Testissä norovirus: ei jatkoon

Olen harvoin sairaana (loputan puuta). Korkeintaan sellaista sellaista on/off -tyyppistä flunssaa on välillä, samoin yskää joka tulee ja menee. Kun sairastun, teen sen tehokkaasti. Siirtyminen kahvista mustaan teehen ei ole ollut viime päivinä ainoa, osaksi nostalgiaa sisältävä muutos. Join siis mustaa teetä säännöllisesti alle 12-vuotiaana. Samoihin aikoihin tai peräti nuorempana olin viimeksi rajussa vatsataudissa. Tästä voi arvata mikä tuli kylään..

Vatsatauti!

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä joskus puoli kolmen aikaan heräsin outoon tunteeseen mahassa. Koska refluksivaiva kaikkine hauskuuksineen ovat tuttu juttu, luonnollisesti mietin mitä peijoonia tuli syötyä. Olo ei helpottanut, pian tajusin että nyt on paras kipittää vessaan tai tulee siivottavaa. Sinne meni iltapala. Ehkä tämä oli jokin yöllinen yksittäinen tapaus. Takaisin nukkumaan.

Hetkinen, taas mahassa tuntuu epäilyttävältä. Vessaan! Ehkä tämä tästä? Kolmannen kerran jälkeen myönsin että projekti saattaa jatkua tovin. Puoli seitsemään mennessä olin onnistunut viemään yöunet sekä puolisolta että hänen tyttäreltään. Saavutus sekin. Niin, kukaan ei myöskään voinut viettää toiletissa aikaa kovin pitkään.

Sehän taisi olla noro!

Kuumeen noustessa muutuin sekopäiseksi. Puolison mukaan puhuin kielillä. No hei, kuuluu koulutukseeni? Iltaa myöten sain siemailtua vähän mehua ja smoothieta, mitään muuta ei voinut edes kuvitella. Päivä meni lähinnä sängyn pohjalla sillä hetkikin pystyssä oli liikaa. Seuraava yö meni ilman operaatio tyhjentymistä, mutta seuraava päivä sängyssä.

Puoliso meni kauniin päivän kunniaksi lenkille, minä taas viihdytin itseäni kattoon toljottaen. Puoliso soitti, oletin että hän sankarillisesti kysyi vointiani. Kai hän muodon vuoksi sitä kysyä pikaisesti, mutta ilmoitti palaavansa kiireesti kotiin koska vatsassa tuntuu oudolta. Kotiin päästyään hän jatkoi sitä minkä minä edellisenä päivänä aloitin. Saimme talouteen myös toisen kielillä puhumisen taidon omaavan.

Toipuuko tästä koskaan??!!

Kuvotus, heikotus ja ruokahaluttomuus jatkuivat yllättävän pitkään. Vastan nyt viikon jälkeen sain syötyä lähes entisten määrien verran, mutta en täysin. En sen puoleen ole jaksanut treenatakaan, eli joku kompensaatio. Paino on todennäköisesti tippunut viime päivien aikana, mutta en viitsi asialla vaivata mieltäni. Syy: eiköhän ne kilot tule takaisin muutaman viikon sisällä ihan itsestään.

Viime päivistä ei voi muuta todeta, kuin että olipa kokemus ja kyllä romantiikka kukki! Olimme toki puolisoni kanssa haaveilleet hieman suuremmasta määrästä yhteistä aikaa, ja kieltämättä sitä saimme. -Vain vähän eri muodossa kuin toivoimme. Jostain mystisestä syytä paluu arkeen ja olon vähitellen tapahtuva kohentuminen ovat autuus. Ja jostain vielä mystisemmästä syystä käsihygienia kiinnostaa entistä enemmän. Tätä detox -kuuria en kyllä taida ainakaan vapaaehtoisesti testata hetkeen.

Irti syömishäiriöstä: Haluaisinko kireämpään kuntoon?

Valehtisin jos väittäisin.. kiva, nyt se soi päässä. Ai niin, olihan tässä varsinainen aihekin. Valehtilisin jos väittäisin kieroutuneen kehonkuvan täysin poistuneen. Järjen ääni toki ilmoittaa itsestään riittävän usein, mutta on sille usein käyttöäkin. Fitness -aiheet milloin missäkin ovat tehneet niin hyvää kuin huonoakin. Langanlaihat kropat eivät enää aikoihin ole viehättäneet, minkä kategorioihin hyväksi asiaksi, samoin asenteen riittävästä energiamäärästä. Huonona puolena taas on kireän kunnon ihannoiminen enemmän tai vähemmän salaa. Ehkä vähemmän.

Periaatteessa voisin antaa itseni mennä enemmänkin kireämmän kunnon tavoitteluun, ts. kohti pienempää rasvaprosenttia. Todennäköisesti osaisin jopa toteuttaa sen projektin fiksusti, ja riittävän maltillisella vauhdilla. Miksi sitten en aloita kropan muokkaamista kireämpään suuntaan? Teoriahan on tiedossa ja itsekuriakin löytyisi. Syy löytyy etukäteen tiedostetuista sivuvaikutuksista, jotka pakottavat pohtimaan asioiden tärkeysjärjestystä.

Vaikutukset treenitehoihin

Vaikka rasvanpoltto -projektin tekisi verkkaiseen tahtiin ja lempeällä otteella, olen silti skeptinen dieettaamisen vaikutuksista treenitehoihin erityisesti jäällä. Haluan olla harjoitellessani täysissä voimissa sekä energisyys ja keskittymiskyky optimaalisella tasolla. Jos jokin näistä uupuu, lisääntyy mahdollisuus toistaa huonoa tekniikkaa. Jos kroppa vähänkin väsyy, kärsii laatu erityisesti hypyissä. Notkoselkäisenä joudun käyttämään keskimääräistä enemmän lihasvoimaa pitääkseni selän edes hetken riittävän suorassa hyppyjen aikana.

Huono tekniikka on asia, joka tahtoo jäädä päälle. Kun huono tekniikka jää päälle, siitä onkin vaikeampi päästä eroon. Eli skarppius menee kireämmän kunnon edelle, etenkin jos vaihtoehtona on kiukkuinen fiilis huonosti menneen jääharjoittelun päätteeksi. Juu ei.

Vaikutus mielialaan ja pääkopan toimintaan

Eihän tässä joka hetki olla sellaisella ”kaikki on niin ihanaa!!” -asenteella, päinvastoin. Mutta jos vähän pidemmällä aikavälillä pohditaan, mieliala on pysynyt selkeästi parempana. Myös ajatus on kulkenut paremmin, samoin keskittymiskyky on ollut parempi. Kuten edellisestä ilmeni, keskittymiskyvyllä on yhteys liikkeiden suorittamiseen oikealla tekniikalla.

Tässä kohden on ehkä havaittavissa pienimuotista ristiriitaa. Totesin alussa kykeneväni toteuttamaan dieettaamisen niin, ettei se käy kropan ja mielen päälle. Ihan kokemuksesta tiedän, että tietynlaisen ”kuosin” tavoittelu pyörisi mielessä sen verran tehokkaasti, että mahdolliset pohdinnat ja koska -kysymykset puskevat sellaisiin hetkiin, joihin ne eivät välttämättä kuuluisi.

Vaikutus hormonitoimintaan ja..

En tiedä tarkkaa rasvaprosenttiani, enkä oikeastaan haluakaan tietää. Olen saanut (livenä) kommentteja että se olisi alhainen. Nämä kommentit olen pyrkinyt sivuuttamaan. En siksi etten uskoisi, vaan haluan siirtää asian ”ei niin tärkeät” -kategoriaan.

Mutta jospa jumittuisin hetkeksi tuohon toteamukseen ihan vain määritelmä kannalta: alhainen. Yksityiskohtiin menemättä hormonitoimintani pelittää asianmukaisesti. Mutta jos rasvaprosentti laskee, säilyisikö tuo ”asianmukainen” hormonitoiminta? Jos hormonit eivät ”hyrrää” riittävästi, mm. kalsiumin imeytyminen vaikeentuu. Ja sitten ne muut vaikutukset..

..ja potentiaaliseen perheenlisäykseen

Elämäntilanne alkaa olla siinä vaiheessa ja ikääkin sen verran, että tulevina vuosina tuo maailmankuulu lisääntyminen voi todellakin tulla ajankohtaiseksi. Jos/kun/vaihtoehto C asia tulee ajankohtaiseksi, millähän se lisääntyminen mahtaisi onnistua rasvaprosentti on minimissä hormonitoiminnan kera? Kai niitä ”ihmeitä” tapahtuu, mutta en lähtisi laskemaan niiden varaan. Sen verran olen kuitenkin opiskellut ja toiminut terveydenhuoltoalalla, että muutamat realiteetit ovat tulleet selviksi.

Olisinko hyvä esimerkki?

Tulen tekemää työtä, johon liittyy paljon erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kohtaamista. Kuten aiemmista teksteistä on käynyt ilmi, puolisollani on tytär. Niin työympäristöni ihmisille kuin puolisoni tyttärelle toivon voivani näyttää mahdollisimman hyvää esimerkkiä. Usein olen joutunut toteamaan ”tee mieluummin niin kuin sanon, älä niin kuin minä teen”, yritän parhaani mukaan olla edes jossain määrin hyvä esimerkki. No, ainakin hyvä yritys.

No, jos vetäisin itseni kireämpään kuntoon ja rasvaprosentin alhaisesta minimiin, olisinko kehonkuvan kannalta hyvä esimerkki? Minulla on se ”etu”, että henkilökohtainen lämpökerrasto kertyy lähinnä ahterin alueelle. Etu tarkoittaa sitä, että olen vuosikausia ollut ”sikspäkin” omistaja. No, sellaisen ylikiinteän ahterin omistaminen olisikin toinen juttu. Kyllähän sitä rasvaa vatsallekin kertyisi jo erikseen lähtisin keräilemään. Jos joku sattuu ”päkkiäni” joskus ihastelemaan tai vaikka kauhistelemaan, kertoisin suoraan tosiasian pehmikkeiden sijainnista. Toisaalta niilläkin on käyttötarkoituksensa: onpahan jotain minkä päälle kaatua jäällä! Mutta tosiaan, jos rasvaprosenttini laskisi, kroppani edustaisi juuri sitä epärealista ja epätervettä kategoriaa. Olisinko silloin hyvä esimerkki? -En varmaankaan.

Pohdintaa

Vaikka vaaka on oikea pirulainen, tässä kohtaa se siirtyy merkittävään rooliin. Kireä kunto voisi houkutella, mutta kuinka kannattavaa sellaisen tavoittelu on? Voisin ehkä pinnallisesti hyvin ja saattaisin olla kroppaani tyytyväinen. Toisaalta sille kireälle kunnolle ei välttämättä ole selkeää päätepistettä, jolloin tyytyväisyys voi jäädä saavuttamatta. Entä mistä kireä kunto olisi pois? Kehittyminen tekniikassa voi kärsiä, samoin mieliala ja keskittymiskyky. Jos ei energiatasojen vuoksi, niin viimeistään ulkoisesta olomuodosta stressaamisen vuoksi.

Hormonitoimintani voi kärsiä, samoin asiat, jotka ovat riippuvaisia hormonitoiminnan pysyvyydestä. Lisäksi saattaisin antaa erityisesti lähettyvillä oleville varhaisnuorille ja nuorille huono esimerkki, ainakin kehonkuvan kannalta. Haluaisinko sitten antaa aihetta ulkonäkökomplekseihin ja puhua jostain kehopositiivisuuden tapaisesta edustaen itse samalla epärealistista kroppaa? -Se olisi suuri valhe.

Jos ajatellaan klassisella ”plussat ja miinukset” -ajatustavalla, kireän kunnon miinukset taitavat päästä plussien edellen. Miinuksiin voisin lisätä vielä jotain: Riskinä on sulkeutua taas omaan kuplaan. Jos ryhtyisin tavoittelemaan tietynlaista ulkonäköä, riskinä on sen projektin siirtyminen vähän liian näkyvään rooliin. Vaikka olenkin Instagrammin ”puoliaktiivinen” käyttäjä, toivon ulkonäön pysyvän toisella, tai mieluummin kolmannella tai neljännellä sijalla. Ts. kaikkea muuta kuin merkittävässä asemassa.

Ehkä se kireä kunto siis jää muiden, hieman tärkeämpien asioiden taakse. Tämä kroppa on ihan.. ok (??), terve ja toimii vallan mainiosti. Mitäpä tätä laittamaan kireämpään kuntoon.