sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Ekologisuuden ikuisuushaasteita


En voi kehua itseäni korkean tason talousihmiseksi. Kenties yllän johonkin keskitasolle. Myönnän ekologinen elämäntapa kiinnostaan, mutta en ole valmis heittäytymään ääripäihin. Oma toimintaminen on pienimuotoista mutta pitkäkestoista. Ajoittain tuntuu ikävältä, että motivaatiota ekologiseen elämäntyyliin on hyödynnetty kaupallisuudessa. Tavallaan hyvä asia, mutta tuotteiden ylihintaisuutta en aina ymmärrä. Tai ymmärrän ehkä: pienen tuottajan on otettavat suuremmat hinnat. 

Voiko ekologisia valintoja tehdä helposti ja edullisesti? Entä ovatko tehdyn valinnan ja toiminnan hyödyt todellisuudessa suuret, ja onko ekologinen valinta aina mahdollinen vaihtoehto?

Etikka
Puhdistusaine, hoitoaine hiuksille, huuhteluaine jne. Tuo kirpakka neste on varsin monikäyttöistä. Etikkaa voi kuulemma käyttää myös ns. Putkenavaajana lievemmissä tukoksissa. Jossain kämpässä tätä kokeilin, mutta huonot putket eivät oikein antaneet osviittaa toimiko etikka vai ei. Keittiön pesualtaan tukkeutumista odotellessa... pitäisikö vähän edesauttaa? :D


Tiedosto:VakiviinaEtikkaa.jpg – Wikipedia


Kestotuotteiden suosiminen (harjoitteilla..)
Okei, tälle alueelle en ole yltänyt. Taustalla kummittelevat laiskuus sekä valinnanvaikeus mihin kestotuotteiden suosimisen kohdistaisi. Kauppakassi lienee ainoa tällä hetkellä. Joskus mietin kestosuodatinpusseja. No, tämä jäi lähinnä kahvinjuonnin radikaaliin vähentämiseen. Mutta jos kahvinjuonti joskus palaakin tavaksi, voisihan niitä suodatinpusseja vaihtaa kestoversioihin..



Tiedosto:Koffiefilter RA.jpg – Wikipedia


Yksi saamani vinkki kiinnosti jonkin verran: kestovanulaput joita voisi itsekin ommella. Niin pitkälle en ole päässyt että kävisin läpi käytettävissä ja joutilaana olevat kangasmateriaalit. -Kyllähän niitä olisi..

Pakko valita ääripää?
En voi olla 100%:sesti vegaani, ne oikeat tuotteet ovat todella hintavia, olen allerginen näille tuotteille jne.” On totta että esimerkiksi kaikki vegaaniset tuotteet eivät oikeasti sovi kaikille, ja osan terveys vaatii edes osittaisen sekaruokavalion. Allekirjoitan myös sen, että osa “ekotuotteista” on hivenen hintavia suhteessa laatuun.

Miten tällaisessa umpikujassa voi toimia? En voi tarjota mitään tyhjentävää vastausta, korkeintaan oman näkemykseni: Ääripäätä edustava ratkaisu ei ole pakollinen. Otan esimerkiksi viilin valmistamisen mihin olen tapana jämähtänyt. Siemenviiliksi tulee kyllä ostettua viilipurkki. Muuten purkkeja tulee ostettua reippaasti vähemmän. En ole pitänyt kirjaa muovijätteen määrästä, mutta jopa meikäläisen matikkapäällä voi jonkinlaista vähennystä.

Yksittäisillä valinnoilla on siis vaikutuksensa. Ihmiset ovat erilaisia, mutta itse kuulun heihin joilla pienet muutokset jäävät pysyvämmäksi tavaksi. Osalle ääripään ratkaisut voivat sopia. Itse kuuluun kategoriaan “hitaasti hyvä tulee”.



100% vs. 0%

Vaihtoina vain joko-tai?


Valinnan todellinen hyöty?
Ns. ekologiset valinnat ovat (mielestäni) petollisen helppo niputtaa yksittäisiin suurempiin kategorioihin. Esimerkiksi kasvisruoka, erityisesti vegaaninen ei välttämättä ole ekolosuuden suhteen aina paras vaihtoehto. Kanssani saa olla eri mieltä. Hyvänä esimerkkinä toimivat maapallon toiselta puolelta kuljetetut tuotteet.

Tätä näkemystä ei varmaankaan tulisi missään nimessä julkaista, mutta yksi korona -pandemian hyvistä puolista saattaa hyvällä onnella olla lähempänä tuotettujen elintarvikkeiden suosion lisääntyminen. -Ja ehkä tarpeen? Toisaalta ennustukset lienee parempi jättää tähän.

Hyvä paha autoilu..
Autoilu oli erityisesti ilmastokysymysten alkuvaiheessa teloituslistalla. Erityisesti pk-seudulla panostus kohdistui citypyöriin ja joukkoliikenteen suosimiseen. Nyt pyöräilyn itsekin aloittaneena (omalla pyörällä) ihan työn vuoksi totean kulkutavan toimivaksi. Itse asiassa aikaa menee lähes saman verran kuin julkisilla, jotka kiertelevät, saattavat myöhästyä jne.

Siirtyessä kehä III:n, tai ylipäänsä kaupunkien ulkopuolelle tilanne voi muuttua. Joukkoliikenne ei ole samaa tasoa kaikkialla Suomessa ja välimatkat muuttuvat moninkertaisiksi. Rehellisyyden nimissä oma kuntoni ei välttämättä riitä polkemaan 50 kilometriä päivässä etenkään räntämyrskyn helliessä. Kyllä, valitsen auton jos se todellakin on ainoa vaihtoehto.


Autotie Valtatie Käyrä - Ilmainen valokuva Pixabayssa


Vuosia sitten pyöräilin n. 20 km/päivä. Kieltämättä paluureissu tuntui uuvuttavalta, kiitos vastatuulen. Jos rehellisiä ollaan, valitsisin kompromissin: Voisin pyöräillä aina kun mahdollista, mutta mahdollisuus taittaa matka autolla olisi myös ihan mukava lisä. En usko että olen aivan rapakunnossa, mutta siinä vaiheessa kun matkaan lisätään vaikkapa 10 km/suunta eikä joukkoliikennettä ole, jostain syystä auto muuttuu houkuttelevaksi vaihtoehdoksi.

Yhteenvetoa
Muutokset eivät siis (mielestäni) vaadi ääripään ratkaisuja eikä hurjia investointeja. Jopa lähikaupan valikoima voi tarjota ihan toimivia ratkaisuja. Valitako suuria vai pieniä muutoksia, se riippuu ihmisestä. Vaikka itse olen hitaasti kehittyvä, se ei sulje pois mahdollisuutta etteikö suuremmat muutokset toimisi osalle. Välillä kieltämättä hieman kadehdin sellaista “kerralla kunnolla” -ihmistyyppiä.

Vaikka esimerkiksi kestotuotteiden käyttöönotossa ainakin meikäläisellä on parantamisen varaa, toisaalta.. kukaan ei ole täydellinen? Itse kuulun niihin masokisteihin, jotka pitävät ikuisuusprojekteista. Ehkä joskus löydän itseni ompelemasta kestoversioita vanulapuista.

Autoilun suhteen minulla ei aivan yksinkertaista näkemystä. Auton käyttötarve riippuu monesta asiasta, mutta paikkakunnalla ja joukkoliikenteen toimivuudella näyttäisi olevan suuri merkitys. Myönnän kritisoivani oikeasti turhaa autoilua. Tällä tarkoitan esimerkiksi kyläilyreissua 20 metrin päähän ilman, että esimerkiksi kipeä jalka tai selkä vaivaa. Olen suhteellisen tyytyväinen asuinpaikkani joukkoliikenteeseen. Vällillä tietoisuus matkan taittumisesta nopeammin omalla autolla mietityttää.


Pois Risteys Suunta - Ilmainen kuva Pixabayssa


Toistaiseksi selviän pyörällä ja joukkoliikenteellä. Jos oma auto tulee joskus pakolliseksi ja perustelluksi, silloin auton hankinta muuttuu ajankohtaiseksi. Toisaalta epilepsia jossain määrin määrittelee autoilun mahdollisuutta. Yksi iso kohtaus → ajo-oikeuden menettäminen vähintään puoleksi vuodeksi.

Millainen tyyli ekologisen elämäntavan edistämiseksi on hyvä? -Totta puhuen, ei aavistustakaan. Jos kuitenkin uskaltaudun heittämään hieman selkeämpiä mielipiteitä, yliviivaisin pois muun muuassa toiminnan johon liittyy syyllistämistä, syyllisyydentuntoa tai esimerkiksi pakonomaisuutta. Hieman eri asioita yhdistäen voisin todeta, että toiminta ekologisen elämäntyylin edistämiseksi on asia, jolle tulee rehellisesti vastattua “tahdon”. En viittaa tällä ylivakavaan sitoutumiseen, vaan toimintaan omasta vapaasta tahdosta.

Millainen tyyli sinulle sopii parhaiten: kerralla kunnolla vai vähitellen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti