Ekaluokkalaiset nyt ja 90-luvulla

Aika kuluu ja maailmaa muuttuu, minkäs sille mahtaa. Tänään lähtivät oppilaat aloittamaan tai jatkamaan taivaltaan peruskoulussa. Silmäiltyäni muutamia artikkeleita ja uutisia erityisesti ekaluokkalaisten ensimmäisestä koulupäivästä, moni asia on muuttunut niin paljon, että minun on vaikea edes kuvitella millaista olisi olla ekaluokkalainen tänä päivänä. Osa asioista on sellaisia, että ne eivät ole suoranaisesti muuttuneet, mutta paikalliset erot vaikuttavat asiaan.

Kävin ala-asteen taajama-alueella. Mikään pieni kyläkoulu ei kyseessä ollut, mutta ei mikään suuri kaupunkikoulukaan. Oppilasmäärä taisi parin sadan molemmilla puolilla. Jaettuja luokkia oli lähinnä ensimmäisillä luokilla. Minua vuotta nuorempi porukka oli sen verran suuri lukumäärältään, että heitä taidettiin pitää loppuun asti A- ja B-luokalla. Meidän luokka oli jaettu ”perinteen” mukaisesti kahteen luokkaan vain ensimmäisellä luokalla, mikä ratkaisuna oli järkevä. Auta armias sitä opettajaa joka joutuisi opettamaan itsekseen 30-32 ekaluokkalaista.. Mutta siis, millaisia asioita olen tässä kummastellutkaan?

Ensipuhelimet ja älypuhelimet

Vaikka teoriassa ymmärrän puhelimen käytännöllisyyden, minun on vaikea sisäistää asiaa. Kun oppilas alkaa itsenäisesti tekemään koulumatkansa, puhelin varmasti helpottaa asioita. Vanhemmille voi ilmoittaa jos koulun jälkeen tulee mentyä kavereiden luokse, ja vanhemmat voivat ilmoittaa jos eivät pääse töistä totuttuun aikaan.

Tästä kaikesta huolimatta ajatus puhelimesta ekaluokkalaisella tuntuu vieraalta älypuhelimesta puhumattakaan. Tosin jos oikein olen käsittänyt, ekaluokkalaisilla älypuhelimet eivät varmaan ole (vielä) vakiovarustus? Vai ovatko sittenkin?

Kengät jalassa sisätiloissa!

Tämä ei ole mikään uusi juttu, vaan liittyy ns. koulun kulttuuriin. Koulussani ei tosiaan pidetty kenkiä sisätiloissa. Eka- ja tokaluokkalaiset taisivat malttaa käyttää sisätossuja, vanhemmille riittivät sukat. Mutta kenkiä ei tosiaan pidetty. Asia lienee kuitenkin aika looginen: maksimissaan parinsadan oppilaan kouluissa oppilaita on vielä sen verran vähän, että kenkäparien säilytys naulakoilla ei ole ongelma. Uskokaa tai älkää, kenkäparit olivat ajoittain aseteltu jopa siististi. Tosin se tapa unohtui säännöllisesti..

                 

Kuvat joita olen nähnyt ovat suuremmista kouluista, joissa kengätön politiikka johtaisi varmaan kenkäparien katoamiseen. Tämä pohdinta kuulostaa ehkä jonkun korvaan erikoiselta, mutta kengät oppilaiden jalassa todella pisti silmään.

Tabletti osana opiskelua

Tätä minun on hankala käsittää! Tabletti on varmaankin kätevä opiskeluvälineenä, mutta ajatus tuntuu silti täysin vieraalta. Ehkä tämä johtuu osaksi siitäkin, etten itse ole tablettia koskaan käyttänyt.. syy: ei ole ollut käyttöä. Usein mietin käytännön kysymyksiä: Osaavatko pienemmät oppilaat käsitellä tabletteja asianmukaisesti? Osaavatko he käyttää niitä entuudestaan? Miten opettaja huolehtii että tabletilla tehdää mitä käsketään jne.? Toisaalta, koska tabletteja ilmeisesti edelleenkin käytetään, kai ne ovat toimineet toiveiden mukaisesti. 

Tietenkin mietin myös miten kynän ja paperin käy. Siirtyvätkö tehtävät jonain päivänä tabletille tai muuhun sähköiseen muotoon, vai pysyvätkö kynä ja paperi osana opiskelua? Jos ensimmäinen vaihtoehto toteutuu, pakko myöntää että asia surettaisi. Olin harmissani jo kaunokirjoituksesta luopumisesta.

Luulen että pidemmän päälle tässä ilmiössä hämää jo pienempienkin lasten taito käyttää älylaitteita yms. Totta puhuen älypuhelimen käyttöönotto oli pienoisen kynnyksen takana ihan vain siksi, että pelkäsin etten oppisi sitä käyttämään.

Kieliopintojen aloittaminen

Kiitos somen, jo pienemmätkin lapset pääsevät enemmän kiinni erityisesti englannin kieleen. Luulen että itsekin olisin tykännyt kieliopinnoista, mutta ajat olivat hieman erilaiset, eivätkä paikkakunnan resurssit olisi varmaan riittäneet moiseen. Myönnän tosin olleeni hieman kateellinen heille, jotka saivat ala-asteella lukea saksaa. Koomista tässä on se, etten koskaan ole ollut erityisen hyvä kielissä.

Mutta kieliopintojen aloittaminen jo ”alkuluokilla” kuulostaa ainakin minun korvaani hyvältä ajatukselta. En ole perehtynyt opetussuunnitelmaan, mutta luulen että eka-ja tokaluokkalaisilla kyse on enemmänkin kieleen tutustumisesta sekä sanojan ja fraasi -tyyppisten lauseiden opettelusta. Oikaiskaa toki käsityksiäni jos ne menevät pahasti pieleen. Tietenkin mielessä kävi ajatus oppilaiden kuormittamisesta, mutta ehkä opetuksen sisältö on suunniteltu ikäryhmän kapasiteettia vastaavaksi.

Luopuminen aakkosellisesta luokkajaosta

Tämä ei suoranaisesti ole mikään dramaattinen muutos, mutta aakkoselliseen jakoon tottuneen korviin värikoodit ja tai muut merkit kuulostavat vain niin vierailta. Kieltämättä mielessäni kävi ajatus ”paremmuusjärjestyksestä” luopumisesta. Itse pitäisin moista ajatusta turhana, mutta ehkä vaihtelu virkistää?

Itse varmaan pysyisin brutaalisti aakkosellisesta jaosta. Toisaalta, muistaakseni omaa luokkani yläasteella sai jatkuvasti noottia huonokäytöksestä, epäkohteliaisuudesta ja ties mistä. Itse kuuluin niihin kiltteihin/nössöihin jotka kököttivät paikallaan opiskelun toivossa. Siis oikeasti. Villiinnyin vasta lukiossa ja ammattikorkeassa.. Mutta luokastamme, olimme D-luokka. Pitäisiköhän huolestua.. Toisaalta A-luokkakaan ei käsittääkseni ollut mikään joukko enkeleitä. Tai hetkinen, kaikki parhaan keskiarvon stipendin saaneet olivat A- ja B-luokilla! Nyt täytyykin nostaa mekkala..

Pohdintaa

Muutoksia tai ei, samaan tapaat oppilaat astelevat kouluun kuin ennenkin. Minä ja ikäluokkani edustajat emme ehkä käyttäneet tablettia, älypuhelimia tai edes kenkiä sisätiloissa. Tämä koskee siis meitä pienempien koulujen kasvatteja. Mutta aivan kuten nytkin, myös meidän tuli varoa autoja (paitsi kävelyteillä varustetulla koulumatkallani), valitsimme sen hienoimman repun ja penaalin ennen koulun alkua ja innostuimme uusista kirjoista, vaikka uutuudenviehätys laskikin aikanaan.

Ehkä noiden kaikkien muutosten takana on siis samanlaisia, enemmän tai vähemmän innokkaita koulunsa aloittaneita, vain hieman erilaisilla välineistöllä varustettuina. Tsemppiä koulutaipaleelle! Muistaakaa kuitenkin, että vaikka 9-10 vuotta (??) tuntuu aikana pitkältä, jälkeenpäin se osoittautuu yllättävän lyhyeksi ajaksi.