Kun elämä ei tee itsestään ihan helppoa..

Niinhän se sanotaan, ettei elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Hyväksyn tämän tosiasian. Kirjoittaminen blogiin on vähentynyt viime aikoina reippaasti. Tavallaan haluaisin saada tänne enemmän tekstiä, mutta nyt vain tökkii. En ole enää aikoihin kovin mielelläni avautunut täällä vaikeista hetkistä. Mieluummin tsemppaan muita (jotenkin helpompaa). Nyt myönnän kuitenkin, että syynä vähentyneeseen kirjoittamineen ovat yksinkertaisesti vaikeat ajat. En tule niitä tarkemmin erittelemään. Ehkä sitten joskus.

Helpompi tsempata muita..

..vaan ei itseä. Vaikka tiedän että kyseessä on (ainakin toivon mukaan) väliaikainen tila, monella osa-alueella tuntuu siltä etteivät taidot ja osaaminen riitä. Kai se siitä, mutta juuri tällä hetkellä tuntuu tältä. Selityksiä ja diagnooseja on luonnollisesti etsittävissä maan ja taivaan välillä. Joskus niihinkin kyllästyy. Joskus vain on näin, eivätkä asiat mene helpoimman kaavan mukaan.

Suunnan neuvominen muile tahtoo aina olla helpompaa kuin navigoida itse jos näkyvyys katoaa. 

Saan voimia jos pystyn tukemaan ja tsemppaamaan muita. En ole todellakaan mikään pyhimys. Tulen vain paremmalle mielelle jos onnistun edes vähän saamaan toisten ihmisten mieltä paremmaksi. Parasta on etenkin se, jos onnistuu saamaan toisen uskomaan edes vähän enemmän itseensä ja tulevaan. Omalla kohdalla tilanne on toinen. Toisaalta en voi myöntää, että olisin erityisemmin panostanut itseni tsemppaamiseen. Omassa toiminnassa voi siis olla pientä korjattavaa.  

Kun ei keksi mitä pitäisi tehdä..

Jotenkin tältä tuntuu jälleen vähän jokaisella osa-alueella. Joskus vain tuntuu siltä että yksinkertaisiakin asioita joutuu pähkäilemään viimeisen päälle. Tällaiseenkin olisi varmasti lukuisia diagnooseja, mutta jälleen olen kyllästynyt käymään niitä läpi. Myönnän että tämä ketuttaa, sillä kognitiivisten kykyjen heikkeneminen on minulle aina kova pala. Kiitos epilepsian, olen joutunut opetelemaan niiden sietämistä.

"Kuinka monta puuta näet kuvassa?" -Ihan riittävän monta, se siitä. 

Mitä kuitenkaan ei..

Ensisijaisesti taistelen viimeiseen asti menneiden aikojen idiotismia vastaan. Yritän ajoittain p**kasta motivaatiosta huolimatta pitää huolta terveydestäni, syömisistä, riittävästä levosta jne. Edelleen rajoitan sekä kahvin että alkoholin käyttöä. Molemmissa pidän kiinni vanhasta linjasta: vältän ääripäitä. Tiedän ettei liiallinen kontrolli ole loppupeleissä hyvä vaihtoehto.

Yritetään siis edes jossain. Tällä hetkellä menestys on ollut kohtuullista, ainakin riittävää. Käytännössä tämä siis tarkoittaa syömistä säännöllisin väliajoin. Jos energiamäärä jää pieneksi, kompensoin asiaa siemenillä ja pähkinöillä. Vaikka ravinto ei ratkaise kaikkea, ainakin noiden hyvistä rasvoista voi olla edes vähän apua. Nyt vähän huumoria mukaan: Kirosin myös ongelmia kirjoja ja muita tekstejä lukiessa.Tällä kertaa ratkaisu löytyi läheltä. Kannatti kaivaa esille n. 10 vuotta sitten hommatut lukulasti. Kas kummaa, helpotti edes vähän :D 

Onneksi edes osa ratkaisuista löytyy läheltä. -Etenkin itse viitsii hieman käyttää järkeä :D Jestas, tuo kehysten malli ei ole yhtään "out"..

Jotain pohdintaan viittaavaa..

Ajatus tilan väliaikaisuudesta saa jaksamaan. Pyrin tylsän perusjärkevään asenteeseen nojaten nk. tarvehierarkiaan. Kun pitää huolta fysiologisista perustarpeista, ne antavat pohjan selviytyä muista haasteista. Vaikken muuhun ratkaisuja ja vastauksia keksisi, ainakin voin pyrkiä pitämään huolta aivojen ja kehon toimivuudesta. Jos näistä jokin tai molemmat kärsivät, kärsii muukin toiminta.

Kun solmuja alkaa tulla runsaammin, sekasotku on valtava. Sekasotkun havaitessa pienoinen paniikki tahtoo iskeä. Tässä kohden vanhalle hyväksi havaitulle metodille lienee taas käyttöä: Hengitä sisään, hengitä ulos. Toista tätä niin kauan kun paniikki astuu syrjään ja aivot toimivat. Siinä vaiheessa solmut on helpommin erotettavissa toisistaan, ja niiden avaaminen helpottuu. Tämän loppuun voin toistaa lausetta jota olen hokenut viimeisten viikkojen ajan: Kai tämä tästä. Ja sitten pienoinen tosiasia: Elämää tämäkin, sellaista se välillä on.

Ja sitten yksi olennainen huomio: Jos jotain energiaa antavaa ja piristävää tässä kaivataan välittömästi, se löytyy ulkosalta: Kesä on tuloillaan. Nyt siis katsetta vähän ylöspäin, aurinkolasit päähän ja ulos. Näin loppuun muutan hieman hokemaani lausetta: Kyllä tämä tästä. 

Aurinkoista viikonloppua kaikille ja mukavaa kesälomaa lukuvuotensa päättäneille!