Hiilihydraatit: Kuinka pahiksia ne todellisuudessa ovat..

”Muistathan varoa...

• näitä aamiaismuroja
• näitä leipiä
• kuivahedelmiä
• valmispuuroja
• myslejä
• proteiinivälipaloja
• jogurtteja

….jne.” Onneksi erityisesti iltapäivälehdet näistä jaksavat muistuttaa, sillä lista on sen verran pitkä että unohduksia varmasti tapahtuu. Yhteistä näille ovat sokeri, eli hiilihydraatit. Muoto vain vaihtelee. Yksi asia on ainakin selvä: hiilihydraatit/sokerit ovat saatanasta, ja ne ennen pitkään ne tuhoavat koko maapallon. Alkujaan kyseessä oli tehokas energialähde, ja periaatteessa voisi olla edelleenkin. Valitettavasti ihmislajin elämäntyyli hieman muuttui, samoin käsitykset ravinnosta. Vaikken mikään ”sokerihiiri” olekaan tai saati sitten ravitsemuksen asiantuntija, uskaltaudun ottamaan aiheeseen hieman kantaa.

   

                                                                

Hiilihydraatit aamulla

Vaikken mikään kulinaristi olekaan, aamupala taitaa olla oikeastaan lempparini päivän aterioista. Aamupalaa inhoavien korviin tämä varmaan kuulostaa suorastaan sairaalta. Kuulun siihen joukkoon joka kaipaa hiilihydraatteja aamulla. Osa on todennut niiden väsyttävän liikaa, jolloin proteiinipitoisempi aaminainen sopii paremmin. No, ihmiskropat eroavat toisistaan, samoin niiden toiminta. Eli VHH näille henkilöille sallittakoon.

Mutta pitääkö niitä aamiaismuroja sitten karttaa kuin ruttoa? -Riippuu tilanteesta. Jos työhön tai arkeen muuten liittyy aktiivisuutta ja liikuntaa, eiköhän ne aamiaismurot vaikka vähän epäterveellisempinäkin mene oikeaan osoitteeseen. Mutta toki sekin vaikuttaa paljon, mitä muuhun suuhun pistetään. Jos jokaisella kahvitauolla kahvin kaverina menee pulla tai pari ja suurempien aterioiden päälle jäätelöä, silloin sokeripitoinen aamiainen voikin olla vähän turha lisä. Toisaalta jos makeaa menee noin usein, luulen että aamiaismurot ovat aika pieni tekijä. Mutta jos mainittuja sokerimääriä kiskovat henkilö vaikkapa tekee fyysistä työtä ja liikkuu runsaasti vapaa-ajalleen, voi hiilihydraattien tarvekin olla keskimäärästä suurempi.

 Nuo ovat muuten aika hirveitä jos minulta kysytään :D

Järjen käyttäminen on toki aina sallittua: ne teolliset sokerit voi aina vaihtaa esimerkiksi täysjyvään... Mutta mitä yritän sanoa myös, yksilöllisten tekijöiden ohella elämäntyyli vaikuttaa paljon siihen, miten kroppa käsittelee saatua ravintoa. Eli jos niille hiilihydraateille on kysyntää, lehtiä lukeva henkilö voi vastata artikkeliin: ”Kyllähän minä syön juuri näitä ja hyvällä omallatunnolla!” Jotten kirjoittaisi aivan vastuuttomasti: Muistakaa huolehtia hampaistanne..

Kuka käskee istumaan myös työajan ulkopuolella?

Tämä vilahtikin hieman edellisessä osiossa. Hiilihydraatit ovat kätevä polttoaine aktiiviselle ihmiselle, siis fyysisesti aktiiviselle. Sellaista ei kuitenkaan saavuteta, jos istumatyön päätteeksi lysähdetään kotisohvalle ja vietetään siinä loppuilta karkkeja syöden. Uskokaa pois, tiedän kyllä ettei sinne lenkille ole kiva raahautua raskaan päivän jälkeen, mutta vauhtiin päästyä homma muuttuu yllättävän kannattavaksi. Okei, sadesäällä se ei ole niin kivaa..

Toisaalta onneksi on muitakin keinoja pysytellä poissa sohvalta aina kotitreenistä vaikkapa rentoon siivoamiseen ja järjestelyyn. Kyllä, minä kuulun niihin outoihin joille siivous on (ainakin joskus) rentoa ajanvietettä. Ja mainittakoon että saa niitä lepopäiviäkin pitää välillä! Ideana olisi kuitenkin muokata arkea fyysisesti aktiivisemmaksi. Apuna voi käyttää halutessaan esimerkiksi askelmittareita tai vaikkapa aktiivisuusranneketta jos tarkempi informaatio aktiivisuudesta kiinnostaa. En ole itse käyttänyt kumpaakaan, joten laajempi mainostaminen jääköön pois. Aktiivisuus johtaa luonnollisesti siihen, että kropan ”koneisto” pysyy käynnissä, ja näin myös polttoaine ts. hiilihydraatit pääsevät palvelemaan niiden alkuperäisessä tehtävässä.

Siteeraan jälleen erään hyvinvointineuvojan ohjeita: Mieti mitä teet jo fiksusti, ja pyri lisäämään sitä. Elämäntapojen muutos ei siis ole pyörän keksimistä uudelleen. Nimenomaan!

Nukkuminen

Mikä tässä passiivisessa touhussa oikein on niin maagista? -Erittäin moni asia! Unen aikana keho pääsee palautumaan ja sisäisten rakennustöiden tilanne on hektisimmillään. Jos joku saa käsiinsä Olipa kerran elämä -sarjan unesta kertovan jakson, siinä ilmiö on havainnollistettu varsin onnistuneesti!

Hiilihydraattien ja (riittävän) nukkumisen suhde on varsin mielenkiintoinen. Hiilihydraatit helpottavat nukkumista, ja myös unen aikana ne pääsevät hyötykäyttöön. Hyvin nukutun yön aikana ihminen nimittäin kuluttaa yllättävän paljon. Huonosti nukkuneena ainakin osa ihmisistä himoitsee hiilihydraattipitoista ruokaa, jota myös roskaruuaksi voisi luonnehtia. Kun huonosti nukuttuja öitä on enemmän, koneiston toiminta hidastuu → aineenvaihdunta hidastuu → energiankäyttö heikkenee. Tässä vaiheessa ne hiilihydraatit saattavatkin päästä pahiksen asemaan.

Riittävä nukkuminen erityisesti aikuisiällä ei aina käy helposti. Itse olen käynyt tässä jotain ”unikoulun” tapaista. Projekti on onneksi edennyt, mutta nopeudella en voi kehua. Omasta kokemuksesta voin sen verran todeta, että jos unentarve on esimerkiksi 8 tuntia, kannattaa nukkumiseen varata lisäaikaa. Syy: lähinnä erittäin hyväuniset sammahtavat välittömästi. Oma tavoitteeni on saada nukkumaanmenoajat ajoittumaan niin, että nukkumiselle olisi lähemmäs 9 tuntia aikaa. Tällöin mahdollisuus saada 8 tuntia laadukkaaseen uneen kasvaa. Mainittakoon vielä, että unentarve on yksilöllinen asia.

Ja se kokonaisuus!

1. Istumatyössä ihminen yllättäen kuluttuaa hieman vähemmän kuin fyysisessä työssä. Tässä siis ensimmäinen vaikuttava asia.
2. Aamiaismurojen ja välipalojen sokeripitoisuuden paheellisuus riippuu myös siitä, mitä muutan päivän aikana tulee suuhun laitettua.
3. Sen suuhun laitetun ruuan paheellisuus riippuu päivittäisestä fyysisen aktiivisuuden sekä liikunnan määrästä.
4. Nukkuminen ei ole pelkkää laiskottelua. Jos ”ylinukkumista” ei lasketa, suurempi unimäärä vaikuttaa usein suotuisasti kulutukseen.

Itse ajattelen hiilihydraatit tehokkaana polttoaineena, ja hyvällä onnella osana meikäläiselle maistuvia ruokia. Hiilihydraatit eivät siis ole ainoastaan kroppaa paisuttavia orgaanisia yhdistelmiä, vaikka niillä onkin ajoittain taipumus kerätä nestettä jos liikaa tulee nautittua.. Myönnän itsekin välttämäväni valkoista sokeria, mutta hieman eri syistä. Esimerkiksi täysjyvää, riisipiirakoita ja banaania menee päivittäin, eikä minulla ole aikomuistakaan niistä luopua! Toisaalta päälajini kuormitus on pääasiassa aerobista, jolloin hiilihydraatit ovat tärkeä energialähde.

Toistan itseäni: omaa järkeä saa käyttää. Ns. hyviä hiilihydraatteja saa oikein mukavasti tavallisesta ruuasta: (kokojyvä)pasta- ja riisi, peruna, bataatti, tattari, kvinoa yms. Laadukas leipä täydentää kokonaisuuden. Ja kasvikset! Jos suuri osa päivän ruokavaliosta koostuu näistä, tuskin vähän sokeripitoisemmat aamiaismurot ovat suuri synti.

Itse en pidä ruokaa perimmäisenä asiana, vaikka hyvässä lykyssä siitä voikin nauttia. Pidemmän päälle kyse on polttoaineesta, jonka voimin itse eläminen ja tekeminen onnistuvat. Luulen että helpoin ratkaisu olisi kääntää liika huomio ruuasta nimenomaan näihin. Ruuasta ja syömisestä voidaan tehdä äärimmäisen monimutkaista, mutta onko se loppujen lopuksi tarpeen.. Eli jos et muista varoa mainittuja ruokia, taivas ei ehkä sittenkään putoa niskaan.