Treenipäiväkirjan pitäminen: Välttämätön pakko vai turhaa näpertelyä?

Säännöllisen treenin aloittaminen nostattaa usein monia kysymyksiä. Kuinka usein harjoitelle? Mitä harjoitella ja kuinka usein? Mitkä ovat tavoitteet ja kuinka millä aikataululla niitä tulisi saavuttaa? Näitähän riittää. Ja sitten vielä yksi: Kannattaako harjoittelusta pitää nk. treenipäiväkirjaa? Tätä olen itsekin pohtinut, ja viime aikoina olen sellaista pitänytkin. Näin alkuun myönnän ettei kyse ole siististä vihosta johon on kirjattu tarkat kellonajat, harjoituksen sisällöt ja niihin liittyviä syvällisempiä ajatuksia. Vihko on vielä hankkimatta, mutta ostoslistalla kyllä. Tällä hetkellä merkinnät ovat olleet muistutuksina kalenterissa ja säännöllisesti otetuissa videoissa.

Tähän mennessä olen erityisesti jääharjoittelun jälkeen merkinnyt kalenteriin seuraavan kerran kohdalle asiat, joihin haluan kiinnittää huomiota. Kyse voi olla liikkeistä joita harjoitella tai sitten kehon asennon tai käsien käytön kaltaisesti hienosäädöstä. Videoita otan yleensä kerran viikossa. Tarkoitus

on katsoa mahdolliset virheet, mutta seurata myös potentiaalista edistymistä. Jäällä olen ollut laiska kuvaaja, mutta yritän skarpata. Seuraavaksi luvassa olisikin pohdintaa (vapaamuotoisen) treenipäiväkirjan eduista ja myös haitoista. Tässä vaiheessa muistuttaisin, että taitolajeissa edistyminen ja harjoittelu on omanlaistaan verrattuna esimerkiksi salitreeniin, jossa toisaalta myös seuranta on hyväksi.

Tilanteen tasalla pysyminen

Missä mennään? Tähän kysymykseen päiväkirja voi antaa vähintäänkin suuntaa-antavia vastauksia. Keitä tämä tieto sitten kiinnostaa? Näin äkkiseltään toteaisin, että tavoitteellisesti treenaavia henkilöitä. Toisaalta ei-tavoitteellisesti treenaavat voivat taas yksinkertaisesti pitää asioiden kirjoittamisesta ylös. Vaikka harjoittelu ei olisikaan tavoitteellista, päiväkirja mahdollistaa panostamisen monipuolisuuteen. Osahan kykenee sellaiseen ilmankin muistutuksia, mutta itse en kuulu siihen ihmisryhmään. Jos en kirjoita ylös esimerkiksi mitä eri asiaa seuraavalla kerralla pitäisi harjoitella, harjoituskerra ovat suoraan sanottuna identtisiä.

Onko identtisyys sitten pahasta? Luulen että kyllä ja ei. Tavoitteellisen harjoittelun kannalta en suosittelisi samojen harjoitusrakenteiden toistamista. Perustelen asiaa ihan vain sillä, että itse onnistuin sellaista tyyliä vetämään, eikä kehitystä liioin tapahtunut. Osa voikin pitää samojen asioiden toistamisesta (nostan käteni!!), mutta jossain vaiheessa kyllästyminen voi saapua yllätysvisiitille. Okei, nostan jälleen käteni. Jopa minä kyllästyn joskus. Treenipäiväkirjaan voi kätevästi merkitä myös tulevien harjoittelukertojen tekemiset, jolloin vaihteluun panostaminen muistuu paremmin mieleen. Kyse on siis motivaation ylläpitämisestä.

Pystytkö hölläämään?

Niin. Jos edistystä tapahtuu eri osa-alueilla, onko onko suunta ainoastaan intensiivisempään harjoitteluun päin? Kerronpa nyt omakohtaisen esimerkin miten homma voi mennä pieleen. Joskus muisnaishistorian aikakaudella harrasti ns. pitkän matkan juoksua tavoitteenani Helsinki City Run, eli vähän päälle 21 km. Harjoittelu edistyi hienosti ja lenkkejä tuli kirjattua ylös. Jossain vaiheessa en kuitenkaan enää välipäivinä tyytynyt lyhyempiin lenkkeihin, vaan matkaa oli aina vain pidennettävä. Kas kummaa, homma loppui lyhyeen ja niin loppui juoksuharrastuskin. Yhtenä pysäyttäjänä oli tosin myös järkyttävän sitkeä flunssa, mikä ei varmaankaan liittynyt ylikuormittuneeseen kroppaan.

Elmerin matka uhkaa viedä samaan suuntaan..

Eli jos tiedät omaavasi tällaisia taipumuksia, treenipäiväkirjan pitäminen voi myös olla tuloksia ja motivaatiota heikentävä tekijä. Toisaalta olen taas palannut harjoittelukertojen tarkasteluun paperilla, ja ahkeran ajatustyön myötä saanut homman käännettyä siihen malliin, että hyödyt ovat nykyään hieman suurempia. Toisaalta lajikin on aivan erilainen, mutta luulen että nykyään juoksuharrastuskin toteutuisi fiksummin. Eli järki mukana!

Alkaako mennä liian tarkaksi?

Toki on selvää, että mitä kovemman tason urheilija on, sitä tarkemmin suunnitelmia on seurattava. Ns. harrastelijakilpaurheilijoiden kohdalla kyky joustoon on kuitenkin mielestäni ihan hyvä ominaisuus, sillä siten hommassa säilyy mielekkyys.

Itse näkisin tien turvalliseksi jos kehityksen nousukauden päättyminen ei ole maailmanloppu, eikä myöskään hitaampi kehittyminen. Toisaalta treenipäiväkirja voi auttaa havainnollistamaan myös kehityksen muut ”reitit”.

Eli jos tiedät että joustamisella on taipumus tarkoittaa esimerkiksi epäonnistumista, treenipäiväkirja erityisesti tavoitteiden saavuttamisen kannalta voi olla lisästressin aiheuttaja. Toissaalta, näin omakohtaisen kokemuksen perusteella uskallan väittää, että pienoinen ajatustyö voi taittaa tältäkin asenteelta/taipumukselta terän.

Videointi: kuvaamisen sietäminen

Olen aina inhonnut kuvaamista etenkin silloin, kun sellainen tapahtuu odottamatta. Tylsää tai ei, en ole koskaan pitänyt tilannekuvien ottamisesta. Harjoitusten videointi on kuitenkin hieman asia kuin kaveriporukassa illallisen aikana otetut spontaanit tilannekuvat. Vaikka usein kritisoin ja harmittelen digitalisaation lisääntymistä, myönnän että harjoitusten kuvaamisesta on ollut suuri hyöty. Siinä näen mahdolliset virheet, mutta myös edistymisen.

 En silti tykkää!!!!

On vain pienoinen ongelma: en edelleenkään pidä kuvaamisesta. Kuvatessa menen melkein takalukkoon, ja suorituksen laatu tipahtaa 70%:lla. Vähintään yhtä ärsyttävää on ollut huomata, että kuvaamiseen voi tottua. Itselläni se on ollut hidasta, mutta havaittavaa. En itse ole saanut aikaiseksi, mutta uskon että myös eri lihastreeniliikkeiden ja vaikkapa juoksemisen kuvaaminen on hyväksi oikeaa tekniikkaa haeskellessa. Miksi siihen kuvaamisen sitten pitäisi tottua? No, tämä on aika lajikohtaista. Omalla kohdallani hyödyt kohdistuvat nimenomaan oman suorituksen arviointiin, mutta toisaalta myös sietokyvyn kehittämiseen. Kuinka kestän kisoissa tuomareiden tarkkoja katseita jos en puhelimenkin videokamera pelottaa? Tästä syystä säännöllinen altistuminen kameran edessä jatkukoon.

Pohdintoja

Yritin tosiaan tuoda esille tasapuolisesti treenipäiväkirjan hyötyjä ja haittoja. Muistuttaisin vielä, että kirjoituksen sisältö perustuu paljolti omiin kokemuksiin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin, ei korkeatasoisiin tutkimuksiin. Nuo negatiiviset puolet riippuvat mielestäni paljolti omista taipumuksista, mutta toisaalta treenipäiväkirjan käyttöönotto voi auttaa tuossa pariinkin otteeseen mainitussa ajatustyössä.

Se missä muodossa treenipäiväkirja on, lienee kiinni käyttäjästä ja hänen luovuudestaan, mutta toisaalta myös pyrkimyksistään. Itse olen tosiaan ottanut videoinnin käyttöön kirjallisten merkintöjen ohelle. Vaihtoehdot liikkuvat kuitenkin perinteisten vihkojen, kalentereiden väliltä aina videoihin ja Exel -taulukoihin. Mitä kukin keksii ja mikä parhaimmalta tuntuu.

Entä onko päiväkirjan pitäminen välttämätöntä? Mitään jyrkän eksaktia vastausta en tähän uskalla antaa, mutta uskoisin että ei. Toki huippu-urheilijoiden kohdalla tilanne voi olla eri, mutta uskon että ainakin osa meistä ei niin huippu-urheilijoista onnistuu pitämään treeneistään kirjaa myös korviensa välissä. Ja mikäli harjoitteluun ei liity tavoitteellisuutta eikä treenipäiväkirjan tekememinen kiinnosta pätkääkään, miksi sellaisen henkilön täytyisi sellaista pitää? Oma valinta siis viime kädessä. Ja motivaation ollessa mitätön päiväkirjan pitämisen suhteen sen hyödyt saattavat jäädä varsin olemattomiksi.

Onko teillä kokemuksia treenipäiväkirjan pitämisestä?