Shiivotkaa
shii, shii, shii, shi shii..jne. Aivan järkyttävä lastenlaulu! Ja
kuten arvata saattaa, se tietenkin jäi soimaan päähäni.
Siivoaminen tahtoo olla se pakollinen paha, ainakin jos pyrkimyksenä
olisi pitää paikat edes jossain kuosissa. Mutta jos aivan
rehellisiä ollaan, siivoaminen ei ole koskaan ollut minulle mitään
suurinta myrkkyä. Lapsena toki tuli protestoitua, mutta se oli
lähinnä ”koska minua käsketään” -kiukuttelua. En ole mikään
kovan luokan kotitalousihminen, mutta useamman vuoden ajan olen kyllä
onnistunut pitämään asuntoni siistinä. Tässä olisi muutamia
toimintoja, joiden avulla homma on toiminut
Tavaroille
selkeät ”vakkaripaikat”
Konmari,
myöhästyit! Olen tosiaan ties miten pitkään halunnut kaikille
tavaroilleni ns. vaikutuisen paikan. Keittiössä tämä lienee
helpoimmin toteutettavissa, mutta pätee myös muihin tavaroihin.
Ehkä jonkun korvaan kuulostan liiankin pedantilta, mutta jätän
reppuni kotiin päästyäni sohvalle tasan siihen samaan paikkaan, en
muualle. Toisin sanoen oikeaan reunaan. Lattialla reppu toimisi
ansana, joka jostain syystä kamppaisi vain minut.
Tämä
koskee myös pienempiä tavaroita aina käsityötarvikkeista koruihin
ja meikkeihin. Käsityötarvikkeista löytyykin jo niin pientä sälää
(esim. paljetit ja helmet), että niiden säilöminen esim. vanhoihin
peltirasioihin on melkein pakollinen toimenpide. Jos tuttavasi tai
sinä itse satut käymään reissussa, kannattaa matkamuistoksi ottaa
esimerkiksi peltinen makeisrasia. Valitettavasti rasian
alkuperäisestä sisällöstä on hankkiuduttava ensin eroon.
Vaatteiden suhteen minua suoraan sanottuna ärsyttävät nämä
nykyiset säilytystilat. Lähipäivinä pitääkin ostaa pari
muovikoria lisää..
Nämä
vakkaripaikat mahdollistavat sen, että tavarat pysyvät juuri siinä
tietyssä paikassa, eivätkä ajelehdi ympäri kämppää. Toki tämä
kaikki vaatii myös tavaroiden palauttamista kyseisille paikoille
käytön jälkeen, mikä toimintana tosin automatisoituu ajan kanssa.
Säännöllinen
tavarainventaario
Laiskallekin
shoppailijalle tahtoo kertyä turhaa tavaraa. Periaatteessa sellaista
olisi helppo sulloa komeron pimeään nurkkaan, mutta jossain
vaiheessa sieltäkin tahtoo tila loppua. Tästä syystä säännöllinen
tavarainventaario on tarpeellinen toimenpide. Omalla kohdalla voin
todeta, ettei tavaroista luopuminen ole ongelma, mutta projektin
aloittaminen on sitäkin vaikeampaa. Sen lähes täysin rikkinäisen
10 vuotta vanhan kotipaidan heittäminen pois ei siis tuota
eroahdistusta, mutta sen kuljettaminen roskiin tai
tekstiilikeräykseen on varsin raskas projekti. Tai oikeastaan vain
se aloittaminen..
”Nyt”
eikä ”ihan kohta”
Edellisestä
onkin hyvä siirtyä tähän. Kun tarkoitus olisi tosiaan siirtää
se lähes palasiksi hajonnut paita roskikseen, viedä tavaroita
paikoilleen tai tarttua imurinvarteen, kannattaa ensisijaisesti
näyttää punaista valoa ajatukselle ”ihan kohta”. ”Ihan
kohta” lienee läheistä sukua vastaukselle ”joo joo”, mikä
taas on merkki ettei viesti mennyt perille. ”Ihan kohta” tahtoo
kääntyä kestoltaan harvinaisen pitkäksi, ja pian onkin kulunut
kuukausi tai pari.
Tämä on hyvä muistaa..
Ja
ettei kuulostaisi liian onnistuneelta..
Ei
tämä kämppä kaikkialta näytä miltään köksän opuksen
mallikuvalta. Minulla on muutama harrastus, jotka eivät tee tilasta
aivan seesteisen siistiä: käsityöt ja gradu. Molempia yhdistää
se, että tarvikkeiden tulee olla käden ulottuvilla. Ja jos projekti
kestää pidempään, ei tarvikkeita kannata siirtää pois omille
paikoilleen. Tästä syystä työmaani eli keittiön pöytä on
säännöllisesti kirjojen ja papereiden peitossa.
Vaikka
kirjat ja paperit ovatkin suhteellisen hyvässä/löydettävässä
järjestyksessä, myönnän itsekin kaipaavani tyhjää pöytää.
No, parin kuukauden päästä sekin ihme tulee tapahtumaan. Mutta
tosiaan, työmaani eivät aina ole siisteimmästä päästä.
Tässä
siis jokunen siisteys -pohdinta. Millaisia keinoja te olette
keksineet järjestyksen ylläpitoon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti