Väsyttääkö? -Siispä lepää!

 Kesän kääntyminen syksyyn, harmaus, viilenevät ilmat, paluu arkeen, sateet jne. Erittäin otollisia tekijöitä jotka väsyttävät. Itse nostan käteni ylös välittömästi. Kyllä, väsyttää! Kuluneina vuosina olen väkisin repinyt itseni liikkeelle, tuntuipa miltä hyvältä. -Viis liikkumisen ilosta. Ja minä jos kuka olen siitä paasannut. Entä jos tällä kertaa ajattelisi toisin?

Vähän armoa

Liikkumisen pitäisi olla mukavaa. Aloittamisen ja tekemisen pitäisi ainakin suurimmaksi tulla itsestään. Toki joskus väkisinkin tulee hetkiä joina "joutuu" tekemään jotain vähemmän mukavaa. Entä jos esim. näin syksyn aikaan tulee päiviä, joina liian

usein muukin kuin aloitus menee vain pakottamisen kautta?

Toki jos liikuntaa harrastaa todella harvoin ja satunnaisesti, aloittamine voi olla vaikeaa ihan vain vieraantuneisuuden takia. Enemmän ja säännöllisesti liikkuva saattaa olla tottunut tiettyyn määrään liikuntaa viikossa. Itse voisin todeta olevani aktiiviliikkuja. Liikkumiseni koostuu useasta palasesta: luistelusta (2 x viikko), lenkkeily (lähes päivittäin), jumppa (päivittäin ainakin keskivartalo, muuta harvemmin) ja venyttelystä (päivittäin). 

Venyttelystä ja keskivartalon treenaamisesta en mielelläni luovu, sillä lopputuloksena tahtoo olla kipuja ja jumeja.  Mutta ulos katsoessa näen tuulta ja sadetta. En todellakaan mene lenkille! Huonon sään lisäksi koen kroppani fyysisesti väsyneeksi. Väsymyksen taustaa ei ole pakko perustella. Kun kyse ei ole pelkästään mukavuusalueen ylittämisestä, en näe mitään syytä miksi pakottaisin itseni lenkille. Ehkä kehoni viestittää kaipaavansa lepoa. 

Kevyemmin ei tarkoita lässähtämistä

Liikkumisen vähentämistä ei kannata pelätä. Kunto ei välttämättä laske. Itse asiassa väkisin ja väsyneenä tehty treeni ja liikunta ylipäänsä saattaa pahimmillaan viedä tilannetta ainoastaan alaspäin. Luistelussa olen todennut pienemmän treenimäärän (2-3 krt/viikko) riittävän hyvin, ja kehittävän paremmin kuin suurempi määrä harjoittelua. 

Pari lepopäivää lisää?

Omalla kohdallani lepopäivä on juuri se, mitä noudatan heikosti. Pieni kävely ja ulkoilu ovat (mielestäni) hyväkin vaihtoehto, sillä kaipaan päivittäin raitista ilmaa. Tähän aikaan vuodesta ja näillä keleillä pelkkä oleskelu ulkona ei (mielestäni) ole yhtä mukavaa kuin kesälllä. Mielipidekysymys, makuasia jne.. Se minkä voisin opetella on vaikkapa teen siemaileminen parvekkeella. 

Mihin ajan sitten voisi käyttää? Vastauksia on vähintään yhtä paljon kuin lepopäivän viettäjiä: Olemiseen, lukemiseen, ehkä kotitöiden tekemiseen (etenkin jos ne tuntuvat rentouttavilta), elokuvien tai sarjojen katsomiseen, käsitöihin, piirtämiseen, mistä ikinä pitääkään. Ns. rästihommat eivät ehkä suoranaisesti ole rentouttavia, mutta niiden saaminen valmiiksi sen sijaan on. 

Entä ravinto? Pitääkö vähentää?

Sen perusteella mitä olen lukenut, jopa ammattilaisilla (siis liikunta-alan) näyttää olevan tästä eri näkemyksiä. Osan mielestä ehdottomasti kyllä, osan mielestä ehdottomasti ei, osa taas lienee näkemyksissään jossain näiden kaikkien välimaastossa. Itse haluaisin karsia ensisijaisesti pois sanan "pitää". Ja toisaalta myös "täytyy" -sanan. 

Toteasin lepopäivän syömisistä yksinkertaisesti "fiiliksen mukaan". Jos esimerkiksi herkkuja tai ylipäänsä suurempia ruokamääriä tee mieli, se päivän ns. pakollinen eli riittävä energiamäärä sopii mielestäni mainiosti. Tosin itse harrastan todella säännöllistä syömistä. Tilanne on eri ihmisillä, joilla ruokailuajat ovat erittäin epäsäännöllisesti, mikä taas hankaloittaa sopivan energiamäärän hahmottamista. Jos taas ruokahalu on hyvä ja herkkujakin tekee mieli, miksi ei? Kaiken voisi tiivistää ajatukseen "ongelmaton syöminen". 

Onko lepääminen luovuttamista?

Tähän kohtaan totean muidenkin puolesta: Ei! Riittävä lepo on olennainen osa kehittymistä niin fyysisellä kuin vaikkapa kognitiivisella tasolla. Levossa, erityisesti unessa tapahtuu eniten kehitystä. Siitä lähtien kun panostin nukkumiseen enemmän, moni asia on kääntynyt parempaan suuntaan. Kehon ohella myös aivot toimivat paremmin. 

Toinen merkittävä asia jonka olen kantapään kautta oppinut, on riittävän levon ja laadukkaamman unen välinen yhteys. No, aina univaikeuksia ei voi selittää. Itselläni ja varmasti monella muulla liika kuormitus (niin fyysinen kuin psyykkinen) heikentää unenlaatua. Lopputuloksena on harvinaisen negatiivinen kierre jossa yksi ongelma johtaa toiseen jne. 

Yhteenvetoa

Joskus voi olla vaikea erottaa heikko motivaatio ja väsymys. Ensimmäisen kohdalla kannustaisin asettamaan selkeitä ja konkreettisia tavoitteita vaikkapa kirjaamalla niitä ylös. Kynä ja paperi ovat oikein mukavia työvälineitä. Jos tavoitteet tuntuvat mahdottomilta, niitä voi pilkkoa pienempiin osiin. Ajan kanssa heikosta motivaatiosta johtuvat "väsymys" helpottaa. Omalla kohdalla puhun rehellisesti laiskuudesta. Huom, tämä ei tee ihmisestä huonompaa. 

Todellinen väsymys puolestaan ei helpota kuin lepäämällä. Joskus hämmennystä voi aiheuttaa se, että yhden lepopäivän jälkeen energiatasot nousevat hetkeksi mutta laskevat taas. Tällöin lepo ei ole riittänyt. Taustalla voi toisaalta olla myös pitkäaikainen kuormittuminen, jolloin kehoa olisi tärkeää kuunnella erityisen tarkkaan. Itse totesin ettei yksi lepopäivä viikossa ainakaan toistaiseksi riitä. Väsymys iskee ja jo parin päivän sisällä liikkuminen muuttuu pakotetuksi. Siispä kevyempää menoa tilalle kunnes energiatasot palautuvat. 

Myös lepopäivinä pidän tärkeänä saada riittävästi energiaa. Jos keho on väsynyt, se on entuudessaan stressitilassa mitä liian vähäinen energiansaanti ei ainakaan helpota. Toisaalta kannustan panostamaan ns. kunnon ruokaan. Ei vähennyksiä, liikaa rajoja tms. -Ja kohtuudella herkkuja jos tekee mieli. 

Eli jos väsyttää, älkää pelätkö ottaa rennommin! Mukavaa viikonloppua kaikille!