Opinnoista selviytyminen: Ajoissa alkuun mutta riittävästi lepoa!

Oi niitä aikoja, ts. opiskeluaikoja! Jos rehellisiä ollaan, tehokkuuni opiskelussa kasvoi vähitellen, ja oli huipussaan parina viimeisenä vuotena. Eli ekat kolme, tai ainakin kaksi menivät hieman rennommin. Toisaalta perusopinnot olivat sellaisia, että valinnanvapautta oli vähemmän, samoin klassiset kielet (kreikka, heprea ja latina). Tämä tarkoittaa siis sitä, kursseja oli vuoden aikana määrä X, ja läsnäolo oli pakollista. Onneksi opiskelu amk:ssa kouli tähän systeemiin hienosti. Kandi- ja maisterivaiheessa nopeuteen pystyi vaikuttamaan itse enemmän, sillä kirjatenttien ja verkkokurssien määrä lisääntyi.

Miten niistä opinnoista ja lopputöistä oikein saattoi selviytyä? Voin heti kättelyssä tunnustaa, etten ole luonnostani mikään ahkeruuden perikuva. Organisointi- ja aikaansaamiskykyni kehittyivät opiskeluvuosien aikana. Eli teoreettispainotteisesta ainevalinnasta huolimatta käytäntö kasvatti.

Aikataulutus: Prioriteetit etusijalle

Prioriteeteilla tarkoitan esimerkiksi tehtäviä joiden deadline on lähimpänä, tai sitten tenttejä. Harvoin opiskelussa selviää ilman enemmän kuin yhtä tehtävää samaan aikaan. Tai voihan sellainenkin olla mahdollista.

Itse tein usein niin, että suunnittelin etukäteen tekeväni tietyn määrän vaadittavista tehtävistä. Aloitin tehtävistä joiden deadline oli lähimpänä, ja siirryin sitten seuraaviin. Näin etusijalle asetettua tehtävää tuli varmasti tehtyä. Työmäärä riippui siitä, miten lähellä kyseisen tehtävän palautuspäivä oli. Kun mainittu tehtävä oli tehty, oli jonossa seuraavan vuoro. Tenttikirjojen laskin yleensä tarkkaan kuinka monta sivua päivässä on käytävä, jotta kirjan ehtisi lukea loppuun hyvässä ajoin. Näin vältyin viime hetken järkyttävältä työltä. Yleensä aikaa jäi sen verran mukavasti, että kertaaminenkin onnistui. Tämä kaikki voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta sitä se ei aina ole..

Vapaa-ajan järkevä käyttö

Ainakin yliopisto-opintoihin mahtui niitä kuuluisia ”hyppytunteja”. Jos luentojen välillä on pari tuntia vapaata, lounaan lisäksi olisi varmaan tosi kiva käväistä vähän vaatekaupoissa, surffailla netissä tai mitä kaikkea mukavaa voisikaan tehdä. Se lounaan ohella vapaaksi jäänyt tunnista puoleentoista tuntiin oleva aika voi kuitenkin olla opiskelun kannalta arvokas. Esimerkiksi tunnissa ehtii lukea useamman sivun tenttikirjasta tai naputella tehtäviä. Tämä taas vähentää kotityöskentelyä.

..mutta vapaata unohtamatta

Jos aikaa jää lounaan lisäksi tunti tai peräti puolitoista ja luvassa on luento, seminaari tai muu, aktiivisuutta vaativa hetki, pieni happihyppely voi tehdä hyvää ihan keskittymiskyvyn ylläpitämisen vuoksi. Jos sää suosii, ihan vartin käppäily lähialueella tekee ihmeitä. No, samalla periaatteella kuin peruskoululaisilla on välitunti.

Illalla seuraavan päivän to do -lista

Mikä onkaan parempi aika vatvoa ja pohtia asioita kuin yö. Juuri kun pitäisi nukahtaa, tai sitten heräämisen myötä aamuyön tunteina niin, että viimeinen syvä uni ajoittuu sopivasti herätyksen kieppeille. Mutta pitäähän sitä pohtia viimeisen päälle mitä onkaan unohtunut, mikä tehtävä piti palauttaa, mikä sivua lukea jne. Ja mitä sitä nyt päivän arvokkaita tunteja tuhlaamaan!

Huonot yöunet kuitenkin tuppaavat häiritsemään keskittymistä päiväsaikaan. Myös mieliala kääntyy helposti siihen suuntaan, että jotain voi alkaa kasvaa otsassa. Yöunien turvaamiseen ei taida olla mitään kaikkein tehokkainta niksiä, mutta yksi asia helpotti ainakin itselläni: Listasin illalla valmiiksi kaikki seuraavan päivän (ja vaikka sitä seuraavankin) tehtävät. Lapun laitoin läppärin kannen päälle, jolloin se oli varmasti aamulla nähtävissä. Tätä taktiikkaa käytän itse asiassa vieläkin.

”Hikaroi” alkuvaiheessa

Jos työmäärä mahdollistaa, tehtävien alkuvaiheessa kannatta (omien voimien ja aikataulun mukaan) tehdä hieman enemmän kuin olisi tarpeen. Tarkoitus ei siis haalia lisätöitä, vaan vapaata. Tai jos ei vapaata, niin ainakin rennompia aikoja jatkossa. Pienenä riskinä tässä on haalia lisätöitä. Olisihan se opiskelua tehostava ratkaisu. Itse kuitenkin kannustaisin harkitsemaan rennomman aikataulun valitsemista. Pienet hengähdystauot ovat harvoin turhia, etenkin aikoina joina tahti on tiukka.

Pohdintaa

Luulen että onnistuneen opinnoissa etenemisen taustalla on itse tekemisen ohella taktikointi. Lisäksi on hyvä muistaa, että ihminen harvoin kykenee työskentelemään kuin kone. Välillä on hengähdettävä, ja keskityttävä myös muuhun elämään. -Sitä muuta elämää muuten kannattaa olla. Opiskeluaikoina törmäsin pari kertaa opiskelijoihin, jotka halusivat keskittyä 99%:sesti opiskeluun. Jokainen heistä koki uupumisen.

Muistan miten autokoulussa puhuttiin moottoritiellä ohittamisesta ajan säästämiseksi. Ajo-opettaja kertoi matkan X todellisen ajanvoiton. Se oli alle 15 minuuttia. Hän kysyikin sitten, olisiko järkevämpää vain lähteä liikkeelle 15 minuuttia aikaisemmin. Samaa voisi kysyä opiskelijoilta. Jos kyse on esimerkiksi reippaasti alle puolesta vuodesta, onko valmistuminen vaikkapa kolmea kuukautta aikaisemmin uupumuksen arvoinen asia? Ymmärrän toki, että esimerkiksi taloudellinen tilanne voi pakottaa pitämään kiirettä. Mutta jos lopputuloksena on esimerkiksi 1-5 kuukauden (tai pidempi) sairasloma, minun laskupääni mukaan lopputulos on tappion puolella.

Tehokkaan ja fiksun ajankäytön ei siis tarvitse tarkoittaa työskentelyä 24/7. Se tarkoittaa asioiden aloittamista ajoissa, ajoitetusti, mutta myös lepohetket huomioiden. Vaikka stressi saattaa häiritä yöunia, nukkuminen on asia mihin kannattaa panostaa: nukkumaanmenoajat sellaisiksi, että unta riittää pidemmäksi aikaa kuin maksimissaan viideksi tunniksi. Vaikka elämä opiskelun hektisimpinä vuosina voi tuntua mekaaniselta ja ylisäädellyltä, kyse on loppujen lopuksi väliaikaisesta vaiheesta. Hyvällä taktikoinnilla, suunnittelulla ja toisaalta terveellä itsekkyydellä mahdollisuudet tilanteen väliaikaisuuteen lisääntyvät. Ja vielä yksi tärkeä fakta: Joskus koittaa sekin päivä, kun opinnot ovat saatu päätökseen.

Tsemppiä kaikille opintojensa kanssa puurtajille!