Miten on mennyt? -Sittenkin ihan hyvin

 Viime aikoina olen tuntenut itseni hieman itsekeskeiseksi: elän omassa pienessä kuplassani, mutta muut ihmiset jäävät herkästi huomioimatta. No, sellaista sattuu varmasti itse kullekin. Tässä kuplassa ei suinkaan ole tylsää, päinvastoin. Välillä pieni tasapaksuus olisi jopa tervetullutta vaihtelua. Vaikka paljon ikävää on tapahtunut, samalla paljon hyvääkin. Jopa niin hyvää, että olen havahtunut ajatukseen "ensimmäisen kerran elämässäni asiat ovat harvinaisen hyvin!"

Sain työpaikan! 

Tämä oli jälleen suuri asia. Te jotka olette lukeneen blogiani sen ensimmäisistä vuosista lähtien tiedätte, ettei työelämässä oleminen siinä pysymisestä puhumattakaan ole ollut itsestäänselvyys. Itse pidän kovana juttuna matkaa laitostuneesta anorektikosta ihan tavalliseksi työntekijäksi. Opiskelu oli ensimmäinen askel, samoin parisuhde. Vaikkei jälkimmäinen päättynyt onnellisesti, se oli merkittävä tekijä toipumisessa. 

Työelämään siirtyminen tapahtui valmistumisen jälkeen pikku hiljaa. Toki kesät tein rippikoulutyötä, mutta lukuvuoden aikana panostin vain opiskeluun. Okei, ja liikuntaan. Aloitin keikkatöillä, jotka vähitellen pitenivät. Kesäisin pääsin yhä rippikoulutyöhön. Lopulta sain ensimmäisen pitkäaikaisen työn, mitä seurasi toinen. Nyt jatkoa tulee hyvin samankaltaisessa työssä, mutta fyysisesti eri paikassa.

Töiden jatkuminen merkitsee minulla taloudellisen turvan ohella mahdollisuutta selkeään arkeen ja tekemiseen jossa voin kehittää omaa osaamista. Merkittävänä plussana on ollut myös se, että pidän työstä mitä olen saanut tehdä. 

Seison omilla jaloillani

Pysyminen työelämässä mahdollistaa myös taloudellisen itsenäisyyden. Äkkiseltään tällaisesta iloitseminen voi kuulostaa oudolta. -Ainakin näin keski-ikää lähestyvältä ihmiseltä. Muistutan taas jälleen taustastani: Olin aina toisten ihmisten tai jonkin tahon varassa. Toisaalta aiemmat vuodet käytännössä pakottivat hyvinkin säästäväiseen elämäntyyliin, mikä on iskostunut hyvin syvälle. Uskon että tästä ominaisuudesta on hyötyä, mutta elämä tulee olemaan paljon rennompaa sillä saman tason säästäminen ei ole enää pakollista.  

Voin itse valita mitä teen

Voin treenata ja luistella mahdollisuuksien salliessa miten paljon haluan. Voin lukea kirjoja, harjoittella soittamista jne. Ensimmäisen kerran elämässäni vuosiin saan elämää myös omaa elämääni. Ehkä tässäkin osa kummastelee miksen olisi aiemmin voinut. Se ei vain ollut mahdollista. 

Olen sen verran "tylsä" ihminen ettei vapaus omaan elämään tarkoita holtittomuutta. Ei baari-iltoja, ulkomaanmatkoja (ehkä joskus voisi?), ei yletöntä shoppailua tms. Minulla tulee olemaan lupa tehdä myös asioita joista itse pidän. Se tuntuu hyvältä. Erityisen vapauttavaa on, etten joudu enää kantamaan minulle kulumatonta vastuuta. 

Oman "omassa paikassa"

Tämä on myös suuri asia. En olisi uskonut olevani kotiseutu -ihmisiä, mutta ilmeisesti olen. Minusta on ollut ihanaa saada palata alueelle mistä olen saanut kasvaa. Vaikka muutto pk-seudulle oli 19-vuotiaana "kova juttu", ehdin saada tarpeekseni. En edelleenkään halua tästä mitään stadi vs. lande -asetelmaa. Pk-seudulla asuessani koin myös paljon mukavaa. Edelleen aika yliopistossa on täynnä hyviä muistoja. 

Olen kuitenkin ihmisenä yksinkertainen: kaipaan enemmän tilaa kuin paljon virikkeitä. Tosin näin edelleen epileptikkona katson paremmaksi asua jossain, missä auto ei pakollinen. Ts. edes jonkinlainen joukkoliikenne ja kauppa kävelymatkan päässä. 

Mutta kokonaisuudessaan tunnen olevani kotona. Täällä ihmiset ovat tuttuja, samoin paikat. Toki muutoksia tapahtuu vuosien varrella, mutta aina jotain pientä jää. Hassua kyllä, en ole koskaan perehtynyt asuinpaikkani historiaan ja kulttuuriin. Ehkä niitäkin voisi hieman katsastaa innostuksen iskiessä. 

Lopuksi

Vaikka aihetta ikäkriisiin voisi olla, päätin skipata sen. On asioita joita elämältä vielä toivon. Ehkä saan ne, ehkä en. Niihin unelmiin tarvittavat palat ovat jo löytyneet. Luoja itse päättäköön saako niistä palasista unelmiani vastaavan kokonaisuuden. Silti kaikesta koetusta draamasta huolimatta tuntuu hyvältä. 

Lisäravinteet, karppaus ja -ton: Mitä näille tapahtui?

 Ruokavalio- ja liikuntatrendejä tulee ja menee. Rehellisyyden nimissä en ole pahastunut fitness -buumin laimenemisesta. Luulen että väliaikaisuuden ohella koronalla oli myös vaikutuksensa. Myös yleisten kuntosalien pakollinen sulkeminen varmasti vähensi mahdollisuuksia harjoitella. Millaisia muutoksia erityisesti ruokavaliovillityksissä on tapahtunut parin vuoden aikana? 

Lisäravinteiden suosio

Mihin mainokset ovat kadonneet? Ruokakauppojen hyllyissä proteiinituotteet ovat kyllä entisellä paikallaan, mutta parin vuoden takainen intoilu tuntuu vaienneen. Itse näitä tuotteita hyödynsin myös aika tavalla. Mutta mitä pidempään taukoa kesti, esimerkiksi proteiinipatukat alkoivat maistua aika liian makealta. Myös proteiinivanukkaat ovat jääneet todella vähälle siinä missä rahkatkin. 

Luulen että osasyynä tähän(kin) on korona. Ns. kunnon ruuan valmistaminen on yleistynyt, ja ilmeisesti sitä kautta yksi jos toinen on havainnut sen riittäväksi. Toki myös kuntosaliharjoittelun väheneminen lienee vaikuttanut lisäravinteiden kulutukseen. En ole perehtynyt tutkimuksiin ja tilastoihin, mutta luulen että erityisesti korona-aikana ns. terveenä pitävien lisäravinteiden suosio sen sijaan kasvoi. Itsekin myönnän käyttäväni vitamiineja ja myös inkivääri on mukava lisä. Erilaisiin öljyihin yms. en ole tuntenut erityistä vetoa. Mieluummin otan "hyvät rasvat" esim. levitteistä ja kalaruuasta. 

Karppaus 

Ei tule ikävä! Ehkä osalle karppaus todella sopi, tai ainakin he väittivät näin. Näin terveydenhuoltoalan koulutuksen joskus käyneenä, ex-anorektikkona ja nykyisenä tauolla olevana harrastekilpaurheilijana uskon monen tekijän vaikuttavan hiilihydraattien määrän arvioimiseen. Omaan liikkumiseeni kuuluu myös lenkkeilyä ja saamattomuuden hellittäessä kovempaa kestävyysharjoittelua. Mutta jo tuossa lenkkeilyssä hiilihydraateille on käyttöä. 

En kannustaisi ketään kieltämään itseltään valkoista sokeria, vehnää yms. ellei taustalla ole jotain vahvaa terveydellistä perustetta. Silloin tällöin, mutta kohtuudella. Itse käytän sämpylöitä leipoessa ihan tavallisia jauhoja, mutta lisään joukkoon mm. kaurahiutaleita ja porkkanaraastetta. 

Itsekin aikoinaan haksahdin karppaukseen. Toisaalta anorektikolle karppaus on vain mahdollisuus karsia ruokavalio todella köyhäksi, tekosyys jättää ruoka-aineita pois. Eli tämä saattoi osaltaan vaikuttaa olotilan heikkenemiseen. Yleisesti en kannata edes "terveillä" ihmisillä liian rajoittavia ruokavalioita, sillä ne jos mitkä tahtovat johtaa syömisen muuttumiseen pakkomielteiseksi toiminnaksi. 

Vegaanius

Vegaaniuteen osalla liittyy ideologinen tausta, osa taas on muuten vain kiinnostuneita. Vegaaniuden yleissuosio sellaisenaan näyttäisi olevan laskusuunnassa, mutta eläinkunnan tuotteita näytetään hyödyntävän vähemmän eri syistä: ilmasto ennen eläinten oikeuksia. Ehkä ilmastokysymykset osaltaan ovat vaikuttaneet erityisesti siihen, millaisia kasviperäisiä tuotteita ihmisten toivotaan käyttävän. 

Soija oli ennen kova juttu. Rehellisyyden nimissä tofua olen kaivannut. Myös soijamaito on kelvannut kahvin kaveriksi. Toisaalta soijatuotteet eivät kuulu ilmastoystävälliseen kategoriaan, mutta niiden rinnalla kauraa on hyödynnetty ahkerasti. Nyhtökaura oli mielestäni hieno idea. Valitettavasti vatsani ei tahtonut minun liittyvän kuluttajiin. Sen sijaan kaurakerma -ja maito sekä kaurajäätelö saavat minulta täydet pisteet. Vaikka kaurakermaa on kritisoitu kerran jos toisenkin "feikkiydestä", olen sitä käyttänyt. No, voiko kuohukermaa kutsua terveystuotteeksi?

Kasvisruoka yleensä..

Ihan yleisesti kasvisruuan hyödyntäminen on (mielestäni) on vimeinkin matkalla kohti kompromisseja: kasvisruokaa on hyvä lisätä, mutta ilman velvoitteita ryhtyä täysin kasvissyöjäksi. Pidän tätä skenaariota realistisena. Toki joko-tai -persoonia on, ja tulee aina olemaan puoleen ja toiseen: En ole kani! vs. Maito on murha! Itselläni alkaa olla sen verran ikää, että jätän roolin sovittelijana noiden kahden välissä. 

Pidän positiivisena käänteenä myös ns. lähiruuan suosimista. Vaikka aiemmin totesin pitäväni soijatuotteista, maailmani ei murene jos huomio kiinnittuu lähempänä tuotettuun ruokaan. 

-ton 

Maidoton, viljaton, gluteeniton, sokeriton jne. Yksi tai useampi ruoka-aine jätetään pois. Itse aikoinaan kokeilin maidon vähentämistä iho- ja vatsaoireiden helpottamiseksi. Kieltämättä se auttoi, mutta mukana saattoi olla ns. lumelääke.efekti. Todellisuudessa ajatus parantavasta vaikutuksesta saattoi esimerkiksi vähentää stressiä ja sitä kautta helpottaa oireita. 

Saatan olla väärässä, mutta erityisesti venhättömyys ja viljattomuus eivät ole enää samanlaisessa suosiossa kun joskus. Luulen että nämä liittyivät osaltaan fitnes -buumiin kuuluviin trendeihin näkyvän sikspäkin metsästyksessä. En tosin kiellä etteikö joiden ruoka-aineiden jättäminen pois tai vähentäminen voisi oikeasti auttaa joitakin. Omalla kohdallani en tiedä mikä oli hyötyjen todellinen syy. 

Näin jälkeenpäin pidän ruoka-aineiden välttämistä ilman ns. pakollista syytä (esim. allergia tai muut  terveydelliset syyt) parhaana vaihtoehtona. Itse joudun perisuomalaisen rasva-aineenvaihdunnan vuoksi tarkkailemaan millaisia rasvoja syön. -Ja kokeilin kyllä täysrasvaisten tuotteiden suosimista. Veriarvot näyttivät "hyödyt". Mieluummin kohtuus kaikessa. 

Yhteenvetoa

Koronan vaikutukset näyttävät ilmenevät selkeästi, mutta toisaalta trendien väliaikaisuudesta. fitness -tyyppisen urheilun sijaan ihmiset ovat kiinnostuneempia ruuan eettisyydestä, mutta toisaalta vaikutuksesta hyvinvointin. -Ja terveenä pysymiseen. Itse pidän positiivisena käänteenä kotiruuan, tai ylipäänsä itse tehdyn ruuan suosion kasvua. 

Itse kannatan ilmastokysymyksissä realismia ja maltillisuutta, ja toisaalta paluuta vanhaan. -Siis aikaan jona Suomessa ruoka tuli lähempää. Kaikkien elintarvikkeiden kohdalla tämä ei tietenkään ole mahdollista. -Ainakaan riittävässä mittakaavassa. 

Jos jotain posiitivista uskallan koronalta toivoa (en viittaa testituloksiin), niin juuri sellaista käytännön järkeä ja innostumista itse tekemiseen. Toki toivon myös, että ravintoloiden tilanne pääsisi paranemaan. Toisaalta myös ylipäänsä terveempi suhtautuminen ravintoon ja liikuntaan olisi toivottavaa. 

Millaisia muutoksia sinä olet havainnut erityisesti ruokavalioon liittyvissä trendeissä?

Koulujen pihojen ja leikkikenttien hyödyntäminen osa 2. : Venyttelyvinkkejä

 Uskallan väittää että liiallinen istuminen on yleistä useammalle kuin osaisi arvata: työskentelyn vaatima istuminen, työmatkat, istumaan "unohtuminen" väsyneenä jne. No, näin teologin näkökulmasta istuminen ei ole synneistä suurin. Keho sen sijaan voi olla kanssani eri mieltä. Itse kuulun siihen enemmistöön (?) jolle liiallinen istuminen aiheuttaa mm. selkäkipuja koko selän alueelle. Esimerkiksi mukava vino retkotus on varma keino kipeyttää useampi kohta selän alueelta. 

"Liikunta on lääke". Tästä voisi kiistellä ikuisuuden pääsemättä mihinkään lopputulokseen. -Asia kun ei ole niin yksiselitteinen. Tietenkin tavalla tai toisella liikuntarajoitteisilla kyseisen lauseen voi sellaisenaan unohtaa, sillä moni heistä tarvitsee tarkoin suunniteltuja liikkeitä. Vaikka keho "perusterve" olisikin, itse muotoilisin väittämän muotoon "monipuolinen liikunta on lääke". Tosin tästäkin löytyisi aihetta kiistelyyn. 

Näin kesäkeleillä lenkkeily on mukavaa puuhaa ja vähentää mukavasti ainakin sitä istumista johon "unohdutaan". Viime aikoina olen todennut pienet kehonhuoltoon keskittyvät pysähdykset mukavana lisänä, ja selkäkin on pysynyt enemmän yhteistyökykyisenä. Jälleen olen hyödyntänyt koulujen pihoja ja leikkikenttiä. Tässä muutama venyttelyvinkki rauhanneuvotteluihin selän kanssa:

Roikkuminen: Pitkät selkälihakset.. Niiden kanssa en ole kertaakaan saanut aikaan onnistunutta dialogia kuinka pitää ne kunnossa. Joskus ne pirulaiset vain kipeytyvät. Roikkuminen on kuitenkin liike, joka tuntuu selässä suorastaan hyvältä! Idea on yksinkertainen: tartu kiinni tankoon, renkaisiin yms. missä aiot roikkua. Korkeudeksi riittää korkeus joka mahdollistaa roikkumisen. Itse vedin vain polvia koukkuun. 

Kylkivenytys: Jauts! Tästä voisin antaa itselleni laiskanläksyä! Tämä venyttää mukavasti koko kyljen aluetta lavan reunasta lantioon. Jos ensimmäisellä kerralla kiristää liikaa, kannattaa ottaa pari toistoa niin kyljen alue vetreytyy hieman.  

Lapojen väli/yläselkä: Vinoja asentoja harrastavan suosikkivenytys! Venytys kohdistuu yläselkään, erityisesti lapojen väliin. Asentoa muuttamalla venytyksen kohdetta voi myös vaihdella. Kannattaa kokeilla rohkeasti! Mielikuvana voi käyttää esim. ajatusta lapojen välin työntämisestä taaksepäin. 

Liikkuvuutta ristiselkään:Tämä liike menee ns. notkeusvenyttelyn puolelle. Itse kannatan selän suhteen molemminpuoleista venyttelyä, jolloin taivutus taakse on hyvä lisä. Ilman tieteellisiä tuloksia omaan kokemukseen perustuen voin todeta, että monipuolista liikettä saanut selkää pysyy paremmin kunnossa. Huom, selkää ei tarvitse vääntää niin paljon kuin kuvassa näkyy. Oma selkäni on sen verran liikkuva että asento tulee luonnostaan.

Rehellisyyden nimissä.. viimeisen venytys näyttää äärimmäisen epäilyttävältä. Jos itse olisin ohikulkijan roolissa, ehkä hienovaraisesti tiedustelisin onko asianomaisella ongelmia. No, pokkaa pitää. 

Mukavaa lauantaita kaikille, toivottavasti sää suosii ulkoilua!

Liikevinkkejä hauskempaan liikuntaan: Leikkikentät ja koulujen pihat

Kesäisiä kelejä on täälläpäin riittänyt! Tosin lauantaina pitäisi tulla poikkeus nimeltä "sadepäivä". No, sitä tässä on ehditty tehdä pientä tutkimusmatkaa peräin koulun pihalle. Yllättäen tavoitteena on ollut tarkastella hieman alueen treenimahdollisuuksia. Ilmeisesti kesäloma on tehnyt tehtävänsä eli joko kääntänyt lasten ja nuorten sisäiset kellot vinksalleen tai vaihtoehtoisesti aiheuttanut syvän inhon koulun aluetta kohtaan, me hullut aikuiset voimme rauhassa hyödyntää aluetta. 

Pieni muistelutuokio: Vaikka yleisteemana pitäisi olla "ennen kaikki oli paremmin", myönnän että koulun pihojen varuksen taso on mennyt omista kouluvuosistani ylöspäin. Tosin EU-direktiivit rajasivat kaikki "kivat" jutut pois. Suoseikkeihin kuului mm. näyttävän korkea ruostunut kiipeilyteline. Ihan turvallinen, vain yksi oppilas pudotessaan mursi kätensä. Ja kiikkulauta.. toiseen päähän yksi (mahdollisimman kevyt ihminen) ja toiseen 2-3. Sitten testattiin miten korkea ilmalento saatiin aikaiseksi. Joskus joku läjähti naamalleen. Ei hätää, meillä oli oikein hyvä hammaslääkäri.

Tuleva teksti ei tule käsittelemään "leikkikenttätreeniä", vaan temppuiluhenkistä harjoittelua huumoria unohtamatta. 

Aikuisetkin (o)saavat kiivetä!

Kyllä! Tosin iän myötä korkeat paikat alkavat pelottaa osaa sen verran, että kovin ylös ei halua mennä. Ei hätää, kenenkään ei ole pakko kiivetä 20 metriä korkean puun latvaan. Onneksi koulun pihojen kiipeilytelineet mahdollistavat hieman matalamman kynnyksen aloituksia. -Kirjaimellisesti matalamman. 

Itse innostuin satunnaisesti testaamaan kiipeilytelineitä ihan vain vitsinä ja hieman yllytettynä. Alla oleva kiipeilyteline oli suosikkejani. Valitettavasti en ole näitä aikoihin löytänyt, mutta ehkä näitä joskus vielä eteen ilmaantuu. Minulla ei ole tarjota tieteellisiä perusteita miksi kiipeilytelineissä kannattaa leikkiä. Vaihtelu virkistää ja koordinaatiokyky kehittyy. -Ja ehkä rohkeuskin. 

Tasapainoilua: Kun alaikäiset eivät ole paikalla tai ainakaan todistettavasti salakuvaamassa, erilaiset tasapainoiluun tarkoitetut telineet antavat sisäiselle voimistelijalle luvan astua hetkeksi esille. No, taitotason ei tarvitse olla korkein mahdollinen.. Ainoa mitä on hyvä varoa, on potentiaalinen naurukohtaus kesken harjoittelun. 

Lämmittelyä ja venyttelyä: Kaikki tuki kelpaa! Tuota kiipeilytelinettä on tullut käytettä jo pariin otteeseen apuna venyttelyssä ja lämmittelyssä. Jalan saa mukavasti milloin mihinkin tasolla ja tangossa saa napakan otteen. Näin jälkeenpäin tajusin että tuossa saisi suoritettua varsin laaja-alaisen venyttelyn. Mutta mihin ihminen suosikeistaan pääsee..

Pientä pelleilyä!:Todellakin! Olen pienestä pitäen tykännyt kiipeillä ja telineissä temppuilukin on kiinnostanut. Valitettavasti jälkimmäisessä on mennyt pupu pöksyyn. Outoa ehkä, mutta monet niistä akro -ja muista temppuiluliikkeistä olen oppinut vasta aikuisiällä. Ehkä itsesuojeluvaisto laski iän karttuessa. Alla oleva kieppi kuuluu sarjaan "hei, mä haluan kokeilla!!". Suuri mysteeri on kuinka tehdä tuo putoamatta. En viitsisi syyttää maan vetovoimaa kaikesta..

Oikein aurinkoista päivää kaikille! Liikevinkeistä ja epämääräisistä julkaisuista kiinnostuneille: tervetuloa seuraamaan Aliisan päähänpistoja myös Instagramista nimellä aliisa_85 

Ikuinen projektini: kofeiinin vähentäminen

Heitän säännöllisesti vitsiä "pyhästä kofeiinista" joka auttaa mm. kaikkeen. Todellisuudessa taustalla on pienoinen kofeiiniriippuvuus. Nuorempana kahvia saattoi juoda vaikka keskellä yötä, sillä siihen aikaan pää keho kestivät mm. kaiken. -Siis asianomaisen omasta mielestä. Kun 30 ikävuoden raja ylittyi, kehokin alkoi vaatia hieman hellempää kohtelua. Melko usein siinä onnistua. Opin palautumisen merkityksen ja jopa pysähtymään tarvittaessa. Kofeiinin kulutus sen sijaan on säännöllisesti päätään nostava ongelma. 

Älä kysy mukini kokoa..

Juon vain muutaman mukillisen. Kaikki on hyvin niin pitkään kunnes selviää, että mukiini mahtuu muutama desi nestettä. Siitä voi itse kukin laskea miten paljon kahvia todellisuudessa menee. Asiaa ei helpota se, että 12-13 -vuotiaana tykästyin kahvin makuun. Minulla oli kaksi "jättimukia" muutettuani omilleni. Kahvia niihin mahtui.. paljon? Näin saatoin juoda "vain" muutaman mukillisen erityisesti viikonlopun aamuina kun aikaa oli enemmän. 

Energiajuomat

Tätä suorastaan häpeän! Opiskeluaikoina energiajuomat eivät ennen paria viimeistä vuotta olleen (muistaakseni) kovin suuressa kulutuksessa. Jostain syystä haluaisin "tenttijuomaksi" energiajuoman. Ehkä siinä oli pienonen lumelääke -ilmiö. Tentit menivät suurimmaksi osaksi hyvin. Lisäksi valvojat saivat hyötyliikuntaan kun yleensä saman henkilön käsi nousi 20 minuutin välein ilmoittamaan vessareissun tarpeesta. 

Gradua tehdessä yliopiston kirjastolla energiajuomista alkoi tulla jo huono tapa. Määrä pysyi sentään yhtenä tölkkinä kertaa kohden. Yritin ajoittain kokeilla Coca colaa, mutta en onnistunut huijaamaan itseäni. 

"Pitäisikö vähentää.."

Sen verrran olin viisastunut että vaihdoin klo 16 jälkeen ns. tavallisen kahvin kofeiinittomaan. Maku oli hieman tunkkainen tai muuten outo, mutta toimi korvikkeena. Mustaa teetä join harvoin. Pohdinnat vähentämisestä tulivat tavalla mistä en ole ylpeä. Viimeinen opiskeluvuosi oli äärimmäisen rankka ja palautuminen jäänyt vähiin. Lievä tärinä ja sydämen hakkaaminen olivat sen verran selkeä vihje, että en aikaillut. 

Rehellisyyden nimissä en hakeutunut tutkimuksiin tms. Syy on yksinkertainen: kun laskin yhteen stressin, unen ja kofeiinin määrän, näin tehokkaammaksi ratkaisuksi yrittää ensisijaisesti vähentää kofeiinin määrää. 

Alku oli paha..

Ensimmäiset kaksi päivää olivat infernaalisia. En laskenut kofeiinin määrää nollatasolle, mutta annoin itselleni luvan juoda mustaa teetä. Jätin itse asiassa myös kofeiinittoman kahvin pois, sillä haluaisin kyetä olemaan ilman kahvin makua. Väsytti, päätä särki, keho ja mieli jumittivat. Lienee arvattavissa että joukutus juoda edes mukillinen kahvia oli suuri. 

Vähitellen keho alkoi tottua pienentyneeseen kofeiinimäärään ja oireet helpottivat. Mitään mullistavia muutoksia ei tullut. Unenlaatu ei parantunut niin paljon kun olisin toivonut eikä mitään ulkoisiakaan muutoksia tapahtunut. Mutta tärinä ja sydämen hakkaaminen/tykytys yllättäen loppuivat. 

Jojoilua

Työpaikkani kuluneen parin vuoden aikana ovat olleet sellaisia, että kahvin välttely ei ole ollut aivan helppoa. No, pieni heikkous vastustaa saattaa vaikuttaa myös. Yleensä pahimmat repsahdukset tapahtuvat viikonloppuisin, mutta kroppani kyllä tekee selväksi kun saldo alkaa olla täysi: tärinä. Siitä viimeistään tietää että nyt riittää. Arkisin olen onnistunut olemaan melko tarkka: aamuisin mustaa teetä, päivällä töissä korkeintaan mukillinen kahvia. -Ei ns. jättimukista. 

Loma-ajat muuten kuin itsekseen ovat haasteellisia, sillä minähän jään kittamaan kahvia. Aina "toinen" mukillinen maistuu. Huom, se on aina toinen. 

Onko tämä niin vakavaa?

On ja ei. Riippuu henkilöstä. Tietenkin jos vertailukohteeksi ottaa muut, hieman jutummat addiktoivat aineet, kofeiini jää kevyesti häviölle. Tosin valkoisen sokerin kanssa tilanne lienee tasapelin paikkeilla? Tähän toki vaikuttavat ne lukuisita amerikkalaisten ja brittien tekemät tutkimukset, joita iltapäivälehdet säännöllisesti tuovat esiin. Terveellisyys riippuu päivästä. 

Vaikka tämän aiheen siirsin tekstiin asti, pyrin kuitenkin ns. rentoon kontrollointiin. Ehkä osa kannustaisi luopumaan kaikesta kofeiinia sisältävästä. Itse taas kannatan kohtuukäytön opettelemista. Lomasta huolimatta yritän pitää kiinni aamuteestä kahvin sijaan. Omalla kohdallani tähän kannustaa todella epämukava ja rauhaton olo. Aika varmasti tykytys, vapina yms. ovat monen tekijän aikaansaamia. Kofeiini liiallisissa määrin kuitenkin tahtoo vaikuttaa negatiivisesti mm. nukkumiseen ja ruokahaluun. Ongelmat näissä taas vaikuttavat laaja-alaisemmin. 

Toisaalta liika "nipotuskaan" ei ole toiminut kohdallani missään. Vaikka olenkin pedantti ja perfektionismi, uusien asioiden muuttuminen rutiineiksi vaatii aikaa ja "luvan" epäonnistua välillä. Operaatio "vähennän kofeiinia" alkoi muistaakseni keväällä 2019 kun opinnot oli viimein saatu päätökseen. Energiajuomiin en ole koskenut lainkaan sen jälkeen. Aamukahvi on ajoittunut lomapäiviin. Huonona vitsinä voisin todeta, että niin kauan kun en opiskele, kofeiinin kulutus pysyy kurissa. Luulisin?

Oletko sinä joutunut rajoittamaan kahvin tai kofeinipitoisten juomien kulutusta?

Ruokakuluni laskivat merkittävästi: Mitä tein toisin?

Kuukauden menot koostuvat monesta tekijästä, joista osaan voi itse vaikuttaa, osaan taas ei. Esimerkiksi vuokra-asunnon vuokran määrään ei (yleensä) voi vaikuttaa. Myös matkakulut tahtovat pysyä vakiona niin yksityisautoilua kuin joukkoliikennettä hyödyntävillä. On alueita joissa valinnat ovat mahdollisia, osassa ei. Nykyisellä asuinpaikallani yksityisautoilu on käytännössä ainoa vaihtoehto. Toisaalta esimerkiksi kaupunkialueilla yksityisautoilu voi olla suorastaan haasteellista, jolloin omat jalat, polkupyörä tai joukkoliikenne jäävät lähes ainoiksi vaihtoehdoiksi. 

Veden kulutuksen merkitys vaihtelee yleensä asumismuodon mukaan. Kerrostaloissa vesimaksu on yleensä ns. kiinteä. Itse kannatan siitä huolimatta järkeviä kulutustottumuksia veden kanssa. Sähkön suhteen ajattelen samoin. Tosin hyvin harvassa paikassa sähkö sisältyy esimerkiksi vuokraan. Poikkeuksena oli opiskelijaasunto, missä vietin liiankin monta vuotta. 

Ruokakulut sen sijaan ovat kohde, johon voi vaikuttaa paljonkin. Eri lähteitä tutkiessani keskimääräinen summa yksittäisen suomalaisen ruokakuluihin on 250 eurosta ylöspäin. Tilastomatematiikkaan vähänkin perehtyneet ovat tosin tietoisia, että keskiarvo ei anna selkeää kuvaa koko totuudesta. Seuraavassa tekstissa kerron hieman miten omat ruokakuluni ovat muuttuneet ja millaisia muutoksia olen tehnyt. 

Selkeä laskusuunta

Kaupungissa asuessani ruokaostoksiin meni keskimäärin 200 euroa kuukaudessa. Tähän tosin sisältyi myös panostaminen myöden syöjien annoksiin. Syksystä eteenpäin olin itse arkena ainoa syöjä, mutta viikonloppuisin oli ajoittain useampi. Nyt kulut ovat olleet useamman kuukauden ajan 120 euron luokkaa. Omasta mielestäni 80 euroa on suuri pudotus. 

Pienenä täydennyksenä todettakoon, että kuluihin sisältyvät myös kaikki taloustarvikkeet. Summassa voi olla pieniä heittoja molempiin suuntiin riippuen hankinnoista. Esimerkiksi erilaiset harvemmin uusittavat taloustarvikkeet voivat tuoda lisäkuluja. Toisaalta kyse on harvoin suurista summista. 

Ruokailu työpaikalla laskee kuluja

Luonnollisesti mahdollisuus syödä työpaikalla laskee ruokakuluja. Arkena kotona ei tarvitse olla erityisen tuhtia ruokaa, sillä "tankkaan" sellaista työpaikalla. Ns. huonona tapana syön vain yhden lämpimän aterian päivässä. Toisaalta kotona täydennän edelleen vaikkapa jogurttiannoksia pähkinöillä ja siemenillä. Lisäksi syön vähintään 3-4 tunnin välein, enkä yritä kompensoida nälkää tyhjällä ruualla. Miksi muuten edelleen eksyn puolustelemaan syömisiäni..

Palatakseni työpaikan ruokailuun... Muutamaa pientä poikkeusta laskematta olen ollut ruokiin tyytyväinen. Laatu on hyvä ja valikoimaa riittävästi muttei liikaa. Lisäksi ruuissa ei ilmene "yliyrittäminen". Lisäksi saatavilla on salaattia, mikä on todella mukava juttu. Vaikka en punaista lihaa syökään, muut vaihtoehdot ovat olleet todella onnistuneita. Yksinkertaista mutta hyvää. 

 

Kotiruoka: näitä raaka-aineita suosin

Nuorena muutettuani omilleni ns. etninen ruoka oli kova juttu. Tähän vaikutti osaltaan raaka-aineiden saatavuus. Helsingin Hakaniemi oli loistava paikka aasialaisine putiikkeineen. Niistä tuli hamstrattua erityisesti tofua, mausteita, teetä ja ties mitä. 

Koska paikallisista "Ääsmarketeista" tai edes Lidlistä ei saa aivan samoja aineksia kuin Hakaniemen etnisistä putiikeista, myös kotiruuan sisältö muuttuu merkittävästi. Myönnän tosin että muutoksiin ovat vaikuttaneet myös syömishäiriön (ilmeisesti pysyvät) jäljet sekä ajoittain melko ongelmallinen refluksivaiva. Ruuan on oltava sellaista että se pysyy vatsassa. Kysymys kuuluukin: millaisia raaka-aineita näillä rajoituksilla olen suosinut? Valintaan vaikuttaa luonnollisesti myös hinta ja ekologisuus. 

Peruna: Välttelin perunaa vuosikausia osaksi sen "epäterveellisyyden" vuoksi (karppausbuumi) ja yleisesti vieraantumisen takia. Sellaisenaan en perunasta välitä, mutta kastikkeen tms. muun kanssa olen alkanut tykkämään. Kilo perunoita on halpaa, ja kotimaiset vaihtoehdot mahdollisia. 

Toinen mikä perunassa alkoi viehättää on riittoisuus ja monikäyttöisyys. Perinteisin tapa kulunaiden kuukausien aikana on ollut ensin keittää esim. kala- tai kanakastikkeen kaveriksi. Seuraavana päivänä olen paistanut perunat sipulin kanssa ja lämmittänyt kastikkeen. Näin ruokaa on riittänyt mukavasti muutamaksikin päiväksi. 

Myös perunapohjaiset laatikot ja kiusaukset ovat olleet mukavaa kotiruokaa. Ehdoton yllätys oli janssoninkiusaus. Bravuuriksi sitä ei tohdi kutsua helppouden takia. Mutta laatikot ja kiusaukset ovat mukavan helppoa ruokaa valmistaa. Tosin laiskuus on johtanut valmiin peruna-sipuli -sekoituksen käyttämiseen. 

Kana: Kana on tullut ns. uutena vanhana takaisin ruokavalioon. Rehellisyyden nimissä pidän kalasta enemmän, mutta kana menee myös. Kana on kohtuullisen hintaista ja esimerkiksi kanakastike riittää muutamaksikin päiväksi. Usein olen tehnyt kaurakermaan kana-curry -kastiketta paprikalla ja sipulilla. Kesän aikana voisi tosin tehdä varovaisen paluun soijasuikaleisiin. 

Kala (lohi): Kala on ollut toinen vakio-ostos. Ja vakioruoka on ollut lohikastike, joka on tehty käytännössä samalla tavalla kuin kanakastike. Curry on vain jäänyt pois. Myös lohilaatikko on kelvannut hyvin. Seitiä olen käyttänyt kalakeittoon. Tonnikalaa on mennyt taas esimerkiksi munakkaaseen. 

Kalan hinta saattaa saadan osan nousemaan varpailleen. Kyllä, esimerkiksi lohi voi olla hintavaa. Itse olen suosinut ns. kokonaisen fileen ostamista palojen tai vaikkapa graavilohen sijaan. Lohi on minulle ns. fiinimpi vaihtoehto, mitä syödään kerran pari kuukaudessa. Suosittelen edelleen katsomaan kilohintaa ja ostamaan kerralla suuremman palan. Kun ruokaa riittää pidemmäksi aikaa kuin päiväksi.  

Kaurakerma: Kaurakerma tulikin mainittua jo aiemmin. Tämä tuote on ollut ns. luottotuote jo pitkään. Osa kavahtaa kaurakermaa "feikkiyden" vuoksi: Eihän siinä ole kauraa paljon yhtään! Niin no, jos ajatellaan vaikkapa paljon kehutun kuohukerman koostumusta ja ravintosisältöä, lieneekö eroja epäterveellisyydessä paljoakaan? 

Kaurakerma on toiminut mielestäni ruuanlaitossa hyvin. Maku on vähintäänkin ok, ja tuote on vatsaystävällinen. Hintakaan ei päätä huimaa. Esimerkiksi Lidlin kaurakerma on toiminut ihan mukavasti. 

Kasvikset kauden mukaan: Kasviksista olen suosinut ympäri vuoden kurkkua, tomaattia ja porkkanaa. Hedelmistä omenaa menee päivittäin, porkkanaa lähes yhtä usein. Erittän usein raastan sämpylätaikinan sekaan porkkanaa tai lanttua jotka kasviksia saisi piilotettua sekaan. Nyt kesän tullen tulevat mansikat yms.  

 

Näistä olen luopunut tai vähentänyt

Proteiinituotteita en käytä oikeastaan lainkaan, tai todella harvoin. Proteiinipatukat eivät uppoa enää, eivätkä jauheet yms. tunnu tarpeellisilta. Olen (mielestäni) saanut ns. kunnon ruuan hyödyntämisen siihen malliin, ettei proteiinilisille ole tarvetta. Joskus ruokailuvälien venyessä liikaa saatan ostaa esimerkiksi proteiinijuoman, mutta tämä on hyvin harvinaista. 

Vaikka erityisesti halvimmat proteiinituotteet ovat hyvinkin edullisia, niiden jääminen pois on vaikuttanut ostosten hintaan. Sama koskee myös rahkoja ja muita välipaloja. Töihin olen ottanut omenan mukaan välipalaksi. Se on riittänyt hyvin, sillä ruokailussa tulee tankattua tehokkaasti. 

Marjat olisivat terveellisiä ja ajoittain kaipaan niitä. Valitettavasti ajallisesti turhan pitkät reissut ovat saaneet vähentämään käyttöä. Hinnasta riippumatta marjat ajattelin palauttaa listalle vaikka lisäkuluja tulisikin. 

Pohdintaa

Mikä tekstissä ei ilmennyt, kulujen määrään on vaikuttanut myös kauppareissujen määrän väheneminen. Kaupungisssa asuessani en millään meinannut päästä eroon päivittäisistä kauppareissuista, vaan lähes päivittäin "tarvitsin" jotain. Tähän virheelliseen ajatteluun vaikutti kieltämättä se, että kauppa oli liian lähellä. Välimatkojen kasvettua kauppareissut vaativat enemmän vaivannäköä. Perusperiaatteeksi nousi ajatus "ostetaan nyt sen verran ettei hetkeen tarvitse käydä uudelleen." Kyllä, olen ilmeisesti niin heikko luonne, että vähentääkseni kauppareissuja niistä oli tehtävät riittävän ärsyttäviä. 

Myös lisäravinteiden vähentäminen on vaikuttanut kuitissa näkyvään summaan, kuten ylipäänsä kaiken "ylimääräisen" väheneminen. Ruisleipä ei ole kallista, mutta itse leivotut sämpylät tulevat aina edullisemmaksi. Voisi siis todeta, että ruokamenojen pieneneminen koostuu useasta tekijästä, mutta uskon kauppareissujen vähenemisen olevan ratkaisevat tekijä: ostoskassiin menevät lähinnä ne enemmän tai vähemmän pakolliset tarvikkeet. 

Tunnusta että ruokalista on varsin yksipuolinen valikoimansa suhteen. Moni varmasti kaipaa hieman enemmän vaihtelua. Osasyynä tähän on se, että ruuan on kelvattava kaikille. Toisaalta ravintosisällöstä ja määrästä ei ole tarvinnut tinkiä. Jos jotain haluaisin vielä korjata, kasvisten osuus voisi monipuolistua. Määrää voisi toki pikkuisen lisätä (esim. yhden hedelmän verran), mutta valikoima on hieman yksipuolinen. 

Vinkkejä treenaamiseen nurmikolla: Tasapaino- ja notkeusharjoittelua

 Korona-aikaa on vielä jäljellä. Ilmeisesti pientä toivoa rajoitteiden vähenemisestä on, mutta itse kannatan varovaisuutta ja maltillisuutta. Oli koronaa tai ei, kuntosali tai harjoittelupaikka sisätiloissa ei ole kaikkialla itsestäänselvyys. Nim. kokeilin kärrynpyörää joskus 25 neliön kokoisessa yksiössä. Yksityiskohtiin menemättä tarina päättyi siten, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kärrynpyörä siinä yksiössä. 

Olivat lämpötilat millaiset tahansa, jo pelkkä sateettomuus tekee keväästä ja kesästä parasta aikaa liikkua ulkona. Itselleni ehdoton suosikki on nurmikko. Sellaista löytääkseen ei onneksi tarvitse mennä pitkälle vaikkei omaa pihaa olisikaan. Tässä muutama oma suosikki siitä, mitä kaikkea nurmikolla voi tehdä. 

Kärrynpyöriä kaikissa muodoissa

Tämä on ollut aktiviteeteista yksi suosikki jo vuosia ennen Youtubea. Liike nähtiin jostain. Ehkä joku osasi sen tehdä, tai sitten se nähtiin tv:stä. Näin opin esimerkiksi kärrynpyörän. Voltteja yms. tajusimme sentään kokeilla vaikka koulun liikuntatunnilla asianmukaisella patjalla. 

Kärrynpyörät ovat kestosuosikki, samoin erilaiset variaatiot. Nurmikko on jo pehmeytensä vuoksi erittäin hyvä alusta. Lisäksi kitkaa on riittävästi esimerkiksi tekonurmikkoon verrattuna. Nim. olen kerran jos toisen liukastunut tekonurmikolla harjoitellessa. 

Tasapainoharjoittelu

Nurmikko on tasapainoharjoittelun kannalta yksi parhaimpia, mutta myös yksi ärsyttävimpiä alustoja. Syynä molempiin on pieni epätasaisuus ja pehmeys. Koska alusta ei ole vakaa, käytännössä koko vartalon lihakset joutuvat tekemään tasaisellakin nurmikolla enemmän töitä kuin lujalla lattialla. 

Aloittelijalle hyviä liikkeitä ovat jo yhdellä jalalla seisominen sekä varpailleennousu. Myös varpailla käveleminen on todella hyvää harjoitusta. Korjaan: päkiän varassa. Itse teen mielelläni nurmikolla liikkeitä jotka ovat lainattu mm. taitoluistelusta, baletista ja voimistelusta. Alla oleva "polvivaaka" vuorotellen molemmilla jaloilla kuuluu samaan aikaan sekä inhokkeihin että suosikkeihin.  

Notkeusharjoittelu

Vaikka yllä oleva kuva voisi viitata notkeusharjoitteluun, nurmikolla voi tehdä paljon muitakin liikkeitä. Siltaa voi tehdä nurmikolla niin selinmakuulta nousten kuin siltakaadostakin. Tähänkin nurmikko on oikein mukava alusta, sillä se ei luista. Lisäksi pito on vakaa niin jaloissa kuin kämmenissä. 

Siltaan nousemisessa on tärkeä muistaa kannattelu sekä käsillä että jaloilla. Itse nouseminen painottuu käsiin, mutta myös jalkoja on suoristettava. Siltakaatoa kannattaa harjoitella aluksi "avustajan" kanssa. Avustajan tehtävänä on kannatella selästä ja laskea tekijää alemmaksi kunnes kämmenet osuvat maahan. Lopuksi tuleee varmistaa, että kädet kannattelevat riittävän hyvin. Itse pidän sillasta sen muokkautuvuuden vuoksi. Tässä olisi yksi variaatio. 

Eli vaikkei kotisalia tai muutakaan kuntosalia löytyisi, suosittelen lämpimästi hyödyntämään nurmikkoa sekä mahdollisia kesäkelejä. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!