tiistai 29. elokuuta 2017

Aikuisluistelijakuvia osa 1: Tupu Hovi

Aika tutustua ensimmäiseen aikuisluistelijaamme! Tupu Hovilla luistelukokemusta on jo useamman vuoden ajalta, mutta aloittaminen tapahtui vasta aikuisiällä. Lajiin inspiroi tv-ohjelma, jossa käsiteltiin aikuisten muodostelmaluistelua. Laji oli tuolloin vielä monille vieraampi, mutta valloitti Tupun välittömästi. Aiempaa luistelukokemusta ei ollut, mutta sehän ei estänyt eikä hidastanut aloittamista! Tosin taitoluistelun ”rinnakkaislajeista” oli kokemusta.
Näin TV;ssä ohjelman aikuisten muodostelmaluistelusta, josta minulla ei aiemmin ollut minkäänlaista hajuakaan. No innokkaana "tyttönä" ja tanssin (jazztanssi, baletti etc) harrastajana tiesin heti että tuo on mulle ! Viestiä ohjelmassa esiintyneeseen seuraan ja kyssäriä että pääseekö mukaan, osaan luistella sillai kuin lapsena, mutta tanssi on verissä....

Valmentaja toivotti Tupun tervetulleeksi joukkoon. Mitähän seuraavaksi? Nyt oli saatavat luistimet! Kuten monille muillekin aloittelijoille, ns. oikeiden taitoluistimien löytäminen on vierasta työmaata. Ensimmäisten luistimien kohdalla ei vielä onnistanut, mutta toisten kohdalla oli Tupu ehtinyt tutustua tarkemmin taitoluistimien valikoimaan. Ns. oikeat taitoluistimet eivät kuitenkaan olleet mukavimmasta päästä. Oli käyttäjänä minkä ikäinen luistelija tahansa, vie aikansa tottua kovaan varteen. Tupu ei kuitenkaan antanut periksi edes epämukavuudelle, vaan jatkoi sinnikkäästi harjoittelua. Pian harjoittelu tuotti tulosta, ja kehitys oli todella selkeää! ”Seuraavat kivikovat pro luistimet olivat kuin tiiliskivet ja niillä taas niille kipeille polville, että ei se alku niin herkkua ollut mitenkään, vaikka periks ei annettu. Luistelu antoi heti kyllä tunteen että nyt minä liidän ja kiidän upeasti ja tämä on mahtavaa! Osaan ja osaan!

Muokkakuvamaalaus


Kevätkauden jälkeen alkoi harjoittelu uudessa seurassa. Juuri sopivasti seuran aikuisten muodostelmajoukkue etsi joukkoonsa luistelijaa. Kyseessä oli kilpaileva joukkue, jolloin luistelun perustaidot tuli hallita. Vasta edellisenä syksynä luistelun aloittanut Tupu otettiin ilolla mukaan. Vaikka elementit muuttuivat jo haasteellisemmaksi, Tupu oppi nopeasti ja harjoittelu joukkueen kanssa sujui hienosti! Ensimmäiset kilpailut käytiin Jyväskyläsä, ja nuo kilpailut jäivät Tupun mieleen todella positiivisena kokemuksena. Luistelemisen ilon ohella myös joukkuetoiminta jätti mukavat muistot. ”Ekat kisat suoritettiin Jyväskylässä ja tuota kisavideota katsellessa ei voi olla muutakuin onnellinen. Hieman sellaista ja tällaista oli kisaamisemme mutta fiilis oli kihelmöivän jännittävä ja näimme kyllä kaikessa joukkona paljon myös hyvää."




Parin vuoden kuluttua vaihtui harjoittelupaikka Helsinkiin. Uusi joukkuekin löytyi, ja tunnelma oli mukava. Luistelijat olivat Tupulle entuudestaan tuttuja, sillä hän oli osallistunut samaiselle joukkueelle järjestettävällä kesäkurssilla. Siispä luistelemaan! Valmentajat olivat myös tehtävässään taidokkaita, ja joukkue voittikin useita kertoja. Kilpaileminen ei rajoittunut vain kotimaan kisoihin, vaan joukkue pääsi kilpailemaan myös Saksaan Oberstdorfiin, jossa vuosittain järjestetään maailmaanlaajuiset kilpailut aikuisluistelijoille!

Viiden vuoden harjoittelun jälkeen oli aika jättää muodostelmaluistelu. Luistelu ei kuitenkaan jäänyt, vaan Tupu siirtyi yksinluistelun pariin. Vaikka tutun joukon jättäminen oli haikeaa, toi yksinluistelu aivan uudet tuulet. ”Aikansa kutakin, vaikka haikea oli jättää se laji, mutta edessä oli oma vapaus, luistelu jatkui silti. Ystäväni innosti tekemään ohjelmaa ja kisaamaan yksinluistelussa. Aluksi ajatus nauratti, muttakun aloitti homman niin se vei mukanaan......” Harjoittelu ei jäänytkään vain elementtien varovaiseen kokeilemiseen. Tupu aloitti aktiivisen kilpailemisen yksinluistelussa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Vuonna 2011 tutuksi tulivat Saksan Oberstdorfin lisäksi Viro, jossa järjestettiin aikuisluistelijoille kilpailut Juna Cup sekä Gliss Open.

Oberstdorfin voitto 2014


Taitoluisteluja lajina on antanut Tupulle paljon. Asenne ollut sopivan rento, mutta toisaalta ripaus kunnianhimoa ja halua oppia ovat mahdollistaneet eri luisteluelementtien oppimisen.
Tottakai en osannut mutta uskoin vakaasti siihen ja kyllä sitä sitten oppii pikku hiljaa, ja mikä sen ihanampaa! Sanon aina kaikeille että taitoluistelun oppiminen on varmaan yhtä mageeta kun pikkulapsella kävelemään oppiminen tai vähän isommalla pyörällä ajamaan oppiminen..... sitä haluaa koko ajan lisää!” Yksinluistelun kilpailusarja on aikuisten Bronze, jossa on jo hallittava niin askeleita, piruetteja kuin osa yksöishypyistäkin.


Taitoluistelussa elementtien oppiminen ei lähde tyhjästä. On osattava luistella, ja jotta osaisi luistella, on uskallettava luistella. Se, että saa luistimet jalkaansa ei tuo luistelutaitoa. On ymmärrettävä kuinka liike tapahtuu aina etu- ja takaperin luistelemisesta käännöksiin. Helpoimmat yksöishypyt saattavat näyttää yksinkertaisilta, ei jäästä välttämättä niin vain irtauduta. Vaatii siis todella paljon rohkeutta harjoitella. Tupulla rohkeus on riittänyt opettelemaan aikuisiällä yksöishyppyjä ja jopa hyppy-yhdistelmiä! 
Suosikkeihin kuuluvat salchow-oiler-salchow sekä tulppi-tulppi. Lisäksi tavoitteena olisi oppia flippi, mikä hyppynä vaatii jo voimaa ja rohkeutta. Uutta opetellessa Tupu etenee vakaasti, mutta kärsivällisesti. ”Haastan itseäni koko ajan, välillä löysäilen sitten taas yritän ryhdistäytyä, sellaista se on! Suuri iloni jatkuu myös inline skatingin parissa, parketilla ja asfaltilla. Siinä sitä haastetta riittääkin oppia samoja temppuja kuin jäällä!” Kesällä terät siis vaihtuvat renkaisiin, ja taitoluistelu muuttuu taitorullaluisteluksi, mikä lajina on astetta haastavampi kuin taitoluistelu. Joskus pieni ”loma” harjoittelusta tekee hyvää. Sen jälkeen jaksaa taas harjoitella suuremmalla teholla ja motivaatiolla.

Taitoluistelun myötä Tupu on saanut hyödyntää sellaisia taitojaan, joissa hän on erityisen lahjakas. Hän on tehnyt kilpailuohjelmiensa koreografioita ja jopa ommellut itse kisapukunsa! Ompelutaitojen ohella Tupu on todella lahjakas taiteilija, ja luistelu onkin inspiroinut monissa teoksissa.



Tupu on joutunut luisteluvuosiaan huomaamaan myös aikuisten ja nuorten sekä lasten vastakkainasettelun. ”Aluksi korvaani särähti tämä aikuisluistelijoiden itsensä  jonkinasteinen vähättely, kun aina halutaan verrata luistelijoita nuoria ja aikuisia lapsia jne toisiinsa. Minusta se on turhaa. Ikä on numero tai numerot, kukin opettelee oman tasonsa mukaan, toiset nopeammin toiset hitaammin, jotkut haluaa kilpailla, jotkut haluaa vaan luistella ja oppia taitoja jne.” Kilpailuasetelma luistelijoiden välillä osoittautui siis täysin turhaksi, ja oppimisen ilo siirtyi edelle. Tupu on luisteluvuosinaan saanut monesti kokea, että ikä ei rajoita uuden oppimista ja kehittymistä.
 Hän on uskaltanut uskoa itseensä, mutta ymmärtänyt myös sen, että kehittyminen vaatii harjoittelua ahkerasti.

Luistelun tuomat ilot eivät rajoittuneet vain uusien taitojen oppimiseen. ”Olen löytänyt mahtavia ystäviä ilman ikärajaa kaikista taitoluistelun harrastajista ja tunnen että ikäkysymys ei ole mielessämme kun remutaan tai riemuitaan tai mökötetään pukkarissa, jäällä jne. Tiedämme kaikki, mitkä on haasteet, omat haasteemme oppia, mitä on kun kunto ei ole ihan ookoo ja mitä on kun on aihetta juhlia! Kiitos kaikki ihanat luistelijakamut kautta Suomen ja myös ulkomaiden! Olette antaneet niin paljon yhteenkuuluvuuden tunnetta!” Aikuisluistelijoiden ikäskaala on todella laaja, mutta jokainen numeromuodossa oleva ikä jää toiselle sijalle, kun joukkoa yhdistää monipuolinen laji, jossa haasteita ja uutta opittavaa riittää loppumattomiin. 

LisääLiisa Ihmemaassa flaijeri (ilman tekstejä) TTK.ssa 2005 kuvateksti

tiistai 22. elokuuta 2017

Osaatko ottaa vastaan palautetta?

Positiivinen palaute, kriittinen palaute, negatiivinen palaute, rakentava palaute, näitähän riittää. Palaute ilmiönä ei rajoitu vain opiskeluun tai urheiluun. Sitä kohdataan niin työelämässä kuin tavallisessa arjessakin. Jälkimmäisessä palautteen antaja lienee allekirjoittanut itse, ainakin aikuisiällä. Lapsuudessa sen sijaan oli mahdollisuus muiden arvioon esimerkiksi huoneen siisteydestä, koulumenestyksestä, ensimmäisistä kokkausyrityksistä yms. Sosiaalisissa tilanteita palautetta käytöksestä tai vaikkapa verbaalisesta ulosannista sen sijaa vielä aikuisenakin. Henkilökohtaisesti yritän asennoitua kaikenlaiseen palautteeseen positiivisesti, sillä erityisesti muu kuin oma palaute voi olla merkitävä tekijä kehittymisen kannalta monella osa-alueella.

Reaktio palautteeseen
Se miten palaute otetaan vastaan, vaihtelee ihmisillä laidasta laitaan. Aivan apaattista vastaanottoa tuskin löytyy, ellei luonne satu olemaan rautaa. Tässä olisi muutama ryhmä:

Hyväksyjät: He eivät näytä hätkähtävän palautteesta. He kuuntelevat loppuun, nyökkäävät, ehkä hieman pahastuvat ainakin negatiivisen palautteen kohdalla, mutta kuitenkin prosessoivat ja pohtivat kuinka he voisivat muokata toimintaansa tai työskentelyään jatkossa. Onnistuneen palautteen käsittelemisen johdosta he saattava saada aikaan esimerkiksi suuria keksintöjä.

Kuvahaun tulos haulle flaming homer


Musertuvat: Jotkut ottavat palautteesta itseensä (paitsi positiviisesta), ja heidän itsetuntonsa musertuu täysin. Yleensä he ovat riippuvaisia posiviitisesta palautteesta, sillä se pitää heidät maan päällä, jossa he muuten roikkuvat todella hapertuneen itsetunto -köyden varassa. Kun korjattavia asioita tuoda esille, tämä henkilö käsittää epäonnistuneensa täydellisesti, eikä lainkaan näe mahdollisuuksiaan kehittyä.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson disappointed

Loukkaantujat: Tässä lieneekin kimmoisin ryhmä! Positiivinen palaute kuuluu osaksi luonteenpiirteitä, joten siitä turha edes mainita. Tosin muistutus siitä, että palautteen antaja ymmärtää millainen aarre hänellä on edessään. Kriittinen palaute sen sijaan sinkoaa takaisin. Tavallisesti vastaus on kooste siitä, mitä kaikkea palautteen antaja itse tekee väärin, ja kuinka hänellä ei ole oikeutta arvostella muita tuohon sävyyn. Yleensä loukkatuja leppyy riittävien anteeksipyyntöjen jälkeen, mutta muistutuksena hän saattaa harjoittaa vielä hetken mykkäkoulua. Sitten kaikki onkin taas hyvin.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson judge

Millainen itse olen saadessani palautetta?
Olen pyrkinyt hyväksyjäksi, mutta turhan usein hyppään musertujien kategoriaan. Olen perfektionisti, mutta vähitellen olen oppinut ottamaan palautteen ns. lahjana. Harmillisen usein käännän kriittisen palautteen tai korjattavat asiat epäonnistumiseksi, mutta onneksi suunta alkaa olla parempi. Jos totta puhutaan, ottaisin vastaan ihan vain kehuja ja muuta positiivista palautetta! Negatiiviset ja parannettavat asiat kun ovat niin masentavaa kuultavaa.. Olenko tekopyhä jos en miellä itseäni loukkaantujien ryhmään? Itse asiassa lapsena ja nuorempana siihen(kin) myönnän kuuluneeni.

 Jostain syystä vuodet lisäsivät itsekriittisyyttä kenties hieman yli tarpeidenkin. Huonona puolena tässä on se, että uskon helposti myös aiheettoman palautteen. Nyt kyse ei siis ole rakentavasta palautteesta, vaan toteamuksista tyyliin "ehkä sinä et vain pärjää tässä" tai "ehkä et vain osaa", tai tarkemmin ottaen "ehkä olet vain huono tässä etkä opikaan". Tuohon jälkimmäiseen tuli eksyttyä turhankin usein. No, minusta kyllä tuntuu siltä, että joissain asioissa olen erityisen surkea. Mm. pussilakanan laittaminen ja ikkunoiden peseminen kuuluvat näihin. Ja navigointi! Jääköön luettelo tähän, muuten kirjoittamiseen menisi ikä ja terveys.

Kuvahaun tulos haulle Homer simpson success

Aivan kuten palautteeseen liittyvä osa-aluekin, uskon että palautteen käsittelemisessä voi kehittyä. Jos ystävä toteaa kommenttini olleen tavalla tai toisella loukkaava, kenties olen todella valinnut sanani miettimättä sen enempää. Jos kirjoitustehtävän rakenne on hajanainen, kiinnitän asiaan jatkossa enemmän huomiota. Tottahan toki kriittinen palaute kirpaisee varmasti aina, vaikka se ei päällepäin näkyisikään. Kai se palaute pitäisi vain oppia käsittämään reittinä ylöspäin.

Miten te koette palautteen saamisen? Oletteko kehittyneet palautteen käsittelyssä vuosien mittaan?

Oikein mukavaa tiistaita kaikille! Ottakaamme vastaan vain kehuja! ;D

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Parantunut aineenvaihdunta: mitä tapahtui?

Edellisessä onnistumistekstissä tuli mainittua aineenvaihdunnan nopeutuminen. Minähän olen siinä kriittisessä iässä, jonka aikana aineenvaihdunta tahtoo hidastua. Asiaa eivät liioin auttaneet syömishäiriöajoilta jääneet ruokailutottumukset. Toisaalta jos tarkkoja ollaan, ne taitavat olla harvinaisen yleisiä tapoja: pitkät ateriavälit, liian vähän proteiinia, hiilihydraattien karttaminen jne. Muutamat "oireet" saivat lopulta pohtimaan kannattaisiko asialle tehdä jotain. Painon nouseminen ei ajatuksena houkuttele, mutta joskus elämä ja olosuhteet voivat sellaiseen johtaa. Toisaalta uskon edelleenkin myös siihen, että omalla toiminnalla ja valinnoilla voi asiaan vaikuttaa, ainakin jossain määrin. Ehkä yksi osaksi minusta riippumaton vaikuttava tekijä on nukkuminen, vai pikemminkin jonkinasteiset uniongelmat. Ei pahat, mutta ajoittain ne vaikuttavat yleiseen jaksamiseen, ja toisaalta myös koko kehon toimintaan ja myös aineenvaihduntaan. Tässä muutamia asioita jotka uskallan lukea merkeiksi parantuneesta aineenvaihdunnasta... tai sitten aikaisesta menopaussista?

Palelemisen väheneminen. Vielä vuosi sitten palelin herkästi, mikä osaksi johtuu huonosta ääreisverenkierrosta. Tai pintaverenkierrosta? Raynayd ei ole jättänyt rauhaan, mutta oireet ovat onneksi vähäisempiä näin lämpimämpään aikaan. Nykyään tarkenen ongelmitta vähemmissä vaatteissa. Aivan nakkipellenä en siis hyppele, mutta esimerkiksi pitkähihaisia tarvitaan harvemmin. Myös jäällä olen pärjännyt jopa tuossa kylmemmässä hallissa pelkillä thermolycratikoilla, joita moni pitää liian vilpoisina ilman kerrastoa. Treenitakin alle on riittänyt hyvin yksi pitkähihainen. Vuosi sitten tarvitsin villatakin näiden lisäksi.. "tuplahanskat" pitää edelleenkin olla, sillä käsiin asti lämpö ei ole päässyt.

Liikkuessa riittää energiaa. Tämä on todella mukava ilmiö! Osaksi asiaa on todennäköisesti auttanut aerobisen lisääminen, mikä toisaalta järverissä määrin vaikuttaa positiivisesti aineenvaihduntaan. Energisyys ulottuu myös muuallekin, eli siis ihan perusarkeen. Aikaansaamattomuuteen ja laiskuuteen sen sijaan ei ole löytynyt "hoitokeinoa".

Ruoka maistuu! En tiedä muistutanko enemmän jyrsijää vai pikkuvauvaa, mutta ruokaa pitää saada muutaman tunnin välein. Miten tämä näkyy kropassa? Ei mitenkäään, itse asiassa yritän rohkeasti jatkaa lisäyksiä.

Hikoilun  lisääntyminen.Tätä tosin voi olla vaikea mieltää positiiviseksi. Tosin erityisesti nuo päiväsaikaan tehdyt juoksulenkit johtavat siihen, että suihkussa on ravattava pari kertaa päivän aikana. Sen ohella että harmittelen veden kulumista, iho vaatii lisää kosteutusta. Tähän mennessä tuo Cienin (yllätyittekö?) kuivalle iholle tarkoitettu kosteusvoide on pelannut hyvin. Voide levittyy hieman huonosti, mutta kosteuttaa tehokkaasti. Mutta hikoilu -osio jääköön tähän ennen siirtymää liian tarkkoihin yksityiskohtiin.

Jälkimmäisen hyväksyn vaikka en osaa siitä aina iloita. No, kuuluu asiaan. Muut muutokset ovat sen sijaan tulleet todella positiivisina asioina. Aluksi projekti tuotti ongelmia, mikä osaksi johtui malttamattomuudesta. Nämä asiat vaikuttivat kuitenkin eniten:

- Päivittäisen energiamäärän lisääminen asteittain. Proteiinin ohella "hiilarikammoisten" kannattaa rohkeasti lisätä myös hiilihydraatteja. En minunkaan kroppani vieläkään kiitä esimerkiksi pasta-annoksista, mutta riisikakut ja kaurahiutaleet esim. smoothieissa ovat olleet kätevä lisä.

- Aerobinen liikunta säännöllisesti, mutta maltillisesti. Ei siis joka päivä juoksulenkkejä, spurtteja tms. Tavallista lenkkeilyä ei missään nimessä kannata väheksyä hyötyliikunnasta puhumattakaan!

- Lihasmassan lisääminen. Tämän ei tarvitse tarkoittaa kehonrakanta -kategoriaa. Mutta jopa teologian kandidaatti ymmärtää, että suurempi määrä lihasmassaa vaatii enemmän energiaa. Aamen.

 Kuvahaun tulos haulle marge simpson fitness

- Lepo. Tässä vaiheessa voisin siteerata kolmatta käskyä: "Muista pyhittää lepopäivä." Tämä pätee hengellisen elämän ohella myös kehon hyvinvointiin. Palautunut lihas ja kroppa ylipäänsä toimii paremmin, ja näin ollen tajuaa käyttää energiaa hyväkseen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että ihmisen keho on harvinaisen fiksu, mutta samalla harvinaisen tyhmä.

Jos minun pitäisi "mainostaa" näiden muutosten tekemistä, en lähtisi ulkonäöstä, vaan ihan yleisen olotilan positiivisista muutoksista. Samaan aineenvaihduntaan en ehkä yllä mitä se kymmenen vuotta sitten on ollut, etenkin kun iän karttuessa suuntaa tahtoo usein olla alaspäin. No, minkäs sille mahtaa, ei auta muu kuin nauttia elämästä! Mutta tosiaan, tuo energisyyden lisääntyminen on ollut tervetullut muutos, sillä fyysinen energisyys tahtoo vaikuttaa positiivisesti myös henkiseen hyvinvointiin. Kun energiansaanti lisääntyy, voi syömiset muuttaa rennompaan suuntaan, samoin liikkumisen. Jos yksittäisinä päivinä motivaatio on tasoa nolla, saadaan yksi lepopäivä kokoon. Yhteenveto: olo on yksinkertaisesti parempi kuin ennen.

Jokaisen arki on erilaista, jolloin muutosten tekemineen ei ole yksiselitteistä kaavaa. Esimerkiksi syöminen usein voi olla aluksi vaikeaa. Itse suosin näissä tilanteissa nopeita välipaloja, siis sellaisia jotka saa syötyä yksittäisen minuutin aikana. Ilmiö nimeltä "ruuasta nauttiminen" jää vähäisemmäksi, mutta joskus on hyvä muistaa, että ruoka on myös polttoainetta.

 Aerobisen treenin ei tarvitse ainakaan minun mielestäni tarkoittaa tunnin tai pidempään kestävää juoksulenkkiä. Vartin jolkottelukin saa verenkiertoa vilkastumaan, ja on itse asiassa realistisempi matka aloittelijoille. Jos olisin jo alkussa pusertanut tuon 5 km:n juoksulenkin, homma olisi loppunut parin kerran jälkeen. Sama pätee lihastreeniin. Alussa on hyvä kokeilla vaikka paria punnerrusta esimerkiksi aamulla ja päivällä kotiinpääsyn kunniaksi. En laittaisi määrää ensisijaiseksi tavoitteeksi, vaan sen, että harjoittelu muuttuu rutiiniksi. Kyllä ne määrät lisääntyvät kun kaksi toistoa alkaa käydä tylsäksi. Itse olen hyötynyt kotitreenin puolella myös kahvakuulasta ja vastuskuminauhasta. Myös käsilläseisontaharjoitukset seinää vasten ovat olleet hauskaa vaihtelua.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson ballet
Toisaalta myös baletti voisi olla omanlaistaan vaihtelua?
Oh ballet.. 
Mihin oikeastaan pyrin näillä teksteillä? "Hei, minä onnistuin, olen paras ja te muut surkeita!!" No en sentään. Sen sijaan toivon, että tekstini motivoisivat erityisesti saman menneisyyden omaavia, mutta toisaalta myös keitä tahansa. Koska ruokavalio ja liikunta ovat nykyään vain ja ainoastaan tietynlaiseen ulkonäköön tähtäävää, toivon että saisin ajan myötä lukijoistani tätä ajatusta vastustavia kerettiläisiä. Heidän tulisi sortua seuraaviin ajatusvirheisiin: liikunta voi olla hauskaa ja rentoa, syöminen on välttämätöntä ja voi olla jopa mukavaa, jokaista syötyä tai kulutettua kaloria ei tarvitse huomioida ja että lepopäivä ei ole rikos. Ja mitä ulkonäköön tulee, se kyllä ilmenee "oireina". Yleensä hyvä olo sekä fyysinen ja henkinen hyvinvointi tahtovat vaikuttaa ulkonäköön positiivisesti. Kyse ei ole kehon koosta, rasvattomasta olemuksestatai pullistelevista lihaksista. Kun ihminen voi hyvin kokonaisvaltaisesti, sen kyllä huomaa!

Oikein mukavaa päivää kaikille!