Olen välillä saanut uteliaisuuden ja kauhistuneisuuden sekaisia kysymyksiä selän ääriliikkeistä: Eikö satu? Eikö ole vaarallista? Eikö lajissa (contortion) ole kovat riskit vaurioittaa selkää? Mielestäni kysymykset ovat täysin ymmärrettäviä, itse miettisin varmasti samaa. Aivan tyhjentävää vastausta en ole valmis antamaan, sillä jokaisen keho on omanlaisensa rakennetta myöten. Entä tuleeko minulle kremppoja, kipuja ym. mukavaa? -Kyllä! Mutta ei ehkä odotetulla tavalla..
Contortion eli selän ääritaivutukset
Contortion lienee peräisin rytmisestä voimistelusta. Siinä lajissa jokainen raaja ja kehonosa tuntuu kääntyvän nelinkertaisesti yli odotetun. Myönnän että kyseinen laji on sen näkemisestä lähtien kiinnostanut. Lajin harrastaminen on vain ollut mahdotonta. Vaikka kuvat joissa selkäni on kohtuullisella mutkalla näyttävät hurjilta, taustalla on paljon monipuolista harjoittelua.
Ei, harjoittelu ei ole 100%:sen kivutonta. Jokaiselle lajista kiinnostuneelle tai ylipäänsä notkeutta harjoitteleville kehotan tutustumaan kipuun: opetelkaa erottamaan asiaan kuuluva ja vääränlainen kipu toisistaan. Itse nämä opin kantapään kautta, mutta nykyään hahmotan lähes aina millainen kipu on vääränlaista: vihlova ja jatkuva, yleensä pahenee jos ei varo. Yleensäkin vihlova kipu on minulle ns. punainen valo: stop.
Turvallisuuden varmistaakseni näiden asioiden on oltava kunnossa:
- Riittävä lämmittely
- Taivutukset toistetaan useaan kertaan ja lisätään asteittein sen mukaan mikä itsestään menee
- Riittävän hyvä lihaskunto
- Rajoja koputellaan varoen, mutta mitään EI tehdä väkisin
- Jos liike tuntuu pahalta, sitä ei tehdä vaikkei taivutus yltäisi "normaalillle" tasolle
En ole vuosiin asettanut pakollisia tavoitteita taivutuksissa. Kyllä, "needle" olisi hienoa saada onnistumaan. Mutta jos kehoni asettuu vastarintaan, se taso riittää hyvin mihin olen yltänyt. Olen pienen ikäni aikana nähnyt miten pitkään pahoista revähdyksistä toipuminen kestää ja testannut samaa nilkan kanssa. Mikään ääriliike (ei fyysinen eikä poliittinen) ole sen arvoista.
Kuten mainittua tuli, nykyistenkin taivutusten eteen on tehnyt töitä: päivittäinen harjoittelu monen vuoden ajan. Kyllä, selkärankani on luonnostaan melko taipuisa mikä osaltaan auttaa. Mutta mikään kiire ei ole. Jos liikerata laajetakseen, se saa tapahtua kehoni määräämään tahtiin.
Krempat: selkä ja olkapää
Kyllä, satunaisen säännöllisesti selkäni oikuttelee. Ei, ei sillä tavalla kuin luulisi. Itse asiassa mitä aktiivisemmin liikun ja teen esim. siltoja, biellman -asentoa sekä muita aktiivista lihastyötä vaativia asentoja, sitä paremmassa kunnossa selkäni on. Näihin yhdistyy luonnollisesti myös päivittäinen lihaskunnon harjoittaminen.
Selkä on pitkästä aikaa pahasti jumissa. Tosin ei muista milloin olisin seissyt yhtä ryhdikkäästi kuin brittisotilas. Mitä tapahtui? Olin parina päivänä joutunut istumaan keskimäärästä enemmän ja liikunta oli jäänyt todella vähäiseksi. Kolmentena päivänä autossa istuessa ristiselkä napsahti kerralla kipeäksi. Taaksepäin selkää voi taivutella vaikka miten, mutta eteenpäin ei. Seuraavat pari päivää liikerata pysyy pienempänä mutta itse joudun pysyttelemään liikkeessä.
Taustalla on vanha vaiva joka ajoittain nostaa päätään. Yleensä juuri hetkinä joina selkälihaksen aktivoiminen jää vähäiseksi. Päivittäinen jooga -ja keskivartalotreeni eivätä siis todellakaan ole mitään "sikspäkin" ylläpitoharjoituksia. Juuri nuo liikkeet ja mahdollisimman vähäinen istuminen pitävät kivut poissa.
Olkapää on ainoa joka välillä ottaa nokkiinsa notkeusharjoittelun kanssa. Taustalla on sekä rakenteellinen ongelma että huolimaton lämmittely. Olkapäitäni ei ole kuvattu, mutta nivelet ovat todella yliliikkuvat. Ei siinä mitään, mutta lihakset täytyisi pitää riittävän vahvoina. Viime aikoina olen jättänyt olkapäiden jumppaamisen vähemmälle ja sehän kostautui. Ihme kyllä, kertaakaan kumpikaan olkapää ei ole mennyt sijoiltaan. Koputan puuta..
Tulevat vuodet
Terve keho ei ole itsestääselvyys. Lisäksi iän myötä krempoilla on taipumus lisääntyä. Tämä on vain hyväksyttävä ja muokattava harjoittelua kehon toiveiden mukaisesti. Onneksi näin liikkuvuutta voi parantaa ja kehon toimivuus saa jatkoaikaa. -Ei toki aina. Joskus keho vain pettää, teit mitä tahansa oikein tai väärin. Osalla taas kestää vaikka samainen elämäntyyli olisi rikkonut jonkun toisen kehon 20 vuotta aiemmin. No, reiluutta ei ehkä kannata miettiä liikaa. Jokaisen on vain opittava tuntemaan kehonsa ja siten varomaan sekä yli- että alisuoriutumista. Kumpikaan ei ole hyväksi.
Toki esimerkiksi luistelun jatkaminen mietityttää, mutta enemmän jo koronatilanteen näkökulmasta. Vaikka tuollainen "puoliextreme" -liikunta on ns. oma juttuni, tarpeen vaatiessa olen kiitollinen jos voin vaikkapa kävellä, hölkätä ja uida. Tai edes liikkua johonkin suuntaan. Ja vaikken voisi, varmasti jostain henkisestä varastosta löytyy aina jokin salainen voimavarakätkö.
Oma asenteeni asteittain enemmän prakaavaan kehooni on hyväksyvät samaan tapaan kuin vanhemiseen ylipäänsä. Se vain on osa elämää. Biologianopettajani luonnehti asiaa mielestäni onnistuneesti: Luolaihmiset elivät vähän päälle 30-vuotiaiksi. Keholla on "parasta ennen" -aika. Aika monilla yli 35-vuotiailla alkaa ilmetä erilaisia vaivoja jotka lisääntyvät iän myötä. Päiväys on mennyt yli.
Koska ihanteellinen kehon käyttöaika on ylittynyt, kehon kremppoja pitää vain sietää, hoitaa ja pyrkiä ehkäisemään niitä. Sekin on osa elämää. Joskus tulee päivä kun selän taivuttelu loppuu. Se ei haittaa, siinä vaiheessa kiitän kehoani sen osallistumisesta rajojen koputteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti