tiistai 30. toukokuuta 2017

Kuulumisia ja ohjeita taitorullaluisteluun osa 10: kävelytien hyödyntämistä

Täällä taas! Tällä kertaa luvassa on jälleen ohjeita taitorullaluisteluun. Koska olen päässyt harjoittelemaan taas hieman harvemmin, liittyvät ohjeet haasteellisempien harjoittelualueiden hyödyntämiseen. Tosin vain yhden sellaisen. Ihan kiusallani aloitan kuitenkin yleisillä kuulumisilla. Työharjoittelu alkaa olla todella loppusuoralla, ja mieli on kaiken kaikkiaan positiivinen. Tosin harjoittelun loppuminen on haikeaa, mutta toivon onnistuvani pitämään kontaktia yllä kyseiseen seurakuntaan. Tällä viikolla saan olla kiitettävästi äänessä, sillä tämän päivän hartauden lisäksi tiedossa on kaksi saarnaa. Toinen tosin on hieman tiivistetympi, nuorten kirkkoon tarkoitettu saarna, toinen taas "virallinen". Vaikka ajoittain on ollut raskastakin, työharjoittelun kautta olen saanut todella positiivisen kuvan seurakuntatyöstä. Yksikään päivä ei ole samanlainen, tehtävät vaihtelevat, samoin ihmiset joita kohtaa. Tämän kuusiviikkoisen aikana olen saanut kohdata ihmisiä kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Erityisen kiitollinen olen siitä, että näin lyhyen ajan sisällä sain mahdollisuuden kohdata ihmisiä koko elämänkaarelta, aina alusta loppuun. Monen työharjoittelun aikana olen loppua kohden ollut lopen uupunut, mutta nyt tilanne on päinvastainen. Mitä enemmän olen saanut olla, nähdä, kokea ja tehdä, sitä enemmän voimia olen saanut. Toki sunnuntaina tilanne voi olla toinen, mutta sitä lienee turha murehtia.

Koko harjoittelun aikana sopivan ajan löytäminen taitorullaluistelun harjoitteluun ei olekaan ollut aivan helppo projekti. Tuota tien toisella olevaan parkkipaikkaa saa jatkuvasti seurailla, enkä vieläkään olen keksinyt millä logiikalla aikataulut menevät. No, keskiyöllä ja esimerkiksi viideltä aamulla siellä on tyhjää mutta.. rajansa kaikella! Viime perjantaina pääsin kertailemaan askeleita ja hyppyjä. Salchow ei tuota enää ongelmia, minkä vuoksi olen keskittynyt korkeuden lisäämiseen. Valssihypyssä samoin. Lisäksi harjoittelen nyt valssihyppyä niin, että vasen jalka jää eteen ristiin. Tarkoituksena olisi siis valmistautua ritin lisäämiseen ja myös axeliin. Itse ritti sen sijaan on vielä epävarma, mutta onnistuneita yrityksiä tulee joka kerta enemmän. Sisäkolmoset menevät hiljakseen paremmin, mutta useaa en meinaa millään päästä peräkkäin!

En liene ainoa, joka tuskailee harjoittelualueiden löytymisen kanssa. Tänään esimerkiksi autoja alkoi parkkiksella olla siinä määrin, että reaktiokyvyn oli oltava riittävä. Muuten homma olisi päätynyt kiusalliseen kolariin, nimitäin parkkeeratun auton kanssa. Kävelytiellä huomasin, että sehän on loistava paikka harjoitella perusluistelua! Tässä siis muutamia ideoita kävelytiellä harjoitteluun:

Perusluistelua kunnon ojennuksella: Potkun jälkeen ojenna vapaa jalka niin suoraksi kuin mahdollista. Itse kauhistuin jo talvella luisteluasentojani, minkä vuoksi päätin kiinnittää huomiota ojennuksiin. Harjoitus voi tuntua yksitoikkoiselta, mutta siihen kannattaa suhtautua "meditatiivisena" harjoituksena. Itse testailen nyt sitä, että tuleeko ojennus tällaisten harjoitteiden myötä mukaan myös muuhun luisteluun.

Ristiaskeleet, eli cross rollit: Astu liikkeen nimen mukaisesti ristiin. Kun etummainen jalka on maassa, varmista että paino on sillä. Seuraavaksi astut toisella jalalla ristiin. Kun meno tuntuu luontevalta, yritä tehdä tukijalla pieni ulkokaari. Lopputuloksena syntyy keinuva liike. Ristiaskeleet ovat loistava keino harjoitella itse ulkokaaria! Mitä paremmin joustat polvella ja "pusket" liikkeen kaarelle, sitä paremmin liike onnistuu. Jos kuuntelet musiikkia, kokeile ristiaskeleita musiikin tahtiin. En itse ole kuvan "mannekiinina".

Kuvahaun tulos haulle cross roll roller skate

Yksittäiset sirklausaskeleet: Tee yksi sirklausaskel yhdellä puolella ja sitten toisella. Tien leveydessä riippuen voit kokeilla myös kahta sirklausaskelta. Yksittäisten askeleiden välissä voi kokeilla myös liukua jalanojennuksen kanssa.

Periaatteessa myös takaperin meneviä liikkeitä voi harjoitella, mutta en suosittelisi.. ellei kyseessä ole sellainen kellonaika että tiellä on oikeasti autiota. Ja yksi hyvä taito on opetella ennen kävelytiellä treenaamista: jarruttaminen. Taitorullaluistimissa ei ole jarrupalaa takana, siispä vauhti hiljenee kurvaamalla voimakkaasti. Jarrupalat vastaavat luistimien kärkipiikkejä, joten käyttötarkoitus liittyy hyppyihin. Toki näitäkin jarrupaloja voi käyttää pysähtymiseen, mutta lopputulos ei vastaa tavanomaista ja toivottua tapaa pysähtyä.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson fell down on face


keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Ohjeita taitorullaluisteluun osa 9: Perusluistelua ja tasapainoilua

Tänään vapaapäivänä parkkipaikalla oli niin mukavasti tilaa, että pääsin jopa harjoittelemaan. Tällä kertaa lähtö tapahtui noudattaen "laiskan ihmisen" ihmisen tyyliä. En viitsinut mennä kamppeiden kanssa paikan päälle, missä olisin vaihtanut luistimet jalkaan. Sen sijaan laitoin ne jo kotosalla. Hetki piti odottaa ettei rappukäytävässä kävele ketään. Rappusia ei ole kuin kahdet, mutta en kaivannut yleisöä seuraamaan kiipeilyäni. Varmuuden vuoksi kiersin talon oman parkkipaikan kautta, sillä lyhyemmällä reitillä oli turhan paljon kuoppaa ja möykkyä. Ei vielä moisia esteitä, kiitos! Tien ylittäminen karmi hieman, mutta hengissä selvittiin, kuten arvata saattaa. Koska tekniikka on edennyt useampaan hyppyyn ja askaleisiin, voisi perusluistelun ja tasapainon kehittäminen olla tervetullutta vaihtelua. Kuten olen aiemmin kirjoittanut jääharjoitteluun liittyen, olen perusluistelun harjoittelijana todella laiska. Perusluistelu on tylsää ja yksitoikkoista, en tee! no, valitetettavasti jouduin muuttamaan asennettani huomattuani perusluistelun harjoittelun auttavan elementtien harjoittelussa. Siispä nielen ylpeyni taas kerran.

Jotta perusluistelu ei olisi kuitenkaan liian tylsää, siihen voi liittää pieniä tasapainoharjoitteita. Mikäli perusluistelu on vielä harjoittelun alla, ohjeita taitorullaluistelun ensiaskeleisiin löytyy täältä. Perusluistelussa niin lapsilla kuin aikuisilla, jäällä ja maalla nilkka kääntyy herkästi sisäänpäin. Toki luistimien riittävä kireys on hyvä varmistaa, mutta yhtenä aiheuttajana voi olla luisteluasento. Jos jalat ovat liian harallaan, nilkka kääntyy sisäänpäin lähes automaattisesti. Jonkin aikaa sitten opetin perusluistelua henkilölle jolla jalat tahtoivat jatkuvasti mennä leveään haara-asentoon. Luistellessa ei tapahtunut toivottua painonsiirtoa, vaan enemmänkin kellahtaminen puolelta toiselle. Asento korjaantui kuitenkin todella nopeasti pienellä harjoitteella. Luistelija asettui ensin seisomaan jalat lähellä toisiaan. Kehotin häntä liikkumaan kävelemällä (tai pienellä marssiliikkeellä). Kävely auttoi löytämään painonsiirron idean ja asento korjaantui. Jos siis luisteluasento tahtoo mennä liikaa haara-asentoon, kannattaa kokeilla tuota kävelyharjoitusta. Seuraavat liikkeet voi muuten tehdä myös "tavallisilla" rullaluistimilla.

Pidennetyt välit potkuissa. Kun perusluistelu sujuu, voi tapainoa harjoitella potkimalla niin hitaalla tempolla kuin mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaa "liukumista" mahdollisimman pitkään ennen uutta potkua. Yhden jalan varassa liikkuessa on hyvä kiinnittää huomiota nilkan asentoon, eli siihen että painopiste on keskellä. Jos nilkka kääntyy pitkän liu'un aikana sisäänpäin, tasapaino menee nopeasti ja toinen jalka palaa maahan automaattisesti tukemaan. Yritä välttää ryhdissä etukenoa. Kokeile samaa sirklauksessa, eli pysy mahdollisimman pitkään tukijalan varassa.

Potku ja kukkoliuku. Jatka hidasta tempoa, mutta koukista vapaa jalka kukkoliukuasentoon. Pidä kädet sivuilla. Kukkoliu'ussa nilkan asennon pitäminen suorassa on hieman haasteellisempaa. Harjoitus on siis hyvä oikean painopisteen ylläpitämisessä. Yritä jälleen pitää ryhti suorassa ja katsoa eteenpäin.

Potku, kukkoliuku, jalan ojennus eteen. Liike on sama kuin edellinen, mutta astetta haasteellisempi (mutta ei mahdoton). Kukkoliu'un jälkeen ojenna jalka hitaasti eteen. Tässä liikkeessä keskivartalon lihakset pääsevät tehokkaasti aktivoitumaan! Yritä pitää jalka korotettuna 2-3 sekuntia (tai miten pitkään haluat), laske hitaasti alas ja tee uusi potku.

Pyri tekemään liike tasaisesti molemmilla puolila, sillä taitoluistelu -ja taitorullaluisteluliikkeissä sortuu helposti harjoittelemaan liikkeitä vain "helpommalla" puolella. Parilla ensimmäisellä kerralla tämä tuskin haittaa, mutta pidemmällä aikavälillä kehon lihakset voivat kehittyä toispuoleisiksi. Aivan kaikkea ei toki voi harjoitella molemmilla puolilla, mutta niin pitkään kuin molempien puolien treenaaminen on mahdollista, siihen kannattaa panostaa.

Liikkeet voivat ensi silmäyksellä näyttää helpoilta ja kevyiltä, mutta esimerkiksi 20 minuuttia tasapainoharjoituksia tuntuu usein seuraavana päivänä erityisesti keskivartalon lihaksissa. Tasapainoharjoitteissa on se hyvä puoli, että koordinaation ohella ne vahvistavat syviä lihaksia. Itse olen hyötynyt näistä harjoitteista paljon. Opiskelijana (ja ajoittain syyttä koneen ääreen jämähtäneenä) joudun istumaan pitkiä, mikä tahtoo aiheuttaa selkäkipuja. Syvien lihasten säännöllinen treenaaminen juuri tasapainoharjoitteilla on auttanut todella paljon. Jäällä ja asfaltilla perusluistelu variaatioineen taas on tuonut varmuutta muuhun tekniikkaan.

P.S Jos pokka pitää, näitä harjoitteita voi tehdä myös kävelytiellä mikäli muut tien käyttäjät eivät häiritse ;D

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Ohjeita tairorullaluisteluun osa 8: ritti

Eilen pääsin viimeinkin harjoittelemaan taitorullaluistimilla. Päivän haasteeksi otin tällä kertaa sisäkolmoset, joiden harjoittelu oli kieltämättä varsin laiskaa. Syy on yksinkertainen: ne eivät sujuneet. Kuka nyt haluaa harjoitella sellaista mikä ei onnistu ensimmäisellä kerralla?! No, harjoittelu jatkuu ja sain sentään itsestäni irti enemmän kuin yhden toiston. Salchow, valssihyppy ja tulppi menivät jo paremmin, mutta päivän ehdoton "saatuvus" oli ritti. Jostain syystä alle puolesa alastulo onnistui ilman kumarrusta, mutta eiköhän se harjoittelemalla helpota. Vaikka hyppy on itselläni vasta alkuvaiheessa, uskaltaudun silti ohjeistamaan. Rittiä edeltäviä harjoitteita löytyy täältä.

Ritti. Rittiin voi lähteä sisäkolmosesta, mutta itse olen tottunut lähtöön takaperin kaarelta. Ei hätää, mitään yhden jalan kaarta ei tarvitse tehdä! Ei ainakaan niin että kaareen pitäisi erikseen keskittyä. Tärkeää ponnistaessa kuitenkin on, että lähtöön tulee kierrettä. Jos yrittää lähteä suoraan, on tavoiteltava kokonainen kierros todella vaikea saada. Kierre toimii niin ikään vauhdinottona. Taas neuvon hypyn niin, että kierrossuunta on vastapäivään.

Ritti takaperin sirklauksesta: Lähtiessä aseta vasen käsi eteen ja oikea taakse. Jätä jalat sopivan hetken tullen ristiin niin, että vasen jalka on edessä. Tässä vaiheessa sinun pitäisi liukua (tai rullata?) miltei automaattisesti loivalla kaarella niin, että taaempi (oikea) jalka tekee ulkokaarta. Oikeaoppisessa lähdössä myös vasemman jalan asentoa käännetään niin, että molemmat "terät" tekevät ulkokaarta. Itse neuvoisin kuitenkin keskittymään tähän vasta kun ylipäänsä uskaltanut hypätä. Muuten tulee turhan monta asiaa kerralla. Valmistaudu lähtöön koukistamalla oikeaa jalkaa. Kierrä samalla itseästi lantiosta asti aavistuksen verran lähtösuuntaan ja ponnista! Ponnistaessa tuo oikeakäsi ronskisti rinnalle. Vasen käsi lähinnä vedetään suljettuun asentoon. Tässä kuvassa on esitetty ritti vaiheittain. Kuvassa näkyy myös se, miten paljon luistelija ottaa kierrettä ponnistaessa.

Kuvahaun tulos haulle single loop jump edge

Kuvan luistelija on ilmassa vetänyt jalkansa nk. rotaatioasentoon, eli vasen jalka on hieman ristissä oikean edessä. Aivan ensimmäisillä kerroilla oikeaoppista asentoa ei välttämättä saa, mutta varmuuden lisääntyessä jalkojen asentoon on helpompi kiinnittää huomiota.Todennäköisesti joko käsien käyttö tai kierre unohtuvat aluksi, mutta riittävästi toistettuna ne kyllä muuttuvat automaattisiksi. No, välillä pitkäänkin harjoitellut unohtaa.. Alastulo ponnistusjalalle voi aluksi tuntua hurjalta, mutta se onnistuu kyllä. Ensimmäisissä riteissä voi tulla kumarrusta sekä alastuloa kahdelle jalalle. On kuitenkin hyvä muistaa, että ritti ei hypyistä ole enää helpoimmasta päästä. Itse painottaisin kierrettä ja käsien käyttöä niin jäällä kuin taitorullaluistimilla. Vaikka sorruin hieman pelottelemaan tätä hyppyä, ei se mikään mahdottomuus ole. Osa kokee ritin todella helppona juuri siksi, koska tekniikka on yksinkertainen. Kun samalla jalalla tehdään ponnistus ja alastulo, ei vaihtoja tai painonsiirtoja tarvitse miettiä lainkaan.

Rittiin voi lähteä myös sisäkolmosesta, mistä itsekin aikoinaan jäällä aloin kyseistä hyppyä harjoittelemaan. Kumpi lähtö on helpompi? Luulen että se on makuasia. Sisäkolmosesta voi kierteen saaminen olla osalle helpompaa, sillä jo kolmoskäännöksessä tulee omanlaisensa kierre. Kannattaa kokeilla molempia. Sisäkolmosesta voisi olla siinä mielessä hyvä aloittaa, sillä takaperin sirklauksesta lähtö voi aluksi tuntua turhan raskaalta. Osa taas kokee kaarella odottamisen hankalaksi. Toisaalta mistään pitkästä odotuksesta ei ole kyse. Tässä on melko hyvä video yksöisritistä:

https://www.youtube.com/watch?v=3x3Qf2XtZxI

Mukavia treenihetkiä! Seuraavaan ohjepostaukseen kirjoitan vaihteeksi mm. tasapainoharjoituksista.




perjantai 19. toukokuuta 2017

Kaupungissa vai maalla...

Vaikka en olekaan halunnut antaa tarkkoja tietoja asuinpaikasta, pääkaupunkiseutu alueena on ollut siinä määrin esillä, että moni arvaa minun asuvan jossain niillä main. Muutin Helsingin alueelle vuonna 2005 aloittaessani opiskelun silloisessa Stadiassa. 19 ikävuoteen asti asuin taajamassa. Aivan syrjässä paikka ei ollut, sillä bussi -ja junayhteydet olivat kohtuulliset. Bussiyhteydet ovat valitettavasti huonontuneet vuosien mittaan, mutta junalla pääsee Helsinkiin asti. En ole koskaan mieltänyt lapsuudenkodin aluetta maaseuduksi, sillä sellaistakin aluetta oli lähellä, eikä oma asuinalueeni ollut lainkaan maaseuduksi määriteltävää. Itse asiassa närkästyn vieläkin jos joku pääkaupunkiseudulta lähtöisin oleva sanoo minun olen kotoisin "landelta". Kävin yläasteen ja lukion pikkukaupungissa noin kymmenen kilometrin päässä. En kokenut asuinpaikkaani erityisen ahdistavaksi. Ehkä asiaa helpotti paljon säännölliset käynnit kaupungin puolella. Auto on kuitenkin melko pakollinen väline, sillä kulkuyhteydet huononevat viikonloppuisin. Omana asuinaikanani paikkakunnalta löytyivät monet peruspalvelut: kaksi ruokakauppaa, huoltoasema (ns. kylmäasema), tervysasema, hammashoitola, neuvola, posti, pankki, apteekki, päiväkoti, ala-aste ja luonnollisesti paikallinen, baari ja ruokapaikka. Niin, ja kirjasto myös! Valitettavasti se lakkautettiin säästösyistä, mutta talkoovoimin paikalla pidetään kyläkirjastoa.

Muutto Helsinkiin oli oma kokemuksensa, ja erittäin odotettu sellainen. 19-vuotiaalle silloinen asuinpaikka alkoi käydä ankeaksi, sillä moni tuttu oli muuttanut pois. En saanut opiskelupaikkaa heti lukion jälkeen, siispä toimin koulunkäyntiavustajana välivuoden aikana. Opiskelupaikka Stadiasta oli siis tervetullut mahdollisuus muutokseen. Ja kuten moni muukin 19-vuotias, minäkin halusin muuttaa omilleni. Sain asunnon HOAS:in kautta. Perinteen mukaisesti kyseessä oli kahden hengen soluasunto, missä sitten asustelinkin useamman vuoden. Asuinalue oli siinä mielessä helppo tottumisen kannalta, sillä kyseessä oli lähiö. Tietenkin keskusta oli paikkana "cool", sillä siellä ei tätä ennen päässyt käymään kuin muutamia kertoja vuodessa. Mitään "stadihuumaa" minuun ei iskenyt, vaikka illanvietot keskustan suunnilla olivatkin uusi ja jännittävä kokemus. Kauppakeskukset oli pian kierretty ja uutuudenviehätys laski aikanaan. Toki uusia ihmisiä ja uusia ympäristöjä löytyi vielä muutaman vuoden jälkeen. 

Kuvahaun tulos haulle homer simpson stone cutters club

Vuonna 2010 oli aika muuttaa jälleen. Siirryin asumaan vähän "hurjempaan" lähiöön. Metroyhteys oli kieltämättä kätevä, mutta en voi pahemmin kehua väestöä, jota metroasemat keräsivät. Viimeiset pari vuotta olivat oikeasti hankalia, sillä asuinpaikkani alkoi olla oikeasti hieman vaarallinen. Ehkä jonkin mielestä ylireagoin, mutta narkkareiden riehuminen aiheutta pienoista epämukavuutta. Vuonna 2014 muutin lähellä lapsuudenkotini aluetta puolisoni kanssa. Edellisen asuinpaikan jälkeen oli suoranaista luksusta kun pyykkiä uskalsi pestä pesutuvassa myös klo 18 jälkeen! Viime syksynä jouduimme muuttamaan takaisin pk-seudulle. Siirtyminen oli vaikeaa, sillä viihdyin pikkukaupungissa. Onneksi nykyinen asuinpaikka on melko rauhallinen. En tiedä olenko tullut vanhaksi, mutta siedän huonosti suurta ihmismäärää ja kiirettä, etenkin näiden yhdistelmää. Kampin kauppakeskus ja bussiterminaali ovat mielestäni pahimpia paikkoja. En myöskään pidä joulunajan valosaasteessa, saati sitten materiasaasteesta. Vuosien mittaan olen miettinyt millaisissa paikoissa viihdyn parheiten. Pidän siitä, että kulkuyhteydet ovat hyvät, mutta toisaalta minulle on tärkeää että voin kävellä paikasta toiseen. Jonain päivänä toivon siis asuvani pikkukaupungissa, ja mieluummin hieman syrjemmässä sielläkin. Aivan keskellä ei mitään en ehkä haluaisi asua, sen verran olen tottunut peruspalveluiden helppoon saatavuuteen. Jos asuisin ns. oikeasti aivan syrjässä, laiskuuteni kotoa poistumisen suhteen voisi lisätä mökkihöperyyden riskiä..

Kuvahaun tulos haulle jack nicholson shining

En näe tätä asenneongelmana, mutta huolimatta useista vuosista pk-seudulla en koskaan ole oppinut käyttämään sanoja "stadi" tai "lande". Minua tosin moititaan liian landelaiseksi, sillä käytän edelleenkin nimeä "Hesa". En osaa puhua mutsista tai faijasta, matkustaa dösällä, enkä myöskään nyrpistää nenääni hirveälle döfikselle. Kyseessä ei siis ole mielenosoitus. Nuo sanat eivät vain ole koskaan istuneet päivittäiseen sanastooni. Jotain yksittäisiä sanoja olen käyttänyt satunnaisesti. No, sen sijaan minulla nippu hullunkurisia lausahduksia sekä sanoja, jotka ovat juurtuneet sanavarastooni mm. historiallisten romaanien kautta. Joskus vanhempi rouvashenkilö näytti hämmentyneeltä käyttäesäni sanaa "brännäri". Sanat tarttuvat sieltä, missä niitä siis eniten kohtaa, sekä konteksteista jotka jäävät mieleen. 

Eräänä iltana erehdyin katsomaan ohjelmaa "Stadi vs. Lande". Ohjelman näkökulma vaikutti varsin stadilaiselta. Minua tosin hieman häiritsi eräs asia. Vaikka Helsinkin on kooltaan suuri kaupunki, en sanoisi esimerkiksi Tamperetta pikkukaupungiksi, saati sitten Turkua. "Lande" sen sijaan voi tarkoittaa mitä tahansa aluetta mikä ei kata "stadin" kriteereitä. Ohjelma olisi ollut hieman viihdyttävämpi, jos myös muita suurempia kaupunkeja olisi laskettu mukaan. Vuosien mittaan olen oppinut olemaan soimaamatta nk. stadikeskeisyyttä, sillä olen huomannut jokaisella paikkakunnalla olevan oma keskeisyytensä. Toisaalta hyvä näin. Tuo keskeisyys on keskeinen asia paikallisidentiteetin säilyttämisen suhteen. Pitäkää siis keskeisyytenne! Mainitsin alussa harmistuvani jos joku sanoo minua maalaiseksi, eli landelaiseksi. Nolottaisiko minua olla oikeasti maalta kotoisin? Tuskin. Silloin nk. maalaiselämä olisi juurtunut minuut alusta pitäen, jolloin siinä ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla mitään outoa. Minun on vaikea kuvitella esimerkiksi lapsuutta kaupungissa. Jotkut asiat ovat kieltämättä jääneet vieraiksi. Pk-seudulla jo pienet lapset oppivat joukkoliikenteen käytön. Itse panikoin yhden linjan kanssa aloittaessani yläasteen. Pummilla matkustaminen oli täysin vieras käsite, sillä matka maksettiin kuskille. Ehkä junaa hyödyntävät hyödynsivät myös tuota mahdollisuutta. Vaikea sanoa, pitääkin tiedustella. Uimakouluja ei pidetty uimahallissa, vaan paikallisessa uimapaikassa, joita oli kaksi. Lampia molemmat! Myös joki toimi uimapaikkana. Talvisin koulun pihalla oli sekä luistinrata että kaukalo. Kaikki "perusjutut" löytyivät siis, ja talvella pystyi hyvin hiihtämään kuntoradalle tehdyillä hiihtoladuilla.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson tomacco

En jaksaisi hektistä kaupunkielämää, mainosvaloja, liikennettä tai jatkuvia ärsykkeitä. Toisaalta jatkuva maaseudun rauhakin voisi käydä hermoille. Missä ikinä tulenkaan asumaan, toivon että ne ns. peruspalvelut löytyvät ilman 20 km:n automatkaa. On pari aivan ihanaa paikkakuntaa löytänytkin, ja vastaavia on varmasti paljon. Mikäli pääsen oman alani töihin, olen sen verran näkyvässä ammatissa että liian pienissä piireissä olo voi käydä tukalaksi. Siinä vaiheessa vapaa-ajan aktiviteetit on hyvä sijoittaa hieman etäämmälle. No, stadi vai lande? -Ei ilmeisesti kumpikaan, sillä edeleenkin puhun mieluummin kaupungista ja maaseudusta. Nyt olen tätä mieltä, mutta minun tuurillani päädyn nimenomaan ns. äärivaihtoehtoihin.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson new york

maanantai 15. toukokuuta 2017

Ohjeita taitorullaluisteluun osa 7: kertausta ja salchow

Vaihteeksi vapaapäivä! Kuluneet kolme päivää ovat olleet varsin työntäytteisiä, mutta sitäkin antoisampia. Harjoittelun ohessa liikunta on tosiaan pitänyt ajoittaa ja sovittaa käytettävissä olevan ajan ehdoilla. Mikä on hieman harmittanut niin se, että edes rullaluistimille olen päässyt todella harvoin. eilisen jälkeen huomasin kuitenkin, että voisin asennoitua hieman eri tavalla. Nyt olen lähestynyt harjoittelu aivan liikaa kaikki tai ei mitään -asenteella. No, eilisen kokeilen jälkeen huomasin olleeni väärässä. Lauantaina ehdin ennen päivän toimitusta käydä rullaluistelemassa. Tietenkin nuo läheiset parkkipaikat olivat täynnä, jopa tuo toinen missä yleensä ei ole autoja lainkaan. Siispä kävelin hieman pidemmälle erään koulun pihalle missä olin pongannut kelvollisen pienen koripallokentän. Kun pääsin paikan päälle, sain luistimet jalkaan, sain suuren kunnian huomata että kenttä oli sittenkin pehmustettu. Ulkopuolella pienissä määrin asfalttia, mutta todella epätasaista. Harmistuneena tein asfaltilla kymmenisen minuuttia perusluistelua ja ristiaskeleita. Outoa kyllä, möykkyihin tottui jonkin verra. Ongelmana oli vain oikeasti liian vähäinen tila. No, tulipa edes luisteltua.

Eilen messun jälkeen tuo viereinen parkkipaikka oli yllättäen harvinaisen tyhjänä. Pokkana menin harjoittelemaan muutamista ihmisistä huolimatta. Edellisen päivän harjoittelu oli ilmeisesti tehnyt hyvää, sillä tuntuman löytäminen oli aiempaa helpompaa. Harjoittelun jonkin aikaa ihan pelkkää sirklausta eri suuntiin etu -ja takaperin. Vauhtia alkoi olla hieman enemmän ja meno oli muutenkin varmempaa. Tässä siis pieni vinkki: jos paikkoja ja aikaa on huonosti, harjoittele perusluistelua aina kun mahdollista! Kun rullaluistimien kanssa "tulee juttuun" tuntuman suhteen, on liikkeiden harjoittelu paljon helpompaa. Kertailin jälkeen ulkokolmosia ja vähän kovemmalla vauhdilla. Sisäkolmosten kanssa oli vielä vaikeuksia, mutta ensi kerralla lisää ja perusteellisemmin. Myös rittiaskeleita voisi yrittää. Mohawkit eli kantakäännökset menivät hieman paremmin, mutta vauhtia en vielä uskalla käyttää.

Kuten aikaisemmin on tullut harmiteltua, salchow on tuottanut vaikeuksia. Nyt sain sen mokoman onnistumaan, mutta kaksoissalchowia en taida ihan hetkeen yrittää. Varmuutta ja korkeutta tarvitaan vielä reilusti, mutta ritin onnistuttua lisäisen rittiä valssihypyn ja salchowin perään, minkä onnistuttua voi axelin ja kaksoissalchowin harjoittelu alkaa. Milloin tämä on mahdollista? Se riippuu nyt harjoittelumahdollisuuksista. Viimeisimmissä ohjeistuksissa näytin pääsevän tulppiin ja hyppy-yhdistelmiin asti. Tällä kertaa voisin siis siirtyä salchowiin, mikä ilmeisesti jäikin väliin viime vuoden ohjeistuksista. Ohjeita muun muuassa valssihypyn ja tulpin yhdistelmiin löytyy täältä.

Salchow. Salchow muistuttaa tekniikaltaan valssihyppyä, mutta lähtö tapahtuu sisäkaarelta. Tämä johtuu siitä, että salchowiin lähdetään ulkokolmosesta, mikä ennen hypyn harjoittelua olisi tärkeää hallita. Salchowiin voi lähteä myös kantakäännöksestä, mutta ulkokolmonen lienee tavallisin. Ohjeet kaariin ja kolmosiin löytyy täältä. Hypyn voi tehdä kumpaan suuntaan tahansa, mutta ohjeista itsekkäästi omalta puoleltani.
Lähtö tapahtuu vasemmalla jalalla, eli samalla kuin valssihypyssä. Vasemmalla jalalla tehdään ulkokolmonen, ja vapaa jalka jätetään takaviistoon. Käännöksen jälkeen kaarella odotetaan niin, että kaari on riittävän syvä, siis OIKEASTI kaari. Juuri kun "terä" olisi kääntymässä itsestään, "heitetään" vapaa jalka eteen ja hypätään valssihypyn kaltaisesti puoli kierrossa. Vaikka lähtö tapahtuu takaperin, kaaren syvyyden vuoksi ei todellisuudessa hypätä kokonaista kierrosta. Rullaluistimilla riittävän syvän kaaren merkitys korostuu, sillä hyppyä on muuten todella vaikeaa saada onnistumaan. Aluksi voi alastulossa tulla hieman "kumarruksia", mutta painopisteen löytyessä helpottaa. Ponnistaminen liian aikaisin on virheenä ehkä kaikkein yleisin, eli siihen kannattaa kiinnittää huomiota ensimmäisenä jos hyppy ei onnistu. En ole saanut videomateriaalia omista hypyistäni, mutta tässä on esimerkki salchowista:

http://aliisantarinakirja.blogspot.fi/2016/07/ohjeistusta-taitorullaluisteluun-osa-2.html
Toisessa hypyssä tapahtuu tuo mainittu "kumarrus", mikä tosiaan harjoittelun myötä kyllä helpottaa. Kun salchow sujuu, siihen voi lisätä vaikkapa tulpin perään.

Mukavia treenihetkiä!

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Hyvä paha kuntotesti

Viime aikoina koulujen liikuntatunneilla tehdyt kuntotestit ovat herättäneet keskustelua. Osa kokee kuntotestit nöyryyttäviksi, minkä vuoksi testeistä olisi hyvä luopua. En tiedä millaisia testit nykyään ovat. Todennäköisesti suuria muutoksia ei ole tapahtunut. Mielessäni palasin takaisin peruskoulun ajoille. Ensimmäisiä kuntotestejä taidettiin tehdä ala-asteella, ja säännöllisemmin yläasteella. Ala-asteella kuntotesteihin taisi liittyä lähinnä lihaskunnon testaamista. Ehkä kestävyystestejä oli, mutta sellaisista ei ole muistikuvaa. Yläasteelta muistan sen sijaan cooperin testin, ja lukiosta sukkulajuoksun. Vaikka olin melko aktiivinen liikkuja jo ala-asteella, en kuulunut luokan "kärkijoukkoon". Jos totta puhutaan, en tainnut erityisemmin pitää liikunnasta. Joukkuepelit sählyä laskematta olivat epämieluisia. Juoksussa hävisin aina vaikka kuinka yritin pinkoa eteenpäin. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että olin monia melkein päätä lyhyempi. Pituushypyssä olin keskinkertaisuus luisteluharrastuksesta huolimatta. Kuulantyönnössä kuula sentään irtosi kädestäni, mutta matkan pituudella en voi kehuskella. "Pitkän matkan juoksussa" väsähdin puolen kentän jälkeen. Korkeushypyn tekniikkaa en vain koskaan oppinut. Yläasteella en ollut sen taitavampi. Joukkuepelejä aloin inhota, ja "oikeasti" urheilevat tytöt (taas päätä pidemmät) peittosivat minut yleisurheilussa niin tehokkaasti, etten viitsinyt ottaa osaa kilpailuihin. 9. luokalla liikunnasta ensimmäisen yhdeksikköni, mikä taisi johtua siitä, että balettia tanssinut opettaja arvosti taitoluistelua.

Kuvahaun tulos haulle lisa simpson gym

Kokemukseni koululiikunnasta eivät siis ole positiivisimmasta päästä, mutta en sanoisi niitä traumatisoiviksi. Voisin asennoitua koulun liikuntaan samaan tapaan kuin fysiikkaan: ei kuulunut vahvuuksiini, mutta selvisin enemmän tai vähemmän kunnialla. Erona näiden oppiaineiden välillä on lähinnä se, että liikunta on edelleenkin suuri osa elämääni, fysiikka luojan kiitos vähemmän. Kuntotestit eivät kuitenkaan olleet mikään järkyttävä kokemus, vaikka kerran moraalikäsitykseni joutuikin koetukselle. Kestävyystestit olivat kieltämättä todella epämiellyttäviä! Toisaalta en edelleenkään pidä kestävyysharjoittelusta, kuten kerran jos toisenkin olen todennut. Ylävartaloon kohdistuneista lihaskuntotesteistä en jostain syystä muista mitään. Lieneekö alitajunta tarkoituksella pyyhkinyt ne muistot pois? Absurdia kyllä, onnistumiseen liittyvä muisto kaihertaa yhä mieltä. Sen sijaan että olisin yläasteella kuulunut suosittujen tyttöjen joukkoon, sain huomioni kiusaamisen muodossa. Statukseni ei siis ollut korkein mahdollinen. Taitoluisteluharrastuksen ja oma-aloitteisen harjoittelun ansiosta vatsalihakseni olivat hyvässä kunnossa, samoin reisilihakset. Meillä oli vuosittainen kuntotesti. Liikuntaryhmässä oli myös tyttö, joka harrasti tanssia. Vatsarutistuksia piti tehdä äänisignaalien tahdissa, mutta innostuin hieman liikaa. Tein siis aluksi rutistuksia kaksinkertaiseen tahtiin (parini pokkana laski jokaisen, siitä kiitos!). Minä ja tanssia harrastanut tyttö jatkoimme testin loppuun asti. Koska aluksi tein rutistuksia liian tiuhaan tahtoon, tulokseni oli korkeampi kuin toisella tytöllä. Tästä nousi suuri kohu, sillä minä luoka luuseri en mitenkään voinut selättää tanssia harrastavaa, "coolimpaa" tyttöä. Opettaja hiljaa nyökkäsi ja totesi asian ovan näin. Tunnin lopussa opettaja kutsui minut luokseen ja sanoi hiljaa: "Kyllä minä näin että teit enemmän. Merkkasin kyllä oikean tuloksen, mutta jouduin valehtelemaan etteivät tytöt olisi kimpaantuneet." Kiitos ja hyvää päivänjatkoa. Yritän olla ymmärtäväinen opettajaa kohtaan, mutta ajoittain se tuottaa vaikeuksia.

Kuvahaun tulos haulle lisa simpson gym

Ovatko koulun kuntotestit nöyryyttävä kokemus? Asenteella lienee suuri vaikutus. Kuntotestien pitäisi olla henkilökohtainen mahdollisuus tarkastella omaa kuntoa ja sen kehitystä. Jos oppilaat kilpailevat keskenään, testit voivat todella olla nöyryyttäviä. Jos kilpaileminen on välttämätöntä, niin vastustajana tulisi olla testin tekijä itse. Surullinen tosiasia on, että oppilasjoukossa on aina enemmän liikkuvia ja vähemmän liikkuvia. Jokaisella omat vahvuutensa ja heikkoutensa, aivan kuten arjen karussa todellisuudessakin. Ennen kuntotestien tekemistä oppilaille olisi hyvä tehdä selväksi, keitä ja mitä varten testit tehdään. Jokaisella on lähtötaso, On myös hyvä muistaa, että aktiivisesti urheilevia oppilaitakaan testin tulos ei ehkä miellytä. Vaikka he olisivat liikuntatunnilla parhaita, harrastuksen parissa heillä voi olla paljon parannettavaa. Lähtötasosta lienee siis turha luoda kilpailuasetelmaa, sillä jokaisen lähtökohdat ovat erilaiset. Kuten omasta kokemuksesta voin todeta, myös paras tulos voi aiheuttaa ongelmia.

Jos kuntotesteihin liittyy puolin ja toisin negatiivisia assosiaatioita, kannattaako niitä jatkaa? Itse vastaisin myöntävästi. Oikealla asenteella kuntotestit voivat rohkaista kilpailemaan itsensä kanssa. Vaikka lapsia, nuoria ja aikuisiakin pyritään ylisuojelemaan negatiivisilta kokemuksilta. kuntotestit ovat loistava mahdollisuus "katsoa peiliin". Vastustan viimeisen päälle aiheeseen liittyvää pilkkaamista. Mutta toisaalta jos parannettavaa on, tuntuu suoranaiselta heitteillejätöltä suojella oppilasta tai aikuista tältä tiedolta. Ns. hyvän kunnon ei tarvitse tarkoittaa testien huipputuloksia, mutta jos esimerkiksi puolen kilometrin reipas kävely tuntuu mahdottomalta (ilman perussairautta), voi parantamiseen olla syytä. Kuntoa ei paranneta liikunnanopettajan tai lääkärin mieliksi, vaan henkilön oman itsensä parhaaksi. Vähintäänkin kohtuullinen terveys kuuluu mielestäni perusoikeuksiin, ellei huono onni, geenit tai vaikkapa kulman takaa kurvannut auto toisin päätä. Haukkumista ja nimittelyä en hyväksy, mutta en myöskään "hyssyttelyä" loukkaamisen tai traumatisoimisen pelossa. Vaikka edustin aikoinaan toista ääripäätä, on äärimmäisen kiitollinen kun kehoni tilaa ei sensuroitu. Eihän niiden tosiasioiden kuuleminen mukavaa ollut, mutta epämukavuus oli pieni hinta siitä, mihin terveydentila olisi voinut kääntyä.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson health

Kenties näitä surullisen kuuluisia kuntotestejä ei ole tarpeen demonisoida, mutta asenteita voisi hieman muuttaa. Vaikka koulujen resurssit eivät ehkä riitä, testien suorittaminen henkilökohtaisesti voisi auttaa hieman. Parhaimmillaan testeillä voidaan kannustaa yrittämään ja saamaan onnistumisen kokemuksia. Kyky kohdata mikä tahansa kehittämistä vaativa asia on suuri etu myös peruskoulun ja lukion ulkopuolella. Samaa sisua ja halua yrittää voi hyödyntää monessa tehtävässä. Jos kuntotestit jossain toimivat opettavaisena välineenä, niin seuraavan, ehkä jo kliseen konkretisoimisessa: työ tekijäänsä kiittää. Ja mitä traumoihin tulee, näin kohta 32-vuotiaana voin luvata, että elämä on täynnä traumatisoivia kokemuksia. Kummasti niitä pehmentää kyky osata nauraa itselleen.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson health