Parantunut aineenvaihdunta: mitä tapahtui?

Edellisessä onnistumistekstissä tuli mainittua aineenvaihdunnan nopeutuminen. Minähän olen siinä kriittisessä iässä, jonka aikana aineenvaihdunta tahtoo hidastua. Asiaa eivät liioin auttaneet syömishäiriöajoilta jääneet ruokailutottumukset. Toisaalta jos tarkkoja ollaan, ne taitavat olla harvinaisen yleisiä tapoja: pitkät ateriavälit, liian vähän proteiinia, hiilihydraattien karttaminen jne. Muutamat "oireet" saivat lopulta pohtimaan kannattaisiko asialle tehdä jotain. Painon nouseminen ei ajatuksena houkuttele, mutta joskus elämä ja olosuhteet voivat sellaiseen johtaa. Toisaalta uskon edelleenkin myös siihen, että omalla toiminnalla ja valinnoilla voi asiaan vaikuttaa, ainakin jossain määrin. Ehkä yksi osaksi minusta riippumaton vaikuttava tekijä on nukkuminen, vai pikemminkin jonkinasteiset uniongelmat. Ei pahat, mutta ajoittain ne vaikuttavat yleiseen jaksamiseen, ja toisaalta myös koko kehon toimintaan ja myös aineenvaihduntaan. Tässä muutamia asioita jotka uskallan lukea merkeiksi parantuneesta aineenvaihdunnasta... tai sitten aikaisesta menopaussista?

Palelemisen väheneminen. Vielä vuosi sitten palelin herkästi, mikä osaksi johtuu huonosta ääreisverenkierrosta. Tai pintaverenkierrosta? Raynayd ei ole jättänyt rauhaan, mutta oireet ovat onneksi vähäisempiä näin lämpimämpään aikaan. Nykyään tarkenen ongelmitta vähemmissä vaatteissa. Aivan nakkipellenä en siis hyppele, mutta esimerkiksi pitkähihaisia tarvitaan harvemmin. Myös jäällä olen pärjännyt jopa tuossa kylmemmässä hallissa pelkillä thermolycratikoilla, joita moni pitää liian vilpoisina ilman kerrastoa. Treenitakin alle on riittänyt hyvin yksi pitkähihainen. Vuosi sitten tarvitsin villatakin näiden lisäksi.. "tuplahanskat" pitää edelleenkin olla, sillä käsiin asti lämpö ei ole päässyt.

Liikkuessa riittää energiaa. Tämä on todella mukava ilmiö! Osaksi asiaa on todennäköisesti auttanut aerobisen lisääminen, mikä toisaalta järverissä määrin vaikuttaa positiivisesti aineenvaihduntaan. Energisyys ulottuu myös muuallekin, eli siis ihan perusarkeen. Aikaansaamattomuuteen ja laiskuuteen sen sijaan ei ole löytynyt "hoitokeinoa".

Ruoka maistuu! En tiedä muistutanko enemmän jyrsijää vai pikkuvauvaa, mutta ruokaa pitää saada muutaman tunnin välein. Miten tämä näkyy kropassa? Ei mitenkäään, itse asiassa yritän rohkeasti jatkaa lisäyksiä.

Hikoilun  lisääntyminen.Tätä tosin voi olla vaikea mieltää positiiviseksi. Tosin erityisesti nuo päiväsaikaan tehdyt juoksulenkit johtavat siihen, että suihkussa on ravattava pari kertaa päivän aikana. Sen ohella että harmittelen veden kulumista, iho vaatii lisää kosteutusta. Tähän mennessä tuo Cienin (yllätyittekö?) kuivalle iholle tarkoitettu kosteusvoide on pelannut hyvin. Voide levittyy hieman huonosti, mutta kosteuttaa tehokkaasti. Mutta hikoilu -osio jääköön tähän ennen siirtymää liian tarkkoihin yksityiskohtiin.

Jälkimmäisen hyväksyn vaikka en osaa siitä aina iloita. No, kuuluu asiaan. Muut muutokset ovat sen sijaan tulleet todella positiivisina asioina. Aluksi projekti tuotti ongelmia, mikä osaksi johtui malttamattomuudesta. Nämä asiat vaikuttivat kuitenkin eniten:

- Päivittäisen energiamäärän lisääminen asteittain. Proteiinin ohella "hiilarikammoisten" kannattaa rohkeasti lisätä myös hiilihydraatteja. En minunkaan kroppani vieläkään kiitä esimerkiksi pasta-annoksista, mutta riisikakut ja kaurahiutaleet esim. smoothieissa ovat olleet kätevä lisä.

- Aerobinen liikunta säännöllisesti, mutta maltillisesti. Ei siis joka päivä juoksulenkkejä, spurtteja tms. Tavallista lenkkeilyä ei missään nimessä kannata väheksyä hyötyliikunnasta puhumattakaan!

- Lihasmassan lisääminen. Tämän ei tarvitse tarkoittaa kehonrakanta -kategoriaa. Mutta jopa teologian kandidaatti ymmärtää, että suurempi määrä lihasmassaa vaatii enemmän energiaa. Aamen.

 

- Lepo. Tässä vaiheessa voisin siteerata kolmatta käskyä: "Muista pyhittää lepopäivä." Tämä pätee hengellisen elämän ohella myös kehon hyvinvointiin. Palautunut lihas ja kroppa ylipäänsä toimii paremmin, ja näin ollen tajuaa käyttää energiaa hyväkseen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että ihmisen keho on harvinaisen fiksu, mutta samalla harvinaisen tyhmä.

Jos minun pitäisi "mainostaa" näiden muutosten tekemistä, en lähtisi ulkonäöstä, vaan ihan yleisen olotilan positiivisista muutoksista. Samaan aineenvaihduntaan en ehkä yllä mitä se kymmenen vuotta sitten on ollut, etenkin kun iän karttuessa suuntaa tahtoo usein olla alaspäin. No, minkäs sille mahtaa, ei auta muu kuin nauttia elämästä! Mutta tosiaan, tuo energisyyden lisääntyminen on ollut tervetullut muutos, sillä fyysinen energisyys tahtoo vaikuttaa positiivisesti myös henkiseen hyvinvointiin. Kun energiansaanti lisääntyy, voi syömiset muuttaa rennompaan suuntaan, samoin liikkumisen. Jos yksittäisinä päivinä motivaatio on tasoa nolla, saadaan yksi lepopäivä kokoon. Yhteenveto: olo on yksinkertaisesti parempi kuin ennen.

Jokaisen arki on erilaista, jolloin muutosten tekemineen ei ole yksiselitteistä kaavaa. Esimerkiksi syöminen usein voi olla aluksi vaikeaa. Itse suosin näissä tilanteissa nopeita välipaloja, siis sellaisia jotka saa syötyä yksittäisen minuutin aikana. Ilmiö nimeltä "ruuasta nauttiminen" jää vähäisemmäksi, mutta joskus on hyvä muistaa, että ruoka on myös polttoainetta.

 Aerobisen treenin ei tarvitse ainakaan minun mielestäni tarkoittaa tunnin tai pidempään kestävää juoksulenkkiä. Vartin jolkottelukin saa verenkiertoa vilkastumaan, ja on itse asiassa realistisempi matka aloittelijoille. Jos olisin jo alkussa pusertanut tuon 5 km:n juoksulenkin, homma olisi loppunut parin kerran jälkeen. Sama pätee lihastreeniin. Alussa on hyvä kokeilla vaikka paria punnerrusta esimerkiksi aamulla ja päivällä kotiinpääsyn kunniaksi. En laittaisi määrää ensisijaiseksi tavoitteeksi, vaan sen, että harjoittelu muuttuu rutiiniksi. Kyllä ne määrät lisääntyvät kun kaksi toistoa alkaa käydä tylsäksi. Itse olen hyötynyt kotitreenin puolella myös kahvakuulasta ja vastuskuminauhasta. Myös käsilläseisontaharjoitukset seinää vasten ovat olleet hauskaa vaihtelua.

Toisaalta myös baletti voisi olla omanlaistaan vaihtelua?

Oh ballet.. 
Mihin oikeastaan pyrin näillä teksteillä? "Hei, minä onnistuin, olen paras ja te muut surkeita!!" No en sentään. Sen sijaan toivon, että tekstini motivoisivat erityisesti saman menneisyyden omaavia, mutta toisaalta myös keitä tahansa. Koska ruokavalio ja liikunta ovat nykyään vain ja ainoastaan tietynlaiseen ulkonäköön tähtäävää, toivon että saisin ajan myötä lukijoistani tätä ajatusta vastustavia kerettiläisiä. Heidän tulisi sortua seuraaviin ajatusvirheisiin: liikunta voi olla hauskaa ja rentoa, syöminen on välttämätöntä ja voi olla jopa mukavaa, jokaista syötyä tai kulutettua kaloria ei tarvitse huomioida ja että lepopäivä ei ole rikos. Ja mitä ulkonäköön tulee, se kyllä ilmenee "oireina". Yleensä hyvä olo sekä fyysinen ja henkinen hyvinvointi tahtovat vaikuttaa ulkonäköön positiivisesti. Kyse ei ole kehon koosta, rasvattomasta olemuksestatai pullistelevista lihaksista. Kun ihminen voi hyvin kokonaisvaltaisesti, sen kyllä huomaa!

Oikein mukavaa päivää kaikille!