torstai 16. syyskuuta 2021

90-luvun ravitsemusoppi: "Ei rasvaa, nauti pois!"

 Olen vuosimallia -85. Marraskuussa ikämittariin kertyy täydet 36 vuotta. Lapsuuteni vietin mm. niiden "oikeanlaisten" My Little Ponyen parissa. Barbie oli myös kova sana. 90-luvulta lähtien tietoisuuteni tulivat myös kyseisen ajan ajatukset oikeanlaisesta ruokavaliosta. Viime viikolla tapahtui kaupassa jotain aivan uutta: ostin elämäni ensimmäisen margariinin jossa rasvapitoisuus on 60%. Kyllä, vaikka olen tietoinen että juuri tällaisia suositella light -versioita enemmän, mutta vasta nyt kyseinen pakkaus päätyi ostoskoriin asti. 

Miksi kyseisen margariinin ostaminen on ollut niin suuri haaste? Ei, syömishäiriö ei enää sovi diagnoosiksi. Syönhän ongelmitta esim. pähkinöitä ja nimenomaan hyvän rasvan vuoksi. Ns. kovia rasvoja vältän kyllä, sillä minulla on taipumus kolesterolin nousemiseen. -Testattu on. Mutta entä se vähemmän kevytversio margariinista? Tällä kertaa alan uskoa että ns. vanhat ravitsemuskäsityset ovat pinttyneet minuun tehokkaammin Clearasil -tuotteet ennen muinoin. 

"Rasva lihottaa ja tappaa"

Koska Möllerin kalanmaksaöljyn mainos ilmeisesti oli liian ankea, kyseinen tuote ei kiinnostanut ketään. Rasva oli rasvaa. Itse en muista kuulleeni puhuttavan koskaan "hyvistä" rasvoista. Myös pähkinät lukeutuivat huonoihin vaihtoehtoihin: Niissä on paljon rasvaa ja se lihottaa. Asia selvä! Tätä ajattelutapaa tukivat iho-ongelmat, joihin antibakteeriset Clearasil -tuotteet sekä rasvaton ruokavalio eivät jostain syystä auttaneet. 

Jokaisessa elintarvikkeessa "vähärasvainen" tai "rasvaton" olivat täydellisiä houkuttimia. Myös "sokeriton" oli suuri juttu. Ns. lehmänmaidon kohdalla itselleni kävi niin, etten suoraan sanottuna enää pitänyt muusta kuin rasvattomasta versiosta. Ylipäänsä muuta kuin "vaaleansinisiä" tölkkejä näki todella harvassa taloudessa. Joulun riisipuuron keittoon käytettävä punainen maito oli poikkeus. 



"Nauti pois!"

Sitä mainosta ei unohda! Kyseessä oli siis rasvaton jäätelö. Vau! Eli jäätelöäkin saattoi syödä huoletta! Eri asia on, mitä muuta mielenkiintoista kyseinen jäätelö sisälsi. Viis siitä, se oli rasvatonta. Valitettavasti en päässyt tuota jäätelöä koskaan maistamaan. Ilmeisesti pienen asuinpaikkani kumpikaan ruokakauppa ei nähnyt kyseisen tuotteen tilaamista tarpeelliseksi. 


Videossa on jokunen muukin mainos, mutta.. nostalgiaa parhaimmillaan! Mikä melkein naurattaa, oli rasvattomuuden yhdistäminen jonkinasteiseen turvallisuuteen. Lihoamiseen suhtauduttiin samaan tapaan kuin nykyään lisäaineisiin. Mitä ilmeisimmin lisäaineet olivat 90-luvulla ystäviä. 

Hyvien rasvojen esilletulo kesti

En tarkalleen ottaen edes muista kuinka ns. hyvät rasvat erottuivat muun rasvan joukosta. Pakko myöntää että erilaiset ravitsemustrendit ja erityisesti fitness -kulttuuri saattoivat jopa auttaa tässä ilmiössä. Myös prosessoidut rasvat pääsivät vähitellen pahis -listalle. Itselläni asian havainnointia saattoi hidastaa joskus 2006-2007 heräillyt anoreksia. Kaikki kalorit alkoivat olla pahasta. 

Toisaalta ihmisten oli joskus vaikeaa muistaa hyvienkin rasvojen korkea energiapitoisuus. -Täyttä tavaraa. Itse aloin myös suosia ns. selkeitä margariinejä esimerksi sellaisten sekoitteiden sijaan joissa oli mukana voita tai mitä lie hivenen teollista. Olen hieman skeptinen onko esimerkiksi Becelin kevytversio aivan huono vaihtoehto. No, nyt testissä on 60%:nen margariini. Katsotaan millaisia supervoimia saan. 

Pohdintaa

Rasva ja rasvojen laadut tulevat varmasti olemaan kiistelyn kohteena niin pitkään kuin maapallolla ihmiskuntaa löytyy. -Siis niiden ihmisten välillä joita aihe kiinnostaa. Olen kuullut kritiikkiä moneen suuntaan. Ulkopuolisten kannustuksesta yritin aikoinaan aineenvaihduntaani herätelläkseni lisätä energiamäärää proteiinin ohella vaihtamalla light -tuotteet järeämpiin. Lopputuloksena kolesterolitasot nousivat, ja lääkärini piti minulle tiukan puhuttelun. Minun oli lopetettava tupakointi, vähennettävä alkoholin käyttöä sekä vaihdettava punainen liha kalaan. Se kävi helposti, sillä näin olin elellyt viimeiset 10 vuotta. Tosin alkoholin kulutus taisi tuolloin vielä olla hieman suurempaa, eli kohtuukäyttöä. 

Mistä puhetta ei paljoa ollut, olivat ns. täysrasvaiset maitotuotteet ja kananmuna. Koska en jaksanut lääkärin kanssa kiistellä ja minulla oli pieni aavistus mikä arvoja nostatti, ns. kovia rasvoja sisältävät tuotteet vaihdoin takaisin light -versioihin, mutta lisäsin ruokavaliooni mm. siemeniä ja pähkinöitä. Seuraavassa kontrollista arvot olivat palautuneet takaisin normaaleiksi. Tässä vaiheessa jos joku yrittää vielä paasata minulle "oikean" voin ja kerman terveellisyydestä, mietin samaan aikaan säätilojen muutoksia. Kovat rasvat eivät vain sovi keholleni vaikka olisivat miten paljon puhtaammin tuotettuja.

Edelleen silti hymyilyttää miten vaikeaa sen 60%:sen margariinin ostaminen oli. Uskallan väittää että se aika jona ravitsemusoppeja suurimmaksi osaksi sain kuulla, sijoittuvat ajalle jolloin rasva kuin rasva oli pahasta. Oli täysin normaalia että koulussa "ravitsemustietoisemmat" nuoremmatkin oppilaat söivät näkkileipänsä paljaaltaan. Eivät laihduttaakseen, vaan koska levite oli epäterveellistä. Itsekin muistan pohtineeni kuinka helposti levite voi aiheuttaa vaikkapa sydänkohtauksen, sillä rasva yhdistettiin voimakkaasti myös sydän- ja verisuonisairauksiin. -Jälleen rasvan laadusta riippumatta. 

Nyt jääkaapissani on tosiaan tujumpaa margariinia, eivätkä kasviperäiset maidotkaan ole light -versioita. Soija -ja kauramauto ovat täyttä tavaraa, samoin usein käytössä oleva kaurakerma. Maidosta valmistettu jogurtti ja juusto sen sijaan kevytversioita. Miten pitkään nämä tuotteet ovat terveellisiä? -Se selviää kun jokin suuri tutkimus kumoaa jälleen nykyiset tiedot.

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Väsyttää.. ei hätää, piristy!

Pidän väsymystä ja kipua hieman samankaltaisina asioina: ne ovat subjektiivisia. Kukaan ei voi verrata tuntevansa enemmän kipua kuin toinen. Sama pätee väsymykseen. Itse koen tällä hetkellä väsymystä joka on rajoittanut toimintaani: treenaan vähemmän ja saan muutenkin vähemän aikaiseksi. Jo teini-ikäisenä ihmettelin ihmisten tapaa vähätellä toistensa väsymystä: Et voi olla olla väsynyt koska et ole sen ikäinen, sinulla ei X määrää lapsia, tietynlaista työtä jne. 

Kuka tahansa voi olla väsynyt

Väsymys ei katso ikää, fyysistä kuntoa tai elämäntilannetta. Energisinä ja terveinäkin pidetyt pienet lapset voivat olla väsyneitä ja jopa ylikuormittuneita. Myös "helppoa" elämää elävä nuori aikuinen voi olla väsynyt, samoin hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa oleva juuri eläkkeelle päässyt. 

Myönnän itsekin sortuneeni ajatteluun "odotas kun olet tämän ikäinen ja teet sitä ja sitä". On helppoa vähätellä toisen ihmisen väsymystä erityisesti silloin, kun hänen elämänsä näyttää omasta mielestäni helpommalta. Kuka tahansa voi olla väsynyt. Kun tarkemmin ajattelee, aina löytyy joku, jonka elämä on kuormittavampaa. 



Lupa olla väsynyt

Subjektiivisena ilmiönä väsymystä ei voi verrata eikä vähätellä. Hyvä kysymys on, voiko omaa väsymystä vähätellä. Itse olen päättänyt jättää "mittaukset" vähemmälle ja yksinkertaisesti antaa itselleni luvan olla väsynyt. Olen suurimmaksi osaksi tietoinen taustatekijöistä jotka selittävät väsymystä. Toisaalta.. tarvitaanko selkeitä syitä? Entä jos vain antaisi itselleen luvan tuntea väsymystä?

Sorrun myös häpeällisen usein vähättelemään ns. itseaiheutettua väsymystä. Esimerkiksi liiallisen älylaitteiden käytön aiheuttama univaje kuuluu asioihin joissa ajatukseni turhan helposti ajautuvat ainoastaan syyttävään asemaan. Kyllä, väsymys on itse aiheutettua, siitä ei pääse mihinkään. Olotilan muuttaminen taas vaatii toimenpiteitä jotka asianomaisen on suoritettava itse. Mutta tämä ei ennen muutoksia sulje pois henkilön tuntemaan väsymystä.

Lopuksi 

Piristy, koita jaksaa, kyllä se siitä! Vaikka hoen näitä itselleni, ajoittain haluaisin deletoida juuri nuo ajatukset päästäni. Kyse ei ole "kiukuttelusta", masennuksesta tms. Ja vaikka olisikin, pidän tärkeänä että ihminen antaa itselleen luvan olla väsynyt. Väsymys kertoi jostain mikä vie voimia. Joskus taustalla voi olla ns. vanha kuormitus mitä ei ole käsitelty. Kyllä, esimerkiksi liikunta ja ulkoilu usein auttavat. Itse koen parhaaksi avuksi luvan olla väsynyt. Kun "pakko" piristymiselle ja energisyyden lisääntymiselle poistuvat, tuntuu että uudet voimavarat löytyvät helpommin. 



Millaisin keinoin sinä hoidat väsymystä?


torstai 9. syyskuuta 2021

Keinoja järkevään rahankäyttöön arjessa

Syyskuussa ollaan ja kesä todellakin alkaa olla muisto vain! Käytännössä tämä tarkoittaa erittäin monelle ihmiselle arkea. Itselläni arki alkoi jo ennen elokuun puoltaväliä. Syksy tuntuu myös kuuluvan niihin vuodenaikoihin joina ihmiset haluavat tehdä muutoksia toiminnassaan. Tosin näitä aikoja lienevät myös uusi vuosi ja kevät. Nähtävästi marras-joulukuussa sekä kesäloma-aikoina muutokset eivät ole niin suosittuja. Tämä on ymmärrettävää: toisena aikana pimeys ja kaamos vievät energiaa, toisena taas moni haluaa ladata akkuja syksyä varten. 

Muistan jo peruskoulusta kuinka syksyllä halusin tehdä asiat paremmin. En tiedä teinkö sen itseni vuoksi vai myös näyttääkseni edustavammalta muiden silmissä. Usein tavoitteet liittyivät koulunkäyntiin ja ehkä oman tilan pitämiseen jossain kuosissa. En koe syksyä innostavimmaksi ajatuksi ilmojen kylmenemisen vuoksi. Tosin vastapainona syksy on monien mukavien aktiviteettien alkamisen aikaa. Myönnän että edelleenkin tykkään miettiä syksyllä erilaisia enemmän tai vähemmän pitäviä tavoitteita. Pakollisen voimien säästämisen vuoksi olen luopunut liikantatavoitteista. Sen sijaan pysähdyin miettimään jälleen rahankäyttöä ja mihin suuntaan sitä voisi viedä. Seuraavat asiat ovat vaikuttaneet merkittävästi viikkobudjettiin: 

Valmis ruokalista
Myönnän että ns. kotiruokalistani ei ole erityisen laaja, koska vaihtelevampi työpaikan lounas laiskistaa tehokkaasti. Toisaalta en jaksa soimata itseäni tästä. Kotona syön suurimmaksi osaksi vegaanisesti, siis ns. pääruuan. Esimerkiksi juusto ja kananmunat kuuluvat leivänpäällisiin. Joskus satunnaisesti käytän ruuanlaitossa kalaa tai kanaa. 

Tavallisesti teen keittoja, wokkeja, tai pastoja. Perunaa voisin hyödyntää hieman useammin. Vegaaniruokia tulee tehtyä eniten kolmesta syystä: raaka-aineet joita käytän säilyvät, helppous ja edulisuus. Kuivatut soijatuotteet sekä säilötyt palkokasvit toimivat siis oikein mainiosti. Papujen kohdalla suosin mieluummin kartonkopakkauksia jos sellainen vaihtoehto vain on. 

Valmis ruokalista helpottaa arjessa erityisesti jos on hieman kiireisempää. Lisäksi kauppalistan tekeminen selkeytyy, ja lopputuloksena on ns. kunnon ruokaa ainakin muutamaksi päiväksi. Valmiin listan kanssa tulee myös vältettyä nälkäisenä tehdyt heräteostokset. Tosin en näitä itseltäni kiellä, pyrin vain ennaltaehkäisemään. Toisaalta erityisesti viikonloppuisin annan mielelläni itselleni mahdollisuuden pieneen väljyyteen. 

Kaupassa kolmesti viikossa
Valmis lista ja selkeät päivät kauppareissuille ovat tuoneet ehkä suurimman muutoksen viikkobudjettiin. Reilu vuosi sitten kävin kaupassa lähes päivittäin. Olin suunnilleen koukussa, ja kauppareissu lenkin päätteeksi oli päässyt iskostumaan pahasti todella syvälle. Vaikka miten yritin päättää paljonko rahaa päiväkohtaisesti menee, joka kerta mukaan tarttui jotain ylimääräistä mikä pidemmän päälle kasvatti viikkobudjettia. 

Ehkä jonkun korvaan 10-20 euron ero kuulostaa lähes turhalta. No, viikkotasolla kyseinen summa voikin kuulostaa pieneltä, mutta vuosi- tai jo puolen vuoden tasolla ero alkaa olla merkittävämpi. Kävisin mielelläni vain kahdesti viikossa kaupassa. Valitettavasti paluu autottomuuteen vaatii yhden kerran lisää jotta esimerkisi maito- ja jogurttipurkit saisi ongelmitta kotiin asti. Tämä hyväksyttäköön. 

Rajoitetumpi kauppareissujen määrä on saanut panostamaan ns. ensisijaisiin ostoksiin ja mitä oikeasti tarvitaan. Näin korona-aikaan pienempi määrä kauppareissuja on myös astetta turvalisempi vaihtoehto. Selkeät päivät kauppareissuille puolestaan auttavat hahmottamaan listaa tehdessä miten pitkään kullakin tuotteella tulee pärjätä, ja kuinka paljon sitä kannattaa ostaa. Huvittavaa ehkä, mutta ostokseni ovat lähes identtisiä. 

Sähkönkulutuksessa järki käteen
Järkeä tarvitaan moneen suuntaan: sähkölaitteita ei kannata pitää turhaan päällä aina valoista televisioon, lämmitys on hyvä säätää ns. pienimpään sopivaa lämpötilaan, ruuan lämmittäminen liedellä vie enemmän sähköä kun lämmittäminen mikrolla, jääkaappiin ei kannata laittaa valmistettua ruokaa ennen kuin se on jäähtynyt jne. Näillä pääsee aika pitkälle. Asumismuoto, vedentulo ja lämmityksen laatu vaikuttavat luonnollisesti myös sähkönkulutukseen. 

Toisaalta järki on hyvä pitää kädessä myös toisella tapaa: sähkönsiirto voi olla hyvinkin hintavaa. Vaikka kulutuksen saisi miten pieneksi, siirtomaksu tahtoo olla hämmentävän korkea. Tämä ei toki tarkoita etteikö sähkönkulutusta kannattaisi säännöstellä. Valitettavasti siirtomaksu voi hieman laskea motivaatiota. Ilmeisesti voimme vain toivoa että asiaan tulee joskus muutos. 10-20 vuoden kuluttua?
 
Suunnitelmallisuus vaateostoksissa
Tämä säästää sekä rahaa että tilaa. Toisaalta laiskana shoppailijana minun on helppoa kehua tätä tyyliä. Elokuun puolella ostin pari pitkähihaista kylmenevien ilmojen varalle. Alunperin olisin kaivannut myös housuja, mutta mitään sopivaa ei löytynyt. En mielelläni tyydy ns. vähän sopivaan vaatteeseen, sillä käytön määrä jää epävarmaksi. 

Kuten ruokaostosten, myös vaateostosten kohdalla kannatan suunnitelmallisuutta ostosten tekemisen ajoittamisessa ja tarpeen arvioinnissa: mitä tarvitsen? No, olen tietoinen että ilmojen kylmetessä tarvitsen hieman lämpimämmät mutta mukavat kengät. Kevätsiivouksen yhteydessä heitin pois maihari -tyyppiset, jo vuosia käytössä olleet kengät. Ne olivat sen verran loppuunkäytetyt, etten viitsinyt enää laittaa edes keräykseen. 

Todennäköisesti listalla on samanlaiset kengät. Luulen että ostaminen tapahtuu muutaman viikon kuluttua, riippuen miten pitkään tennareilla vielä selviää. Osan mielestä tällainen viime tippaan lykkääminen voi kuulostaa älyttömältä. Niin no, onhan siinä huonot puolensa: sopivat kengät on ns. pakko löytää. Mihin tulen kiinnittämään huomiota, on laadun ja käyttöiän arviointi. Inhoan kenkien ostamista, minkä vuoksi maksan mieluusti laadusta jotta saisin lisää käyttöaikaa. 

Kirpputorit
Second hand -tuotteet ovat olleet kyllä pelastus! Tietenkin juuri ns. tarvittavan vaatteen löytäminen vaatii tuuria ja kärsivällisyyttä. Olen ns. konkreettisten kirpputorien suhteen onnekas: kävelymatkan päässä on huikean kokoinen kirppari, josta silloin tällöin olen löytänyt yhtä sun toista. 

Nettikirpparit ovat myös osoittautuneet hyväksi kohteeksi. Esimerkiksi syystakkini löytyi Facebookin kautta. Laatu oli hyvä, ja todennäköisesti säästin useammankin kympin. -Ja vaivaa. En joutunut itse raahautumaan kauppaan. Näin korona-aikaan tämä piirre tosin lienee eduksi. 

"Tarvitsenko tätä?"
Kirpputorit ja alennusmyynnit voivat olla varsin petollisia. Halvalla tulee ostettua ehkä enemmän kuin oli tarkoitus. -Ihan vain hinnan perusteella. Tai sitten varastoon mahdollisen käytön varalle. Esimerkiksi sukkien kohdalla tämä ajattelu kuulostaa jopa järkevältä, voisin itsekin harkita joskus hieman suuremman määrä hankkimista kerralla. Kenties juuri laittamalla osan sukkapareista syrjään voisi ennaltaehkäistä sukkien joukkohajoamisen. 

Vaikka aikoinaan tapitin Sinkkuelämää -sarjaa (voisin tapittaa vieläkin), en keksi todellista käyttöä useammalle kenkäparille (tarkoitan todella useita) tai vaikkapa käsilaukulle. Toisaalta olen näiden suhteen varsin tylsä. En edelleenkään hallitse ns. fiinimpää city-tyyliä kuin vähimmällä vaadittavalla tasolla. Koronalla lienee tässä oma osuutensa. Toisaalta myös jaloillani jotka eivät siedä tennareita sirompaa kenkämallia. 

Ja sitten lukuisat koriste- ja hyötyesineet.. olen törmännyt ihmisiin jotka hamstraavat esimerkiksi keittiövälineitä. No, sellaisten monipuolisuus antaa ainakin itseni ymmärtää, että henkilö on todella aktiivinen ja taidoiltaan monipuolinen ruuanlaittaja. Kieltämättä tämä herättää arvostusta. Toisaalta moni tarvikkeista saattaa jäädä vain "koristeeksi". Ja sitten kirpputoripöytien ihanat koriste-esineet jotka ovat hinnoiteltu 1-2 euroa/kpl. Joskus teininä myönnän tällaisiin tarttuneeni. Tykkäsin kaikesta nätistä. Tykkään edelleenkin, mutta vielä enemmän pidän väljyydestä. Eli ennen heräteostosta: tarvitsenko tätä?

Pieni skeptisyys alennusmyynneissä
Suuri alennusta mainostava kyltti ei aina ole sitä mitä pitäisi. Toki kyseisen kaupan tuotteen hinta laskee. Osassa kaupoissa hinnat ovat jatkuvasti korkeampia. Osa tekee alennusmyyntinsä siten, että kokonaishinnalla X yhtä tuotetta tuotetta tulee ostaa useita kappaleita. Esimerkiksi jogurttipurkkeja. Kyllä, ainakin purkkien kappalehinta laskee, mutta kasvaako ruokahävikin riskin ostaessa tuon 20 purkin satsin? Toinen hyvä kysymys on litrahinta. Onko se alennuksen jälkeen matalampi verrattuna tölkkeihin. Ja päälle mukava määrä muovia..

Myönnän lievästi menneeni lankaan nykyista puhelinta ostaessani. n. 200 euron puhelimen hintaa oli laskettu yli 50 eurolla. Mitä silloin en tajunnut ottaa huomioon, oli eräänlainen paras ennen -aika. Kas kummaa, pari sovellusta toimii osittain ilman kaikkia ominaisuuksia. No, ehkä opin huolellisemmaksi. Tosin älylaitteet missään kategoriassa eivät kuulu osaamisalueeseeni. 

Pohdintaa
Vaikka erilaisia keinoja säästää tulee pohdittua ja harjoitettuakin, en halua pitää liian tiukkaa linjaa. -Ellei ole pakko. Säästäminen arjessa on minulle kuitenkin helppoa, joska nähtävästi saan jonkinlaista tyydytystä jos onnistun säästämään vieläpä laadusta tinkimättä. Laadun oheistuotteena tulee usein kestävyys, mikä taas (melko usein) on myös ilmastoystävällisempi ratkaisu. Vaikka oma toimintani kyseissä haasteessa vastaa lähes huomaamatonta osuutta, tuskin siitä haittaakaan on. Extreme -tason ekoelämään en ole valmis. -Ainakaan pysyvästi. 

Toistan itseäni: peruskoulun kotitaloustunnilla opitut asiat toimivat vallan mainiosti. Vaikka en olekaan mikään nero "köksässä", perustietojen soveltaminen arkeen on vaikuttanut ihan riittävältä toiminnalta. Omalla kohdallani itse tehtyyn ruokaan mieltyminen luonnollisesti auttaa asiaa. 

Mikäli taloudellinen tilanne ei vaadi kirjaimellisesti jokaisen sentin tarkkailua, en kannustaisi liian tiukkaan linjaan. Kannatan järkevää ja ennakoivaa rahankäyttöä, mutta siitä(kään) ei saisi tulla suorittamista. Mikäli kulutuksen seuranta menee todella pikkutarkaksi ja pienetkin muutokset saavan omantunnon soimaamaan, lienee hyvä kysyä itseltään millaiseen määränpäähän todella on pyrkimässä. Korostan jälleen, että talouden salliessa ei pitäisi soimata itseään jos kerran viikossa ostaa muuta kuin "halpista" tai poikkeaa perin euron verran alkuperäisestä ostoslistasta. 

Toisaalta.. hyvällä onnella järkevä rahankäyttö arjessa voi ennaltaehkäistä taloudellisia vaikeuksia. -Siis sellaisia joiden tausta on nimenomaan kulutustottumuksissa. 

Millaiset arjen ratkaisut olet kokenut sinulle helpoimmaksi keinoksi säästää?


perjantai 3. syyskuuta 2021

Alkoholin aiheuttamat haitat: silkkaa tietämättömyyttä?

 Suomalainen juomakulttuuri ja alkoholinkäyttö ovat olleet säännöllisesti uutisten ja tutkimusten aiheena pitkään. Korona-aikana suomalaisten juomatottumuksen ovat vaihdelleet: osalla kulutus on kasvanut, osalla taas vähentynyt. Jälkimmäiseen vaikuttaneet rajoitetumpi yöelämä. Tällöin tuntuisi loogiselta, että kyse on ns. sosiaalisesta juomisesta. Osalla taas esimerkiksi etätyön mahdollistama "tissuttelu" on lisännyt alkoholin kokonaiskulutusta. Alkoholistit korona on puolestaan vienyt kotiin nauttimaan "kalsarikänneistä". 

Kun 5.5%:n vahvuiset juomat saapuivat ruokakauppoihin, olin toiveikas. Uskoin että pieni pala vapautta muokkaisi suomalaisten juomatapoja järkevämpään suuntaan. Osittain näin ilmeisesti kävikin: laatu alkoi kiinnostaa, samoin kotimaisten panimoiden tukeminen. Käytännössä humalahakuisuus väheni. Jos oikein muistan, kulutus ei kasvanut ainakaan merkittävästi. 

Luulen että korona on vienyt monen juomatottumuksia uuteen suuntaan: lisääntyvään, vähentyvään ja lopettamiseen. -Ja toisaalta raskaamman sarjan kulutukseen. Itse lopetin alkoholin käytön täysin ennen juhannusta. En ole kaivannut tuttua "lauantaisiideriä" vieläkään. Oikeastaan alkoholin käytön täysi lopettaminen on tuntunut vapauttavalta. Näin jälkeenpäin joudun myöntämään että tuo lauantain rentoutumistapa vähäisestä määrästä huolimatta oli tavallaan kahlitseva. En toisaalta halua tuomita tai kieltää ihmisiä käyttämästä alkoholia, sillä en edelleenkän näe kohtuukäytössä mitään pahaa. Sen sijaan ihmettelen ja toisaalta harmittelen miten vaikeaa monen suomalaisen on suhtautua alkoholiin. 

"Jotain erityistä ja ihmeellistä"

Keskustelin aiheesta erään Etelä-Euroopassa asuvan tuttuni kanssa. Alkoholismi on ilmiönä lähes globaali, mutta suomalaisten suhtautuminen alkoholiin on tuttavani mukaan haasteellinen. Monissa maissa alkoholi on ns. tavallinen asia ja kuuluu usein osaksi ateriaa tai sosiaalisia tilanteita. Alkoholi on ns. osa taustaa, mutta ei pääroolissa. Suomalaisille alkoholi taas on ollut jotain erityistä ja ihmeellistä. 

Ehkä juuri tuo erityisyys ja outous aiheuttaa haasteita kohtuukäytön löytämisessä. Mitä itse olen keskustellut hieman enemmän mutta omasta näkökulmastani edelleen järkevästi alkoholia käyttävien tuttavieni kanssa. osa pohtii kovasti pitäisikö heidän vähentää. Rehellisyyden nimissä aistin äänensävystä ja pohdinnoista syyllisyyttä. Tämäkään ei mielestäni ole terve suunta. Syyllisyys ja toisaalta median harjoittama julkinen syyllistäminen kuulostavat asioilta jotka nimenomaan kannustavat/pakottavat salaa juomiseen, ja sitä kautta alkoholiongelmaan. 

Pystytkö tarvittaessa olemaan ilman?

Kun itseni kuullen on pohdittu ns. runsaan -ja ongelmakäytön rajaa, olen päätynyt tähän kysymykseen. Mikäli viikonloppuna tulee vaikkapa tilanne joka vaatii valmiutta ja ajokuntoa, menevätkö maailmankirjat sekaisin? Alkoholin jatkuva runsas kulutus ei toki ole hyväksi missään tilanteessa, mutta itse näkisin ongelmakäytön kohdistuvan enemmänkin asenteeseen kuin määrään. Käsite "liika" on pidemmän päälle yksilöllinen. Osan pää ja keho kestävät hyvinkin suuria määriä, osan taas tuskin yhtään. Tällöin määrä ei ole paras mittari ongelmakäytössä. 

Olen kohdannut myös ihmisiä jotka periaatteessa käyttävät alkoholia kohtuullisesti, mutta ovat päätyneet absolutismiin. Taustalla on ollut alkoholin sopimattomuus psyykkisen hyvinvoinnille. Osa taas kokee muuttuvansa persoonana suorastaan v-mäiseksi tai ajautuu ongelmiin. Itse nostan hattua näille ihmisille jotka ovat itse tiedostaneet ja hyväksyneet ettei alkoholi sovi heille. 

Ylisukupolviset vauriot

Kun viikonloput menevät "rentoutuessa" eli nollatessa viikon tapahtumia riittävällä promillemäärällä, ympärillä olevat ihmiset unohtuvat herkästi. Voimakas humalatila voi näennäisesti tehdä ihmisen sosiaaliseksi maailmanparantajaksi, mutta todellisuudessa näin ei ole. Vahva humalatila vääristää kommunikaatiota ja tulkintakykyä. Loppupeleissä ihminen käy monologia ja pahastuu mikäli hän päätyykin ignooratuksi. Tämä on tosin vain minun mielipiteeni. Saatan olla väärässäkin. 

Niihin "muihin ihmisiin" voivat kuulua myös oma jälkikasvu. Itse henkilökohtaisesti en kannata kasvatustyyliä jossa lapsen nähden ei käytetä alkoholia. Sen sijaan lapsen nähden alkoholia tulee käyttää järkevästi ja vastuullisesti. Lapsi näkee mitä kohtuukäyttö tarkoittaa. Samalla aikuiset säilyttävät roolinsa ja vastuunsa. Itsekontrollin jäätyä vähiin lapsi on yksin. Itseäni järkytti paikallislehden uutinen: 


Tällaisessa ympäristössä kasvaneet lapset joutuvat käsittelemään enemmän suhteessa kapasiteettiin. Heidän tulisi tunnetasolla kyetä käsittelemään negatiiviset kokemuksensa sekä turvallisuuden vähenemisen kasvuympäristössään. Toisaalta huomion ja motivaation pitäisi kiinnittyä koulunkäyntiin. 

Voivatko ihmiset olla tietämättömiä?

Olen tästä skeptinen. Jo peruskoulun terveystiedossa lapsia ja nuoria valistetaan alkoholin haitoista. En jaksa uskoa että kovinkaan moni olisi tietämätön. Tietenkin vähitellen käsistä karkaava juominen voi häivyttää käsitystä kohtuullisesta määrästä. Enemmän kuitenkin uskon, että taustalla on jokin toisen ongelman aiheuttama välinpitämättömyys. Ihmiset ovat tietoisia, mutta he eivät välitä. 

Sama pätee rikoksiin jotka tapahtuvat alkoholin vaikutuksen alaisena. En usko että yksikään juopuneena ratin taakse eksynyt ei tietäisi toimivansa väärin ja vastoin lakia. Teoriassa jokainen tietää varmasti riskit, mutta olettavat vahvasti ettei heille voi sattua mitään sen enempää kuin sivullisillekaan. 


Näin ollen en osaa olla aivan yhtä mieltä edes asiantuntijan kanssa. 

Pohdintaa

Itse haluaisin uskoa että tilanne helpottaa jonain päivänä. Ongelmat vain tahtovat olla pureutuneet monelle eri osa-alueelle niin yksilö- kuin laajemmalla tasolla. Muuttaisiko esimerkiksi viinien tuomien ruokakauppoihin suomalaista juomakulttuuria järkevämpään suuntaan? Ehkä? Tai sitten ei. Jos muuttaa, aluksi kulutus kasvaisi hetkellisesti. Toisaalta alkoholi menettäisi roolinsa jonain aivan erityisenä asiana. Olin kirjoittaa helpon saatavuuden negatiivisista vaikutuksista. Sitten muistin jotain: Ihminen jolta juominen on karannut käsistä hankkii alkoholinsa mistä vain. Ei ole helppoa tai vaikeaa tapaa. 

Edelleen alkoholin roolin tulisi muuttua. Ehkä muutos parempaan on käynnissä, mutta hitaasti edeten. Kun en ole edes sivustaseuraaja enää, en täysi luota käsityksiini nykytilanteesta. Siitä huolimatta haluan uskoa asioiden menevät parempaan suuntaan. Mihin en usko, on tietämättömyys. Alkoholin vaikutus terveyteen, syntymättömään lapseen, mielenterveyteen, hakintakykyyn, ajokykyyn jne. En vain jaksa uskoa etteikö näistä tiedettäisi. Eri asia on, miten paljon nämä kullekin merkitsevät. Ei, en halua syyllistää. Välinpitämättömyys tulee harvoin yksin. Usein taustalla on lukuisia vaikeuksia. 

Millaisia ajatuksia alkoholin ongelmakäyttö vaikutuksineen herättää sinussa?

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

4x punnerrusvariaatioita edistyneille

 Ihan mielenkiinnosta olen viime aikoina perehtynyt liikkeeseen nimeltä "punnerrus". Vasta aikuisena kyseinen perusliike tuli mukaan kuvioihin. En tiedä miksi. Kiinnostusta kuitenkin lisäsivät erilaiset variaatiot. Tulevassa tekstissä onkin muutamia hyväksi havaittuja variaatioita perinteisestä punnerruksesta. 

Nyt voin välittömästi tunnustautua monissa liikkeissä vasta-alkajaksi. Ns. peruspunnerrus vaatii jonkin verran voimaa. Tulevat liikkeet ovat suunnattu peruspunnerruksen jo osaaville. 

Taputuspunnerrus

Omassa nuoruudessani puhuttiin erikseen naisten- ja miestenpunnerruksista. Tämä on siis nk. miestenpunnerrus. Nk. taputuspunnerrus vaatii hieman enemmän voimaa ja vähän rohkeuttakin. Itse harjoittelin tätä "hyppäämällä" käsillä ilmaan, mutta ilman taputusta. Itse asiassa taisin pitää myös tyynyä kasvojen alapuolella. Vähitellen taputuskin ehti mukaan. Riittävän korkean "hypyn" ohella olennaista on tehdä taputus todella nopeasti. 



Käsilläseisonta

Tämä löytyi puolivahingossa. Käsilläseisonta ilman tukea on jonkinlainen ikuisuusprojekti. Mutta koska se seinää vasten sujuu, miksei siis hyödyntää jo saavutettuja taitoja. Ensimmäinen vaadittava taito lienee käsilläseisonta seinää vasten. Itse olen tässä liikkeessä vielä aloittelija. Turvallisuussyistä liikerata saakin olla pieni, mutta harjoituksen myötä ja varmuuden lisäännyttyä tässä uskaltaa mennä alemmaskin. 



Jalka koukkuun 

Tämä on punnerruksen ja keskivartalotreenin välimuoto jos minulta kysytään. Alas mentäesä toista jalkaa vedetään koukkuun ja ylävartalo kääntyy koukistetun jalan suuntaan. Huom, koukistettu jalka on aukikierrossa. 

Nosto sivulle

Tässä punnerruksessa yhdistyy lihasten vahvistaminen ja toisaalta myös kehonhallinta. Sivulle kääntymisessä voi halutessaan käyttää myös itselleen sopivaa käsipainoa. 



Tässä päivän (tai muutaman) punnerrukset tällä kertaa! Mukavia treenihetkiä kaikille!


sunnuntai 29. elokuuta 2021

Laiskan ruuanlaittajan terveellinen curry-kanakastike

 Koska pienoinen laiskuus/väsymys/mikä lie edelleen vie voiton, tämä vaikuttaa myös ruuanlaittoon. Koska ilman ruokaa en suostu olemaan eivätkä valmisruuat näytä kelpaavan, jokin oikoreitti oli keksittävä. Monia ruokavinkkejä olen mainostanut sanoilla "helppo", "edullinen" ja "vegaaninen". Seuraavassa vinkissä helppous korostuu. 

Kuten olen todennut, en ole vegaani. Työpaikan ruokalassa syön periaatteessa kaikkia paitsi punaista lihaa sisältäviä ruokia. -Ja kasvisruokaa silloin kun tiedän pitäväni siitä enemmän. Kotona teen melkein aina vegaanista ruokaa, mutta välillä, noin kerran kuukaudessa laitan ruokaa kanasta tai kalasta. Tällä kertaa kertaa ensin mainitusta. Seuraavaksi vinkki laiskan ruuanlaittajan kanakastikkeeseen. Kasvisten määrä on sen verran suuri, ettei salaatin tekemiseenkään tarvitse nähdä vaivaa. 

1 pussi pakaste/wokkivihanneksia (kaipasin vaiheeksi ns. kukkavihanessekoitusta)

1 punainen paprika

1 sipuli 

1 paketti maustamattomia kanasuikaleita

2 prk kaurakermaa

suolaa 

mustapippuria

currya

1. Kypsennä kanasuikaleet huolellisesti. Lisää joukkoon pilkottu sipuli ja paprika. 

2. Lisää joukkoon sulaneet vihannekset

3. Lisää mausteet

4. Lisää kaurakerma ja mausta tarvittaessa lisää. Tarjoile riisin, nuudeleiden tai vaikkapa perunoiden kanssa. 

Lopputulos ei ollut esteettinen, mutta sentään maistuva ja täyttävä.




perjantai 27. elokuuta 2021

Väsyttääkö? -Siispä lepää!

 Kesän kääntyminen syksyyn, harmaus, viilenevät ilmat, paluu arkeen, sateet jne. Erittäin otollisia tekijöitä jotka väsyttävät. Itse nostan käteni ylös välittömästi. Kyllä, väsyttää! Kuluneina vuosina olen väkisin repinyt itseni liikkeelle, tuntuipa miltä hyvältä. -Viis liikkumisen ilosta. Ja minä jos kuka olen siitä paasannut. Entä jos tällä kertaa ajattelisi toisin?

Vähän armoa

Liikkumisen pitäisi olla mukavaa. Aloittamisen ja tekemisen pitäisi ainakin suurimmaksi tulla itsestään. Toki joskus väkisinkin tulee hetkiä joina "joutuu" tekemään jotain vähemmän mukavaa. Entä jos esim. näin syksyn aikaan tulee päiviä, joina liian


usein muukin kuin aloitus menee vain pakottamisen kautta?

Toki jos liikuntaa harrastaa todella harvoin ja satunnaisesti, aloittamine voi olla vaikeaa ihan vain vieraantuneisuuden takia. Enemmän ja säännöllisesti liikkuva saattaa olla tottunut tiettyyn määrään liikuntaa viikossa. Itse voisin todeta olevani aktiiviliikkuja. Liikkumiseni koostuu useasta palasesta: luistelusta (2 x viikko), lenkkeily (lähes päivittäin), jumppa (päivittäin ainakin keskivartalo, muuta harvemmin) ja venyttelystä (päivittäin). 

Venyttelystä ja keskivartalon treenaamisesta en mielelläni luovu, sillä lopputuloksena tahtoo olla kipuja ja jumeja.  Mutta ulos katsoessa näen tuulta ja sadetta. En todellakaan mene lenkille! Huonon sään lisäksi koen kroppani fyysisesti väsyneeksi. Väsymyksen taustaa ei ole pakko perustella. Kun kyse ei ole pelkästään mukavuusalueen ylittämisestä, en näe mitään syytä miksi pakottaisin itseni lenkille. Ehkä kehoni viestittää kaipaavansa lepoa. 

Kevyemmin ei tarkoita lässähtämistä

Liikkumisen vähentämistä ei kannata pelätä. Kunto ei välttämättä laske. Itse asiassa väkisin ja väsyneenä tehty treeni ja liikunta ylipäänsä saattaa pahimmillaan viedä tilannetta ainoastaan alaspäin. Luistelussa olen todennut pienemmän treenimäärän (2-3 krt/viikko) riittävän hyvin, ja kehittävän paremmin kuin suurempi määrä harjoittelua. 

Pari lepopäivää lisää?

Omalla kohdallani lepopäivä on juuri se, mitä noudatan heikosti. Pieni kävely ja ulkoilu ovat (mielestäni) hyväkin vaihtoehto, sillä kaipaan päivittäin raitista ilmaa. Tähän aikaan vuodesta ja näillä keleillä pelkkä oleskelu ulkona ei (mielestäni) ole yhtä mukavaa kuin kesälllä. Mielipidekysymys, makuasia jne.. Se minkä voisin opetella on vaikkapa teen siemaileminen parvekkeella. 


Mihi
n ajan sitten voisi käyttää? Vastauksia on vähintään yhtä paljon kuin lepopäivän viettäjiä: Olemiseen, lukemiseen, ehkä kotitöiden tekemiseen (etenkin jos ne tuntuvat rentouttavilta), elokuvien tai sarjojen katsomiseen, käsitöihin, piirtämiseen, mistä ikinä pitääkään. Ns. rästihommat eivät ehkä suoranaisesti ole rentouttavia, mutta niiden saaminen valmiiksi sen sijaan on. 

Entä ravinto? Pitääkö vähentää?

Sen perusteella mitä olen lukenut, jopa ammattilaisilla (siis liikunta-alan) näyttää olevan tästä eri näkemyksiä. Osan mielestä ehdottomasti kyllä, osan mielestä ehdottomasti ei, osa taas lienee näkemyksissään jossain näiden kaikkien välimaastossa. Itse haluaisin karsia ensisijaisesti pois sanan "pitää". Ja toisaalta myös "täytyy" -sanan. 



Toteasin lepopäivän syömisistä yksinkertaisesti "fiiliksen mukaan". Jos esimerkiksi herkkuja tai ylipäänsä suurempia ruokamääriä tee mieli, se päivän ns. pakollinen eli riittävä energiamäärä sopii mielestäni mainiosti. Tosin itse harrastan todella säännöllistä syömistä. Tilanne on eri ihmisillä, joilla ruokailuajat ovat erittäin epäsäännöllisesti, mikä taas hankaloittaa sopivan energiamäärän hahmottamista. Jos taas ruokahalu on hyvä ja herkkujakin tekee mieli, miksi ei? Kaiken voisi tiivistää ajatukseen "ongelmaton syöminen". 

Onko lepääminen luovuttamista?

Tähän kohtaan totean muidenkin puolesta: Ei! Riittävä lepo on olennainen osa kehittymistä niin fyysisellä kuin vaikkapa kognitiivisella tasolla. Levossa, erityisesti unessa tapahtuu eniten kehitystä. Siitä lähtien kun panostin nukkumiseen enemmän, moni asia on kääntynyt parempaan suuntaan. Kehon ohella myös aivot toimivat paremmin. 

Toinen merkittävä asia jonka olen kantapään kautta oppinut, on riittävän levon ja laadukkaamman unen välinen yhteys. No, aina univaikeuksia ei voi selittää. Itselläni ja varmasti monella muulla liika kuormitus (niin fyysinen kuin psyykkinen) heikentää unenlaatua. Lopputuloksena on harvinaisen negatiivinen kierre jossa yksi ongelma johtaa toiseen jne. 

Yhteenvetoa

Joskus voi olla vaikea erottaa heikko motivaatio ja väsymys. Ensimmäisen kohdalla kannustaisin asettamaan selkeitä ja konkreettisia tavoitteita vaikkapa kirjaamalla niitä ylös. Kynä ja paperi ovat oikein mukavia työvälineitä. Jos tavoitteet tuntuvat mahdottomilta, niitä voi pilkkoa pienempiin osiin. Ajan kanssa heikosta motivaatiosta johtuvat "väsymys" helpottaa. Omalla kohdalla puhun rehellisesti laiskuudesta. Huom, tämä ei tee ihmisestä huonompaa. 

Todellinen väsymys puolestaan ei helpota kuin lepäämällä. Joskus hämmennystä voi aiheuttaa se, että yhden lepopäivän jälkeen energiatasot nousevat hetkeksi mutta laskevat taas. Tällöin lepo ei ole riittänyt. Taustalla voi toisaalta olla myös pitkäaikainen kuormittuminen, jolloin kehoa olisi tärkeää kuunnella erityisen tarkkaan. Itse totesin ettei yksi lepopäivä viikossa ainakaan toistaiseksi riitä. Väsymys iskee ja jo parin päivän sisällä liikkuminen muuttuu pakotetuksi. Siispä kevyempää menoa tilalle kunnes energiatasot palautuvat. 

Myös lepopäivinä pidän tärkeänä saada riittävästi energiaa. Jos keho on väsynyt, se on entuudessaan stressitilassa mitä liian vähäinen energiansaanti ei ainakaan helpota. Toisaalta kannustan panostamaan ns. kunnon ruokaan. Ei vähennyksiä, liikaa rajoja tms. -Ja kohtuudella herkkuja jos tekee mieli. 



Eli jos väsyttää, älkää pelätkö ottaa rennommin! Mukavaa viikonloppua kaikille!