Viikon valitukset: Ainainen mekkala ja äänisekamelska..

Varoitus: Nyt on luvassa valitusta ja luonnollisesti asiasta johon olisi vain hyvä tottua: Meluun. Voisin luonnehtia itseäni meluherkäksi, mutta ilman diagnosointia. Soittoharrastuksesta huolimatta en ole koskaan pitänyt voimakkaista äänistä. Ongelmana ei ole niinkään äänen voimakkuus ”korviin koskevana” asiana, vaan voimakkaiden äänien aiheuttama rauhattomuus ja suoraan sanottuna ahdistuneisuus.

Välillä suorastaan nolottaa kun muistelen lapsuuttani, tai sen aikakauden pelkoja. Pelkäsin ilmeisesti kaikkea mahdollista kovaa ääntä tuottavaa: lentokoneita, traktoreita ja lumiauroja, kovaa ääntä tuottavia työkaluja ja luonnollisesti myös pesukonetta. Ihan tiedoksi vain, nykyään selviän näistä demoneista suhteellisen hyvin.

Kirjastot ja työtilat

Näissä äänenvoimakkuus ei nouse voimakkaaksi, mutta muu hälinä ja jutustelu tekevät ympäristöstä ”auditiivisesti” sekavan. Vaikka tiedän että tässä vaiheessa kannattaisi valita ns. virallisesti hiljainen tila, ihmettelen silti miksi porukka alkaa keskustella kissansa aamupäivästä tai millaista makusiirappia latteen oli lisätty. Olen varmaan äärimmäisen tylsä ihminen, mutta mielestäni kirjastot ja työtilat eivät ole oikea paikka pitkäkestoisemmalle jutustelulle. Kanssani saa siis olla eri mieltä. 

Minua eivät häiritse tervehtimiset, nopeat puhelimeen vastaamiset yms. Mutta viikkokuulumisten venyessä puolen vuoden kuulumisiksi ja kissan aamupäivän muuttuessa viikoksi, keskittyminen työskentelyyn hankaloituu kummasti. Voi apua.. sanokaa etten ole ainoa!! Ja kaupungin kirjastoissa on oikein mukavaa kun niitä Youtube -videioita on katsottava äänien kera.. Kyllä, tiedän että hiljaiset tilat olisivat fiksu vaihtoehto, mutta eri juttu on, onko niissä aina tilaa..

Tarvitseeko niissä julkisissa puhua huutaen??

”Mitääää????!!” Pohdinta: Heikentyykö ihmisten kuulo siinä klo: 15-17 välillä? Minulle on siis aivan ok että ihmiset keskustelevat julkisissa kulkuvälineissä, mutta se kailottaminen.. sama koskee myös puheluita, joita ei mitenkään voi hoitaa ns. normaalilla äänenvoimakkuudella. Toki joissain kulkuvälineissä myös kulkuväline itse tuo oman melunsa. Esimerkiksi vanhemmat ”peltijunat” eivät ole mitään hiljaisia kulkuvälineitä. Mutta todella harvoin melutaso oikeasti vaatisi huutamisen.

Koska on pakollista repia kaikesta mahdollisesta jotain positiivista, yritän parhaani: Onneksi en joudu matkustamaan pitkiä aikoja (maksimissaan 40 minuuttia/kulkuväline), eli poispääsy ei ole ikuisuuksien päässä. Ai miksi käydän julkisia jos kerran melu häiritsee niin kovasti? Koska olen liian laiska pyöräilemään 15-20 km:n matkoja päivittäin? Tai sitten valitan ihan valittamisen ilosta?

Opiskelijaravintolat

Muistan miten ala-asteella koulun rehtori karjaisi kesken ruokailun ”nyt hiljempaa kaikki!!”. Oi niitä aikoja...

Opiskelijaravintolan ääniskaala on oikein mukavan sekava voimakkaita ääniä unohtamatta. Astioiden kolinan ja henkilökunnan työskentelyn äänet hyväksyn täysin, mutta auta armias sitä mekkalaa minkä asiakkaat osaavat saada aikaan.. normaaliin keskusteluun ei tyydytä, vaan jälleen huutamiseen. Luonnollisesti kirkaisut ja äänekkäät käkätykset sävyttävät tuota kaikkea. Prkleen Sinkkuelämää -sarja kun opetit naisihmisille päähenkilöidesi maneereita!!

Jaa miksi sitten menen edelle lähelle opiskelijaravintoloida jos sielläkin on noin kamalaa? Hmm, koska ruoka on edullista ja suhteellisen maittavaa? Ja ehkä todellisuudessa voisin vain hyväksyä melutason mutta valitsen mieluummin valittamisen? Ja ehkä valitan mieluummin täällä kuin laittaisin esimerkiksi toivetta että tilassa ei huudettaisi? Kaikki vaihtoehdot lienevät yhtä todennäköisiä.

Kun kaksi eri kappaletta soi jäähallissa..

Sitten alkaa Carmen.. ja samaan aikaan jokin musikaalikappale. Luonnollisesti nämä kaksi soivat samalla volyymilla, jolloin lopputulos on epämääräinen äänisekamelska. Yritä siinä sitten harjoitella, saati sitten keskittyä kun ympäristö tarjoaa ääniärsykkeitä tasapuolisesti. Ei siis toivoakaan että voisi tarttua johonkin yksittäiseen selkeään ääneen..

Onneksi tätä sattuu harvemmin..

Pohdintaa

Toivottavasti en ole ainoa valittaja tällä osa-alueella! Jos olen, olen hieman häpeissäni.. toisaalta jonkinlaisilla keskittymisharjoituksilla äänisekamelskaan voisi tottua, mutta toistaiseksi en ole keksinyt sopivia keinoja. Kuten totesin, äänenvoimakkuus ei ole suoranaisesti ongelma vaikken kovista äänistä pidäkään. Sen sijaan useammat äänet samassa ympäristössä ovat niiiiiiiiiin ärsyttävä ilmiö..

Tässä haasteessa ollaan niin ikään puun ja kuoren välissä. Moni äänistä on nimittäin osa tavallista arkea sen eri ympäristöissä. Asiaan saattaa osaltaan vaikuttaa taustani taajamassa, melkein maaseudulla. Totta puhuen lapsuuden kohdin seudulla se hiljaisuus on jotain niin upeaa!

 Älkää käsittäkö väärin, nurtsi on kyllä aina kunnossa.. 

Varmaan yksi jos toinenkin haluaisi jo sanoa: ”Kiitä onneasi ette ole minun työpaikassa tai kodissani jossa melu kuuluu arkeen tms...” Kiitänhän toki, ja tiedän että on olemassa kymmenen kertaa rauhattomampiakin ympäristöjä joissa ihmise viettävät aikaa 24/7. Mutta toisaalta, hyväksyn täysin sen, että hiljaisten tilojen määrä ei aina ole korkeimmillaan, ja joskus arkisetkin asia vaativat oleskelua meluisissa ympäristöissä. Sitä vastoin toivon, että minun (ja varmasti monen muunkin) tuntemukset olisivat hyväksyttyjä.

Löytyykö joukosta muita äänisekamelskaa inhoavia?