Tässä toisen AI-kurssin sisältöön perehtyessäni huomioni on kiinnittynyt tarpeeseen keskustella muutamista asioista enemmän ja julkisesti. Erityisesti disinformaatio voi johtaa todella vakaviin seurauksiin. Omat kokemukseni AI:n työvälineistä rajoittuvat älypuhelimen "leikkimistä" varten olevien sovellusten ohessa ChatGPT:hen sekä Google AI:n antamiin vastauksiin. -Kyllä, suostuin viimein kokeilemaan ChatGPT:tä.
Edelleen olen sitä mieltä, että kyseiset työvälineet toimivat hyvin "navigaattoreina". Ne voivat näyttää monesta aiheesta pääpiirteet, mutta käyttäjän on tärkeä hallita lähdekritiikki. Mitä harvinaisempi aihe on, sitä vähemmän kyseiset työvälineet voivat tarjota kattavaa tietoa. Korjaan: kattavaa materiaalia navigointiin tiedonhakuprosessissa. Ehkä tämä laiskistaa jo laiskistuneita aivojamme, mutta valitettavasti kirjastojen korttijärjestelmä ei liene enää vaihtoehto. Kenties tätä voisi markkinoida aivoja aktivoivana toimintana ja meditatiivisena kokemuksena. Voisi jopa toimia. -Kunhan kyseinen toiminta on maksullista ja hyvin markkinoitu.
Koodarit ovat vain ihmisiä
Koodarit eivät ole yli-ihmisiä eivätkä Jumalasta seuraavia. He ovat vain ihmisiä. Tosin itse en hallitse koodausta lainkaan ja ihailen sitä taitoa siinä määrin, että kenties salaa pidän heitä yli-ihmisinä. Kouluttaessaan tekoälyä, koodareilla ei ole pedagogista pätevyyttä jokaiselle tiedon osa-alueelle. -Eikä heiltä voi sellaista odottaakaan. He ovat edelleenkin vain ihmisiä. Arkisena esimerkkinä voisi heittää, että aika harva korkeakoulussa opettava henkilö opettaa jokaisessa tiedekunnassa. Mitä tekoäly aihepiirin sanaston perusteella netistä löytää, jää lukijan vastuulle arvioida onko tekoäly käyttänyt luotettavaa lähdettä.
Tiedonhaku on vain yksi tekoälyn muoto. Ennen tekoäly -käsitteen yleistymistä sen yksi suosittu muoto oli monelle arkipäivää: navigaattori. Yksi ihmetyksen aihe oli, miksi navigaattori näytti pidemmän reitin, vaikka lyhyempikin olisi ollut vaihtoehtona. Yksinkertaistettuna syy liittyi mm. siihen, että navigaattori tunnisti vain nopeusrajoitukset. Datayhteyden puuttuessa huomioimatta jäivät mahdolliset ruuhkat, tietyöt onnettomuudet ja muut matkaan vaikuttavat tekijät. Edelleen reitti saattaa navigaattorin ohjaamana olla pidempi, sillä navigaattori "haluaa" käyttäjän puolesta panostaa turvalliseen ja taloudelliseen ajamiseen. Varsin huomaavaista. Mutta käyttäjä itse ei ole aina yhtä mieltä.
Kuvankäsittelyohjelmia ja videoiden luomista varten tehdyt ohjelmat voivat helpottaa visuaalisen tuotannon rakentamista vaikkapa puhtaasti opetukseen tarkoitettuja dokumentteja tehdessä. Tai sitten vaikkapa lapsille suunnatun animaation tekemisessä. Koodari rakentaa ohjelman niin, että käyttäjällä olisi mahdollisimman laaja valikoima työvälineitä luoda opettavaista ja mukavaa ajanvietettä. Valitettavasti joku toinen käyttäjä hyödyntää samaa ohjelmaa dokumenttiin, jonka aiheena voi olla vaikkapa "Elohopea ei aiheuta ongelmia vesistöissä".
Esimerkkejä disinformaation ilmenemismuodoista
Tavallisin esimerkki on deebfake -materiaali, eli nk. syväväärennös. Kyseessä voi olla esimerkiksi kuva tai video, mikä on onnistuttu luomaan aidon näköiseksi, mutta todellisuudessa kuvassa tapahtuvaa asiaa ei ole koskaan tapahtunut. Humoristisia esimerkkejä ovat sosiaalisessa mediassa esiintyvät huumorikuvat eli memet, joissa vaikkapa täysin aidolta näyttävä koira istuu terassilla ihmisen tavoin ja siemailee kuohuviiniä. Idea on hauska, vaikka tässä nykyään kyseinen vitsi saattaa olla hieman loppuun kulutettu.
Syväväärennös -materiaalia voi valitettavasti luoda myös ihmisistä. Riittää että heistä on saatu kuva. Viime päivinä uutisissa on raportoitu tapauksista, joissa peräti peruskouluikäiset ovat luoneet kiusantekomielessä pornografista materiaalia toisista nuorista. Samaa toimintaa on ilmennyt myös julkisuuden henkilöiden keskuudessa. Perimmäinen tarkoitus on sabotoida maine ja nöyryyttää.
Pienempiä ja isompia haittoja
Disinformaatio kokonaisuudessaan on mielestäni aina haitallista. Eri asia vain on, missä mittakaavassa. Toisaalta ensi silmäykseltä pieneltä tuntuva haitta voi ajan myötä johtaa merkittäviin haittoihin. Esimerkiksi yksittäinen, vaikkapa ravitsemukseen liittyvä uskottava mutta todellisuudessa disinformatiivinen julkaisu voi tuntua viattomalta. Asiaan perehtyneet voivat hymähtää pienen joukon innostuessa väittämästä.
Eri asia on, pysyykö harmiton disinformaatio vaikutuksineen harmittomana. Tämä riippuu pitkälti asiasta, aikavälistä ja missä mittakaavassa asioita tarkastellaan. Yksi yleensäkin digitalisaation aiheuttama haittavaikutus mielestäni on, että tulevaan suuntaavan ajattelukyvyn heikkeneminen sekä hitauden sietäminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että fokus on vain juuri tämän hetken haitoissa ja hyödyissä, korkeintaan myös tulevan viikon. Se mitä tapahtuu esimerkiksi tulevan neljän vuoden kuluessa hitaasti mutta selkeästi saa vähemmän painoarvoa.
Pitkällä aikavälillä disinformaatio voi saada aikaan vihamielisiä asennetta ja toimintaa, merkittäviä terveydellisiä haittoja suuremmalla osalla kuin yksittäiset ihmiset ja ylipäänsä aiheuttaa vääristymiä, joiden vaikutukset ovat haitallisia, tai jopa vaarallisia.
Miten käy oppimiselle ja tieteelle?
Perusopetuksessa ja toisen asteen oppilaitoksissa on jouduttu puuttumaan tekoälyn hyödyntämiseen opiskelussa. Nuoren kysymys opiskelun tarpeellisuudesta tekoälyn rinnalla on oikeastaan aiheellinen. Miksi nähdä vaivaa, kun ChatGPT antaa vastaukset? Meidän "boomereiden" on tässä kohtaa asetuttava nuoren asemaan ja siihen tunteeseen, minkä asioiden työstäminen saa aikaa, etenkin jos aihealue ei ole kiinnostava. Ei ole helppoa selittää miksi oma tietämys ja asiantuntijuus on oleellista, mutta silti nuorten tulisi ymmärtää että tekoälyn takana on ihminen, vaikka robotti vastaisi. Ihmisen vastuu on ymmärtää milloin tekoälyn vastaus ei ole oikea.
Myönnän että ChatGPT osaa olla uskottava, ja oikeastaan käytännöllinen. Omalla kohdallani haasteena ovat toiminnanohjauksen ongelmat. Toisin sanoen tarvitsen selkeät toimintaohjeet etenkin suuremmissa projekteissa. Gradun kanssa tällainen olisi pelastanut paljon. Olen hyödyntänyt ChatGPT:tä "tehtävälistan" hahmottamiseen. Vastauksia kurssitehtäviin en ikinä kopioisi, sillä henkilökohtainen moraalini tulee vastaan. Vaikka vastaukseni olisi suoraan oppimateriaalista, hyväksyn sen mikäli olen vastauksen itse kirjoittanut ja ymmärtänyt mistä on kyse.
Akateemisessa maailmassa tekoälyn hyödyntämisestä tulisi puhua enemmän niin työntekijöiden kuin opiskelijoiden kesken: Missä kulkee vilpin raja? Mitä tapahtuu tieteen laadulle, jos tutkijan oma henkilökohtainen panos siirtyy liikaa tekoälylle? Toki tieteenala vaikuttaa paljon. Löydettäessä jotain uutta määrittelyssä ja asian tai ilmiön tutkimisessa ihmisellä on edelleen tärkeä rooli, etenkin alan asiantuntijoilla. Tekoälyn ei myöskään tulisi olla ihmistä korvaava tekijä etenkään silloin, kun kysymyksessä on säästäminen.
Edelleen toivon, että konkreettiset kirjat ja ihmisten oman päättelykyvyn kehittäminen sekä tiedonhakutaitojen kehittäminen saisivat edelleen arvostusta. On vain jaksettava sietää hitautta ja katsoa asioita pidemmällä aikavälillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti