Treenikuulumisia ja video!

Se olisi siis helmikuu nyt! Olen saanut aloittaa ”treenivuoden” varsin rennosti, sillä taustalla ei ole mitään ”otan itseäni niskasta kiinni” -pyrkimyksiä. Tai ehkä on, muttei perinteiseen tyyliin. Kyse on lähinnä treenien fiksummasta järjestelemisestä ja tietenkin palautumisen huomioimisesta. Alunperin tarkoitus oli jatkaa kuntoharjoittelua salin puolella vielä viime viikko, mutta sitten melko raju flunssa muutti hieman suunnitelmia. Kuumetta kun riitti parille päivälle, oli pakko ottaa rennommin. Mutta sitten itse asiaan..

Kisaohjelman treenaaminen käyntiin!

Tuosta kunnonkohotus -osiosta jäi siis yksi viikko pois, ja kisaohjelman aktiivisempi harjoittelu alkoi. Kisoihin on nimittäin vähän päälle neljä viikkoa, eli nyt huomio keskittyy pääasiassa ohjelman treenaamiseen. Todennäköisesti tänä vuonna vedän ohjelman helpotetusti, eli maksimissaan yhdellä kaksoishypyllä. Todennäköisesti pisteitä tulee paremmin jos keskityn huolelliseen suoritukseen ja piruetteihin.

Tällä hetkellä ohjelman läpikäyminen ”kunnolla” tekee tiukkaa, mutta uskon että tässä neljän viikon aikana kunto kasvaa.

Tavoitteet kisoissa?

Kuten edellisessä ilmeni, kisoissa keskityn huolelliseen suoritukseen. Tähän on hyvä syy: viime vuoden kisasuoritus meni lähes kokonaan ”läskiksi” hutiloinnin vuoksi. Virheellisen askelsarjan ohella tuo hutilointi söi paljon pisteitä.

Mitä tuo kaikki käytännössä tarkoittaa? -Vähän enemmän vauhtia, ojennukset ja polven joustot, pirueteissa kierrokset täyteen, huolellisempia asentoja ja huolellisempaa teränkäyttöä. Huoelllisuus on siis avainsana. Ohjelman rakenne on hieman muuttunut viime vuodesta. Itse olen melko tyytyväinen, mutta siirtymiä saisi olla runsaammin. Toisaalta tällä nykyisellä kokoonpanolla vauhtiakin on kohtuullisesti muutamassa kohtaa. Askelsarjassa ja liukusarjan lopussa se väkisinkin latistuu, kiitos fysiikan lakien.

”Kotisali” vaihtui → vaikutus treeniin

Muutamista minusta riippumattomista tekijöistä ”kotisali” vaihtui, mikä hieman harmittaa. Edellisellä salilla oli runsaasti tiloja hyppimiseen, spinnerillä harjoitteluun, akroliikkeisiin, crossfit -teline, bokseja yms. Tämä sali on pienempi, eikä spinnerillä harjoittelu onnistu oikeastaan lainkaan. Toisaalta peruslaitteet löytyy, ja pieni tila akroharjoitteluunkin löytyy. Hyppyharjoituksetkin näyttävät sujuvan jos niille sopiva alue sattuu olemaan tyhjä. Toisaalta ”perus” salitreeni onnistuu kyllä.

Vaikka tämä sali tuntuu edelliseen verrattuna suppeammalta, luulen että ajan ja paikkaan tutustumisen myötä sopivat treenikuviot muotoutuvat. Mutta tuo akroharjoitteiden mahdollisuus on todella mukava juttu, sillä ne monipuolistavat harjoittelua ja parantavat keskivartalon hallintaa. Tällainen ”kiukuttelu” salin vaihtumisesta on varmaan pidemmän päälle turhaa ja kenties hieman lapsellistakin käytöstä. No hei, minäkin tykkään välillä (tulkitse ”usein”) kiukutella! Kunhan tilat tulevat tutuiksi ja tekeminen muokkautuu niiden mukaan, homma tulee varmasti sujumaan hauskuutta unohtamatta.

Ulkoilua ikävä.. Ja entäs se uiminen?

Voi kyllä! Nyt kyllä syytän pokkana kelejä, erityisesti viime päivien: lumi- tai räntäsadetta lähes vaakasuoraan. En tykkää! Toivottavasti kukaan ei innostu tässä vaiheessa toteamaan ärsyttävää tosiasiaa ”se on pukeutumiskysymys”. En suoranaisesti vihaa talvea, mutta myönnän tykkääväni enemmän kesästä.

No, kuten arvata saattaa, ulkoilu on jäänyt vähemmälle. Toki hyötyliikunnan kautta tulee sentään ulkoiltua ja käppäiltyä. Eihän täällä mitään mielettömän pitkiä välimatkoja ole, mutta kyllä niistä kevyesti askeleita kertyy jokaiselle päivälle.

Mutta kevät tulee enemmin tai myöhemmin, ja sen mukana ulkoilukelit. -Jos siis ei lasketa loskaa, vettä ja liukkaita teitä. Veteen liittyen: syksyllä haaveilin pokkana säännöllisestä uimisesta. No en ole päässyt lähellekään! Mihin se sitten kaatui? Saamattomuuden ohella ihan ”oikeisiin” syihin. Valmistumiseen asti töitä piisasi ja henkinen väsymys heijastui myös fyysiseen puoleen. Yritä siinä sitten pulikoida.. Tai sitten uiminen yksinkertaisesti poistui prioriteettien listalta. Mutta never say never..

Pohdintaa..

Jos aivan rehellisiä ollaan, juuri tällä hetkellä liikkuminen on joskus turhankin ”rutiinilla menevää”. Mitään motivaation laskua ei ole ollut, mutta joskus jokin uusi perspektiivi tai mikä tahansa vastaava olisi tervetullutta. Kisat tuovat onneksi oman vaihtelunsa. Se mikä tuntuu lähes absurdilta on lisääntynyt kiire, mitä en oikeasti tajua. Opinnot ovat ohi, eli sillä saralla ei ole velvollisuuksia. Silti tuntuu siltä, että lähes jokaisena päivänä mennään minuuttiaikataululla. Toisaalta.. onhan tässä jotain ollutkin: Pari viikonloppua putkeen ”työkeikkaa” ja vähän muitakin tapaamisia, mukavia kylläkin! Lisäksi nuo projektit joita työllistymistäni edistääkseni teen, vaativat itsenäistä työskentelyä. No joo, onhan tässä tekemistä.

Kerran jos toisenkin on mietityttänyt millaisiksi treenikuviot muuttuvat jos/kun/toivottavasti saan töitä. Työajat ovat todella vaihtelevia, mikä sekä helpottaa että vaikeuttaa treenaamista. Periaatteessa nämä keskellä päivää oleva jäävuorot saattavat olla mahdollisia jatkossakin, samoin esimerkiksi salitreeni tai esimerkiksi ulkoilu aikaisin aamulla.

Kisojen suhteen fiilis on varsin rento. Tavallaan kiva kun ohjelma tuttu ja luistelen sen mielelläni. Ensi kaudeksi voisi loppukevään ja kesän aikana väsätä uutta ohjelmaa. Haasteena on vain inspiraation puute. Tai ei suoranaisesti, mutta mikään ei ”kolahda” yhtä kovaa kuin tämä riverdance -musiikkiin tehty ohjelma. Pari musiikkia kyllä kiinnostaisi, mutta katsotaan mihin taidot riittävät. Valssi houkuttelisi, mutta en tiedä onko minusta siihen. Toisaalta kehittyminen vaatii haasteiden kokeilemista, eli en ehkä näyttäisi heti punaista valoa.

Mutta näillä ajatuksilla ja treeneillä kuljetaan ainakin maaliskuun loppuun, kenties huhtikuunkin.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! Loppuun pieni "tilannekatsaus" jäältä, sori editoinnin puute :D