lauantai 31. heinäkuuta 2021

Syksyn skenaarioita: vapautta, vastuuta ja omien vahvuuksien kokeilemista

 Syksy.. sen saapumista ei tässä vaiheessa parane kieltää. En ole syksy-ihmisiä, mutta en inhoakaan syksyä. Tosin kehoni ei arvosta kylmeneviä kelejä. Pidän kesästä eniten. Totta puhuen voisin mielelläni asua paikassa jossa olisi kesä ympäri vuoden. Muihin vuodenaikoihin suhteeni on neutraali. Talvi tosin on fyysisesti vaikeampaa aikaa kylmyyden vuoksi. Edes "se on pukeutumiskysymys" -tokaisut eivät auta. 

Vaikka erityisesti kevät oli raskas, kesä tuntui palauttavalta ja toivoa herättävältä ajalta. Tällä kertaa syksylläkään ei ole niin paljoa uusia asioita, itse asiassa hyvällä tavalla paluuta vanhaan. Vaikka kaipaisin kovasti jotain vähän pysyvämpää erityisesti asuinpaikan suhteen, mielessä on kuluneen kuukauden aikana pyörinyt ajatus suuremmasta muutoksesta. Niistä enemmän siinä vaiheessa kun "jossittelu" on muuttunut vähän konkreettisemmiksi suunnitelmiksi. 

Ainakin väliaikaisesti tuttu ympäristö

Kuten totesin, erityisesti kevät oli todella raskas ja sen aikana tapahtui todella ikäviä asioita. Seurauksena tästä oli myös poistuminen korvesta. Ei ole mitään niin huonoa ettei hyvääkin: pääsen ainakin toistaiseksi paikkaan, josta 2016 en olisi halunnut poistua. Lähellä on myös tuttu jäähalli ja kerrankin tuttu paikka: minun ei tarvitse opetella uutta. 



Kuulostan varmasti ihmiseltä joka haluaa pyöriä todella pienissä kuvioissa. Kyllä, osittain totta. Kaipaan tosin säännöllisesti vaihtelua, mutta tarvitsen myös juuri niitä pieniä kuvioitani jotka osaan unissanikin. -Ainakin nyt!

Töitä ainakin vuodeksi!

Tämä oli suuri huojennus! Kieltämättä se myös kohotti itsetuntoa. Suurena etuna kuitenkin on se, että työnkuva on suunnilleen tuttu sinä missä työympäristökin. Itse puhun usein "työpaikkakulttuurista". Viittaan sillä tapoihin joilla asiat yleensä hoidetaan ja kuinka työpaikalla kommunikoidaan. Kyse on siis asioista, jotka eivät ole sidoksissa ns. ylemmän tahon laatimiin säädöksiin. Työpaikkakulttuurin oppiminen on asia, jonka omaksumista jännitän hieman. Onneksi sen sisäistää muutamissa päivissä. 


Tuttu jäähalli!

Tämä tulee olemaan terapiaa! Tietenkin koronatilanteen muuttumisriskin vuoksi on parempi pitää liika innostus kurissa. Mutta jos edes hetkeksi saisi tehdän paluun sekä luistelun että tutun jäähallin pariin, sekin riittäisi. Onneksi kokemuksesta tiedän, että ilman noitakin selviää jos on pakko. Onneksi jään ulkopuolellakin voi treenata.



Mutta.. kaikesta mainitusta huolimatta uskaltaudun hieman iloitsemaan paluusta jäälle. -Oli paluu sitten lyhytkestoinen tai pitkäaikaisempi. Lisäksi halli tulee olemaan kävelymatkan päässä, kuten moni muukin jatkuvammassa käytössä oleva kohde. Koska tilanne luistelun jatkuvuudesta on niin epävarma, jätän mahdolliset tavoiteet tuonnemmaksi. Okei, perusluistelun, askeltekniikan, vauhdin sekä jo hallinnassa olevien elementtien palauttamista ja parantelua. 

Uusien työmahdollisuuksien testausta

Näiden asioiden käytyä ensimmäisiä mielessä podin miltei syyllisyyttä: entä maisteritutkinto? Tuleeko siitä turha? Ei. Mielestäni opiskelu ei koskaan ole hukkaan heitettyä aikaa, etenkään jos opinnot saa loppuun. Lisäksi työ seurakunnassa opetti paljon, ja mahdollisuuksien mukaan tulen mielelläni jatkamaan vähintäänkin vapaaehtoistyötä. 

Sitten tuli korona, joka ei kutsumusta kysele. Erittäin monella alalla tuo vekkuli vaihtoi kortit pakassa uuteen järjestykseen. Tämä ei välttämättä ole yksinomaan katastrofi, ei ainakaan joka alalla. Työn ohella yritän suorittaa opintoja ja kehittää taitojani parilla osa-alueella, joista pidemmän aikaa olen miettinyt voisinko kehittyä ammatinharjoittajaksi asti. Käytännössä tämä tarkoittaisi hyppyä hurjaan ja tuntemattomaan: yrittäjyyteen. No, tulevan vuoden aikana pääsen testaamaan ja kehittämään osaamista niin, että ehkä viimeistään vuoden kuluttua näkee mihin pystyn. 



Vaikka pitkäaikainen päivätyö on ihana asia, se hieman "häiritsee" juuri tuota uusien mahdollisuuksien kokeilemista ja kartoittamista. Syy: välillä on nukuttavakin. Onneksi hyvällä ajanhallinnalla ajankäyttöä voi tehostaa niin, että myös palautumiselle jää aikaa. Tällä kuitenkin on myös rajansa, sillä päivässä on rajattu määrä minuutteja tunteja. 

Yhteenvetoa

Vaikka kevään aikana mietin usein miten pitkään jaksan ja alkukesästä tunsin itseni henkisesti äärimmilleen murjotuksi, nyt moni asia alkaa näyttää valoisammalta. Tuntuu kuin enemmän ovia olisi auki verrattuna aiempaan. Tämä ei tosin sulje pois vapauden mukana tullutta seuralaista, vastuuta. Toisaalta.. ensimmäisen kerran aikoihin vastuuni rajoittuu alueille, jotka todella kuuluvat minulle. Olen saanut viimein luopua vastuusta mikä minulle ei koskaan kuulunut. 

Mikä myös tuntuu hyvältä, on erityisesti taloudellinen itsenäisyys. Tulevan vuoden aikana säästäminen tulee olemaan omassa roolissaan, sillä tulevaa ajatellen on hyvä saada säästöjä. No, suurempi ongelma kohdallani taitaa olla se, etten mielelläni kuluta rahaa. Mutta.. tämä todennäköisesti tarkoittaa ainakin sitä, että luvassa on tekstejä liittyen arjen säästövinkkeihin. 

Miten uusien suuntien kokeilu tulee sujumaan, se selviää kokeilemalla. Tuhansista virheistä oppineena yritän ajoissa kartoittaa voimavarani. Siihen moni asia on joko kaatunut, tai lopputuloksen laatu on tipahtanut reippaasti. Onneksi pedantti asioiden pedantti suunnittelu ja toteuttaminen suunnitelman mukaan vetävät toimintatapana puoleensa. Toisaalta.. Vähän pitää kyetä myös ottamaan rennosti ja nauttimaan hetkestä! 



Millaisilla fiiliksillä sinä lähdet syksyä kohden?


keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Core -treeniä jumppapallolla!

 Jumppapallo... kehonpainon avulla harjoitteluun hurahtaneena olen hieman laiska hyödyntämään välineitä, mutta jumppapallo kuuluu suosikkeihini! Toimii muuten loistavasti "työtuolina" myös! Erityisesti keskivartalon lihasten harjoittemisessa jumppapallo on tuonut mukavaa vaihtelua. 

Kuten joskus olen myöntänyt, päivittäinen keskivartalotreeni ei omalla kohdallani tapahdu ulkonäkösyistä. Selkäni ei muuten kestä. Viikko takaperin tuli testattua alle kaksi vuorokautta kestävää vähäisemmäksi jäänyttä liikuntaa ja pikkuisen enemmän istumista: selkä pamahti pahasti jumiin. -Siis istuessa. Eli ei jatkoon. 

No, joskus samat päivittäiset liikkeet kaipaavat oheen jotain vaihtelua. Tässä muutamia liikkeitä jotka olen todennut toimiviksi erityisesti keskivartalon lihasten vahvistamisessa: 

Jalat suoriksi ja koukkuun

Jumppallo kannattaa asetella sen mukaan miten paljon haastetta liikkeeseen haluaa. Mitä lähempänä jalkateriä pallo on aloittaessa, sitä kuormittavampi liike on keski- ja ylävartalolle. Jos sinusta tuntuu että lihaskunto on vielä hakusessa (tämä ei ole synti), kannattaa asettaa pallo aluksi esimerkiksi säärien kohdalle. Mitä verkkaisempi tahti on liikettä tehdessä, sitä enemmän siitä saa irti. 




1. Aseta pallo sopivalle etäisyydelle polvista. 2. Vedä hitaasti jalkoja koukkuun. Yritä pitää selkä suorassa. 3. Suorista jalat ja toista liike. 

Pallo jaloista käsiin ja päinvastoin

Tässä liikkeessä on ripaus leikkimielisyyttä. Itse asiassa liike on napattu muistaakseni rytmisen voimistelun lihaskuntoharjoituksista. Todennäköisesti tämä siis on yleisessä käytössä. 





Lantionosto keskivartalolla tai pakaralihaksilla

Tämä liike vahvistaa mm. selkää ja syviä vatsalihaksia. Jos noston tekee parakalihaksilla, liika vahvistaa puolestaan ns. syviä pakaralihaksia jotka ovat olennainen tuki myös esimerkiksi selälle. Itse teen tavallisesti x määrän toistoja molemmilla tyyleillä. P.S Suorittelen tätä liikettä molemmilla tyyleillä erityisesti teille joilla ristiselkää säännöllisesti rikkoo rauhansopimusta.

Pitoa kylkilihkasiin

Huh, tässä on jo haastetta! Tämän liikkeen olen itsekin vasta ottanut käyttöön. Myönnän että tiukkaa tekee ja jatkuvasti meinaa keikahtaa. Tässäköön pysyttäköön niin pitkään kuin onnistuu. Allekirjoittanut vasta harjoittelee..


Tällaisia liikkeitä tällä kertaa. Mukavia treenihetkiä kaikille!

P.S Aliisan toilailuja ja kieron huumorintajun tuotoksia voit seuravata myös Instagramissa aliisa_85







sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Helppoa, edullista ja vegaanista: Tomaattinen pastakastike soijarouheesta

 Viikolla tuli jälleen tehtyä ruokaa. Vegaanista jälleen. Tämä oli puoliksi sattumaa, sillä parin ainesosan unohtaminen teki ruuasta vegaanista. Tällä kertaa vuorossa oli tomaattipohjainen pastakastike. Soijapalojen sijaan proteiinia kokonaisuuteen antoi soijarouhe. Alunperin tähän piti tulla parmesan -raastetta, mutta koska joku sen unohti kauppalistasta (minä kyllä juu), koko ruuasta tuli täysin vegaanista. 

Olen todennut vuosien mittaan kantapään kautta että soijatuotteet kannattaa kypsentää huolella. En voi yleistää tätä jokaisen kohdalle, mutta potentiaaliset vatsavaivat jäävät vähemmellä. Enkä siis ole ainoa. Alla olevaan ruokaohjeeseen voi halutessaan käyttää myös lihaa tai vaikkapa tonnikalaa. 

Soyappétit -soijarouhe: 500 g, hinta Prismassa 3,05 euroa. Määrällisesti riittää n. 3-4 ruokaan. 

Eli vaikkei soijatuotteissa (käsittääkseni) ole riskiä ruokamyrkytykseen samaan tapaan kuin esimerkiksi kanassa, kypsentämiseen kannattaa panostaa. Käytännössä tämä tarkoittaa samaa kypsennysaikaa kuin kana -ja lihatuotteilla, ehkä minuutin pari enemän. Mutta itse ruokaan..

vajaa 2 dl soijarouhetta liotettuna 

3 pientä paprikaa (tai 1-1,5 suurempaa)

1 iso sipuli (tai kaksi pientä)

(valkosipulia)

1 iso purkki paseerattua tomaattia (Rainbow täällä, laadukkaampikin käy)

tomaattipyreetä

1 purkki kaurakermaa

(Oliiveja)

suolaa 

mustapippuria

oreganoa/basilikaa tai molempia

1. Laita soijarouhe likoamaan (soijarouhe esim. kulhoon ja vettä kaksi kertaa niin paljon kuin soijarouhetta on) hyvissä ajoin. Kuuma vesi nopeuttaa soijarouheen pehmenemistä. 

2. Pilko kasvikset ja paista niitä tilkassa öljyä. Lisää soijarouhe. Mukaan saa tulla liotusvettä, sen avulla soijarouhe ei pala kiinni. Paista niin kauan kun kasvikset ovat vähän kypsyneet ja liotusneste haihtunut (n. 10 minuuttia) 

3. Lisää paistokseen suolaa ja musta pippuria

4. Lisää tomaattimurska, tomaattipyree ja kaurakerma

5. Lisää oliivit (paitsi jos inhoat niitä) ja loput mausteet. Lisää mausteita maun mukaan. 

Valmiin kastikkeen voit tarjota pastan kanssa. Itse käytin pitkästä aikaa kokojyväspagettia sotkemisen riskistä huolimatta. Vinkki: vähentääksesi ruokahävikkiä, voit lisätä kastikkeeseen ylijääneet spagetin/pastan (kannattaa keittää ylimääräistä) ja lämmittää ruuan seuraavana päivänä. Lopputuloksena on alla olevan kuvan kaltainen "italianpata". 


Mukavaa päivää kaikille!

P.S Mikäli haluatte lisätä parmesan -juustoraastetta tms., se on luonnollisesti sallittua. -Kunhan muistatte sellaista ostaa..


lauantai 24. heinäkuuta 2021

Millaisia vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä voisin kokeilla?

Nk. vaihtoehtolääketiede- ja hoitomenetelmät nousevat säännöllisesti otsikoihin: humpuukia vai ei. Kristittynä minun ehkä odotetaan näyttävän punaista valoa kaikelle vähänkin "henkimaailman väärälle puolelle" lipsahtaviin menetelmiin. Tosin tällainen ennakkoluuloinen oletus saattuu omien korvieni välistä. No, olen lapsesta asti ollut utelias nk. rajatiedon ja myöhemmällä iällä vaihtoehtoisten hoitomenetelmien suhteen. En oikeastaan edes ajattele uskonko vai en. Olen samaan aikaan skeptinen, utelias ja toisaalta yritän mielessäni miettiä miten moni menetelmä toimii. 

Tässä muutamia menetelmiä, suuntauksia yms. mitä vuosien mittaan olen enemmän tai vähemmän mielenkiinnolla katsonut. Ja pieni lisähuomautus: n ole yhteenkään tekstin hoitomenetelmistä tai muista asioista perehtynyt täydellisesti. Pahoittelen siis jos tekstiin on eksynyt virheellistä sisältöä. Mainittakoon vielä, että teksti on laadittu hieman pilke silmäkulmassa. 
 
Ayurveda
Näin anoreksian aiheuttamien kestovaivojen kanssa elävänä vatsa ja keho tahtovat protestoida ajoittain siinä määrin, että väkisinkin "parantavat" ruokavaliot ajoittain kiinnostavat. Toisaalta ikuisena suoritajana ja stressaajana myös väitteet näitä helpottavista itsehoitomenetelmistä herättävät huomion. Kyllä, tiedän että "parannus" pitäisi hakea omasta itsestään. En kuitenkaan liene ainoa jota ns. helpommat ratkaisut houkuttelevat. 

Ayurvedassa ajatuksena on aluksi oman kehotyypin löytäminen, minkä perusteella määräytyvät mm. ihanteellinen ruokavalio, liikunta ja elämäntyyli jos pidemmälle mennään. Kehotyypit määräytyvät suurimmaksi osaksi ulkoisten ja fyysisten ominaisuuksien perusteella. Itse en ole toistaiseksi vastannut selkeästi yhtäkään vaihtoehdoista. Rehellisyyden nimissä en ole jaksanut ottaa testejä erityisen tosissani. Myönnän että ne ovat suuremmaksi osaksi viihdettä hetkiin joina ei mukamas löytyisi järkevämpää tekemistä. 

Intiasta peräisin olevissa hoitomenetelmissä yhteistä on (mielestäni) suurimmaksi osaksi terveellinen ruokavalio ja liikuntamuodot. En ole joogassa saanut aikaiseksi mennä pintaa syvemmälle, mutta koen sen olevan keholleni hyväksi erityisesti silloin, kun viitsin keskittyä hengittämiseen. Mitä ayurvedan eri ruokasuosituksiin tulee, eivät ne ainakaan epäterveellisiltä vaikuta, mutta eivät toisaalta miltään "kitudieetti" -ravinnoltakaan. 

Ja se jossittelu: Jos todella menisin peräti ayurveda -lääkärin puheille, kokeilisinko tosissani minulle määrättyä ruokavaliota? Hmm, kyllä jos alan olla riittävän turhautunut mahdollisiin vaivoihin yms. Muussa tapauksessa tällainen aktiivisia ja itse tehtäviä toimenpiteitä vaativat hoidot voivat olla liikaa kaltaiselleni laiskuuteen taipuvaiselle ihmiselle. 

Reiki
Reiki-hoito on kiinnostanut jo pidempään, mutten ole saanut aikaiseksi kokeilla. Osasyynä saamattomuuden ohella lienee koronan aiheuttaman rajoitukset. Jos olen oikein käsittänyt, ihmisten suhtautuminen reikiin menee todellakin laidasta laitaan: auttaa, tekee hyvää, täyttä humpuukia ja luonnollisesti myös antautumista pahoille hengille. Uskontoni vuoksi minun kai pitäisi ajatella kahden viimeisen väittämän mukaisesti, mutta en allekirjoita kumpaakaan. 

En sano sen enempää "kyllä" enkä "ei" ajatukselle ns. hyvän energian siirtämisestä. Lääketieteen näkökulmasta hyvä olo voisi syntyä vaikkapa oikeanlaisen kosketuksen seurauksena syntyneistä mielihyvähormoneista. Tosin aina fyysistä kosketusta ei ole, vaan "parantaja" pitää käsiään pienen matkan päässä. Kyllä, tietoni perustuvat Youtube -videoihin. Ja lähteen luotettavuus oli..? 

Toisaalta.. ehkä käsite "energia" ei itämaisessa lääketieteessä ja hoitomenetelmissä ole aivan identtinen länsimaisen, pääasiassa fysiikkaan nojaavan käsitteen rinnalla? Jos lopputuloksena on stressin väheneminen ja hyvä olo, ehkä tulokset menevät analyysien edelle?

Mitä odottaisin? Todennäköisesti jonkinlaista fyysistä ja hyvällä onnella henkistä euforiaa. Ehkä hakisin reikistä myös keinoja stressinhallintaan sekä keinoja välttää stressiä ja turhaa murehtimista. Fyysisellä tasolla erityisesti voisin myös kaivata tukea palautumiseen. 

Vyöhyketerapia
Vyöhyketerapiasta olen kuullut pääasiassa positiivista palautetta. Jostain syystä olen aina hieman sivuuttanut ajatuksen kokeilla vyöhyketerapiaa, mutta toisaalta luulen että voisin hyötyä siitä. Olen hieman kahden vaihella uskonko vyöhyketerapian vaikutuksista esimerkiksi maksan, munuaisten tai vaikkapa suoliston toimintaan. No, jos joku on kokenut hoidon vaikuttavan näihin (positiivisesti), en myöskään kiellä hänen kokemustaan. 

Taas kerran hakisin vyöhyketerapiasta jotain mikä rentouttaisin kehon ja mielen. Toisaalta hoito kiinnostaisi siinäkin mielessä, josko siitä olisi apua kremppojen aiheuttamiin kipuihin. 

Horoskoopit, tarot..
Nämä kaksi lisäsin listaan hieman pilke silmäkulmassa. Voin rehellisesti myöntää edustavani sitä perinteisintä kohdeyleisöä: Uskon hyvinkin mielelläni horoskooppimerkkini tai edustamani auran vahvuuksiin. Heikkoudet.. ne menevät huuhaan puolelle vaikka olisivatkin totta. Ehkä hetkinä joina olen täydellisen eksyksissä ja käteen sattuu jotain näihin liittyvää materiaalia, kenties kiinnostus yllättäen kasvaa. 

Myönnän että omaan skorpionille ja kiinalaisen horoskoopin härälle ominaisia piirteitä. Yleensä juuri tällaiset herättävät kiinnostuksen. Onko se sattumaa vai ei.. vaikea sanoa. Toisaalta yhdistän tähtimerkkeihin perustuvat horoskoopit usein iltapäivä- tai naistenlehtien loppuosaan. Tavallisesti "ennustus" on sen verran suurpiiteinen, että toteutumisen todennäköisyys on suuri. Esim. "Tulet kohtaamaan tummahiuksisen henkilön." Kyllä varmasti! Mennessäni kauppaan saatan kohdata vaikka useammankin! Tai jos katson peiliin. 

Tarot on jäänyt paljolti taka-alalle, vaikka pienimuotoinen kiinnostus ajoittain herää. Kiinnostuksen latistaa se, etten tajua aiheesta yhtikäs mitään. Se vähä mitä pintaa raapaisevan tason tiedoista sain tolkkua, tulkinta menee enemmän tai vähemmän intuition mukana. Päädyn samaan kuin horoskooppien lukemisessa: Pienenä viihteenä ja ns. uteliaisuudesta voisin antaa tehdä itselleni tarot-tulkinnan. 

Tätä aluetta saattaa hieman pilata varhaisteinivuosien kauhuelokuvien suuri kausi. Ts. mieleeni tällaisista nousevat 90-luvun kauhuelokuvat. Siis teineille suunnatut kuten Noitapiiri. Todennäköisesti uskoisin tarot -ennustusta samaan tapaan kuin horoskooppejakin: uskon kaikkeen misssä minua kehutaan..

Pohdintaa
Tekstiin oli napattu vähänlaisesti aiheita, ja viimeinen oli jo huumorilla mukana. Tästä jäi pois mm. kalevalainen jäsenkorjaus, akupunktio, intialainen päähieronta, lymfahieronta/terapia ja varmasti kymmeniä muita. Olen sen verran aloittelija etten ole saanut aikaiseksi kategorioida esille ottamiani esimerkkejä erityisen huolella. Kriteeri on lähinnä luokkaa: Ei löydy alueeni terveydenhuollosta. 

Vyöhyketerapia lienee esimerkeistä sellainen jota voisi olla "järkevää" kokeilla. Reiki taas.. ehkä? Jos mahdollisuus tulee tai sitä tarjotaan? Horoskooppien suhteen laiskuus yllättää. Toki ns. "oikea" astrologia on hieman erilaista kuin viihdehoroskoopit. -Vaikka viihteenä taidan ne ottaa vakavuudesta huolimatta. Paitsi jos merkkiäni kritisoidaan. Itse asiassa.. joskus tuntuu siltä että horoskooppimerkkini on luokiteltu pahimmaksi. Ehkä siksi motivaationi perehtyä aiheeseen on matala. Ellei kyse sitten ole kehuista. 

Jos ns. urheiluhieronta/klassinen hieronta määritellään vaihtoehtoiseksi hoitomenetelmäksi, siitä sentään on kokemusta. Olen tosin ollut hierottavana paljon vähemmän kuin olisi tarpeen. Pakko myöntää että olen itse ollut hierojan roolissa enemmän.. kieltämättä sen taidon oppiminen kiinnostaisi. Kouluttautuisinko.. no en juuri nyt! 

Seuraava kysymys antaa tilaa astua hetkeksi "järkevyydestä": Millaisia vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä olette kokeilleet? Jos saisitte kaksi ilmaista kokeilua johonkin vaihtoehtoiseen hoitomenetelmään, minkä tai mitkä valitsisitte? 


keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Selän "ääriliikkeet": Ovatko ne aiheuttaneet ongelmia?

 Olen välillä saanut uteliaisuuden ja kauhistuneisuuden sekaisia kysymyksiä selän ääriliikkeistä: Eikö satu? Eikö ole vaarallista? Eikö lajissa (contortion) ole kovat riskit vaurioittaa selkää? Mielestäni kysymykset ovat täysin ymmärrettäviä, itse miettisin varmasti samaa. Aivan tyhjentävää vastausta en ole valmis antamaan, sillä jokaisen keho on omanlaisensa rakennetta myöten. Entä tuleeko minulle kremppoja, kipuja ym. mukavaa? -Kyllä! Mutta ei ehkä odotetulla tavalla..

Contortion eli selän ääritaivutukset

Contortion lienee peräisin rytmisestä voimistelusta. Siinä lajissa jokainen raaja ja kehonosa tuntuu kääntyvän nelinkertaisesti yli odotetun. Myönnän että kyseinen laji on sen näkemisestä lähtien kiinnostanut. Lajin harrastaminen on vain ollut mahdotonta. Vaikka kuvat joissa selkäni on kohtuullisella mutkalla näyttävät hurjilta, taustalla on paljon monipuolista harjoittelua.



Ei, harjoittelu ei ole 100%:sen kivutonta. Jokaiselle lajista kiinnostuneelle tai ylipäänsä notkeutta harjoitteleville kehotan tutustumaan kipuun: opetelkaa erottamaan asiaan kuuluva ja vääränlainen kipu toisistaan. Itse nämä opin kantapään kautta, mutta nykyään hahmotan lähes aina millainen kipu on vääränlaista: vihlova ja jatkuva, yleensä pahenee jos ei varo. Yleensäkin vihlova kipu on minulle ns. punainen valo: stop.  

Turvallisuuden varmistaakseni näiden asioiden on oltava kunnossa: 

- Riittävä lämmittely 

- Taivutukset toistetaan useaan kertaan ja lisätään asteittein sen mukaan mikä itsestään menee

- Riittävän hyvä lihaskunto

- Rajoja koputellaan varoen, mutta mitään EI tehdä väkisin

- Jos liike tuntuu pahalta, sitä ei tehdä vaikkei taivutus yltäisi "normaalillle" tasolle

En ole vuosiin asettanut pakollisia tavoitteita taivutuksissa. Kyllä, "needle" olisi hienoa saada onnistumaan. Mutta jos kehoni asettuu vastarintaan, se taso riittää hyvin mihin olen yltänyt. Olen pienen ikäni aikana nähnyt miten pitkään pahoista revähdyksistä toipuminen kestää ja testannut samaa nilkan kanssa. Mikään ääriliike (ei fyysinen eikä poliittinen) ole sen arvoista. 



Kuten mainittua tuli, nykyistenkin taivutusten eteen on tehnyt töitä: päivittäinen harjoittelu monen vuoden ajan. Kyllä, selkärankani on luonnostaan melko taipuisa mikä osaltaan auttaa. Mutta mikään kiire ei ole. Jos liikerata laajetakseen, se saa tapahtua kehoni määräämään tahtiin. 

Krempat: selkä ja olkapää

Kyllä, satunaisen säännöllisesti selkäni oikuttelee. Ei, ei sillä tavalla kuin luulisi. Itse asiassa mitä aktiivisemmin liikun ja teen esim. siltoja, biellman -asentoa sekä muita aktiivista lihastyötä vaativia asentoja, sitä paremmassa kunnossa selkäni on. Näihin yhdistyy luonnollisesti myös päivittäinen lihaskunnon harjoittaminen. 

Selkä on pitkästä aikaa pahasti jumissa. Tosin ei muista milloin olisin seissyt yhtä ryhdikkäästi kuin brittisotilas. Mitä tapahtui? Olin parina päivänä joutunut istumaan keskimäärästä enemmän ja liikunta oli jäänyt todella vähäiseksi. Kolmentena päivänä autossa istuessa ristiselkä napsahti kerralla kipeäksi. Taaksepäin selkää voi taivutella vaikka miten, mutta eteenpäin ei. Seuraavat pari päivää liikerata pysyy pienempänä mutta itse joudun pysyttelemään liikkeessä. 

Taustalla on vanha vaiva joka ajoittain nostaa päätään. Yleensä juuri hetkinä joina selkälihaksen aktivoiminen jää vähäiseksi. Päivittäinen jooga -ja keskivartalotreeni eivätä siis todellakaan ole mitään "sikspäkin" ylläpitoharjoituksia. Juuri nuo liikkeet ja mahdollisimman vähäinen istuminen pitävät kivut poissa. 



Olkapää on ainoa joka välillä ottaa nokkiinsa notkeusharjoittelun kanssa. Taustalla on sekä rakenteellinen ongelma että huolimaton lämmittely. Olkapäitäni ei ole kuvattu, mutta nivelet ovat todella yliliikkuvat. Ei siinä mitään, mutta lihakset täytyisi pitää riittävän vahvoina. Viime aikoina olen jättänyt olkapäiden jumppaamisen vähemmälle ja sehän kostautui. Ihme kyllä, kertaakaan kumpikaan olkapää ei ole mennyt sijoiltaan. Koputan puuta.. 

Tulevat vuodet

Terve keho ei ole itsestääselvyys. Lisäksi iän myötä krempoilla on taipumus lisääntyä. Tämä on vain hyväksyttävä ja muokattava harjoittelua kehon toiveiden mukaisesti. Onneksi näin liikkuvuutta voi parantaa ja kehon toimivuus saa jatkoaikaa. -Ei toki aina. Joskus keho vain pettää, teit mitä tahansa oikein tai väärin. Osalla taas kestää vaikka samainen elämäntyyli olisi rikkonut jonkun toisen kehon 20 vuotta aiemmin. No, reiluutta ei ehkä kannata miettiä liikaa. Jokaisen on vain opittava tuntemaan kehonsa ja siten varomaan sekä yli- että alisuoriutumista. Kumpikaan ei ole hyväksi. 



Toki esimerkiksi luistelun jatkaminen mietityttää, mutta enemmän jo koronatilanteen näkökulmasta. Vaikka tuollainen "puoliextreme" -liikunta on ns. oma juttuni, tarpeen vaatiessa olen kiitollinen jos voin vaikkapa kävellä, hölkätä ja uida. Tai edes liikkua johonkin suuntaan. Ja vaikken voisi, varmasti jostain henkisestä varastosta löytyy aina jokin salainen voimavarakätkö. 

Oma asenteeni asteittain enemmän prakaavaan kehooni on hyväksyvät samaan tapaan kuin vanhemiseen ylipäänsä. Se vain on osa elämää. Biologianopettajani luonnehti asiaa mielestäni onnistuneesti: Luolaihmiset elivät vähän päälle 30-vuotiaiksi. Keholla on "parasta ennen" -aika. Aika monilla yli 35-vuotiailla alkaa ilmetä erilaisia vaivoja jotka lisääntyvät iän myötä. Päiväys on mennyt yli. 

Koska ihanteellinen kehon käyttöaika on ylittynyt, kehon kremppoja pitää vain sietää, hoitaa ja pyrkiä ehkäisemään niitä. Sekin on osa elämää. Joskus tulee päivä kun selän taivuttelu loppuu. Se ei haittaa, siinä vaiheessa kiitän kehoani sen osallistumisesta rajojen koputteluun. 




maanantai 19. heinäkuuta 2021

Ennen käytin alkoholia vähän. Nyt vielä vähemmän.

 Olen ajoittain kirjoittanut ajatuksiani alkoholista ja omasta alkoholin kulutuksesta. Määrät ovat vuosien saatossa pienentyneet paristakin eri syystä. Tulevassa tekstissä kerron astetta rehellisemmin mitkä asiat ovat vähentäneet liuottimien kulauttelua.  Jo etukäteen toivon teiltä jotka minut henkilökohtaisesti tunnette että ette tuo julkisuuteen nimiä tai muitakaan tietoja. 

(Mielen)Terveydelliset syyt

Epileptikkona (vaikkakin hyväkuntoisena) olen katsonut parhaaksi rajoittaa alkoholin käyttöä. Alkuaikoina suurin osa kohtauksista liittyi alkoholin käyttöön, toisaalta myös siihen yhdistettyyn syömättömyyteen. Nykyään melko aktiivisena ja liikuntaa harrastavana ihmisenä koen alkoholin myös heikentävän suorituskykyä. Kyseessä ei tosin liene pelkkä kokemustieto. 

Nuorempana oli myös altis masennukselle ja mielialojen vaihtelulle. Alkoholi pahensi näitä molempia. Erityisesti laskuhumalassa syvimmätkin demonit pyrkivät pintaan. Oli ilmiö miten yleinen tahansa, en pitänyt siitä olotilasta. -Enkä Eppu Normaalin kappaleista jotka karaokepaikoissa selkeästi ajoittuivat ei niin taitavien laulajien laskuhumalaan. Edelleen miellän kyseisen kaverin kappaleet "laskuhumalamusiikiksi". 

En myöskään enää jaksa uskoa alkoholin parantavaan, saati sitten rentouttavaan vaikutukseen ainakaan omalla kohdallani. En kuulu ihmisiin joille alkoholi ei 100%:sesti sovi. 1-2 annosta on ollut kohdallani raja. Sen jälkeen vatsa kääntyy nurinpäin tai mieli alkaa mennä synkälle alueelle. 

Kahdesti alkoholiongelmaisen kumppanina

Mietin pitkään tämän kertomista. Kyseessä on kuitenkin ehkä painavin tekijä. Olen viimeisen kahdeksan vuoden ajan seurannut alkoholin ongelmakäyttöä: ns. aitoa alkoholismia ja holtitonta käyttöä. Oma juomiseni väheni näinä vuosina. Sen ohella mitä itse koin puolison roolissa, tuntui pahalta katsoa mitä alkoholi tekee ihmisillä väärin käytettynä. Myös läheiset sairastuvat (nk. läheisriippuvuus) vaikka eivät joisi. 

En juo toistaiseksi edes viikonloppuisin

Tämä osittain liittyy edelliseen. Mietin pitkään miksi oikeastaan otin sen "lauantaisiiderin". Joku voi kummastella miksi miettiä tuollaisia määriä. Minulle se oli totuttu tapa jota perustelin eläväni muuten liian kontroilua elämää: ei herkkuja, liikuntaa reilusti jne. Näin jälkeenpäin se taisi olla jämähtänyt tapa "seuraksi ottamisesta". Ei sillä ettenkö olisi tykännyt. Viinit ovat minulle turhan vahvoja, mutta esimerkiksi kuivasta/puolikuivasta valkoviinistä jopa pidän. 

Meinasin kirjoittaa "en enää juo...". Päädyin sanaan "toistaiseksi". En ole suunnittelemassa suurkuluttajan uran aloittamista. En vain pidä liian jyrkistä päätöksistä. Ehkä sellaisten välttäminen juontaa juurensa anoreksia-ajan ehdottomuuteen. Sama pätee vegaaniruokaan: En ole vegaani, mutta yli puolet siitä mitä syön on kasviperäistä. Alkoholin suhteen olen tajunnut ettei minun ole pakko juoda. Koska hehkuttaa täytyy, kuluneen neljän viikon aikana kulutus on ollut luokkaa puoli annosta likööriä erään merkkipäivän kunniaksi. Jotenkin tällainen ajattelu sopii minulle: Ei ole pakko. 

Alkoholi vie minusta terän 

Vaikka annosmäärä on ollut pieni sen jäämistä pois, siitäkin luopuminen on saanut katsomaan alkoholin vaikutusta uudella tavalla. En koe että alkoholi todellisuudessa rentouttaisi tai vapauttaisi. Se vain turruttaa. Tämä saattaa ilmetä estojen vähenemisena, hihityksenä yms. Todellisuudessa se mikä mieltä painaa ei katoa, se vain menee kaiken muun ohella sumuiseksi. Päälimmäinen tunne korostuu. Sen sijaan koen että ne oikeat ihmiset, aktiviteetit ja kyky käsitellä asioita vapauttavat ja rentouttavat. -Ja mahdollisuus avoimuuteen. 

Nuorempana uskoin pienen määrän alkoholin vapauttavan ajatukset ja saavan luovuuden esiin. Näin jälkeenpäin olen eri mieltä nuoremman itseni kanssa. Kyllä, ajatuksia ja luovuutta pulpahtaa pintaan. Niistä ei vain synny yhtäkään eheää kokonaisuutta. Sen sijaan samainen vapauden ja luovuuden tila ilman alkoholia luo enemmän valmiita kokonaisuuksia. Lieneekö taustalla myös parempi keskittyminen...

Voisi sanoa että alkoholi viilaa pehmeiksi jokaisen minussa olevan särmän joiden tarkoitus oli antaa ryhtiä ja pitää koossa. Koen myös että alkoholin viemä skarppius vie minusta sen terän, joka on merkittävä tekijä uskottavuutta ja toisaalta itsenäisyyttä. Ja se karu fakta: humalatila tekee ihmisestä vähemmän uskottavan. Pienenä itseironiana voisin todeta, että tästä syystä minun on parempi olla selvänä, sillä uskottavuuteni on silloinkin jatkuvasti koetuksella. 

Pohdintaa

Vaikka oma kriittisyyteni alkoholia kohtaan on noussut, pyrkimykseni ei ole syyllistää ketään. -Etenkään ns. fiksusti juovia. Joskus jopa harmittelen sitä, miten vuodet ovat muokanneet asennettani tuohon fiksuun juomiseen niin negatiiviseen suuntaan. Ja sainhan ajoittain kehuja kyvystä rentoutua ja "heittää vapaalle". Yleensä kehuja oli itse vähintään runsaasti alkoholia käyttävä. Ehkä osa todella rentoutuu. 

Elämä alkoholiongelmaisen/alkoholistin läheisenä muokkaa myös paljon omia ajatuksia alkoholista. Itse en halua valita mitään ääripäätä. En myöskään voi hävittää ympäristöstäni asioita jotka saavat niskakarvat pystyyn. On vain opeteltava suhtautumaan niihin neutraalisti. Sama periaate oli anoreksiasta toipuessa: en voi lopun ikääni oireilla jokaisesta sanasta, äänensävystä, nähdystä ruuasta tms. 

Tämä "minun ei ole pakko ottaa" -ajattelu on toiminut hyvin. Se on auttanut vastaamaan kysymykseen "miksi otan" erityisesti hetkinä joina limut ja kivennäisvesi olisivat maistuneet paremmin. Rehellisyyden nimissä mitään suuria taloudellisia tai terveydellisiä muutoksia tämä uusi vähennys ei ole tuonut. Enemmän vapauden olla ottamatta edes vähän. Minusta ei myöskään tullut "parempi ihminen". Mutta kuten mainituksi tuli, vapaampi kylläkin. 

Oletko sinä päätynyt vähentämään alkoholin käyttöä? Millaisia muutoksia se on saanut aikaan?

lauantai 17. heinäkuuta 2021

Helppoa, edullista ja vegaanista: soijapalakastike texmex-mausteilla!

 No niin, ruokavinkeistä en tänne ole hetkeen kirjoitellut. Blogiani pidempään seuranneet ovat ehkä huomanneet, että luonnehdin lähes joka kerta ruokia sanoilla "helppo" ja "edullinen". Ajoittain sana "vegaani" sujahtaa myös joukkoon. Itse olen edelleen melkein sekasyöjä, mutta suosin vegaanista ruokaa. Eli kasvisruuan ohella ruokavaliooni kuuluvat tietyt maitotuotteet, kananmuna, kala ja kana. 

Erityisesti kasviperäiset maitojuomat yms. ovat korvanneet ns. tavallisen maidon. Taustalla on vatsani mielipide asiasta, ei omani. No, kahvin ja mustan teen kanssa olen alkanut pitää kauramaidosta enemmän kuin tavallisesta. Maidosta valmistetut jogurtit, rahkat ja juusto sen sijaan ovat pysyneet. 

Tänä kesänä innostuin pitkästä aikaa käyttämään myös soijaa ruuanvalmistuksessa. Soijapalat ovatkin osoittautuneet oikein toimivaksi raaka-aineeksi. Luvassa on siis helppo, edullinen ja vegaaninen tacomausteella maustettu soipalakastike. 

Soijapaloja n. muutama nyrkillinen (silmämääräisesti saman verran kuin kanapakkauksessa on kanaa) liotettuna vähintään pari tuntia

Öljyä tai juoksevaa margariinia paistamiseen

1-2 sipulia (ei pakollinen)

1 suuri paprika (tai kaksi pienempää)/ muita kasviksia

(oliiveja)

n. puoli pussia tacomaustetta (valmis mausteseos)

n. 2 rkl/ sopiva nokare tomaattipyreetä

suolaa ja mustapippuria soijapalojen maustamiseen

2 prk kaurakermaa (Täällä surullisen kuuluisa Rainbow)

1. Liota soijapaloja vedessä vähintään pari tuntia tai yön yli. Vettä on oltava niin paljon, että soijapalat pehmenevät. Kaada vesi pois ja "purista" soijapaloista liika vesi pois. Tuossa ei ole koiranruokaa.. 

2. Pilko kasvikset  

3. Kuumenna rasva korkeareunaisella pannulla. Paista soijapaloja n. 10 minuuttia/ niin kauan, että ne eivät paistinlastalla painettaessa tunnu liian sitkeiltä. Lisää sekaan suolaa, mustapippuria ja lopuksi tacomauste. 

4. Lisää kasvikset, paista niitä kunnes ne hieman pehmenevät. (tai mistä kypsyysasteesta itse pidät)


5. Lisää joukkoon kaurakerma ja tomaattipyree (ja oliivit)

6. Lisää suolaa ja mustapippuria oman maun mukaan, tarjoile esim. riisin, perunoiden tai nuudeleiden kanssa. 



Tuon tacomausteen toimivuus tuli itselleni hieman yllätyksenä, mutta mukavaa kun löytyi jotain uutta. Siis omaan menuun. Nuudeleiden kanssa tähän ruokaan tulee texmex -mausteesta huolimatta ripaus itämaisuutta, miksi itse olen tykännyt syödä tätä puikoilla. No joo, ne viimeiset nokareet ja kastike ovat jotain mihin tarvitsen lusikkaa. Ehkä tässäkin kehittyy..

Oliiveista tällaisessa ruuassa voidaan olla montaa mieltä, siksi ne ovat suluissa. Itse laitoin niitä joukkoon lähinnä siksi, että jämät purkista saisi menemään. Itse asiassa hyvin sopivat joukkoon! Miksi sipuli ei ole pakollinen? -Koska ostetut sipulit sisälsivät liikaa yllätyksiä ja jäivät siksi pois. Maailma ei kaatunut. 

Vaikka otsikossa ja aineksissa sana "vegaaninen" on ehkä huomiota kiinnitävin tekijä edullisen ohella, olen samaista kastiketta valmistanut kanasuikaleista ja hyvin toimi. En tuomitse jos kaurakerman vaihtaa maidosta valmistettuun kermaan. Itse olen vain tykästynyt kaurakermaan ja tuntuu toimivan hyvin. 

Tältä erää mukavaa päivää kaikille! 


torstai 15. heinäkuuta 2021

Pääpainona "tee se itse": Näin säästän rahaa ilman luopumista

Olen ajoittain fanaattinen säästäjä. -Ainakin osan mielestä. Minulla ei ole suoranaista säästämisen kohdetta. Ehkä pahan päivän varalle, ehkä hetkiin joina haluan itselleni tai muille jotain. Toisaalta en kaipaa ympärilleni paljoa tavaraa tai jääkaappiin ruokatarvikkeita joita en tarvitse. Tietenkin on ns. kiinteitä menoja kuten asumiseen ja kulkemiseen liittyvät menot. Muita menoja ovat sähkö, vesi sekä puhelin ja Internet. Edelleen uskon että ruoka-ja taloustarvikkeissa voi säästää hyvinkin paljon. Tulevan syksyn ajatukset eivät liioin eroa aiemmista, mutta ehkä pieniä uusia yrityksiä tulee mukaan. 

Sähkö ja vesi
Sähkön ja veden kulutuksessa pidän kiinni ns. maalaisjärjestä. Laitteita ei esim. pidetä turhaan päällä. Tosin radiota tai äänikirjaa tykkään kuunnella myös "taustalla". Ruuanlaitossa yritän käyttää uunia edes hieman rajallisesti, mutta mitään tiukkoja sääntöjä ei ole. Vedenkeiton on osoittautunut käteväksi nopeuttamaan veden keittämistä. Ja sitten tuo 80-luvun ihmelaite: mikroaaltouuni. En ole perustanut mikrossa valmistettavista ruuista. Puuro on kiiretilanteissa poikkeus. Tai kun laiskuus yllättää. Itse tehtyjä valmiita ruokia en mielelläni lämmitä liedellä tai uunissa sähkön kulutuksen vuoksi. 

Puhelimen ja tietokoneen akkuja yritän hieman säästää suuren käyttömäärän välttämisen ohella (onnistuu vaihtelevasti) pitämällä mm. näytön kirkkautta pienemmällä. Tämä näyttää säästävän akkua ja on muutenkin miellyttävämpi silmille. Klo: 20-21 aikaan molemmissa laitteissa menee ns. yövalo päälle. Tietokonetta käytän todella harvoin noihin aikoihin, mutta puhelimessa näyttö pimenee tuntuvasti. 

Veden kulutuksessa olen jo lapsena tottunut välttämään turhaa kulutusta. Tosin lapsena ja erityisesti teininä olin varmasti raivostuttava koulutettava, niinä aikoina kun suihkussa viihtyy neljä kertaa muuta väkeä pidempään. Nykyään yritän olla vikkelä. Tosi erityisesti talvella kun kroppa tahtoo kylmettyä, nopea visiitti lämpimässä suihkussa on suorastaan masentavaa. Aivan ennätyslukemiin ei tämän ristiselkään asti yltävän tukan pesemisessä pääse. Tai ainakaan vielä en ole onnistunut sellaisessa. Sen sijaan jälkien siivoamiseen kulutan tuplasti sen ajan minkä suihkussa säästän. Hei, aina pitää kompensoida!

Ruokahävikki minimiin
Minä en vaan halua heittää ruokaa pois. Inhoan sitä jos ruokaa unohtuu jääkaappiin ja pääsee pilaantumaan. Tästä syystä en halua ostaa ns. turhaa ruokaa minkä menekistä en ole varma. Toki joskus voi kokeilla jotain uutta, mutta yleisesti teen ostokseni tylsästi listan mukaan. Yleensä varaan pakkaseen esimerkiksi kasviksia, joilla voi "täyttää" tai jatkaa edellistä ruokaa josta jäljellä on puoli annosta. 

Tavallinen kaavani on aloittaa esimerkiksi kasvikkeen ja lisukkeen valmistamisella. Seuraavaksi ne yhdistetään ja jos lopuksi jää vatsan täyttymiseen liian pieni annos, lisään joukkoon jotain millä loputkin ruuat saa menemään. Smoothie on myös kätevä keino saada kaikki siihen sopivat ainekset käyttöön. Alla olevassa yhdistelmässä pelastettiin mm. omenat joita sellaisenaan ei tehnyt mieli, makuuni liian kypsät banaanit, muutama pala pakastepinaattia, mintunlehdet jotka olisivat nahistuneet ja se viimeinen yksinkertainen pala inkivääriä. Lopputuloksen väri oli kylläkin hirveä. Maku sen sijaan hyvä!



 
Teen suuren osan ruuista itse
Kuten vuosien on ilmennyt, harrastan melko yksinkertaista arkiruokaa. Tällä hetkellä linja on notkahtanut vegaanisempaan suuntaan, mutta edelleen myös kala ja kana kuuluvat ruokavaliooni. Erityisesti soijapalat ovat kesän aikana olleet kovassa käytössä. Prismassa pussin hinta oli huimat 3 euroa ja 5 senttiä. Pakkauksesta riittä kolmeen suurempaan ateriaan. 




Toki soijassa kysymykset ekologisuudesta tulevat vastaan. Mitähän siihen toteaisi.. Kohtuus kaikessa? Jos menu sisältää säännöllisesti muitakin raaka-aineita, ehkä soijan käytön saa vielä anteeksi. Toisaalta tuote on riittoisa, muovin osuus pieni ja säilyvyys hyvä. Esimerkiksi soijapaloista tehty kasvispitoinen kastike riitti melkein kolmeksi päiväksi. Viimeisenä päivänä oli hieman täydennettävä. 

Sämpylöitä tulee edelleen tehtyä itse säännöllisesti. Itse käytän melko yksinkertaisia raaka-aineita: vehnäjauhoja, kaurahiutaleita sekä erilaisia leseitä. Mukaan raastan usein porkkanaa, punajuurta tai jopa lanttua. Myös pinaatti sopii hyvin joukkoon. Punajuuren kanssa on vain hieman varottava nestemäärän vuoksi. 

Ns. halvin leipä ei sekään ole mitään erityisen kallista. Itse tehdyt sämpylät nyt vain sattuvat kelpaamaan hyvin. Toisaalta.. ottaen huomioon kuinka sämpylöitä saa leipomalla itse, määrä taitaa peitota halvimmankin leivän. Alla olevan kuvan sämpylöihin on lisätty pinaattia.




Todennäköisestiä alan myös valmistaa viiliä syksymmällä itse. Hintaero ei ole huima, joten en tiedä onko valmistus säästämisen kannalta merkittävä vaihtoehto. Ja totta puhuen viilin valmistuksessa on oma hupinsa. Kiitos homman yksinkertaisuuden!

Alkoholin käyttö taas laskusuunnassa..
Keväällä sattui ja tapahtui.. joskus mietin kertoisinko täällä tarkemmin. Mietin asiaa. No, tapahtumat ja kokemukset johtivat siihen, että jo valmiiksi kohtuukäytön alapuolelle tipahtanut alkoholin käyttöni laski jälleen. Itse asiassa nyt ei ole tullut otettua.. muutamaan viikkoon? Hyvä on, yksi (siis puoli annosta) likööriä jälkiruokana tarjottuna. Mutta pitkään tapana ollut "lauantaisiideri" on jäänyt sekin pois. 

Kuten paljastuksesta ilmeni, aivan nollalinjalla ei mennä. Taustalla ei ole terveydellisiä tai ideologisia tekijöitä. Olen vain todennut pärjääväni ilmankin. Mitään raittiuslupausta en ole tehnyt, voin ottaa alkoholisia ja tilanteeseen sopii. Nyt ei vaan ole tehnyt mieli. Säästämisen kannalta omalla kohdallani erot näkyvät lähinnä vuositasolla. Säästämistä sekin? Rehellisyyden nimissä en käsitä miten porukka voi istuskella terassilla siemailemassa ylipäänsä alkoholipitoisia juomia näillä helteillä!

Mutta mikäli alkoholia tulee otettua edelleen kohtuumääriä mutta esimerkiksi 2-3 annossa viikonlopun aikana, jo määrän puolittaminenkin vaikuttaa osaltaan menoihin. Kuten omallakin kohdalla totesin, kyseen ei tarvitse olla pysyvästä absolutismista. Itse olen tykännyt tästä pienestä muutoksesta. Omalla kohdallani alkoholi heikentää mm. unenlaatua ja muutenkin laskee skarppiutta ja seuraavan päivän toimintakykyä. -Siis mainitutkin määrä. Hyödyistä en tiedä, mutta haittaa tästä muutoksesta tuskin on. 

Kosmetiikka ja hiukset
Vaikka olen lievästi koukussa ihonhoitotuotteisiin ja myönnän olevani edelleen aiheesta kiinnostunut, en (mielestäni) käytä siihen paljoa rahaa. Tässä auttaa tylsä skeptisyyteni: en vaan osaa uskoa aivan kaikkeen. Sen sijaan arvostan edullisia mutta laadukkaita perustuotteita. Edelleen tärkein anti-age -tuotteeni on aurinkovoide. Okei, ehkä myös Bellavita. 



Kuten yllä olevasta kuvasta ilmenee, hiusten suhteen pitään suurimmaksi osaksi DIY-linjaa. Olen tosin harknnut testaavani syksyllä paikallista ekokampaamoa. Mutta tosiaan.. olen vuosia hoitanut itse värjäykset, kampaukset ja jopa tukan leikkaamisen. En tosin ole vuosiin värjännyt tukkaani, sillä oma väri on tuntunut kivalta. Nyt mietin riittääkö kärvällisyys kasvivärien tai jopa hennan laittamiseen. Jälkimmäinen ei ole erityisen tyyristä, työlästä ja raivostuttavaa sen sijaan kyllä. 

Harrastukset
Erityisesti liikuntaharrastuksissa painopiste on itsenäisessä harjoittelussa ja toisaalta myös riippumattomuudessa harjoitustiloista. Jääharjoittelun suhteen tämä ei oikein onnistu, muussa kyllä. Oikeastaan riittävä tila on ainoa pakollinen asia. Minulla on käytössäni jokunen kotikäyttöön soveltuva väline, muuten kehonpaino ja venyttelyyn käytettävät tasot ovat riittäneet. 

Ensisijainen syy hyödyntää erilaisia harjoittelupaikkoja ei liity säästämiseen. Olen havainnut että moni (minä myös) tulee herkästi riippuvaiseksi nimenomaan yhdenlaisesta harjoittelupaikasta vaikka sama onnistuisi yhtä hyvin muuallakin. Selkein esimerkki tästä voisi olla kehonpainoharjoittelu kuntosaliolosuhteissa ja nurmikolla. 

Harjoitteet joissa apuväleitä ei tarvita, onnistuvat yhtä hyvin (sään salliessa) myös ulkosalla. Ns. oikea nurmikko takaa sen verran hyvän kitkan ja alustana pehmeä. Jostain syystä moni silti vierastaa ajatusta. Hygienia ei mielestäni ole järjellinen selitys. Perustelu: kuinka monet likaiset kädet ja hikiset raajat ovat koskettaneet kuntosalin lattiaa tai mattoa? 

Monia liikkeitä voi myös harjoitella ihan ns. kotioloissa. Usein ne mielekkäät harjoittelupaikat löytyvät vahingossa. Itse totesin aikoinaan viihtyväni mainiosti pehmeällä matolla. Tämä sopii loistavasti niin keskivartalotreenin kuin venyttelyn alustaksi. Alla oleva kuva on osa contortion -harjoittelua. 

Lopuksi
Itsekin ajatuksian silmäillen totean ettei suuria muuksia säästötaktiikoissa näytä olevan. Moneen "toimenpiteeseen" näyttäisi sisältyvän muitakin etuja, jolloin säästäminen tulee positiivisena sivutuotteena. Esimerkiksi sähkön säästämisellä helpottaa sekin, etten pidä liian suuresta ärsykemäärästä. Tällöin esimerkiksi taustalla päällä oleva televisio lähinnä ärsyttää. Musiikki, uutiset ja äänikirjat ovat sen sijaan mukava lisä esimerkiksi ruokaa laittaessa. Veden kulutusta olen seurannut vaistomaisesti asumismuodosta riippumatta. 

Liikunnassa, kosmetiikassa yms. DIY-tyyli näyttäisi olevan hallitsevalla sijalla. En kuitenkaan pode huonoa omaatuntoa esimerkiksi jäähallin ja muiden liikuntapaikkojen hyödyntämisestä. Jälleen rahan säästäminen on mukava lisä, mutta uskon että kyky hyödyntää erilaisia harjoitteluympäristöjä on hyvä taito: erityisesti taitolajeissa on hyvä kyetä tekemään liikkeet erilaisissa olosuhteissa. Tämä on siis vain omani ja kenties "muutaman" muunkin mielipide. 

Ruokapuolella myös itse tehty on avainsana. Tosin en halua olla liian tiukkapipoinen saati sitten viedä hommaa aivan äärimmäisyyksiin. Toki ihailen lähellä omavaraista elämäntyyliä eläviä ihmisiä. Itse en ole valmis ottamaan askeleita niin pitkälle. Toisaalta käytän usein tuorekasvisten sijaan pakasteita. Valintaan tosin vaikuttavat ruoka ja vuodenaika. Kokonaisuudessaan taktiikkani on yhdistää terveellisyys ja yksinkertaisuus. Varaan mielelläni kaappeihin ja pakkaseen edullisia mutta monikäyttöisiä raaka-aineita, jolloin ruokalajin keksiminen on helpompaa. Kenties viikon sisällä julkaisen jälleen ruokavinkkejä.. 

Miten sinä säästät rahaa arjessa? Onko asioita jotka haluaisit oppia tekemään toisin?

maanantai 12. heinäkuuta 2021

Nämä haluaisin oppia: selän taivuttamista jä käsilläseisontaa

 Olen kerran jos toisenkin paasannut somessa kuinka yrittämällä ja harjoittelemalla myös aikuisiällä voi oppia uutta. Ohjeistukset harjoittelun sisältöä ja asennetta kohtaan ovat olleet varsin kattavat. Yhden asian olen häpeäkseni unohtanut ottaa esille: Mitä itse olen harjoittelemalla oppinut? 97% esimerkiksi Instassa julkaisemistani kuvista ja videoista kuvaavat liikkeitä joita olen tehnyt pitkään ja siirtänyt julkisuuteen vasta kun hallitsen ne. Tuttua siis.. 

Nyt myönnän että helppohan tässä on kirjoittaa uuden oppimisesta kun esimerkkinä näytän vain asoita jotka osaan jo. No, paljastan siis muutamia liikkeitä joita olen harjoitellut ja jotka todellakin ovat vasta vaiheessa. 

Haaveena "needle"

Kyseessä on siis biellmanin kaltainen liike, jossa molemmat jalat ovat aivan suorassa ja selkä miltei kiinni jalasta josta pidetään kiinni. Olen tätä liikettä yrittänyt valehtelematta jo pari vuotta, mutta todella hitaalla menestyksellä. Osasyynä on liikkeen epämukavuus ja vaadittavan toistomäärän suuruus. Eli motivaatio laskee ajoittain. Äkkiseltään alla olevasta kuvasta luulisi ettei paljoa ole jäljellä. Voi kyllä on.. 



Käsilläseisonta -ja kävely..

No voi...!! Tällä hetkellä parhaimmillaan pysyn pienen hetken pystyssä ilman tukea, mutta edelleen olen seinästä riippuvainen. Käsilläkävelystä en haaveilekaan. Sen verran kuitenkin haaveilen näissä kehittymisestä, että otin käyttään harjoitteen jota entinen voimistelija suositteli. Kuten huomattavissa on, meno on varsin takkuista. Mutta: pari päivää ennen kuvaamista en saanut mitään liikettä aikaan. 


Selkä kunnolla kaarelle käsilläseisonnassa... 

Miten ne jalkapohjat voivatkin olla niin kaukana takaraivosta!! Olisi tosiaan kiva päästä ns. rengas -asentoon mutta ei.. "LInnunpesä" sen sijaan onnistuu, mutta saman asennon soveltaminen ei. No, en luovuta. 



Back to rotaatioharjoitus..

Jos hyvin käy, syksyllä odottaa mahdollisuus palata jäälle. Off ice -harjoittelukin tuntuu taas mukavammalta. Suureksi yllätykseksi rotaatiohypyissä ei ollut suurta pudotusta, mutta kahteen kierrokseen on vielä paljon matkaa... haasteena on korkeuden lisäämisen ja hyvän tekniikan yhdistäminen.. 



Yhteenvetoa:

Eli työn alla on muutakin kuin sellaista mikä menee valmiiksi hyvin. Näiden lisäksi harjoitteilla on tasapainon kehittäminen erilaisilla liikesarjoilla. Välillä korvistani taitaa tulla savua.. Mutta kyllä, ajoittain itsekin olen turhautua kun jokin asia ei suju niin nopeasti kuin itse haluaisin.

Vaikka omalla kohdallani luistelu on nk. päälaji, erityisesi koronan tuomat rajoitukset herättivät kiinnostusta taitolajeihin jotka eivät tarvitse erillisiä tiloja. Esimerkiksi trikkaus on kiinnostanut viime aikoina. No.. tällä hetkellä kokeilemaani "korkkiruuvia" ei erota epämääräisestä axel -hypystä. Toisaalta trikkaus on laji jossa kaipaisin edes muutaman tunnin verran minua enemmän osaavan opastusta. Eli 8-vuotiaan lapsen? No, mikään ei ole poissuljettua. 

Millaisia taitoja tai liikkeitä sinä haluaisit oppia? 

lauantai 10. heinäkuuta 2021

Elämäntapojen muuttaminen on pitkä prosessi: et ole epäonnistunut missään vaiheessa

 Jos jotain on vaikea ymmärtää niin sitä, kuinka liikkumattomuus ja heikko fyysinen kunto assosioidaan negatiivisina pidettyihin piirteisiin: laiskuus, heikko itsekontrolli, saamattomuus, vastuuton jne. Näitä riittää. Julkisuudessa näistä ilmeisesti puhutaan vähän. Mitä itse olen kuullut ja nähnyt, tekee miltei kipeää kuulla miten ns. liian vähän liikkuvat puhuvat itsestään. Moni "kuittaa" tilansa haukkumalla itseään. 

Vaikka vertaukset omiin anoreksia -vuosiin voi ulkopuolisen korvaan kuulostaa käsittämättömältä, uskallan väittää ainakin hieman tietäväni miltä tuntuu kokea oma fyysinen tila epäonnistumisen tulokseksi. Tässä kohden muistuttaisin sairauteen kuuluvasta vääristyneestä kehonkuvasta. Olin läski. Laiska, ruma läski surkimus ja täysin epäonnistunut. -Paitsi jos lukema vaa'alla oli pienentynyt. 

Vaikka kyseessä olisi terveyttä heikentävä ylipaino ja huono kunto, silti en näe koskaan aiheelliseksi itsensä soimaamista. Mediassa moni otsikko kysyy "ethän luullut näitä välipaloja terveellisiksi?". Itselläni omatunto kolkuttaa jo lauseen kahdessa ensimmäisessä sanassa, sillä todennäköisesti olin vastikään syönyt mainittuja välipaloja enkä kehtaa myöntää asiaa. -Saati sitten että terveellisyys olisi tullut mieleenkään. Yhteenveto: Hyvä on, olen täysi luuseri. Näin mustana huumorina asia voi naurattaa, vaan ei siinä vaiheessa kun miettii kuinka moni ihminen syyllistää itseään siitä, mitä heidän keholleen ja kunnolleen on tapahtunut. 

Lipsuminen on vain niin helppoa

Paino ei nouse eikä laske yhden, tai edes kolmen päivän muutosten seurauksena. Kyse on tavallisesti niin pitkästä aikavälistä, että myös silmä ehtii tottua kehossa tapahtuneisiin muutoksiin. Nopeissa muutoksissa kyse lienee enemmänkin nesteen osuuden muutoksista. 

Näen elämäntapojen muuttumisen tiedostetuksi ja tiedostamattomaksi. Jälkimmäisessä ruokailuvälit saattavat pidentyä ja nälkään syödään mitä nopeasti on saatavilla. Itse asiassa ymmärrän tämän täysin. Itsekin olisin voinut töihin mennessä napata kaupasta välipalaksi ennen lounasta. Syy: vaikkei omenan pilkkominen rasiaan ole suuri homma, se ärsytti. Toisaalta tiesin että nälkä ehtisi yllättää tuntia ennen lounasta ellei mukana olisi naposteltavaa. Refluksivaiva puolestaan rajoitti aamupalan ruokamääriä. 

Omalla kohdallani muutos olisi ehkä tapahtunut seuraavanlaisesti: kyllästyn välipalaeväiden laittamiseen, käyn siis kaupassa. Aluksi banaani on sopiva, mutta kyllästyn pitkän ajan kuluessa. Banaani vaihtuu johonkin muuhun jne. Arkiaktiivisuus vähenee kuukausien mittaan mikä todellisuudessa lisää väsymystä. Kompensoin vähentynyttä liikuntaa syömällä vähemmän lounaalla. Hups, nälän yllättäessä paikkaan asian suklaalla. Liikunnan väheneminen lisää väysmystä ja toisaalta univauksia. Hiilihydraatit alkavat houkutella. Liikunnan lisääminen alkaa olla vaikeaa väsymyksen ja liikunnasta vieraantumisen seurauksena. Yritän laihduttaa, mutta lopputuloksena on jojoilu. 

Noin se voisi mennä ja ajoittain mahdollisuudet tuohon tapahtumasarjaan ovat suuret. Kevät oli ehkä elämäni rankin. Luulen kuitenkin, että aktiivisuus, liikunta ja ns. perusterveellisessä ruokavaliossa pysyminen olivat yksi ratkaisevat tekijä pitämään minut kasassa. Mutta jos rehellisiä ollaan: minua ärsytti mm. välipalaeväiden pakkaaminen, ruoka-aikojen pitäminen stabiilina, tuolista nouseminen silloinkin kun työskentely tökki, ulkoilu pimeässä ja infernaalisessa pakkasessa jne. En koe itseäni sankariksi elämäntapojen pitämisestä jossain kuosissa. Se oli olennainen tekijä selviytymisen kannalta. 

Mitä omilla kokemuksillani haluan kertoa, on ymmärrys. Viime keväänä todella tajusin kuinka helppoa lipsuminen saattaa olla.

Jojoileva anorektikko

Kuten todettua tuli, painossa tapahtuvat nopeat muutokset liittyvät lähinnä nesteen kertymiseen. Näin käy niin painoa pudottaessa kuin juhlapäiviniä joina ruokavalio ei ole parhaimmasta päästä: hiilihydraatteja, rasvaa, suolaa ja sokeria. Näistä se mukava nesteturvotus syntyy! Nim. testattu. Meillä naisihmisillä myös hormonaaliset muutokset voivat kerätä nestettä oikein mukavasti. 

Muutokset esimerkiksi rasvakudoksen määrässä sen sijaan tapahtuvat hitaasti. Vaikka osa saattaa nähdä punaista nostaessani esille osastoajat, teen sen silti. Painon nopea nouseminen luonnollisesti kauhistutti. Näin jälkeen voin todeta että kyse ei ollut pelkästä "läskistä", terveestä määrästä rasvakudosta kyllä. Yhtäkkiä suuret (siis normaalit) ruokamäärät itsessään toivat lisää massaa, samoin kertyvä neste. Lihasmassa alkoi palautua, samoin luusto. Itselläni paino nousi 2,5 kuukaudessa muistaakseni reilu 8 kiloa. -Ja luonnollisesti laski vähän alle aloituspainon kun pääsin pois. 

Vaikka tiedän etteivät resurssit riitä pitkäaikaisempaan ja perusteellisempaan hoitoon, kritisoin hieman hoitotapaa. Kyse oli jälleen jojoilusta. Painoa nostetaan niin nopeasti kuin mahdollista, ja paluu vanhoihin tapoihin saa sen laskemaan. Sama voisi tapahtua myös toiseen suuntaan: paino laskee nopeasti mutta palaa hiljalleen samoihin, yleensä korkeampiin lukemiin. 

Karu fakta tuntuu olevan, että muutokse ns. terveellä tahdilla moni joutuu tekemään itse. Haasteena on myös tapahtumien kulkuun liittyvän ajan hahmottamisen vääristyminen. Moni havahtuu katsoessaan peilikuvaansa tarkemmin. Tai sitten siihen kun samat vaatteet eivät näytä aivan samanlaisilla pesuohjeiden noudattamisesta huolimatta. Pitkäaikaiset muutokset painossa tapahtuvat hitaasti, siis molempiin suuntiin. Paluu terveisiin mittoihin on myös kärsivällisyyttä vaativa prosessi. 

Ketä varten liikut ja teet muutoksia?

Ennen muutoksen eteen työskentelyn aloittamista kysyisin tätä keneltä tahansa, siis piti painoa saada kumpaan suuntaan tahansa. Moni olettaa että painon nostaminen on helpompaaa. Minä jo moni muu anoreksian kokenut pudistamme päätämme. Vaikka motivaatio olisi suuri, en ole kuullut yhtään kokemusta siitä, että painon nostaminen ja vieläpä pysyvästi olisi helppoa. Jo ilman ajatusten ristiriitaa painon nostaminen on fyysisesti raskasta: nesteen kertyminen, vatsakivut, ruuan pitäminen sisällä mahalaukun venyessä äärimmilleen, suolen toiminnan muutokset (yleensä ummetus kuten halusitte tietää) ja muu mukava sivuseikka.

Mikä saa ihmisen haluamaan muutosta? Järjellä ajateltuna terveydelliset ja elämänlaatuun liittyvät syyt. Ehkä läheisten huoli, mutta valitettavan usein myös itseinho. Vaikka omalla kohdallani kyse oli vääristyneestä ruumiinkuvasta, itseinho oli yksi motivaattori laihduttamiseen. En nyt aivan muista missä lukemista BMI liikkui. Ns. terveellinen laihduttaminen olisi kai tarkoittanut vajaata kahta kiloa. Vaikken olisikaan addiktoitunut laihduttamiseen, yksikään pudotettu kilo ei saanut itsetuntoani kohoamaan. 

Terveydelliset tekijät ja läheisten huoli ovat omasta mielestäni ihan hyviä perusteluja muutokselle. Toisaalta jos itseinho ja arvottomuuden tunne jäävät päällimmäiseksi ja kummittelevat vieressä päivästä toiseen, jokin on edelleen pielessä. Muutos elämäntavoissa vaatii paljon töitä niin henkisesti kuin fyysisesti. Tällöin tärkeää olisi, että jokaiseen päivään saatava energia tulisi positiivisista lähtökohdista: Minä pystyn, minä osaan. Ja ennen kaikkea: minun ei tarvitse onnistua jokaisena päivänä. Tulokseton päivä ei tee minusta huonompaa, olen edelleen paras omana itsenäni. 

Itselläni tärkein tekijä muutoksin oli kyllästyminen sen hetkiseen elämään. Minä jäin aina ulkopuolelle oireiluni vuoksi. Muut elivät elämäänsä ja pääsivät siinä eteenpäin, minä jumitin. Kesti vain häpeällisen pitkään myöntää se kaikki itselleen. Jatkoin bileitä jotka todellisuudessa olivat loppuneet ajat sitten. 

Terveen itsekkyyden rooli yhteisessä hyvässä

Liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat sinulle itsellesi, eivät muille. Ne ovat asioita, joiden kautta et ole velkaa muille kuin itsellesi. Itse uskon vahvasti siihen, että syyllisyys on pidemmän päälle todella huono lähtökohta. Tässä kohden läheisten rooli on merkittävä. Sanavalinnat vaikuttavat paljon. 

Itse näkisin tärkeäksi miten läheiset asian ilmaisevat, mutta toisaalta kohteen tulisi miettiä oliko kommentti tarkoitettu syyttäväksi. Tässä kohden avoimuus on ratkaisevassa asemassa: Kumpikin osapuoli kertoo rehellisesti avoimesti miltä komentit tuntuvat ja toisaalta mitä niillä tarkoittaa. Mitä arkaluontoisempi asia on ja mitä enemmän siinä on itsetunto pelissä, sitä herkempi kuulija on saamilleen kommenteille. Toisaalta tässä on riskinsä. Kumpikin osapuoli saattaa sortua "pelaamaan" hihassaan säilyttymällään mielensäpahoittamis -kortilla. Pahimmillaan lopputuloksena voi olla tarve etsiä syitä loukkaantua. Tämä ei helpota kumpaakaan osapuolta. 

Jos työskentelisin alalla jossa tehtäväni olisi tukea henkilöä elämäntapojen muuttamisessa, keskustelisin sekä asianomaisen että läheisten kanssa kommunikoinnin ja sen sisällön merkityksestä. Kannustaisin avoimuuteen mutta toisaalta kehittämään strategioita vähentämään mahdolllisia väärinkäsityksiä ja siten niiden haitallisia seurauksia. Ja mikä tärkeintä: elämän ei tule pyöriä ainoastaan muutosprosessin ympärillä. Sen sijaan kannustaisin nauttimaan erityisesti saatujen tulosten positiivisesta vaikutuksesta yhdessäoloon. 

Kannustaisin silti asianomaista nk. terveeseen itsekkyyteen. Terveemmällä keholla ja mielellä hän voi keskittyä paremmin itseensä ja sitä kautta läheisiinsä ja muihin ihmisiin. 

Et ole epäonnistunut etkä arvoton

Mitä pidempi hyvä kausi on takana, sitä kovempi pudotus on huomata kehityksen pysähtyminen. Kunto ei nouse, paino ei muutu haluttuun suuntaan, lihakset eivät ole vahvistuneet ja nyt ruokavaliostakin on lipsuttu useampana kuin yhtenä päivänä. Peilistä alkaa taas katsoa se epäonnistunut ihminen. 

Se on vain vanhan heikon minä-käsityksen tuotetta. Et epäonnistunut etkä ole palannut lähtöpisteeseen. Pysähdykset ja askeleet taaksepäin ovat osa pitkää prosessia siinä missä kiukun kyyneleet turhautuessa. Ne kaikki kuuluvat asiaan, mutta edelleenkään et ole epäonnistunut. Oikeastaan voisi kysyä: oletko koskaan edes epäonnistunut? 

Itse näen takapakit ja kompastumiset olennaisena osana kehityksen jatkuvuutta. Ne paljastavat että prosessin takana on ihminen vajavaisuuksineen. Ne eivät tee hänestä huonoa. En usko että kukaan pystyy täydellisesti pitävään suunnitelmaan ellei kyseessä ole todella pienet ja helposti saavutettavat tavoitteet. Vastoinkäymisistä voi oppia, ja niiden avulla suunnitelmaa sekä työskentelyä voi kehittää niin, että mahdollisten vastoinkäymisiin johtaneet tekijät voidaan huomioida. 

Vaikka kannatan positiivista suhtautumista omaan itseensä, elämäntapojen muutoksessa nojaudun mielelläni Murphyn lain puolelle: Mikä kaikki saattaisi mennä vikaan? --> Ota nämä tekijät huomioon etenemistä suunniteltaessa. Toinen hyväksi havaittu keino on oppia nauramaan itselleen. Huumorin kautta omille heikkouksia voi tarkastella pilke silmäkulmassa, mutta omaa arvoaan laskematta. 

Onnistumista on monenlaista

Minulla oli aikaisemmin taipumus asettaa tavoitteet riittävän korkealle ja vain yhteen paikkaan. Joskus onnistuin saavuttamaan tavoitteen, joskus en. Lopputuloksena jälkimmäisessä oli stressi ja epätoivo: Enkö pysty tuohon? Nykyään taktiikkani on toisenlainen: korkeimman tavoitteen ja lähtökohdan välissä on lukuisia pienempiä välitavoitteita. Näin jokainen mikroskooppinen askel tuntuu edistymiseltä. Lisäksi päätin ettei edistymisen tarvitse tarkoittaa vain yhtä asiaa. Jokainen uusi oivallus, taito tms. on edistystä. Nykyään jokainen harjoituskerta tuntuu tuovan mukanaan jotain uutta. 

Suhtautuisin samalla tavalla niinkin suureen tavoitteeseen kuin elämäntapojen muuttaminen voi olla. Koska harva meistä malttaa odottaa tavoitteeseen pääsemistä, ne aivan pienet, jopa päiväkohtaiset tavoitteet voivat motivoida yllättävän paljon. Periaatteessa tällaiset pikkiriikkiset tavoitteet mahdollistavat pienen huijauksen: opit näkemään onnistumisia useasta näkökulmasta. Tämä seurauksena jokainen tsemppaus ja pinnistys johtaa jonkinlaiseen onnistumiseen. 

Suorittaminen on käsitteenä laaja. Itse määrittelisin tässä kontekstissa mustavalkoiseksi ajatteluksi, jossa vain onnistuminen ja nimenomaan yhdellä ainoalla tavalla kelpaa. Varmasti ihanteellisin skenaario olisi luopua koko onnistumisen käsitteestä. Onko se realistisesti mahdollista? Haluaisin uskoa että on, mutta valitettavasti toiminnassa jossa on tavoite, onnistumisella on olennainen rooli. Toki pieni itsekritiikki on tärkeää: itseään ei tule päästää liian helpolla. Jos minulta kysytään, tavoitteeseen pääsemistakin suurempi onnistuminen tapahtuu virheistä oppimisesta ja toimintamallien oikaisussa. 

Lopuksi..

Vaikka elämäntapojen meneminen hitaalla aikavälillä p**seelleen yhdistetään usein liikkumattomuuteen ja sitä seuranneeseen ylipainoon sekä yleiskunnon rapistumiseen, olisin valmis laajentamaan ilmiötä. Elämäntavat voivat mennä monella tavalla pieleen, ja negatiiviset vaikutukset terveydessä näkyvät monella tavalla: painossa molempiin suuntiin, fyysisen kunnon rapistuminen liian vähisellä tai liiallisella liikunnalla tai vaikkapa epäterveellisellä ruokavaliolla. Ns. yliterveellinen ruokavalio voi muuttua yhtä paljon epäterveelliseksi tehden huonoa keholle ja mielelle. 

Myönnän pohtivani näitä asioita usein, (mielestäni) terveestä näkökulmasta. Usein mietin myös, että erittäin mielelläni voisin työn ohella toimia jonkinlaisena pt:n ja elämäntapavalmentajana välimuotona. Noiden vaatiman koulutuksen suorittamisen mahdollisuudesta en tosin tiedä. Käyttäisin yksinkertaisia metodeita. Säännölliset välit aterioissa ja riittävästi energia riittävän usein. Liikunnan ensisijainen tarkoitus ei ole kuluttaa energiaa, vaan olla hauskaa suorittamisen sijaan. Ehkä avustaisin ruuanlaitossa, arkiaktiivisuuden löytämisestä ja liikunnassa yleensä. Mutta... vakuuttaisiko osaamiseni ilman koulutusta?

Näin hellepäivinä liikunta taitaa jäädä varsin leppoisalle tasolle itse kullakin. Entä sitten? Itselleni tällaiset päivät ovat parhaita esimerkiksi joogaan, venyttelyyn ja notkeusharjoitteluun. Hölkkään, kävelen ja hypin narua kun siltä tuntuu. Syy: Koska voin jättää väliin asioita jotka eivät tunnu hyvältä. Valitettavasti ihan kaikkeen tämä ei päde. Esimerkiksi pimeinä talviaamuina jäisi mielellään kotiin nukkumaan mutta.. No, otetaan siis ilo irti siitä mistä voi joustaa. 

Näiden enemmän tai vähemmän sekavien ajatusten myötä toivotan kaikille oikein mukavaa lauantaita! Ja se pakollinen kehotus: rakastakaa itseänne! <3 

keskiviikko 7. heinäkuuta 2021

5x venyttelyliikkeitä jaloille

Jos minun pitäisi luonnehtia sanaa "tappotreeni", en ottaisi esimerkiksi tukehduttavia hapenottokykyä parantavia harjoituksia, raajat sijoiltaan saavia venytyksiä enkä lihaksia käyttökelvottomiksi tekeviä kyykkyhyppyjä vastuksen kera. Valitsisin liikkeeksi istumisen. 

Oma kehoni ei perusta istumisesta lainkaan, ei ainakaan tavallisesta sellaisesta. Nim. polvillaan tällä hetkellä koska jo viiden minuutin istuminen riitti. Omasta kokemuksestani voin todeta istumisen tekevän hallaa mm. selälle, lonkankoukistajille ja reisille. Toisin sanoen koko keholle. 

Valitettavasti emme (toistaiseksi) vähentää istumista edes minimiin. Harmillisen moni työ kun vaatii istumista. Ihana poikkeus oli Helsingin yliopiston kirjaston työskentelytilan korkeat pöydät jotka mahdollistivat työskentelyn seisaaltaan. Erityisesti aikana jona tein sekä gradua että sivuaineen opintoja, venyttely osoittautui myös hyväksi "taukojumpaksi". Luonnollisesti venyttely on myös ei istumista sisältävän treenin aloitus- ja päätösosa. 

Seuraavaksi luvassa olisi muutamia hyväksi havaittuja venyttelyliikkeitä. Kannatan itse ns. perusvenytyksiä. Ne ovat teknisesti helppoja, ja venytys on helppo kohdistaa oikeaan osoitteeseen. Jälleen muistutan, että jos jokin liike tuntuu ikävältä tai tiedät muuten ettei se sovi sinulle, älä tee kyseistä liikettä. 

Lonkankoukistajat

Nämä on helppo saada jumiin niin liikkumalla kuin istumalla. Lonkankoukistajien jumit ovat siitä harmillisia, että ne voivat lopulta aiheuttaa selkäkipua. Jos erityisesti työtila sallii, suosittelen lämpimästi lonkankoukistajien venyttelyä 2-3 kertaa tunnin sisällä. Tämä liike on tullut tutuksi jo lapsena taitoluistelun ohjeisharjoittelun yhteydessä. 



Etu- ja takareidet
Jumit etu- ja takareisissä voivat riittävän pitkälle päästessään pahentaa jalan virheasentoja. Tästä en ole tarkastanut perusteluja, mutta itse uskon mahdollisten virheasentojen pidemmällä ajalla nostavan riskiä esimerkiksi rasitusvammoihin. Perustelen asiaa lähinnä sillä, että usein rasitusvammat ja tulehdukset ovat eräänlaisen "ketjureaktion" tulosta: yhden paikan jumi johtaa toiseen jne. Lopulta mahdollinen virheasento voi saada aikaan tulehduksen alueella johon on kohdistunut liikaa kuormitusta. 

Etureisien venyttelyssä suosin jälleen jo lapsena opittua liikettä. Jos venytys ei tunnu, "työnnä"  etureittä eteenpäin. Liikkeen voi tehdä myös seisaaltaan tuen kanssa. 



Takareisiä voi venytellä hyödyntäen tasoja tai vaikka alla olevan kuvan mukaisesti lattialla istuskellen tv:tä katsellessa. No, katseen kohdistaminen ruutuun voi ajoittain olla haasteellista. 



Pakarat
Niin absurdilta kuin kuulostaa, erityisesti ristiselän kipujen taustalla voivat olla heikot ja/tai jumissa olevat pakaralihakset. Henkilökohtaisesti suosittelen ensisijaisesti säännöllistä venyttelyä. Arvostan hierojia ja heidän työtään. Jumittuneiden perslihasten avaaminen tahtoo vain olla toimenpide, joka saa raavaimmankin miehen (ja naisen sekä muun sukupuolen edustajan) kyyneliin. Siispä negatiiviset kannustimet kehiin. 

Pakaralihaksille eniten hallaa taitaa tehdä istuminen. Suurina lihaksina ja myös sijaintinsa vuoksi parakalihakset toimivat ns. tukilihaksina. Tämä johtaa herkästi selkäkipuihin jos superliikkeemme istuminen on päässyt heikentämään pakaralihaksia. 

Eri venytykset kohdistuvat hieman eri kohtaan kankkuja, mutta samaa liikettä vähän muuttamalla venytyksen saa kohdistumaan useammalle alueelle. Alla oleva liike venyttää vähän syvemmältä. Tämä liike ainakin itselläni näyttää säästelemättä koska venyttely on jäänyt vähemmälle. 


Alla oleva venytys kohdistuu hieman enemmän pakaralihaksen sivuosaan: 
 


Pohkeet
Päälajistani ja säännöllisestä lenkkeilystä, naruhyppelystä yms. huolimatta olen äärimmäisen laiska venyttelemään pohkeita. En tiedä miksi.  

Pohjelihaksia voi venyttää usealla tavalla. Mielestäni alla oleva asento toimii parhaiten silloin, kun käytössä ei ole tasoa joka jättäisi kantapään alueen tyhjän päälle. Aika usein taivutan hieman lattiaa vasten olevaa jalkaa paikantaakseni kohdan jossa venytyksen pitäisi tuntua. 



Tsemppiä itse kullekin joiden olon helle tekee tukalaksi! Pieni positiivinen puoli: helteellä lihakset ovat melkein valmiiksi lämmenneet, ja venyttelykin käy joustavammin. -Kirjaimellisesti. 

P.S  Aliisa löytyy myös Instasta nimellä aliisa_85