Hyötyliikuntaa vai erillistä treeniä?

Vaikka itse edustan tavoitteellista treenaamista yksittäisessä lajissa, pohdin mielelläni liikkumista myös muista näkökulmista. Viime vuosina yksi eniten ajatuksia herättänyt kysymys on ollut: Onko pakko ”treenata” pysyäkseen hyvässä kunnossa? Olen aihetta pohtinut hieman aiemminkin. Mitään selkeää kyllä -tai ei -vastausta en ole valmis antamaan, mutta näkökulmia kyllä. Tässäpä jokunen!

Elämäntyylin, olosuhteiden ja työn merkitys

Jos elämäntyyli ja työ sisältävät paljon istumista, pysyminen vähintäänkin kohtuullisessa kunnossa voi todellakin vaatia erillisen liikuntatuokion. Arkiaktiivisuutta voi luonnollisesti pyrkiä lisäämään esimerkiksi kävelemällä tai pyöräilemällä työmatkat, vaihtamalla hissin portaisiin jne. Jos työmatka on niin pitkä että se on taitettava esimerkiksi bussilla, kävelyä voi lisätä kävelemällä seuraavalle pysäkille ja/tai jäämällä aikaisemmin pois.

Mutta entä jos työpaikka nyt vain sattuu ympäristönä olemaan sellainen, ettei kävelyä rappusissa tai askeleita ylipäänsä saa koottua enempää? Entä jos työmatkaa ei voi taittaa julkisillä kulkuneuvoilla, eikä omaa autoakaan viitsisi jättää parin kilometrin päähän työpaikasta? Lenkki tai salitreeni työpäivän jälkeen alkaa olla ainoa vaihtoehto. Toisaalta käsitän senkin, että väsymys työpäivän jälkeen voi olla niin infernaalinen, että ajatus treenistä tuntuu mahdottomalta. Kotona voi lisäksi odottaa omat velvollisuutensa, joiden seurauksena aikaa liikkumiselle olisi vasta nukkumaanmenoaikaan.

Ei kai pitäisi vierittää syitä ”systeemin” niskoille, mutta mielestäni ympäristö ei aina tue aktiivista elämäntyyliä. Onneksi esimerkiksi sähköpöydät lienevät yleistymään päin, jolloin istumisen ja seisomisen välillä voi hieman vuorotella. Itse suosittelen lämpimästi käyttämään jumppapalloa tuolina! Myös ”ylösnousemus” esim. 20-30 minuutin välein tekee hyvää.

Pidemmän aikavälin hyötyjä ajatellen olisi hienoa jos mahdollisimman moni (istumatyötä tekevien) työnantajat kiinnostuisivat työympäristön muokkaamisesta hyvinvointia parantavaksi. Toki tällaisia toimenpiteitä onkin tehty, ja (ymmärtääkseni) monilla työpaikoilla työntekijöitä ohjeistetaan taukojumppaan, oikeaan istuma-asentoon yms.

Asuinpaikan vaikutus

Olen itse asunut hyvin erilaisilla alueilla. Ainakin omalta osalta voin todeta, että asuinpaikalla ja arkiaktiivisuudella on yhteys. Lapsuudenkotini oli taajama-alueella. En suostu puhumaan maaseudusta! Kotitalo oli suurempi kuin esim. kerrostalon yksiö, jolloin jo kotosalla tuli liikuttua enemmän.

Moni paikka oli kuitenkin kävelymatkan päässä. Kaikki ei ollut ahdettu pieneen asuntoon, jolloin moni asia vaati hieman enemmän kävelyä: postin hakeminen, pihatyöt (niitä on ikävä!!), kotityöt sekä kommunikointi muiden kanssa. Jälkimmäinen kuulostaa varmaan hassulta, mutta totta se on! Jos jonkun huomio kiinnittyy asuntoon, mainittakoon että pienellä paikkakunnalla on omakotitalot ovat yleisempiä kuin kerrostalot. Esim. pk-seudulla tilanne on päinvastainen, riippuen toki alueesta.

Vaikka haaveeni toteutuu varmaan aikaisintaan eläkeiässä, haaveilen asumisesta pienessä omakotitalossa. Viimeiset 14 vuotta olen asunut kerrostalossa, asunnon koko on vain muuttunut. Kerrostaloasunto ei ole minulle suoranaisesti ongelma, mutta myönnän pitäväni mahdollisuudesta kuljeskella. No, voihan sitä mennä ulos, ei siinä mitään. Mutta myönnän pitäväni tilasta. En myöskään halua keskelle huonetta mitään kulkuesteitä, joita myös huonekaluiksi kutsutaan. Esim. sohvapöydälle näytän punaista valoa. Syy: haluan kulkea vapaasti.

Harvalla on täydellinen valinnanvapaus asuinpaikan suhteen. Kun aikuisuus koputtelee ovelle, opiskelu- ja työpaikka ovat merkitseviä tekijöitä asuinpaikan suhteen. Asuinpaikka taas vaikuttaa elämäntyyliin. Esim. jo kevyet pihatyöt kuten haravointi tuovat mukavasti arkiliikuntaa, mutta mitäs haravoit jos asut alueella jossa hädin tuskin edes ruoho kasvaa?

Ehkä tämä menee turhaksi valittamiseksi, mutta jutellessani erään maanviljelijänä toimivan tuttavani kanssa tunsin kateuden piston. Käyn mielelläni salilla välillä, mutta välillä kaipaisin myös fyysistä työtä. Edelleenki yksi ehdoton suosikkini kesätöistä oli rikkaruohojen kitkeminen! On vain melkein absurdia, että jossain vaiheessa tuollainen ”perushomma” muuttuu elämysmatkailun kaltaiseksi aktiviteetiksi. Vähän sama kuin ihmiset varmaan maksaisivat mahdollisuudesta kokeilla lehmän lypsämistä. Vaan mitä olisi navettapiika 1800-luvulla moisesta tuuminut..

Itse tarkoitus vai oheistuote?

Joskus liikunta tulee työn tai muun toiminnan oheistuotteena. Fyysinen työ tosiaan mahdollistaa liikkumisen, ja hyvällä onnella monipuolisen sellaisen työtehtävistä riippuen. Toisaalta fyysinen työ voi myös altistaa erilaisille rasitusvammoille ym. krempoille. Tällainen lienee yleistä esimerkiksi hoitotyössä ja siivoojana. Korjaan: Siistijänä. Myös erilaiset aktiviteetit ovat sellaisia, että liikunta niin ikään kuuluu pakettiin. Vaikken itse näitä ”lajeja” harrasta ihan vaan kiinnostuksen puuttuessa, Pokémonien metsästäminen ja geokätköily lienevät loistava esimerkki aktiviteeteista joissa tulee liikuttua muun toiminnan ohella.

Liikunta voi siis tulla oheistuotteena. Omalla kohdallani se on jotain itse tarkoituksen ja oheistuotteen väliltä. Tykkään esimerkiksi luistella niin jäällä kuin asfaltilla, mutta en yleensä ajattele erikseen liikkuvani. Minusta on vain äärimmäisen hauskaa tehdä askeleita, hyppyjä ja piruetteja. Lenkkeilykin taitaa olla jotain siltä väliltä. Näin kesäaikaan nautin lämmöstä ja auringosta. Vaikka aiemmin halusin pitää lenkkeilyn ”ärsykevapaana”, nyt äänikirjoista ja kuunneltavista dokumenteista yms. on tullut lenkeille vakioseuraa. -Siis jos itsekseni kävelen.

Keski- ja ylävartalon lihaksia tulee treenattua ihan treenaamisen vuoksi, sillä lihaskivut ovat pysyneet kohtuullisen hyvin kurissa. Eri juttu on, viitsinkö aina pitää istuma-asennon työskennellessä hyvänä..

Yksilöllisyys

Meitä on joka junaan, ja kuka mistäkin tykkää. Ja sitten päälle työn, asuinalueen, elämäntilanteen ja ties minkä tekijän vaikutus päälle. Vaikka aiheesta lähdinkin kirjoittamaan, en ryhtyisi asettamaan salitreeniä/jonkun lajin treenaamista vastakkain hyötyliikunnan ja fyysisen työn kanssa. Elämä vie jokaista omaan suuntaansa, ja sitten vielä kiinnostuksen kohteet. Itse satun pitämään yksittäisestä lajista, mutta myönnän pitäväni myös hyötyliikunnasta ja fyysisestä työstä.

Vaikka kaikkea ei tosiaan voi sysätä muiden niskoille ja yksilölläkin on oma vastuunsa oman kuntonsa ylläpitämisestä, toivon silti että työnantajien kiinnostus ns. aktiivisten työpaikkojen kehittämiseen lisääntyisi. Olisiko tuossa ideaa bisnekseen? On totta että itse se hanuri on nostettava penkistä ylös, mutta liikkumiseen kannustavat työympäristö varmasti helpottaisi arkiaktiivisuuden lisäämistä.

Pohdintaa

Oliko tässä tekstissä sitä maagista ”punaista lankaa”? Hyvä kysymys! Vastaus voi tosin olla kielteinen. Itse pidän liikuntaa positiivisena asiana. Kuulun myös siihen enemmän tai vähemmän rasittavaan joukkoon, jonka mielestä ihminen on luotu liikkumaan. -Siis kukin omien valmiuksiensa mukaisesti.

Entä yksilön vastuu omasta liikkumisestaan? Kuten kenties ilmeni, pidän vastuuta yksilön ja ympäristön yhteistyönä. Ihanteellinen skenaario olisi, ettei liikkuminen olisi missään tapauksessa rahasta kiinni. Valitetettavasti sellainen skenaario ei taida olla aivan lähellä. Mutta onneksi ”hintahaitari” on sen verran laaja, että edullisiakin keinoja löytyy. Kuten eräs tuttava joskus totesi: ”Kaikki on nykyään välineurheilua, maksaa ne halvimmat lenkkaritkin jotain!”. Totta tämäkin.

Yksilön ja ympäristön yhteistyö? Näin aiheesta häpeällisen vähän tietävänä en kehtaisi laukoa ideaoita, mutta en tiedä olisiko esimerkiksi kaupunki -ja työpaikkasuunnittelussa mahdollista panostaa hyötyliikuntaan? Toki siinäkin olisi haasteensa, sillä esimerkiksi työympäristön tulisi olla esteetön. Ehkä siinä esille nousee yksilön vastuu: Kulje ympäristössä kehollesi ja terveydellesi ihanteellisella tavalla. Eli se kuuluisa maalaisjärki.

Entä jos tykkää käydä salilla, liikuntaryhmissä yms., onko fyysinen työ ”jalompi” vaihtoehto? Jos minulta kysytään, liikunta on asia mitä tulisi toteuttaa sen mukaan mistä itse pitää. Samoin vastaisin jos joku kysyisi, onko salilla ja ties missä jumpparyhmissä käytävä jos fyysinen työ kiinnostaa enemmän.

Yhteenvetona voisi todeta, että kukin tyylillään, mieltymystensä ja tietenkin mahdollisuuksiensa mukaan. Pääasia on, että tapa liikkua on juuri itselleen sopivin.