Myönnän
että lepo on edelleenkin haasteellinen asia niin fyysisellä kuin
henkisellä tasolla. Koronan seurauksena tuli etätyöskentely -ja
liikunta. Aikataulut muuttuivat liukuviksi ja liikuntapaikat
suljettiin. -Ihan hyvästä syystä kylläkin. Päivärytmi on
pysynyt suhteellisen selkeänä. No juu, nukkumaanmenoaika on
siirtynyt noin tunnilla eteenpäin. Lisääntynyt valo sen sijaan on
johtanut heräämisen aikaistumiseen. Enemmän tai vähemmän ylpeänä
voin todeta, että työt ovat hoituneet siinä missä liikkuminen.
Poikkeustilalla on ollut jälleen omat vaikutuksensa.
Pitkät
kävelyt ovat lisääntyneet
Koska
taitorullaluistelu on todella paljon säästäriippuvainen laji,
tulee jaksoja joina harjoittelu ei onnistu lainkaan. Vaikka ei
sataisi, koripallokentän asfaltin kuivuminen on hidasta paikan
varjoisuuden ja juuri sopivasti merkittävän epätasaisuuden vuoksi.
Välipäivinä on tullut panostettua erityisesti kävelyyn
kauppareissun ohella.
Viime
aikoina kyseinen lenkki on pidentynyt reippaasti, ja siksi
menomatkaan menee reippaalla vauhdilla n. 45 minuuttia. Päälle 10
minuutin paluureissu ja portaita 7. kerrokseen, niin päivään tulee
mukava setti hyötyliikuntaa. Kävelyn lisääntyminen on sinänsä
ollut yllättävää, sillä olen vuosikausia ollut enemmän
vaihtelevan liikunnan harrastaja. Nyt reippaat kävelyreissut ovat
olleet myös tehokasta “suunnitteluaikaa” eri työtehtäville,
jotka sitten tulevat nopeammin tehdyksi. Myös juoksua on tullut
kokeiltua.
Kuormittavan
treenin määrä on vähentynyt
Vaikka
pyrin 1-2 kertaa viikossa panostamaan myös oikeasti sykettä
nostavaan harjoitteluun, kuormittavamman liikunnan kokonaismäärä
viikkoa kohden on vähentynyt. Kuntoa tämä ei kuitenkaan näytä
huonontaneen. Esimerkiksi mäkijuoksussa sain (okei, taukojen kera)
tehtyä kuusi toistoa ja ensimmäinen virallinen pidempi juoksulenkki
venähti pariin kilometriin. Ihan kohtuullinen aloitus, vaikka itse
sanonkin.
Toistaiseksi
pidän näistä määristä kiinni, sillä kunto vaikuttaa
kohtuulliselta. Jos/kun jäälle taas pääsee, eri juttu toki on
miten kunto riittää kisaohjelman treenaamiseen. Toisaalta
karannutkin kunto palaa takaisin harjoittelemalla.
Lisäpainoja ei pahemmin tule käytettyä tällä hetkellä..
Vähemmän
kremppoja
Ikävä
tunnustaa mutta näin on käynyt! Pahimmat pirulaiset (ristiselkä ja
vasen lonkankoukistaja) ovat oireilleet harvinaisen vähän.
Toisaalta lonkankoukistaja on tykännyt istumisen vähentymisestä.
Kiitos etätyön, voin työskennellä myös lattialla vatsallani
retkottaen.
Mitä
nyt olen bokreilla testannut, hyppyjen korkeus ja lihasvoima eivät
näytä merkittävästi laskeneen. Jos/kun jäälle pääsee taas,
kieltämättä harjoittelun huolellinen suunnittelu voi tällä
“näytöllä” jopa onnistua.
Liikkuvuus
on parantunut
Heti
alkuun on myönnettävä, että mitään radikaalia edistystä ei ole
tapahtunut. Ns. Sivuspagaatti on mennyt pienissä määrin eteenpäin.
Sen sijaan ylispagaatti erityisesti “paremmalla” puolella on
parantunut. Alkuvuodesta selkän taipuisuus otti hieman takapakkia,
mutta nyt notkeus on lisääntynyt.
Pienenä
lisänä otin mukaan selän taivuttamisen eteenpäin. Motivaatio on
hieman kadoksissa, mutta luonnollisesta syystä: Taipuisuutta ei
löytynyt itsestään. -Vai että asian eteen täytyy tehdä
töitäkin...
Pohdintaa
Pinnallista
tai ei, kaipaan kovasti jäälle ja salille. Elämä on jatkunut
ilmankin näitä, mutta kenties vähemmän välttämättömien
asioiden kaipaaminen ei ole rikos. Toisaalta kuluneet kuukaudet
(joita ei edes ole montaa) ovat antaneet aihetta ajatella. Olen
jääräpää, myönnän sen. Viime aikoina kunto on ollut
vähintäänkin kohtuullinen. Kroppa on selkeästi ehtinyt palautua,
mikä on vaikuttanut tekniikkaan ja kuntoon lähinnä positiivisesti.
Tässä kohden lienee aika katsoa peilin ja kysyä kannattaisiko sama
linja pitää myös “jääkauden” alettua.
Kieltämättä
hieman jännittää miten tauko vaikuttaa tekniikkaan erityisesti
nyt, kun sateiset kelit ovat jarruttaneet myös taitorullaluistelua.
Toisaalta se mikä on selkäytimeen ehtinyt, ei välttämättä
karkaa sieltä välittömästi. Luulen että parasta on aloittaa
harjoittelu perusasioista ja tuntumaa hakemalla. Käytännössä tämä
varmaan tarkoittaa systemaattista etenemistä. Realismin tasolla on
eri asia riittääkö kärsivällisyys.. Siinä vaiheessa on
muistella viime päivien vaikutuksia.
Ovatko
koronan aiheuttamat rajoitteet vaikuttaneet positiivisesti
hyvinvointiisi ja kuntoosi? Miten koet ajatuksen paluusta
treeniympäristöön ennen rajoituksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti