Aika
kuluu ja maailmaa muuttuu, minkäs sille mahtaa. Tänään lähtivät
oppilaat aloittamaan tai jatkamaan taivaltaan peruskoulussa.
Silmäiltyäni muutamia artikkeleita ja uutisia erityisesti
ekaluokkalaisten ensimmäisestä koulupäivästä, moni asia on
muuttunut niin paljon, että minun on vaikea edes kuvitella millaista
olisi olla ekaluokkalainen tänä päivänä. Osa asioista on
sellaisia, että ne eivät ole suoranaisesti muuttuneet, mutta
paikalliset erot vaikuttavat asiaan.
Kävin
ala-asteen taajama-alueella. Mikään pieni kyläkoulu ei kyseessä
ollut, mutta ei mikään suuri kaupunkikoulukaan. Oppilasmäärä
taisi parin sadan molemmilla puolilla. Jaettuja luokkia oli lähinnä
ensimmäisillä luokilla. Minua vuotta nuorempi porukka oli sen
verran suuri lukumäärältään, että heitä taidettiin pitää
loppuun asti A- ja B-luokalla. Meidän luokka oli jaettu ”perinteen”
mukaisesti kahteen luokkaan vain ensimmäisellä luokalla, mikä
ratkaisuna oli järkevä. Auta armias sitä opettajaa joka joutuisi
opettamaan itsekseen 30-32 ekaluokkalaista.. Mutta siis, millaisia
asioita olen tässä kummastellutkaan?
Ensipuhelimet
ja älypuhelimet
Vaikka
teoriassa ymmärrän puhelimen käytännöllisyyden, minun on vaikea
sisäistää asiaa. Kun oppilas alkaa itsenäisesti tekemään
koulumatkansa, puhelin varmasti helpottaa asioita. Vanhemmille voi
ilmoittaa jos koulun jälkeen tulee mentyä kavereiden luokse, ja
vanhemmat voivat ilmoittaa jos eivät pääse töistä totuttuun
aikaan.
Tästä
kaikesta huolimatta ajatus puhelimesta ekaluokkalaisella tuntuu
vieraalta älypuhelimesta puhumattakaan. Tosin jos oikein olen
käsittänyt, ekaluokkalaisilla älypuhelimet eivät varmaan ole
(vielä) vakiovarustus? Vai ovatko sittenkin?
Kengät
jalassa sisätiloissa!
Tämä
ei ole mikään uusi juttu, vaan liittyy ns. koulun kulttuuriin.
Koulussani ei tosiaan pidetty kenkiä sisätiloissa. Eka- ja
tokaluokkalaiset taisivat malttaa käyttää sisätossuja,
vanhemmille riittivät sukat. Mutta kenkiä ei tosiaan pidetty. Asia
lienee kuitenkin aika looginen: maksimissaan parinsadan oppilaan
kouluissa oppilaita on vielä sen verran vähän, että kenkäparien
säilytys naulakoilla ei ole ongelma. Uskokaa tai älkää,
kenkäparit olivat ajoittain aseteltu jopa siististi. Tosin se tapa
unohtui säännöllisesti..
Kuvat
joita olen nähnyt ovat suuremmista kouluista, joissa kengätön
politiikka johtaisi varmaan kenkäparien katoamiseen. Tämä pohdinta
kuulostaa ehkä jonkun korvaan erikoiselta, mutta kengät oppilaiden
jalassa todella pisti silmään.
Tabletti
osana opiskelua
Tätä
minun on hankala käsittää! Tabletti on varmaankin kätevä
opiskeluvälineenä, mutta ajatus tuntuu silti täysin vieraalta.
Ehkä tämä johtuu osaksi siitäkin, etten itse ole tablettia
koskaan käyttänyt.. syy: ei ole ollut käyttöä. Usein mietin
käytännön kysymyksiä: Osaavatko pienemmät oppilaat käsitellä
tabletteja asianmukaisesti? Osaavatko he käyttää niitä
entuudestaan? Miten opettaja huolehtii että tabletilla tehdää mitä
käsketään jne.? Toisaalta, koska tabletteja ilmeisesti edelleenkin
käytetään, kai ne ovat toimineet toiveiden mukaisesti.
Tietenkin
mietin myös miten kynän ja paperin käy. Siirtyvätkö tehtävät
jonain päivänä tabletille tai muuhun sähköiseen muotoon, vai
pysyvätkö kynä ja paperi osana opiskelua? Jos ensimmäinen
vaihtoehto toteutuu, pakko myöntää että asia surettaisi. Olin
harmissani jo kaunokirjoituksesta luopumisesta.
Luulen
että pidemmän päälle tässä ilmiössä hämää jo pienempienkin
lasten taito käyttää älylaitteita yms. Totta puhuen älypuhelimen
käyttöönotto oli pienoisen kynnyksen takana ihan vain siksi, että
pelkäsin etten oppisi sitä käyttämään.
Kieliopintojen
aloittaminen
Kiitos
somen, jo pienemmätkin lapset pääsevät enemmän kiinni
erityisesti englannin kieleen. Luulen että itsekin olisin tykännyt
kieliopinnoista, mutta ajat olivat hieman erilaiset, eivätkä
paikkakunnan resurssit olisi varmaan riittäneet moiseen. Myönnän
tosin olleeni hieman kateellinen heille, jotka saivat ala-asteella
lukea saksaa. Koomista tässä on se, etten koskaan ole ollut
erityisen hyvä kielissä.
Mutta
kieliopintojen aloittaminen jo ”alkuluokilla” kuulostaa ainakin
minun korvaani hyvältä ajatukselta. En ole perehtynyt
opetussuunnitelmaan, mutta luulen että eka-ja tokaluokkalaisilla
kyse on enemmänkin kieleen tutustumisesta sekä sanojan ja fraasi
-tyyppisten lauseiden opettelusta. Oikaiskaa toki käsityksiäni jos
ne menevät pahasti pieleen. Tietenkin mielessä kävi ajatus
oppilaiden kuormittamisesta, mutta ehkä opetuksen sisältö on
suunniteltu ikäryhmän kapasiteettia vastaavaksi.
Luopuminen
aakkosellisesta luokkajaosta
Tämä
ei suoranaisesti ole mikään dramaattinen muutos, mutta
aakkoselliseen jakoon tottuneen korviin värikoodit ja tai muut
merkit kuulostavat vain niin vierailta. Kieltämättä mielessäni
kävi ajatus ”paremmuusjärjestyksestä” luopumisesta. Itse
pitäisin moista ajatusta turhana, mutta ehkä vaihtelu virkistää?
Itse
varmaan pysyisin brutaalisti aakkosellisesta jaosta. Toisaalta,
muistaakseni omaa luokkani yläasteella sai jatkuvasti noottia
huonokäytöksestä, epäkohteliaisuudesta ja ties mistä. Itse
kuuluin niihin kiltteihin/nössöihin jotka kököttivät paikallaan
opiskelun toivossa. Siis oikeasti. Villiinnyin vasta lukiossa ja
ammattikorkeassa.. Mutta luokastamme, olimme D-luokka. Pitäisiköhän
huolestua.. Toisaalta A-luokkakaan ei käsittääkseni ollut mikään
joukko enkeleitä. Tai hetkinen, kaikki parhaan keskiarvon stipendin
saaneet olivat A- ja B-luokilla! Nyt täytyykin nostaa mekkala..
Pohdintaa
Muutoksia
tai ei, samaan tapaat oppilaat astelevat kouluun kuin ennenkin. Minä
ja ikäluokkani edustajat emme ehkä käyttäneet tablettia,
älypuhelimia tai edes kenkiä sisätiloissa. Tämä koskee siis
meitä pienempien koulujen kasvatteja. Mutta aivan kuten nytkin, myös
meidän tuli varoa autoja (paitsi kävelyteillä varustetulla
koulumatkallani), valitsimme sen hienoimman repun ja penaalin ennen
koulun alkua ja innostuimme uusista kirjoista, vaikka
uutuudenviehätys laskikin aikanaan.
Ehkä
noiden kaikkien muutosten takana on siis samanlaisia, enemmän tai
vähemmän innokkaita koulunsa aloittaneita, vain hieman erilaisilla
välineistöllä varustettuina. Tsemppiä koulutaipaleelle!
Muistaakaa kuitenkin, että vaikka 9-10 vuotta (??) tuntuu aikana
pitkältä, jälkeenpäin se osoittautuu yllättävän lyhyeksi
ajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti