Niinhän
se sanotaan, ettei elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista.
Hyväksyn tämän tosiasian. Kirjoittaminen blogiin on vähentynyt
viime aikoina reippaasti. Tavallaan haluaisin saada tänne enemmän
tekstiä, mutta nyt vain tökkii. En ole enää aikoihin kovin
mielelläni avautunut täällä vaikeista hetkistä. Mieluummin tsemppaan
muita (jotenkin helpompaa). Nyt myönnän kuitenkin, että syynä vähentyneeseen
kirjoittamineen ovat yksinkertaisesti vaikeat ajat. En tule niitä
tarkemmin erittelemään. Ehkä sitten joskus.
Helpompi
tsempata muita..
..vaan
ei itseä. Vaikka tiedän että kyseessä on (ainakin toivon mukaan)
väliaikainen tila, monella osa-alueella tuntuu siltä etteivät
taidot ja osaaminen riitä. Kai se siitä, mutta juuri tällä
hetkellä tuntuu tältä. Selityksiä ja diagnooseja on
luonnollisesti etsittävissä maan ja taivaan välillä. Joskus
niihinkin kyllästyy. Joskus vain on näin, eivätkä asiat mene
helpoimman kaavan mukaan.
Suunnan neuvominen muile tahtoo aina olla helpompaa kuin navigoida itse jos näkyvyys katoaa.
Saan
voimia jos pystyn tukemaan ja tsemppaamaan muita. En ole todellakaan
mikään pyhimys. Tulen vain paremmalle mielelle jos onnistun edes
vähän saamaan toisten ihmisten mieltä paremmaksi. Parasta on
etenkin se, jos onnistuu saamaan toisen uskomaan edes vähän enemmän
itseensä ja tulevaan. Omalla kohdalla tilanne on toinen. Toisaalta
en voi myöntää, että olisin erityisemmin panostanut itseni tsemppaamiseen. Omassa toiminnassa voi siis olla pientä korjattavaa.
Kun
ei keksi mitä pitäisi tehdä..
Jotenkin
tältä tuntuu jälleen vähän jokaisella osa-alueella. Joskus vain
tuntuu siltä että yksinkertaisiakin asioita joutuu pähkäilemään
viimeisen päälle. Tällaiseenkin olisi varmasti lukuisia
diagnooseja, mutta jälleen olen kyllästynyt käymään niitä läpi.
Myönnän että tämä ketuttaa, sillä kognitiivisten kykyjen
heikkeneminen on minulle aina kova pala. Kiitos epilepsian, olen
joutunut opetelemaan niiden sietämistä.
"Kuinka monta puuta näet kuvassa?" -Ihan riittävän monta, se siitä.
Mitä
kuitenkaan ei..
Ensisijaisesti
taistelen viimeiseen asti menneiden aikojen idiotismia vastaan.
Yritän ajoittain p**kasta motivaatiosta huolimatta pitää huolta
terveydestäni, syömisistä, riittävästä levosta jne. Edelleen
rajoitan sekä kahvin että alkoholin käyttöä. Molemmissa pidän
kiinni vanhasta linjasta: vältän ääripäitä. Tiedän ettei
liiallinen kontrolli ole loppupeleissä hyvä vaihtoehto.
Yritetään
siis edes jossain. Tällä hetkellä menestys on ollut kohtuullista,
ainakin riittävää. Käytännössä tämä siis tarkoittaa syömistä
säännöllisin väliajoin. Jos energiamäärä jää pieneksi,
kompensoin asiaa siemenillä ja pähkinöillä. Vaikka ravinto ei
ratkaise kaikkea, ainakin noiden hyvistä rasvoista voi olla edes
vähän apua. Nyt vähän huumoria mukaan: Kirosin myös ongelmia kirjoja ja muita tekstejä lukiessa.Tällä kertaa ratkaisu löytyi läheltä. Kannatti kaivaa esille n. 10 vuotta sitten hommatut lukulasti. Kas kummaa, helpotti edes vähän :D
Onneksi edes osa ratkaisuista löytyy läheltä. -Etenkin itse viitsii hieman käyttää järkeä :D Jestas, tuo kehysten malli ei ole yhtään "out"..
Jotain
pohdintaan viittaavaa..
Ajatus
tilan väliaikaisuudesta saa jaksamaan. Pyrin tylsän perusjärkevään
asenteeseen nojaten nk. tarvehierarkiaan. Kun pitää huolta
fysiologisista perustarpeista, ne antavat pohjan selviytyä muista
haasteista. Vaikken muuhun ratkaisuja ja vastauksia keksisi, ainakin
voin pyrkiä pitämään huolta aivojen ja kehon toimivuudesta. Jos
näistä jokin tai molemmat kärsivät, kärsii muukin toiminta.
Kun
solmuja alkaa tulla runsaammin, sekasotku on valtava. Sekasotkun
havaitessa pienoinen paniikki tahtoo iskeä. Tässä kohden vanhalle
hyväksi havaitulle metodille lienee taas käyttöä: Hengitä
sisään, hengitä ulos. Toista tätä niin kauan kun paniikki astuu
syrjään ja aivot toimivat. Siinä vaiheessa solmut on helpommin
erotettavissa toisistaan, ja niiden avaaminen helpottuu. Tämän
loppuun voin toistaa lausetta jota olen hokenut viimeisten viikkojen
ajan: Kai tämä tästä. Ja sitten pienoinen tosiasia: Elämää
tämäkin, sellaista se välillä on.
Ja sitten yksi olennainen huomio: Jos jotain energiaa antavaa ja piristävää tässä kaivataan välittömästi, se löytyy ulkosalta: Kesä on tuloillaan. Nyt siis katsetta vähän ylöspäin, aurinkolasit päähän ja ulos. Näin loppuun muutan hieman hokemaani lausetta: Kyllä tämä tästä.
Aurinkoista viikonloppua kaikille ja mukavaa kesälomaa lukuvuotensa päättäneille!