teoksia lukenut. Ehkä minulla oli vain kiire itse asiaan. Jostain syystä erityisesti syksy ja kevät ovat aikaa jolloin motivaatio inventaarion tekemiseen kasvaa. Usein ensimmäinen kohde on vaatekaappi. Helpoin ja luotettavasti kaaoksessa. 

Ne nk. "pikkutavarat" ovat jostain syystä hankalia. Yleisin syy on, ettei niiden alkuperää edes muista. Mikä on itseni ostama? Minkä olen löytänyt? Mikä on syntympäivälahja? Mikä oli arvokas? Suhteeni näihin on ristiriitainen. Jostain syystä ne kulkevat mukana vuodesta toiseen ja asunnosta toiseen. Pölyjä pyyhkiessä jonglööraustaidot ainakin kehittyvät. Rehellisyyden nimissä en kuitenkaan kykene motivoitumaan tuolla ajatuksella. Lähinnä esteet siivotessa ärsyttävät. 

Ehkä juuri nämä hetket kyseenalaistavat pikkutavaroiden välttämättömyyden. Ovatko ne tosiaan niin arvokkaitai että niiden olemassaolo juuri tuossa tai ylipäänsä omistuksessani on niin tärkeää? Muutaman kerran tulee epäilyksiä ja pohdintaa voiko ne laittaa. Lopulta kyllä, -Ellen ehdi enemmän tai vähemmän vahingossa rikkoa niitä. 

"Ohjeistajana" toimii käytäntö. Kun tavarasta X (mieluummin monikossa) pääsee lopulta eroon, sen jättämä tyhjä tila jostain syystä huojentaa.  Vaikka vapautunut tila olisi pieni, jokin siinä vain rauhoittaa. Jos oikein muistan tuttavani kertomaa, konmarittaja kysyy itseltään "tuoko tämä tavara minulle iloa" (tai jotain vastaavaa). No, siinä mielessä toimintani osuu kai oikeaan, jos kyseisen tavaran olemassaolo ärsyttää. 

Myönnän aiemmin harrastaneeni aktiivisemmin koriste-esineitä yms. Tämä pohjautui muistaakseni.. lehtien artikkeleihin, muotisuuntauksiin yms. Ilmeisesti tämä muoti ei sopinut minulle. Näin jälkeenpäin totean, että suuritavaramäärä aiheutti epämukavia tuntemuksia ja aiheutti jonkinlaista levottomuutta. Karsiminen ja inventaariot eivät vaatineen ohjeistusta. Motivaatio niihin syntyi omasta takaa. Ja avoimemmassa tilassa on mukavampaa liikkua..



Mikä on vaikeinta?

Vaikka erityisesti inventaarion puitteissa saatan laittaa tavaraa ja vaatteita pois hullun kiilto silmissä, ei se aina niin helppoa ole. Erityisen vaikeaa päätöksenteko on sellaisten tavaroiden kohdalla, joita tarvitsee harvoin. Vaatteista tällaisia sellaiset jotka ovat tarkoitettu ns. ääripään lämpötiloille. Tänä vuonna sekä talvella että kesällä tällaiset vaatteet tulivat viimeinkin käyttöön. Kiitos "kunnon" talven ja kesän. 

Erityisesti korona-aikaan kaikki juhliin tarvittava aina vaatteista mahdollisiin ruokailuvälineisiin ovat myös olleet lähinnä säilössä. Välillä niitä muutamaa juhlamekkoa katsellessa melkein ärsyttää niiden säilyttäminen. Tilaahan ne eivät vie, mutta tarpeettomuus ja epätietoisuus sen kestosta ajoittain ärsyttävät. Onneksi mekot ovat malliltaan ajattomia, joten tuskin ne vanhanaikaisiksi ehtivät käydä. 

Välillä kuitenkin iskee se kuuluisa "entä jos tarvitsen tätä" -ajatus. Yleensä tämä kyllä iskee sellaisten kohteiden kohdalla, joiden tarvitseminen on hyvin kyseenalaista. Tai toinen paras: sukat jotka ovat melkein kuluneet pohjasta puhki, eikä niitä ole tullut laitettua jalkaan yli vuoteen. Miksi tällaisia edes jää sukkalaatikkoon... kerron vastauksen kun saan sen selville. 

Vastapainona uusien tavaroiden hankkimisen vähentäminen

En halua kannustaa ihmisiä "ylisäästämään", lähinnä ns. järkevään rahankäyttöön. Aiheesta lisää löytyy täältä. Itse huomioin tämä asiat ostoksia tehdessäni: 

- Välttämättömien ostosten priorisointi

- Heräostoksia mahdollisimman vähän/rajoitetusti

- Sisustuksessa pientä suunnitelmallisuutta (paljonko tavaraa haluat pitää esillä)

- Ekologisten kysymysten huomioiminen (turhan tavaran suuren määrän haitat, tavaran kesto     ja mahdollisuudet kierrättää)

- Tutki second hand -tuotteiden tarjontaa (Esim. Facebook on täynnä kirpputoreja). Näin            saatat saada myös itsellesi turhaa tavaraa kiertoon. Varmin tapa tässä on lisätä "annetaan      pois" mikäli kyseinen tavara ei ole erityisen arvokas. 

Tavaroiden, siis turhien sellaisten liiallisen kertymisen takana on tavallisesti suurempi nopeus niiden hankkimisessa kuin hankkiutumisessa eroon. En toki tuomitse vaihtelua. Kyllä, joskus se virkistää. Vaikka se 15 sitten hankittu sohva olisi miten hyvässä kunnossa tahansa, jonain päivänä sitä ei vain jaksaisi katsella. -Etenkin jos markkinoilla on enemmän silmää miellyttävä vaihtoehto saatavilla. Joskus vain tekee mieli päivittää. 

Alennusmyynit ja kirpputorit ovat toisaalta kaikessa toimivuudessaan myös petollisia: matala hinta voi houkutella ostamaan ns. samalla rahalla kaksi kertaa enemmän tavaraa, vaatetta ja muuta "tätä tarvitsen joskus" -kategorian ostoksia. Ja kyllä, allekirjoittanut itsekin on usein tähän haksahtanut. Valitettavasti se "joskus" ei suostu ilmestymään edes muutaman vuoden kuluttua tavaran ostamisesta. Lopputuloksena sitä "joskus" -hetkeä odottavia tavaroita kertyy enemmän kuin poistuu. Petollisuudesta huolimatta suosin sekä alennusmyyntejä että kirpputoreja. Tosin tätä kirpparilöytöä en kadu..



Unohtaminen = oikea valinta

Niiden "tätä tarvitsen joskus" -tavaroiden laittaminen pois tai esimerkiksi kiertoon voi juuri luopumisen hetkellä olla vaikeaa. Miksi? Ehkä omistaminen ja uuden saaminen on jostain syystä hauskempaa? Itse ajattelen tavarasta luopuessa tai vaikka valitsessa keräykseen meneviä vaatteita helpottuneisuuden tunnetta kun pussi on suljettu ja viety keräyspisteelle. 

Kotiin palattuani vapautunut tila tuntuu miellyttävämmältä näkymältä, ja poistuneet vaatteet ym. tavarat unohtuvat. Jäljelle jäävä ne, mille oikeasti on käyttöä. Koriste-esineistä puolestaan jäljellä ovat ne, joihin liittyy aitoja muistoja tai muuta tärkeää. Niin kutsuttua tunnearvoa. Esimerkiksi ylioppilaslakkia käytän harvoin, en edes kerran vuodessa. Sen tunnearvo on kuitenkin sitä luokkaa, että säilytyslaatikko saa rauhassa pölyttyä kaapissa. Ehkä joskus pyyhin pölyt pois. 

Millaisen määrän tavaraa sinä koet sopivaksi? Kuinka helpoksi koet tavaroista luopumisen?






tiistai 3. elokuuta 2021

"Yli varojen eläminen on Suomessa varsin yleistä"

Tilipäivään on vielä pari viikkoa mutta rahat loppuivat jo pari päivää sitten. Tuntuu hämmentävältä että tällainen, kuukausittainen toteamus tulee yhden jos toisenkin suomalaisen suusta. Aiheesta hieman lisää googletellessani esille tuli mm. Vantaan Sanomien, melkein yli puolitoista vanha artikkeli. Suurimmaksi osaksi teksti koostui OP:n antamista neuvoista talouden hallintaan. Ennakointia, arviointia budjetista, pakollisten menojen priorisointi jne. Artikkelin löydät täältä. En todellakaan halua nousta kenenkään ylipuolelle, mutta itselleni nuo olivat itsestäänselvyyksiä jo teini-ikäisenä vaikka asuinkin vanhempien luona. 

Tämä kuitenkin hämmensi eniten: "Yli varojen eläminen on Suomessa varsin yleistä. Viime vuonna 400 000 suomalaisella oli maksuhäiriömerkintä, kun kymmenen vuotta aiemmin maksuhäiriöisiä oli 100 000 vähemmän.

Hurjia lukuja minun korvaani. Oma rahankäyttöni on ehkä kolmen tekijän summa: kotona opitut asiat, peruskoulussa opitut asiat sekä taipumus säästäväisyyteen. Ja neljäntena innottomuus shoppailua kohtaan. Olen kuitenkin   tähänastisen elämäni aikana ehtinyt nähdä konkreettisesti rahankäyttöä minkä logiikkaa minun on vaikea ymmärtää. Tässä tekstissä pyrkimykseni ei ole mollata yli varojensa eläviä ihmisiä, vaan tuoda esille juuri niitä asioita asioita joita en käsitä sekä pohtia niiden mahdollista taustaa. 

Miksi laskuja ei voi priorisoida?
Asuessani vuokralla olen aina mielelläni pyrkinyt vaikuttamaan vuokran maksupäivään: lähes välittömästi palkkapäivän jälkeen. Tosin minulla on ollut tuuria: ajoitus on ollut juuri tällainen ilman erillisiä pyyntöjä. Tällainne ajoitus ei ole pakollinen, mutta se tuo mielenrauhan. Sama pätee laskuihin: haluan maksaa ne mahdollisimman pian alta pois. Suuremmat menot pyrin ennakoimaan niin aikaisin kuin mahdollista. Mitä aiemmin olen tietoinen ylimääräisistä menoista, sitä paremmat mahdollisuudet on säästää rahaa tällaisia menoja varten. 

Minulle on aina ollut tärkeää pitää asiani kunnossa, erityisesti raha-asiani. Kuulun ihmisiin jotka häpeävät jo kirjastomaksuja. Tästä syystä haluan maksaa laskut ajallaan. En tiedä miten edes suhtautua ajatukseen jättää laskujen kuoret avaamatta aivan kuin ne olisivat turhanpäiväisiä. Sen verran voin kuitenkin faktatiedoilla perustellen todeta, että miksi laskut kannattaa maksaa ajoissa opetetaan vähintäänkin peruskoulussa. Asia ei siis ole kenellekään uusi vaikka opetus kotona jäisi vähemmälle. 

Kuten totesin, itse en uskaltaisi toimia samoin laskujen kanssa. Kysymys kuuluu: miksi laskut siirretään syrjään? Rohkeutta? Välinpitämättömyyttä? Kapinointia? Kuten totesin, en voi uskoa ettei henkilö tietäisi millaisia seurauksia maksattomista laskuista voi tulla. 

Miksi saatu raha on käytettävä?
Ensimmäisen kerran kuultuani ns. shoppailuriippuvuudesta, pidin kuulemaani lähinnä "nolona" tapana, jonkinlaisena materialismin kulminoitumana. En edes ajatellut että kyse olisi ongelmasta, saati sitten oikeasti addiktiosta. 

Shoppailuriippuvuuteen ei liene yhtä helppo puuttua kuin vaikkapa huume -tai alkoholiriippuvuuteen. Kapakan työntekijä voi hyvällä omallatunnolla kehottaa asiakasta siirtymään kotiin selviämään, vaikka ilta olisikin ollut hänelle tuottoisa. Ns. shoppailuholisti on vain hyödyksi: kaupat hyötyvät näistä ihmisistä. He tuovat voittoa. Asianomaisen tai läheistensä on itse puututtava ongelmaan. Tässä Päihdelinkin luonnehdinta shoppailuriippuvuudesta. 

Kun puhutaan kuinka raha "polttelee" taskussa, onko kaiken takana shoppailuriippuvuus?

"Ongelmallisessa ostelemisessa itse ostamisesta tulee toisin sanoen tavaroita tärkeämpää. Se luo jännitystä ja elävyyden tunnetta. Ostaminen voi alkaa tuntua jopa muuta elämää tärkeämmältä ja arkisten askareitten hoitaminen ja ihmissuhteet saattavat kärsiä. Ostelemalla voidaan ikään kuin ”lääkitä” omaa pitkästymisen tunnetta, pahaa oloa ja lievittää surua."

Näin ollen shoppailuun addiktoituneella olisi siis taustalla esimerkiksi patoutuneita negatiivisia tunteita. Jos näin on, onko onnistuneen ja sopivan hallitun rahankäytön takana balanssissa oleva tunne-elämä? Ajatus kuulostaa ainakin minun korvaani hieman yleistävältä. 

Se vähä mitä olen psykologiaan ja psykiatriaan ehtinyt osana opintoja perehtyä, ajattelen että diagnosoitavien tapausten olevan todellisuudessa harvassa. Jos puhutaan shoppailuriippuvuudesta, en jaksa uskoa että henkilö toteuttaisi riippuvuuttaan esimerkiksi seurassa. Itse näen erottavana tekijänä riippuvuuden/addiktion ja "huonon toimintamallin" välillä piilottelun. Yleensä ihminen jolla toiminta vastaa addiktiota, peittelee toimintaansa. Ei toki aina, mutta suurin osa. 

Ehkä pakonomainen rahan kuluttaminen/ ostosten tekeminen tapahtuu osaksi sosiaalisesta paineesta. -Tai yhteisössä omaksutusta tavasta: "Hei, mennään shoppailemaan!" Itse olen kokenut lähes paheksuntaa shoppailureissuilla joissa mukana on muitakin ihmisiä. Nirso kun olen, en halua tehdä heräteostoksia. -Paitsi jos taloudellinen menetys ja tavaran viemä tila ovat riittävän pieniä. Kerran jos toisen olen saanut palautetta kyvyttömyydestäni pitää hauskaa. Jos sosiaalinen elämäni olisi shoppailusta riippuvaista, tavallaan jopa käsitän miksi ostosten tekeminen muuttuu miltei pakolliseksi. 

Miksi juuri sitä kalleinta?
"köyhän ei kannata ostaa halvinta." Uskoin tähän ennen, ainakin siihen asti kun kyse oli tavaran laadusta. Halvin vaihtoehto ei aina ole kestävä, mikä johtaa tavaran uusimiseen. Loppujen lopuksi rahaa voi kulua selkeästi enemmän kuin kalliin (eli laadukkaamman) tuotteen suhteen. 

Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi ostosten hinta tulee enemmänkin merkistä kuin laadusta. Puhelimen on oltava se kallein iPhone lisätarvikkeineen. Kodin täyttävät tämän lisäksi kaikki enemmän tai vähemmän tarvittavat "hifistelytarpeet" kattavat laitteet. 

Itse olen tässä kohden ollut vastarannan kiiski. En ole halunnut kantaa mitään selkeästi kalliita tuotteita. En vaatteita, koruja enkä puhelinta. Tosin aikana ennen älypuhelimia mahdollisimman uusi Nokia oli kieltämättä ylpeyden aihe. Hei, olin 13-16 -vuotias! Pienenä puolustuksena mainittakoon, että puhelimien käyttöikä oli aivan toista luokkaa. Aina kun uuden puhelimen hankinta on edessä, yritän katsoa tarjoukset: Ei kaikkein halvin mutta sieltä suunnasta. Tosin olen tässä taktiikassa itse tullut jekutetuksi: 50%:n alennus muutaman sadan euron puhelimesta tarkoitti sitä, että kaikki sovellukset eivät toimineet kovin pitkään... 

Se mikä näissä "hifistelylaitteissa" itseäni hiertää, on tarkoin suunniteltu käyttöikä. Itse laite saattaa kestää, mutta esimerkiksi puhelimissa sovellukset voivat lakata toimista joko kunnolla tai kokonaan "parasta ennen" -päivämäärän täytyttyä. 

Ovatko kalliit huvit ainoita "oikeita" huveja?
Myönnän välittömästi etteivät omatkaan harrastukseni ole halvimmasta päästä. Vaikka olen (sallitulla) kikkailulla onnistunut valitsemaan edullisemmat tavat esimerkiksi jääharjoitteluun, ilmaista se ei ole. Ja se mikä on (esim. yleisöluistelu), on hyväksyttävä esimerkiksi jäällä olevat muut luistelijat. Heidän määränsä vaikuttaa paljolti siihen mitä voi harjoitella. 

Entä ne kalleimmat baarit, ravintolat, aktiviteetit, kahvilat ym.? Vaikken itse sellaisista osaa innostua, tavallaan käsitän. Näitä mainostetaan lehdissä ja sosiaalisessa mediassa. Markkinoinnissa saatetaan hyödyntää ihailtuja julkisuuden henkilöitä. Psykologinen vaikutus on taattu: paikka tai aktiviteetti huo askeleen lähemmäksi julkisuuden henkilöä. Hänen käyttämänsä vaatteet, hiustyyli, kampaamot, kosmetologipalvelut, liikuntasalit, kahvilat jne. Kaikki nämä yhdessä liitettynä "upeisiin" ihmisiin voivat luoda haavekuvia ajatukselle "olisinpa minäkin..". 

Ehkä osalle tavallisuus on kirosana. Tavallisuus tarkoittaa tällöin pelkistettyä, yksinkertaista ja rajoitettua. Ja tietenkin ennalta-arvattavaa. Ehkä hintavammat eli hienommat hyvit saavat positiivisen ennakkoasenteen joka myös saa kyseiset asiat tuntumaan paremmilta. Toisaalta harjaanuneet aistit erottavat merkkituotteet halvemmasta. No, itse taas en huomaisi eroa aidon Coca cola zeron ja Lidlin version välillä. Jos näen pullon/tölkin, kieltämättä Coca cola zerossa tuntuu hienommalta. Olisin siis huijattavissa.

Pohdintaa
Voisin itse asettua sille kannalle, että shoppailuriippuvuus, siis oikea sellainen on ilmiönä harvinainen. -Etenkin jos ongelma alkaa olla neurologisella tasolla. Muussa tapauksessa henkilö haluaa näyttää suurituloisemmalta kuin hän on. Tai sitten hän yksinkertaisesti rakastaa ostosten tekemistä ja uusien tuotteiden saamista aina vaatteista enemmän tai vähemmän käyttötavaraan. 

Karua ehkä, mutta en usko että ihmisiä jotka eivät olisi tietoisia kuinka käyttää rahaa järkevästi on paljoakaan. Siltä tiedolta yksinkertaisesti on vaikea välttyä. Luulen että jokainen on kyllä tietoinen esimerkiksi siitä, että laskut tulisi maksaa ajoissa ja hoitaa pakolliset menot alta pois. Kyllä, monen elämään tulee tilanteita joissa eräpäivälle on pyydettävä siirtämistä. Harva säästyy koko elämänsä ajan yllättäviltä menoilta. Eri asia on, tuntuvatko esimerkiksi vuokra ja sähkölasku yllättäviltä menoilta. 

Karu totuus on, että ostaminen ja rahan käyttäminen on merkittävä osa valtion talouden tukemista. No, en ole tämän alueen asiantuntija. Hyvä kysymys kuitenkin on, mihin liian suuri määrä yksilöiden ylivelkaantuneisuutta johtaa? Yksilötasolla taas velkakierteen välttäminen mahdollistaa hieman paremman elämänlaadun. No, poikkeuksia löytyy aina. Ehkä rahankäyttö on taitona haasteellinen ja taipuvainen ääripäihin.

Millaisia ajatuksia yli varojen eläminen sinussa herättää?