En ole "konmarittanut" kämppääni enkä itse asiassa edes lukenut kyseisen asian keksijän teoksia. Olen vain tykännyt jo pidemmän aikaa karsia turhia tavaroita pois. Myöhemmin luin minimalismista. Itse asiassa vasta nyt tajusin kyseen olevan taidesuuntauksesta. Toki -ismi -päätteestä tämän olisi voinut päätellä. Totta puhuen en edes miettinyt asiaa.
Tavaroiden karsiminen ilman ohjeistusta
Laiskuus ja saamattomuus ovat ensisijaisia tekijöitä siihen, miksen ole aiheeseen liittyviä teoksia lukenut. Ehkä minulla oli vain kiire itse asiaan. Jostain syystä erityisesti syksy ja kevät ovat aikaa jolloin motivaatio inventaarion tekemiseen kasvaa. Usein ensimmäinen kohde on vaatekaappi. Helpoin ja luotettavasti kaaoksessa.
Ne nk. "pikkutavarat" ovat jostain syystä hankalia. Yleisin syy on, ettei niiden alkuperää edes muista. Mikä on itseni ostama? Minkä olen löytänyt? Mikä on syntympäivälahja? Mikä oli arvokas? Suhteeni näihin on ristiriitainen. Jostain syystä ne kulkevat mukana vuodesta toiseen ja asunnosta toiseen. Pölyjä pyyhkiessä jonglööraustaidot ainakin kehittyvät. Rehellisyyden nimissä en kuitenkaan kykene motivoitumaan tuolla ajatuksella. Lähinnä esteet siivotessa ärsyttävät.
Ehkä juuri nämä hetket kyseenalaistavat pikkutavaroiden välttämättömyyden. Ovatko ne tosiaan niin arvokkaitai että niiden olemassaolo juuri tuossa tai ylipäänsä omistuksessani on niin tärkeää? Muutaman kerran tulee epäilyksiä ja pohdintaa voiko ne laittaa. Lopulta kyllä, -Ellen ehdi enemmän tai vähemmän vahingossa rikkoa niitä.
"Ohjeistajana" toimii käytäntö. Kun tavarasta X (mieluummin monikossa) pääsee lopulta eroon, sen jättämä tyhjä tila jostain syystä huojentaa. Vaikka vapautunut tila olisi pieni, jokin siinä vain rauhoittaa. Jos oikein muistan tuttavani kertomaa, konmarittaja kysyy itseltään "tuoko tämä tavara minulle iloa" (tai jotain vastaavaa). No, siinä mielessä toimintani osuu kai oikeaan, jos kyseisen tavaran olemassaolo ärsyttää.
Myönnän aiemmin harrastaneeni aktiivisemmin koriste-esineitä yms. Tämä pohjautui muistaakseni.. lehtien artikkeleihin, muotisuuntauksiin yms. Ilmeisesti tämä muoti ei sopinut minulle. Näin jälkeenpäin totean, että suuritavaramäärä aiheutti epämukavia tuntemuksia ja aiheutti jonkinlaista levottomuutta. Karsiminen ja inventaariot eivät vaatineen ohjeistusta. Motivaatio niihin syntyi omasta takaa. Ja avoimemmassa tilassa on mukavampaa liikkua..
Mikä on vaikeinta?
Vaikka erityisesti inventaarion puitteissa saatan laittaa tavaraa ja vaatteita pois hullun kiilto silmissä, ei se aina niin helppoa ole. Erityisen vaikeaa päätöksenteko on sellaisten tavaroiden kohdalla, joita tarvitsee harvoin. Vaatteista tällaisia sellaiset jotka ovat tarkoitettu ns. ääripään lämpötiloille. Tänä vuonna sekä talvella että kesällä tällaiset vaatteet tulivat viimeinkin käyttöön. Kiitos "kunnon" talven ja kesän.
Erityisesti korona-aikaan kaikki juhliin tarvittava aina vaatteista mahdollisiin ruokailuvälineisiin ovat myös olleet lähinnä säilössä. Välillä niitä muutamaa juhlamekkoa katsellessa melkein ärsyttää niiden säilyttäminen. Tilaahan ne eivät vie, mutta tarpeettomuus ja epätietoisuus sen kestosta ajoittain ärsyttävät. Onneksi mekot ovat malliltaan ajattomia, joten tuskin ne vanhanaikaisiksi ehtivät käydä.
Välillä kuitenkin iskee se kuuluisa "entä jos tarvitsen tätä" -ajatus. Yleensä tämä kyllä iskee sellaisten kohteiden kohdalla, joiden tarvitseminen on hyvin kyseenalaista. Tai toinen paras: sukat jotka ovat melkein kuluneet pohjasta puhki, eikä niitä ole tullut laitettua jalkaan yli vuoteen. Miksi tällaisia edes jää sukkalaatikkoon... kerron vastauksen kun saan sen selville.
Vastapainona uusien tavaroiden hankkimisen vähentäminen
En halua kannustaa ihmisiä "ylisäästämään", lähinnä ns. järkevään rahankäyttöön. Aiheesta lisää löytyy täältä. Itse huomioin tämä asiat ostoksia tehdessäni:
- Välttämättömien ostosten priorisointi
- Heräostoksia mahdollisimman vähän/rajoitetusti
- Sisustuksessa pientä suunnitelmallisuutta (paljonko tavaraa haluat pitää esillä)
- Ekologisten kysymysten huomioiminen (turhan tavaran suuren määrän haitat, tavaran kesto ja mahdollisuudet kierrättää)
- Tutki second hand -tuotteiden tarjontaa (Esim. Facebook on täynnä kirpputoreja). Näin saatat saada myös itsellesi turhaa tavaraa kiertoon. Varmin tapa tässä on lisätä "annetaan pois" mikäli kyseinen tavara ei ole erityisen arvokas.
Tavaroiden, siis turhien sellaisten liiallisen kertymisen takana on tavallisesti suurempi nopeus niiden hankkimisessa kuin hankkiutumisessa eroon. En toki tuomitse vaihtelua. Kyllä, joskus se virkistää. Vaikka se 15 sitten hankittu sohva olisi miten hyvässä kunnossa tahansa, jonain päivänä sitä ei vain jaksaisi katsella. -Etenkin jos markkinoilla on enemmän silmää miellyttävä vaihtoehto saatavilla. Joskus vain tekee mieli päivittää.
Alennusmyynit ja kirpputorit ovat toisaalta kaikessa toimivuudessaan myös petollisia: matala hinta voi houkutella ostamaan ns. samalla rahalla kaksi kertaa enemmän tavaraa, vaatetta ja muuta "tätä tarvitsen joskus" -kategorian ostoksia. Ja kyllä, allekirjoittanut itsekin on usein tähän haksahtanut. Valitettavasti se "joskus" ei suostu ilmestymään edes muutaman vuoden kuluttua tavaran ostamisesta. Lopputuloksena sitä "joskus" -hetkeä odottavia tavaroita kertyy enemmän kuin poistuu. Petollisuudesta huolimatta suosin sekä alennusmyyntejä että kirpputoreja. Tosin tätä kirpparilöytöä en kadu..
Unohtaminen = oikea valinta
Niiden "tätä tarvitsen joskus" -tavaroiden laittaminen pois tai esimerkiksi kiertoon voi juuri luopumisen hetkellä olla vaikeaa. Miksi? Ehkä omistaminen ja uuden saaminen on jostain syystä hauskempaa? Itse ajattelen tavarasta luopuessa tai vaikka valitsessa keräykseen meneviä vaatteita helpottuneisuuden tunnetta kun pussi on suljettu ja viety keräyspisteelle.
Kotiin palattuani vapautunut tila tuntuu miellyttävämmältä näkymältä, ja poistuneet vaatteet ym. tavarat unohtuvat. Jäljelle jäävä ne, mille oikeasti on käyttöä. Koriste-esineistä puolestaan jäljellä ovat ne, joihin liittyy aitoja muistoja tai muuta tärkeää. Niin kutsuttua tunnearvoa. Esimerkiksi ylioppilaslakkia käytän harvoin, en edes kerran vuodessa. Sen tunnearvo on kuitenkin sitä luokkaa, että säilytyslaatikko saa rauhassa pölyttyä kaapissa. Ehkä joskus pyyhin pölyt pois.
Millaisen määrän tavaraa sinä koet sopivaksi? Kuinka helpoksi koet tavaroista luopumisen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti