Irti syömishäiriöstä: Haluaisinko kireämpään kuntoon?

Valehtisin jos väittäisin.. kiva, nyt se soi päässä. Ai niin, olihan tässä varsinainen aihekin. Valehtilisin jos väittäisin kieroutuneen kehonkuvan täysin poistuneen. Järjen ääni toki ilmoittaa itsestään riittävän usein, mutta on sille usein käyttöäkin. Fitness -aiheet milloin missäkin ovat tehneet niin hyvää kuin huonoakin. Langanlaihat kropat eivät enää aikoihin ole viehättäneet, minkä kategorioihin hyväksi asiaksi, samoin asenteen riittävästä energiamäärästä. Huonona puolena taas on kireän kunnon ihannoiminen enemmän tai vähemmän salaa. Ehkä vähemmän.

Periaatteessa voisin antaa itseni mennä enemmänkin kireämmän kunnon tavoitteluun, ts. kohti pienempää rasvaprosenttia. Todennäköisesti osaisin jopa toteuttaa sen projektin fiksusti, ja riittävän maltillisella vauhdilla. Miksi sitten en aloita kropan muokkaamista kireämpään suuntaan? Teoriahan on tiedossa ja itsekuriakin löytyisi. Syy löytyy etukäteen tiedostetuista sivuvaikutuksista, jotka pakottavat pohtimaan asioiden tärkeysjärjestystä.

Vaikutukset treenitehoihin

Vaikka rasvanpoltto -projektin tekisi verkkaiseen tahtiin ja lempeällä otteella, olen silti skeptinen dieettaamisen vaikutuksista treenitehoihin erityisesti jäällä. Haluan olla harjoitellessani täysissä voimissa sekä energisyys ja keskittymiskyky optimaalisella tasolla. Jos jokin näistä uupuu, lisääntyy mahdollisuus toistaa huonoa tekniikkaa. Jos kroppa vähänkin väsyy, kärsii laatu erityisesti hypyissä. Notkoselkäisenä joudun käyttämään keskimääräistä enemmän lihasvoimaa pitääkseni selän edes hetken riittävän suorassa hyppyjen aikana.

Huono tekniikka on asia, joka tahtoo jäädä päälle. Kun huono tekniikka jää päälle, siitä onkin vaikeampi päästä eroon. Eli skarppius menee kireämmän kunnon edelle, etenkin jos vaihtoehtona on kiukkuinen fiilis huonosti menneen jääharjoittelun päätteeksi. Juu ei.

Vaikutus mielialaan ja pääkopan toimintaan

Eihän tässä joka hetki olla sellaisella ”kaikki on niin ihanaa!!” -asenteella, päinvastoin. Mutta jos vähän pidemmällä aikavälillä pohditaan, mieliala on pysynyt selkeästi parempana. Myös ajatus on kulkenut paremmin, samoin keskittymiskyky on ollut parempi. Kuten edellisestä ilmeni, keskittymiskyvyllä on yhteys liikkeiden suorittamiseen oikealla tekniikalla.

Tässä kohden on ehkä havaittavissa pienimuotista ristiriitaa. Totesin alussa kykeneväni toteuttamaan dieettaamisen niin, ettei se käy kropan ja mielen päälle. Ihan kokemuksesta tiedän, että tietynlaisen ”kuosin” tavoittelu pyörisi mielessä sen verran tehokkaasti, että mahdolliset pohdinnat ja koska -kysymykset puskevat sellaisiin hetkiin, joihin ne eivät välttämättä kuuluisi.

Vaikutus hormonitoimintaan ja..

En tiedä tarkkaa rasvaprosenttiani, enkä oikeastaan haluakaan tietää. Olen saanut (livenä) kommentteja että se olisi alhainen. Nämä kommentit olen pyrkinyt sivuuttamaan. En siksi etten uskoisi, vaan haluan siirtää asian ”ei niin tärkeät” -kategoriaan.

Mutta jospa jumittuisin hetkeksi tuohon toteamukseen ihan vain määritelmä kannalta: alhainen. Yksityiskohtiin menemättä hormonitoimintani pelittää asianmukaisesti. Mutta jos rasvaprosentti laskee, säilyisikö tuo ”asianmukainen” hormonitoiminta? Jos hormonit eivät ”hyrrää” riittävästi, mm. kalsiumin imeytyminen vaikeentuu. Ja sitten ne muut vaikutukset..

..ja potentiaaliseen perheenlisäykseen

Elämäntilanne alkaa olla siinä vaiheessa ja ikääkin sen verran, että tulevina vuosina tuo maailmankuulu lisääntyminen voi todellakin tulla ajankohtaiseksi. Jos/kun/vaihtoehto C asia tulee ajankohtaiseksi, millähän se lisääntyminen mahtaisi onnistua rasvaprosentti on minimissä hormonitoiminnan kera? Kai niitä ”ihmeitä” tapahtuu, mutta en lähtisi laskemaan niiden varaan. Sen verran olen kuitenkin opiskellut ja toiminut terveydenhuoltoalalla, että muutamat realiteetit ovat tulleet selviksi.

Olisinko hyvä esimerkki?

Tulen tekemää työtä, johon liittyy paljon erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kohtaamista. Kuten aiemmista teksteistä on käynyt ilmi, puolisollani on tytär. Niin työympäristöni ihmisille kuin puolisoni tyttärelle toivon voivani näyttää mahdollisimman hyvää esimerkkiä. Usein olen joutunut toteamaan ”tee mieluummin niin kuin sanon, älä niin kuin minä teen”, yritän parhaani mukaan olla edes jossain määrin hyvä esimerkki. No, ainakin hyvä yritys.

No, jos vetäisin itseni kireämpään kuntoon ja rasvaprosentin alhaisesta minimiin, olisinko kehonkuvan kannalta hyvä esimerkki? Minulla on se ”etu”, että henkilökohtainen lämpökerrasto kertyy lähinnä ahterin alueelle. Etu tarkoittaa sitä, että olen vuosikausia ollut ”sikspäkin” omistaja. No, sellaisen ylikiinteän ahterin omistaminen olisikin toinen juttu. Kyllähän sitä rasvaa vatsallekin kertyisi jo erikseen lähtisin keräilemään. Jos joku sattuu ”päkkiäni” joskus ihastelemaan tai vaikka kauhistelemaan, kertoisin suoraan tosiasian pehmikkeiden sijainnista. Toisaalta niilläkin on käyttötarkoituksensa: onpahan jotain minkä päälle kaatua jäällä! Mutta tosiaan, jos rasvaprosenttini laskisi, kroppani edustaisi juuri sitä epärealista ja epätervettä kategoriaa. Olisinko silloin hyvä esimerkki? -En varmaankaan.

Pohdintaa

Vaikka vaaka on oikea pirulainen, tässä kohtaa se siirtyy merkittävään rooliin. Kireä kunto voisi houkutella, mutta kuinka kannattavaa sellaisen tavoittelu on? Voisin ehkä pinnallisesti hyvin ja saattaisin olla kroppaani tyytyväinen. Toisaalta sille kireälle kunnolle ei välttämättä ole selkeää päätepistettä, jolloin tyytyväisyys voi jäädä saavuttamatta. Entä mistä kireä kunto olisi pois? Kehittyminen tekniikassa voi kärsiä, samoin mieliala ja keskittymiskyky. Jos ei energiatasojen vuoksi, niin viimeistään ulkoisesta olomuodosta stressaamisen vuoksi.

Hormonitoimintani voi kärsiä, samoin asiat, jotka ovat riippuvaisia hormonitoiminnan pysyvyydestä. Lisäksi saattaisin antaa erityisesti lähettyvillä oleville varhaisnuorille ja nuorille huono esimerkki, ainakin kehonkuvan kannalta. Haluaisinko sitten antaa aihetta ulkonäkökomplekseihin ja puhua jostain kehopositiivisuuden tapaisesta edustaen itse samalla epärealistista kroppaa? -Se olisi suuri valhe.

Jos ajatellaan klassisella ”plussat ja miinukset” -ajatustavalla, kireän kunnon miinukset taitavat päästä plussien edellen. Miinuksiin voisin lisätä vielä jotain: Riskinä on sulkeutua taas omaan kuplaan. Jos ryhtyisin tavoittelemaan tietynlaista ulkonäköä, riskinä on sen projektin siirtyminen vähän liian näkyvään rooliin. Vaikka olenkin Instagrammin ”puoliaktiivinen” käyttäjä, toivon ulkonäön pysyvän toisella, tai mieluummin kolmannella tai neljännellä sijalla. Ts. kaikkea muuta kuin merkittävässä asemassa.

Ehkä se kireä kunto siis jää muiden, hieman tärkeämpien asioiden taakse. Tämä kroppa on ihan.. ok (??), terve ja toimii vallan mainiosti. Mitäpä tätä laittamaan kireämpään kuntoon.