Varoitus:
Nyt on luvassa valitusta ja luonnollisesti asiasta johon olisi vain
hyvä tottua: Meluun. Voisin luonnehtia itseäni meluherkäksi, mutta
ilman diagnosointia. Soittoharrastuksesta huolimatta en ole koskaan
pitänyt voimakkaista äänistä. Ongelmana ei ole niinkään äänen
voimakkuus ”korviin koskevana” asiana, vaan voimakkaiden äänien
aiheuttama rauhattomuus ja suoraan sanottuna ahdistuneisuus.
Välillä
suorastaan nolottaa kun muistelen lapsuuttani, tai sen aikakauden
pelkoja. Pelkäsin ilmeisesti kaikkea mahdollista kovaa ääntä
tuottavaa: lentokoneita, traktoreita ja lumiauroja, kovaa ääntä
tuottavia työkaluja ja luonnollisesti myös pesukonetta. Ihan
tiedoksi vain, nykyään selviän näistä demoneista suhteellisen
hyvin.
Kirjastot
ja työtilat
Näissä
äänenvoimakkuus ei nouse voimakkaaksi, mutta muu hälinä ja
jutustelu tekevät ympäristöstä ”auditiivisesti” sekavan.
Vaikka tiedän että tässä vaiheessa kannattaisi valita ns.
virallisesti hiljainen tila, ihmettelen silti miksi porukka alkaa
keskustella kissansa aamupäivästä tai millaista makusiirappia
latteen oli lisätty. Olen varmaan äärimmäisen tylsä ihminen,
mutta mielestäni kirjastot ja työtilat eivät ole oikea paikka
pitkäkestoisemmalle jutustelulle. Kanssani saa siis olla eri mieltä.
Minua
eivät häiritse tervehtimiset, nopeat puhelimeen vastaamiset yms. Mutta
viikkokuulumisten venyessä puolen vuoden kuulumisiksi ja kissan
aamupäivän muuttuessa viikoksi, keskittyminen työskentelyyn
hankaloituu kummasti. Voi apua.. sanokaa etten ole ainoa!! Ja
kaupungin kirjastoissa on oikein mukavaa kun niitä Youtube
-videioita on katsottava äänien kera.. Kyllä, tiedän että hiljaiset tilat olisivat fiksu vaihtoehto, mutta eri juttu on, onko niissä aina tilaa..
Tarvitseeko
niissä julkisissa puhua huutaen??
”Mitääää????!!”
Pohdinta: Heikentyykö ihmisten kuulo siinä klo: 15-17 välillä?
Minulle on siis aivan ok että ihmiset keskustelevat julkisissa
kulkuvälineissä, mutta se kailottaminen.. sama koskee myös
puheluita, joita ei mitenkään voi hoitaa ns. normaalilla
äänenvoimakkuudella. Toki joissain kulkuvälineissä myös
kulkuväline itse tuo oman melunsa. Esimerkiksi vanhemmat
”peltijunat” eivät ole mitään hiljaisia kulkuvälineitä.
Mutta todella harvoin melutaso oikeasti vaatisi huutamisen.
Koska
on pakollista repia kaikesta mahdollisesta jotain positiivista,
yritän parhaani: Onneksi en joudu matkustamaan pitkiä aikoja
(maksimissaan 40 minuuttia/kulkuväline), eli poispääsy ei ole
ikuisuuksien päässä. Ai miksi käydän julkisia jos kerran melu
häiritsee niin kovasti? Koska olen liian laiska pyöräilemään
15-20 km:n matkoja päivittäin? Tai sitten valitan ihan valittamisen
ilosta?
Opiskelijaravintolat
Muistan
miten ala-asteella koulun rehtori karjaisi kesken ruokailun ”nyt
hiljempaa kaikki!!”. Oi niitä aikoja...
Opiskelijaravintolan
ääniskaala on oikein mukavan sekava voimakkaita ääniä
unohtamatta. Astioiden kolinan ja henkilökunnan työskentelyn äänet
hyväksyn täysin, mutta auta armias sitä mekkalaa minkä asiakkaat
osaavat saada aikaan.. normaaliin keskusteluun ei tyydytä, vaan
jälleen huutamiseen. Luonnollisesti kirkaisut ja äänekkäät
käkätykset sävyttävät tuota kaikkea. Prkleen Sinkkuelämää
-sarja kun opetit naisihmisille päähenkilöidesi maneereita!!
Jaa
miksi sitten menen edelle lähelle opiskelijaravintoloida jos
sielläkin on noin kamalaa? Hmm, koska ruoka on edullista ja
suhteellisen maittavaa? Ja ehkä todellisuudessa voisin vain hyväksyä
melutason mutta valitsen mieluummin valittamisen? Ja ehkä valitan
mieluummin täällä kuin laittaisin esimerkiksi toivetta että
tilassa ei huudettaisi? Kaikki vaihtoehdot lienevät yhtä
todennäköisiä.
Kun
kaksi eri kappaletta soi jäähallissa..
Sitten
alkaa Carmen.. ja samaan aikaan jokin musikaalikappale.
Luonnollisesti nämä kaksi soivat samalla volyymilla, jolloin
lopputulos on epämääräinen äänisekamelska. Yritä siinä sitten
harjoitella, saati sitten keskittyä kun ympäristö tarjoaa
ääniärsykkeitä tasapuolisesti. Ei siis toivoakaan että voisi
tarttua johonkin yksittäiseen selkeään ääneen..
Onneksi
tätä sattuu harvemmin..
Pohdintaa
Toivottavasti
en ole ainoa valittaja tällä osa-alueella! Jos olen, olen hieman
häpeissäni.. toisaalta jonkinlaisilla keskittymisharjoituksilla
äänisekamelskaan voisi tottua, mutta toistaiseksi en ole keksinyt
sopivia keinoja. Kuten totesin, äänenvoimakkuus ei ole
suoranaisesti ongelma vaikken kovista äänistä pidäkään. Sen
sijaan useammat äänet samassa ympäristössä ovat niiiiiiiiiin
ärsyttävä ilmiö..
Tässä
haasteessa ollaan niin ikään puun ja kuoren välissä. Moni äänistä
on nimittäin osa tavallista arkea sen eri ympäristöissä. Asiaan
saattaa osaltaan vaikuttaa taustani taajamassa, melkein maaseudulla.
Totta puhuen lapsuuden kohdin seudulla se hiljaisuus on jotain niin
upeaa!
Älkää käsittäkö väärin, nurtsi on kyllä aina kunnossa..
Varmaan
yksi jos toinenkin haluaisi jo sanoa: ”Kiitä onneasi ette ole
minun työpaikassa tai kodissani jossa melu kuuluu arkeen tms...”
Kiitänhän toki, ja tiedän että on olemassa kymmenen kertaa
rauhattomampiakin ympäristöjä joissa ihmise viettävät aikaa
24/7. Mutta toisaalta, hyväksyn täysin sen, että hiljaisten
tilojen määrä ei aina ole korkeimmillaan, ja joskus arkisetkin
asia vaativat oleskelua meluisissa ympäristöissä. Sitä vastoin
toivon, että minun (ja varmasti monen muunkin) tuntemukset olisivat
hyväksyttyjä.
Löytyykö
joukosta muita äänisekamelskaa inhoavia?