Huolia, helpotusta ja lisääntyvää joulufiilistä

 Taas on yksi viikko vierähtänyt! Pian onkin aika siirtyä joulukuun puolelle. Taas väsymys meinaa painaa mutta jotenkin kevyempi. -No ei fyysisesti! Jotenkin ajatus marraskuun vaihtumisesta joulukuuhun keventää mieltä. Vaikkei talvi ole lempiaikaani (kylmää!), joulukuu on aina ollut mukavampaa aikaa. Mutta itse kuulumisiin...

Seuraava oppimistehtävä hieman ärsyttää

Tässä allekirjoittaneen on itsekin katsottava peiliin. Olisin voinut vilkaista oppimistehtävän ohjeistusta a) pari päivää aiemmin tai b) hieman tarkemmin. No, hetken päästä avaan kirjan ja käyn tehtävän kimppuun pienemmällä tai suuremmalla innolla. Onneksi jonkinlainen "flow" on toistaiseksi löytynyt aina, mutta välillä sitä miettii miksen ole vieläkään saanut aloitettua tehtävään perehtymista esimerkiksi edellisen palauttamisen jälkeen. Laiskuus, aikaansaamattomuus vai molemmmat?

No, koska en olettanut opikseni, toistan jo muutamaan kertaan tehdyn virheen: aloitan pikkuisen liian myöhään. En onneksi viime tipassa. Esimerkiksi "yötyöskentelyyn" en ole ajautunut sitten.. itse asiassa en muista milloin viimeksi. Sellainen tunne on että näin on kyllä käynyt.. Eikä vain kerran. 

Joululahjaprojekti stoppasi?!

Nyt tuli tosiaan pientä junnaamista. Täytyy ensi viikolla yrittää kauppareissulla pysähtyä asianomaisille osastoille. Toisaalta projekti on voito puolella, eli eiköhän kaikki hoidu hyvissä ajoin. Joulukortteja en tänäkään vuonna jaksa/viitsi lähettää, vaikka tavasta pitäisinkin. Toisaalta, ehkä pieni ahkeruus iskee? Mitä puolestaan olen saanut aikaiseksi.. laitoin kämppään muutaman joulukoristeen. Kieltämättä toivat mukavaa lämpöä arkiseen ympäristöön! 

Tuohon mammajoogaan tottuu sittenkin!

Olen tosiaan joutunut hieman rajoittamaan liikkumista jälleen. Onneksi keho on reagoinut toivotulla tavalla. Mitään äärimmäisen dramaattista ei onneksi ole ollut. Tuo nk. mammajooga on toiminut sen sijaan oikein mukavasti. Kovin pitkiä sarjoja kerrallaan en tee, pikemminkin 2-3 lyhyempää päivässä. Keho on saanut venyttelyä ja selkälihakset sopivia täsmäliikkeitä. 

Erityisesti rauhallisen musiikin kanssa joogahetket ovat olleet sopivan rauhoittavia ja jonkinlaisia irtautumishetkiä kiireestä. Joogahetkinä puhelin pysyy toisesssa huoneessa ja ainoa ulkoinen ärsyke on musiikki taustalla. Toivottavasti kroppa sallii joogan mahdollisimman pitkälle raskautta! Lenkkeilyä en ole jättänyt pois, mutta pidempiä lenkkejä (4-5 km) teen maksimissaan joka toinen päivä. Päädyin siihen ajatukseen että kovat liikuntasuoritukset eivät tuo mitaleja tai pokaaleita. Liikunnan tarkoitus on tukea kehon toimivuutta raskauden aikana. Kunnonkohotusta ja ennätysten rikkomista ehtii tehdä paremmalla ajalla. 

Juniorin kuulumiset

Rakenneultrassa kaikki oli hyvin ja terve vauva siellä potkii ja liikkuu ahkerasti <3 Nyt liikkeet tuntuvat useammin, mutta kaveri tuntuu olevan iltavirkku. Yöllä heräillessäni hän tuntuu olevan hyvinkin liikkuvaisella tuulella. Potkut ovat tässä vaiheessa sellaisia töytäisyjä. Luulen että napaoituvat muutaman viikon sisällä kun kokoa ja voimaa tulee enemmän. Mutta kaikki kunnossa <3 Myös sukupuolen saimme tietää, mutta se pysyköön vielä omana tietonamme.. sen voin paljastaa että lähipiirissä oli jokunen varma veikkaus jotka osuivat oikeaan. No, tässähän on 50%:n mahdollisuus!

Tulevat viikot..

Ensi viikko on muuten tavallinen, mutta tiistaina olisi aika rokotukselle. Vaikken ole rokotevastainen, jostain syystä olen pelännyt koronarokotteen ottamista. Nyt tartuntojen määrä on kasvanut niin, että infektion riski alkaa korkea. Olin kuukausi sitten ajatellut ottaa rokotuksen vasta viimeisen kolmaneksen tienoilla, viikon 28 jälkeen. Tuolloin tartuntaluvut olivat toista luokkaa ja tilanne näytti olevan paranemaan päin. Itse olen käynyt vain pakollisissa paikoissa (töissä ja kaupassa) ja niissäkin maskin kanssa. 

Myönnän että rokotteen ottaminen pelottaa. Toisaalta pelkään myös tartunnan saamista, mikä rokotusta varmemmin voisi johtaa keskenmenoon. Ei mikään helppo päätös jos rehellisiä ollaan. Töissä kuitenkin joudun kontaktiin kymmenien ihmisten kanssa, jolloin tartuntariski on suuri. 

Kunhan tuosta rokotuksesta selviää, mieli on muuten rauhaisa ja luottavainen. Raskaus on päässyt puoliväliin ja vauva voi hyvin. Töissä alkaa kiireet parin viikon päästä hellittämään ja joulutunnelma piristää. Nyt vain rohkein mielin eteenpäin. Voihan  kaikki hyvinkin! 

Mukavaa pian alkavaa uutta viikkoa kaikille!

Rv 19: Lisää lepoa ja erillisiä suunnitelmia joulustressistä

 Viikko vierähti jälleen ja RV19 vaihtui seuraavaan. Myönnän ettei kulunut viikko ole ollut helpoimmasta päästä, vaikka fyysisesti olo on ollut ainakin kohtuullinen. Väsymys on ollut turhankin usein tavattu vieras. Väsymyksen mukana tulevat luonnollisesti muut mukavat tuttavat: stressi, epävarmuus, pelkoja yms. Ne perinteiset siis. Toisaalta en osaa olla yltiöpessimisti sen enempää kuin yltiöoptimistikaan. Mukaan mahtuu (lähes) aina kumpaakin sorttia. 

Sama työmäärä tuntuu kaksinkertaiselta

Univaje? Hormonit? Kasvava vatsa ja sen tuoma "lisävastus"? Kaamos? Marraskuu? Tähtien asento? Mitä taustalla sitten ikinä onkaan ollut, viime viikko tuntui harvinaisen raskaalta. Mitään erityistä draamaa ei ollut sen enempää töissä kuin siviilissäkään. Jotenkin vain energiatasot olivat alhaiset ja kaikki sujui harvinaisen nihkeästi. Vaikka töissä on mukavaa, aamuisin matkalla tuntui kuin jaloissa olisi ollut magneeteilla varustetut painot. Paino veti kohti takaisin sänkyä. 

Myös ajatukset ja keskittyminen on ollut ajoittain vaikeaa operaatiosta "tarkkailen ruutuaikaani" huolimatta. Toki tulokset ovat olleet ainoastaan positiivisia, mutta vaikutukset työskentelyyn olivat viime viikolla tavallista vähäisempiä. Totuttu työmäärä syystä tai toisesta on tuntunut kaksinkertaiselta ja päivät puolta pidemmiltä. Ehkä taustalla tosiaan ovat astrologiset muutokset. Kuten huomata saattaa, haen ensisijaisesti realistista selitystä asioille. 

Vähemmän lenkkeilyä, enemmän mammajoogaa

Nyt tuntuu siltä että on höllättävä liikunnan kanssa ainakin väliaikaisesti. Lenkkeily nykyisissä määrissä tuntuu kuormittavan liikaa, vaikka ulkoilu hyvää tekeekin. Sen sijaan olen kokeillut ottaa päivään pari lyhyttä joogahetkeä lisää. Haittaa tästä muutoksesta ei ainakaan ole ollut, ja kehoni on tykännyt liikkeistä jotka vahvistavat oikeita lihaksia ja samalla venyttävät. Äitiyspilates on vielä tuntematonta maastoa, mutta kenties testaan sitäkin. 

Edelleen tykkään rakentaa jumppahetket monipuolisiksi. Liitän joogaliikkeiden oheen myös muunlaisia liikkeitä jotka tekevät kokonaisuudesta (ainakin itselleni) toimivamman. Varaudun henkisesti myös siihen, että raskauden edetessä liikunta voi jäädä hyvinkin vähälle kehon sellaista vaatiessa. 

Pientä takkuilua opiskelussa

Vaikka aihe on mielenkiintoinen, jotenkin opiskelu on tuntunut vaikealta. Vaikea sanoa onko tässä nyt turhan monta asiaa samaan aikaan vai onko kyseessä vain huono kausi. Itselläni kaamos ei koskaan ole vaikuttanut negativiisesti. Jos väsyn tai masennun, se on vuodenajasta riippumatonta. Itse asiassa taidan nukkua kaamosaikana parhaiten, kiitos pimeiden öiden. 

Kyllä oppimistehtävät ovat tulleet tehdyiksi, tasosta en tiedä. Voin vain toivoa että tasosta kertova arvosana tulee olemaan sellainen mihin saattaa olla tyytyväinen. Ei tarvitse olla kiitettävä, helpommissa olosuhteissa sitten korkeammat tavoitteet. Nyt edelleen riittää säännöllinen tekeminen. 

Rakenneultra jännittää

Jep.. tai tunteet risteilevät molempiin suuntiin. Koska vauva on alkanut liikkua enemmän ja (ilmeisesti) reagoi ääniin, se lienee hyvä merkki. Vielä kommunikaatiomme ei ole aivan toimiva, mutta selkeästi pikkutyyppi haluaa ottaa keskusteluihin. En ole osannut päätellä mikä töytäisy tarkoittaa "näin on" ja mikä "olen täysin eri mieltä". Se selvinnee paremmin kun (toivottavasti) livenä kohtaamme sitten keväällä. Saa nähdä miten vaarallinen aihe politiikka on.. 

Sitten pinnalle nousevat ne "entä jos" -kysymykset. Kristillisestä/uskonnollisesta ajattelusta huolimatta nojaudun lähes ärsyttävästi biologiaan. Jos jotain olisi pahasti pielessä, on todennäköisempää että se olisi ilmennyt jo. Ts. raskaus olisi mennyt kesken tai nt-ultrassa olisi ilmennyt jotain. Onhan näitä surullisia tarinoita joissa rakenneultra tuo mukanaan suru-uutisen. Yritän olla miettimättä tätä vaihtoehtoa liikaa. Yhteenveto: täysin normaaleja ajatuksia. -Ainakin omasta mielestäni. Ja voi käydä niinkin, että kaikki on hyvin. 

Ensimmäiset lahjat hankittu & ajoitettu joulustressi

Jotain sentään on saatu aikaan! Jokunen vielä puuttuu, mutta onneksi ideat sentään ovat valmiina. Nyt vain täytyy löytää sopiva hetki päästä kaupoille. Siihen nyt ainakin pyrin ettei se osuus jäisi aivan viime tippaan. Mieluummin niin, että kaikki/melkein kaikki on parin viikon sisällä hoidettu. 

Mitäs muuta..vähän jotain pientä koristetta että tulisi hieman jouluista tunnelmaa! Ajatukseni joulustressistä: täysi turhaa muttei aina vältettävissä. Tästä syystä stressaan nyt jos on aivan pakko. Stressi (ainakin joulun suhteen) päättyköön.. viikon 49 lopulla, eli 12.12. It's a deal! Tuosta eteenpäin mikään jouluun liittyvä stressi ei ole sallittua. Eri juttu on joulupukin odottelu aattona.. Punalakkipervojen harjoittaman stalkkaamisen huipentuma. 

Äitiystalvitakki löytyi!

Voisin sekä hurrata että.. jotain hieman päinvastaiseen suuntaan. On hienoa että kyseinen takki löytyi käytettynä ja edullisesti. Pientä kulumaa on, mutta en tästä jaksanut välittää lyhyen käyttöajan vuoksi. Ja tiedä häntä miten innolla ulkoilen esim. viimeisen kolmanneksen aikaan. Toivottavasti edes vähän. 

Plussaa: parkamallinen talvitakki on lämmin ja lämmittä hanurin ohella myös reisiä. Miinusta: näytän Muumilaakson möröltä tai poliisilta. Priorisoinka plussat vai miinukset? Järki kannattaa plussaa, mutta ajatukset eivät aivan lämpene tulevalle lookille. No, jos hyvin käy, kiinnostus ulkonäköön jatkaa vähenemistään. 

Tällaisin miettein meni RV19. Tällä viikolla uudet kujeet ja uudet.. no, se selviää vielä. Ehkä. 

Multitaskaaminen: kehittävä toimintatapa vai keskittymiskyvyn rappeuttaja?

 Käsite "multitaskaaminen" tuli minulle tutuksi pari vuotta sitten, alkujaan opintojen yhteydessä. Käytännössä kyse on usean asian tekemisestä samanaikaisesti. Itse en miellä useaa projektia multitaskaamiseksi, mikäli niiden tekeminen tapahtuu omana erillisenä aikanaan tai hetkenään. Eri asia on vaikkapa kirjoitustehtävän ohella "katsella" sivusilmällä televisiota tai vaikkapa reagoida puhelimen viesteihin. Tai se klassinen: katsoa elokuvaa ja pelata puhelimella samanaikaisesti. 

Viaton multitaskaus (ainakin mielestäni)

On ihmisiä, joiden todellakin on saatava tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Käytännössä tämä tarkoittaa ylimääräisten ärsykkeiden poistamista minkä tahansa tehtävän yhteydessä. Radion kuunteleminen on hyvä esimerkki. Visuaalista ärsykettä ei ole, jolloin samaan aikaan voi keskittyä vaikkapa ruuanlaittoon. Itse ajattelen, että musiikki tai vaikkapa äänikirja sopivat hyvin sellaisen tekemisen pariin, missä tehdään paljon käsillä, eikä keskittymiskyvyn tarvitse olla huipussaan. Esimerkiksi uppopaistamisen yhteydessä olisin valmiiksi sen verran syke korvissa, etten kaipaisi mitään ylimäärästä ärsykettä taustalle. Nim. pelkäisin öljyn syttyvän palamaan...

Olen melko nuoresta tykännyt tehdä käsitöitä samalla kun katson televisiota. Osan mielestä tämä tapa on huono, sillä käsityö vaatii ainakin satunnaisia vilkaisuja. Niin no, en välttämättä ottaisi uutta virkkauskuviota työn alle jos katson vaikeaselkoisen juonen omaavaa elokuvaa. Mutta helpon käsityön kanssa koen keskittymisen myös helpommaksi. Ties miten monta pitsiliinaa, pipoa ja kaulaliinaa valmistuikaan yliopistossa opiskellessani. Jos luennon aihe ei vaatinut aktiivista muistiinpanojen tekemistä, käsityötä tehden sain paljon enemmän irti kuulemastani. Enkä ollut ainoa jolla mukana oli lankaa ja sukkapuikot tai virkkuutyö...

Ns. viatonta multitaskausta ei voi yleistää, sillä eri aktiviteetit sopivat eri ihmisille eri tavalla. Osalle vihkoon piirtely auttaa keskittymään, itse taas keskityn niin paljon piirrokseen että muu ympäriltä unohtuu. 

Keskittymistä vaativa työskentely ja ärsykkeet

Erityisesti teini-ikäisenä tuli kuunneltua musiikkia läksyjä tehdessä. Joskus lopputulos oli läksyjen suhteen toivottu, joskus ei. Luulen että tämäkin on ihmistyypistä kiinni. En kovi mielelläni käytä "diagnooseja", sillä ne lokeroivat ihmiset kategoriaan jossa heillä on jokin puute suhteessa yleisiin standardeihin. Diagnoosit siirtävät huomion liian helposti vahvuksista heikkouksiin. 

On ihmisiä joilla pieni ärsyke taustalla tukee keskittymistä. Se etten itse kykene vaikkapa lukemaan tenttikirjaa (ainakaan toivotuin tuloksin) jos taustalla on liikaa meteliä. -Myös musiikki häiritsee. Samoin keskustelu taustalla mikälin saan siitä selvää. No, tähän toki vaikuttaa kuinka suurella motivaatiolla työskentely tapahtuu. Kumpi kiinnostaa enemmän: tenttikirja vai tuntemattomien sananvaihto säästä?

Älylaitteiden suhteen kallistun enemmän ehdottomalle kannalle: ne häiritsevät. Itse myönnän satunnaisen säännöllisesti addiktoituvani älypuhelimeen. En pelaa, mutta somea, sähköpostia, tuttuja blogeja ja tietenkin myös IL:n ja IS:n sivuja vilkaisen enemmän kuin tarpeen. Minun on erikseen päätettävä aika jona keskityn pelkkään lukemiseen tai tehtävän tekemiseen. Puhelimen kello on katsomiskiellossa tuona aikana. Varmaan jonkun korvaan tällainen kuulostaa lähes neuroottiselta, mutta omalla kohdallani olen todennut ainoaksi toimivaksi keinoksi. Olen myös laittanut puhelimestani soittoääntä lukuunottamatta kaikki merkkiäänet pois päältä. 

Onko multitaskaamisesta hyötyä?

Ennen aiheeseen perehdyttyäni minulla oli arvauksia sekä myönteiseen että kielteiseen suuntaan. Tätä ehkä sekoitti hieman ajatus kahden asian tekemisestä samanaikaisesti. Esimerkiksi sipulin paistaminen ja pastan keittoveden hämmentäminen samanaikaisesti onnistunee monilta. -Vaika taustaulla soisi jokin lempikappaleista. 

Kun älylaitteet astuvat kuvioihin, jo ruuanlaitto voi käydä haasteelliseksi. En ole testannut, mutta luulen että esimerkiksi pelatessa samaan aikaan minulta palaisivat pohjaan sekä sipulit että makaronit. Senkin olen todennut, että keskittyessä esimerkiksi esseen kirjoittamiseen ja materiaalien tutkimiseen netistä, kannattaa todellakin sulkea välilehdet joihin kätkeytyy vaikkapa FB tai oma paheeni Mahjong. Jos näen FB -ikkunassa ilmoituksen, kiusaus katsoa on liian suuri. Siispä koko FB on parempi pitää itseni kanssa sopini ajan verran täysin piilossa. 

Keskeyttäminen lienee avainsana luonnehtimaan multitaskaamisen vaikutuksia ainakin omassa työskentelyssä. "Flow" jää saavuttamatta jatkuvien keskeytysten vuoksi. Aivotutkijat Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi ovat luonnehtineet asiaa mielestäni varsin hyvin aiheesta kertovasta artikkelissaan. Voit perehtyä artikkeliin täällä. Kuten arvata saattaa, multitaskaamiseen hyödyt jäävät selkeästi haittoja vähäisemmiksi. 

Multitaskaus ja ylikuormittuminen

Viime vuosina on säännöllisesti kirjoitettu artikkeleita ja uutisia opiskelijoiden ylikuormittunaisuudesta. On totta että ajat ovat haasteelliset ja opiskelutavat muuttuneet. Myös elämäntilanteella ja asioilla opiskelun ulkopuolella on suuri vaikutus riskiin ylikuormittua. Etäopiskelun pitäisi helpottaa tilannetta, mutta itse olen kokenut etäopiskelun suorastaan haastellisemaksi verrattuna lähiopiskeluun ja esimerkiksi tenttimiseen. Tai sitten olen vain pudonnut kehityksen kärryiltä. 

Vaikken väheksy vuosien mittaa tulleita uusia haasteita, yksi HS:n mielipidekirjoituksista kiinnitti aikoinaan huomioni. Kirjoittaja otti esille jatkuvan puhelimen selailun vaikutuksen opiskeluun. Valitettavasti uskon että tässä on tärkeä huomio. En ole yleistämässä jokaista opiskelijaa multitaskaajaksi, mutta jokunen älylaitteeseensa addiktoitunut joukossa saattaa olla. -Ainakin omina opiskeluaikoinani puhelin oli luenneilla yhden jos toisen kädessä, eikä välttämättä tiedonhaun merkeissä.  

Kyseen ollessa multitaskaamisesta ylikuormittuminen kuulostaa lähes loogiselta seuraukselta. Aivot "rasittuvat", keskittymiskyky vaikeutuu ja tehtäviin käytetty aika moninkertaistuu jatkuvin keskeyttämisten vuoksi. Ajatuskin opiskelusta tuollaiseen tyyliin saa uupumaan. Ja.. ehkä siihen joskus tuli eksyttyäkin.. Ehkä juuri ne "eksymiset" vaikutuksineen saivat kiinnostumaan älylaitteiden ja multitaskauksen vaikutuksesta aivoihin sekä muuhun toimintaan. 

Pohdintaa

Kuten tekstin alussa totesin, ihmiset ovat erilaisia, samoin heidän työskentelytapansa. Nk. multitaskaaminen ei kuitenkaan toistaiseksi ole antanut erityisen positiivisia tuloksia sen enempää keskittymis -kuin työskentelykyvynkään suhteen. Ehkä rivien välissä ilmeni, että myös allekirjoittanut on havainnut älylaitteiden aiheuttaneen selkeää riippuvuutta ja keskittymisen heikkenemistä. Rajoituskuuri on siis käynnissä edelleen. 

Millaisia ajatuksia multitaskauksen ja älylaitteiden vaikutukseet käyttäjään ja hänen toimintakykyyn herättää sinussa?

Opiskelukuulumisia: Infernaalinen tieteellinen englanti ja edistystä työskentelyssä

Taas on yksi viikko vierähtänyt niin raskausviikoissa kuin opinnoissakin. Tosin jälkimmäiseen viittaa ajallisesti, sillä opintoviikot ovat vaihtuneet opintopisteisiin ajat sitten. Kumpaakaan ei ole nyt aloitetuissa opinnoissa ehtinyt saada. Suoritan tosiaan keskenjäänyttä kurssitehtävää (laajempi loppuessee) siitä mitä "pitäisi" opiskella sekä toista kurssia johon osallistuin silkasta mielenkiinnosta: Suomen poliittinen historia. Kieltämättä tässä pientä "aidan matallimmasta kohdasta" -asennetta, sillä aihepiiri on jossain määrin tuttu kirkkohistorian kautta. Toisaalta näkökulma on uusi, eli eiköhän tästäkin jotain uutta tule opittua. Mutta onko viikko ollut pelkkää innostusta ja iloa uuden oppimisesta..

Aloittaminen ja kehittyvä keskittymiskyky

Aloittaminen on jotain, missä en edes vuosien mittaan ole kokenut minkäänlaista helpotusta. Kykene kyllä aloittamaan asiat hyvinkin spontaanisti. Tämä kuitenkin vaatii lähes aina edes pientä pakottamista, oli asia sitten epämieluinen tai mieluinen. Itse tekemiseen päästyäni ainakin usein homma sujuu ongelmitta, elleivät motivaatio ja energian määrä ole sitten aivan pohjalukemissa. 

Keskittymiskyvyssä sen sijaan olen havainnut pientä parantumistä. Luulen että tehtävään keskittyminen ja lukeminen ovat jollain tapaa tottumiskysymyksiä. Nyt viittaan ns. normaaliin keskittymiskykyyn jota on helppo huonontaa vaikkapa digilaitteiden parissa. Vieläkään en ole kyennyt samoihin opiskeluaikoihin kuin ennen muinoin, mutta (ehkä) sitä kohti ollaan menossa. 

Tieteellinen englanit = ikuinen vihollinen?

No voi v**ttujen kevät sanon minä! Tämä oli siis kaunein ilmaisu mitä mieleeni juolahti. Tieteellinen englanti on aina ollut suuri viholliseni. Joskus sellaisen lukemine on helpottanut hieman, mikäli lukeminen toistuu päivittäin. No niin, nyt jostain ilmestyi kuvitteellinen peili, joka harmillisesti vihjailee sieltä katsovan ihmisen voivan itse vaikuttaa taitoihinsa. Olenko harjoitellut tai ylipäänsä lukenut tieteellistä englantia tai vaikkapa englanninkielisiä kirjoja viime aikoina? Haluaisin kirjoittaa lukuisia melkein päteviä selityksiä. Sen sijaan totean korvat punoittaen: en ole. 

Tämä on ilmeisesti niitä asioita joissa huono asenne tulee vastaan. Todennäköisesti kehittyisin tässä "lajissa" jos viitsisin harjoitella säännöllisemmin. Asian epämieluisuus vain tahtoo jarruttaa. Lopputuloksena on takelteva tulkitseminen ja tunnen putoavani kärryiltä jo parin lauseen jälkeen. Tässäpä olisi pohdittavaa tuleville päiville: Miten itse voin vaikuttaa asiaan? Kunpa voisin nyt äkkiä vaihtaa aihetta.. Jo on ilmoja pidellyt!

Lukeminen

Lukeminen lähti selkeästi kivuttomammin liikkeelle, mitä tosin edesautti pieni, harvinaisempi järjestely: minulla ei ole tv:tä. Tämä oli siis tietoinen ja vapaasti valittava ratkaisu. Jo keväällä huomasin että katsoin tv:tä korkeintaan viikonloppuisin, silloinkin jos joku muu katsoi. Ns. itsenäinen tv:n katselu oli siis jäänyt vähälle. Sen sijaan olen lukenut enemmän muuton myötä. Kirjasto kun on taas kävelymatkan päässä.  

Ns. lukuharrastusten lisääntyminen ja toisaalta pieni laajeneminen (koska nyt on mahdollisuus saada käsiin kirjoja joita ei ole lukenut? lienee myös auttanut "sopeutumista" opintojen kirjallisiin materiaaleihin. -Tieteellistä englantia lukuunottamatta. Kovin suuria aikoja en ole saanut lukemiseen käytettyä, mutta keskittymiskyky ja sinnikkyys näyttävät olevan pienessä mutta selkeässä kasvusuunnassa. Hyvä näin. 

Deadlinet takaisin

Kieltämättä tämä ilmiö tuo ripauksen epämukavuutta. Deadlinet kun häiritsevät kummasti ajatusta omaan tahtiin etenemisestä. Olen joutunut kaivamaan esille opiskeluaikojen "säännöt" mm. aikatauluttamisesta ja erityisesti ajoissa aloittamisesta. Periaatteessa tämä ei ole ongelma, mutta tehtävien tekeminen uutena (ja vanhana) rutiinina muiden tehtävien ohella on ollut oma haasteensa. Onneksi tässäkin on tapahtunut sopeutumista. 

Eiväthän nuo deadlinet mukava juttu ole. Mutta toisaalta ne opettava organisointia, aikatauluttamista ja myös aikaansaamista. Jälleen se aloittaminen tuntuu olevan vaikein osuus. Kun tehtävä on myös saatava valmiiksi tiettyyn aikaan mennessä, tämä kummasti vauhdittaa aloittamista. Nim. inhoan viime hetken työskentelyä. 

Pohdintaa

Ihan kohtuulliselta vaikuttaa siis. Tietenkin olosuhteet ovat mitä ovat, ja on kaiketi hyväksyttävä että muutoksia voi tapahtua. Voi olla että vika on ajankäytössäni, mutta erityisesti viikonloput eivät arkea ajatellen ole tuntuneet aivan palauttavilta. Toisaalta mieluummin näin kuin mitä aikaisemmin oli: Viime kevääseen asti palauduin viikonlopuista töissä. 

Koettu epävarmuus opiskelussa vaivaa ajoittain. Toisaalta jokainen valmiiksi saatu tehtävä kohottaa itsetuntoa hieman lisää ja saa uskomaan omiin kykyihin. Edelleen en halua nostaa rimaa liian korkealle sen enempää suoritusmäärän kuin arvosanojenkaan suhteen. Tietenkin toivoisin kiitettäviä ja teen parhaani, mutta maailmani ei kaadu jos arvosanaksi nyt tulisi vaikkapa 2. Eihän se erityisen hyvä ole, mutta suoritettu sentään. Ja myöhemmin ehtii korottamaan. Jos työskentelyni ei nyt riitä 4-5:een, katson mitä jatkossa voin tehdä paremmin. 

Erityisen mukavaa ovat olleet toisen kurssin oikeasti mielenkiintoiset tehtävät. Näistä saa mukavasti pontta toisen, vähemmän mielinkiintoisen kurssin esseen tekemiseen. Itse asiassa näin oli jo esimerkiksi lukiossa: tarvitsin "turhia" taideaineita jotta motivaationi ja mielenkiintoni säilyisi niissä aineissa joista en osannut syvällisemmin kiinnostua. Ehkä tällainen yhdistelmä on tullut jäädäkseen. 

Tässäpä päivän opiskelupohdinnat tällä kertaa. Taas on yksi kurssitehtävä valmis ja RV 19 alkoi myös. Nyt lieneekin aika lähteä tuulettumaan.. ts. iltalenkin aika!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Ruokavalio ja syöminen raskausaikana: Rentoa vai stressaavaa?

 Raskausajan ruokavalio.. alkuvaiheessa kaikki tuntui äärimmäisen monimutkaiselta. Nyt kaikki menee melko itsestään. Kuten aiemmassa tekstissä totesin, olen kuulunut niihin onnekkaisiin joilla pahoinvointi ilmeni "vain" erittäin voimakkaana kuvotuksena. Vessanpönttöä tuli tosiaan halattua vain muutaman kerran, yleensä aamuisin. Koska en oksentanut 24/7, en luonnollisesti kai saisi valittaa. Mutta.. se "kestokrapulakaan" ei ollut mikään mukava eikä aivan helppo kokemus. Olo oli jatkuvasti sellainen kuin vatsataudissa ennen oksentamista. Syöminen auttoi, siksi tuntui että olin jatkuvasti napostelemassa jotain. 

Siirtyessä keskiraskauden puolelle olo parani, mistä olen kieltämättä kiitollinen. Myös syömiseen oli helpompi panostaa kun jonkinlaisen kokonaisuuden rakentaminen alkoi olla mahdollista. Jo valmiiksi ongelmani refluksivaiva tosin paheni entisestään, mutta se nyt oli odotettavissa. Miten syömiset sitten ovat sujuneet? Pilkkua viilaamalla? Syömällä kahden edestä?

Kahden edestä? Bulls**t!!

Tämä vanha sanonta on tehokkaasti ymmärretty väärin. -Joko tahallisesti tai tahattomasti. Kyllä, kasvava vauva vaatii hieman lisää energiaa. Mutta kyseessä on vauva, ei aikuinen ihminen. Kukaan (ymmärtääkseni) ei kanna sisällään toista aikuista ihmistä jolla energiantarve olisi esim. 2000 kcal:n luokkaa. Lisä tarkoittaa esim. paria (perusterveellistä) välipalaa tai vaikkapa pieniä lisäyksiä aterialla. Luonnollisesti myös kulutus vaikuttaa asiaan. 

Alkuraskauden aikana saamani energia saattoi ylittää kulutuksen, sillä väsymys teki liikkumisesta todella vaikeaa. Onneksi juuri ne välipalat mitkä eivät inhottaneet olivat luokkaa riisikakkuja + salsaa (oikeasti!), ruisleipä sekä venäläinen suolakurkku. Ilmeisesti valitsin klassikon. Loppujen lopuksi saatoin syödä hyvinkin saman verran kuin yleensä, mutta kulutus ehkä pieneni. Koska lähtöpaino oli alipainon puolella, totean vain: entä sitten vaikka olisikin jotain kertynyt varastoon? Meneepähän hyötykäyttöön viimeistään synnytyksen jälkeen.

Keskiraskauden aikana olen edelleen syönyt paljon. Pitkään luulin syöväni enemmän kuin ennen. Sitten tajusin että annoskokoni ovat viimeiset pari vuotta olleet suuria. Tämä liittyy tosiaan liikunnalliseen aktiivisuuteen ja toisaalta siihen, että olen todella huono syömään "herkkuja". Huoh.. toivottavasti saan vieraita auttamaan pakkasessa olevan kaurajäätelön hävittämisessä.. Voisin siis todeta syöväni aika lailla saman verran kuin ennenkin. 

Ne pirullisen ruokarajoitteet..

Voi apua! Kun ensimmäisen kerran sain listan käteeni, olin pudota tuolilta. No, liharuokien suhteen pääsin helpolla. Kalojen kanssa ymmärrän että kalan on oltava kypsennettyä, mutta sitten eri kalalajien suhteen alkaa mennä pää sekaisin. Päädyin pysymään lohessa, seitisssä ja tonnikalassa. Maitotuotteiden kohdalla meni hetki ennen kuin käsitin että muistisääntönä tässäkin on "ei mitään raakaa", eli pastöroimatonta. En tiedä miksi, mutta tämä oli vaikea osuus. 

Kahvinjuonnin jätin pelkkiin sosiaalisiin tilanteisiin. Arkena juon siis pelkkää mustaa teetä. Vihreä tee ei jostain syystä houkuttele nyt yhtään. Muiden teelaatujen suhteen meni miltei päänsäryn puolelle. Yrttiteet: ei. Sitten kysymysmerkin alle jäivät esimerkiksi ruusunmarjatee ja minttutee. Koska selkeitä vastauksia sopivuuteen ei löytynyt, päädyin jättämään nämä odottamaan kevättä. Ratkaisun taustalla on lähinnä säästyminen päänvaivasta. 

Smoothieiden kanssa kanssa olen kahden vaiheilla. Usein esimerkiksi marjasmoothie houkuttelisi, mutta ne marjat.. juu, kuumentamisen kautta kuulemma turvallista. Haluanko laittaa smoothieen sellaisia marjoja? No hei, niiden kuuluu olla suoraan pakkasesta! Siispä odotetaan kevääseen. Sen sijaan kiisselit (kylmänä) ovat olleet ihan mukava vaihtoehto. 

Syön mitä tarvitsen

Olen jo ennen raskautta noudattamanut tätä ajattelua "mitä ja miten paljon voi syödä" -ajattelun sijaan. Minulla ei ole kieltoja (paitsi ei-listaan kuuluvat ruuat), mutta ensisijaisesti syön riittävästi ns. kunnon ruokaa. Jos sen jälkeen jotain tekee mieli, saan syödä mitä mieli tekee. Jo vauvan ja itsenikin hyvinvoinnin vuoksi en halua syödä nälkään "roskaruokaa" köyhän ravintosisällön vuoksi. Kyllä, nälkäisenä kaikki houkuttelee, myös se mitä tavallisesti ei kaipaa. 

Miksi en noudata ajatusta "syön mitä haluan"? -Koska tämä ei toiminut minulla lainkaan. Lopputuloksena oli aina läjä itsesyytöksiä anorektisten ajatusten peittelystä. Makumieltymykseni ovat tylsiä. En suoranaisesti inhoa "herkkuja", mutta eivät ne suosikkeihin kuulu. Sosiaalisissa tilanteissa voin ongelmitta syödä kahvipöydässä makeaa, jopa palan kermakakkua (mistä tosin en pidä) jos en tohdi kieltäytyä. Itsekseni ollessani tai arkena ylipäänsä lempiruokani ovat juurikin sitä tavallista kotiruokaa. Leivästä tosin pidän, samoin riisipiirakoista. Tätä ruokaa syön niin paljon että päivittäinen energiamäärä varmasti täyttyy. 

Mainitut syytökset tulivat itse asiassa aluksi hoitohenkilökunnan puolelta. Ilmeisesti jokaisen "kuului" rakastaa jäätelöä, karkkeja, pikaruokaa yms. Itse pidän mm. kalapuikoista ja perunamuusista, itsetehdyistä sämpylöistä, salaateista, kiisseleistä ja mitä nyt mieleen tuleekaan. Melkein nolo, jo lapsuuden lempiruokani on: keitetyt perunat ja munakastike. Vieläkin kelpaa mainiosti! Näin joulun lähestyessä odotan innolla myös monia jouluruokia. Ja harmittelen graavilohen skippaamista. Nyyh.. 

Kuuntelen kehoa

Minulla päiviä joina nälän tunne jää heikoksi. Tämä on tunne mitä en kuuntele. Luulen että epilepsialääkkeeni Keppra on tässä merkittävin tekijä. Tällaisina päivinä syön viidesti päivässä olin sitten nälkäinen tai en. Jos taas ylimääräinen nälkä (siis oikea) kiusaa, syön hieman enemmän. Aika usein se ylimääräinen nälkä tulee loogisin syin: Mikäli työpaikalla lounassa on vaikkapa puuro -tai keittoateria, erittäin todennäköisesti tämä ei riitä. 

Säännölliset ruoka-ajat

Kuten edellisessä jo ilmeni, syön n. viidesti päivässä. Ruoka-ajat ovat melko samat. Tosin viikonloppuisin tulee pieni viive, mutta ateriavälit ovat aika muuttumattomat. Minun ei tarvitse katsoa kelloa, sillä kehoni kyllä hoitaa ajan tarkkailemisen oikein moitteettomasti: tulee nälkä. Ja hetken päästä myös huono olo. 

Jonkun korvaan tällainen toiminta menee ortoreksian puolelle, mutta itselläni tämä on auttanut ja vähentänyt päänvaivaa. Syön viidesti päivässä, ja ruuat jakautuvat tiettyyn aikaan päivästä lähes ilman muutoksia. Toki muutokset ovat sallittuja. Näin varmistan että mm. kuitua, proteiinia ja kalsiumia sisältäviä tuotteita tulee riittävästi. Kyllä, voisin toimia löyhemmin. Kuluneet vuodet ovat vain osoittaneet että olen taipuvainen jättämään pois ruoka-aineita. Täysin vapaalle vaihteella eläisin varmaan ruispaloilla. 

Pohdintaa

Ns. alkukankeuden ja vähemmän mukavan alkuraskauden jälkeen syöminen on muuttunut rutiininomaisemmaksi ja ennen kaikkea helpommaksi. Toki joidenkin ruokien kanssa päähän nousee kysymysmerkkejä. Alkoholia minulla ei edelleenkään ole ikävä. Kofeiinin vähentäminen taas.. en haluaisi myöntää että se on tehnyt hyvää. Inkivääriä ja graavilohta myönnän kaipaavani. Onneksi graavilohen voi hyvin kypsentää.. 

Omana aikanani en käy vaa'alla lainkaan. Uskon että kyseisen rakkineen omistaminen ei tee minulle hyvää. Koska terveydenhuolto ja neuvola ovat käytettävissä, he saavat hoitaa painon seuraamisen. Itse hoidan oman osuuteni eli syömisen ja liikkumisen sopivan määrän parhaani mukaan. -Ilman suorittamista. 

Kysymys kanssaihmisille/ saman läpikäyneille: millaiseksi te olette syömisen ja ruokavalion rakentamisen raskausaikana? Tuntuvatko annetut rajoitteet sopivilta vai jopa liiallisilta?

Miten olen treenannut toisen kolmanneksen aikana?

 Keskiraskautta elellään ihan mukavasti. Tosin mukavuus on suhteellinen käsite. Nyt starttasi juuri RV18 (17+0). Luonnollisesti odotettua nopeammin kasvava vatsa on pakottanut kikkailuun niin liikkumisen kuin vaatteiden suhteen. Näyttää siltä että taas on hommattava äitiysvaatteita pari vaatekappaletta lisää. Listalla olisi pari paitaa ja parit hemaisevat legginit kotikäyttöön. Talvitakki- ja housut suorastaan karmivat. Takin päätin ostaa käytettynä, sillä käyttöaika tulee olemaan lyhyimmillään vain muutaman kuukauden. Ulkoiluhousut taas.. ei mitään tietoa mistä sellaisetkin löytyisi. 

Kuten tässä vaiheessa on oletettavaa, liikkuminen on "hieman" muuttunut. Onneksi kuulun niihin todella onnekkaisiin, joilla alkuraskauden pahimmat oireet katosivat toisen kolmanneksen koittaessa. Tosin syömisen kanssa on oltava tarkka: tunnin välein on syötävä jotain, muuten iskee "krapulafiilis". Töissä omenanpalat ovat olleet loistava eväs tauoille. Mutta aiheeseen: miten liikun tällä hetkellä?

Luistimet naulaan..(nyyh!)

Tiedän, tiedän! Vauvan hyvinvointi ja turvallisuus etusijalle. Alunperin olin suunnitellut jatkavani marraskuun loppuun asti, tosin ilman hyppyjä. Nyt vatsalla alkaa olla sen verran kokoa, että huomion on parempi kiinnittyä ryhdin ylläpitämiseen jään ulkopuolella. Mutta ei hätää, kesällä kunnon ja palautumisen mukaan pääsee sentään off-ice -harjoittelun pariin ja syksyllä jäälle ainakin satunnaisesti. 

Toisaalta minulle on tehnyt henkisesti hyvää saada arkeen pikkuisen väljyyttä ja aikatauluttomuutta. Erityisesti raskausaikana olen havainnut tarvitseni hetkiä joina koko päivä ei kulje minuuttiaikataulun mukaan. Edelleen teen paljon, mutta esimerkiksi lenkille lähtiessä voi hyvin lähteä 15 minuuttia aikaisemmin tai myöhemmin. Mutta kyllä, kaipaan jäätä, hyppyjä, piruetteja, askelia ja tietenkin ihania treenikavereita! Kunhan tämä "projekti" menee turvallisesti loppuun asti, sen jälkeen alkaa palautuminen omaan tahtiin ja varmasti sitä jääaikaakin taas löytyy. 

Keskivartalo- ja muu lihastreeni

Olen vuosikausia tehnyt mm. vatsalihasrutistuksia, jalkojen nostamista, lankutuksen tyyppisiä liikkeitä ja tietenkin selkätreeniä vatsallani. Myönnän tehneeni näitä aika pitkään, ehkä pidemmälle kuin olisi suositeltavaa. RV15:n kohdalla huomasin että minun ja maton välissä on jotain. Muutin liikkeitä niin, että ylävartalo on enemmän koholla. Vatsatreeniä tein vielä perinteiseen tapaan. Ehkä joku tätä kummastelee. Itse sain hieman sekavat ohjeet: "Kyllä sinä huomaat milloin et enää voi tehdä." Samaan aikaan aloin kuulla ties mitä kauhutarinoita. 

No, kun samoihin aikoihin vatsalihaksia ja kylkiä alkoi lihaksista kiristää, päätin että nyt saa riittää. Vatsa (ja varmaan pikkutyyppi myös) aloittivat sen sortin kasvupyrähdyksen, että erityisesti RV16:n kohdalla aloin jo odottaa koska lihakset erkanisivat. Kiristävää tunnetta helpotti vatsan ja kylkien rasvaaminen. Ilmeisesti hierova liike teki hyvää. Jatkan tätä edelleen 2-3 kertaa päivässä. 

Eli siihen loppui totuttu harjoittelu. En ole (vieläkään) käynyt fyssarilla, mutta olen saanut tutuilta hyviä liikevinkkejä. Onneksi netti ja Youtube ovat myös pullollaan vaikka mitä jumppaohjeita. Suosikkini on ollut käden ja jalan nostaminen (vastakkaiset) konttausasennossa. Hemaisevaa.. Jalannostosta teen myös edelleen saadakseni ristiselän lihaksia aktivoitumaan. Teen näitä joko kontillani tai seisaaltaan "balettimaiseen" tyyliin. 

Olen pari kertaa viikossa käyttänyt myös vastuskuminauhaa ylävartalon vahvistamiseen. Myös jumppapallolla on voinut treenata sekä selkää että pakaroita näennäisesti samalla liikkeellä. 

Lenkkeily

Osa naisista hölkkää vielä tuntia ennen synnytystä. Itse totesin jo RV13:n tienoilla etten kuulu näihin naisiin. Kohtu tuntui jo silloin sen verran ikävästi rakon päällä (kas kummaa), että reipas kävely sai riittää. Erityisesti hyvien säiden aikaan lenkkeily on ollut päivittäistä. Yleensä pidemmät lenkit ajoittuvat viikonlopuille. Arkisin kävelyä tulee mm. töihin mentäessä ja sieltä palatessa sekä kauppareissuista joissa kierrän hieman pidemää reittiä. 

On ollut todella mukava huomata miten jaksaminen on lisääntynyt. Toisaalta olen jättänyt kuormittavamman liikunnan kokonaan pois. Nyt tarkoitus ei ole kohottaa kuntoa, vaan ylläpitää ja valmistella kehoa jokaiseen viikkoon, lopulta synnytykseen ja raskaudesta palautumiseen. 

Raskausjoogaan perehtymistä

Aluksi reaktioni oli ohjeita katsoessani luokkaa "ette voi olla tosissanne!" Pieni puolustus tähän: ihmiselle joka on tottunut mm. akroharjoitteisiin, punnertamiseen, käsilläseisontaan ja astangajoogan haasteellisempiin liikkeisiin, pienimuotoisemmat harjoitteet aiheuttavat aluksi pienoisen "jet lagin". Tottahan toki ymmärrän ettei selkää enää taipuvella edes kobra-asentoon. Mutta se mitä on tehnyt vuosikaudet on pitkällä ajalla kehittynyt tottumus, josta poikkeaminen spontaanisti ei käy helposti. -Vaikka miten itsekin ymmärtäisi ja puhuisi järkeä. 

No, lakisääteisen kiukuttelun (n. 2-5 minuuttia) jälkeen olen ottanut liikkeitä käyttöön vähän kerrallaan. Jostain somen syövereistä löytyi jopa raskaana oleville sopiva versio "aurinkotervehdyksestä", mikä on toiminut oikein mukavasti. Varmaan tästäkin karsiutuu paljon pois viimeisellä kolmanneksella, mutta sitten karsiutuu. Sivutaivutukset ovat myös tuntuneet hyvältä liikkeellä (vatsa ei ole vielä tiellä..), sillä olen ennen raskautta laiminlyönyt kylkilihasten venyttelyn ja vahvistamisen. Tällä viikolla yritän ottaa "liikepankkiin" taas jotain uutta. 

Venyttely

Kuten edelliset kuvaukset antoivat ymmärtää, selän taivuttelut ovat jääneet pois. Sen sijaan selän pitkiä ojentajia olen venytellyt sitäkin enemmän. Spagaatit menevät edelleen ongelmittta. Venyttelyssä huomion kohtaana ovat erityisesti reidet, pakarat, selkä ja kyljet. Myös ylävartaloon kohdistuviin venytyksiin olen yrittänyt panostaa ahkerammin. Nyt viulunsoiton muututtua säännöllisemmäksi erityisesti niskan ja hartioiden venyttelyä ei parane jättää pois. 

Palautuminen

Nyt palautuminen on suuremmassa roolissa kuin koskaan. Mitä yritän pitää mahdollisimman vähäisenä, on istuminen. Nyt se nimittäin tekee selälle entistä huonompaa. Onneksi töissä ei ole pakko istua muutoin kuin lepuuttamaan jalkoja.. ja selkää. Jotain absurdia tuossa on. Allekirjoittaneen istuma-asennot eivät ehkä ole aina aivan suositusten mukaisia. 

Minulla on tavoitteena ulkoilla päivittäin, mikä onnistuu helposti jos sää suosii. Toisaalta joka päivä ei ole pakko saada 10 000 askelta täyteen (olen palannut askelmittarin käyttöön). Minkään tarkan "lukujärjestyksen" sijaan liikkumistani aikatauluttaa oma jaksaminen ja tietenkin kehon kuunteleminen. Selkää vahvistavia liikkeitä sen sijaan teen päivittäin. Myös venyttely on asia mistä en tingi. 

Tässä vaiheessa raskautta joudun hyväksymään myös sen, että "vastus" kasvaa koska paino nousee varsin tehokkaasti. Tai siis suositusten mukaisesti. Neuvolassa niiden RV16:een humpsahtanut n. 4 kg on kuulemma kaikkea muuta kuin rasvaa. -Mitä tosin yritän saada ainakin hieman kokoon imetysvaroiksi. Tuo 4 kg (siis tällä hetkellä enemmän) kuitenkin tuo oman lisävastuksensa, samoin vauva mikä kaipaa myös osuutensa energiasta. Vauvahan tulee saamaan tarvitsemansa energian, mutta saa luvan ottaa sen ravinnosta kuin vaikkapa äidin luustosta tai lihasmassasta. -Siis mieluummin riittävästä ravinnosta. 

Koska siis kulutus on todennäköisesti kasvanut, myös riittävä palautuminen on tärkeää. Toivon voivani liikkua raskauden ainakin jonkin verran. Mutta vaikka keskiraskaus on tuonut mukanaan pientä energisyyttä, projekti on siinä vaiheessa että riittävä lepo on tärkeää. Onneksi lepääminen ja sitä kautta riittävä palautuminen vaikuttaa sen verran positiivisesti yleisvointiini ja jaksamiseen, että panostaminen lepoon ei ole vaikeaa. 

Tässä liikuntakuulumiset tällä kertaa! Seuraavaksi luvassa on pohdintaa ruokavaliosta ja siihen liittyvistä muutoksista. 

Mukavaa päivää kaikille!

Ns. "iltamaha".. Tämä kuva ei taida yksiin käsitteen "treeni" kanssa :D

Olenko konservatiivinen jos...

 Välillä tunnen itseni todella vanhaksi. En niinkään peilikuvan perusteella, vaikkei sekään näytä ainakaan nuortuvan. Mutta ajatusmaailma, näkemykset yms. Välillä tunnen pahasti pudonneeni kehityksen kärryiltä. Teknologiassa pysyn mukana keskitasoisesti, ehkä hieman alle. Toisaalta "hifistely" ei ole minun juttuni. Toisaalta tietoteknisiä taitoja olisi mukava parannella. Sitten ajatus- ja arvomaailma.. En koe itseäni ahdasmieliseksi tai suvaitsemattomaksi. Toisaalta liberaaliuteni ei yllä niin pitkälle kuin ääripäiden edustajilla. Toisaalta en myöskään sopisi raskaan sarjan konservatiivien joukkoon. 

Kulunut syksy on tuonut useammankin pohdinnan siitä, mahdonko olla henkisesti "vanha pieru" vai sittenkin pysynyt edes vähän kehityksen kärryillä. Olenko konservatiivinen jos...

1. Halloween ja kirkollinen Pyhäinpäivä tulisi olla ajallisesti erillään toisistaan

Tässä kohden oma uskonnollisuuteni tulee esille. En vastusta Halloweenia, vaikken nykyään oikein jaksa innostuakaan. Toisaalta lapsille juhla voi olla hyvinkin hauska, näin oli aikoinaan itsellenikin. Lähellä tätä on myös kotimainen, kirkollinen Pyhäinpäivä, nk. vainajien muistopäivä. Edelleen ja jatkossakin on olemassa ihmisiä, joille kyseinen päivä on todella tärkeä. Se on päivä, jolloin ihmisillä on lupa ikävöidä ja muistella menettämiään läheisiä. Kuten arvata saattaa, tunnelma on erittäin herkkä ja ihminen haavoittuvainen. Tähän päivään zombiet ja haamut eivät ole kovin mukava lisä. 

Vaikka Halloween on pyritty viime vuosina ajoittamaan lokakuun viimeiseen päivään, edelleen juhlinta näyttää myös julkisissa järjestelyissä mennä siirtyi kirkollisen Pyhäinpäivän kohdalle. En haluaisi viedä näitä päiviä pois niiden viettäjiltä, mutta toivon hartaasti että Halloweenin juhlijat oppisivat ymmärtämään ja kunnioittamaan myös kirkollista Pyhäinpäivää. -Siitäkin huolimatta vaikka se ei heitä koskettaisi. 

2. Kaipaan jotain ruokarukoukseen viittaavaa tapaa

Tässä otsikko on hieman harhaanjohtava. -Kenties tarkoituksella. En siis tarkoita tällä uskonnollista ruokarukousta, vaan jonkinlaista hiljentymistä ennen ateriaa. Ja ehkä jotain, mille taholle tahansa osoitettua kiitollisuuden ilmaisua siitä että pöydässä on ruokaa. Vaikka itsekin asian sorrun unohtamaan, se "jokapäiväinen leipä" ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Ei edes Suomessa. 

Toisaalta pieni hiljeneminen auttaa keskittymään itse ruokailuhetkeen, mikä taas hyvällä onnella vähentää syömisen kiirettä. On toki hetkiä joina syömiselle on turhan vähän aikaa. Työpaikan ruokatauko lienee hyvä esimerkki. Itse näkisin erityisesti sosiaalisen syömisen olevan mahdollisuus keskustella vähän kevyemmistä asioista ja irtautua hetkeksi arjesta ja työstä. Näkisin rauhoitetun ruokailuhetken myös terveyden kannalta parempana vaihtoehtona kuin nopean tankkaamisen "ihan sama millä". 

3. Pidän vanhempien ja ylipäänsä auktoriteettien kunnioitusta tärkeänä

Tästäkin on helppo johtaa useita tulkintojen ääripäitä. En kannata alistumista, enkä alistamista. On myös tilanteita joissa nuorempi henkilö tai jopa lapsi voi osoittautua aikuistua/auktoriteetin asemassa olevaa järkevämmäksi jossain asiassa. Muussa tapauksessa kannatan sellaisten ihmisten kuuntelemista ja kunnioittamista joille on vuosien varrella ehtinyt kertyä runsaasti kokemusta sellaisista asioista, joita itse on vasta opettelemassa. Toisaalta kokemus ei aina ole täysin ikäsidonnainen ilmiö. 

Luonnollisesti tällainen ajatus johtaa herkästi "roolien" ylläpitämiseen erityisesti esimerkiksi työpaikalla ja muissa sosiaalisissa tilanteissa. Oli henkilöllä miten paljon tahansa enemmän ikää ja kokemusta, joskus ajatus-ja arvomaailma sekä mielipiteet eivät vain kohtaa. Tällaisissa tilanteissa sitä voi vain toivoa, että hyväksyvät hiljaisuus riittäisi. Tai sitten todella huolella verbaaliseksi ulosanniksi laadittu eriävä näkemys. Itse kykenen jälkimmäisessä vaihtoehdossa lähinnä anteeksipyytelyyn ja ylivedettyyn diplomatiaan. Yleensä puheenvuoroni myös päättyy pahoitteluun. 

4. Haluan säilyttää Suvivirren (sellaisenaan)

Kyllä! Ei muunnelmia, ei uskonnollisuuden sensuroimista. Ja kyllä, jopa nyky-yhteiskunnassa jossa uskonnollisuuden tulisi piiloutua ihmisten henkilökohtaisteen elämään. Näin Suvivirren enemmänkin pitkänä suomalaisena perinteenä erityisesti oppilaitosten kevätlukukauden päättymiseen liittyen. No, sen verran voin joustaa että virressä laulettaisiin vaikkapa vain kaksi ensimmäistä säkeistöä ei-kirkollisissa tilaisuuksissa. 

Minulle Suvivirsi on ollut aina laulu jossa kevät ja alkava kesäkonkretisoituvat, ei niinkään uskonnollinen laulu vaikka se on sellaiseksi tarkoitettukin. Tietenkään makuasioista ei sovi kiistellä. Pidän Suvivirrestä, osa taas ei. Mutta kyllä, toivon että tämä tunteella laulettu yhteislaulu saisi säilyä. 

5. Toivon ettei isänmaallisuus olisi pahe

Jotenkin surullista että isänmaallisuuteen on kuluneiden vuosien aikana liitetty "natsi -teema" ja rasismi. Mielestäni jokaisella tulisi olla oikeus isänmaallisuuteen ja kokea ylpeyttää synnyinmaastaan. Toisaalta tähän oikeuteen liittyy vastuu asennoitua muualta saapuneisiin suvaitsevaisesti. Sen verran olen jopa pysynyt ajassa mukana etten halua rajata suomalaisuutta etniseen taustaan. Mielestäni jokaisella on oikeus kokea itsensä suomalaiseksi etnisestä alkuperästään riippumatta. 

Itse näen isänmaallisuuden eräänlaisena monikulttuurisuuden perustana. Se, että meillä on mahdollisuus monikultuurisuuteen "vaatii" oman kulttuurin arvostamista ja sopivaa ylpeyttä siitä. Näin itse kukin voi vaalia omaa alkuperäänsä ja tuodan sen esille kohdattavaksi. Samalla tavalla kannustaisin ihmisiä tutustumaan mielenkiinnolla muihin kulttuureihin. Isänmaallisuuden ei tarvitse, eikä sen tule johtaa "muiden" katsomiseen alaspäin.

6. Työntekoa ja vaivannäköä arvostettaisiin enemmän 

Vaikken voi itsäeni kutsua "työn sankariksi" (taipumus laiskuuteen), arvostan silti työntekoa ja vaivannäköä. En kuulu lottovoitosta haaveileviin. Jos se uskomaton tapahtuisi eli minulle tulisi päävoitto tai vaikka pienempikin, en tiedä osaisinko iloita rahasta minkä eteen en ole tehnyt muuta kuin ostanut kupongin. Ai lottoanko? Joskus, tosin vain yksittäisillä riveillä. Tämä johtuu ilmiöstä nimeltä "huono häviäjä". Jos laitan vaikkapa 3-4 riviä enkä voita mitään, pahoitan mieleni. Kostan Veikkaukselle joko laittamalla seuraavalla viikolla vain 1-2 riviä tai jätän kokonaan väliin kunnes lepyn. Oletan että mielenilmaisuni huomataan. 

Mutta palatakseni työntekoon ja vaivannäköön.. itse koen aina saavani enemmän onnistumisista joiden eteen olen joutunut tekemään jotain. Toisaalta tämä saattaa liittyä taipumukseeni ajautua ajattelemaan tai tekemään jotain aivan muuta kuin alunperin oli tarkoitus. Tällöin fokuksen siirtäminen itse asiaan on saavutus sinänsä. 

Se mikä tänä päivänä kummastutta on jatkuva "oikoreittien" hakeminen. Asiat halutaan tehdä nopeasti ja helposti. Määrä on noussut monessa asiassa (ei kaikessa) laadun edelle. Myös esimerkiksi älylaitteiden pelit ovat ehdollistaneet niin lapsien kuin aikuisten aivot odottamaan palkintoa. Koska vaikkapa siivouksen jäljiltä taustalla eivät vilku valot eivätkä kolikko -figuurit kilahtele silmien edessä, vaivannäkö ei ehkä tunnu samalta. 

Lopuksi..

Olenko konservatiivi vai en? Ehkä jonkun mielestä kyllä. Joku muu taas saattaa kategorioida tällaiset ajatukse liberaaliuden puolelle. Kolmas sivuuttaa asian sillä hänellä on tärkeämpääkin ajateltavaa. Luulen että jälkimmäinen on todennäköisin vaihtoehto. 

Millaisissa asioissa sinä koet itsesi vanhanaikaiseksi?